maanantai 29. heinäkuuta 2013

BanaaniMansikkaSuklaaTorttu taviksena ja raakana

Useimmiten meillä ahmaistaan kaikki liikenevät mansikat ihan sellaisenaan. Nyt uusin mansikkarivi on intoutunut niin tuotteliaaksi, että raaskin osan käyttää kaakkuihin. Ensimmäisen tavisleivontatortun jälkeen inspiroiduin tekemään saman myös raakana. Arvatkaapa kumpi voitti?


BanaaniMansikkaSuklaa -torttu

Pohjaksi tein tällaisen helposti käsiteltävän perusmurotaikinan:

4 dl vehnäjauhoja
3/4 dl intiaanisokeria
2 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
125 g sin. Keiju -margariinia
1/2 dl vettä

Sekoitin jauhot, sokerit ja suolan. Nypin margariinin joukkoon ja lopuksi lisäsin veden ja sekoitin käsivoimin tasaiseksi. Taikina sai muoviin käärittynä jähmettyä useita tunteja jääkaapissa. Sitten kaulitsin sen leivinpaperin päällä hitusen jauhoja apuna käyttäen piirakkavuokaan sopivan kokoiseksi pyöryläksi. Voitelin piirakkavuoan ja ripottelin siihen leivitykseksi kookoshiutaleita, kun muutakaan soppelia ei saatavilla ollut. Nostin kaulitun taikinan vuokaan ja painelin sen reunoihin kiinni. Pistelin pohjaa haarukalla ja paistoin 200 asteessa 15 minuuttia.


Täyte

130 g tummaa suklaata (enemmänkin olisin laittanut, mutta joku oli käynyt suklaavarastollani)
1 tlk vaahtoutuvaa soijakermaa (Alpron airy & creamy)
1 tl vaniljasokeria
3 kypsää banaania
tummaa kaakaojauhetta
sopivasti mansikoita

Sulatin suklaan varovasti mikrossa. Vatkasin kerman vaniljasokerin kanssa löysäksi vaahdoksi. Kaadoin sulan suklaan joukkoon ja vispasin sekaisin. Puolitin banaanit pituus ja leveyssuuntaisesti ja asettelin jäähtyneelle pohjalle. Kaadoin suklaakerman päälle ja tasoitin. Annoin pari-kolme tuntia jähmettyä jääkaapissa. Tupsuttelin kaakaojauhetta teesihdin avulla pintaan ja asettelin päällimmäiseksi pilkotut mansikat.


Tämä on helppo ja näyttävä torttunen. Aika makoisakin, vaikkakin varmasti vielä makoisampi jos pohjaksi tekisi juustokakuista tutun Digestive-margariini -pohjan. Se sopisi erinomaisesti pehmeän suklaamoussetäytten kanssa yhteen.


Ja sama raakana:




Raaka BanaaniMansikkaSuklaa -kakku

Pohja  (Tämäkin on hyvä ja helposti käsiteltävä peruspohja raakaleivonnaisille)

13 kuivattua taatelia
3 rkl vettä
1 dl manteleita
1 dl cashewpähkinöitä
1/2 tl vaniljajauhetta
1 ml (ruusu)suolaa
1 dl kaurahiutaleita 
reilu 1 rkl kaakaovoita

Pilkoin taatelit ja laitoin yön yli likoamaan 3 rkl:seen vettä. Seuraavana aamuna huristelin teholeikkurillani mantelit ja cashewit hienoksi. Sekoitin joukkoon vaniljan ja suolan. Lisäsin liotetut taatelit nesteineen, kaurahiutaleet sekä sulatetun kaakaovoin ja suristelin vielä sen verran koneella, että aineksista tuli muotoiltava taikina. Kumosin taikinan leivinpaperille ja lusikalla painelin ja levittelin sen sopivan kokoiseksi ympyräksi. Sipaisin öljyä 19 senttisen irtopohjavuoan reunukseen ja asetin pelkän reunan (ilman pohjaa) tarjoiluastian päälle. Ripottelin hitusen mantelijauhetta pohjalle (jotta taikina ei tartu tarjoiluastiaan kiinni) ja nostin pohjataikinan vuoan sisälle. Lusikalla vielä painelin pohjaa ja muotoilin reunoja. Laitoin pohjan jääkaappiin odottelemaan täytettä.

Täyte

1 1/2 dl cashewpähkinöitä
50 g kaakaomassaa
30 g kaakaovoita
1 dl vettä
1 isohko kypsä avokado
3 kypsää banaania
2 tl soijalesitiiniä
1/3 tl vaniljajauhetta
4 rkl agavesiirappia
2 rkl (raaka)kaakaojauhetta
mansikoita mitä mahtuu

Liotin cashewpähkinöitä yön yli vedessä. Aamulla laitoin kaakaomassa- ja -voimurskan vesihauteeseen sulamaan.Valutin ja huuhtelin cashewit ja kaadoin kulhoon. Lisäsin desin vettä ja avokadon, sauvasekoitin  sileäksi. Lisäsin yhden banaaneista, lesitiinin, vaniljan, agaven, kaakaojauheen sekä sulaneen kaakaomassan ja -voin. Sauvasekoitin tasaiseksi massaksi. 
Puolitin loput kaksi banaania pituus- ja poikkisuuntaan ja asettelin pohjataikinan päälle. Kaadoin täyteen vuokaan ja tasoittelin. Annoin jähmettyä jääkaapissa useita tunteja ja irrotin vuoan reunuksen. Lopuksi asettelin päälle pilkotut mansikat.


Ohops, kylläpä noita kuvia tuli kovastikin laitettua. Mutta enhän tällaisia maistuvan mansikkaisia kuvia voinut vastustaa!

Ja kumpi siis voitti? Kamppailu oli aikalailla tasaväkinen, mutta omaan makuuni hitusen pidemmän korren veti raakaversio, niin ulkonäöltään kuin maultaankin. Vaan enpä tiedä miten olisi käynyt jos olisin tuohon tavikseen tajunnut sen digestivepohjan tehdä....

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Raaka mustikkasoppa ja sadonkorjuun onnea

Mustikanpoiminta on nyt ajankohtaista, joten on syytä käytellä viime vuotiset mustikat kiireesti pois pakastimen uumenista tilaa viemästä. Keittiökameleontti-Outin kirja innoitti minua tekemään mustikkaista soppaa soveltaen. Vuosikausiin en olekaan kiisseleitä keitellyt, mutta luulenpa, että tällaisia sokerittomia ja keittämättömiä, vitamiinit säilyttäneitä raakakeittoja meillä tullaan tästä lähtien näkemään. Valmistus on helppoa kuin mikäkin!


Raaka mustikkasoppa kanelisella viuhahduksella    4 reilua annosta

3 dl mustikkaa
1 dl rusinoita
1 dl kuivattuja taateleita
7 dl vettä
vajaa 2 rkl psylliumjauhetta
1/4 tl (ceylon)kanelia

Otin pakastemustikat sulamaan. Pilkoin taatelit ja laitoin rusinoiden kanssa samaan astiaan likoamaan 2 dl:aan vettä. Liotin useita tunteja, mutta vähempikin riittää, kunhan vain pehmenevät sopivasti. Soseutin lionneet kuivahedelmät mustikoiden kanssa sauvasekoittimella. Lisäsin  sekoittaen loput vedet, psylliumin ja kanelin. Annoin sopan sakeutua jääkaapissa tunteroisen verran.
Tällä määrällä psylliumia tuli kunnon sakea kiisseli (joka pysyy pienenkin vekaran lusikassa siististi, mikä mustikoiden kyseessäollen on ihan kiva ominaisuus). Yksi ruokalusikallinen varmasti riittäisi keittomaisempaan lopputulokseen.

Mustikkakiisselin kanssa maistuu vaniljakastike:

Cashew- vaniljakastike

1 1/2 dl cashewpähkinöitä
1 rkl agavesiirappia
1/2 tl vaniljajauhetta
1 3/4 dl vettä

Liotin pähkinöitä useita tunteja runsaassa vedessä. Huuhtelin ja sauvasekoitin loppujen ainesten kanssa mahdollisimman sileäksi. Veden määrää säätelemällä saa haluamansa paksuuden kastikkeelle.



Vanhojen varastojen kulutuksen lisäksi meillä eletään myös ihanaa, yltäkylläistä uuden sadon aikaa. Tänä vuonna aherrus on palkittu ennätyksellisen aikaisin ja runsaasti jo tässä vaiheessa.


Kesäkurpitsaa on saatu jo monia pötkylöitä. Jaettavaksikin sitä on riittänyt, vaikka harvinaisen vaatimattomasti vain kolme taimea olen keväällä istuttanut. Uudella julienne-leikkurillani on siis ollut käyttöä. Öljyssä ja valkosipulissa pikapaistettu sekä suolalla ja pippurilla (+ chili) maustettu kesäkurpitsansuikale on helppo ja nopea suosikkini. Vekara on ihastunut erityisesti kesäkurpitsan isoihin, loistavan keltaisiin kukkiin.


Keväisen kasvimaan laajennuksen myötä sain mahtumaan joukkoon myös porkkanaa. Parhaillaankin rouskuttelen, rouskis rouskis. Hauska värisekoitus tämä onkin, vaikkakin tähän mennessä vain tuo yksi violetti on joukosta löytynyt.



Alkukesällä laajensimme myös mansikkamaata. Noiden uusien taimien myötä meillä on nyt mansikoiden toinen sesonki menossa. Ja mansikat ovat valtavia! Täytyy sanoa, että vaikka perustamis- ja kasteluvaihe siinä kuumuudessa olikin melkoista raadantaa, alkavat nuo koettelemukset unohtua, kun sadosta päästiin nauttimaan täysillä heti samana kesänä isojen taimien ansiosta.
Myös aikaisimmat herukat alkavat kypsyä ja muutamia vadelmiakin pihalta löytyy.


Mehevän rapeat sokeriherneet tekevät meillä kauppansa ja niille varasin taas kaksi viljelylavaa. Muistuttelen itseäni, että ensi vuonna tilaat sitten vain tuollaisia matalia lajikkeita! Hujopeista on vain harmia (ja toinen lava sisältää näitä hujoppeja). Järjestelmällisyys ei ole huipussaan omissa viljelysysteemeissäni. Jo vuosien ajan olen päättänyt pitää viljelypäiväkirjaa löytääkseni ne mieluisimmat lajikkeet, mutta aikomukseksi tuo on vain jäänyt. Kunpa löytäisin tuo matalan lajikkeen siemenpussin jostakin niin saisin nimen selville, on näet niin tanakka ja aikainen, että mielelläni tuota uudelleen kasvattelisin.


Tässä vielä pieni näkymä kasvimaalleni. Tuo taaimmainen tyhjän näköinen lava sisältää keväällä istutetut parsat, jotka ovat vielä tosi hentoisia. Saapa nähdä, josko muutaman vuoden päästä pääsisi omia parsoja maistamaan. Viljelyssä on noiden jo mainittujen lisäksi kyssäkaalia (jotka ovatkin jo valtavia), lehtikaalia, valkosipulia, tilliä, persiljaa, minttuja, sitruunaverbenaa, mäkimeiramia, ruohosipulia, salaatteja, rukolaa, kehäkukkaa, steviaa. Ämpäreissä on lisäksi Blue Congo -perunaa ja isoissa ruukuissa tomaatteja. Tontilta löytyy myös raparperia, saksankirveliä, piparjuurta, kolmea eri herukkaa, kahta karviaista, marjatuomipihlajaa sekä vielä nuoria omenapuita. Uusimmat tulokkaat ovat tyrnit Tarmo, Tytti ja Terhi.

Täytyy vielä suositella tällaista lavaviljelyä muillekin. Aiemmin kasvimaallamme vallitsi ikuinen ja epätoivoinen taistelu juolavehniä vastaan. Viime vuonna siirryimme lavoihin ja kylläpä tämä viljely on nyt helppoa! Kastelukin on lavoihin helpompaa, kun vesi ei valu holtittomasti pois kuten ennen kohopenkeistä. Tällä hetkellä 10 lavaa on käytössä ja muutamasta lisää haaveilen, niin mahtuisi vielä lisää lajeja kasvattamaan.

Toinen vinkkiniksini on käyttää katteena ruohonleikkuusilppua. Lisään sitä muutaman kerran kesässä. Sen hyödyt ovat moninaiset: ruohokate luomulannoittaa, estää maata kuivumasta, torjuu rikkaruohoja ja kastemadot tykkää.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Tomaattiperunapiirakka

Epävirallisen ipana-apina-kerhomme viikottaisissa kokoontumisissa ihanat emännät loihtivat aina toinen toistaan maistuvampia suolaisia piirakoita. Ja vieläpä huomaavaisesti kasvisversioina, vaikka olen porukan ainoa kasvistelija! Itselleni makeiden herkkujen tekeminen on aina ollut paljon luontevampaa, mutta koska olen niin nauttinut noista tarjotuista suolaisista piirakoista, olen alkanut hieman kunnostautumaan. Tässäpä harjoituksieni melko maukas tulos:


TomaattiPerunaPiirakka   

Olen vieläkin valmistaikina -asteella, joten pohjana on kaupan valmis 400 g:n ruisperunataikina (muistaakseni). Tässä olisi siis vielä kunnostautumisen varaa, mutta jätetäänpä haasteita vielä tulevaisuudellekin ;D

Sulatin taikinan ja kaulitsin jauhojen avulla sekä nostin pienet reunat ylös. Taikinapohjasta tuli kooltaan n. 27x30 cm (Ihan viivottimella mittasin!)

Täytteet

1 tosi iso sipuli tai muutama tavis
loraus öljyä
ripaus suolaa
300 g eilispäivän tähteeksi jääneitä keitettyjä perunoita
100 g aurinkokuivattuja tomaatteja (öljystä erittäin hyvin valutettuna)
2 dl kaurakermaa (Nordic)
1 tl suolaa
1/3 tl mustapippurirouhetta
2 isoa valkosipulin kynttä
1/2 dl ravintohiivahiutaleita
1 iso tomaatti tai pari kolme tavista

Silppusin sipulin, kuullotin öljyssä ja maustoin ripauksella suolaa. Ripottelin tasaisesti pohjan päälle. Viipaloin perunat ja asettelin nekin pohjalle ja päälle tuli myös aurinkokuivattujen tomaattien siivut. Sekoitin kaurakermaan (jota olisin varmasti käyttänyt runsaamminkin jos vain olisin muistanut kaupasta lisää ostaa) suolan, pippurin, puristetut valkosipulin kynnet sekä hiivahiutaleet. Lusikoin täytteiden päälle. Pilkoin vielä tomaatin pieniksi paloiksi ja asettelin päällimmäiseksi mehevyyttä ja väriä tuomaan. Paistoin piirakkaa 200 asteessa, kunnes se alkoi saada hitusen väriä. Ja paistoaikahan jäi muistiin merkitsemättä!


Ainakin tuolla kaupan taikinalla syntyy piirakka, joka pysyy hyvin kasassa. Sen voi helposti leikata paloiksi ja haukkailla kädessä pitäen. Olipa aika namia. Onnistuin iloisesti yllättämään itsenikin!


sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Mustikkainen spelttikakku

Spelttileivonnan hankaluuksista varoitellaan peräti myyntipakkauksissakin. Mitä turhia! Ihan hyvin täysjyväinenkin speltti tuntuu leivontaan soveltuvan. Mitään ongelmia ei ole minulla vastaan tullut. Rakenne on kenties mureampi ja paistoaika hieman pitempi. Maku speltissä toki on erilainen kuin vehnässä. Mielestäni maun puolesta yhteen soppii ainakin marjat, pähkinät ja mausteet, mutta ei niinkään kaakao.
Tässäpä viimeisin spelttileivonnaiseni.


Mustikka-jukurtti-spelttikakku 

Taikina
4 dl speltjauhoja (minulla oli puolikarkeita täysjyväisiä)
2 dl intiaanisokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
hyppysellinen suolaa
1 dl öljyä
1 3/4 dl kaurajuomaa (toki muukin neste käy)

Sekoitin kuivat aineet ensin keskenään ja öljyn sekä nesteen niihin. Pingotin leivinpaperin 24 senttisen irtopohjavuoan pohjalle ja sivelin reunat öljyllä. Kaadoin taikinan vuokaan ja tasoitin.

Täyte
4 dl maustamatonta soijajukurttia
4 dl mustikoita
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 rkl perunajauhoja

Sekoitin kaikki ainekset yhteen. Täytteessä käytin ihan valkoista sokeria, sillä ruskea värjää täytteen hieman epäesteettisesti. Kaadoin pohjan päälle ja tasoitin. Paistoin 175 asteessa noin tunnin. Kypsyyttä voi tarkkailla ajan lähestyessä heiluttamalla uunia (tai sitten pelkästään vuokaa) kevyesti. Jos täytteen keskusta hytkyy kovinkin nestemäisesti, paistamista kannattaa hetki jatkaa.


keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Tillinen tabbouleh ohrasta

Viime kesän ehdoton suosikkihittiruoka meillä oli tabbouleh. Valtavat persiljasadot innostivat tekemään sitä uudelleen ja uudelleen. Yleensä käytän pohjana paahdettua ja keitettyä quinoaa, mutta laiskoina hetkinä esikäsitelty ohra on vikkelä ratkaisu. Koska tabboulehia syödään meillä näin kesäaikaan usein (jep, levy jäänyt ikäänkuin paikalleen pyörimään), monenlaisia variaatioita on tullut kokeiltua. Tällä kertaa persilja vaihtui tilliksi, se onkin tänä kesänä kasvanut kohisten.


Tilli-ohra -tabbouleh  3-4:lle

2 dl esikäsiteltyä ohraa (esim. Torino)
3 dl vettä
1 iso valkosipulin kynsi
1 tl suolaa
3 rkl sitruunan mehua
3 rkl oliiviöljyä
1/3 tl mustapippurirouhetta
kunnon nippu tilliä
1/2 isohkosta kurkusta
5 tomaattia
1 tlk kidneypapuja

Keitin ohran kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan. Kaksi desiä ohraa kiehui kolmessa desissä vettä kypsäksi kahdeksassa minuutissa. Puristin valkosipulin joukkoon ja sekoitin myös suolan, pippurin, sitruunan ja öljyn vielä lämpimän ohran sekaan. Jätin jäähtymään. Silppusin tillin ja kuutioin kurkun ja tomaatin melko pieniksi paloiksi. Huuhtelin ja valutin pavut ja sekoitin kaikki ainekset sekaisin. Annoin vielä hetkisen maustua jääkaapissa.


Ihan täydellistä kesäruokaa!


Vink:
- Tabboulehin pohjana voi käyttää kiinnostuksen ja vaihtelun nimissä ainakin bulguria, quinoaa (suosikki!), ohraa tai kauraa.
- vihanneksista kurkun ja tomaatin lisäksi voi laittaa vaikka paprikaa, sipulia, avokadoa
- yrteistä hyvin käyvät niin persilja, tilli, minttu, ruohosipuli kuin monenmoiset villivihreätkin tai vaikka kaikkien näiden sekoitus
- aterian täydentämiseen voi käyttää erilaisia papuja tai kikherneitä

Joskus tuo variointi saattaa lipsahtaa niinkin pitkälle, että lopputulos muistuttaa enää hyvin etäisesti tabboulehia jos lainkaan :D


sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Kikherneleipäset (gluteeniton) persiljapestolla

Saimme ihanan, sokeritonta ja gluteenitonta ruokavaliota noudattavan vieraan. Täytyy myöntää, että jotenkin ihan innostun erilaisista ruokarajoitteista ;D Tarjoilun miettiminen on silloin sopivan mukava pieni haaste ja saattaa johtaa uusiin löytöihin.
Heti keksin, että haluan tarjota tätä jo ennestään koeteltua suklaakakkua. Gluteeniton suolainen puoli olikin sitten melko vierasta aluetta. Pian kuitenkin hoksasin Sivumaku -blogista mielenkiintoisen italialaisen farinata -leivän. Ja eikun toteuttamaan. Juomaksi sekoittelin appelsiinikaneli-rooibos/ minttu/ sitruuna/ stevia -jääteen ja raikastukseksi leikkelin tarjolle vesimelonia.


Farinata - kikherneleipä   uuninpellillinen

6 dl kikhernejauhoja
7 1/2 dl vettä  (alkuperäisessä ohjeessa 9 dl, mutta en uskaltautunut, koska tuli jo tällä määrällä niin ohut taikina)
1/2 dl oliiviöljyä
2 tl suolaa
+ rouhittua mustapippuria

Mittasin kikhernejauhot kulhoon. Kaadoin vajaan puolet vedestä sekaan ja vispasin jauhojen paakut tasaiseksi. Lisäsin loput vedet, oliiviöljyn ja suolan, sekoitin. Annoin muhia muutaman tunnin. Suojasin uunin pellin leivinpaperilla ja kaadoin taikinan sille. Ripsottelin pinnalle mustapippuria. Paistoin 200 asteessa, kunnes leivän pintaan alkoi muodostua läikkiä. Leipä oli uunissa noin 35 minuuttia.
Leikkelin leivän kolmioiksi kun se oli jäähtynyt haaleaksi.


Leivän päälle levitettäväksi suristelin persiljapeston ja ne mielestäni sopivatkin mainiosti yhteen. Ja vielä tomaattisiivuja mehevyyttä antamaan! Tällä ohjeella tulee jämäkkä levitteeksi sopiva pesto, joten vetreämpää pestoa halajava voi lisätä öljyn määrää.


Persiljapesto   ihan pikku kipollinen

50 g persiljaa (on muuten yllättävän iso kimppu, kaupan ruukullinen tuskin riittää)
1 dl cashewpähkinöitä
3/4 dl oliiviöljyä
1 iso valkosipulin kynsi
reilu 1 rkl sitruunamehua
1/2 tl suolaa
1 ml mustapippurirouhetta

Hurautin kaikki ainekset tahnaksi sauvasekoittimella.



perjantai 12. heinäkuuta 2013

Pikku piknikki Oulun yliopiston kasvitieteellisellä puutarhalla

Oulun kasvitieteellinen puutarha on minulle tuttu paikka opiskeluajoilta, mutta vasta nyt retkeilimme siellä Vekarankin kanssa. Monen vuoden vierailutauko ehti jo itsellenikin tulla.
Kasvihuoneiden kokoelmissa on mm. sellaisia keittiöstäkin tuttuja kasveja kuin banaani, kaneli, kardemumma ja kaakaopuu. On mielenkiintoista nähdä nuo kasvit kokonaisuudessaan.
Puutarha on oikein mukava retkikohde, näköjään myös muiden mielestä, sillä huomasimme muutaman muunkin kylmälaukun raahaajan suuntaavan sinne. Ulkoalueet ovat todella laajat, joten muista vierailijoista huolimatta saimme aivan rauhassa ja melkein yksin kipitellä pitkin puutarhaa. Vekarakin viihtyi oikein hyvin, oli innoissaan etenkin puiston keinotekoisista kukkuloista, vesilammista ja yksinäisestä sorsasta. Ja eväshetkestä.

Komeat kasvihuoneet on nimetty Romeoksi ja Juliaksi.



Retki ei ole mikään retki ilman eväitä! Aamusella tein ja pakkasin mukaan salaatit, jotka sisälsivät:
- perunaa
- kikherneitä
- kurkkua
- vihreitä oliiveja
- ruohosipulia
- kastikkeena: oliiviöljy, sitruunamehu, ravintohiivahiutaleet, suola, mustapippuri

- toisena salaattina oli yksinkertaisesti siivutettua raakaa kukkakaalia samassa liemessä, kuin tuo perunainenkin salaatti

Nam. Kaikki syötiin viimeistä murua myöten.


Jälkkärit askartelimme paikanpäällä. Digestive-keksien päälle soijakermavaahtoa ja mansikoita.


Kasviharrastajalle riittää tähyiltävää puiston kasvialueissa. Itsekin tapasin pari outoa lajia, vaikka kohtuullisesti kasveja tunnenkin. Nimilappuja löytyy myös mukavasti.
Tässä on se kasvi, jota tuolla aina ihailen:

keltakatkero
Ja ihmettelen, miksi oma vuosia vaalimani keltakatkero on paljon rääpäleempi eikä ole vielä koskaan kukkinut? No, totuushan on se, että hellän vaalimisen sijaan se on saanut aika lailla kaveerata juolavehnien kanssa ;D 

niin ihana isotähtiputki

pillisipuli. Tämä minulta puuttuukin, huomasin juuri eli pannaanpa hankintalistalle.


mukuraleppä taitaapi olla tämä

Kasvitieteellisen puutarhan retkelle kannattaa varata runsaasti aikaa, sillä alue on hehtaarien kokoinen. Tällä kertaa emme edes yrittäneet joka kolkkaa koluta läpi, vaan seurailimme lähinnä Vekaran perässä ja tutkailimme minua eniten kiinnostavia perennoja. Ja tietenkin keskityimme tärkeimpään eli syömiseen!


keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Raakapasta kesäkurpitsasta kera tomaattisen pähkinäkastikkeen

Haa! Pääsin korkkaamaan oman maan kesäkurpitsakauden jo heinäkuun alussa. On aina yhtä mahtava tunne, kun pääsee sadonkorjuuseen ja omavaraisuusaste edes hitusen nousee. Näitäkin kesäkurpitsoita väijyin päiväkausia ja viimein päätin, että nyt on aika.


Mutta siihen pastaan...Viime kesäinen raakapastakokeiluni oli aika lannistava. Siitä tuli suorastaan syömäkelvotonta. Tällä kertaa pyrin varmistamaan syömäkelpoisuuden tavaamalla Outi Rinteen kirjaa Raakaruoka-aika!, josta aiemmin kirjoittelin täällä. Innoitusta sain myös Elman vastikään kokkaamasta kesäkurpitsapastasta.


Raakapasta   2-3:lle

2 keskikokoista kesäkurpitsaa (minulla oli keltainen ja vihreä)

Pesin kesäkurpitsat ja leikkelin "spagetiksi" uutukaisella julienne -leikkurillani. Jätin keskusta hohkaisemman osuuden käyttämättä. Keskustat eivät suinkaan joutuneet bioroskikseen vaan mies rouskutteli ne. Tai no, bioroskikseksi tuota miestä kyllä välillä kutsutaan ;D

Tomaattinen pähkinäkastike

1 kukkuradesi macadamiapähkinöitä (vähän jatkoin casheweilla, kun macadamiat loppuivat)
4 tomaattia
2 valkosipulin kynttä
1 rkl sitruunan mehua
1 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
1/2 dl ravintohiivahiutaleita
1/3 tl mustapippurirouhetta
+ ruohosipulia
+ persiljaa
+ lisää mustapippurirouhetta

Liotin pähkinöitä muutaman tunnin vedessä. Huuhtelin ja valutin. Sauvasekoitin kahden tomaatin, valkosipulin, öljyn, suolan, ravintohiivan ja pippurin kanssa tasaiseksi kastikkeeksi. Pilkoin loput kaksi tomaattia pieniksi paloiksi ja sekoitin kastikkeen ja tomaatinpalat "spagettiin". Viimeistelin ruohosipuli- ja persiljasilpulla sekä annoksen päälle ripottelemallani mustapippurilla.

Lisänä söimme mausteisessa öljyssä paistettua tofua, joten pastasta riitti kolmelle. Ruoka maistui kaikille. Jopa Vekara nälissään hyväksyi!


sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Ekat, eikä varmastikaan viimeiset lehtikaalisipsit

Hannamari teki taannoin lehtikaalisipsejä ja niin seurasin minäkin perässä, kun omat lehtikaalinikin jo mahtavasti rehottivat. Tänä vuonna kasvattelen sileälehtistä 'Red Russian' -lajiketta ja kaalit ovat kasvaneet aikaisen kesän (ja onnistuneen ruohosilppulannoituksen) ansiosta valtaviksi.


Lehtikaalisipsit

100 g ruodittuja lehtikaalin lehtiä
1/2 (-3/4) tl ruususuolaa
2 rkl ravintohiivahiutaleita
2 rkl oliiviöljyä

(Huom! Reseptin lusikkamitat ovat harvinaisen epämääräisiä. Joku riiviö (=minä) oli sotkenut ja jättänyt tiskialtaan pohjalle lojumaan kaikki talousmitat, joten ihka aidoilla syöntilusikoilla mittaukset tapahtuivat. Pah, mitä suurpiirteisyyttä!)

Poistin lehtikaaleista paksut ruodit ja revin pienemmiksi paloiksi, punnitsin 100 g annoksen. Sekoitin loput ainekset käsin möyhentämällä kaalinpaloihin ja kumosin leivinpaperille uuninpellin päälle. Paistelin 200 asteessa 10 min, sitten pöyhin pariin otteeseen ja jätin vielä muutamaksi minuutiksi uunin jälkilämpöön rapeutumaan.

Tulipas kivoja sipsejä! Vähän suolaisia tosin, joten luulen puolen teelusikallisen suolaa riittävän. Vahva lehtikaalin maku on sopivasti rapeutunut ja näissä on suolaisuudessaan ja ulkonäössäkin jotain merellistä/merilevämäistä.

otapa näistä nyt nättiä kuvaa...

Näitä teen varmasti toistekin. Paitsi, että pari päivää sipsien jälkeen kaalimadot hyökkäsivät ja lehdet ovat nyt ihan pitsiä. Uusien lehtien kasvua siis joutuu toiveikkaana jonkin aikaa odottelemaan.

Toinen mukava, herkullinen ja vielä helpompi tapa käyttää lehtikaalia on tehdä siitä juomaa omenamehun kanssa surauttamalla.


perjantai 5. heinäkuuta 2013

Kaikkea vihreää -piirakka

Juhannuksen aikoihin siskoni kävi Vekaran avustamana keräilemässä kaikenlaista villiä vihreää ja teki niistä tosi maukkaan piirakan synttäreilleen. Otin opikseni ja kotosalla yritin toistaa luomuksen. Koska olen se laisk... eikun kiireisempi siskoksista, käytin pohjana kaupan valmista pakastetaikinaa. Tähän piirakkaan päätyneet vihreät ovat niitä omassa pihassani ja kasvimaalla rehottavia yrttejä eli vesiheinää alias pihatähtimöä, nokkosta, tilliä ja persiljaa. Monenmoista vihreää voi piirakan täyteeksi piilottaa, mistä vain itse tykkää ja mitä sattuu olemaan tyrkyllä.


Kaikkea vihreää -piirakka

Pohjana käytin kaupan pakastealtaan valmista ruistaikinaa (500 g)

Täyte
1 tooosi iso sipuli (230 g) tai muutamia pienempiä
3 1/2 dl yrttejä, villejä ja/tai kesyjä, hienoksi silputtuna (silppuamattomana keskikokoinen taikinakulhollinen)
2 tlk eli 4 dl kaurakermaa (Nordic -merkkinen on hyvä ja paksu kerma)
1 iso valkosipulin kynsi puristettuna
2 rkl sitruunamehua
vajaa 2 tl suolaa
1/3 tl mustapippurirouhetta
1 1/2 rkl perunajauhoja
loraus (n. 1-2 rkl) öljyä

Hienonsin kuoritun sipulin ja kuullotin sen öljytilkassa. Silppusin yrtit. Sekoitin kulhossa kaurakermaan ja lisäsin loputkin ainekset.
Kaulitsin sulaneen taikinan jauhojen avulla neliskanttiseksi (n. 27 x 30 cm) leivinpaperin päällä ja nostin matalat taikinareunat ylöspäin. kaadoin ja levitin yrttitäytteen pohjan päälle. Paistoin uunissa kunnes pintaan alkoi sinne tänne tulla kevyesti ruskettuneita täpliä.
Taikinapaketissa ohjeistettiin paistamaan 225 asteessa. Epähuomiossa aloittelin miedolla 175 asteen lämmöllä ja parinkymmenen minuutin paistamisen jälkeen tuon ohjeen vasta havaitsin. Äkkiä nupit kaakkoon ja lisää lämpöä! Valitettavasti tämän tarkempia paistoaikoja ei siis nyt irtoa. Mutta eipä tuo taida niin tarkkaa olla. Lopputulos oli kuitenkin aika mukava.

Jäähtyneen piirakan ilmettä yritin piristää koristelemalla pihatähtimöllä, yrtit kun eivät paistamisesta vihreinä selviydy.
Eräs syömäreistä sai tästä mielleyhtymän lohipiirakkaan, ehkäpä juuri tillin ja sitruunan makujen vuoksi. Oikea köyhän vegemiehen lohipiirakka siis :D


ps. Pihatähtimö on niitä kilttejä ja helppoja villivihreitä. Se on raakanakin aivan mieto ja mehevä, ilman mitään karvautta tai kummallisuutta. Sopii hyvin vaikka salaatiksi salaatin sijaan. Kannattaa kokeilla!

Tervetuloa lukijaksi Johanna!

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Ruususen jätskiannos

Ruusuista voi nauttia ihan kaikilla aisteilla!
Tässä helpossa reseptissä palailen jälleen banaanijätskien maailmaan, onhan meneillään oikein tosi jäätelökesä.


Ruususen jätskiannos    3:lle prinsessa tai prinssi Ruususelle

3 kypsää banaania
n. 5 ruusun kukkaa (käytin keijunruusun kukkia, ovat aika isoja ja puolikerrannaisia)
kourallinen tai kaksi kohmeisia mansikoita
1/3 tl vaniljajauhetta

+ hiukan lisää mansikoita
+ ruusun terälehtiä
+ macadamia-pähkinöitä rouhittuna
+ valkosuklaarouhetta (= kaakaovoi, agave, vanilja, suolaripaus, lesitiini)

Kuorin, pilkoin banaanit ja pakastin. Otin pakastimesta ihan pikku hetkiseksi sulamaan sekä banaanit että mansikat ja sauvasekoitin ruusun terälehtien ja vaniljajauheen kanssa tasaiseksi seokseksi. Jaoin kulhoihin ja koristelin terälehdillä, mansikoilla, macadamia- ja valkosuklaarouheella.

Macadamian maku sopi jätskiin erinomaisesti, nami.
Erityisesti eräs hempeä mieshenkilö (joka ei kuitenkaan edes huomannut ruusujen kukkivan, vaan jouduin siitä hänelle huomauttamaan) tykkäsi annoksestaan.

tässähän meinaa ihan hempeytyä..

ps. ruusun terälehtiä on helppo käyttää myös smoothieissa

pst. vasta tein banskujätskiä, johon huristelin sekaan mustaherukkaa, mustikkaa sekä (liotettua) parapähkinää. Saattoi hetkiseksi tulla uusi suosikkini.