perjantai 31. lokakuuta 2014

Iloista Halloweenia ja maailman kasvisruokapäivää!

Meinasimme juuri päästä ensimmäisiin Halloween -juhliimme ikinä. Naamiaisasut oli mietittynä ja valmiina. Sitten iski voihan vesirokko! Vekaran pettymykseen suhtautumisesta voi aikuinenkin ottaa oppia: ihan pienen pettymysitkahduksen jälkeen hän alkoi keskittyä positiivisiin asioihin. Tanssi ja lauloi, esitti noita-esityksen ja piirteli kurpitsoita ja haamuja. "Ilman kavereitakin voi iloita ja juhlia." Niimpä naamioiduimme itseksemme ja koristelimme teemaan sopivan Kamalan kakun.




Kamalan kakun tein tällä  sitruksisen oliiviöljykakun ohjeella. Koristeena on soijakermavaahtoa ja suklaata.
Yritin värjätä kakun sisuksen yllätysvihreäksi, mutta sepä ei niin onnistunutkaan. Käytin 1 tl matchaa ja 1 tl spirulinaa. Tuo matcha-tee ei ollutkaan jauhemaista kuten luulin, joten hätäpäissäni laitoin lisävihreyttä spirulinasta. Se on aika äkäisen makuista, joten en sitäkään paljoa uskaltanut käyttää.


Hitusen se sisus kuitenkin vihertää.


Kyläsemme kaupasta löysin ilokseni myös kurpitsan. Viikonloppuna saattaapi olla jotakin kurpitsaruokaa luvassa.


Hyvää Halloweenia kaikille!




Huomenna 1.11. vietetään Maailman kasvisruokapäivää.

Googlettelun tuloksena huomasin, että lähikaupungissani Oulussa tapahtuu. Oulun animalia tarjoaa kasvisruokaa päivän kunniaksi. Täällä tapahtuman facebook-sivu.

Aiheeseen liittyen osallistuin myös pieneen haastatteluun. Jutun voi käydä lukemassa täältä (Muoks. eipä onnistukaan enää!)
Täytyy myöntää, että kysymyksiin vastatessani näppäinsormiani vähän jäykistytti. Heh! Miten sitä iskeekin pieni paine heti, kun kirjoittelu ei rajoitu tänne omalle pikku areenalleni. Blogin pyrin pitämään rentona ja iloa tuottavana harrastuksena.

Mukavia kasvisruokahetkiäkin toivottelen!


keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Raaka mokkakakku Maria Lönnqvistin innoittamana

Maria Lönnqvistin kirja 'Raakaleipurin parhaat kakut' tuli ihan yllättäen vastaani, joten pakkohan se oli ostaa. Inspiraatiota se ihanasti antaakin! Kirjasta hyppäsi ensimmäisenä silmiini mokkasuklaakakku, jota lähdin omaan tapaani ja saatavilla olevien raaka-aineiden ohjaamana toteuttamaan.

Lopputulos on mahtavan täyteläinen ja lempeän mokkainen maultaan. Suosittelen juomaksi mieluummin teetä kun kahvia. Teen kaverina ihana mokkaisuus pääsee esille, kun taas kitkerämpi kahvi peittää kakun lempeän maun alleen.





Mokkakakku

Pohja

15 kuivattua taatelia (= 1 1/2 dl)
2 rkl vettä
1 dl kaurahiutaleita
1 1/4 dl pekaanipähkinöitä
2 rkl raakakaakaojauhetta
hyppysellinen ruususuolaa

Pilkoin taatelit ja laitoin 2 rkl veden kanssa purkkiin pehmeäksi likoamaan. Hurautin teholeikkurilla kaurahiutaleet muruiksi ja lisäsin muut ainekset paitsi pähkinät joukkoon. Hurruutin sekaisin. Pekaanit lisäsin lopuksi ja pyöräytin koneella sen verran, että sekoittuivat, mutta rouhettakin jäi. Painelin massan 19 cm:n irtopohjavuokaan, jonka pohjan peitin leivinpaperilla.


Täyte

15 kuivattua taatelia (=1 1/2 dl)
3 dl vettä
4 dl cashewpähkinöitä
1/2 tl vaniljajauhetta
4 tl luomu pikakahvimurua
70 g kaakaovoita sulatettuna
(+ vadelmia koristeeksi)

Pilkoin taatelit ja laitoin likoamaan 3 dl:aan vettä. Liotin myös cashewpähkinät yön yli vedessä ja huuhtelin sekä valutin. Laitoin taatelit liotusvesineen, cashewpähkinät, vaniljan ja kahvimurut tehosekoittimeen ja surruuttelin hartaasti, kunnes massa oli silkin sileää. Lisäsin lopuksi kaakaovoin ja sur. Kaadoin massan vuokaan ja tasoittelin pinnan. Annoin kakun jähmettyä pari tuntia pakastimessa, jolloin sen saa siististi irti vuoasta.
Koristelin vadelmilla.



Tässä vielä tuo kirja, jonka todella suosittelen hankkimaan muiden raakaherkku -kirjojensa joukkoon.
Olen tämänkin jo moneen kertaan selannut ja nautiskellut kuvista ja reseptejäkin iltalukemisena tavannut. On innoittavaa lukea eri tekijöiden reseptejä, koska kaikilla on oma käsialansa ja tapansa raakaherkkujen teossa. Nimestään huolimatta kirjasta löytyy muidenkin kuin kakkujen reseptejä. Nam!

http://www.nemokustannus.fi/wp-content/uploads/2014/06/Raakaleipuri_print.jpg
Kuva kustantajalta

perjantai 24. lokakuuta 2014

Laiskan (eko)puutarhurin tunnustukset

Nyt kun aletaan hiljalleen hipsuttelemaan talvea kohti, taitaa olla aika(a) hieman kirjoitella pientä ajatuksia kokoavaa juttua puutarhasta. Intolistallani ruoka meinaapi olla se ensimmäinen, mutta heti perässä tulee ruuankasvatus (sekä keräys) ja muukin puutarhapörräys. Ja nämä liittyvät luontevasti yhteen omissa ekologisuuspyrkimyksissäni.

Vaikka puuhaankin välillä kovastikin puutarhassa, tunnustan, että ahkeran sijaan olen pikemminkin mukavuudenhaluinen. Meillä on siis otettu kaikki laiskurin hommaa helpottavat keinot käyttöön sekä vähemmän tähdelliset puuhat jätetään ilman omantunnontuskia tekemättä.
Tässä siis joitakin ajatuksia, jotka saattavat helpottaa muidenkin laiskureiden puutarhailua.


Perennan varsia ei tarvitse syksyllä leikata. Huurteiset talventörröttäjät tuovat ilmettä talviseen puutarhaan ja saattavatpa linnutkin siemeniä maistella.



Ruohonleikkuu

Kaksi kertaa viikossa ja trimmaus päälle? No, ei ainakaan meillä! Muutamia kertoja kesässä saa riittää.
On kaksi melko hyvää syytä ainakin joskus leikellä nurmikkoa. 1. Nurmisilppu on erinomaista katetta niin koriste- kuin hyötykasveille ja tärkein lannoiteaine meillä. 2. Käärmeet huomaa paremmin lyhyehköltä nurmelta. Luikertelijoita meillä riittää, joten lasten ja narussa ulkoilevien kissojen takia välillä hiipii huolestus. (Väärinkäsitykset välttääkseni täytyy mainita, että minulla ei ole mitään käärmeitä vastaan. Vaikka saatan naurettavasti pelätä pientä hämähäkkiä, niin käärme ei kammota minua ollenkaan)


Elämää kuhiseva laiskan puutarhurin "nurmikko".


Haravointi 

Haravoinnin tarpeellisuus on erittäin kyseenalaista. Itse harrastan sitä kerätäkseni kompostinkuiviketta talven varalle ja peitelläkseni kasvimaani lehtien alle talvea odottelemaan. Jos tällaisia tarpeita ei ole, voi ihan hyvin jättää haravoinnin väliin. Orgaaninen aineshan (eli pudonneet lehdet tässä tapauksessa) vain parantaa maata.





Kitkeminen

Tässäkään asiassa en ole perfektionisti. Puutarhani on hallitun villi. Vähemmän hallittu, enemmän villi. Kitkemisen vältelemisessä auttaa jos tuntee rikkaruohonsa. Hankalien monivuotisten rikkaruohojen, kuten juolavehnä, kimppuun kannattaa käydä heti, eikä vasta kun se on valloittanut kaiken. Sen sijaan ei haittaa mitään (ainakaan minua) jos siellä täällä kasvaa suolaheinää, jauhosavikkaa, voikukkaa, pihatähtimöä alias vesiheinää... On vain kätevää kun tällaisia syötäviä vihreitä on kädenulottuvilla. Kukkapenkkiini ilmestynyttä nokkospuskaa suorastaan vaalin ja kesän mittaan teen siitä monet herkulliset nokkoskeitot ja -pestot. Aivan järkevää (ja laiskan ekotarhurin "ideologiaan" sopivaa) on antaa tuollaisten luonnon hyötykasvien kasvaa puutarhassaan. Eipä tarvitse lähteä autokyydillä kauemmas hortoilemaan :)

Kasvimaallakin voi antaa pihatähtimön kasvaa korkeiden viljelykasvien (esim. lehtikaali, sipuli, valkosipuli) aluskasvina. Sehän on mieto ja helppo salaattiaines ja kasvaa ihan ilmaiseksi ja ilman hoitoa.


Pihatähtimö eli vesiheinä on vehmaan vihreä ja hyödyllinen rikkaruoho.


Kastelu

Kastelen kukkien ja puuvartisenkin kasvien taimia niiden istutus- ja juurtumisvaiheessa. Harvoin, mutta runsaasti kerrallaan. Sen jälkeen ne ovat luonnon armoilla.

Kasvimaallani sensijaan kastelu on niitä suurimpia työllistäjiä. Tavoitteenani on saada pieneltä alalta mahdollisimman suuri ja laadukas sato, joten yritän siellä pitää yllä optimaalisia olosuhteita. Onnekkaita ovat rannalla asujat ja toiseksi onnekkaita kaivon omistajat. Meillä nostetaan vesi kaivosta piiiiitkällä letkulla saaveihin lämpiämään. Saavit ovat keskellä kasvimaata, jotta kastelukannua ei tarvitse yhtään ylimääräistä askelta kanniskella.


Kasvivalinnat

Tässä ei ole juuri tunnustettavaa, mutta on kaikkien tosipuutarhureiden tuntema tosiasia, kuinka tärkeää on valita pihansa kasvit oikein. Ilmastoon ja olosuhteisiin sopivat kasvit eivät vaadi erityistä hoitamista, kastelua, lannoitusta, nyppimistä, trimmaamista taikka leikkelyä.
No sen verran voin tunnustaa, että puutarhani alkuinnostuksessa sorruin holtittomaan keräilyyn. Jatkuvasti vien puutarhaani järkevämpään suuntaan, kohti isoja ja kestäviä kasveja, jotka pitävät pintansa tässä (juolavehnien) rehevyydessä.


Kasvupaikallaan viihtyvät kasvit hoitavat itse itsensä. Hyvinvoiva ja rehevä kasvi pärjää myös paremmin rikkaruohoille.


Kasvinsuojelu

"Kohtele ympäristöäsi niin kuin tahtoisit itseäsi kohdeltavan." Myrkyttää en itseäni halua! Kirvat, liljakukot ym. öttiäiset tulevat ja menevät. En viitsi mitenkään suurennuslasilla noita edes tarkkailla, koska en ole valmis mihinkään toimenpiteisiin. Turhaa stressata joka ötökästä. Jos jonakin vuotena kirvat näivettävätkin ukonhattua, loistaa vieressä kuitenkin päivänlilja. Ihanampi ihastella ihanaa, kuin ikävästi keljuuntua ikävyyksistä. Luontoon kuuluu monenmoista tallaajaa ja rouskuttajaa. En halua puutarhani olevan erillään luonnon monimuotoisuudesta.

Kasvimaalla keväällä peitän kylvökset ja taimet ensin harsolla, jotta kasvit pääsevät kasvun alkuun ja vahvistumaan. Myöhemmin kun esteettinen silmäni alkaa kärsiä, poistan harsot. Öttiäisten tuhot jäävät tällä tavoin pieniksi, vaikka tuholaisreserviä meillä onkin mahdottomasti läheisten kaali- ja sipulipeltojen vuoksi.


Vaikka lehtikaalit näyttäisivät kesällä toukkien syömiltä, ei hätää, syksyksi kasvaa uusia lehtiä ihmisen syötäväksi. Loppusyksystä/alkutalvesta ne saattavat tosin joutua jänisten tai peurojen suuhun. Haluttua herkkua!


Kattaminen

Kannattava harrastus puutarhassa! Vähentää työtä ja lisää kasvien viihtyvyyttä. Orgaaninen kate parantaa maata, vähentää haihduntaa ja estelee myös rikkaruohoja.
Ruohosilppukate on kasvimaani tärkein lannoittaja. Ja kastemadot tykkää!

Esimerkkinä laiskuuden huipusta voin kertoa kokeilleeni yhtenä kesänä myös pintakompostointia. Järkeilin, että eihän luonnossakaan kukaan kokoa kasvijätteitä kompostiin vaan ne maatuvat ihan itsekseen maan pinnalla. Esteettisyyshän siinä kärsi kun banaaninkuoret ja kumppanit köllöttelivät esillä, joten siirryin suosiolla takaisin tavalliseen kompostointiin :D


Ruohosilppu kattaa kasvimaan, lannoittaa, parantaa maata ja torjuu rikkaruohoja.


Laiskan ekotarhurin puutarha on antelias. Sieltä löytyy runsaasti ilmaista syötävää, jonka eteen ei tarvitse nähdä muuta vaivaa kuin keräämisen vaiva. Laiskuus tarkoittaa tässä tapauksessa aivan järkevää voimavarojen priorisointia ;)


Kukkapenkkini nokkospuskasta saa kesän mittaan monet pestot ja keitot aikaiseksi.


Komeasta horsmakasvustosta saa herkkuversoja keväällä ja lehtiä pitkin kesää käytettäväksi. Kukat koristavat salaatit ja leivonnaiset.


Kun ei niuhota toisaalla, jaksaa keskittää voimansa vaikkapa kasvimaan hoitamiseen, eikä niuhottaa erityisemmin siinäkään. Sadonkorjuuta palkitsevampaa puuhaa en juuri pysty keksimään.




Kun kalusteet ja rakenteet ovat käsittelemätöntä puuta (kuten patiomme tässä punaisten ihanuuksien taustalla) säästyy jokakesäiseltä öljyämisen vaivalta. Lisäksi puu ikääntyy erittäin kauniisti, muuttuen säiden armoilla suorastaan hohtavan hopeiseksi.


Ja ei, en nolostele lainkaan tai mieti, mitä naapuritkin mahtavat minusta ajatella :D


Siinä tulikin jo asiaa kerrakseen!
Tämä ei ole suinkaan loppuun saakka viilattu artikkeli taikka täydellinen listaus. Kerro siis ihmeessä omat havaintosi ja kokemuksesi, joiden avulla voisin selvitä vieläkin pienemmällä vaivalla :)


tiistai 14. lokakuuta 2014

Pikapaistetut karamelliomenat

Meneillään olevan syksyn omenaherkkuhitti meillä on ollut tämä paistos, joka nopeudestaan, vaivattomuudestaan ja energiatehokkuudestaan huolimatta ei häviä lainkaan perinteisille uunissa valmistetuille omppujälkkäreille.

Lämpimät omenat ja kanelinen kinuskikastike valmistuvat näppärästi ja hetkessä samalla pannulla ja samaan aikaan. Ihanuuden täydentää rapeat pekaanipähkinät ja pehmeän sulava jäätelö..mmmm..




Pikapaistetut karamelliomenat  4:lle

4 hapokasta (kotimaista) omenaa = n. 500 g
iso nokare margariinia
1 tl ceylonkanelia
3/4 dl intiaanisokeria
kourallinen pekaanipähkinöitä = n. 1/2 dl

Perkasin ja pilkoin omenat. Heitin ison nokareen margariinia kuumalle pannulle sekä sokerin ja kanelinkin. Heti perään omppupalat ja paistelin hetken, kunnes omput pehmenivät sopivasti ja pannun pohjalle muodostui ihana karamellikastike. Rouhin pähkinöitä hieman ja sekoitin mukaan. Vaihtoehtoisesti pähkinät voi ripotella valmiin annoksen päälle.

Omput herkuteltiin tietenkin vanilja(soija)jätskin kanssa ja kaaputin viimeisetkin kinuskitipat pannulta annosten päälle.


Tervetuloa uudet seuralaiset Maisunen ja Tiina :)


Ai niin. Minulla on ollut onnea epäonnessa (epäonni viittaa lähinnä vesivahinkoon). Ihmeekseni voitin Tulevaisuuden ruokalautanen kilpailun tällä ohjeellani. Sain Dodo ry:ltä palkinnoksi monenlaisia herkkuja Lisäksi voitin Iinan arvonnassa marjajauheita :) Ja kaiken lisäksi Masajo Oy lähetti minulle anteliaan paketin intiaanisokeria ja muita tuotteitaan. Ei tarvitse säikähtää, että kovin kaupalliseksi meno täällä yltyisi. Olen ihan muutenkin uskollinen asiakas. Yllättäen menestystä on tullut myös Suomen vegeblogien listauksessa. Siihen en nyt linkkiä näköjään saa aikaiseksi, mutta usko pois :D
muoks. Tässä linkki tuohon vegeblogien listaukseen.