Kvinoa-tabbouleh

Tässä blogissa saattaa olla jo useampi tabbouleh-ohje. Päätin kuitenkin, että se ei haittaa, koska taas on kesä ja kesäruokien aika. Mielestäni tabbouleh onkin raikkaudessaan yksi ihanimpia kesäruokia, josta kannattaa aina välillä hieman muistutella. Kun on kotimaisten kesätomaattien aika ja oma kasvimaa vihreänään persiljaa, silloin tehdään tabboulehia! Hyvää lisukkeena tai ihan itsenänsäkin oiva ateria, etenkin kun kylkeen asettelee muutaman kalamata-oliivin ja jälkkäriksi kauden hedelmiä: vesimelonia, kirsikkaa tai  nektariinia.

Kvinoa-tabbouleh   n. 5 annosta pääruokana

6 dl keitettyä, jäähtynyttä, irtonaista kvinoaa
1 tlk kikherneitä (säilyke)
ISO nippu persiljaa
3/4 dl sitruunamehua (=1 iso sitruuna)
1/2 dl oliiviöljyä (ainakin)
3/4-1 tl suolaa
1/2 tl rouhittua mustapippuria
1 valkosipulin kynsi

1 suippopaprika
3 isoa tomaattia (reilu 400 g)
n. 10 cm pätkä kurkkua

Huuhtelin säilykekikherneet ja silppusin persiljat hienoksi hitusiksi. Sekoitin ne kvinoan sekaan yhdessä sitruunamehun, oliiviöljyn ja mausteiden kanssa. Valkosipuli toki puristettuna.
Kuutioin paprikan, tomaatit ja kurkun ja sekoitin edellisten joukkoon. Sitten vähäksi aikaa maustumaan jääkaappiin!


Itse olen suht laiska pilkkoja ja yleensä taipumuksenani on jättää vihannekset aika rouheiksi paloiksi. Tabboulehin kanssa teen poikkeuksen ja ryhdistäydyn! Tässä vihanneksien kuuluu olla pieninä tasalaatuisina kuutioina. Haarukoiminenkin on helpompaa ja ihanampaa.

Melkein kuin kiinalaisessa ravintolassa

Tämän reseptin alkutarinaan liittyy melko huono ravintolakokemus. Viime talvena, ennen koronaa, käveltiin läpi tuulen ja lumituiskun lähimpään kiinalaiseen ravintolaan, jonne sinnekin oli matkaa aika monta kilometriä. Tilattiin nälissään talon tofuannokset ja petyttiin. Annokset olivat harmillisen huonot. Tilanne kääntyi kuitenkin voitoksi kun kokemuksesta sisuuntuneina päätettiin, että tehhään ite parempaa ja niin tehtiin! Syntyi seuraavanlainen resepti:

 Valkosipulinen kasvisvokki  ainakin neljälle

2 porkkanaa
1 pieni parsakaali
1 iso sipuli
1 suippopaprika
6 hyvän kokoista valkosipulinkynttä

1/2 dl (rypsi)öljyä
1 rkl Sambal Oelek -chilitahnaa
1/2 dl soijakastiketta (vähäsuolaisempaa)
2,5 rkl maissitärkkelystä
1/2 l vettä

Proteiiniksi 1 pkt:
Hälsans Kök fileesuikaleita TAI
VegMe rustiikkipaloja TAI
paistettua tofulastua (savu- tai marinoitu tofu)

Tarjoiluun riisiä, kvinoaa tms.


Ruoka on tosi nopsa paistaa, joten kannattaa tehdä valmistelut etukäteen ja keittää lisuke valmiiksi.

Kuorin porkkanat ja siivutin ohuiksi kiekoiksi. Kuorin sipulin ja leikkasin isoiksi lohkoiksi. Parsakaalin pesin ja pilkoin suupaloiksi. Pesin paprikan ja poistin kannan ja siemenet sekä leikkasin reiluiksi paloiksi. Kuorin valkosipulinkynnet.

Lämmitin öljyn paistinpannulla ja kaadoin paloitellut vihannekset kuumalle pannulle. Paistelin hetkisen välillä käännellen ja puristin valkosipulit mukaan hetkiseksi paistumaan lempeämmiksi. Itselleni on tärkeää, että vihannekset säilyvät rapsakoina, joten 5 minuuttia paistamista riittää. Jos tykkäät kypsemmistä vihanneksista, jatka paistamista hetken pitempään, mutta suosittelen jättämään vihannekset rohkeasti rapeiksi.

Sekoitin maissitärkkelyksen vesilasilliseen ja kaadoin pannulle ja lisäsin vettä yhteensä 1/2 litraa sekä soijakastikkeen ja chilitahnan. Annoin kastikkeen kuplia vähän aikaa, kunnes se suurustui.

Lisäsin tällä kertaa lopuksi mukaan paketillisen Hälsans Kök fileesuikaleita. Muita hyväksi todettuja proteiininlähteitä tähän ovat VegMe rustiikkipalat ja tofu rapeiksi suikaleiksi etukäteen paistettuna.


Ja nyt nauttimaan ruuasta, joka maistuu siltä, miltä ruuan kiinalaisessa ravintolassa olettaa maistuvan eli hyvältä 😀 Ja ihanan valkosipuliselta!

Ruokaa voi varioida proteiininlähteen vaihtamisen lisäksi erilaisilla vihanneksilla, herkkusienillä ja erityisesti cashewpähkinät sopivat joukkoon. Chilitahna kannattaa laittaa vielä pöytään tarjolle, jotta chilinystävät voivat sitä annokseensa lisätä.

Hirmu helppo kukkakaaligratiini

Heipähei! Kesäisen raikkaitten reseptien sijaan tarjoilen ihanaa, pehmoista kukkakaaligratiinia. Tämä on jäänyt talvikiireiden jaloissa julkaisematta, mutta nyt lomalla vihdoin pääsee esittäytymään. Resepti on hirmuisen helppo, siihen tarvitsee vain kolmea ainesta ja hetkisen uuninlämpöä.
Mennäämpä jo ohjeen pariin, enempää tarinoimatta!

Vegaaninen kukkakaaligratiini  4:lle maltilliselle syöjälle

1 kukkakaali (n. 800 g)
1/2 pussia Ilo Vegaanin pizzamurua (tai muuta vegejuustomurua)
1 tlk eli 2 dl kaurakermaa

Kukkakaalista voi poistaa suojuslehdet jos ne näyttävät huonoilta, mutta hyvät voi  laittaa paistoksen sekaan tietysti. Pesaisin kukkiksen ja pilkoin suupaloiksi. Levitin palaset uunivuokaan ja ripottelin juustomurut päälle. Leikkasin kaurakermapurkkiin pienen kaatonokan ja valuttelin tasaisesti nuppujen päälle.
Paistetaan 225 asteessa n. 25 minuuttia, kunnes kukkakaalit pehmenevät ja alkavat saada väriä.
 

Mustapippurin ystävät, joihin itsekin kuulun, rouhivat toki herkkuansa vuokaan mukaan, mutta omat jälkeläiseni toivovat kukkakaaligratiinin ilman mausteita. Hyvää se tällaisena simppelinäkin versiona on!

Ihanaa kesää muillekin! Mie olen kesälomalla ensimmäistä kertaa vuosikausiin ja nautin!

Kermainen tofu-parsakaalipasta

Heipparallaa! Täällä Napapiirin korkeuksilla on vihdoin alkanut näkyä hieman kevättä enteilevää valoa. Se innosti lopultakin kuvaamaan tämän pasta-reseptin, jonka yhdessä Elämäni Miehen kanssa sydäntalvella kehitimme. Kännykkäkamerani alkaa nyt valon puolesta pärjäilemään kuvaustehtävässään. Jee!

Jo vuosia meillä on ollut sellainen kenkku tilanne, että EM ei ole ollut lainkaan riemuissaan tofusta, se on suorastaan puistattanut häntä, vaikka itsehän tofun ystävänä napsin sitä vaikka raakana.
Läpimurto sattui kun kerran hoksasin suikaloida tofun juustohöylällä ja paistaa rapsakaksi. Näin käsiteltynä tofu on herkkua vaikka leivän päällä...tai sitten tässä simppelissä pastassa. Miehenkin mielestä!

Tofu-parsakaalipasta 3-4 annosta

1 pkt savutofua (tai marinoitua)
öljyä
130 g täysjyväspagettia
1 parsakaali (300-500 g)
1 tlk kaurakermaa (2-2,5 dl)

mausteet:
1 rkl paprikajauhetta (savupaprikaa jos et  käytä savutofua)
n. 1 tl mustapippurirouhetta
maltillinen hipsautus chilijauhetta
4 valkosipulin kynttä
ripaus suolaa

Tofu suikaloidaan juustohöylällä ja paistellaan runsaassa öljyssä, kunnes se on sitkeän rapsakkaa. Mausteet voi ripotella kääntelyn yhteydessä, paitsi valkosipulit kannattaa puristaa vasta loppuvaiheessa mukaan. Ainakin itse tykkään, että valkosipulia paistetaan vain kevyesti, jotta sen hyvä maku säilyy valmiiseen annokseen asti mukana. Suolaa lisään vasta myöhemmässä vaiheessa.

Näppärät keittävät samalla spagetit ja pilkkovat parsakaalin varsineen suupalan kokoisiksi kappaleiksi. Kun spagetti alkaa olla valmista, voi parsakaalinpalat kumota samaan kattilaan ja keittää muutaman minuutin, kunnes parsakaalit ovat napakan kypsiä. Jälkikypsymistä tapahtuu, joten ylikypsiksi niitä ei kannata keittää!
Keitinvesi kaadetaan pois ja paistetut tofut ja kaurakerma sekoitetaan spagetin joukkoon. Ihan pikku hetken kun jaksaa antaa tekeytyä kannen alla niin valmista on!

Halutessaan annosta piristämään voi ripotella tuoreen chilin viipaleita.

 PS. Mahottoman taitava pikkusiskoni on alkanut myös kirjoittelemaan omaa blogia. Kannattaa käydä kurkkimassa: https://iitutati.blogspot.com/

MikroPiirakkaa (myös gluteeniton versio)

Hei pitkästä aikaa! Joulupukki toi meille mikron ja innostuin kokeilemaan leipomista sillä. Tulokset olivat aika lupaavia, joten kirjoittelin piiiiitkästä aikaa reseptiä ylös. Ihanaa palata tänne blogin äärelle!

Jos pieni herkkunälkä iskee niin mikrouuni on näemmä oivallinen apuväline. Leipominen on helppoa ja vikkelää, kauaa ei tarvitse herkuntuskissaan kiemurrella! Tiskiäkään ei liiaksi synny, koska ainekset sekoitetaan suoraan paistoastiassa ja muutaman minuutin kuluttua .. PIM .. herkku on valmis.

Mikropiirakka kahdelle  tai yhdelle ahneelle

0,5 dl mantelijauhetta
0,5 dl vehnäjauhoja (tai gluteenitonta kaurajauhoa jos haluat gluteenittoman version!)
1 rkl sokeria
0,5 tl vaniljasokeria
1/4 tl leivinjauhetta
hyppysellinen suolaa
1 rkl öljyä
3 rkl kaura- tai soijamaitoa

lisäksi
0,75 dl mustikoita TAI
1/2 omena
ripaus sokeria tai kanelisokeria


Mittasin  kaikki kuivat ainekset syvään, mutta melko laakeaan lautaseen. (eli sellainen leveämmän mallinen keittolautanen) Sekoitin ja lisäsin öljyn ja nesteen sekoittaen. Levitin taikinan lusikalla suht tasaiseksi kerrokseksi lautasen pohjalle. Päälle vaikka mustikoita tai puolikas omena ohuina lohkoina. Mustikoiden päälle ripottelin hitusen sokeria ja omenoiden päälle ripauksen kanelisokeria.

3,5 - 4 minuuttia täydellä teholla (oma mikroni on 700 w teholtaan) riittää kypsentämään piirakan. Ei haittaa vaikka siihen jäisi pikkuinen raa'alta vaikuttava kohta, koska piirakassa tapahtuu jälkikypsymistä kun sen antaa vähän aikaa jäähtyä.

Piirakat ovat erityisen ihania jos pakastimesta sattuu löytymään kaveriksi vaniljajätskiä, mutta kyllä vaniljajugurttikin ajaa asian.

Sitten vain lusikat kätösiin ja kaapimaan!

Etenkin omenainen versio keräsi meillä ihastuneita kommentteja.

Testasin reseptin sekä vehnäjauhoilla että kaurajauhoilla. Molemmat toimivat hyvin, joskin kaurajauhoilla tulee ehkä vähäsen terveellisemmän makuinen (ja terveellisempäähän se onkin) joten valitse itsellesi sopivampi vaihtoehto. 

Vegaanin "kana"salaatti

Elämäni Mies veganisoi vanhan bravuurinsa ja resepti on mielestäni niin hyvä, että ansaitsee tulla muillekin kerrotuksi. Tässäpä siis maistuva ja iso kulhollinen ruokaisaa salaattia, jota mielellään haarukoi vaikka lounaseväänä töissä, mutta kelpaa se kutsujen noutopöytäänkin tarjolle laitettavaksi.

Vegaanin kanasalaatti   iso kulhollinen

2 dl tummaa riisiä
n. 5 dl vettä
0,5 tl suolaa
1 tl currya
1 tl kurkumaa
1/4 tl mustapippurirouhetta

1 pss (200 g) pakasteherneitä
1 pss (200 g) pakastemaissia
2 suippopaprikaa
1/2 pienehköstä jäävuorisalaatista
1 prk (230g) pieniä ananaspaloja
1 rss Hälsans Kök fileesuikaleita

lisäksi:  Vegaanista majoneesia. Tai kuten kuvassa, Auran Ranch-burgerkastiketta.


Keitin riisin kypsäksi yllämainittujen mausteiden kanssa ja jätin sen jäähtymään. Sulatin (kotimaiset) pakasteherneet ja kiehautin pakastemaissit pakkauksen ohjeen mukaan.
Pesin ja pilkoin suippopaprikat ja jäävuorisalaatin. Valutin ananaspaloista liemen pois.
Sulatin fileesuikaleet ja pilkoin ne pienemmiksi paloiksi.

Sekoitin kaikki ainekset sekaisin isossa kulhossa.

Tarjoillaan majoneesin tai muun täyteläisen kastikkeen kanssa, jota kukin syöjä saa itse annostella ja sekoittaa salaattiinsa.

Elämäni Miehen kanssa tykkäämme Auran Ranch-kastikkeesta, jolloin annoksesta tulee melko mausteinen. Miedompien makujen ystävät tykkäävät kenties enempi maustamattomasta majoneesista salaatin kanssa. Vaihtoehtoisesti riisin keitinveteen voi laittaa mausteita varovaisemmin.

Uskon, että tämä ohje on yksi sellaisia matalan kynnyksen kasvisreseptejä, joka maistuu paatuneellekin sekasyöjälle, joka ehkäpä hieman vieroksuu erikoiselta kalskahtavia kikherneitä tai tofuja. Hälsans Kökin fileesuikaleet ovat hämmentävän kanamaisia ja mahdottoman käteviä käyttää, koska vaativat vain sulatuksen (ovat pakastetuote). Ja tämä ei ole mikään maksettu mainos, vaan  tuote vain on niin onnistunut, että siitä mielellään kertoo muillekin!

ps. kokkaava mies on jotenkin tosi hurmaava! eikö vain?

pps. koska meillä ei harrasteta sukupuolisyrjintää niin pakko mainita, että myös kokkaava nainen on hirmu hurmaava! :D

Ainon uusi ihana blogi ja lainatut tofuvohvelit

Törmäsin erittäin lupaavaan, uuteen ja innostavaan blogiin nimeltänsä
 Vegaanin ruokavuosi.
Uskon, että siitä tulee olemaan kovasti iloa kasvisruokaa suosiville lapsiperheille ja varmasti myös ihan kaikille muillekin vegaanisesta ruuasta kiinnostuneille ihmisolennoille. Vaihdoin blogin emännän, Ainon, kanssa muutaman sanasen ja lopulta päädyimme tekemään pienet resepti- ja haastatteluvaihtikset. Koska tapanani on tunnustaa kaikki heti, niin tunnustan nytkin, että Aino teki oikeastaan kaiken työn, minä vain uiskentelin vanavedessä. Sain häneltä muutaman haastattelukysymyksen ja vastavuoroisesti pyysin häntä vastaamaan itsekin omiin kysymyksiinsä.

Tässä nuo kysymykset, joiden myötä päästään hieman tutustumaan Ainoon. Itse pystyn hyvin samaistumaan tuohon viimeiseen vastaukseen 😀

1. Hei, kerro meille vähän itsestäsi! 

Olen Aino, 30 vuoden rajapyykkiä koputtelemassa oleva kahden pienen murun äiti. Jotkut syövät elääkseen, minä elän pää-asiassa syödäkseni. Ruoka on minulle työ ja harrastus. Tuotekehittäjän ammatti oli pitkään haaveammattini, mutta tällä hetkellä tyydyn keittiötyöhön ja vapaa-ajalla reseptien kehittelyyn - mikä sekin on todella antoisaa!

2. Kuinka kipinä ruoanlaittoon syntyi? Entäpä kuinka kiinnostuit vegaanisesta ruoanlaitosta? 

En tarkkaan osaa sanoa koska kipinä syntyi, uskon että se on aina ollut olemassa. Ennen kuin olin tarpeeksi iso keittiöpuuhiin, olis äärimmäisen kiinnostunut keittokirjoista ja ruokalehdistä. Lempipuuhaani on edelleen fyysisten keittokirjojen ja erilaisten reseptileikevihkosten selailu. Minulla on edelleen säästössä esimerkiksi ensimmäisen Maku -lehden vuosikerta, jonka muistan miltei ulkoa :D  

Vegaanisesta kokkailusta kiinnostuin parhaan ystäväni kautta, joka alkoi vegaaniksi jo yli kymmenen vuotta sitten. Halusin palavasti kokeilla kaikkea erilaista. Värikkäämpää, rouskuvampaa, mausteisempaa ja erilaisia koostumuksia. Ihanan nahkeaksi paistettu tofu ja hyvän puruvastuksen omaava seitan vetivät puoleensa. Tällaistakin on! 

Ammattini vuoksi kipuilin vegaaniuden kanssa kauan. On hieman ongelmallista olla vegaani tällä alalla. Tällä hetkellä pidän ruokavaliotani kuitenkin enemmän voimavarana kuin rajoitteena.

3. Kolme lempi raaka-ainettasi tällä hetkellä ja miksi? 

 Ääh tämä on vaikea! Mietin tätä vastausta ainakin puoli tuntia :D

1. Soijajogurtti (maustamatonta ja paksua). Syön ihan hirveät määrät kasvipohjaisia jogurtteja, niitä vain täytyy aina olla kaapissa. Soijajogurttia syön usein aamulla pakastemarjojen, granolan ja vaahterasiirapin kera. Luumusose ja saksanpähkinät on myös ihana kaveri tälle herkulle! Jos haluan vielä paksumman koostumuksen, annan se valua yön yli kahvinsuodattimessa. Valutettua jogurttia voi levittää vaikkapa leivälle ja koristella marjoilla! Soijajogurtti sopii myös hyvin juustokakun täytteeseen. 

2. Cashew -pähkinä. Nämä vaan ovat niin hyviä ja monikäyttöisiä. Joskus muinoin osittain välttelin pähkinöitä, koska niissä on niin paljon rasvaa. Nyttemmin olen ymmärtänyt, että niissä on paljon muutakin. Cashewit on hyviä paahdettuna vaikkapa wokissa tai keiton lisänä. Kermaisuutta sosekeittoon saa helposti myös lisäämällä mukaan kourallisen jo kasvisten poreillessa. Taipuu tuo pähkinä kermaksikin ja vaunukkaaksi hedelmien kanssa surautettuna! Liotusaika lyhenee huomattavasti kun käyttää kiehuvaa vettä :) 

3. Tofu. Olen true "tofu worshipper". Taipuu moneen. Kylmäsavutofu on taivaallista ihan vain paistettuna. Tofukiusaus on yksi lempiruoistani, pitäisikin kokeilla Paulan versiota herkkusienillä! Marinoitua käytän pyöryköihin ja erilaisiin täytteisiin. Maustamatonta myös makeisiin herkkuihin :)

4. Ikimuistoisin kokkaamasi ateria?  

Tuoreimmassa muistissa on, kun ensimmäisen kerran kokkasin appivanhemmilleni kokonaan vegaanisen aterian. Olimme mökillä ja halusin ruokkia koko porukan. Tein hernekeittoa ja lättyjä pienen mökkikeittiön kaasuhellalla hirveässä helteessä. Hikoilin kuin viimeistä päivää vaikka kaikki ovet ja ikkunat oli auki. Ateria oli kuitenkin menestys ja kaiken vaivan arvoinen! 

5. Jos saisit kokata jollekin julkisuuden henkilölle, kelle kokkaisit ja mitä se olisi? 

Kutsuisin lasten lempparit eli Hevisaurukset syömään! Hevisaurus on hauska bändi ja kyllä minä nämä kappaleet osaan ulkoa. Asenteissa kasvisruokaa kohtaan taitaa kuitenkin olla kehitettävää, joten olisi näytön paikka! Hevisaurukset pitävät ennakkotietojen mukaan hernekeitosta, joten ehkäpä sitä sitten - luottoreseptillä! Jälkiruoaksi täytetekakkua kauravispikeolla ja kaikenlaisilla tuoreilla marjoilla. 
 

Ainon resepteistä bongasin heti nämä tofuvohvelit, joiden lukemattomat variaatiomahdollisuudet alkoivat välittömästi risteilemään mielessäni. Tällä kertaa toteutin kuitenkin erittäin yksinkertaistetun version reseptistä, sillä ruokaseuranani oli Tonttu 5v. Hänen ruuassaan ei saa olla pilkkuja tai muutakaan arveluttavaa. Suosittelen kokeilemaan sitä alkuperäistä reseptiä jos et pelkää pilkkuja tai muuta arveluttavaa.

Tofuvohvelit   n. 3 annosta

250 g tofua
2 dl kaurahiutaleita
1 dl kasvimaitoa
3 rkl öljyä
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippurirouhetta
1 dl vehnäjauhoja

Pilkoin tofun pienemmäksi ja laitoin kulhoon. Mittasin mukaan kaurahiutaleet, kasvimaidon, öljyn ja mausteet. Sauvasekoitin tasaiseksi massaksi. Sekoitin vehnäjauhot lusikalla joukkoon.

Kuumensin vohveliraudan ja sivelin pinnat margariinilla. Nostelin jähmeää ja tahmaista taikinaa nokareina, kahden lusikan avulla vohveliraudalle ja painoin kannen kiinni. Paistoin kunnes vohvelit olivat kypsiä ja irtosivat vohveliraudan pinnasta.

Vohveleista tuli aika jämäköitä ja niiden päälle pystyi kasaamaan mieleisensä täytteet ja ruokailu sujui siitä lähtien ihan vain käsiä ja hampaita käytellen. Itse mielellään lähestyn kaikenlaisten lettusten ja läpysköjen täyttämistä hummuksen ja salsan suunnasta. Vihannekset vielä viimeistelevät makuelämyksen.

Olen tosi vaikuttunut Ainon resepti-ideasta ja se jäi hiillostelemaan sen verran, että ihan varmasti tulen kokeilemaan vielä ainakin punajuurella pinkiksi väritettyä versiota ja saattaisivat tofuvohvelit taipua myös makeaan herkkuvohveliversioonkin... Oioi!

Gluteeniton (ja proteiinipitoinen) suklaakakku

Vähän nolottaa myöntää, että leivoin tätä kakkua viime viikolla peräti kolme kertaa. Kyseessä on siis melkoinen menestystarina! Kehitin reseptin ensin oman perheen herkkuhimoon, eli valitsin ainekset aikalailla järkevästi, koska tykkään ujuttaa terveellisiä aineksia myös herkkuihin. Sitten sitä piti testata kerran ja toisenkin kun kävi vieraita. Ja totta se on: kakku on suklaista ja mehevää, oikein makoisaa järkevämmistä raaka-ainevalinnoista riippumatta. Kannattaa kokeilla!

Suklaakakku   20 cm irtopohjavuokaan

2 dl mantelijauhetta
1 1/4 dl soijajauhoa
3/4 dl kaakaojauhetta
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 mm suolaa
1 tl psylliumjauhetta
1 dl Alpron Go on -"vegerahkaa"
1 1/4 dl soijajuomaa (tai muuta kasvimaitoa)
1/2 dl öljyä

Mittasin ja sekoitin ensin kuivat ainekset kulhossa. Lisäsin kosteat aineet ja sekoitin tasaiseksi.
Pingotin leivinpaperin irtopohjavuokaan, voitelin ja leivitin rengasosan. Kaadoin taikinan vuokaan ja tasoitin. Paistoin 175 asteessa n. 40 minuuttia.

Kun kakku on jäähtynyt haaleaksi, voi sen varovasti irroitella vuoasta ja alkaa herkuttelemaan. Sellaisenaan tai haluamiensa lisukkeiden kera.

Otsikossa tulin maininneeksi tuon proteiinin niin täytynee vähän jatkaa aiheesta. Kasvisruokailijoiden EI ole hankalaa saada päivittäistä proteiinikiintiötään täyteen. Tämä on kuitenkin proteiinipatukoiden, -vanukkaiden ym. aikakautta, joten saatoin hiukkasen inspiroitua niistä kakun teon yhteydessä. Eniten minua kuitenkin inspiroi se, että herkkujenkin teossa voi käyttää oikeasti ravitsevia aineksia (sen valkoisen vehnäjauhon sijasta).
Mutta siitä proteiinista! Tässä listattuna reseptissä käytettyjen aineksien proteiinipitoisuuksia:

mantelijauho         21,9 g proteiinia /100g
soijajauho             39 g /100g
kaakaojauhe          22 g /100g
Go On-vegerahka  6,2 g/100g

Gluteenittomat vohvelit ja nopsa mustikka-vaahterasiirappihillo

Mahtavaa alkanutta vuotta teille ja meille kaikille!

Vihdoinkin saan näppäiltyä tämän meille aikalailla tärkeän reseptin tänne muistiin ja ehkä muitakin inspiroimaan. Näitä vohveleita paistellaan meidän perheessä tiuhaan. Etenkin iltapalaksi erityisen ihania, pärjäävät melkein kaurapuurolle ihanuudessa 😉
(todellisuudessa olen itse kaurapuurofani, mutta perilliseni valitettavasti eivät)

Omalla vohveliraudallani, paiston jälkeen ritilällä jäähdytettynä, näistä tulee kivan rapsakoita. Tässä taitaa kuitenkin olla laitteissa eroja, sillä Elämäni Miehen luona samalla reseptillä tehdyt vohvelit ovatkin pehmeitä. Epäilen syyn olevan siinä, että hänen vohveliraudallaan tulee paksumpia vohveleita. Halusin tämän epäilyni kertoa, ettet pety jos rapeushehkutuksieni jälkeen, reseptiä testattuasi, saatkin aikaiseksi pehmoisempia vohveleita.

Herkkua joka tapauksessa! Kuitenkin suhtkoht terveellisiä, kuten huomaat reseptin luettuasi. Tätä en ole kuitenkaan Tontulle ja Keijulle paljastanut. Antaa vohvelien säilyttää herkkustatuksensa!

Vohvelit   n. 10 kpl

1,5 dl gluteenittomia kaurajauhoja
1,5 dl kikhernejauhoja
1/3 tl suolaa
2 tl vaniljasokeria
2 tl sokeria
0,5 tl kardemummaa
4 dl soijajuomaa
2 rkl öljyä

+paistamiseen margariinia

Sekoitin kuivat ainekset taikinakulhossa yhteen. Vatkasin mukaan  soijajuoman ja öljyn.
Annoin taikinan turvota sillä aikaa kun tein hillon ja vatkasin kermavaahdon.


Lämmitin vohveliraudan, sivelin hieman margariinia joka välissä pinnoille ja paistelin 10 vohvelia. Jäähdytän vohvelit ritilällä, koska tykkään niistä hieman rapsakoina.


Mustikkavaahterasiirappi - tuorehillo

200 g (pakaste) mustikoita
2 rkl vaahterasiirappia
1 rkl chiasiemeniä

Muhentelin sulatettuja pakastemustikoita hieman haarukalla ja sekoitin vaahterasiirapin ja chiat joukkoon. Laitoin hillon jääkaappiin tekeytymään.


Lisäksi

- vaniljasokerilla maustettua soijakermavaahtoa
- kanelia jos tykkäät (mie tykkään)

Salaatti paahdetuista punajuurista

Koska mielestäni myös punajuuri on parasta paahdettuna!

Paahdetut juurekset sopivat mukavasti talvisajan salaatteihin ja varsinkin punajuuresta voi koota komean, juhliinkin sopivan salaatin. Erilaisia versioita on jo vuosia nähty meidän joulupöydässä rosollin sijasta. Punajuuren kaverina on eri vuosina kokeiltu niin puolukkaa, granaattiomenan siemeniä, avokadoa, appelsiinia, herkkukurkkua, kvinoaa, punasipulia kuin suolapähkinöitäkin. Tässä kuitenkin resepti yksinkertaiseen perusversioon, jota voi tuunata edellämainituilla aineksilla jos oikein innostuu.

Punajuurisalaatti

1 kg punajuuria
1 rkl öljyä
reilu 0,5 tl suolaa
vajaa 0,5 tl mustapippurirouhetta
2 valkosipulin kynttä

1 rs (=70 g) rukolaa
1-2 päärynää
n. 1 dl saksanpähkinöitä

Kuoraisin punajuuret, pilkoin suupalan kokoisiksi paloiksi ja asetin leivinpaperoidulle uuninpellille. Sekoitin palasiin öljyn ja mausteet. Paistoin 225 asteessa n. 35 minuuttia.

Sillä aikaa kun punajuuret jäähtyivät tein kastikkeen (ohje alla) ja huuhtelin rukolat, kuorin ja pilkoin päärynän ja rouhin saksanpähkinä. Kokosin salaatin vadille.


Tahinikastike

2 rkl vaaleaa tahinia
2 rkl sitruunamehua (vastapuristettua)
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl vettä

Sekoitin ainekset keskenään oikein kunnolla hölskyttäen.

ps. Punajuurisalaatin tekoa ei ole pakko jättää jouluun! Maistuu muinakin päivinä niin arkena kuin juhlana :)

Pipariunelmat

Unelmapikkuleivät ovat rakenteeltaan erityisen mureita ja kuohkeita. Mietiskelen, mitä kirjoittaisin reseptin saatteeksi niin Keijuseni tuossa vieressä neuvoo, "kirjoita, että ne maistuu tosi hyviltä." Muukin raati oli samaa mieltä (paitsi Tonttu, jota ei nyt(kään) lasketa).

Näihin kekseihin otin mallia Kodin kuvalehden sivujen unelmapikkuleipien reseptistä. Muokkasin sitä vegaaniseksi ja lisäsin vähäsen piparimaustetta. Koska nyt saa jo tunnelmoida lähestyvää joulua!

Piparimausteiset unelmapikkuleivät  n. 35 kpl

100 g sinistä Keiju-margariinia
1 dl rypsiöljyä
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl piparimaustetta
1 mm suolaa

Mittasin rasvat ja sokerit leivontakulhoon ja vatkasin sähkövatkaimella vaahdoksi, kuten alkuperäinen resepti neuvoi. (Mitenkään hirmuisen tiivistä marenkimaista vaahtoa en saanut aikaiseksi, mutta ainakin kuvittelen, että hieman kuplaa muodostui.)
Sekoitin leivinjauheen ja mausteet vehnäjauhoihin ja nämä sitten rasvaseokseen.
Pyöritin/painelin taikinan pallosiksi (ei tarvitse litistää) leivinpaperoidulle uuninpellille ja paistoin 175 asteessa noin 20 minuuttia. Vastapaistettuna keksit ovat tosi hauraita, joten kannattaa antaa niiden jäähtyä pellillä ennen siirtelyä.

Punajuurilaatikko

Tämä bloginpitäjä on raahannut punajuuria kilokaupalla kotiin! Johtuneeko lähestyvästä joulumielestä vaiko sekäettä komeasta väristä, punajuuret inspiroivat nyt kovasti. Edes raastamisesta aiheutunut raa'an roiskeinen vaikutelma keittiössäni ei sammuttanut intoani. Vaikkei siivoaminen ihan lempiharrastuksieni kärjessä olekaan! Etukäteisvinkkinä ja virheistäni oppineena suosittelen hoitamaan punajuuren raastamiset tiskipöydällä. Seuraamukset lienee silloin helpoin huuhtoa puhtaaksi. Ja kädet kannattaa öljytä kevyesti niin väri lähtee helposti pesemällä eikä kulumalla.

Tällä kertaa tarjoillaan siis punajuurilaatikkoa. Nyt jälkeenpäin kun mietin niin tämähän oli melkein kuin kaalilaatikkoa, mutta punajuuriversiona. Kaaliruokien tykkääjät saattaisivat siis tykätä tästäkin.


Punajuurilaatikko 

1 kg punajuuria
1 iso sipuli
2 isoa valkosipulin kynttä
2 rkl öljyä
1 tl suolaa
1 tl rouhittua mustapippuria
2 tl paprikajauhetta 
paketillinen valmista soijarouhetta (Lidl tai hälsans kök) 
3 dl keitettyä kvinoaa (tai jos tähteeksi on jäänyt vaikka riisiä tai ohrahelmiä tms) 
2 dl kaurakermaa 
1/2 pussillista vegaanista juustoraastetta

Kuorin ja raastoin punajuuret karkeasti. Kuorin ja silppusin sipulin. Kuullotin näitä öljyssä vähän aikaa. Puristin joukkoon valkosipulit ja lisäsin mausteet. Sekoitin mukaan myös kvinoan ja soijarouheen. Voitelin pannun (uunivuokakin käy yhtä hyvin) ja kumosin seoksen siihen. Valutin päälle kaurakerman ja ripottelin juustoraasteen. Paistoin 200 asteessa n. 40 min. Annoin vetäytyä tovin ennen tarjoilua.

Annos on suht reilu, joten tämän voisi tehdä vaikka kahteen pienempään vuokaan ja pakastaa toisen pahan päivän varalle. Lapsisuosituksia en nyt uskalla antaa, sillä omat jälkeläiseni eivät oikein arvostaneet. Pöh! :D

Vegaanin "kana"keitto

Heippa! Kauheasti on tullut kokattua ja syötyä, mutta niinpä vain tällä hoppuisella hortonomilla jäi kaikki ihanat kesäreseptit julkaisematta. Hypätään siis suoraan lämmittävien keittojen äärelle! Täällä Napapiirin korkeuksilla niitä alkaakin jo kaivata elämäänsä ja lautasellensa. Syksy on päällä ihan tosissaan: lehdet tippuvat puista ja maa on jäässä, pipoakin jo ulkoillessa tarvitsee.

Tässäpä siis keitto (vaikkapa lihattoman lokakuun viettoon), jonka uskoisin olevan aikalailla matalan kynnyksen kurkistus eläimettömien ruokien maailmaan.

Vegaanin kanakeitto  n. 5 annosta

1 pkt (320 g) soijapohjaisia fileesuikaleita (kuva alla)
1,2 l vettä
2 oikein isoa porkkanaa
2 sipulia
1 suippopaprika
2 lehtikaalin vartta 
2 isoa valkosipulin kynttä
1 pss pakasteherneitä
2 dl kaurakermaa
kourallinen persiljasilppua

Mausteet:
3/4 tl suolaa
1,5 tl currya
1,5 tl kurkumaa
n. 1/4 tl mustapippurirouhetta

Käyttämäni fileesuikaleet on pakastetuote, joten aloitin ruuanlaiton ottamalla paketin sulamaan.
Kuorin ja pilkoin porkkanat ja sipulit ja laitoin ne ensimmäisenä veteen kiehumaan. Lisäsin mukaan mausteet. Pesin ja pilkoin paprikan ja lehtikaalit (paksut ruodit pois) ja kippasin kattilaan kun porkkanat olivat jo suht pehmeitä. Puristin valkosipulinkynnet sekaan. Annoin vihannesten kiehua kypsiksi ja lisäsin hieman pienemmiksi leikkomani fileesuikaleet sekä pakasteherneet. Lämmitin hetken ja viimeistelin keiton kaurakermalla ja persiljasilpulla.

Suosittelen ruisleipää keiton kaveriksi.

Tässä vielä kuva noista käyttämistäni vegetuotteista. Kaurakermaa löytyy kylmähyllystä, todennäköisesti maitopohjaisten ruokakermojen läheisyydestä. Fileesuikaleet ovat kaupan pakasteosastolla. Niiden olomuoto on tällaiselle paatuneelle kasvistelijalle suorastaan hämmentävä(n lihamainen). Kannattaa kokeilla!

Tällä kertaa tein keiton siis tällä kokoonpanolla, mutta vaihtelunhalusta tai kaapinsisällön mukaan vihanneksia voi hyvinkin vaihdella. Mukaan sopii hyvin myös esim. peruna, parsakaali tai maissi. Oikein vikkelään kiirearjen versioon voi luvallani käyttää vaikka pelkkiä pakastevihanneksia!

BanaaniSuklaa-tuorepuuro

Tässäpä kaurainen herkkupuuro maapähkinävoin, banaanin ja suklaan tykkääjille!

Itse arvostan myös sitä ihan tavallista ja arkista kaurapuuroa, mutta toisinaan on kiva tarjoilla tällaista hieman viritellympää ja kuitenkin helppoa versiota. Etenkin jälkeläisilleen, jotka eivät siitä arkipuurosta niin innostu ;)  Tämä tuorepuuro maistuu lähinnä jälkkäriltä!

Annos on aika pieni (ainakin tällaisen suursyömärin mielestä), joten se sopii hyvin välipalanälkään tai vaikkapa osaksi viikonlopun brunssitarjoilua. Häätää myös makeannälän aikalailla järkevällä tavalla.


Herkkutuorepuuro  1:lle

1 dl kaurahiutaleita
1 dl kaurajuomaa
1 pienehkö kypsä banaani
1 rkl kaakaojauhetta (tai enemmän jos tykkää tummasta suklaan mausta)
1 rkl maapähkinävoita
ripaus vaniljaa ja suolaa

+ vadelmia, mustaherukkaa, manteleita, kaakaonibsejä

Yhdistin kaurahiutaleet ja kaurajuoman, annoin hiutaleiden pehmentyä purkissaan jääkaapissa. Pyöräytin kaikki ainekset tasaiseksi tehosekoittimella. Sauvasekoitinkin käy mainiosti ja seoksen voi jättää myös koostumukseltaan rouheammaksi jos sellaisesta tykkää.

Koristelin vadelmilla, mustaherukoilla, manteleilla ja kaakaonibseillä.

ps. Tuorepuurot ovat myös käteviä eväinä! Siinä tapauksessa vain sauvasekoittaisin kaikki ainekset yhteen, kumoaisin purkkiin ja kippaisin pakastemarjat päälle. Kansi kiinni ja menoksi! Evästaukoon mennessä puuro pehmenee mukavaksi työpaikan jääkaapissa odotellessaan ja pakastemarjat sulavat.

Itse henkilökohtaisesti saan jotain kummaa tyydytystä tämänlaisista eväistä, joita työkaverit vilkuilevat vesi kielellä 😋
 

Maistuva pikacurry

Kun ruokabloggaaja huomaa toistavansa itseään keittiössä, saatetaan olla sellaisen reseptin äärellä, joka kannattaa kirjata ylös. Talven mittaan olen kokkaillut paljon erilaisia curryja, mutta tähän nimenomaiseen olen palannut aina uudelleen. Sen helppous-herkullisuus-suhde on erinomainen. Ja sen tekaisee vaivattomasti arkikiireessäkin perheelle (tai itselle) ruuaksi. Liioittelen vain hieman jos sanon, että kaikki ainekset melkein vain kumotaan pannulle ja sekoitetaan. 😄
Pikaruokaa sanan positiivisessa merkityksessä!

Silläkin uhalla, että tämä vaikuttaa Pirkka-mainokselta (lähikauppani sattuu olemaan Citymarket), alla on luottoainekseni tähän arkeni pikaruokaan. Käytän mieluiten kuvassa näkyvää lehtipinaattia. Hienonnettu pinaattikin toki käy, paremman puutteessa :D
Jos oikein laiskaksi heittäytyy, voi sipulinkin ostaa valmiiksi pilkottuna pakasteena. Tai vaihtaa kaurakerman sipulilla maustettuun vastaavaan.

Hups! Valkosipulit unohtuivat kuvasta!

Pikacurry  n. 4:lle

1 iso sipuli
4 valkosipulin kynttä
1 ps pakasteherneitä
1 ps pakastepinaattia
1 prk käyttövalmiita kikherneitä
1 prk kaurakermaa

loraus öljyä
1 1/2 tl kurkumajauhetta
1 1/2 tl curryjauhetta
1/3-1/2 tl mustapippurirouhetta
vajaa 1 tl suolaa
1 rkl sitruunamehua

Kuorin ja pilkoin sipulin ja kuullotin sen pannulla kypsäksi öljyn, kurkuman, curryn ja mustapippurin kanssa. Kuorin valkosipulin kynnet ja puristin ne sipulin joukkoon. Pyörittelin hetken pannulla. Lisäsin pakasteet, huuhdotut kikherneet, kaurakerman, suolan ja sitruunamehun. Huuhtaisin vielä kaurakermapurkkia vedellä ja kaadoin vedenkin pannulle. Annoin ihan pikku hetkisen porista, kunnes pakasteet olivat sulaneet ja lämmenneet. Tätä currya ei tarvitse haudutella vaan se on parhaimmillaan tuoreena ja raikkaana.
Sitten vain syömään kera riisin/riisi-kaura-seoksen/kvinoan!

Lempeä vihreä smoothie

Talvi on jo niin pitkällä, että kevätmieli alkaa pikkuhiljaa kurkkia esiin ja kaipaa kaikkea vihreää ja raikasta. Vaikkakin lumihanget ovat vielä kasvamaan päin ja täällä Napapiirin korkeuksilla aurinko on suostunut näyttäytymään vasta pari kertaa tälle vuodelle :D

Tein nämä vihreät smoothiekulhot eräänä pakkaspäivänä, jolloin kaipasin muitakin värejä kuin ikuisuudelta tuntuvia valkoista ja harmaata. Väriterapiaa smoothien muodossa! Toimi!

Tämä vihersmoothie on lapsitestattu toimivaksi. Tai jos ihan superrehellinen olen niin nuorempi perillisistäni eli Tonttu ei ole niin urhea, että uskaltaisi edes maistaa, sillä hänen maailmankuvaansa kuuluu, että smoothien täytyy olla joko vaaleanpunainen, violetti tai ruskea ;D
Keijusen kanssa näitä innolla lusikoimme siis kaksistaan. Maku on raikkaan lempeä. Jos sinun ei tarvitse miellyttää herkkiä makunystyröitä niin voit olla rajumpi ja lisätä vaikka sitruunaa ja inkivääriä. Tee smoothie, joka herättää talviunesta!
Tässä kuitenkin lempeä versio:


Vihreä kulhosmoothie   1-2:lle

1 appelsiini
1 päärynä
1 avokado
iso kourallinen tuorepinaattia

Koristeluun
vadelmia
granaattiomenan siemeniä
pähkinöitä, manteleita
kookoshiutaleita

Jäähdytin hedelmät jääkaappikylmiksi. Kuorin hedelmät, postin siemenet ja pilkoin hieman. Latasin kaikki smoothien ainekset tehosekoittimeen ja surautin sileäksi. Jaoin smoothien kulhoihin ja koristelin houkuttavaksi.

ps. päärynän puuttuessa voi käyttää myös banaania

pps. kulhosmoothieiden tekoon kannattaa ottaa myös lapset mukaan. Ainakin oma 8-vuotias Keijuni on innoissaan mukana koristelussa.

Gluteenittomat laskiaismuffinssit

Laskiaspullat ovat suurta herkkuani! En kuitenkaan ollenkaan tykkää käsien sotkemisesta taikinaan (eikä Elämäni Mies 💜 ollut saatavilla vaivaamaan taikinaa puolestani), joten päätin oikaista ja tyytyä muffinsseihin. Harjoituksen vuoksi kokeilin tehdä laskiaismuffinssini gluteenittomana ja jippii, nehän onnistuivat paremmin kuin toivoinkaan!

Tässäpä siis nopeasti valmistettavat laskiaisen ajan herkkuleivonnaiset, jotka maistuivat hyvin viiden hengen testiryhmällemme, jonka ikähaitari oli naperosta mummoon. 

Gluteenittomat laskiaismuffarit   11 kpl

2,5 dl gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta
1,5 dl mantelijauhetta
1,25 dl sokeria
1 tl kardemummaa
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 ml suolaa
1 dl maustamatonta soijajugua
1 dl soijamaitoa
100 g sulatettua sinistä Keiju-margariinia

Täyte/kuorrute
vaniljasokerilla maustettua Alpron soijakermavaahtoa
mansikkahilloa
mantelimassaa 
+ tomusokeria

Taikinan kaikki ainesosaset vain sekoitetaan keskenään, ensin kuivat aineet ja siihen nestemäiset huiskinhaiskin sekaan. Täytin taikinalla 11 muffinssipeltiin asetettua paperista muffinssimuottia ja paistoin 175 asteessa n. 25 min. Täytin taikka kuorrutin jäähtyneet muffinssit vatkatulla ja vaniljasokerilla maustetulla soijakermavaahdolla, mansikkahillolla ja mantelimassalla - koska haluan myös muffinssini kaikilla mausteilla!
Tupsautin vielä ripsauksen tomusokeria päälle.

Laskiaismuffinssit voi täyttää kuten laskiaispullatkin tai kuorruttaa kuten kuppikakut.

Ps. sydänkoristeilla kuittaan samalla myös ystävänpäivän jos/kun en siihen muuten kerkeä reagoimaan 😃

Kvinoapuuroa ja tuorepuolukkasoppaa joulun odotukseen

Kalenterien sivut on nyt käännetty joulukuun puolelle ja se näkyy lahjapiilojen lisäksi myös lautasella. Tykkään kovasti riisipuurosta, mutta koska olen (ainakin toisinaan) terveyshihhuli niin ravintoarvojen vuoksi korvasin riisin kotimaisella kvinoalla. Oikeaa riisipuuroa aion nautiskella sitten jouluna!
Suosittelen käyttämään puuroon nimenomaan suomalaista kvinoaa (Rainingon luomutilan tai SunSpelt) sillä se puuroutuu hyvin.

Raaka puolukkasoppa  2 annosta

2 dl puolukkaa (+ kourallinen)
2 dl vettä
8 kivetöntä taatelia
1/2 tl psylliumia

Soppa syntyy nopsasti ja helposti. Kaikki ainekset vain surautetaan tasaiseksi sauva- tai tehosekoittimella. Puolukoita voi lisätä vielä kourallisen sattumiksi joukkoon jos ei pelkää kirpeyttä.
Sillä aikaa kun soppa tekeytyy jääkaapissa (psyllium saostaa sitä) voi kiehauttaa puuron. 

Kvinoapuuro 2 annosta

1 dl kotimaista kvinoaa
n. 4 dl vettä
1 dl kaurakermaa
1/4 tl suolaa
hyppysellinen vaniljajauhetta

lisukkeeksi:
mantelilastuja

Huuhtelin kvinoan tiheässä siivilässä ja kaadoin kattilaan. Lisäsin loputkin ainekset paitsi, etten laittanut kerralla kaikkea vettä joukkoon vaan säädin keittelyn aikana nesteen määrän sopivaksi. Hauduttelin puuron kypsäksi noin 15 minuutin ajan.

Kuuma puuro yhdessä jääkaappikylmän, hieman kirpeän sopan kanssa. Nam! Mantelilastut vielä viimeistelivät annokset.
Kannattaa kokeilla puuron nesteeksi vaikkapa kookosmaitoa jos siitä tykkää tai esimerkiksi kahviin tarkoitettua täyteläistä kauramaitoa.

Lapsellisen ja kissallisen ruokabloggaajan elämään kuuluu vääjäämättä  tietty määrä epätoivoa :D
Epätoivon hetket tiivistyvät etenkin kuvausvaiheessa. Yleensä joku tyyppi on linssiluteena vääntymässä mukaan tai tönimässä. Myös rekvisiittaan tai ruokaan ollaan käymässä käsiksi juuri kriittisellä hetkellä. Tässä Papu näyttää mallia:

Ihanaa joulunodotusta kaikille!

Appelsiinitiikerikakku

Tuntuuko muistakin ruokaharrastajista välillä siltä, että aina pitäisi luoda jotain ihan pikkuisen uutta, erikoisempaa, hienompaa tai omaperäisempää? Vaikka tuttu, turvallinen ja tavallinenkin voi olla herkku! Kuten tiikerikakku! Nyt aion lopettaa jahkaamisen, rohkaistua ja tarjoilla myös näitä perinteisiä perusjuttuja.
Ehkä pienellä twistillä... Näitä tigruja maustoin appelsiinilla ja suklaarouheella. Sitten googletin appelsiinitiikerikakun ja huomasin, että lukuisat muutkin ovat keksineet maustaa tiikerikakkunsa samoin. Heh, se siitä(kin) omaperäisyydestä!

Appelsiinitiikerikakku  2 pientä (vuokien vetoisuus 6,5 dl)

150 g margariinia (sininen Keiju)
4 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
3 tl leivinjauhetta
pari hyppysellistä suolaa
2 dl maustamatonta soijajugua
1 dl soijajuomaa (tai muuta nestettä)

+ tiikeriraitaan:
2 rkl kaakaojauhetta
2 rkl soijajuomaa
60 g tummaa suklaata rouhittuna (esim. Pandan tumma)


Aloitin sulattamalla margariinin ja jätin sen jäähtymään. Sekoitin kuivat ainekset leivontakulhossa ja kaadoin kosteat ainekset, margariini mukaan lukien sekaan. Sekoitin nopsasti juuri ja juuri sekaisin (kakkua tehdessä kannattaa välttää ylimääräistä sekoittelua, ettei sitkoa ala muodostumaan).

Tiikeriraitaa varten erotin kolmasosan taikinasta eri kulhoon. Mittasin mukaan kaakaojauheen, soijajuoman ja rouhitun suklaan. Sekoitin mahdollisimman vähän.

Voitelin ja leivitin kaksi pientä vuokaa. Lusikoin niiden pohjalle noin puolet vaaleasta taikinasta, sitten keskelle tumman taikinan ja taas päälle loput vaaleasta. Vedin lusikalla pari kierrosta läpi taikinan, jotta tiikeriraidasta tulisi vauhdikkaampi. Paistoin kakut 175 asteessa noin 50 minuuttia.
Otin pois uunista ja annoin jäähtyä vähän aikaa ennen kumoamista. Annoin jäähtyä ilman vuokaa, koska tykkään, että kakun pinnasta tulee rapsakka.

Nythän kakut ovat valmiita, ehkä huiskaus tomusokeria koristeeksi. Kuorrutin kuitenkin toisen kakuista näin:

Kuorrutus
1 dl tomusokeria
1 rkl appelsiinimehua
1 tl kaakaojauhetta
+ suklaarouhetta

Sekoitin tomusokerin, appelsiinimehun ja kaakaojauheen keskenään. Levitin seosta kakun päälle ja annoin valua pitkin reunoja. Ripottelin päälle vielä suklaarouhetta.

Ampparismoothie vegaani"rahkasta"

Ruokatrendejä (tai kaverin lounaseväitä :D ) vähänkään seuraavat eivät varmaankaan ole välttyneet huomaamasta, että rahka ovat nyt in. Se näyttää olevan olennainen osa ainakin diettaajien ja urheilevien ihmisten ruokavaliota ja sen proteiinipitoisuutta arvostetaan.

Meidän hippien (ja vähemmän hippienkin) riemuksi Alprolla on loistava tuote nimeltänsä Go On, joka on kasvipohjainen vaihtoehto rahkalle. En saa tästä mitään maksua, mutta mielestäni hyvä suoritus ansaitsee ääneen kehut, joten annan mennä! Go Onniin on saatu mahtumaan ihan kivasti proteiinia ja sen koostumus on ihanan täyteläinen ja lohkeava. Makukin on hyvä! Kannattaa kokeilla. Tosi herkkua marjojen, hedelmien ja myslin kanssa!

Näinä rahkabuumin aikoina halusin näppäillä vaihtoehdoksi helpon ja kasviperäisen reseptin. Tässäpä yksi sellainen:

Ampparismoothie on nimetty tunnetun raidallisen ja samoja makuja sisältävän mehujään mukaan.

Ampparismoothie  1 annos

200 g maustamatonta vegaanirahkaa = Alpro Go On
1 isohko, kypsä banaani
1/2 pienen sitruunan kuori
1 rkl sitruunamehua
150 g kohmeisia mansikoita
 (+ ripaus kurkumaa)
+ kourallinen pähkinöitä/kookoslastuja

Jaoin "rahkan" kahteen osaan. Sauvasekoitin toiseen raastetun sitruunankuoren ja mehun sekä puolet banaanista. Sekoitin mukaan huiskauksen kurkumajauhetta saadakseni smoothieen hieman keltaista väriä. Väri jäi kyllä tosi laimeaksi kun en uskaltanut kovin paljoa kurkumaa lisätä.

Toiseen "rahka"satsiin hurautin mukaan lopun banaanin ja kohmeiset mansikat.
Kerrostin molemmat seokset korkeaan lasiin ja koristelin rouhituilla cashew- ja saksanpähkinöillä sekä kookoslastuilla.

Silloin kun laiskottaa, smoothien voi aivan hyvin surauttaa huiskishaiskis kaikki ainekset sekaisin. Tällä kertaa jaksoin hienostella ja kerrostella :D

Hoxpox! Vaikka olenkin vain ruoka- ja pikkuisen myös terveysharrastelija, enkä ravitsemusammattilainen, niin ehkäpä uskaltaudun mainitsemaan hieman ravintoarvoista. Karkeasti laskettuna annos sisältää noin 18 g proteiinia, mikä ainakin tällaisen kevytsarjalaisen mielestä on ihan kivasti, noin kolmasosa päivittäisestä protiinintarpeestani.

Kippis!