maanantai 28. heinäkuuta 2014

Vegen helpot nuotioherkut

Ihan omin pikku kätösin tein tuollaisen vaatimattoman nuotiopaikan meille. Vähän köpönenhän se on, mutta yllättävän toimiva ja iloa tuova. Kätevästi tuolla käyttelee myös muurikkaa, mutta nyt keskityn kertomaan omat vinkkini ihan pelkästään nuotiolla valmistuvista helpoista herkuista. Ne muurikkavinkit tulevat sitten joskus tulevaisuudessa... ehkä.

Yleensä on parasta odottaa, että nuotion lieskat vaimenevat. Herkkujen paistaminen on helpompaa kuumana hehkuvan hiilloksen kuin kärventävien liekkien päällä. Jos vain malttaa odottaa...ei ole oma vahvuuteni se ;)





1. TOFUNAKIT



Ainakin isommista marketeista löytyy Poutun tofunakkeja (kuva alempana). Nakit on maustettu aika "ennakkoluulottomasti" esim. kookoksella, mutta ajavat kuitenkin asiansa nuotionakkeina vallan hyvin, kun päälle pursottelee reilusti sinappia ja ketsuppia.  
Onni_Tofu_Kasvisnakki
kuva valmistajalta




2. TIKKUPULLA TAI -LEIPÄ

tehokkaasti kolmen tikun taktiikalla


Tee mieleisenlainen pulla- tai sämpylätaikina ja kääräise tikun ympärille. Kannattaa paistaa testipulla ensin, niin oppii kuinka paksu suikero taikinasta kannattaa tehdä ja millä etäisyydellä nuotiosta paistaa, ettei jää sisältä raa'aksi ja käristy pinnalta. Harjoitus tekee mestarin!


Pullan kanssa hilloa ja leivän kanssa margariinia nam.



3. SUKLAABANAANIT


Ehkä se nuotioherkuista herkuin! Tee syvät viillot kuorellisiin banaaneihin ja paina suklaapalat banaanien sisälle. Kääräise kaksinkertaiseen folioon ja asettele hiillokselle. Kurkkaa välillä nyytin sisään. Valmiiden banaanien kuoret ovat mustuneet ja suklaa on sulanut.




4. PAAHDETUT VAAHTOKARKIT


Vai olisiko tämä sittenkin se herkuin? Rapeksi paahtunut (ehkä vähän mustunutkin) kuori ja pehmeä sisus, aijai. Paahtamisessa kannattaa olla varovainen, ettei polta karkkiansa. Näitä on mukava paistella!
Vegaanisia vaahtokarkkeja myydään ainakin Vegetukussa. Kurkkaa linkkiin, kuvaa en nyt onnistunut laittamaan.

Vielä on kesää ja nuotiokelejä ihanasti jäljellä. Kerro omat helpot vinkkisi, niin saatanpa kokeilla!


ps. arvontaan ehtii vielä osallistua


Tervetuloa Kukka-Maaria lukijaksi!

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Helpoin ja herkuin suklaamoussekakku

Tätä kakkua on tullut tehtyä viime aikoina vähän joka suuntaan. Eikä ihme! Tässä on niin moni elementti kohdillaan, ettei tosikaan. Helppo ja nopea, siltikin mahoton herkku. Eikä edes uunia tarvita, joten soveltuu hellepäivänä leivottavaksi. Raaka-aineitakin tarvitaan vain muutama, ja ainakin meillä niitä on aina kaiken varalta kotona.




MinttuSuklaaMousseKakku 

Pohja
60 g Margariinia (sininen Keiju)
170 g Digestive-keksejä

Murskasin keksit, sulatin margariinin ja sekoitin ne keskenään. Painelin seoksen öljyttyyn 24 cm:n irtopohjavuokaan pohjalle.

Täyte
200 g tummaa suklaata (esim. Pandan hurmaava tumma)
1 prk Vispautuvaa Alpron soijakermaa
n. 8 tippaa piparminttuöljyä
(2 rkl tomusokeria)
+ rasia kotimaisia (pakaste)vadelmia

Paloittelin suklaan ja sulatin mikrossa. Vispasin soijakerman melkein valmiiksi vaahdoksi piparminttuöljyn (ja tomusokerin) kanssa. Kaadoin joukkoon hieman jäähtyneen suklaasulan ja vispasin voimakkaasti sekaisin. Kumosin seoksen pohjan päälle ja levittelin vuokaan lusikalla. Annoin jähmettyä jääkaapissa yön yli. Irrottelin vuoan ja koristelin kakun vadelmilla. Ja näin kesäaikaan myös kukkasilla.




Kakun menestystarina alkoi Vekaran 4v synttäreillä. Olen sittemmin pienentänyt ohjeen, jotta se sopii vähemmällekin väelle tarjottavaksi. Joskus on kyllä käynyt niinkin köpelösti, että tämä on loppunut kesken, joten kannattaa harkita, josko sittenkin tekisi sen isomman kakun :D




Huom! Edellisessä jutussani onpi arvonta meneillään.

Tervetuloa lukijaksi Leena!


torstai 10. heinäkuuta 2014

Härkäpapu-tabbouleh -kilpailua ja arvontaa

Varoitus! Nyt saattaa seurata tavanomaista enemmän tekstiä! Ja painavaakin asiaa blogin kepeästä linjasta poiketen..

Sain "kutsumuksen" Tulevaisuuden ruokalautanen -kilpailuun . En ole yhtään kilpailuhenkinen, mitä tulee kokkaukseen tai bloggaukseen, mutta tähänhän on aivan pakko lähteä mukaan, sillä aihe on minulle niin sykähdyttävä. Kilpailun tiimoilla mietitään, miten ruoka tuotetaan kasvavalle ihmismäärälle kestävästi ja millaista ruokaa tulevaisuudessa lautasiltamme löytyy. Tarkoitus on keksiä resepti, joka on maistuva, ravitseva ja kestävästi tuotettu.




Rattaat lähtivät heti pyörimään (väsyneessä) päässäni. Mitä tulevaisuudessa syödään? Pitäisikö sitä tulevaisuuden ruokaa syödä jo nyt, eikä vasta sitten kun on aivan pakko? Voin esittää joitakin ajatuksia, oletuksia ja toiveita.

Uskon ja toivon, että tulevaisuuden ruoka on, jos ei täysin kasvisperäistä, niin ainakin erittäin kasvispainotteista. Sillä saadaan jo huomattavasti pienempi "haarukanjälki" kuin sekaruualla. Vaikka näyttäisi myös siltä, että eläinten pidolla on myös annettavaa luonnon monimuotoisuudelle, ei se nykyisellä mittakaavalla ole millään tavalla kestävää.
Kasvisruokaakin voi kuitenkin hioa pienillä teoilla vielä hivenen kestävämmäksi. Esimerkiksi jättämällä riisit ostamatta, sillä viljelytapa tuottaa paljon metaanipäästöjä. Tai suosimalla sesongin kasviksia, esimerkiksi talvella lämmitetyissä kasvihuoneissa kasvatetut vihannekset ja yrtit ovat niitä kasvikunnan "pahiksia".

Lähiruoka ja hyötyviljely ovat näemmä nousevia juttuja, ja hyvä niin, vaikka kumpikaan ei ole suoraan tae ekologisuudesta. Niitä voidaan harrastaa niin monella tapaa. Hyötyviljelyn suosion kasvu ilahduttaa minua erityisesti, sillä lähempää ruokaa ei olekaan kuin omassa pihassa kasvava. Luomuna tottakai! Ja samaan kappaleeseen mahdutan toiveeni luomun suosion räjähdysmäisestä kasvusta.

Vaikka kaukaakin rahdatut kasviproteiinin lähteet ovat ihan ekoruokaa, näyttäisi siltä, että kotimainen kasviproteiini on nousussa. Nyt on jo saatavilla sekä härkäpavusta että hampusta kokonaisia siemeniä, rouhetta ja jauhojakin. Ihan joka markettiin nuo tuotteet eivät vielä ole ehtineet, mutta toivottavasti pian. Vielä joku päivä se hampunsyöntikin on ihan normijuttu, eikä pelkkää epäilyksiä tai hihityksiä aiheuttavaa hippimeininkiä.

Ekologisinta ruokaa on ruoka, jota hankkiakseen ei tarvitse käynnistää autoa! Eli omien viljelmien lisäksi voidaan hyödyntää viljelmillä kasvavat rikkaruohot ja pihapiirin (tai kävely/pyörämatkan päässä olevat) villivihannekset. Villiytyminen näyttääkin olevan valloillaan ihan huippukokkeja myöten, jippii! Eikä unohdeta myöskään marjoja ja sieniä!

Ehkäpä tulevaisuuden ruokailija on myös säästäväinen. Etten nyt vain antaisi itsestäni liian puhtoista mielikuvaa, niin täytyy tunnustaa tämän olevan oma kompastuskiveni. Olen kauhea ahmatti! Ja teen myös heräteruokaostoksia, joten ruokaa menee toisinaan myös hukkaan. Roskiin (tai kompostiin) menevä ruoka isontaa "haarukanjälkeä" tarpeettomasti.




Unohdin listasta varmasti ainakin puolet, mutta siirrytäänpä pikkuhiljaa siihen reseptiin. Kunnianhimoisesti halusin tiivistää kaiken tuon edellä mainitsemani yhteen reseptiin ja teinkin monenmoista kehitelmää. Sattui kuitenkin niin, että ehdin jo ennen tietoa kilpailusta, julkaista kaikista paino- ja kilpailukelpoisimmat villiyrttiviritykseni (tosin uusiakin saattaa olla luvassa). Otinkin askeleen taaksepäin ja palasin tuttuun ja turvalliseen, perinteisen reseptin uudelleen säätämiseen:  kyseessä on kesäruokiemme suosikki - tabbouleh, josta saadaan kokonainen ateria (kotimaisilla härkä)pavuilla terästettynä.





Ruuanlaitto alkaa kierroksella puutarhassa. Saaliina tällä kertaa reilu nippu persiljaa, kokoelma omia tomaatteja, ruohosipulin lehtiä ja pari kukkaakin.




Härkäpapu -tabbouleh  n. 5 annosta

2 dl bulguria, kvinoaa tai kotimaista ohraa/kauraa (pakkauksen ohjeen mukaan keitettynä)
4 1/2 dl (eli pakasterasiallinen) keitettyjä härkäpapuja
4 1/2 rkl sitruunan mehua (=1 mehukas sitruuna)
4 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
1/3-1/2 tl mustapippurirouhetta
1 1/4 tl suolaa
6 kaupan tomaattia (tai eripari kokoelma omia)
1/2 isosta kurkusta
iso nippu persiljaa
pikku nippu ruohosipulia
+ koristeeksi ruohosipulin kukkia

Keittelin kvinoat, joita tällä kertaa käytin tabboulehin pohjana, kypsäksi. Jätin jäähtymään. Kaadoin härkäpapujen kanssa isoon kulhoon. Sekoitin mausteet sitruunan mehusta suolaan papujen ja kvinoan joukkoon. Jätin maustumaan ja silppusin ruohosipulit ja persiljat. Kannattaa ahkeroida persiljoiden hienontamisen kanssa, jos käyttää poimulehtistä persiljaa, sillä se tuntuu suussa ikävän karhealta, jos ei ole tarpeeksi hienoksi silputtu. Kuutioin tomaatit ja kurkun. Ja sekoitin kaiki sekaisin. Pinnalle ripsottelin vielä koristeeksi ruohosipulin kukkia.




Vinkkinä voin kertoa, että tabbouleh syntyy monen muunkin vihreän voimin. Jos persiljat eivät kukoista (ja vaikka kukoistavatkin) niin esim. tilliä, vesiheinää/pihatähtimöä, suolaheinää, siankärsämöä, mustaherukan lehteä ja horsmaa voi käyttää. Mitä vain puutarhakierrokselta mukaan tarttuukaan. Toimii. Olen kokeillut.

Tabbouleh on sesonkiajattelun mukaan kesäruokaa. Tulevaisuuden viherpiipertäjä käyttää talvella tuoreiden sijaan kuivattuja yrttejä ja tomaatin sekä kurkun sijaan juureksia ja kaalia.




Jos nyt joku jaksoi tänne asti lukea niin kysäisempä vielä, että:
Mitä ajatuksia tulevaisuuden ruoka herättää sinussa? Heitä kommenttilaatikkoon ajatus/idea/vinkki/veikkaus niin osallistut arvontaan. Voit toki kommentoida muutenkin, joten mainitse jos haluat tuohon arvontaan osallistua. Aikaa vastata on heinäkuun loppuun. Palkintona onnekkaalle lähetän omin käsin ostamani pakkaukset kotimaista hamppua ja härkäpapua.
Hyvät ideat saatan ottaa käyttöönkin!


lauantai 5. heinäkuuta 2014

Gluteenittomat suosikkikeksini sekä Evoke -maistiaiset

Olen täysin ihastunut kauran ja mantelin yhdistelmään leivonnassa. Ihastukseni alkoi tästä keksiohjeesta, joka on sittemmin muokkaantunut alla olevaan muotoon. Nämä pysyvät paremmin koossa ja (ihanan makuinen) kookospalmusokeri vaihtui paremmin saatavilla olevaan (ja myöskin aromikkaaseen) intiaanisokeriin.
Jostain ihmeen syystä Vekara ei tykkää näistä yhtään, mutta jääpä enemmän minulle, kjäh kjäh.. Aivan täydellisiä kahvin kavereita jos minulta kysytään. Eivätkä vierasta teetäkään. Vähän niin kuin Digestivet. Siis samalla lailla koukuttavia ja hyviä peruskeksejä, mutta kyllä tässä vertailussa jäävät Digestivet selvästi kakkosiksi.




Manteliset kaurakeksit  nro. 2    (yli 20 kpl)

2 1/2 dl hienoksi jauhettua kaurajauhoa (keliaakikoille puhdaskauraa)
2 dl mantelijauhoja
1 1/2 dl intiaanisokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
2 tl psylliumjauhetta
150 g margariinia (sininen Keiju)
1 rkl vettä
+ koristeeksi mantelirouhetta

Sekoitin kuivat ainekset ensin yhteen. Lisäsin margariinin ja nypin jauhoihin sekä lopuksi vielä veden. Annoin taikinan jähmettyä jääkaapin viileydessä. Muotoilin leivinpaperin päälle kolme pötkylää ja litistin ne. Tämä sujuu parhaiten kostutetuin käsin. Ripottelin päälle rouhittua mantelia ja painelin sen kiinni taikinaan. Paistoin 175 asteessa n. 15 minuuttia. Viipaloin terävällä veitsellä kun keksipötkyt olivat vielä lämpimiä. Annoin jäähtyä täysin kunnolla ennen siirtelyä, sillä keksit kovettuvat vielä.



Ja nyt onkin historiallinen hetki blogissa! Olen saanut (hox)ilmaisia(hox) maistiaisia ensimmäistä kertaa ikinä! Ihmettelin pitkään, että mistä ne kaikki tuotenäytteet muihin blogeihin ilmaantuvat, mutta niin vain minuakin näissä merkeissä lähestyttiin. Koska aihe liippaa blogin teemaa läheisesti, otin tarjouksen vastaan.


Jälleen kerran maistelimme kolmen sukupolven voimin Evoke -energiamehujuomia. Täytyy kertoa, että tämä oli samalla ensimmäinen kerta kun yleensäkään energiajuomaa maistoin. Hieman epäileväinen nimittäin kyseisiä juomia kohtaan olen. Nämä juomat sen sijaan vaikuttavat valmistusaineiltaan melko viattomilta ja taitavatkin olla vähän eri maata energiajuomien rintamalla. Ihmeellistä on, että pullolliseen on saatu mahtumaan peräti 10 g proteiinia!
Makuina on appelsiini ja trooppiset hedelmät. Vilpittömästi voin kehaista, että maku oli kummassakin hyvä. Hedelmäisen raikas ja samalla pehmeän täyteläinen. Koostumus hieman tavallista mehua paksumpi.


Toivotan Veeran ja AnuUn tervetulleiksi seuraan!