Malja kesälle! mustaherukanlehtijuomaa raakana

No tulihan se kesä viimein! On taas aika vaihtaa höyryävät teekupposet kylmiin juomiin.

Minusta mustaherukan aromi on ihana, sen lehtiä pitää aina hypistellä ja nuuhkia. Samoin Louhisaaren juoma on aivan mahtavaa. Jotenkin minulla ei vain ole viitseliäisyyttä sen tekemiseen, vaikka herukkapensaita kyllä on piha tyrkyllään. Mutta kerrankin minulla välkähti ja surautin litroittain raikasta juomaa muutamassa minuutissa. Mustaherukanlehtijuomaa voi näemmä aivan hyvin tehdä myös raakana. Ja tuo vihreä väri juomissa on aina yhtä riemastuttava!

Mustaherukanlehtijuoma  3 l

108 g nuoria mustaherukanlehtiä
3 l vettä
3/4 dl agavesiirappia
3/4 -1 dl sitruunanmehua

Lähetin miehen musteherukkapuskaan sillä aikaa kun itse tein uusintakylvöt retiisistä. Surauttelin miehen toimittamat lehdet useassa erässä veden kanssa tehosekoittimen pienemmillä kierroksilla. Siivilöin lehtimurskan tiheällä siivilällä pois. Kovin hienoksi ei siis lehtiä kannata suristella, etteivät siivilästä mene läpi. Lisäsin vettä kunnes juomaa oli 3 litraa. Lisäsin vielä agaven ja sitruunamehun. Noin. Olipa näppärää ja vikkelää!

Merkintäni olivat näemmä puutteelliset, joten sitruunan määrästä en nyt ole varma. Mutta toki, jos joku tätä innostuu tekemään, voi makeutuksen ja happamuuden säätää oman maun mukaan.

Kauniin vihreä juoma on raikasta ja mustaherukan aromin lisäksi siinä maistan jostain syystä myös koivun lehden. Pienen säilytyksen jälkeen tuo ihana vihreys pyrki laskeutumaan juoman pohjalle. Pullotettuna on kuitenkin helppo ravistaa juomaa ennen kaatamista.

Kippis!

Mantelinen raparperipaistos sekä haastetta kera kukkaiskuvituksen

Kun vieraat ovat jo tulossa, ehtii vielä paistoksen sujauttaa uuniin. Tällä kertaa murun alle päätyi muutama raparperipuskasta kiskaistu varsi.

Raparperipaistos (gluteeniton)  4:lle ahneelle

Täyte
8 dl kuorittua ja pilkottua raparperia
1/2 dl intiaanisokeria
1 rkl perunajauhoja
Sekoitin ainekset ja kumosin laakeaan (Teema)vuokaan.

Murupäällinen
130 g margariinia
2 dl kaurahiutaleita (keliaakikoille puhdaskauraa!)
2 dl mantelijauhetta
1 dl intiaanisokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa
Laitoin margariinin sulamaan. Sillä aikaa sekoitin kuivat aineet ja lopuksi margariinisulan mukaan. Pudottelin nökösiä raparperien päälle ja paistoin 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Tarjoiluun sopii jätski, mutta minulla on yleensä tällaisia "hätätapauksia" varten vaniljakastikepurkki jääkaapissa odottelemassa. Tykkään Oatlyn vaahdotettavasta kastikkeesta ja sitä tämän paistoksen päälle valuttelimme.

Olen siis saanut haasteen Tätä (keittiö)elämää -blogista. Kiitos Minna.
Nyt vähän lintsaan ja vastaan vain näihin Minnan keksimiin kysymyksiin. Haastamisen jätän välistä. Vetoan kesäkiireisiini! 

Tässä tulevat kysymykset ja vastaukseni:

1. Mikä on tämän kesän suosikkiherkkusi? 
Joka kesältä odotan suurimmalla innolla mansikoita. Ja nimenomaan niitä omia parhaita ihanimpia mansikoita.

2. Jatka lausetta : "Tänä kesänä minua kiinnostaisi eniten..."
ööö...päästä ihan vain nukkumaan öisin, kunhan vain Tonttu sallisi. Parinkuukauden päästä tulee hänellä 1v täyteen, joten saapa nähdä miten tämän toiveeni käy. Tällä hetkellä ei lähimainkaan näköpiirissä :/

3. Mikä on bravuuriruokalajisi /-leivonnaisesi?
Aika paljon on tullut toistettua, varioitua ja tarjoiltua vieraille(kin) tabboulehia. Leivonnaisista suosiota on kerännyt suklaamoussekakku, jonka tein ensimmäistä kertaa Vekaran 4v-synttäreille. Ja se onkin aivan älyhyvä, jos saan itse kehua.

4. Mitä leivot seuraavaksi?
Huomiselle vierasjoukkiolle ajattelin tehdä suolaisen piirakan, täytteet vain ovat vielä mysteeri. Yksi vieraista ystävällisesti aikoi tuoda raparperipiirakan mukanaan, joten pääsen treenaamaan tuon suolaisen piirakan tekoa, sehän ei ole niitä omimpia juttujani, mutta olen salaa harjoitellut...

5. Mitä luet tällä hetkellä?
Useampaa lehteä sekä tietenkin ruokakirjoja. Romaanien lukeminen loppui tältä entiseltä lukutoukalta Vekaran syntymään.

6. Millä perusteella valitset kirjan luettavaksesi?
No, tuota noin..tärkeintä on, että siitä löytyy reseptejä :D

7. Mikä on mielipaikkasi lukea kirjoja?
Ehdottomasti sänky, mutta sitäkään ei ole sitten Vekaran syntymän tapahtunut. Välillä sentään yritän sohvalle vaakatasoon lehden kanssa.

8. Hermostutko kesäisin televisioista tuleviin elokuva- ja sarjauusintoihin?
En millään hermostu, koska en katsele telkkaria.

9. Kenen kanssa haluaisit lähteä kävelylle ?
 Maailman epäliikunnallisimpana henkilönä sanoisin, että kaikista mukavin on se päivän ensimmäinen rauhallinen käyskentely omassa aamunraikkaassa puutarhassa. Mitä uutta ja ihanaa sieltä taas löytyykään. Tottapuhuen, tykkään kyllä sellaisesta reippaasta pitkästä kävelylenkistäkin, mutta edellisestä on jo aikaa turhan paljon. Ihan vaikka yksin voisin mennä kävelylle, tai sitten mukavan juttuseuran kanssa. Kunhan vaan vauhti pysyy ripeänä.

10. Oletko aamu- vai iltaihminen?
En missään nimessä ainakaan aamuihminen!

11. Mistä ilahdut?
Vierailukutsusta, juhlista, jokaisesta aukeavasta kukasta ja kypsyvästä sadosta, hyvistä teoista, komeista miehistä ;)
Tämän työteliään päivän saavutuksista, mutta sitäkin enemmän lepohetkestä tekemäni uuden nuotiopaikan äärellä ja jälkkäriksi paistamistani suklaabanaaneista.

Suuri minttutesti

Tänä vuonna delegoin minttujen kasvatuksen äidilleni. Minttukuoriaiset ovat meillä niin runsaslukuisia ja mintunhimoisia, etteivät jätä mintuista jäljelle muuta kuin rangat. Hyvin on äiti homman hoidellutkin ja tänään meillä pidettiin suuri mintunmaistelu -testi kolmen sukupolven voimin.

Testi suoritettiin siten, että kutakin kuutta minttulajiketta laitettiin pari oksaa kuppiin ja kiehautettu vesi päälle ja hautumaan. Laitoin vielä lautaset kanneksi, etteivät aromit karkaa. Ongin oksat kupeista ja aloimme maistelemaan haudukkeita miedommasta päästä lähtien. Tarjolla oli myös sokeria, koska se saattaa tuoda joitakin makuja paremmin esille. Nuuhkimme ja maistelimme ja minä yritin kirjata kommentteja ylös.
Testitilanne oli (vekaran ansiosta) vähän kaoottinen, mutta nimilaput sentään pysyivät oikeilla paikoillaan ja muutaman sanasen sain tallennettua.

Ja tässä testimintut:

'Hillary's Sweet Lemon'

- miedoimpia testattavia niin tuoksun kuin maunkin puolesta
- ei havaintoa sitruunan mausta
- maku yllättävän maanläheinen
- Vekara: "Ihanaa!"

 Mansikkaminttu

- Vekara sanoo heti: "Ei hyvä:"
- tästä voi mansikan hivenen maistaakin pienenä kirpeänä vivahteena
- kevyt, mieto mintun maku

Banaaniminttu

- hauduke lähes kirkas väriltään, kun muut ovat kellertäviä ja vihertäviä
- Vekara ei tykkää tuoksusta, äitini mielestä haisee erikoiselle, eikä hyvältä vaikka onkin mieto
- maku on testin yllättävin! ja sitä on runsaasti. Maku on erikoinen, ei banaanin eikä mintun, jotenkin epämiellyttäväkin, mutta jännä.

'Berries & Cream'

- Vekara: "Ei minun hajuuni", vaikka maku onkin hänen mielestään paras jaetulla sijalla Marokon mintun ja 'Sweet Lemonin' kanssa.
- miedoimpia minttuja aromiltaan
- maussa on makeutta ilman sokeriakin
- jälkimaku aika kiva

Suklaaminttu

- Vekara: "Oi, ihana haju!"
- Voimakkain mintun tuoksu
- voimakas mintun maku, jota sokeri parantaa
- ei maistu suklaalta
- äitini mielestä "tää on hyvä"

Marokonminttu

- Paras ja yhdessä edellisen kanssa voimakkain mintun tuoksu olematta kuitenkaan liian pistävä
- Vekara: "Ihanin haju ja maku"
- tästä lajikkeesta odotukset olivat korkealla ja ne lunastuivat
- On hyvvää!


Tämän testin voittajat olivat suklaaminttu ja (oma suosikkini) marokonminttu. Ne olivatkin puhtaimmin perinteisen mintun makuiset. Mietimme, että erot eivät välttämättä olleet kovin merkittäviä. Kannattaakohan näin montaa lajiketta siis ostaakaan. Itse toivon, että juuri marokonminttu menestyy ja jää meille vuosien iloksi.

Huh, tulipahan maisteltua minttua :D




Ja vielä lopuksi hieman omaakin satoa, jota muuten on kylmän ja kuivan kesän vuoksi aika kitsaasti tullut. Vain pinaattia, persiljaa ja retiisiä on päästy maistelemaan. Toki kasvihuoneesta myös tomaatteja ja basilikaa.

ihanan rapsakoita retiisejä

 

Vadelmainen valkosuklaakakku

Juhannuskakkuni oli fiasko! Hyydykekakku ei hyytynytkään ja se kaavittiin vuoastaan soppakauhalla kulhoihin. Kaunista! Tästä "riemastuneena" hyökkäsin kohta uuden kakun kimppuun ja toteutin sen takuuhelpolla ja -varmalla tavalla.

Vegaaniset valkosuklaat ovat harvassa ja arvokkaita, eivätkä kovin hyviäkään. Puhdas kaakaovoi antaa kakulle jämäkän rakenteen ja voimakkaan valkosuklaan maun.


Vadelma-valkosuklaa-kakku 

Pohja
170 g Digestive -keksejä
60 g Sininen Keiju -margariinia
Murskasin keksit, sulatin margariinin ja sekoitin ne yhteen. Painelin massan öljytyn irtopohjavuokan pohjalle. Oikeammin suoraan tarjoilulautasen päälle asetettuun pelkkään reunukseen ilman pohjaa.
 
Täyte
100 g kaakaovoita
1 prk Alpron vispautuvaa soijakermaa
1 dl tomusokeria (vähemmälläkin saattaisi pärjätä)
2 tl vaniljasokeria
Sulatin kaakaovoin. Vispasin kerman vaahdoksi yhdessä sokereiden kanssa. Vispasin vielä sulan kaakaovoin mukaan. Painelin pohjan päälle. Pinnan sain siloteltua kätevästi lämmitetyllä lusikalla. Annoin jähmettyä kunnolla jääkaapissa.

Päälle
1 rs pakastevadelmia (kotimaisia)
2 dl vettä
1 dl hyytelösokeria
(+ pikku tiraus mustikkamehua)
Kumosin/asettelin jäiset vadelmat kakun päälle. Kiehautin veden (johon olin tiristänyt vähäsen mustikkaa väriä antamaan) ja sekoitin siihen hyytelösokerin. Pikku kiehautuksen jälkeen jäähdytin seosta hetken sekoitellen ja lusikoin vadelmien ja kakun päälle.

Irrotin reunuksen varovasti kun kiille oli jähmettynyt.
 

Kakku lähti tuliaisiksi uuden vauvan perheelle, joten leikkauskuvaa ei nyt tule.

Vinkkinen: Tällaiset kakut on kätevintä kuljettaa vuoan reunuksen suojissa, ettei matkalla vain mitään katastrofeja tapahdu (ellei sitten omista aivan mahtavaa ja toimivaa kakkukupu systeemiä, minä omistan vain onnettoman epäluotettavan sellaisen). Pesaisin reunuksen irrotuksen jälkeen, kuivasin ja asettelin takaisin kakkua suojaamaan. Teippasin vieläpä lautasen kanneksi!

Ihania ilta(tai aamu-)paloja soijajugusta -tuorepuuroksikin sanotaan

Nyt on kyseessä blogin historian pitkäjänteisin juttu! Ensimmäisen annoskuvan taisin ottaa peräti pari kuukautta sitten. Hyvä, että enää löysin kuvia arkistojen uumenista.

Mutta asiaan... Soijajugu on on sellainen aines, jota täytyy aina löytyä jääkaapista. Se on ihan mahottoman monikäyttöinen ja oikea vegekeittiön ihmeaine. Korvaa tavisjugurtin, rahkat, kermaviilit, mehevöittää leivonnaiset ihanasti. Siitä voi tehdä jopa "juusto"kakkuja ja pashaa, toimii kylmän kastikkeen pohjana, toki myös smoothieissa.

Nyt kuitenkin dokumentoin vinkiksi siitä tehtyjä aamu- tai iltapaloja. Eli  kyseessä on soijajugusta tehty

tuorepuuro yhdelle

omaan kulhooni sekoitan:
- 1/2 prk maustamatonta soijajugua (Alpron 500 g purkki)
- kaurahiutaleita sopivasti
- rusinoita pikku kourallinen meheviksi sattumiksi
(- joskus laitan myös chiasiemeniä)

Kaikki sekaisin ja annetaan muhia jääkaapissa, kunnes kaurahiutaleet pehmenevät. Tämän voi tehdä illalla jos haluaa ihanan aamupalan odottavan lähes valmiina. Minä vastarannan kiiskenä syöpöttelen tällaista kuitenkin iltaisin.
Ja tärkeimpänä: päälle kaikenlaisia ihanuuksia!
Kuten

iso kasa hilloja kera auringonkukansiementen tai kuorittujen hampunsiementen

mehevää appelsiinia paloiteltuna + kotimaisia vadelmia

 

omenaa, banaania, puolukkaa ja pekaani- tai saksanpähkinöitä

Minkälainen on sinun suosikkituorepuurosi ja millaisilla lisukkeilla?


Tervetuloa, Jatta, lukijaksi :)

Noitakeitoksia eli nokkoskeittoa

Piti saada perhe ruokittua. Kauppaan ei jaksanut lähteä. Nälkä oli. Kaapeissa ei ollut yhtään mitään.
Mitä nyt kukkapenkit täynnä nokkosia, jääkaapissa se ainainen kasvikermapurkki, ikkunalaudalla yksinäinen sitruuna ja pakastimessa rasiallinen valkoisia papuja.
Ja niin se ruoka taaskin valmistui!

Nokkos-valkopapu -sosekeitto  3:lle

taikinakulhollinen nokkosia  (= reilut 100 g)
2 rkl (oliivi)öljyä
2 sipulia
2 valkosipulin kynttä
5 dl vettä
2 dl kasvikermaa
pakasterasiallinen kypsiä valkoisia papuja (= 4-5 dl)
1 tl (ruusu)suolaa
1/4 tl mustapippurirouhetta
2 rkl sitruunamehua

(+ pinnalle suolaheinäsilppua)

Kiehautin nokkosia runsaassa vedessä muutaman minuutin. Valutin veden siivilässä pois. Kuorin ja pilkoin sipulin, kuullotin öljyssä. Lisäsin myös murskatun valkosipulin joukkoon. Lisäsin veden ja keittelin sipulit kypsäksi. Tässä vaiheessa hyppäsivät loputkin ainekset kattilaan. Soseutin sauvasekoittimella ja kuumensin liedellä vielä ihan pikkuhetken.
Keiton kanssa tarjosin suolaheinäsilppua. Tämän idean sain taannoisella villiyrttikurssilla. Suolaheinästä saa hauskan kirpakoita sattumia muuten melko pehmeän makuiseen keittoon.

Keitto kannattaa syödä kerralla, sillä se alkaa pian menettämään kauniin vihreää väriään.

Vekara ei ole koskaan tykästynyt sosekeittoihin, joten jotakin piti hätäisesti keksiä. No, ensinnäkin otin hänet mukaan poimimaan nokkosia. Varmistin kiinnostuksen vielä tarjoilemalla nokkoskeiton sijaan noitakeitoksiani. Syödessä sitten mietiskeltiin, että missähän vaiheessa muututaan sammakoiksi...

Apinan eväät ja tarinaa Tontun ruokailusta

Kerran jo meinasin, että vauvanruokajuttuja on tässä blogissa jo riittävästi.  Minulla on kuitenkin sellainen tunne, että siellä lukijoissa sittenkin on henkilöitä, joita tämä aihe kiinnostaa ja on ajankohtainen. Eli kerta (ainakin) kiellon päälle :D

Sitä paitsi nämä 'apinan eväät' nyt vain ovat niin ihana idea vauvallekin sopivasta leivonnaisesta, jota on mukava levittää muillekin. Idea ei suinkaan ole omani, vaan sormiruokailijoiden facebook -ryhmässä on näille summittainen resepti. Tarkkana tyttönä (tätinä?) minun täytyi kehittää niille kuitenkin tarkempi (ehkä myös hivenen herkumpi) resepti, sillä välillä tuli niin huonoja ja kuivia kikkareita, etteivät kelvanneet edes Tontulle. Tällä reseptillä onnistuu varmemmin. Ja maistuu myös isommille iltateen seurana.

Apinan eväät   koko pellillinen, n. 23 kpl

3 kunnolla kypsää banaania  (1 banaani on reilut 100 g, tällä kertaa painoivat yht. 340 g)
3 dl kaurahiutaleita
4 rkl oliiviöljyä
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl vaniljajauhetta
(1/2-1 tl ceylonkanelia)

Kaikki vain sauvasekoittimella sekaisin niin, että kaurahiutaleet menevät pieneksi muruksi. Taikinan kannattaa antaa jääkaapissa odotella hetken, niin jämäköityy helpommin muovailtavaksi. Minä otan taikinasta isoja ruokalusikallisia ja kumoan leivinpaperoidun uuninpellin päälle vieriviereen pötkylän malliin. Paistan 200 asteessa n. 14 minuuttia.
Itse tykkään ihan vain vaniljalla maustetuista, mutta kanelillekin löytyy kannattajansa.

Pakastelen näitä pötkylöitä, niin sieltä on helppo ottaa pari sulamaan esim. iltapalaa varten tai vauvavieraille tarjottavaksi.

Tonttu nauttii apinan evästä iltapalaksi

Vekarakin halusi näyttää, että hänkin osaa ;)

Jos vauvan sormiruokailu kiinnostaa, niin täältä voi lukea Tontun ruokailun vähän kehnoista alkuvaiheista. Jos aihe on ajankohtainen (tai vauvasi kenties syö huonosti soseita) kannattaa liittyä myös siihen sormiruokailijoiden facebook -ryhmään. Sieltä saa hyviä vinkkejä ja rohkaisua. Siellä on myös ah, aina niin kinkkisiä ja mielenkiintoisia rasva/proteiini/hiilihydraatti -keskusteluja ;)

Ilouutinen! Kaikkien hankalienkin vaiheiden jälkeen nyt 9 1/2 kk ikäinen Tonttu sormiruokailee hienosti. Tukehtumisen pelko minullakin on jo hellittänyt. Enää harvoin viitsin edes puuroja hänelle keitellä, koska se syöttämällä syöminen ei aina Tonttua innosta. Toki seuraava askel olisi omat lusikka/haarukka -harjoitukset, mutta en nyt sitä ole vielä saanut aikaiseksi, kun tämä sormiruokailu on niin kätevää.

Tonttu syö yleensä samaa ruokaa kuin muutkin. Otan vain hänen annoksensa syrjään ennen suolan lisäämistä. Lisäksi pakastimessa on hänelle tehtyjä pihvejä ja kypsennettyjä vihanneksia, joita annan Tontulle silloin, kun ruuaksi on jotain ihan sopimatonta.

Tämän hetken suosikkeja ovat parsa- ja kukkakaalit, tomaatti ja kurkku (josta annan vain pehmeää keskustaa, vaikka sormiruokailijoiden äidit vakuuttavatkin, että voi antaa kovaakin osaa), vesimeloni, banaani ja savutofu. Ja ne kaupan tuubismoothiet! Oi, miten ne kaupassa osaavatkin tehdä niin maistuvia, että voittavat kotitekoisetkin ;)

Hellejuomaa kuusenkerkistä

Kun säätiedotus lupaa seuraavalle päivälle hellettä, kannattaa alkaa toimenpiteisiin jo edellisenä iltana. Me Vekaran kanssa riensimme eilen illalla ison kuusen äärelle ja tänään on jo monta kertaa kippistelty raikkaalla kuusenkerkkäjuomalla. Ja yritetty pärjätä kuumuudessa.

Helteen myötä kuusenkerkkien aika alkaakin jo väistyä, mutta pohjoisessa niitä voinee vielä poimia.

Lumoavaa elämää -blogin Hanna oli tehnyt houkuttelevaa kuusenkerkkäjuomaa. Tämä meidän hellejuomamme on ikäänkuin juoman varustelematon versio. Tehty siitä, mitä meiltä löytyy.


Kuusenkerkkä -jäätee   1,5 - 3 l

1 l kuusenkerkkiä
1 1/2 l vettä
2 dl (intiaani)sokeria
(1 sitruunan mehu = n. 3/4 dl)

Kiehautin veden vedenkeittimessä. Kaadoin kuusenkerkkien päälle. Jätin likoamaan aamuun asti. Siivilöin kerkät pois nesteestä ja liuotin sokerin siihen. Intiaanisokeri antaa tumman värin, valkoisella sokerilla saa melko väritöntä juomaa.
Juoma oli hyvää ihan tässäkin vaiheessa, mutta laitoin vielä sitruunaa antamaan lisäkirpeyttä. Sitruuna ei siis ole yhtään pakollinen ainesosanen.
Juomaa voi siemailla ihan sellaisenaan jäiden kanssa tai jatkaa vedellä vaikkapa samassa suhteessa. Maku on raikas, ei kovin makea ja hennosti kuusenkerkkämäisen pihkainen.



Lasien taustalla siintelee 'Makamik' -omppuseni, joka kukkii juuri nyt aivan hillittömästi. Niin ihanasti, että siitä oli ihan pakko näppäillä kuvia.

Nokkospesto ja päätt(ämätt)ömän kokin pestoperunat tai mitä siitä sitten lopulta tulikaan...

Olen ihan villiintynyt! Kävin villiyrttikurssin ja aloin maailmanparantajaksi (josta lisää myöhemmin). Siitä lähtien olen ottanut asiakseni hyödyntää menneitä vuosia ahkerammin myöskin villin puutarhani tarjoamia villivihanneksia. Sellainen puutarha kuin puutarhurikin :D

Villivihannekset ovat ympäristötietoisen syömärin valinta. Niiden hiilijalanjälki on olematon, kunhan niitä ei huristele etsimään autolla. Ja meillähän ei tarvitse portaita edemmäs mennä...se siitä hyötyliikunnasta tosin ;)

Nyt sitä nokkospestoa olkaa hyvät:

Nokkospesto   mukavan kokoinen purkillinen

100 g nuoria nokkosia
1 1/2 dl cashewpähkinöitä
1 dl oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi
2 rkl sitruunamehua
1 tl (ruusu)suolaa
1 ml mustapippurirouhetta

Kiehautin nokkosia muutaman minuutin. Siivilöin veden pois, painelinkin hieman avittaakseni. Annoin jäähtyä ja sauvasekoitin loppujen ainesten kanssa kunnes massa oli melko hienoa, mutta kuitenkin pähkinämuruja vielä joukossa.


Pestopurkki kourassa aloin kehittelemään päivän pääruokaa. Ajatus lähti peston mehevöittämästä quinoasta, mutta erinäisten vaiheiden jälkeen päädyinkin tekemään 

pestoperunoita:

1 kg keitettyjä Lapin puikula -perunoita (uusien perunoiden puutteessa)
n. 2/3 purkkia nokkospestoa
Kuorin keitetyt perunat ja pilkoin. Sekoitin peston joukkoon.

Sitten näköjään unohdin ne jääkaapissa odottelevat linssipihvit ja pestoperunat jotenkin vahingossa jatkojalostuivat perunasalaattimaiseksi jutuksi:

Pestoperuna -salaatti

ed. pestoperunat
3 isoa tomaattia
1 pkt savutofua
hyvä nippu ruohosipulia
(koristeeksi maahumalan kukkia)

Kaikki ainekset samaan läjään.
Näin:

kyllä ne pestoperunatkin sieltä kurkistelevat, kun oikein kurkistaa :)

Eikä tässä vielä kaikki. Satuin valitsemaan liian pienen tarjoiluastian, joten kaikki ei mahtunut samaan joukkoon. Lautasille siis lisättiin vielä parsakaalia ja avokadoa. Matka mutkainen, mutta ateria lopulta aika kiva.


ps. 100 g nokkosia voi kuulostaa vaatimattomalta, mutta on oikeasti aika mahtava määrä. Tällainen iso leivontakulhollinen.

pps. Kaikki te, jotka haluatte myös kaapista ulos ja vapauttaa sisäisen maailmanparantajanne! Tulkaa mukaan tähän uuteen facebook -ryhmään. Pelastetaan maailma porukalla vaikka ihan pikku pikku pala kerrallaan. Tule kertomaan oma maailmanparannusreseptisi!