Joulun 2012 kakku: minttukreemikakku

Meillä on ollut ikäänkuin perinteenä, että jouluksi tehdään oikein kunnon suklaakakku. Tänä vuonna päädyin  Vegeherkkuja -kirjan (Emily Mainquist) minttubrownie-reseptin innoittamana tällaiseen minttukreemitäytteiseen kakkuun. Itseasiassa tein kaksi! Toinen syötiin heti ja toinen, se kaksikerroksinen, päätyi pakkaseen joulua odottelemaan.

Tällä reseptillä syntyy siis yksi pieni täytekakku ja sitten ekstrana tuollainen littana kerrokseton sydänkakku. Puolittamalla ainekset, saa aikaiseksi piirakkavuoan kokoisen herkun. Vaihtoehtoisesti voi tehdä yhden isomman täytekakun kippaamalla koko taikinan isompaan vuokaan.

Taikina

4 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
2 1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
2 ml suolaa
1 1/2 dl öljyä
2 dl maustamatonta soijajugurttia
2 1/2 dl soijajuomaa

Sekoitin kuivat aineet keskenään. Mittasin mukaan öljyn ja jugurtin sekä soijajuoman. Öljyisellä mitalla on hyvä mitata jugurtti, koska se ei silloin tartu mittaan kiinni.
Jaoin taikinan 19 cm:n kokoiseen irtopohjavuokaan sekä aika ohueksi kerrokseksi pienehköön sydänvuokaan. Laitoin uuniin 175 asteeseen paistumaan. Ohut pohja oli valmis vajaassa 25 minuutissa ja kakkupohja reilu 5 minuuttia myöhemmin.

suklaakuorrutteen voi tasoitella reunoista veitsellä, mutta olen nykyisin tykästynyt tällaiseen valuvaan luukkiin...ja myös hivenen hoppuinen ;)

Minttukreemi

200 g sinistä Keiju-margariinia
4 dl tomusokeria
20 tippaa (tai enemmänkin) piparminttuöljyä

Sähkövatkasin ainekset sekaisin ja kuohkeaksi. Levitin jäähtyneen sydänpohjan päälle ja puoliksi leikatun kakun väliin ja päälle. Laitoin kakut jääkaappiin odottelemaan kuorrutetta.


Suklaakuorrute

230 g tummaa suklaata
1 1/2 dl kaurakermaa
2 rkl margariinia
Rouhin suklaan. Kiehautin kerman ja sekoitin suklaarouheen siihen. Sekoitin kunnes suklaa suli ja lisäsin margariinin. Sekoitin kuorrutteen sileäksi ja annoin jäähtyä vähän aikaa, jottei se sulata kreemiä.
Kaadoin kuorrutetta kakkujen päälle ja levittelin veitsellä. Annoin jähmettyä jääkaapissa.

Vinkkinen: kakkujen reunojen alle kannattaa laittaa leivinpaperisuikaleet. Suklaakuorrutetta valuu aluslautaselle, mutta suikaleiden ansiosta lautanen säilyy siistinä. Kun kuorrute on jähmettynyt, voi leivinpaperisuikaleet valumineen vetää pois.

Leikkauskuva siitä heti syödystä littanasta kakusta. Saapa nähdä saanko jouluna aikaiseksi kuvata sen täytekakkuversion blogia varten.

Ainakin täältä voi käydä kurkkaamassa sen minua innoittaneen minttubrownie -ohjeen.

Toivotan Jennin tervetulleeksi :)

Pakuria pakettiin

Sen jälkeen, kun saimme naapurilta pakurikäävän olen käyttänyt siitä tehtyjä juomia rohtona jos jollakulla perheessä on ollut heikompi olo, kenties flunssa iskemässä. Nyt jouluna ajattelin jakaa tuota hyvää myös muille. Mutta koska en itsekään ole ihan sinut pakurin maun kanssa, päätyi se purkkiin mausteiden kera.

Lempeän mausteinen pakurijuoma

4 dl jauhettua pakuria (jauhoin kuivatut palat miniteholeikurillani)
4 tl ceylonkanelia
4 tl jauhettua kardemummaa
3 tl vaniljajauhetta
3 tl jauhettua neilikkaa
3 tl inkiväärijauhetta

Paketin mukaan laitan käyttöohjeet ja vinkit useampaan juomaversioon:

Perusohje
Keitä 1 rkl pakurijauhetta litrassa vettä 15 min- 1h. Vaihtoehtoisesti voit hauduttaa miedommalla lämmöllä useitakin tunteja. Siivilöi ja nauti sellaisenaan tai makeutettuna.

PakuriChai
Makeuta kuuma pakurijuoma ja lorauta mukaan reilusti (soija/kaura)maitoa.

Pakurikaakao
Sekoita kupilliseen kuumaa pakurijuomaa ruokalusikallinen kaakaojuomajauhetta ja loraus maitoa.

Pakurikahvi
Sekoita kupilliseen kuumaa pakurijuomaa kukkurallinen teelusikka pikakahvimuruja. Makeuta ja lisää maitoa halutessasi.

Pakuriglögi
Sekoita kupilliseen kuumaa pakurijuomaa pikkuloraus esim. mustaherukkamehutiivistettä.

Varoitus: pakuria ei tule käyttää yhtäaikaa antibioottikuurin kanssa.

Tämänhetkiset suosikkiversioni ovat kuvassa oleva pakuriglögi ja pakurikaakao.

Oulun Raksilan City -marketissa törmäsin tällaiseen minulle uuteen ja aika laajaan luomulaatuiseen Sunspelt-tuoteperheeseen. Näitäkin saattaa jonkun joulupakettiin päätyä. Ihmeissäni ja iloisesti yllättynyt olin varsinkin tuosta oranssista purkista.

Tässäpä ihan lähikuvaa tekstistä ;D

Kyllä, siinä tosiaankin lukee, että suomalainen luomukvinoa!!! Ihmeellistä, mutta totta. Tämähän tarkoittaa sitä, että ensi kesänä on kokeiltava tämän viljelyä, kun se näin todistetusti kasvaa meilläkin. Ja sitä, että saan jatkaa quinoalla herkuttelua puhtaalla omallatunnolla, sillä nythän se on ihan lähiruokaakin :)


Tervetuloa lukijaksi Kada!

Puolukkaglögi, tahinikeksit ja paketti-idea

Pieni remontti on onnellisesti ohi (tai ainakin maalausta vaille vaiheessa) ja itsenäisyyspäivä on vapaapäivä töistä. Pääsin siis touhuilemaan keittiössä jouluisissa aikeissa.

Puolukkaglögistä olen haaveillut jo marraskuun alusta, mutta eipähän vain puolukkamehua ole kaupasta löytynyt. Pakkomielteisesti(kö) pidin ajatuksestani kiinni, joten glögi täytyi tehdä alusta lähtien itse. Tein tästä vain miedosti mausteista, jotta puolukka pääsee reilusti maistumaan.

Puolukkaglögi  4 kupillista

3 dl puolukkaa
8 dl vettä
1 kanelitanko
2 tähtianista
1/3 tl jauhettua kardemummaa
1/2 tl vaniljajauhetta
3/4 dl sokeria (Käytin ihan valkoista sokeria, jotta juoma säilyttää hienon punaisen värinsä. Makeasta tykkäävät voivat laittaa desinkin)

Keittelin puolukoita vähän aikaa vedessä. Siivilöin mehun ja lisäsin mausteet siihen. Jätin kuumalle, mutta jo suljetulle levylle hautumaan noin puoleksi tunniksi. Siivilöin mausteet pois ja lisäsin sokerin.

Ja sitten se nopea ja yksinkertainen teko-ohje:
Kiehauta glögimausteseosta valmiissa (tarvittaessa laimennetussa) makeassa puolukkamehussa. Siivilöi :)


Appelsiineja ja hunajaa -blogin Yaelian oli tehnyt ihanan kuuloisia tahinipikkuleipiä. Tein niistä kauraisen version, joten (puhdaskaurasta tehtynä) ovat gluteenittomia. Harmikseni tahini loppuikin ihan kesken ja korvasin sitä kokonaisilla seesaminsiemenillä. Lisäsin reseptiin myös taateleita jouluisuutta tuomaan.

Kauraiset tahinikeksit  24 kpl

3 dl kaurajauhoja
1 3/4 dl intiaanisokeria
1/3 tl ruususuolaa
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl vaniljajauhetta
reilu 3/4 dl tahinia (minulla oli Urtekramin kuorimattomista siemenistä tehtyä jämäkkää tahinia)
3/4 dl oliiviöljyä
2 rkl vettä
1 dl kuivattuja taateleita

Sekoitin reseptin kuivat ainekset yhteen. Lisäsin tahinin ja öljyn ja haarukoin sekaisin. Lisäsin vielä veden ja pilkotut taatelit ja sekoitin tasaiseksi. Pyörittelin taikinan palloiksi leivinpaperin päälle ja litistin sormilla painamalla ihan kunnolla litteäksi. Paistoin 175 asteessa 12 minuuttia.

Näistä tuli mureita ja maukkaita, miedosti tahinin makuisia keksejä. Nyt täytyy vain hankkia lisää tahinia, jotta pystyn toteuttamaan tuon Yaelianin alkuperäisen reseptin sellaisenaan. Niistä voisikin tulla meidän joulukeksejämme.



Ensimmäiset joululahjat on nyt paketoitu ja lähetetty tädeilleni. Jätetäänpä sisältö vielä salaisuudeksi, mutta halusin vinkittää hieman ekologisemmasta (ja persoonallisesta) lahjojen paketoinnista:

Meillä on jo vuosikausia kääritty lahjat sanomalehtipapereihin. Kun hieman jaksaa nähdä vaivaa, voi löytää myös hienoja värikkäitä sivuja, joista saa näyttäviäkin paketteja. Varsinkin mainoslehdet näin joulun alla ovat sopivan värisiä. Jos itselle ei soveliasta postia tule, niin kaverilta varmasti saa lehtiä kun pyytää.
Sain kaverilta tapetoinnista jääneitä jämärullia ja kääräisin tapetista tuollaiset vyötteet paketteihin.
Käytän myös kankaisia nauhoja, jotka keräämme tietenkin pakettien aukaisun jälkeen talteen, uudelleen käytettäväksi.

Mukavaa itsenäisyyspäivän iltaa!

Toivotan tervetulleeksi joukkoon Rva Patalinnun ja Titin :)

Jouluiset maapähkinävoipalloset ja lahjamietintöjä

Maapähkinävoipallerot tulevat taas! Nämähän ovat ikisuosikkejani, mutta tällä kertaa mukana on ripaus joulun makua.

Jouluiset maapähkinävoipallerot

15 kuivaa taatelia
vajaa 5 rkl vettä
1 1/2 dl kaurahiutaleita
ripaus suolaa
1 tl (ceylon) kanelia
1 ml inkiväärijauhetta
1 ml neilikkaa
1/2 ti vaniljajauhetta
150 g maapähkinävoita (suosittelen Urtekramin)
50 g tummaa suklaata hienoksi rouhittuna

Pilkoin taatelit purkkiin ja kaadoin vajaan 5 rkl vettä joukkoon. Annoin liota useamman tunnin. Mittasin kaurahiutaleet tehominileikkuriini ja surautin ne hienommaksi. Lisäsin mausteen ja pyöräytin sekaisin. Sitten kaadoin mukaan taatelit liemineen ja annoin koneen hienontaa ne. Lisäsin vielä maapähkinävoin ja sekoitin tasaiseksi.
Muotoilin massasta reilun ruokalusikallisen kokoisia pallosia ja kierittelin suklaarouheessa. Laitoin palloset minimuffarivuokiin.

Pallosten kannattaa antaa rauhassa tekeytyä jääkaapissa. Vähintäänkin useita tunteja, mielellään jopa seuraavaan päivään. Itsekin tein nämä jo valmiiksi tulevia remonttivieraita ajatellen. (Sukulaismiehet kotikaupungistani tulevat meille pientä remonttia tekemään.) Syömme näitä jälkkäriksi kahvin kanssa.

Tällä maustemäärällä tulee pehmeän mausteisia palleroita, jotka jättävät miellyttävän kevyen joulun maun suuhun. Jos tykkää kunnolla mausteisista, voi mausteiden määrän hyvinkin kaksinkertaistaa. Ainakin kanelin ja inkiväärin. Mukaan sopisi vielä kardemumma, mutta jätin sen pois, koska muistelen ettei isä ole kovin kardemumman ystävä.

Kävin lähimmässä kaupungissa eli Oulussa ja huomasin siellä uuden Punnitse & säästä -liikkeen. Valikoima oli todella iso ja mahtava, oli oikein urakka katsella kaikki läpi. Innostuin tekemään joululahjahankintojakin. Älkääpäs asianosaiset katselko enää edemmäs, ettei tule paljastuksia!
Itse vältän ostamasta ihmisille turhaa tavaraa ja pidän parhaimpina lahjoina katoavaisia lahjoja. Omatekoisen saippuan lisäksi ruokalahjat pääsevät siis paketteihin. Hyvissä ajoin voi hankkia tällaisia kuivatuoteita, kuten teetä/yrttihaudukkeita ja mausteita.

Mukavia lahjoja ovat tällaiset erilaiset haudutettavat juomat. Erikoisempia, omia suosikkeja tai parhaassa tapauksessa lahjottavan suosikkimakujen perusteella valittuja.

Mausteita ei kai voi olla liikaa. Tai no, jos joku innostuisi vaikka minulle chiliä antamaan, niin silloin sitä olisikin minulla jo melkoiset varastot. Eipä tuo onneksi nopeasti vanhene. Savupaprikan ilosanomaa aion tänä jouluna levittää. Toivottavasti tämäkin minulle uusi merkki on hyvää.

Joululahjapaljastuksia on luvassa lisääkin, joten toivottavasti suku ja kaverit eivät kovin ahkerasti täällä vieraile. Ainakin joitain ideoita yritän tänne saada, kunhan vain ja toivottavasti ehdin.
Täällä viimevuotinen joululahjani, jota päätyi aika moneen pakettiin.

Hyviä joululahjakauppoja mielestäni ovat mm. EkoseGo, Hyvinvoinnin tavaratalo ja Ekolo. (Vaikkakin jälkimmäisessä osa tuoteista, esim. pähkinöistä ja kuivahedelmistä on irtomyyntituotteita, joita ei mielestäni ole niin mukava antaa, koska niistähän puuttuu kokonaan tuoteselosteet. Mutta tarkkana kun on, niin tuoltakin tekee kivoja löytöjä. Ja valikoimissa on muutakin kuin ruokaa.)

Minttuinen (vege)suklaamoussekakku ja spelttinen sipulipitsa

Vanhenin taas vuodella! Sillä verukkeella kutsuin pienen ipana-apina -kerhomme koolle ja aloin kakkua väsäämään.

Koska pippalot olivat pienet ja synttäritkin oikeastaan vain sivuseikka (todellisena tavoitteena oli pitää yllä vilkasta seuraelämää vielä tämän viikon, sillä joulukuuksi menen jälleen "oikeisiin" töihin), uskaltauduin taas tarttumaan hyydykekakku -haasteeseen. Ihan putkeen tuo homma ei mennyt, mutta sinnepäin kuitenkin. Kerron hieman myöhemmin miten tämän saisi täydellisemmin onnistumaan.

MarianneSuklaaMousseKakku

Pohja
12 Digestive -keksiä (=210 g)
70 g margariinia

Moussetäyte
200 g tummaa suklaata (70%)
1 prk soijakermaa (Alpro Airy & Creamy)
1 dl tomusokeria
500 g maustamatonta soijajugurttia
1 3/4 dl soijajuomaa
2 pss Vegegeliä
1 pss (=150 g) Marianne -rouhetta

Murskasin keksit ja sulatin margariinin. Sekoitin ne yhteen ja painelin seoksen 24 cm:n irtopohjavuokaan. Pohjalle olin ensin pingottanut leivinpaperin ja sipaissut vuoan reunat kevyesti öljyllä.

Sulattelin paloitellun suklaan hiljakseen mikrossa. Vaahdotin soijakerman ja sekoitin siihen soijajugurtin ja tomusokerin. Kaadoin vegegel -jauheet soijajuoman sekaan pikku kattilaan ja lämmitin liedellä, kunnes seos paksuni. Vatkasin vimmatusti vegegel-seoksen kerma-jugurtti -seokseen. Lisäsin vatkaten mukaan vähän jäähtyneen suklaasulan. Lopuksi sekoitin joukkoon vielä Marianne-rouheen ja kaadoin moussen vuokaan pohjan päälle. Tasoitin koputtelemalla vuokaa pöytää vasten ja laitoin jääkaappiin odottelemaan seuraavaa päivää.

Seuraavana päivänä irrottelin kakun vuoastaan ja koristelin suklaalla, kookoslastuilla ja pakastekuivatuilla marjoilla. Ne ovatkin aivan mainioita talviaikaiseen koristeluun, kun tuoreita marjoja ei ole tyrkyllä.

Kakun maku oli hyvä, mutta lintsaamiseni kostautui hieman. Jätin nimittäin soijajugurtin valuttamatta. Täyte jäi aika pehmeäksi, se oli sellaista kevyen pehmeää ja todellakin enemmän moussemaista kuin hyydykettä. Taisin luottaa liikaa suklaan voimaan. Ensi kerralla soijajugurtti pitää todellakin ensin valuttaa tai sitten käyttää yksi pussi vegegeliä lisää.

Pitsankin tein jo edellisenä iltana valmiiksi. Voisi tätä tietenkin sanoa piirakaksikin, mutta valitsin kutsua tätä pitsaksi, koska pohja on melkein kuin oikea pitsapohja. (kauheasti haluttaisi käyttää z -kirjaimia...)

Sipulipitsa  spelttipohjalla  pellillinen

Täyte
1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja (tiukkaan painettu mittaus ja niitä kuivia eikä öljyyn säilöttyjä tomaatteja)
+3/4 dl vettä liotukseen
1/2 kg sipuleita
3 isoa valkosipulin kynttä
3 rkl öljyä
1/2 tl suolaa
n. 1/2 tl mustapippurirouhetta
1 tl kuivattua basilikaa
1 1/2 dl vihreitä kivettömiä oliiveja + 5 kpl pinnalle
2 dl maustamatonta soijajugurttia

Leikkasin kuivat tomaatit viipaleiksi ja liotin vedessä muutaman tunnin. Kuorin sipulit ja leikkasin siivuiksi. Kuorin myös valkosipulin kynnet ja leikkasin ohuiksi viipaleiksi. Kuullottelin sipuleita paistinpannulla 3 rkl:ssa öljyä kunnes ne hieman notkistuivat. Jätin sipulit vähäksi aikaa jäähtymään. Sekoitin sipuleihin kuivatut ja liotetut tomaatit liotusliemineen, mausteet, viipaloidut oliivit ja maustamattoman jugurtin. Suolaa lisäsin maltillisesti sillä nuo aurinkokuivatut tomaatit ovat jo aika suolaisia, puhumattakaan oliiveista. Täyte jäi odottelemaan pohjan valmistumista.

Pohja
1 tl kuivahiivaa
2 dl vettä
n. 4 3/4 dl spelttijauhoja
1 rkl öljyä
3/4 tl suolaa
1 tl sokeria

Sekoitin kuivahiivan pieneen jauhomäärään. Lämmitin veden kunnolla lämpimäksi. Senhän pitäisi olla 42 asteista, mutten mitannut.  Kaadoin veden hiivan ja jauhojen joukkoon ja lisäsin sinne vielä suolan, sokerin ja öljynkin. Hiljalleen lisäsin spelttijauhoja lusikalla sekoitellen ja vasta lopuksi vaivasin taikinan kimmoisaksi ja kiinteäksi palloksi. Jätin taikinan tunniksi kohoamaan mikroon, sekun on vedoton paikka.
Pyöräytin vielä hieman taikinaa pienen jauhoripsauksen kanssa. Ripottelin leivinpaperille myös hieman jauhoja ja kaulitsin taikinan sen päällä uunin pellin kokoiseksi.

Levitin täytteen pitsan päälle tasaisesti. Pilkoin vielä n. 5 oliivia ja asettelin ne täytteen päälle. Paistoin 225 asteessa n. 15 minuuttia.
Täyte kannattaa levittää reunoja myöten, koska paljaaksi jääneet reunat kuivuivat.

Jos olisi kesä, olisin asetellut pitsapalasten päälle tuoreita yrttejä väriä antamaan..

Pitsaa tuli maisteltua jo illalla varsinaisen iltapalan jälkeisenä iltapalana. Maistui loistavalta viinin kanssa, oikeastaan paljon paremmalta kuin päivällä teen kanssa.

Yritin kyllä sanoa ihmisille, etten tarvitse lahjoja, mutta tulihan niitä silti. Ja aikalailla osuvia olivatkin: hieno orkidea, järkälemäinen suklaakirja sekä komea kakkuvuoka. Sain lisäksi vitsikkään paketin, joka sisälsi sekä suklaalevyn että mittanauhan ;D

Keltainen hernehummus ja -keitto samoilla tulilla

Miten tämän tarinan aloittaisin? Vaikkapa perinteisesti: Olipa kerran... pussillinen keltaisia herneitä. Ja eräänä sunnuntaina aikaa niitä keitellä. Keittelin keittämistäni ja tuntien jälkeen lopputuloksena syntyi sekä hummusta että keittoa...

hernehummus

Edellisenä iltana laitoin veteen likoamaan kuivat keltaiset herneet. Niitä oli sokeripussillinen eli yli 700 g, tarkka lukema on jo mielestäni karannut.
Aamulla huuhtelin herneet ja vaihdoin raikkaan veden tilalle. Laitoin herneet hiljalleen kiehumaan isoon kattilaan. Vettä sen verran, että herneet pysyvät kokoajan vedenpinnan alapuolella. Vettä lisäsin välillä kun näytti siltä, että se käy vähiin.

Hernehummus

3 1/2 dl - 4 dl kypsiä keltaisia herneitä
1 iso valkosipulin kynsi
2 rkl kylmäpuristettua rypsiöljyä
reilu 2 rkl sitruunamehua
1/3 tl suolaa
1 ml mustapippurirouhetta

Kun herneet olivat kiehuneet reilun puolitoista tuntia, olivat herneet kypsyneet. Kalastelin herneet teesihvilällä liemestä, niin että ylimääräinen vesi valui samalla pois. Hieman jäähtyneet herneet soseutin loppujen ainesten kanssa rouheaksi tahnaksi.

hernekeitto

Hernekeitto

Loput herneet (joista hummuksen määrä vähennetty)
2 oikein isoa sipulia
2 isoa valkosipulin kynttä
2 tl suolaa
1/2 tl mustapippurirouhetta
1 tl kuivattua meiramia
reilu 1 rkl sinappia
loraus öljyä
1 pkt savutofua

Kun olin ottanut keitosta nuo hummukseen menevät herneet, kuorin ja pilkoin sipulit ja lisäsin ne kattilaan. Jatkoin keittämistä, kunnes herneet alkoivat tulla soseutuvan pehmeiksi. Tähän meni yhteensä noin kolme tuntia keittämisen aloittamisesta. Puristin mukaan valkosipulinkynnet, lisäsin mausteet sekä kuutioidun savutofun. Keitto sai jäädä vielä kannen alle tekeytymään tunniksi. Silloin se olikin sopivasti jäähtynyt syöntilämpöiseksi.
Tästä tuli aika iso satsi, joten sainpas pakastimeenkin hätävararuokaa kiireiden varalle.

ja vielä yhteispotretti  ;D

Kiitos Ninalle hernehummus -vinkistä!

....sen pituinen se.

Praliinipiiras, joka matkasi vauvaperheeseen

Olin menossa uutta ihmistaimea katsomaan ja mietiskelin, mitä leipoisin perheelle tuliaisiksi. Täältä löytyi vastaus. Ihan vähäsen vain muokkasin tuota Sitruunaruoho -blogin ohjetta.

Praliinitorttu

Pohjana murotaikina, jonka tein nyt näin:
3 dl vehnäjauhoja
3/4 dl sokeria
ripaus vaniljajauhetta
ripaus suolaa
125 g margariinia
1/2 dl kylmää vettä
Sekoitin kuivat aineet. Nypin rasvan joukkoon. Lisäsin veden ja sekoitin tasaiseksi. Kaulimen puuttuessa painelin taikinan pyöryläksi leivinpaperin päällä ja siirsin voideltuun ja leivitettyyn piirakkavuokaan. Yritin tukea reunoja foliosuikaleilla ja paistoin 175 asteessa lähemmäs puoli tuntia. No, valahtivat ne reunat kuitenkin.

Täyte
2 dl kaurakermaa
150 g tummaa suklaata
150 g Wienernougat -konvehteja
ripaus vaniljajauhetta
ripaus suolaa
Rouhin suklaan ja kuorin konvehdit kääreistään. Kiehautin kerman pikku kattilassa ja otin pois liedeltä. Sekoitin kermaan suklaan, konvehdit, vaniljan sekä suolan. Kaadoin seoksen paistetun ja jäähtyneehkön murotaikinapohjan päälle. Jähmetin tortun jääkaapissa.

Leikkauskuvan puuttuminen vähän harmittaa, mutta ihaillaan sitä tuolla Sitruunaruoho -blogissa.

Vekara piirsi tohkeissaan onnittelukortteja koko sarjan. Aurinkokin paistaa joka kortissa ja korvat muisti viime hetkellä piirtää vauvahahmoille. Vasemman puoleinen kortti on vauvan äidille ja keskimmäinen isosiskolle. Pienin kortti on vauvalle, ja siihen piti sisälle kirjoittaa, että "Onnea vauvalle".

Vein perheelle myös korin, jonka olin lastannut pähkinöillä, kuivahedelmillä ja syystalven harmautta karkottavilla eksoottisilla hedelmillä. Isosiskolle pistin mukaan vielä tuollaisen lasten smoothien.

Viemisinä oli myös kestovaippoja, mutta niistä puhuminen ei välttämättä sovi ruokablogiin ;)

Tervetuloa lukijaksi Liisa ja Haiskiainen!

Punajuurisalaatti

Tiedättehän ne kaupan valmiit punajuurisalaatit. Sellaista voi näköjään tehdä itsekin, kuten täällä huomasin. Kyllä tämä blogimaailma on mahtava ja niin tarpeen minulle. Täällä törmää kaikenlaiseen, mitä ei itse hoksaisi, vaikka kuinka tuntuisi näin jälkikäteen itsestäänselvyydeltä.
Tämä resepti sopii mainiosti missiooni monipuolistaa kotimaisten juuresten käyttöäni lähiruuan ja ekologisuuden nimissä.

Punajuurisalaatti   iso satsi, riittää aika monelle lisukkeeksi

1270 g punajuuria (minulla oli kilon pussi ja pari ylimääräistä pienehköä punajuurta)
1 dl maustamatonta soijajugurttia
1 rkl öljyä (tällä kertaa käytin kylmäpuristettua rypsiöljyä)
1 1/2 rkl sitruunan mehua
1 tl suolaa
1 valkosipulin kynsi puristettuna
1/3 tl mustapippurirouhetta

Keittelin punajuuret kuorineen napakan kypsiksi. Annoin jäähtyä, kuorin ja kuutioin. Sekoitin muut ainekset joukkoon. Annoin maustua jääkaapissa ennen syömistä.

Mausteeksi olisi sopinut varmasti myös sitruunankuoriraaste ja/tai jokin yrtti.

Vekara halusi heti maistiaiset. Kehitin hänen kärsivällisyyttään kuvaamalla ensin pikku annoksensa ;)

Ruusukaalisalaatti kera pihvien

Ruusukaalin palleroita harvemmin tavataan meidän lautasiltamme. Sitten törmäsin tähän Kauhaa ja rakkautta -blogin reseptiin, enkä voinut olla kokeilematta. Resepti on poikkeuksellinen ruusukaalireseptien joukossa, sillä tässä ruusukaalia ei kypsennetä.

Tässä salaatti niin kuin minä sen tein, ihan pienen pienine muutoksineen.

Ruusukaalisalaatti   4:lle pihvien kaverina

kukkurallinen 1 dl cashewpähkinöitä
300 g ruusukaalia
2 pienehköä porkkanaa
1 omena (ei kuulu alkuperäiseen reseptiin)
1 kypsä avokado

Kastike
2 rkl sitruunamehua
3 rkl oliiviöljyä
1 tl (löyhään mitattuna) raastettua sitruunankuorta
1 tl sinappia (käytin tätä Kaisulta saamaani)   
3/4 tl ruususuolaa
2 ml mustapippurirouhetta

Paahdoin ensin cashewpähkinöitä kuivalla pannulla, kunnes niihin tuli hieman väriä. Jätin pähkinät jäähtymään. Leikkasin ruusukaaleista kannat ja postin uloimmat lehdet. Puolitin ruusukaalit ja leikkasin "varren" kiilamaisena palana pois (katso kuva jäljempänä). Irrottelin lehdet. Kuorin porkkanat ja juustohöyläsin ohuiksi kiekoiksi. Pilkoin omenan, poistin siemenkodan. Sekoitin kasvikset yhteen kulhossa.

Sekoitin kastikkeen ainekset keskenään ja kääntelin salaatin sekaan. Lopuksi lisäsin pinnalle vielä cashewpähkinät ja  kuoritun ja paloitellun avokadon.

Annoskuvat näppäistyäni huomasin, että lautaseltahan puuttuu vielä se reseptin avokado. Kääk! Pilkoin senkin vielä jälkeenpäin mukaan. Tässä kuvassa ne avokadotkin esiintyvät.

Alhaalla olevassa kuvassa näkyy, miten leikkasin ruusukaalin kannan pois. Sitten olikin helppo irroittaa kerros kerrokselta lehdet irti. No, aikamoinen näpertely näissä kyllä silti oli. Mutta vieraita oli tulossa ja halusin vähän nähdä vaivaakin tarjottavan ruuan eteen.

Yhtään ruusukaalin kantaa ei lopulta hukkaantunut, sillä Vekara innoissaan rouskutteli nuo leikkaamani varret. Itse salaatti ei sitten hänelle maistunutkaan. Olisiko johtunut tuosta sitruunaisen kirpsakasta kastikkeesta, joka omasta mielestäni oli piristävä. Salaatti oli rouskuvainen ja pureskeltava, tähän syystalviseen aikaan sopiva, joskin aika työläs valmistaa. Ruusukaali on raakana aivan syötävän mieto, mielestäni paremman makuinenkin kuin vaikka höyrytettynä. Jokin majoneesin tyyppinen täyteläinen kastike voisi sopia tähän myös.


Salaatin kanssa tarjosin pihvejä, jotka ovat ilmiselvästi jatkojalostuneet näistä. Erilaiset variaatiot näistä pihveistä ovat yleisimpiä ja tykätyimpiä meillä nykyisin tehdyistä pihveistä.

Pikku pihvit  n. 17 kpl

1 dl quinoaa
2 dl vettä
1 1/2 dl kikhernejauhoja
1 dl lupiinijauhoja
1 tl ruususuolaa
1 tl savupaprikajauhetta
1/4 tl mustapippurirouhetta
2 valkosipulin kynttä puristettuna
2 rkl tahinia
1 dl vettä

+ (ruis)korppujauhoja
+ öljyä paistamiseen

Huuhtelin quinoan ja keittelin kypsäksi kahdessä desissä vettä. Annoin jäähtyä. Sekoitin loput ainekset mukaan ja muotoilin pieniksi pihveiksi. Painoin pihvit molemmin puolin korppujauhoihin. Lämmitin paistinpannulla öljyä vähän runsaammin ja paistoin pihvit molemmilta puolilta kullanruskeaksi.

Quinoan keittely tekee pihveistä hitusen monimutkaisempia valmistaa, tai ainakaan ihan extempore ne eivät synny. Quinoa antaa kuitenkin mukavaa rakennetta pihveille. Rakenne ei ole tasaista massaa vaan sieltä erottuvat mukavasti pienet quinoan siemenet.

MaapähkinävoiSuklaaRuudut

Käytin jälleen kyläilykutsua hyväkseni päästäkseni leipomaan ;D

Tähän kokeilin taas spelttijauhoja, mutta totuudellinen ollakseni, täytyy minun kertoa, etteivät speltti ja kaakao kohtaa parhaalla mahdollisella tavalla. Ainakaan minun makunystyröissäni. Joka tapauksessa herkullisia ruutuja tuli, ei kai maapähkinävoin kanssa voi kovin pahasti epäonnistuakaan.

MaapähkinävoiSuklaaRuudut

Taikina
3 dl spelttijauhoja
3/4 dl kaakaojauhetta
2 dl intiaanisokeria
1/2 tl vaniljajauhetta
2 tl leivinjauhetta
1/3 tl suolaa
1 dl öljyä
2 dl maustamatonta soijajugurttia
3/4 dl soijamaitoa

Voitelin aluksi 22x30 cm:n kokoisen vuoan ja leivitin mannaryyneillä. Sekoitin taikinan kuivat ainekset keskenään ja lisäsin niihin kosteat. Sekoitin vain juuri sekaisin. Levitin taikinan vuokaan tasaisesti ja paistelin 175 asteessa n. 30 min. Annoin jäähtyä.

Täyte
50 g margariinia
150 g maapähkinävoita
1 1/2 dl tomusokeria
Punnitsin margariinin ja maapähkinävoin kulhoon. Lämmitin mikrossa sulatusteholla niin, että margariini suli ja maapähkinävoi pehmeni. Sekoitin tomusokerin kanssa tasaiseksi. Levitin seoksen jäähtyneen pohjan päälle.

Kuorrute
3/4 dl kaurakermaa
100 g tummaa suklaata
Kiehautin kerman ja lisäsin siihen rouhitun suklaan. Sekoitin kunnes suklaa suli ja kaadoin maapähkinätäytteen päälle. Levittelin lusikalla tasaiseksi.

Pintaan ripottelin vielä
3/4 dl suolapähkinöitä, joita pienin ensin hieman.
Laitoin koko komeuden jääkaappiin jähmettymään.

Käytin täytteessä Urtekramin mahtavan ihanaa maapähkinävoita, joka on koostumukseltaan sileää ja helposti levitettävää.
Seuraavalla kerralla taidan suosiolla tehdä pohjan ihan normi vehnäjauhoista, sillä kuten kerroin, ei speltti ja kaakao ole ihan parhaimmillaan yhdessä. Ei sitä juuri noiden ihanien kerrosten alta huomaa, mutta pelkältään pohjaa maistamalla asian totesin. Kai se on uskottava, sillä aiemmin tein spelttisuklaakeksejä ja jo niissä mietin jotakin olevan hieman vinossa.

Itsehän himoitsen tämän tyypisiä herkkuja, joten ei tuo pieni pohjan epäsuhta minua oikeasti juuri hidastanut. Asiat vain täytyy merkitä muistiin sellaisina kuin ne ovat, jotta seuraavalla kerralla voi taas pyrkiä täydellisyyteen :)
Täyte ja kuorrute sentään olivat täydellisiä. Maapähkinävoitäyte tuhtia ja suolaisen makeaa. Kuorrute sopivan jähmeää ja helposti leikattavaa.

Spelttiharjoituksia: leipää ja kakkua

Sain mukavina tuliaisina kotimyllyllä jauhettuja tuoreita spelttijauhoja. Siitä intoutuneena aloin testaamaan täysjyväspeltin leivontaominaisuuksia. Tein menestyksellä leipää ja kakkua, vielä olisi keksit kokeilematta.

SeesamiSpeltti -leipä

38 g tuorehiivaa (tällainen kumma lukema siksi, että pikku nökäreen lohkaisin näkkärien tekoa varten)

5 dl vettä

1 rkl intiaanisokeria

1 tl ruususuolaa

reilu 7 dl spelttijauhoja

¾ dl kuorimattomia seesaminsiemeniä

½ dl kylmäpuristettua rypsiöljyä

+ vielä vähän seesaminsiemeniä leivän pinnalle

Murensin hiivan kulhon pohjalle ja liuotin sen kädenlämpöiseen veteen. Sekoitin sokerin ja suolan ja jauhot pikkuhiljaa mukaan. Sekoittelin voimakkaasti lusikalla myös öljyn joukkoon. Kohotin n. 30 min. ajan ja sekoitin ilmakuplat pois lusikalla. Kaadoin taikinan leivinpaperille pellille ja levitin lähes pellin kokoiseksi. Ripottelin pinnalle vielä vähän seesaminsiemeniä. Annoin kohota uunin lämpenemisen ajan ja paistoin noin puoli tuntia 200 asteessa.

Tämä oli tällainen laiskan vaivaajan versio. Vatkuttelin taikinaa vain lusikalla, mutta se alkoi mielestäni tosi helposti muodostamaan sitkoa. Lopputuloksena oli löysä taikina, joka on helppo levittää pellille. Jos haluaa ja viitsii tehdä sämpylöitä, täytyy jauhoja käyttää huomattavasti runsaammin.
Maku oli mukava ja siinä maistui vienosti myös seesami. Maistelua ei millään malttanut jättää yhteen palaseen ;D Leivällä on juuri sen verran paksuutta, että sen pystyy halkaisemaan kahtia ja täyttämään.

Ja soveltuu se täysjyväinen speltti näköjään myös kakkujen leivontaan, jipii!

ihan paljaana

Marjainen ja pähkinäinen Spelttikakku

150 g margariinia
3 1/2 dl spelttijauhoja (täysjyvä)
2 dl intiaanisokeria
1/2 tl vaniljajauhetta
1 tl kardemummaa
3 tl leivinjauhetta
2 dl maustamatonta soijajugurttia
1 dl soijamaitoa
reilu 3 dl pakastemarjasekoitusta (puolukkaa, mustikkaa, herukkaa, muutama mansikkakin)

pinnalle:
45 g margariinia
2 dl pekaani- ja cashewpähkinää
1/2 dl intiaanisokeria
2 rkl spelttijauhoja
1 tl (ceylon)kanelia

Voitelin valmiiksi 24 cm:n irtopohjavuoan reunan ja pingotin leivinpaperin sen pohjalle. Sulatin taikinaan tulevan margariinin ja jätin jäähtymään. Sekoitin taikinan kuivat aineet keskenään. Kumosin päälle nesteet, sulan margariinin sekä jäiset marjat. Sekoitin taikinan tasaiseksi ja kaadoin vuokaan.
Pinnalle tulevaa murukuorrutusta varten sulatin margariinin ja rouhin pähkinät. Sekoitin muutkin ainekset yhteen ja ripottelin seoksen kakun pinnalle.
Paistoin 175 asteessa 50 minuuttia.

tomusokerihunnutettuna

lautasella

Olen iloisesti yllättynyt, miten hyvin speltti toimi kakussa. Koostumus oli  mukavan pehmoinen ja pähkinäkuori vastakohtana rapea. Uskon, että ilmankin marjoja olisi tullut maukas kardemummakakku, tosin runsaammin maustetta olisi silloin voinut laittaa. Tämän kokeilun perusteella jatkan spelttileivontaa oikein mielelläni.

Punajuurikeittoa sekä hyviä aikeita

Yhteishyvän Ruoka -liitteessä (marraskuu 2012) on mukavan näköinen sarja punajuurireseptejä. Sille tielle lähdin minäkin ja tämä keitto onkin lehden punajuurikeitosta sovellettu. Ostin timjamiakin ihan tätä varten.

Punajuurikeitto   5-6:lle

2 1/2 dl punaisia linssejä
2 isoa punajuurta (480 g)
2 sipulia
4 pienehköä perunaa (280 g)
vettä
2 rkl sitruunamehua
2 valkosipulin kynttä
1/4 tl mustapippurirouhetta
1/2 tl kuivattua timjamia
1 tl suolaa (tai maun mukaan enemmänkin)
2 dl kaurakermaa
loraus kylmäpuristettua rypsiöljyä

Huuhtelin linssit ja laitoin kattilan pohjalle. Kuorin punajuuret, sipulit ja perunat, pilkoin ne ja kaadoin kattilaan. Lisäsin vettä niin, että kaikki peittyivät. Keittelin kypsäksi ja välillä sekoittaen, etteivät linssit tartu pohjaan. Otin kattilan pois liedeltä ja puristin valkosipulin kynnet joukkoon ja lisäsin muutkin mausteet. Sauvasekoitin tasaiseksi ja sekoitin joukkoon myös lorauksen öljyä ja suurimman osan kaurakermasta. Loput säästin annosten koristeluun, mutta eipä tuo oikein onnistunut kuten kuvasta näkyy.

Itse en ole niin sosekeittojen ystävä, mutta helppoja kokattavia kieltämättä ovat. Äitini ja Vekara ahmaisivat annoksensa kuitenkin hyvällä ruokahalulla, joten keitto päätyi tänne blogiinkin. Onneksi käytin timjamia maltillisemmin kuin alkuperäisessä reseptissä, sillä tälläkin määrällä se maistui ihan tarpeeksi. Tai sitten se ei vain ole ihan lempparimausteitani.


Sitten niihin hyviin aikeisiin. Sain haasteen Puolitiessä- ja Mietteitä matkan varrelta -blogeista. Kiitokset sinne! Tarkoituksena on kertoa 8 ruokaan liittyvää suunnitelmaansa.
 
Haasteen säännöt:
1. Kiitä haasteen antajaa.
2. Jaa haaste eteenpäin
3. Ilmoita näille haasteesta.
4. Kerro oma kahdeksan kohdan to do-listasi.

Tässä tulevat aikomukseni: (ja heti rikon sääntöjä, sillä kohtia on vain kuusi. Olenpa sitten kunnolla heittiö ja jätän haasteen myös eteenpäin jakamatta.)

1. Aion käydä lähitulevaisuudessa läpi keittiöni ruokavarastot. Löytyykö sieltä jotakin yllätyksiä, vanhentuneita tuotteita tai vielä pelastettavissa, mutta vanhentumisvaarassa olevia. Kohta saankin uuden keittön kaapin, joten motivaatio on hyvä. Ehkäpä keittiökaaos hieman helpottaa, kun säilytystilaa on hitusen enemmän.

2. Haluan laajentaa maustevalikoimaani. Helposti tulee vain pyöriteltyä niitä samoja suosikkejaan, jotka minulla ovat valkosipuli, mustapippuri ja chili. Tämän aikomukseni pistinkin jo timjamin osalta käytäntöön.

3. Tavoitteenani on opetella käyttämään monipuolisemmin eri viljoja leivonnassa, sen iänikuisen valkoisen vehnäjauhon sijaan. Tätä olen jo aloittanutkin, mutta lisäkannustimena minulla on nyt saamani tuoreet kotimyllyllä jauhetut jauhot. Elikä uusia reseptejä tämän tiimoilta saattaa olla tulossa.

4. Liittyen tuohon jo mainitsemaani tulevaan uuteen keittiön kaappiin, aion hankkia jalallisen kakkutarjottimen. Tämä on ollut pitkäaikainen (ja harvinaisen materiaalinen) toiveeni, mutta törmännyt aina tilanpuutteeseen.

5. Alan kasvattamaan ahkerammin ituja. Tähän puuhaan olen tavallisesti patistanut äitiäni, vedoten olemattomaan keittiötilaamme.

6. Olen ottanut haasteekseni muokata ruokavaliotamme ilmastoystävällisempään suuntaan. Kasvistelu on tietenkin jo sellaisenaan ilmastoystävällisempää kuin lihansyönti, mutta pientä viilausta voinen minäkin vielä tehdä. Nyt loppui kotimaisten kasvihuonevihannesten (tomaatti, kurkku, paprika, tuoreyrtit ja salaatit) osto. Kyllä kirpaisee, varsinkin tomaattia tulee ikävä! Luomutomaattimurska taitaa silti mennä seulastani läpi. Peruskasviksemme olkoon nyt talviaikaan kotimaiset juurekset, kaali, sipuli. (Varaan oikeuden poikkeuksiin esim. vierata kestitessä tai jos Vekaran monipuolinen ruokinta uhkaa kärsiä.)

Tämä ilmastoystävällinen ruokailu on itseasiassa aika vaikea juttu. Aina lähiruoka ei ole lainkaan se paras vaihtoehto, vaan esim. juurikin suomalaisten kasvihuoneiden lämmittäminen talviaikaan aiheuttaa paljon kasvihuonekaasuja ja toisaalta kaukaakin (laivalla) rahdatut kasviproteiininlähteet tuottavat murto-osan päästöjä lihantuotantoon verrattuna.
Huom! Kesäaikaan nuo nyt mainitsemani pahikset eli kasvihuonevihannekset ovat ok,  etten vain vie mainettansa kokonaan ;) Riisi on myös näitä kasvispuolen pahiksia, sitä en aiokaan enää jatkossa ostaa.

No mutta.. tässä pientä listausta ruoka-aineiden tuotannon aiheuttamista kasvihuonekaasuista:
Arviot eri ruoka-aineiden ilmastovaikutuksista

Ruoka-aine	Ilmastovaikutus kg CO2-ekv/kg
Naudanliha	15
Juusto	13
Sika	5
Broileri	4
Tomaatti, kurkku (kasvihuone talvella)	5
Riisi	5
Kasviöljy	3
Kananmuna	2,5
Kala	1,5
Ruisleipä	1,3
Sokeri	1,1
Kuiva papu	0,7
Marjat, vihannekset, peruna	0,2

lähde www.ilmasto-opas.fi

Ja tässä kiinnostuneille vielä pari linkkiä aiheesta.


Olisi kauhean mukavaa jos joku muukin innostuisi ja innostaisi edelleen ja jakaisi tietoa, vinkkejä ja reseptejä ilmastoystävällisen ravinnon (toki muunkin elämän) tiimoilta. Itsekin tunnen tarvitsevani hieman tsemppausta ja monipuolisesti erilaisia reseptejä, jotta mielenkiinto aiheesta ei herpaantuisi. Ja jos joku löytää pitemmän ja kaiken kattavan listan ruoka-aineiden ilmastovaikutuksista, otan mielelläni linkki-vinkin vastaan.

Huih! Tämä meni nyt vähän vakavaksi, vastoin blogini linjausta. Mutta tuli tuo haaste justiin tähän saumaan, kun näitä juttuja mietiskelin.
Toivotan mukavaa ja juurevaa talvea kaikille!  Ollaanhan ilmastoystäviä :D

Raakasuklaata ja muita myyntiartikkeleita

Perjantaina bloggaajat juhlivat Glorian gaalassa ja Jukka Poika esiintyi lähiseudulla. Minä vain huhkin keittiössä ja leivoin lauantain myyjäisin kaupiteltavaa. Lauantaina sitten koko perhe olimme myymässä. Päivä oli rattoisa ja Vekarakin viihtyi. Asiakkaita tosin kävi erittäin vaisusti, mutta onneksi sentään ei tarvinnut läheskään kaikkea takaisin kotiin kuskata.
Tällaista oli tyrkyllä:

minttu-cashew-amaranttipoppi-suklaa

Lähes Raaka MintturaksuSuklaa

200 g kaakaovoita
180 g kaakaomassaa
6-7 rkl agavesiirappia
1 1/2 ml ruususuolaa
1 tl lesitiiniä
15-18 tippaa piparminttuöljyä
2 dl cashewpähkinöitä
2 dl amaranttipopparia (ei ole raakaa)

Sulatin hiljakseen vesihauteessa kaakaovoin ja -massan. Vispasin sekaan agaven, suolan, lesitiinin sekä minttutipat. Rouhin cashewpähkinät ja sekoitin amaranttipopparien kanssa sulaan suklaaseen. Jaoin massan muotteihin ja laitoin jääkaappiin jähmettymään.


Limepikkuleipiä tein täältä löytyvän kanelikeksien ohjetta soveltaen. Lisäsin vain limen kuoriraastetta taikinaan ja käytin veden sijaan limemehua. Ohjeen keksitaikina on tarkoitettu pursotettavaksi, mutta niinpä vain pursottimeni oli kriittisellä hetkellä hukassa.

limepikkuleivät

Päädyin sitten pyörittelemään taikinasta pallosia ja hoksasin painaa tuollaisella marsipaanimuotilla kuvion palleroihin samalla litistäen ne. Näitä jouduin paistamaan vähän pitempään kuin rinkuloiksi pursotettuja keksejä aiemmin.

keksejä ennen paistamista ja se muotti

Ikisuosikkeja mokkapaloja leivoin tuollaisiin foliovuokiin ja vielä innostuin tekemään suklaa-suolapähkinäkeksejä. Niiden reseptiä en nyt ehkä kuitenkaan kirjoita (se on sitäpaitsi hukassa), sillä jotenkin se suklaan ja suolapähkinän liitto ei näissä parhaalla mahdollisella tavalla toteutunut. Suolaisuus sekoittui tasaisesti taikinaan, eikä keskittynyt noiden pähkinöiden kohdille. Paremmin voisi toimia jos keksin päälle laittaisi suklaakuorrutuksen ja siihen ripottelisi suolapähkinöitä. Sitä voisikin joskus testata.

suklaa-suolapähkinä-keksit ja mokkapaloja

Ja näitä aleksanterin leivoksia en malttanut olla tekemättä. Vaikka eivät ne siellä myyjäisissä tietenkään pussitettuna niin edukseen olleet. Mutta on ne vaan herkkuja!

ihania aleksantereita

Sunnuntai-aamun yllärinä kaksi tällaista ennennäkemätöntä otusta hiippaili pihallamme. Toinen heistä oli oikein huomaavainen ja asettui paikoilleen kuvattavaksi muutaman metrin päähän ikkunasta.