Olihan se taas pitkästä aikaa raakaleivontaakin harrastettava. Miten se ajatuksena tuntuukin etukäteen niin vaivalloiselta, mutta todellisuudessa on kuitenkin helppoa ja vikkelää. Ei tarvitse uunin luukun takanakaan päivystää, kuten normileivonnassa. Eikä omatunto nalkuta, kun näitä tarjoaa Vekaralleen :)
Huom! Nämä leivokset eivät sovellu banaaninvihaajille.
Minä puolestani rakastan banaania monipuolisena raaka-aineena ja makeuttajana. Sellaisenaan sitä tulee tosin harvoin syötyä.
BanaaniSuklaaLeivokset 6 kpl
Pohja
10 kuivattua taatelia
3 rkl vettä
2 dl mantelijauhetta
1 dl kaurahiutaleita
1 kypsä banaani
2 rkl (raaka)kaakaojauhetta
1/2 tl vaniljajauhetta
1 rkl psylliumjauhetta
hyppysellinen (ruusu)suolaa
Pilkoin taatelit ja liotin vedessä pehmeiksi. Tehosekoitin kaikki ainekset sekaisin ja levitin leivinpaperilla suojattuun n.19x12 cm purkkiin. Laitoin jääkaappiin odottamaan kuorrutetta.
Kuorrute
20 g kaakaovoita
20 g kaakaomassaa
1 pienehkö kypsä banaani
1/2 tl vaniljajauhetta
1 tl soijalesitiiniä
+ puolukoita
+ (ceylon)kanelia
Sulatin kaakaot vesihauteessa. Sauvasekoitin kaikki ainekset tasaiseksi ja kaadoin pohjan päälle. Tasoitin ja laitoin pakastimeen muutamaksi tunniksi. Kohmeisena oli helppo leikata leivospaloiksi. Koristelin puolukoilla ja ripsottelin pinnalle vielä kanelia.
Pohjan rakenne on kostean tahmainen ja kuorrute taas on ihanan silkkisen sileää. Niin ihanan silkkistä, että sitä kannattaa ehdottomasti tehdä isompi satsi! Vaikka puolitoista tai jopa kaksinkertainen määrä.
Tervetuloa lukijoiksi Aintsu ja J. Takiainen!
lauantai 28. syyskuuta 2013
keskiviikko 25. syyskuuta 2013
Kotimaista kasviproteiinia: härkäpapuminestrone
Täten julistan itselleni uuden haasteen! Tavoitteenani on keksiä ja kehitellä reseptejä, joissa käytetään kotimaisia proteiininlähteitä. Tarkoitukseni ei ole millään lailla hylätä nykyisiä proteiininlähteitäni tölkkipapuja, tofua tai pähkinöitä vaan ottaa niiden rinnalle ahkerammin ja toivottavasti myös kekseliäämmin näitä kotimaisiakin. Mielenkiintoni suuntautuu varsinkin härkäpapuun, hamppuun ja herneeseen.
HärkäpapuMinestrone n. 6 annosta
2 sipulia
2 dl tummaa pastaa
1 iso parsakaali
1 pieni kesäkurpitsa (koska sitä satoa on johonkin käytettävä)
4 valkosipulin kynttä
500 g tomaattimurskaa
1/2 l keitettyjä härkäpapuja
1 1/2 tl suoaa
1 ml jauhettua pippuria
hippunen chiliä
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl paprikajauhetta
kourallinen persiljasilppua (tai basilikaa, mäkimeiramia...)
iso lorautus kylmäpuristettua rypsiöljyä
Pilkoin sipulin ja laitoin isoon kattilaan veteen kiehumaan. Vettä käytetään sen verran, että loputkin vihannekset siihen juuri peittyvät. Laitoin pastatkin mukaan kiehumaan. Pilkoin parsakaalin (myös varret pieniksi paloiksi) ja kuutioin kesäkurpitsan ja puristin valkosipulin. Lisäsin nekin kattilaan kun sipulit olivat melkein kypsiä. Lisäsin myös mausteet. Kiehuttelin vielä hetken, kunnes parsakaali oli kypsää, mutta napakkaa. Kaadoin sekaan tomaattimurskan, härkäpavut ja viimeistelin vielä persiljasilpulla sekä lorauksella öljyä. Keitto sai hetken tekeytyä, jotta maut kehittyvät.
Minestronehan on sellainen keitto, johon voi käyttää melkein mitä vain kaapista löytyy. Tässä käytetyt vihannekset voi korvata vaikkapa kukkakaalilla, kaalilla, herneillä, vihreillä pavuilla, perunalla, porkkanalla.... Omassa mielessäni minestronen tekee punainen tomaattinen liemi ja muutamat pastasattumat. Mikä sitten lieneekään se aito ja alkuperäinen keitto?
Härkäpapu on oikeastaan tosi maukas papu. Suosikkejani nyt, kun olen asian suhteen kunnostautunut ja sitä keitellyt. Laiskiaista vain hieman rajoitti se, ettei härkäpapua saa valmiiksi keitettynä tölkistä. Mutta nytpä löytyy pakasteesta kun sain paketillisen keitettyä! Positiivista oli se, että keittoaika ei liotuksen jälkeen ollutkaan pitkä, kuten monilla muilla pavuilla. Taisi alle puoli tuntia tuntia riittää.
Ja hei, tämän henkilökohteisen haasteeni saa napata muutkin kiinnostuneet!
Toivotan Jennin tervetulleeksi seuraan :)
HärkäpapuMinestrone n. 6 annosta
2 sipulia
2 dl tummaa pastaa
1 iso parsakaali
1 pieni kesäkurpitsa (koska sitä satoa on johonkin käytettävä)
4 valkosipulin kynttä
500 g tomaattimurskaa
1/2 l keitettyjä härkäpapuja
1 1/2 tl suoaa
1 ml jauhettua pippuria
hippunen chiliä
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl paprikajauhetta
kourallinen persiljasilppua (tai basilikaa, mäkimeiramia...)
iso lorautus kylmäpuristettua rypsiöljyä
Pilkoin sipulin ja laitoin isoon kattilaan veteen kiehumaan. Vettä käytetään sen verran, että loputkin vihannekset siihen juuri peittyvät. Laitoin pastatkin mukaan kiehumaan. Pilkoin parsakaalin (myös varret pieniksi paloiksi) ja kuutioin kesäkurpitsan ja puristin valkosipulin. Lisäsin nekin kattilaan kun sipulit olivat melkein kypsiä. Lisäsin myös mausteet. Kiehuttelin vielä hetken, kunnes parsakaali oli kypsää, mutta napakkaa. Kaadoin sekaan tomaattimurskan, härkäpavut ja viimeistelin vielä persiljasilpulla sekä lorauksella öljyä. Keitto sai hetken tekeytyä, jotta maut kehittyvät.
Minestronehan on sellainen keitto, johon voi käyttää melkein mitä vain kaapista löytyy. Tässä käytetyt vihannekset voi korvata vaikkapa kukkakaalilla, kaalilla, herneillä, vihreillä pavuilla, perunalla, porkkanalla.... Omassa mielessäni minestronen tekee punainen tomaattinen liemi ja muutamat pastasattumat. Mikä sitten lieneekään se aito ja alkuperäinen keitto?
Härkäpapu on oikeastaan tosi maukas papu. Suosikkejani nyt, kun olen asian suhteen kunnostautunut ja sitä keitellyt. Laiskiaista vain hieman rajoitti se, ettei härkäpapua saa valmiiksi keitettynä tölkistä. Mutta nytpä löytyy pakasteesta kun sain paketillisen keitettyä! Positiivista oli se, että keittoaika ei liotuksen jälkeen ollutkaan pitkä, kuten monilla muilla pavuilla. Taisi alle puoli tuntia tuntia riittää.
Ja hei, tämän henkilökohteisen haasteeni saa napata muutkin kiinnostuneet!
Toivotan Jennin tervetulleeksi seuraan :)
sunnuntai 22. syyskuuta 2013
Mustaherukka-banaani-raakapuuro
Ilmojen viilennyttyä kevyemmät smoothiet alkavat meillä korvautua tuhdimmilla raakapuuroilla. Tällä kertaa puuron maustajaksi pääsi menneen kesän marjasuosikkini mustaherukka.
Tavallisin kaava miten raakapuuron teen = tattari+pähkinä+banaani+marja. Nyt olen bonuksena ottanut käyttöön kotimaisen hamppuproteiinin. Jatkossa yritän saada blogiin enemmänkin esille kotimaisia proteiininlähteitä.
Mustaherukka-banaani-raakapuuro 3:lle
1 1/4 dl tattarisuurimoita eli kuorittuja siemeniä
1 dl parapähkinöitä
3 isoa kypsää banaania
n. 4 dl mustaherukkaa
2 rkl hamppuproteiinia
1/2 tl vaniljajauhetta
Liotin tattarin ja parapähkinät yön yli vedessä. Huuhtelin ne huolellisesti ja tehosekoitin banaanin kanssa hienoksi. Tehosekoitin joukkoon myös marjat, hamppuproteiinin ja vaniljan. Annoin koneen käydä kunnes puuro oli hienontunut tasaiseksi.
Vanha ja uskollinen sauvasekoittimeni pääsee nykyisin vähän helpommalla sillä uusi tehosekoitin on saapunut meille tekemään järeämmän työn. Sekoittaahan se toki tehokkaammin ja helpommin tällaisia isompia annoksia. Lopputuloskin on sileämpi. Ja onhan se nätti!
Tavallisin kaava miten raakapuuron teen = tattari+pähkinä+banaani+marja. Nyt olen bonuksena ottanut käyttöön kotimaisen hamppuproteiinin. Jatkossa yritän saada blogiin enemmänkin esille kotimaisia proteiininlähteitä.
Mustaherukka-banaani-raakapuuro 3:lle
1 1/4 dl tattarisuurimoita eli kuorittuja siemeniä
1 dl parapähkinöitä
3 isoa kypsää banaania
n. 4 dl mustaherukkaa
2 rkl hamppuproteiinia
1/2 tl vaniljajauhetta
Liotin tattarin ja parapähkinät yön yli vedessä. Huuhtelin ne huolellisesti ja tehosekoitin banaanin kanssa hienoksi. Tehosekoitin joukkoon myös marjat, hamppuproteiinin ja vaniljan. Annoin koneen käydä kunnes puuro oli hienontunut tasaiseksi.
Vanha ja uskollinen sauvasekoittimeni pääsee nykyisin vähän helpommalla sillä uusi tehosekoitin on saapunut meille tekemään järeämmän työn. Sekoittaahan se toki tehokkaammin ja helpommin tällaisia isompia annoksia. Lopputuloskin on sileämpi. Ja onhan se nätti!
kuva Verkkokaupasta |
torstai 19. syyskuuta 2013
Gluteenittomia keksejä jälleen ja haastetta myös
Gluteeniton vegaanileivonta on vähän haasteellista, mutta mukavalla tavalla. Kommelluksia tämän haasteen selättämisessä on riittänyt ja vieläkin ollaan vähän vaiheessa. Keksien tekeminen alkaa jo kuitenkin sujua, jee!
Nämä tämänkertaiset keksit ovat sellaisia hyviä perustavis keksejä rusinoineen ja suklaarouheineen. Rapeita ja mureita, mureneviakin kuten gluteenittomat keksit usein ovat.
Mureat rusinasuklaakeksit n. 30 kpl
2 dl quinoahiutaleita (ihan kaurahiutaleetkin käynevät mainiosti, keliaakikoille tietenkin puhdaskauraa)
1 dl tattarijauhoja
1 dl perunajauhoja
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
hyppysellinen suolaa
150 g margariinia
1 1/2 dl rusinoita
100 g rouhittua tummaa suklaata
Ensin ainekset listalta margariiniin asti sekaisin keskenään. Sitten nypin margariinin joukkoon ja sekoitin käsin mukaan myös rusinat ja suklaan. Annoin taikinan vähän aikaa levätä jääkaapissa. Pyörittelin pallosiksi ja litistin kämmenten välissä. Taikina on mukavaa ja helposti käsiteltävää. Paistoin 175 asteessa 15-17 minuuttia niin, että keksien reunat saivat vähäsen väriä.
Sitten vähän toisenlaiseen haasteeseen!
Haasteen heitti Laiskiainen riippukeinussa -blogin Ninni. Kiitän ja vastaan!
Tässä haasteen säännöt / The rules of the challenge:
1. Thank the person who gave you this challenge.
2. Answer the 11 questions proposed for you.
3. Make up 11 questions.
4. Share the acknowledgement for 11 blogs with under 200 readers.
Elikä vastailen Ninnin kysymyksiin:
1. Minkä ruoan valmistat parhaiten?
Öhöm.. heti alkuun paha.. En pidä itseäni kauhean mainiona kokkina. Mutta kokemusta on kovasti ainakin seuraavista maukkaista ruuista: linssikeitosta, tabboulehista, borssikeitosta ja erilaisista kasvispihveistä.
2. Mitä elintarvikkeita ottaisit mukaan yli 10 tunnin junamatkalle?
Ainakin pähkinöitä ja kuivattuja luomuaprikooseja, suklaatakin ja sitten jotakin raikasta. Kävisin myös kurkkimassa ravintolavaunun tarjonnan.
3. Mitä ruokaa tarjoat seuraavissa juhlissasi?
Seuraavat juhlat ovatkin kohta tulossa, nimittäin Vekara täyttää 4v. Ja menu on valmis! Nopeita, helppoja ja liukuhihnalla valmistuvia juttuja valmistuu näihin juhliin, kun on pieni vauvakin menossa mukana. Eli keksejä, marjapiirakkaa, suklaamoussekakut, pari erilaista salaattia (joista toinen tuo edellä mainittu tabbouleh).
4. Oletko pettynyt jonkun maan ruokatarjontaan? Miksi?
Aivan karmeaa kasvisruokaa söin melkein koko Prahan reissumme ajan joskus vuosia sitten. Koostui lähinnä pakastevihanneksista tönkkösuolattuna! Olen kyllä sittemmin kuullut/lukenut, että edistystä siellä olisi tapahtunut.
5. Miten parantaisit Suomen ravintolatarjontaa?
Hyvää kasvisruokaa haluaisin tarjolle. Siinä on meilläkin vielä paljon kehittymisen varaa. Ainakin täällä pohjoisemmassa.
6. Minkälainen olisi unelmiesi ravintolakokemus?
Sellainen, että siellä saisi hyvää vegaaniruokaa. Jotenkin tuntuu, että nyt toistan itseäni :D Ja rento, letkeä tunnelma.
7. Suosikki ruokajuomasi?
Vesi, kokis, vissy kunnon poreilla, kylmä ja raikas valkoviini, olut...eli kaikki melkein käy. En ole nirso.
8. Oletko yllättynyt joistain ruokatavoista tai -rituaaleista ulkomailla?
No, nyt ei tule mieleen. Enkä toisaalta ole nyt vuosiin Ruotsia kauempana käynytkään.
9. Oletko ruokahifistelijä?
En taida olla. Pidän aika simppelistäkin ruuasta. Toisaalta kaikenlaisia erikoisuuksiakin löytyy kaapeistani.
10. Minkälainen olisi unelmiesi piknik?
Ruoka on hyvää ja sitä riittää. Juoma on hyvää ja sitä riittää. Rentoa ja kiireetöntä meininkiä, jota ei nykyelämässäni niinkään riitä ;) Ja seuraa!
11. Oletko ruoan suhteen helppo vai hankala matkailija?
Kohtuullisen helppo, koska reissussa tingin sekä vegaanisuudesta (eläimiä en sentään popsi), enkä niin terveellisyydenkään kanssa pingota. Reissussa ollaan enempi hunningolla!
Mukavahan näihin kysymyksiin oli vastauksia näpytellä. En nyt tällä kertaa taida kuitenkaan laittaa haastetta eteenpäin, koska parikin kertaa olen sen jo tehnyt.
Tervetuloa seuraan Päivän heittokeitto!
Nämä tämänkertaiset keksit ovat sellaisia hyviä perustavis keksejä rusinoineen ja suklaarouheineen. Rapeita ja mureita, mureneviakin kuten gluteenittomat keksit usein ovat.
Mureat rusinasuklaakeksit n. 30 kpl
2 dl quinoahiutaleita (ihan kaurahiutaleetkin käynevät mainiosti, keliaakikoille tietenkin puhdaskauraa)
1 dl tattarijauhoja
1 dl perunajauhoja
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
hyppysellinen suolaa
150 g margariinia
1 1/2 dl rusinoita
100 g rouhittua tummaa suklaata
Ensin ainekset listalta margariiniin asti sekaisin keskenään. Sitten nypin margariinin joukkoon ja sekoitin käsin mukaan myös rusinat ja suklaan. Annoin taikinan vähän aikaa levätä jääkaapissa. Pyörittelin pallosiksi ja litistin kämmenten välissä. Taikina on mukavaa ja helposti käsiteltävää. Paistoin 175 asteessa 15-17 minuuttia niin, että keksien reunat saivat vähäsen väriä.
Sitten vähän toisenlaiseen haasteeseen!
Haasteen heitti Laiskiainen riippukeinussa -blogin Ninni. Kiitän ja vastaan!
Tässä haasteen säännöt / The rules of the challenge:
1. Thank the person who gave you this challenge.
2. Answer the 11 questions proposed for you.
3. Make up 11 questions.
4. Share the acknowledgement for 11 blogs with under 200 readers.
Elikä vastailen Ninnin kysymyksiin:
1. Minkä ruoan valmistat parhaiten?
Öhöm.. heti alkuun paha.. En pidä itseäni kauhean mainiona kokkina. Mutta kokemusta on kovasti ainakin seuraavista maukkaista ruuista: linssikeitosta, tabboulehista, borssikeitosta ja erilaisista kasvispihveistä.
2. Mitä elintarvikkeita ottaisit mukaan yli 10 tunnin junamatkalle?
Ainakin pähkinöitä ja kuivattuja luomuaprikooseja, suklaatakin ja sitten jotakin raikasta. Kävisin myös kurkkimassa ravintolavaunun tarjonnan.
3. Mitä ruokaa tarjoat seuraavissa juhlissasi?
Seuraavat juhlat ovatkin kohta tulossa, nimittäin Vekara täyttää 4v. Ja menu on valmis! Nopeita, helppoja ja liukuhihnalla valmistuvia juttuja valmistuu näihin juhliin, kun on pieni vauvakin menossa mukana. Eli keksejä, marjapiirakkaa, suklaamoussekakut, pari erilaista salaattia (joista toinen tuo edellä mainittu tabbouleh).
4. Oletko pettynyt jonkun maan ruokatarjontaan? Miksi?
Aivan karmeaa kasvisruokaa söin melkein koko Prahan reissumme ajan joskus vuosia sitten. Koostui lähinnä pakastevihanneksista tönkkösuolattuna! Olen kyllä sittemmin kuullut/lukenut, että edistystä siellä olisi tapahtunut.
5. Miten parantaisit Suomen ravintolatarjontaa?
Hyvää kasvisruokaa haluaisin tarjolle. Siinä on meilläkin vielä paljon kehittymisen varaa. Ainakin täällä pohjoisemmassa.
6. Minkälainen olisi unelmiesi ravintolakokemus?
Sellainen, että siellä saisi hyvää vegaaniruokaa. Jotenkin tuntuu, että nyt toistan itseäni :D Ja rento, letkeä tunnelma.
7. Suosikki ruokajuomasi?
Vesi, kokis, vissy kunnon poreilla, kylmä ja raikas valkoviini, olut...eli kaikki melkein käy. En ole nirso.
8. Oletko yllättynyt joistain ruokatavoista tai -rituaaleista ulkomailla?
No, nyt ei tule mieleen. Enkä toisaalta ole nyt vuosiin Ruotsia kauempana käynytkään.
9. Oletko ruokahifistelijä?
En taida olla. Pidän aika simppelistäkin ruuasta. Toisaalta kaikenlaisia erikoisuuksiakin löytyy kaapeistani.
10. Minkälainen olisi unelmiesi piknik?
Ruoka on hyvää ja sitä riittää. Juoma on hyvää ja sitä riittää. Rentoa ja kiireetöntä meininkiä, jota ei nykyelämässäni niinkään riitä ;) Ja seuraa!
11. Oletko ruoan suhteen helppo vai hankala matkailija?
Kohtuullisen helppo, koska reissussa tingin sekä vegaanisuudesta (eläimiä en sentään popsi), enkä niin terveellisyydenkään kanssa pingota. Reissussa ollaan enempi hunningolla!
Mukavahan näihin kysymyksiin oli vastauksia näpytellä. En nyt tällä kertaa taida kuitenkaan laittaa haastetta eteenpäin, koska parikin kertaa olen sen jo tehnyt.
Tervetuloa seuraan Päivän heittokeitto!
maanantai 16. syyskuuta 2013
Gluteenittomat mantelikaurakeksit
Syksy on tullut. Mutta lämmin ja ihana syksy se on, ja värikäs. Ennen tunsin luopumisen haikeutta ja hivenen masennustakin syksyisin, nyt toivotan sen tervetulleeksi vuodenaikojen vaihteluksi. Kohta on taas enemmän aikaa laiskottelulle, kun sato ja marjatkin on kerätty.
Syksyllä myös leivontavimma kasvaa ja uuni lämpenee lähes päivittäin. Tällä kertaa tein helppoja ja yksinkertaisia, mutta maukkaita, hivenen karamellimaisia pikkuleipiä. Sisäinen terveysintoilija on myös puoliksi tyytyväinen kätkettyään herkkukekseihin terveellisiäkin aineksia eli kauraa ja mantelia.
Manteliset kaurakeksit n. 20 kpl
2 1/2 dl kaurajauhoja (puhdaskaura)
2 dl mantelijauhetta
1 1/2 dl palmusokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
150 g sinistä Keiju-margariinia
vajaa 1 rkl vettä
+ rouhittua mantelia koristeeksi
Sekoitin kuivat aineet keskenään. Sitten nypin margariinin joukkoon ja lopulta vähäsen vettäkin. Annoin taikinan olla jääkaapissa reilun tunnin. Muotoilin pehmeästä taikinasta kaksi pötköä pellille ja litistelin ne haarukalla. Ripottelin päälle mantelirouhetta. Paistoin 175 asteessa n. 18 minuuttia, kunnes reunoihin tuli hieman väriä. Annoin jäähtyä muutaman minuutin ja leikkasin paloiksi ennen keksin kovettumista.
Myönnettäköön ettei tällainen pitkän kolmion muoto ole parhaita mahdollisia melko hauraille kekseille, mutta kivan näköinen se vaihteeksi on. Mikään ei tietenkään estä tekemästä ihan vain pyöreitä pikkuleipiä, joissa ei ole helposti hajoavia kulmia.
Vielä riittää lämpöä pation teehetkelle. Kesäkuuman jääteet vain ovat vaihtuneet mausteisen lämpimäksi pakurijuomaksi.
Syksyllä myös leivontavimma kasvaa ja uuni lämpenee lähes päivittäin. Tällä kertaa tein helppoja ja yksinkertaisia, mutta maukkaita, hivenen karamellimaisia pikkuleipiä. Sisäinen terveysintoilija on myös puoliksi tyytyväinen kätkettyään herkkukekseihin terveellisiäkin aineksia eli kauraa ja mantelia.
Manteliset kaurakeksit n. 20 kpl
2 1/2 dl kaurajauhoja (puhdaskaura)
2 dl mantelijauhetta
1 1/2 dl palmusokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
150 g sinistä Keiju-margariinia
vajaa 1 rkl vettä
+ rouhittua mantelia koristeeksi
Sekoitin kuivat aineet keskenään. Sitten nypin margariinin joukkoon ja lopulta vähäsen vettäkin. Annoin taikinan olla jääkaapissa reilun tunnin. Muotoilin pehmeästä taikinasta kaksi pötköä pellille ja litistelin ne haarukalla. Ripottelin päälle mantelirouhetta. Paistoin 175 asteessa n. 18 minuuttia, kunnes reunoihin tuli hieman väriä. Annoin jäähtyä muutaman minuutin ja leikkasin paloiksi ennen keksin kovettumista.
Myönnettäköön ettei tällainen pitkän kolmion muoto ole parhaita mahdollisia melko hauraille kekseille, mutta kivan näköinen se vaihteeksi on. Mikään ei tietenkään estä tekemästä ihan vain pyöreitä pikkuleipiä, joissa ei ole helposti hajoavia kulmia.
Vielä riittää lämpöä pation teehetkelle. Kesäkuuman jääteet vain ovat vaihtuneet mausteisen lämpimäksi pakurijuomaksi.
perjantai 13. syyskuuta 2013
Vegen banaanipannarit ja sokeriton mustaherukkahillo
Tiedättehän ne blogeissa kovasti esiintyneet vain banaanista ja kananmunista tehdyt ihmepannarit. Ihailen tuollaisia yksinkertaisia ja innovatiivisia reseptejä vaikka en kananmunien tehotuotantoa niin ihannoikaan. Mutta onneksi samantyyppisten gluteenittomien ja proteiinia sisältävien terveellisten pikku lettusten tekeminen onnistuu myös vegaanisti.
Pannarit toki valmistuisivat esikuvansa mukaisesti vain kahdesta aineesta: banaanista ja kikhernejauhoista, mutta säätäminen on niin mukavaa :)
Banaanilettuset 12-14 pientä
1 iso ja kypsä banaani (koska olen tarkka punnitsin 190 g ilman kuoria)
1 1/2 dl kikhernejauhoja
3/4 tl leivinjauhetta
1 ml vaniljajauhetta
hyppysellinen suolaa
1/2 dl soijajuomaa
(+ kanelia tai kardemummaa jos ne maistuvat)
+ margariinia tai öljyä paistamiseen
Soseutin kuoritun banaanin sauvasekoittimella ja loputkin ainekset surruuttelin sekaan. Taikina on paksuhkoa, joten siitä saa ilman lettupannuakin siistejä ja pyöreitä pannukakkuja. Otin taikinaa kukkuraisen ruokalusikallisen ja kaadoin kuumalle pannulle ja samantien levittelin taikinan litteäksi pyöreään muotoon. Paistoin molemmin puolin sopivan ruskeaksi.
Paistamisessa saakin olla tarkkana sillä nämä valmistuvat aika nopeasti. Leivinjauheen ansiosta letut kohoavat muhkeiksi pancake -tyyppisesti. Letut ovat parhaimmillaan vastapaistettuina.
Mustaherukkahillo
12 kuivattua taatelia
1 dl vettä
1 3/4 dl mustaherukoita
1 rkl chiasiemeniä
Pilkoin taatelit ja liotin vedessä pehmeiksi. Soseutin marjojen ja chian kanssa ja annoin vähän aikaa hyytyä jääkaapissa.
Tervetuloa Minna lukijaksi!
Pannarit toki valmistuisivat esikuvansa mukaisesti vain kahdesta aineesta: banaanista ja kikhernejauhoista, mutta säätäminen on niin mukavaa :)
Banaanilettuset 12-14 pientä
1 iso ja kypsä banaani (koska olen tarkka punnitsin 190 g ilman kuoria)
1 1/2 dl kikhernejauhoja
3/4 tl leivinjauhetta
1 ml vaniljajauhetta
hyppysellinen suolaa
1/2 dl soijajuomaa
(+ kanelia tai kardemummaa jos ne maistuvat)
+ margariinia tai öljyä paistamiseen
Soseutin kuoritun banaanin sauvasekoittimella ja loputkin ainekset surruuttelin sekaan. Taikina on paksuhkoa, joten siitä saa ilman lettupannuakin siistejä ja pyöreitä pannukakkuja. Otin taikinaa kukkuraisen ruokalusikallisen ja kaadoin kuumalle pannulle ja samantien levittelin taikinan litteäksi pyöreään muotoon. Paistoin molemmin puolin sopivan ruskeaksi.
Paistamisessa saakin olla tarkkana sillä nämä valmistuvat aika nopeasti. Leivinjauheen ansiosta letut kohoavat muhkeiksi pancake -tyyppisesti. Letut ovat parhaimmillaan vastapaistettuina.
Hillo ja syksyn viimeiset mansikat maistuivat lettujen kanssa. |
Mustaherukkahillo
12 kuivattua taatelia
1 dl vettä
1 3/4 dl mustaherukoita
1 rkl chiasiemeniä
Pilkoin taatelit ja liotin vedessä pehmeiksi. Soseutin marjojen ja chian kanssa ja annoin vähän aikaa hyytyä jääkaapissa.
Tervetuloa Minna lukijaksi!
sunnuntai 1. syyskuuta 2013
Carobin palkoja ja carobkakkua
Hah! Luulin, että vauvan tulo lopettaisi tyystin kaiken harrastamisen, mutta tämähän on jo toinen kerta kun blogiin kirjoittelen ja toinen kerta kun leivon. Eikä vauva (bloginimitys vielä hakusessa, onko ehdotuksia?) ole edes kahta viikkoa vanha. Sitä paitsi leipominen on aivan mahtavaa "laatuaikaa" Vekaran kanssa ja nyt tuntuu, että sitä erityishuomiota ja laatuaikaa hänen kanssaan tarvitaan.
Innoitus carobkakkuun tuli Israelista saakka pienen paketin muodossa. Kiitos kovasti Jaelille lähetyksestä ja uuden elämyksen tarjoamisesta! Voitte kuvitella kuinka mukavaa oli kun mielenkiintoisa paketti odotteli kotona kun tulin vauvan kanssa sairaalasta. Sisältönä oli carobin eli johanneksenleipäpuun palkoja, tällaisia:
Jael kirjoittaa omissa blogeissaan keräämistään carobeista ja niiden jatkojalostuksesta täällä ja täällä.
Jaelin ohjeen mukaan leikkasin pienellä hedelmäveitsellä palot auki ja poistin siemenet. Sitten vain maisteltiin palkoja sellaisenaan. Maku on kevyesti makea ja jotenkin itselleni tuli mieleen mulberit ihan aavistuksen omaisella kitkerällä vivahteella.
Ja tottahan tämä aina valpas hortonomi otti siemenet talteen. Saapa nähdä kasvaako ikkunalaudallani kohta johanneksenleipäpuu.
Ja nyt siihen kakkuun. Toteutin sen astetta terveemmin käyttäen täysjyväisiä jauhoja, tummaa puhdistamatonta intiaanisokeria ja margariinin sijaan oliiviöljyä. Mehevyyttä tuo banaani ja lisämakua pinnan suolaisenmakea kookosmuru.
BanaaniKookosCarobKakku
taikina
1 1/2 dl intiaanisokeria
2 1/2 dl maustamatonta soijajukurttia
3/4 dl oliiviöljyä
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 dl carobjauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 1/2 tl ceylonkanelia
2 tl vaniljasokeria
1 1/2 ml ruususuolaa
1 banaani
muru
1 dl kookoshiutaleita
1/2 dl täysjyvävehnäjauhoja
3 rkl sokeria (valkoista niin murusta tulee vaaleampi)
hitusen yli 1/2 ml ruususuolaa
1 1/2 rkl oliiviöljyä
Sekoitin ensin intiaanisokerin, jukurtin ja öljyn ja annoin hetken olla. Intiaanisokerini on vähän paakkuista niin paakut ehtivät sulaa nesteeseen. Sekoitin taikinan kuivat aineet ensin yhteen ja sitten sokeri-juku-öljy-seokseen. Kaadoin 24 senttisen leivinpaperoidun ja öljytyn vuoan pohjalle ja tasoitin.
Pilkoin banaanin ja asettelin taikinan päälle. Painelin hieman taikinan sisään.
Sekoitin kookosmurun ainekset ja ripottelin kakun päälle. Painelin senkin käsin tasaiseksi.
Paistoin 175 asteessa kunnes kakkuun tökättyyn tikkuun ei jäänyt taikinaa. Unohdin katsoa kellosta, mutta arviolta noin puoli tuntia meni.
Kakusta ei ihan niitä kaikkein parhaimman makuisia leivonnaisiani tullut, mutta jotakin jännää siinä oli. Eikä se tosiaankaan syömättä jäänyt. Carobin puutteessa voisi käyttää ihan sitä tutunmakuista kaakaojauhettakin, mutta kookosmurua suolalisällä en jättäisi pois.
Kyllä leipominen on mukavaa! Siihen tulokseen tulin jo Vekaran vauva-aikana ja sillä tiellä ollaan :)
Koristelussa Vekara sai vapaat kädet ja sehän tarkoitti sitä, että kaikki kaapin strösselit pääsivät käyttöön. |
Innoitus carobkakkuun tuli Israelista saakka pienen paketin muodossa. Kiitos kovasti Jaelille lähetyksestä ja uuden elämyksen tarjoamisesta! Voitte kuvitella kuinka mukavaa oli kun mielenkiintoisa paketti odotteli kotona kun tulin vauvan kanssa sairaalasta. Sisältönä oli carobin eli johanneksenleipäpuun palkoja, tällaisia:
Jael kirjoittaa omissa blogeissaan keräämistään carobeista ja niiden jatkojalostuksesta täällä ja täällä.
Jaelin ohjeen mukaan leikkasin pienellä hedelmäveitsellä palot auki ja poistin siemenet. Sitten vain maisteltiin palkoja sellaisenaan. Maku on kevyesti makea ja jotenkin itselleni tuli mieleen mulberit ihan aavistuksen omaisella kitkerällä vivahteella.
Ja tottahan tämä aina valpas hortonomi otti siemenet talteen. Saapa nähdä kasvaako ikkunalaudallani kohta johanneksenleipäpuu.
Ja nyt siihen kakkuun. Toteutin sen astetta terveemmin käyttäen täysjyväisiä jauhoja, tummaa puhdistamatonta intiaanisokeria ja margariinin sijaan oliiviöljyä. Mehevyyttä tuo banaani ja lisämakua pinnan suolaisenmakea kookosmuru.
BanaaniKookosCarobKakku
taikina
1 1/2 dl intiaanisokeria
2 1/2 dl maustamatonta soijajukurttia
3/4 dl oliiviöljyä
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 dl carobjauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 1/2 tl ceylonkanelia
2 tl vaniljasokeria
1 1/2 ml ruususuolaa
1 banaani
muru
1 dl kookoshiutaleita
1/2 dl täysjyvävehnäjauhoja
3 rkl sokeria (valkoista niin murusta tulee vaaleampi)
hitusen yli 1/2 ml ruususuolaa
1 1/2 rkl oliiviöljyä
Sekoitin ensin intiaanisokerin, jukurtin ja öljyn ja annoin hetken olla. Intiaanisokerini on vähän paakkuista niin paakut ehtivät sulaa nesteeseen. Sekoitin taikinan kuivat aineet ensin yhteen ja sitten sokeri-juku-öljy-seokseen. Kaadoin 24 senttisen leivinpaperoidun ja öljytyn vuoan pohjalle ja tasoitin.
Pilkoin banaanin ja asettelin taikinan päälle. Painelin hieman taikinan sisään.
Sekoitin kookosmurun ainekset ja ripottelin kakun päälle. Painelin senkin käsin tasaiseksi.
Paistoin 175 asteessa kunnes kakkuun tökättyyn tikkuun ei jäänyt taikinaa. Unohdin katsoa kellosta, mutta arviolta noin puoli tuntia meni.
Kakusta ei ihan niitä kaikkein parhaimman makuisia leivonnaisiani tullut, mutta jotakin jännää siinä oli. Eikä se tosiaankaan syömättä jäänyt. Carobin puutteessa voisi käyttää ihan sitä tutunmakuista kaakaojauhettakin, mutta kookosmurua suolalisällä en jättäisi pois.
Kyllä leipominen on mukavaa! Siihen tulokseen tulin jo Vekaran vauva-aikana ja sillä tiellä ollaan :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)