sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Pippurinen kakku

Uutukaisessa Maku -lehdessä (2/2014) keittokirjailija ja bloggaaja Hanna Gullichsen paljastaa isoäitinsä herkkukakun ohjeen. Mielenkiintoni heräsi koska kakkuun ripautetaan, tai oikeammin lusikoidaan, muiden mausteiden ohella mustapippuria. Pitihän sitä testata. Tottahan veganisoin ja ihan vähäsen myös terveysterrorisoin reseptiä. Makumaailmalle olin kuitenkin aikalailla uskollinen.




Pippurikakku  20 pienehköä palasta

3 dl spelttijauhoja (hienoksi jauhettu täysjyvä)
2 dl intiaanisokeria
3 tl leivinjauhetta
1 dl manteleita rouhittuna
3/4 tl mustapippurirouhetta
1 tl kardemummaa
1 1/2 tl (ceylon)kanelia
3/4 tl inkiväärijauhetta
1/4 tl suolaa
1 1/2 tl sitruunan raastettua kuorta
125 g margariinia sulatettuna
2 dl soijajukurttia
1 dl soijajuomaa

Ainekset sekaisin ja vuokaan. Paistelin uunissa 175 asteessa n. 40 minuuttia.

Vink. Jos intiaanisokeri on irtonaista, voi sekoittaa kaikki kuivat aineet sekaisin ja sitten niihin vasta kosteat aineet. Yleensä se kuitenkin on melko paakkuista. Siinä tapauksessa voi vaikka kaulimella hutkia isompia paakkuja rikki. Sokerin voi sekoittaa nesteisiin ja antaa liueta. Tähän sitten voi lisätä keskenään sekoitetut kuivat ainekset.




Mielenkiintoisa kakku! Vähän kuin perinteinen maustekakku, mutta päällimmäiseksi mauksi nouseekin yllättäjä -mustapippuri. Ja maku jää suuhun suorastaan polttelemaan. Mukana häivähtää myös sitruunan ja suolan maku. Sopii seikkailunhaluisemmalle leipojalle. Teen seuraksi!

Arvannette Vekaran arvion... "Aika paha kakku."
Onneksi hänen mielipidettään eivät muut kakkuilijat jakaneet :)




Tervetuloa seuraan Miss Johanna, Janette O ja sina 1800 :)


keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Lohkoperunoita vauvalle ja vanhemmille

Rehellinen perusruoka on välillä ihanaa. Sitä meillä edustavat nämä lohkoperunat, jotka ovatkin mielestäni parasta mitä perunasta voi tehdä. Tai ainakin parasta mitä itse niistä teen. (No, on ne kesän uudetperunasalaatitkin aika hyviä.)

Isommat syöjät saivat tällä kertaa lohkoperunoidensa seuraksi porkkanaraastetta ja eilispäivän linssikeiton jämät kastikkeeksi.


Lohkoperunat   n. 5 annosta

1 kg perunoita
3 rkl öljyä
n. 1 tl (ruusu)suolaa
4 valkosipulin kynttä puristettuna
1 tl savupaprikajauhetta
1/4 tl  mustapippurirouhetta (tai vähän enemmänkin)
hippunen chilijauhetta

Pesin perunat ja leikkasin lohkoiksi. Laitoin lohkot kulhoon ja sekoitin öljyn niihin. Otin muutaman lohkon erilleen Tonttua varten ja sekoitin mausteet joukkoon. Paistelin 200 asteessa puolisen tuntia. Perunoiden kärjet saavat alkaa vähän tummentumaan, siitä tietää niiden olevan valmiita.

Tomaattipohjaiset kastikkeet sopivat erinomaisesti lohkoperunoiden kanssa, usein meillä kastikkeen seasta löytyy joko papuja tai savutofua.
Tähän kun lisätään vielä coleslaw tai kukkakaalisalaatti, niin sitten onkin kyse yhdestä Vekaran suosikkiruokakokonaisuudesta. Ketsuppi kuuluu myös asiaan!
 

Tontun annos

Perunoissa on nahkea kuori, jota otin vähän kärjestä pois, jotta Tonttu pääsi paremmin juonesta kiinni. Lohkoperunoiden muoto on hyvin kädessä pysyvä ja sisus mukavan pehmeä vauvan mussutettavaksi. Hän innostui  vähäsen syömäänkin :)
Vähän isommalle vauvalle voisi antaa myös kastiketta, ilman suolaa toki. Eikä perunoiden maustaminenkaan kiellettyä ole.

ps. myös bataatista voi tehdä vastaavaa ruokaa. Ja se maistuu ihan yllättävän hyvältä aikuisestakin ihan vain öljyllä maustettuna, ilman suolaakin. On helppo treeniruoka syömistä harjoittelevalle vauvalle.


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Vauvalle ja vanhemmille: marjaisa avokadovanukas

No nyt näitä vauvareseptejä alkaa sinkoilla ja uusi sarja alkaa! Sen verran yritän seulaa ylläpitää, että tänne hyväksytään vain ruokalajeja, jotka maistuvat sekä vauvalle että vanhemmille. Yhteisten, kaikille sopivien ruokalajien miettiminen on muuten hauskaa pientä aivojumppaa. Vauvaltahan (varsinkin näin pieneltä) on pitkä lista aineksia kielletty ja olomuodonkin pitäisi olla vauvan syötävässä muodossa.




Marjainen avokadovanukas   vauvan annos + pieni välipala kahdelle isolle ihmiselle

1 iso avokado
2 hyvän kokoista banaania
2 dl mustikoita
1 dl mustaherukoita

Kuorin avokadon ja poistin siemenen. Kuorin banaanit ja sauvasekoitin kaikki ainekset samettiseksi vanukkaaksi.





Vink1: Jotta tällaiset vanukkaat ovat ihania ja maistuvia, täytyy sekä avokadon että banaanien olla kunnolla kypsiä.

Vink.2: Reseptissä käytän mustaherukkaa, koska me tykkäämme, että mukana on pientä hapokkuutta. Lempeän maun ystävä laittaa vaikka pelkkää mustikkaa. Toki myös kaikkia muita marjoja kannattaa kokeilla.


Mustikkaa kun maistellaan niin tulos on sen näköinen :D Kuvauksen jälkeen sotku saavutti vielä radikaalimmat mittasuhteet ja pusero on tästä lähin ruokailulle uhrattu.



perjantai 14. maaliskuuta 2014

Minä syön itse!... tai sitten en

Meidän Tonttu on jo ohittanut puolen vuoden rajapyykin ja on nyt siis syönti-iässä! Blogin kannalta tämä tarkoittaa sitä, että saattaapi jokunen vauvanruokajuttu eksyä tännekin. Pahoitteluni kaikille lapsettomille/ vauvanruuista kiinnostumattomille ;)

Tällä kertaa innostuin erään kaverin myötä vauvan sormiruokailusta ja koska olen lukijatyyppi, hankin ihan kirjankin sitä varten:

  
kuva Tammelta

Sormiruokailu tarkoittaa lyhyesti sanottuna sitä, että vauvaa ei syötetä vaan hän saa alusta (n. 6 kk:n ikäisestä) asti syödä itse. Ruoka tarjotaan tarpeeksi isoina paloina, jotta se pysyy nyrkissä ja pehmeässä olomuodossa, jotta sitä voi hampaatonkin hienontaa.

Minä syön itse -kirja on ihanan innostava ja antaa paljon vinkkejä sormiruokailuun, joita en ikinä olisi itse hoksannut. Kirja sisältää reseptejä, jotka sopivat niin vauvalle kuin vanhemmillekin, jolloin ei tarvitse kokkailla erillisiä ruokia vauvaa varten. Kätevää! Mukavaa on se, että meidät kasvistelijatkin on otettu aika kivasti resepteissä huomioon. Opus on myös ihanan epäfanaattinen, ja "sallii" myös vauvan perinteisemmän syöttämisen. (toisin kuin The Omin sormin suuhun -kirja, jonka olen myös mielissäni lukenut, mutta joka on metodin kanssa ehdoton)
Lisäksi kirja on vieläpä ihanan näköinen! Vähän retro. Sehän minua kai viehättää, kun itsekin olen jo vähän retro ;)


näin hän treenaa syömistä

Sormiruokailu tuntuu minusta todella ihanteelliselta tavalta ruokkia vauva. Käytännössä tämä ei ole kuitenkaan meillä läheskään täysin toteutunut. Vaikka kuinka haluaisi uskoa oman jälkeläisensä muita mahtavampiin kykyihin, olen saanut huomata, ettei Tonttu todellakaan ole mikään luonnonlahjakkuus ruokailun suhteen. Ja koska Tonttumme on vauva mallia kukkakeppi, tuntui tarpeelliselta saada edes jotakin mahaan asti. Olemme siis harjoitelleet syömistä myös syöttämällä. Tarjoan sosemaista ruokaa lusikasta ja (sormiruokailun ideaali mielessäni) yritän tarjota sitä liikoja tyrkyttämättä.

Yllä olevassa kuvassa esiintyvä pehmeäksi höyrytetty parsakaali on menestyksekkäin sormiruoka mitä meillä on nähty. Sitä on (todistetusti) päätynyt jopa ruuansulatukseen asti. En nyt mene tarkempiin yksityiskohtiin ;)

Lopuksi: harjoittelu tekee mestarin ja loppujen lopuksi tärkeintä on saada vauva kasvatettua, oli tapa sitten minkälainen hyvänsä. Tosin taas näyttää siltä, että saan kasvatettua vain ruipeloita lapsia. Tällä kertaa olen  päättänyt olla ottamatta asiasta stressiä :)

 
Tervetuloa lukijaksi  Kirsikka ja Kevät (oi teidän ihania nimiänne), toivottavasti en heti alkuun onnistunut säikäyttämään teitä tiehenne näillä vauvajutuilla.


lauantai 8. maaliskuuta 2014

Flunssan hoitoa intialaisittain - kurkuma(soija)maito

Nyt se sitten iski! Ei vain uhkaillut vaan ihan todella iski. Koko perhe on yskän ja flunssan kourissa. Itselläni on (ainakin vielä) vain kurkun karheutta ja pään jomotusta, mutta pikku Tonttu on aivan onneton. Positiivista tässä on se, että pääsin testaamaan tätä Mangojauhetta -blogista hoksaamaani intialaista flunssajuomaa.
Mielenkiintoista ja kohtuullisen miellyttävääkin. Kiitokset ohjeesta :)




Kurkumamaito  1 kupillinen

2 dl soijamaitoa  (suosin Alpron kylmäkaapissa myytävää juomaa)
1/2 tl kurkumajauhetta
hyppysellinen mustapippuria
hyppysellinen inkiväärijauhetta (alkuperäisessä ohjeessa käytetään tuoretta)
hyppysellinen kardemummaa
+ makeutusta jos tahtoo

Vispasin ainekset sekaisin. Kiehautin ja annoin hetken hautua.

Soijajuoma on makeahkoa, joten en laittanut ylimääräistä makeutusta. Ihan juotua silti sain, vaikka toki makea juoma olisi herkumpi.



Telkkarin tuijotuksen, virumisen ja kurkumamaidon maistelun lomassa ihan pikkuisen myös selailin puutarhalehteä ja haaveilin tulevasta kesästä.


maanantai 3. maaliskuuta 2014

Lakupallerot

Löysinpä kaapistani aivan mahtavaisen makuisan lakritsijauheen. Noin ihan paljaltaankin, maiskis. Tässä (kuva alhaalla) lakritsinjuuriuutteesta tehdyssä jauheessa on suorastaan salmiakkinen maku. Kuten tiedämme -ja purkissakin varoitellaan - lakritsi ei suurina määrinä sovi korkeasta verenpaineesta kärsiville. Itselläni ongelma on suorastaan päinvastainen eli verenpaineeni on huimaavan matala, joten eikun palleroita pyörittelemään. Blogissa tosin taitaa olla jo parikin versiota, mutta eipä haittaa. Tämä versio on äärimmäisen helppo ja yksinkertainen. Eikä vaadi sauvasekoitinta kummempia härveleitä.




Lakupallerot    n. 17 kpl

12 kuivattua taatelia
3 rkl vettä
2 dl mantelijauhetta
2 tl lakujauhetta
hyppysellinen suolaa

+ pintaan
1 rkl carob (tai kaakao-) jauhetta
1 rkl lakujauhetta

Pilkoin taatelit ja liotin pehmeäksi. Sauvasekoitin taatelit soseeksi ja lisäsin sekaan loput aineet. Muotoilin palleroiksi ja pyöräytin carob- ja lakujauheen seoksessa.
Jos haluaa oikein salmiakkisen potkun niin pallerot voi pyöritellä pelkässä lakujauheessa. Minulle iski kummallinen kitupiikkeys :D


Tässä esittäytyy se lakujauhe. Löytyy ainakin täältä. Suosittelen!