sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Suklaamoussea jouluisasti

Tässäpä hirmuisen helppo ja nopea jälkkäri joulupöytään (koska laiskiainen ei halua viettää kaikkea aikaansa kyökin puolella muiden seurustellessa).

Pehmeää suklaamoussea täydentää rapea piparimurska ja mehukkaat, kirpakat puolukat. Pieni ja nätti annos riittää mainiosti joulusyöpöttelyn päätteeksi.





Joulun suklaamousse-maljat  6-8 annosta

1 tlk Alpron soijakermavaahtoa
130 g tummaa suklaata (=1 levy Pandan hurmaava tumma)
2 tl vaniljasokeria
1/2 tl kardemummaa (tai enemmän)

lisäksi:
1-2 piparia annosta kohti
puolukoita koristeeksi ja raikastukseksi

Sähkövatkasin soijakerman notkeaksi vaahdoksi vaniljasokerin ja kardemumman kanssa. Sulatin suklaan ja vatkasin sen kerman joukkoon.
Murskasin piparia kupin pohjalle ja pursotin suklaamoussea ja vielä vähän piparimurskaa päälle. Itse tykkään Annas pepparkakor, joten käytin niitä. Tällä kertaa appelsiinilla maustettuja.
Ripsottelin pinnalle puolukoita koristeeksi ja kirpakkuutta tuomaan.

Vink. Moussen voi tehdä vaikka valmiiksi pursotinpussiin jääkaappiin odottelemaan H-hetkeä. Eli jälkkärin kokoamista. Kokoaminen onkin sitten erityisen vikkelää.





Joulunajan ulkopuolella sama suklaamousse maustetaankin piparminttuöljyllä. Sekaan murustetaan Digestive-keksejä ja kaiken kruunuksi laitetaan vadelmia.


keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Mysliä pakettiin (sekä kolme vinkkiä ekompaan jouluun)

Talon hehkeimmät misut esittelevät tämän joulun tonttupajan tuotokset. Paketteihin piilotellaan aika herkkua mysliä. Tämä ihan itte tehty ja rapeaksi paahdettu mysli on jotain muuta kuin ne kammoamani kuivat ja kurkkuun juuttuvat sahanjauhokikkareet. Menemättä silti kovin överiksi, kuten kaupan muromyslit, joiden oikea paikka kaupassa olisi (ainesosaluettelon mukaan) keksihyllyssä.


Papu ja myslit



Kaneli-suklaa -mysli

1 l kaurahiutaleita
6 dl pähkinöitä ja siemeniä  (laitoin mantelia, auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä)
3/4 dl oliiviöljyä
3/4 dl siirappia
1 rkl (ceylon)kanelia
1 tl kardemummaa
1/2 tl (ruusu)suolaa
2 dl rusinoita (tiukka mitta)
2 dl karpaloita
200 g tummasuklaahippuja

Sekoitin kaurahiutaleet ja hieman pienityt mahtelit sekä siemenet keskenään. Mittasin ison kattilan pohjalle öljyn, siirapin ja mausteet. Lämhäytin liedellä sekoitellen. Kaadoin joukkoon hiutaleseoksen ja hämmentelin sekaisin. Kaadoin koko hässäkän kahdelle uuninpellille ja paistelin 175 asteessa n. 15 minuuttia. Välillä vaihdoin peltien paikkaa, ylempi nimittäin tuppaa tummumaan, mutta alempi ei. Ja muutaman kerran kääntelin paahtuvaa mysliä.
Kun mysli oli jäähtynyt, lisäsin joukkoon rusinat, karpalot ja suklaat.


Punaiset marjat & kookos -mysli 

1 l kaurahiutaleita
5 dl pähkinöitä ja siemeniä  (laitoin cashewpähkinöitä, auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä)
3/4 dl oliiviöljyä
3/4 dl siirappia
1 tl kardemummaa
1/2 tl (ruusu)suolaa
4 dl rusinoita (tiukka mitta)
100 g kookoslastuja
40 g pakastekuivattua mansikkaa
40 g pakastekuivattua vadelmaa 

Tämän tein ihan samalla periaatteella kuin edellisenkin myslin.
  


Ykkösleidi Armi ja myslit




Joulun 3 ekovinkkiä  (Paulan tapaan)

1. Joululahjat voi paketoida persoonallisesti ja kauniistikin sanomalehti- tai muuhun postin tuomaan kierrätyspaperiin. Jos sinulle ei tule postia, niin aivan varmasti kaverille, naapurille tai työpaikalle tulee. Ympärille vielä nätti kangasnauha, jotka tottakai visusti kerätään pakettien aukaisun yhteydessä talteen ja uudelleen käytettäväksi.

2. Paketteihin kannattaa piilottaa syötäviä tai aineettomia lahjoja. Suurimmalla osalla meistä tavaraa on jo riittävästi ja liikaakin. Joulurahansa voi käyttää kannattavasti myös vaikkapa ostamalla kehitysmaan lapsille puuroa.

3. Ekologisin joulupöytä notkuu kasvisherkkuja. Jätetään possu rauhaan!
 Ja muistetaan, että jos tänä jouluna lipsahtaakin niin viimeistään uutena vuotena on taas uusien lupausten vuoro.

Mahtavaa minusta on, että ekologisuus sopii myös kitupiikille (kuten minä), sillä nämä kolme vinkkiä säästävät ympäristön lisäksi myös roposia.


Mitä ekojouluvinkkejä sinulla on antaa?



Venlalle vielä tervetulotoivotus :)


perjantai 12. joulukuuta 2014

Joulunmakuiset gluteenittomat keksit sekä vinkit intiaanisokerin käyttöön

Palasin jälleen suosikkikeksieni äärelle. Näissä täytyy olla jotakin erityishyvää, sillä harvoin toistan näin ahkerasti mitään reseptiä. Näemmä toimivat mainiosti myös joulun mausteilla viritettynä.




Joulun ManteliKaurakeksit     yli 20 kpl

2 1/2 dl hienoksi jauhettua kaurajauhoa (keliaakikoille puhdaskauraa)
2 dl mantelijauhoja
1 1/2 dl intiaanisokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
2 tl psylliumjauhetta
1 tl kanelia
1/2 tl inkivääriä
1/2 tl kardemummaa
150 g margariinia (sininen Keiju)
1 rkl vettä
+ koristeeksi kourallinen manteleita rouhittuna

Sekoitin kuivat ainekset ensin yhteen. Lisäsin margariinin ja nypin jauhoihin sekä lopuksi vielä veden. Annoin taikinan jähmettyä jääkaapin viileydessä. Muotoilin leivinpaperin päälle kolme pötkylää ja litistin ne haarukalla. Ripottelin päälle rouhittua mantelia ja painelin sen kiinni taikinaan. Paistoin 175 asteessa reilut 15 minuuttia. Viipaloin terävällä veitsellä kun keksipötkyt olivat vielä lämpimiä. Annoin jäähtyä täysin kunnolla ennen siirtelyä, sillä keksit kovettuvat vielä.

ps. suosittelen lämpimästi laittamaan nuo rouhitut mantelit keksien päälle. Tuovat ihanaa rapsakkuutta kekseihin.
pst. mausteita kestää ripsauttaa vielä reilumminkin jos tykkää kunnon maustekekseistä




Näissäkin kekseissä, kuten useimmissa leipomuksissani käytän intiaanisokeria. Jos et ole kyseiseen sokeriin koskaa törmännyt, niin kerrottakoon, että kyseessä on tällainen ruskea raakaruokosokeri. Intiaanisokeri on erittäin aromikasta, itse maistan maussa jopa häivähdyksen salmiakkia. Koostumukseltaan se muistuttaa hiukan fariinisokeria.

Intiaanisokeria voi käyttää lähes kaikkeen leivontaan. Joissakin tapauksissa käytän kuitenkin mieluummin valkoista sokeria. Eli silloin kun haluan hienostella ja saada esim. kakkupohjasta mahdollisimman vaalean :D Tummana sokerina tämä nimittäin värjää myös taikinat.


Intiaanisokeri on edullisinta ostaa 4 kg:n pussissa ja niin minä useimmiten teenkin. Pussi kannattaa sulkea huolella, ettei sokeri kovetu kokkareiksi. Itse olen saanut mahtavia Ikean pussinsulkijoita, joilla sulkeminen onnistuu tiiviisti. Jos sokeri kuitenkin pääsee kokkaroitumaan, leipominen onnistuu seuraavasti:  Jos taikinaan tulee nestettä, voi sokerin liuottaa siihen. Tätä voi tehostaa lämmittämällä ensin nesteen. Keksitaikinoihin kuten yllä, voi sokerin surauttaa teholeikkurilla (tai vaikka monitoimikoneen s-terällä) hienoksi.

Jos et kuitenkaan ole innostunut tummista, erikoisemmista sokereista, voit käyttää resepteissä niiden sijasta tavallista valkoista sokeria. Sitä voi käyttää hitusen vähemmän, eikä mausta tietenkään tule samanlaista.



Tervetuloa lukijaksi Sara ja Ritva :)

tiistai 2. joulukuuta 2014

Piparinmakuiset raakapopsit

Kokeilin tehdä raakaversiota cookie ja cake popseista eli kakkutikkareista, jotka minuakin ovat blogeissa niin ihastuttaneet. Hyvinhän tuo onnistuu! Ensimmäisistä raakapopseistani tuli piparin makuisia, tottakai, jouluhan tässä jo mielessä häämöttää.





Raa'at piparipopsit   n. 12 kpl

Taikina
14 kuivattua taatelia (= n. 1,5 dl)
3 rkl vettä
2 dl cashewpähkinöitä
hyppysellinen (ruusu)suolaa
1 tl ceylonkanelia
1 ml kardemummaa
1 ml inkivääriä
1 ml neilikkaa

Suklaakuorrutus
50 g kaakaovoita
1/2 dl raakakaakaovoita
hyppysellinen suolaa
hyppysellinen vaniljajauhetta
2 tl agavesiirappia

+ tikkari- tai koktailtikkuja
+ koristeeksi kanelia

Pilkoin taatelit purkkiin. Mittasin päälle 3 rkl vettä. Kansi kiinni ja hölskytys. Annoin taateleiden liota pehmeiksi. Jauhoin cashewpähkinät teholeikkurilla. Lisäsin mausteet ja taatelit ja surruutin sekaisin taikinaksi. Pyörittelin hivenen kostein käsin pallosiksi. Pistin pallukoihin tikut ja laitoin pakastimeen.

Kuorrutusta varten sulatin kaakaovoin. Sekotin siihen loput ainekset ja kaadoin suklaasulan kapeaan kulhoon. Kastoin kohmeiset pallerot liemeen. Kylmyys jähmettää kuorrutteen nopeasti. Ripsottelin koristeeksi hieman kanelia.
Popsit säilyvät parhaiten jääkaapissa.

Suklaata jäi hivenen yli, mutta en siitä pahastunut. Rusinoita sekaan ja parempiin suihin!


Hauk! Ohuenrapean kuoren alta paljastuu mehevä piparitäyte.


Testiryhmämme aikuiset tykästyivät pallukoihin, mutta !varoitus! vekara ei hyväksynyt näitä ollenkaan! Liekö sitten aikuiseen makuun vai ennakkoluulotko jylläsivät..

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Minttukrokanttiraakasuklaa

Suklaanhimon määrästä viimeistään huomaa, että kylmä ja pimeä vuodenaika on koittanut. Kauppoihin ilmestyneet joulukonvehtivuoret eivät varsinaisesti tuskaa helpota.
Siispä pieni suklaapaja pystyyn, ihan sinne omaan kotikeittiöön, niin johan alkaa auttaa. Jotenkin se sulattelu, sekoittelu ja tuoksuttelu vievät jo pahimman himon. Sitten pystyykin fiksusti ja järkevän aikuismaisesti maistelemaan omia sulkaaluomuksiaan... eikö vain ;)
Thih!




Rrrrapsahtavan rapea minttusuklaa

100 g kaakaovoita
100 g kaakaomassaa
3 1/2 rkl agavesiirappia
(1 tl soijalesitiiniä)
1 ml ruususuolaa
n. 12 tippaa piparminttuöljyä
reilu 1/2 dl cashewpähkinöitä
3 rkl kaakaonibsejä

Rouhin kaakaovoin ja -massan ja laitoin vesihauteeseen sulamaan kaikessa rauhassaan. Suklaasulaan vispilöin agavesiirapin, lesitiinin, suolan ja piparminttuöljyn. Rouhin cashewpähkinät. Vuorasin 22x 30 cm kokoisen piirakkavuoan leivinpaperilla, kaadoin suklaan siihen ja levittelin koko alueelle. Ripottelin päälle pähkinärouheen ja kaakaonibsit. Laitoin ihanuuden jääkaappiin jähmettymään.
Ja näin on yksi harmaa päivä taas pelastettu!




Tämän rapsahtavan minttusuklaan kuuluu aivan ehdottomasti olla olomuodoltaan ohuena levynä. Oltava! Pakko! Välttämättä! Siitä on helppo taittaa sopivan kokoisia, nättejä suupaloja ja lastumaisuus korostaa rapeaa suutuntumaa. Kannattaa säilyttää suklaa jääkaapissa.


Tervetuloa Saida lukijaksi :)


tiistai 11. marraskuuta 2014

Marmoroitu raaka kuningatarkakku

Tätä kotoilupäiväämme ilahdutti mm. tällainen pehmeänmarjaisa raakakakku. Mukava tehdä ja mukava syödä :D Vesirokkokaranteenimme (Tontun vuoro) vuoksi en tätä päässyt kenellekään muulle tarjoilemaan, mutta tarjoillaan sitten vain virtuaalista somekakkua. Olkaa hyvät!




Kuningattaren raaka kakku

Pohja

13 kuivattua pienehköä taatelia
2 rkl vettä
1 dl kaurahiutaleita
1 dl mantelijauhetta
1 ml vaniljajauhetta
hyppysellinen ruususuolaa

Pilkoin taatelit ja liotin pehmeäksi 2 rkl:ssa vettä. Hurautin kaikki ainekset teholeikkurissa karkeaksi, tahmaiseksi massaksi. Painelin kostutetuin käsin ja lusikalla levittäen 19 cm irtopohjavuoan leivinpaperoidulle pohjalle.


Täyte

17 kuivattua pienehköä taatelia
3 dl vettä
2 1/2 dl cashewpähkinöitä
1 dl manteleita
70 g kaakaovoita sulatettuna
2 ml vaniljajauhetta
(1 tl soijalesitiiniä)
3 dl mustikkaa
n. 2 dl kotimaisia vadelmia (= n. 1/2 rasiaa)
+ hieman marjoja koristeeksi

Pilkoin taatelit ja liotin desissä vettä pehmeäksi (aivan sama olisi liottaa vaikka koko 3 dl:ssa, sillä loput vedet lisätään kuitenkin samaan kannuun).  Cashewit ja mantelit saivat myöskin liota vedessä yön yli. Huuhtelin ja valutin ne. Tehosekoitin taatelit nesteineen, veden sekä pähkinät ja mantelit hienoksi. Mukaan laitoin vaniljan, lesitiinin ja arviolta kolmasosan sulasta kaakaovoista. Massa oli melko jäykkää, joten auttelin varovasti lusikalla sitä pyörimään koneen kannussa. Lusikkaa ei tarvitse pohjia myöten upottaa koneen terien ulottuville, vaan riittää, että pinnasta auttaa massaa pyörimään.
Otin valkoista massaa noin 1 1/2 dl syrjään ja lisäsin marjat ja loput kaakaovoit kannuun. Tehosekoitin vielä tasaiseksi ja kaadoin vuokaan. Pudottelin valkoisen täytemassan nökäreitä pinnalle ja pyörittelin hieman lusikalla marmorikuvioksi. Lopuksi hieman kopsuttelin vuokaa pöytää vasten, jotta täyteen pinta tasoittui.
Pakastin kakkua kolmisen tuntia, jonka jälkeen se oli helppo irroittaa vuoasta ja siirtää tarjoilulautaselle.
Vielä muutama marja koristeeksi ja päiväkahvittelemaan!




Ensimmäistä kertaa kokeilin marmorikuvion tekoa raakakakkuun. Tai yleensäkään mihinkään kakkuun. Helppoahan se oli! Innostuin ja teen varmasti jatkossakin!




Tervetuloa seurailemaan Aino :)


perjantai 31. lokakuuta 2014

Iloista Halloweenia ja maailman kasvisruokapäivää!

Meinasimme juuri päästä ensimmäisiin Halloween -juhliimme ikinä. Naamiaisasut oli mietittynä ja valmiina. Sitten iski voihan vesirokko! Vekaran pettymykseen suhtautumisesta voi aikuinenkin ottaa oppia: ihan pienen pettymysitkahduksen jälkeen hän alkoi keskittyä positiivisiin asioihin. Tanssi ja lauloi, esitti noita-esityksen ja piirteli kurpitsoita ja haamuja. "Ilman kavereitakin voi iloita ja juhlia." Niimpä naamioiduimme itseksemme ja koristelimme teemaan sopivan Kamalan kakun.




Kamalan kakun tein tällä  sitruksisen oliiviöljykakun ohjeella. Koristeena on soijakermavaahtoa ja suklaata.
Yritin värjätä kakun sisuksen yllätysvihreäksi, mutta sepä ei niin onnistunutkaan. Käytin 1 tl matchaa ja 1 tl spirulinaa. Tuo matcha-tee ei ollutkaan jauhemaista kuten luulin, joten hätäpäissäni laitoin lisävihreyttä spirulinasta. Se on aika äkäisen makuista, joten en sitäkään paljoa uskaltanut käyttää.


Hitusen se sisus kuitenkin vihertää.


Kyläsemme kaupasta löysin ilokseni myös kurpitsan. Viikonloppuna saattaapi olla jotakin kurpitsaruokaa luvassa.


Hyvää Halloweenia kaikille!




Huomenna 1.11. vietetään Maailman kasvisruokapäivää.

Googlettelun tuloksena huomasin, että lähikaupungissani Oulussa tapahtuu. Oulun animalia tarjoaa kasvisruokaa päivän kunniaksi. Täällä tapahtuman facebook-sivu.

Aiheeseen liittyen osallistuin myös pieneen haastatteluun. Jutun voi käydä lukemassa täältä (Muoks. eipä onnistukaan enää!)
Täytyy myöntää, että kysymyksiin vastatessani näppäinsormiani vähän jäykistytti. Heh! Miten sitä iskeekin pieni paine heti, kun kirjoittelu ei rajoitu tänne omalle pikku areenalleni. Blogin pyrin pitämään rentona ja iloa tuottavana harrastuksena.

Mukavia kasvisruokahetkiäkin toivottelen!


keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Raaka mokkakakku Maria Lönnqvistin innoittamana

Maria Lönnqvistin kirja 'Raakaleipurin parhaat kakut' tuli ihan yllättäen vastaani, joten pakkohan se oli ostaa. Inspiraatiota se ihanasti antaakin! Kirjasta hyppäsi ensimmäisenä silmiini mokkasuklaakakku, jota lähdin omaan tapaani ja saatavilla olevien raaka-aineiden ohjaamana toteuttamaan.

Lopputulos on mahtavan täyteläinen ja lempeän mokkainen maultaan. Suosittelen juomaksi mieluummin teetä kun kahvia. Teen kaverina ihana mokkaisuus pääsee esille, kun taas kitkerämpi kahvi peittää kakun lempeän maun alleen.





Mokkakakku

Pohja

15 kuivattua taatelia (= 1 1/2 dl)
2 rkl vettä
1 dl kaurahiutaleita
1 1/4 dl pekaanipähkinöitä
2 rkl raakakaakaojauhetta
hyppysellinen ruususuolaa

Pilkoin taatelit ja laitoin 2 rkl veden kanssa purkkiin pehmeäksi likoamaan. Hurautin teholeikkurilla kaurahiutaleet muruiksi ja lisäsin muut ainekset paitsi pähkinät joukkoon. Hurruutin sekaisin. Pekaanit lisäsin lopuksi ja pyöräytin koneella sen verran, että sekoittuivat, mutta rouhettakin jäi. Painelin massan 19 cm:n irtopohjavuokaan, jonka pohjan peitin leivinpaperilla.


Täyte

15 kuivattua taatelia (=1 1/2 dl)
3 dl vettä
4 dl cashewpähkinöitä
1/2 tl vaniljajauhetta
4 tl luomu pikakahvimurua
70 g kaakaovoita sulatettuna
(+ vadelmia koristeeksi)

Pilkoin taatelit ja laitoin likoamaan 3 dl:aan vettä. Liotin myös cashewpähkinät yön yli vedessä ja huuhtelin sekä valutin. Laitoin taatelit liotusvesineen, cashewpähkinät, vaniljan ja kahvimurut tehosekoittimeen ja surruuttelin hartaasti, kunnes massa oli silkin sileää. Lisäsin lopuksi kaakaovoin ja sur. Kaadoin massan vuokaan ja tasoittelin pinnan. Annoin kakun jähmettyä pari tuntia pakastimessa, jolloin sen saa siististi irti vuoasta.
Koristelin vadelmilla.



Tässä vielä tuo kirja, jonka todella suosittelen hankkimaan muiden raakaherkku -kirjojensa joukkoon.
Olen tämänkin jo moneen kertaan selannut ja nautiskellut kuvista ja reseptejäkin iltalukemisena tavannut. On innoittavaa lukea eri tekijöiden reseptejä, koska kaikilla on oma käsialansa ja tapansa raakaherkkujen teossa. Nimestään huolimatta kirjasta löytyy muidenkin kuin kakkujen reseptejä. Nam!

http://www.nemokustannus.fi/wp-content/uploads/2014/06/Raakaleipuri_print.jpg
Kuva kustantajalta

perjantai 24. lokakuuta 2014

Laiskan (eko)puutarhurin tunnustukset

Nyt kun aletaan hiljalleen hipsuttelemaan talvea kohti, taitaa olla aika(a) hieman kirjoitella pientä ajatuksia kokoavaa juttua puutarhasta. Intolistallani ruoka meinaapi olla se ensimmäinen, mutta heti perässä tulee ruuankasvatus (sekä keräys) ja muukin puutarhapörräys. Ja nämä liittyvät luontevasti yhteen omissa ekologisuuspyrkimyksissäni.

Vaikka puuhaankin välillä kovastikin puutarhassa, tunnustan, että ahkeran sijaan olen pikemminkin mukavuudenhaluinen. Meillä on siis otettu kaikki laiskurin hommaa helpottavat keinot käyttöön sekä vähemmän tähdelliset puuhat jätetään ilman omantunnontuskia tekemättä.
Tässä siis joitakin ajatuksia, jotka saattavat helpottaa muidenkin laiskureiden puutarhailua.


Perennan varsia ei tarvitse syksyllä leikata. Huurteiset talventörröttäjät tuovat ilmettä talviseen puutarhaan ja saattavatpa linnutkin siemeniä maistella.



Ruohonleikkuu

Kaksi kertaa viikossa ja trimmaus päälle? No, ei ainakaan meillä! Muutamia kertoja kesässä saa riittää.
On kaksi melko hyvää syytä ainakin joskus leikellä nurmikkoa. 1. Nurmisilppu on erinomaista katetta niin koriste- kuin hyötykasveille ja tärkein lannoiteaine meillä. 2. Käärmeet huomaa paremmin lyhyehköltä nurmelta. Luikertelijoita meillä riittää, joten lasten ja narussa ulkoilevien kissojen takia välillä hiipii huolestus. (Väärinkäsitykset välttääkseni täytyy mainita, että minulla ei ole mitään käärmeitä vastaan. Vaikka saatan naurettavasti pelätä pientä hämähäkkiä, niin käärme ei kammota minua ollenkaan)


Elämää kuhiseva laiskan puutarhurin "nurmikko".


Haravointi 

Haravoinnin tarpeellisuus on erittäin kyseenalaista. Itse harrastan sitä kerätäkseni kompostinkuiviketta talven varalle ja peitelläkseni kasvimaani lehtien alle talvea odottelemaan. Jos tällaisia tarpeita ei ole, voi ihan hyvin jättää haravoinnin väliin. Orgaaninen aineshan (eli pudonneet lehdet tässä tapauksessa) vain parantaa maata.





Kitkeminen

Tässäkään asiassa en ole perfektionisti. Puutarhani on hallitun villi. Vähemmän hallittu, enemmän villi. Kitkemisen vältelemisessä auttaa jos tuntee rikkaruohonsa. Hankalien monivuotisten rikkaruohojen, kuten juolavehnä, kimppuun kannattaa käydä heti, eikä vasta kun se on valloittanut kaiken. Sen sijaan ei haittaa mitään (ainakaan minua) jos siellä täällä kasvaa suolaheinää, jauhosavikkaa, voikukkaa, pihatähtimöä alias vesiheinää... On vain kätevää kun tällaisia syötäviä vihreitä on kädenulottuvilla. Kukkapenkkiini ilmestynyttä nokkospuskaa suorastaan vaalin ja kesän mittaan teen siitä monet herkulliset nokkoskeitot ja -pestot. Aivan järkevää (ja laiskan ekotarhurin "ideologiaan" sopivaa) on antaa tuollaisten luonnon hyötykasvien kasvaa puutarhassaan. Eipä tarvitse lähteä autokyydillä kauemmas hortoilemaan :)

Kasvimaallakin voi antaa pihatähtimön kasvaa korkeiden viljelykasvien (esim. lehtikaali, sipuli, valkosipuli) aluskasvina. Sehän on mieto ja helppo salaattiaines ja kasvaa ihan ilmaiseksi ja ilman hoitoa.


Pihatähtimö eli vesiheinä on vehmaan vihreä ja hyödyllinen rikkaruoho.


Kastelu

Kastelen kukkien ja puuvartisenkin kasvien taimia niiden istutus- ja juurtumisvaiheessa. Harvoin, mutta runsaasti kerrallaan. Sen jälkeen ne ovat luonnon armoilla.

Kasvimaallani sensijaan kastelu on niitä suurimpia työllistäjiä. Tavoitteenani on saada pieneltä alalta mahdollisimman suuri ja laadukas sato, joten yritän siellä pitää yllä optimaalisia olosuhteita. Onnekkaita ovat rannalla asujat ja toiseksi onnekkaita kaivon omistajat. Meillä nostetaan vesi kaivosta piiiiitkällä letkulla saaveihin lämpiämään. Saavit ovat keskellä kasvimaata, jotta kastelukannua ei tarvitse yhtään ylimääräistä askelta kanniskella.


Kasvivalinnat

Tässä ei ole juuri tunnustettavaa, mutta on kaikkien tosipuutarhureiden tuntema tosiasia, kuinka tärkeää on valita pihansa kasvit oikein. Ilmastoon ja olosuhteisiin sopivat kasvit eivät vaadi erityistä hoitamista, kastelua, lannoitusta, nyppimistä, trimmaamista taikka leikkelyä.
No sen verran voin tunnustaa, että puutarhani alkuinnostuksessa sorruin holtittomaan keräilyyn. Jatkuvasti vien puutarhaani järkevämpään suuntaan, kohti isoja ja kestäviä kasveja, jotka pitävät pintansa tässä (juolavehnien) rehevyydessä.


Kasvupaikallaan viihtyvät kasvit hoitavat itse itsensä. Hyvinvoiva ja rehevä kasvi pärjää myös paremmin rikkaruohoille.


Kasvinsuojelu

"Kohtele ympäristöäsi niin kuin tahtoisit itseäsi kohdeltavan." Myrkyttää en itseäni halua! Kirvat, liljakukot ym. öttiäiset tulevat ja menevät. En viitsi mitenkään suurennuslasilla noita edes tarkkailla, koska en ole valmis mihinkään toimenpiteisiin. Turhaa stressata joka ötökästä. Jos jonakin vuotena kirvat näivettävätkin ukonhattua, loistaa vieressä kuitenkin päivänlilja. Ihanampi ihastella ihanaa, kuin ikävästi keljuuntua ikävyyksistä. Luontoon kuuluu monenmoista tallaajaa ja rouskuttajaa. En halua puutarhani olevan erillään luonnon monimuotoisuudesta.

Kasvimaalla keväällä peitän kylvökset ja taimet ensin harsolla, jotta kasvit pääsevät kasvun alkuun ja vahvistumaan. Myöhemmin kun esteettinen silmäni alkaa kärsiä, poistan harsot. Öttiäisten tuhot jäävät tällä tavoin pieniksi, vaikka tuholaisreserviä meillä onkin mahdottomasti läheisten kaali- ja sipulipeltojen vuoksi.


Vaikka lehtikaalit näyttäisivät kesällä toukkien syömiltä, ei hätää, syksyksi kasvaa uusia lehtiä ihmisen syötäväksi. Loppusyksystä/alkutalvesta ne saattavat tosin joutua jänisten tai peurojen suuhun. Haluttua herkkua!


Kattaminen

Kannattava harrastus puutarhassa! Vähentää työtä ja lisää kasvien viihtyvyyttä. Orgaaninen kate parantaa maata, vähentää haihduntaa ja estelee myös rikkaruohoja.
Ruohosilppukate on kasvimaani tärkein lannoittaja. Ja kastemadot tykkää!

Esimerkkinä laiskuuden huipusta voin kertoa kokeilleeni yhtenä kesänä myös pintakompostointia. Järkeilin, että eihän luonnossakaan kukaan kokoa kasvijätteitä kompostiin vaan ne maatuvat ihan itsekseen maan pinnalla. Esteettisyyshän siinä kärsi kun banaaninkuoret ja kumppanit köllöttelivät esillä, joten siirryin suosiolla takaisin tavalliseen kompostointiin :D


Ruohosilppu kattaa kasvimaan, lannoittaa, parantaa maata ja torjuu rikkaruohoja.


Laiskan ekotarhurin puutarha on antelias. Sieltä löytyy runsaasti ilmaista syötävää, jonka eteen ei tarvitse nähdä muuta vaivaa kuin keräämisen vaiva. Laiskuus tarkoittaa tässä tapauksessa aivan järkevää voimavarojen priorisointia ;)


Kukkapenkkini nokkospuskasta saa kesän mittaan monet pestot ja keitot aikaiseksi.


Komeasta horsmakasvustosta saa herkkuversoja keväällä ja lehtiä pitkin kesää käytettäväksi. Kukat koristavat salaatit ja leivonnaiset.


Kun ei niuhota toisaalla, jaksaa keskittää voimansa vaikkapa kasvimaan hoitamiseen, eikä niuhottaa erityisemmin siinäkään. Sadonkorjuuta palkitsevampaa puuhaa en juuri pysty keksimään.




Kun kalusteet ja rakenteet ovat käsittelemätöntä puuta (kuten patiomme tässä punaisten ihanuuksien taustalla) säästyy jokakesäiseltä öljyämisen vaivalta. Lisäksi puu ikääntyy erittäin kauniisti, muuttuen säiden armoilla suorastaan hohtavan hopeiseksi.


Ja ei, en nolostele lainkaan tai mieti, mitä naapuritkin mahtavat minusta ajatella :D


Siinä tulikin jo asiaa kerrakseen!
Tämä ei ole suinkaan loppuun saakka viilattu artikkeli taikka täydellinen listaus. Kerro siis ihmeessä omat havaintosi ja kokemuksesi, joiden avulla voisin selvitä vieläkin pienemmällä vaivalla :)


tiistai 14. lokakuuta 2014

Pikapaistetut karamelliomenat

Meneillään olevan syksyn omenaherkkuhitti meillä on ollut tämä paistos, joka nopeudestaan, vaivattomuudestaan ja energiatehokkuudestaan huolimatta ei häviä lainkaan perinteisille uunissa valmistetuille omppujälkkäreille.

Lämpimät omenat ja kanelinen kinuskikastike valmistuvat näppärästi ja hetkessä samalla pannulla ja samaan aikaan. Ihanuuden täydentää rapeat pekaanipähkinät ja pehmeän sulava jäätelö..mmmm..




Pikapaistetut karamelliomenat  4:lle

4 hapokasta (kotimaista) omenaa = n. 500 g
iso nokare margariinia
1 tl ceylonkanelia
3/4 dl intiaanisokeria
kourallinen pekaanipähkinöitä = n. 1/2 dl

Perkasin ja pilkoin omenat. Heitin ison nokareen margariinia kuumalle pannulle sekä sokerin ja kanelinkin. Heti perään omppupalat ja paistelin hetken, kunnes omput pehmenivät sopivasti ja pannun pohjalle muodostui ihana karamellikastike. Rouhin pähkinöitä hieman ja sekoitin mukaan. Vaihtoehtoisesti pähkinät voi ripotella valmiin annoksen päälle.

Omput herkuteltiin tietenkin vanilja(soija)jätskin kanssa ja kaaputin viimeisetkin kinuskitipat pannulta annosten päälle.


Tervetuloa uudet seuralaiset Maisunen ja Tiina :)


Ai niin. Minulla on ollut onnea epäonnessa (epäonni viittaa lähinnä vesivahinkoon). Ihmeekseni voitin Tulevaisuuden ruokalautanen kilpailun tällä ohjeellani. Sain Dodo ry:ltä palkinnoksi monenlaisia herkkuja Lisäksi voitin Iinan arvonnassa marjajauheita :) Ja kaiken lisäksi Masajo Oy lähetti minulle anteliaan paketin intiaanisokeria ja muita tuotteitaan. Ei tarvitse säikähtää, että kovin kaupalliseksi meno täällä yltyisi. Olen ihan muutenkin uskollinen asiakas. Yllättäen menestystä on tullut myös Suomen vegeblogien listauksessa. Siihen en nyt linkkiä näköjään saa aikaiseksi, mutta usko pois :D
muoks. Tässä linkki tuohon vegeblogien listaukseen.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Vesikefiiri -innostus

Huom! olen kirjoittanut uudemman tekstin aiheesta ja se löytyy täältä.

Juomaterveisiä remonttievakosta!
Jo viikkoja kestäneen evakon aikana en ole kummoisiin kokkailuihin kyennyt, mutta juomapuolella sentään on tapahtunut. Ja kovasti onkin mielenkiintoisia juttuja! Sain nimittäin reilut kaksi viikkoa sitten hankittua purkillisen vesikefiirin siemeniä. Nyt meillä onkin juotu päivittäin pullollinen ihanaa hapokasta kefiirihapatettua juomaa.

Jos nämä kefiiriasiat ovat ihan vieraita (kuten minulle vielä vähän aikaa sitten) niin lyhyesti sanottuna kyseessä on jonkinlainen bakteeriviljelmä, joka tuottaa voimallista probiootteja, hivenaineita ja entsyymejä sisältävää terveysjuomaa.


Valkoiset kefiirirakeet juomanvalmistuspuuhissa


Perusohje kefiirisimalle

1 dl kefiirinsiementä (ei haittaa vaikka on enemmän-valmistuu ärhäkämmin)
1 l vettä
1/2 dl tummaa (esim. intiaani)sokeria
2 rkl luomurusinoita tai 3 luomuaprikoosia (suosin aprikoosia, ne on helpompi noukkia pois lopputuloksesta)
2 viipaletta luomusitruunaa

Kaikki ainekset laitetaan lasikannuun ja peitetään kevyesti. Nyt banaanikärpästen riehuessa valtoimina parvina olen päätynyt peittämään kannun foliolla. Seoksen annetaan olla huoneenlämmössä 1-2 vrk, jonka jälkeen siitä noukitaan sitruunat ja kuivahedelmät pois ja siivilöidään kefiirirakeet talteen.
Juoma on tässä vaiheessa jo juotavaa, mutta itse tykkään poreilevasta juomasta ja jatko menee näin: Pullotan siivilöidyn simajuoman ja lisään teelusikallisen sokeria. Korkki tiukasti kiinni ja jatkokehittymään ja poreita keräämään vielä 1-2 vrk. Sitten jääkaappiin jäähtymään. Sihahtaa mukavasti avatessa ja maistuu meille Vekaraa myöten.


Päivän pullo ja huomisen juoma mintulla maustumassa


Kefiiriomenasiideri

1 dl vesikefiirirakeita
1 l vettä
1/2 dl tummaa sokeria
+ luomuomenamehua vaikkapa 2 tai kolmisen desiä

Kefiiri, vesi ja sokeri 1-2 vrk kevyesti peitetyssä astiassa ja kefiirin siivilöinti talteen sekä liemen pullotus. Omenamehua lisätään inspiraation tai pullotilan mukaan sopiva määrä. Korkki tiukasti kiinni ja vuorokaudeksi vielä lämpimään. Sitten vain jäähdytetään ja valmista on. Sihahdus ja kippis!

ps. ohjeiden määrät ovat vain suuntaa-antavia, eivätkä mitenkään tarkkoja. Kefiiri ei vaikuta mitenkään ronkelilta tyypiltä. Itse en juuri mittaile ja aina onnistuu. Oma kefiirini on myös kasvanut mitoiltansa nelidesiseksi, joten kefiiri valmistuu lyhyemmässä ajassa.



Tähän hommaan voi hurahtaa! Variaation mahdollisuuksia on huikeasti (mikä tekeekin tästä kaverista mielenkiintoisemman kuin serkkunsa maitokefiiri). Kokeilemisen arvoisia mausteita edellisten lisäksi ovat mm:
- appelsiinin tai limen siivut
- appelsiinimehu, muut hedelmä- tai marjamehut
- muut kuivahedelmät
- inkivääri
- yrtit esim. minttu

Jos tunnet, että olet altis kefiirihurahdukselle, niin sellainen facebook -ryhmä kuin "Kombucha & kefiiri (ja muun elävän kulttuurin kerho)" on olemassa.


pihlajakefiiri käymässä


No, mitä sitten kuuluu maitokefiirilleni, josta aikaisemmin kirjoittelin. Näinhän siinä kävi, että kun uusi lemmikki tulee kotiin, niin vanha joutuu väistymään. Annoin pari nököstä muihin taloihin ja yksi jäljelle jäänyt omani nököttelee parhaillaan jäähyllä jääkaapissa. Näyttäisi kuitenkin siltä, että vegaani maitokefiiri on ihan mahdollinen, sillä ekojen kokeilujen jälkeen nököseni on mukisematta hapattanut monituisia kertoja soijamaitoa. Ainakin käyttämäni Alpron Original-merkki toimii kefiirin pohjana loistavasti, sen kummemmin mainostamatta, mutta kokemukseni jakaen. Seuraavaksi kefiirinökönen pääsee lillumaan mantelimaitoon. Mantelit ovat parhaillaan likoamassa :)


maanantai 8. syyskuuta 2014

Porkkananlehtipestoa hävikkikammoisille ja kaikille muillekin

Kuluttajaliitto järjestää jo toistamiseen valtakunnallisen Hävikkiviikon 8.-14.9. Viikon aikana järjestetään teemaan liittyviä tapahtumia sekä jaetaan ruokahävikin välttämiseen tähtäävää tietoa ja vinkkejä.
Suomalaiset kotitaloudet tuottavat ruokahävikkiä enemmän kuin kaupat, joten kotitaloudet ovat myös avainasemassa hävikin välttämisessä. Roskiin heitetty ruoka kuormittaa ympäristöä valtavasti ja turhaan. Samalla menee tietysti rahaakin hukkaan.

Hävikkiviikko Facebookissa




Tunnustuksen paikka! Kaikessa ekopiiperryksessäni tämä on se alue, jossa minulla on eniten kehittämisen varaa. Ruoka(shoppailu)innostus yhdistettynä onnettoman pieneen keittiöön aiheuttaa yllättäviä vanhentumisia kaappien perukoilla.

Hävikinvälttelyvinkkini erityisesti naisille: Hanki mies! Syövät innokkaasti pois niin jälkikasvun ruuanjämät kuin ne enemmän taikka vähemmän vanhentuneet elintarvikkeetkin. Ja älkäätten miehet pahastuko. Tämä oli kiitos ja tunnustus :D



Hävikkiviikon reseptini mennee ehkä hitusen asian vierestä. Näitä porkkanoita ei nimittäin ole kaupasta ostettu vaan omasta maasta kaivettu. Ekologisessa mielessä ei olisi niinkään kammottava vääryys edes kompostiin varsia heittää. Siltikin porkkanan varret ovat ravintoa siinä missä juurikin. Poisheittäminen on turhaa, etenkin kun ryytimäisistä lehdistä voi tehdä ihanaa pestoa ja hyötyä vehreistä ravinteista kompostin sijaan itse. Tokihan porkkananlehti ekologisuuskamppailun mennentullen voittaa esimerkiksi kasvihuonekasvatetun basilikan kanssa.


Porkkananlehtipestossa pyöritellyt paahdetut porkkanat


Porkkananlehtipesto

iso kourallinen huuhdeltuja porkkananlehtiä paksut varret poistettuna
1/2 dl oliiviöljyä
1/2 dl cashew
1/2 tl suolaa
1/4 tl mustapippurirouhetta
1 valkosipulin kynsi
1 rkl sitruunamehua

Surrur kaikki sauvasekoittimella sekaisin.

Suurin osa pestosta kului meillä, kuten yllä näkyy, paahdettujen porkkanoiden mehevöittäjänä. Loput herkuttelin sellaisenaan ja leivän kanssa.




Toivotan tervetulleiksi teidät Nanna, Sixx, Mielipuuhia ja kaimani.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Hilloa: kesäkurpitsa-sitruuna ja banaani-karviainen

Herkkuhirmu minussa saa toisinaan voiton terveyshihhulista! Blogiani seuranneille tämä tuskin on mikään paljastus ;)  Juuri nyt tämä herkkuhirmu on ihan koukussa hillolla (ja margariinilla) päällystettyihin paahtoleipiin. Mitään ihanampaa ei aamukahvin kanssa olekaan. Varaan oikeuden muutta mieltäni vaikka heti huomenna :D




Olen marjakitupiikki! Hilloamista en ole tämän vuoksi harrastanut, sillä marjat ovat mielestäni liian arvokkaita (ja terveellisiä) keitettäväksi. Nyt kuitenkin karviaisia on tullut niin runsaasti, että syöminen on jo urakka. Ja kesäkurpitsoitahan aina riittää. Niissä ei tarvitse kitsastella. Siispä hilloa keittelemään, herkkupaahtoleivän kuvat silmissä kiiluen..


KesäkurpitsaSitruunaHillo n. 1,5l

1 kg keltaista kesäkurpitsaa
1 1/2 dl sitruunamehua
1 rkl (luomu)sitruunan raastettua kuorta
1 pkt = 330 g hillo-marmeladi-sokeria

Paloittelin kesäkurpitsat ja keittelin sitruunan kanssa pehmeäksi. Soseutin ja lisäsin hillosokerin. Kiehautin vielä muutaman minuutin. Purkitin pestyihin ja uunissa pöpöt-pois-paistettuihin purkkeihin


KarviasBanaaniHillo n. 2 l

1,6 kg karviaisia (minulla oli sekä keltaisia että punaisia)
400 g banaania
1 tl vaniljajauhetta
1 pkt = 1kg hillosokeria

Soseutin karviaiset (kantoineen ja tupsuineen) ja banaanit. Keittelin ainekset hillosokeripussin ohjeen mukaan ja purkitin.





Nam! Kesäkurpitsahillo maistuu paahtoleivän kanssa, mutta karviaishillo se vasta namskis maiskis onkin!
Alhaalla vielä kaikki yhteispotretissa.




Iloiset tervetulotoivotukset teille Uudii, Anna ja Sister Slow!


sunnuntai 24. elokuuta 2014

Tonttu 1v: vesimelonikakkua ja kissamuffareita

Tonttu täytti 1 vuotta!
Näitä synttäreitä olen hartaudella odottanut. Odottelu alkoi 6.11.2013. Silloin nimittäin näin tämän blogikirjoituksen ja törmäsin ensimmäistä kertaa vesimeloni/hedelmä-kakun ideaan. Hedelmistä koottu kakkuhan sopii täydellisesti 1 -vuotiaan sormiruokailijan synttärikakuksi. Tällainen omasta versiostani tuli:




Kakku koostuu vesimelonista, hunajamelonista, ananaksesta. Kerrosten läpi pistin puisen varrastikun tueksi. Koristeena on vadelmia, viinirypäleitä, kiiviä ja mintun lehtiä. Rypäleen puolikkaat ja kiivin palat pysyvät paikoillaan spagetin pätkän avulla.

Muitten hedelmäkakkuja voi vilkuilla vaikkapa täällä.





Meidän suvussa on tapana juhlia ISOSTI. Kymmenille vieraille ei ole mahdollista näperrellä tarjottavien kanssa, joten tarjoilu tuppaa olemaan melkoista sarjatuotantoa. Näiden ekojen synttäreiden kohdalla poikkean perinteestä, ja juhlat olivat nyt pienet. Pääsin siis vähäsen askartelemaan lapsellisempia juttuja. Ihanaa! Vekara oli tietenkin menossa mukana silmävastaavana.




Kissamuffarit on leivottu kuten täällä. Levitin kuorrutteen muffareiden päälle ja pursotin korvat. Silmät ovat marsipaania, suut/nenät suklaata.





Hymykeksit on tehty tällä ohjeella.






Koska kakun teosta jäi jäljelle runsaasti hedelmiä, tein jämistä vartaita.




Juhlat vietettiin tuttuun tapaan vanhalla (äitini asuttamalla) työväentalolla. Ei siksi, etteivät ne muutamat lapsivieraat olisi mahtuneet meilläkin leikkimään, vaan siksi, että epäonnekkaasti ennen juhlia meillä sattui vesivahinko ja jouduimme evakkoon. Lapset kyllä osaavat ottaa isosta tilasta ilon irti. Tonttukin salissa kipittelee kerä örinä-äänitehosteiden ja pallopelit näyttävät hänellekin, kuten isosiskollekin, olevan mieleisiä.
Aika vauhdikas tyyppi tämä pienimmäinenkin meillä.




perjantai 15. elokuuta 2014

Vegaani kefiiri?

Meillä on eletty jännittäviä aikoja. Sain nimittäin erittäin runsaat kefiirin siemenet kanssakyläläiseltä. Mielikuvitukseni on kenties ikävuosiani vilkkaampi ja kefiirin kotiuduttua olenkin (yökausia) mietiskellyt erästä ikivanhaa ja mieleeni pariksi kymmeneksi vuodeksi kummittelemaan jäänyttä kauhuelokuvaa. Siinä ihmiset koukuttuneena syövät jotain valkoista jugurtin tapaista ja se valkoinen valtaa heidät, iiik! Ette halua tietää enempää. En minäkään!

Faktaa kefiiristä kannattaa käydä lukaisemassa Wikipediassa.

Pahoittelut iltahämyssä kuvatuista hämyisistä kuvista!


muhkeisiin mittoihin päässyt kefiirin siemen


Jänskätystä on aiheuttanut myös epätietoisuus siitä, että toimiiko kefiiri kasvimaidoissa. Normaalistihan siemen laitettaisiin lehmänmaitoon killumaan ja sitä hapattamaan. Tietoa vegaanista kefiiristä on suomenkielellä erittäin niukasti. Englanninkielistä tietoa pikalukaisin ja löytämieni lähteiden mukaan kefiiri toimii kyllä kasvimaidoissakin, mutta sitä pitäisi välillä elvyttää lehmänmaitokylvyssä.


Tähän mennessä olen uittanut kefiirinnökösiäni soija-, kookos- ja cashewmaidoissa. Soijamaito vaikuttaisi näin pienellä kokemuksella lupaavimmalta kasvualustalta. Se muuttui letkeän jugurttimaiseksi vuorokaudessa, muut jäivät löysemmäksi. Epäilen, että sokeripitoisuudella on asian kanssa tekemistä.

Mies päätyi ihmiskokeen uhriksi ainakin kahdesta syystä.
1. Sehän kulauttaa aina kaiken biojätteellä uhkaillun kurkkuunsa muutenkin.
2. Tuo vanha edellämainittu elokuva on häneltä onnekkaasti näkemättä.
3. Itse en vielä uskaltautunut.

Ohops siinä olikin jo kolme syytä. Eli nämä kefiiriehdokkaat päätyivät siis miehen "herkuteltavaksi". Kumman vaitonainen tuo on, kun en saa irti mitään luonnehdintoja makuelämyksestä. Mutta hengissä edelleen! Ja kokeilut jatkuvat.


kefiiri tekeytymässä tiskikaapissa


Avupa! Kerrothan, oi lukija, jos sinulla on kokemuksia kefiiristä.


sunnuntai 10. elokuuta 2014

Päivän puutarhakierroksen satoa ja mitä siitä sitten tulikaan

Elokuu on palkitsevaa aikaa hyötyviljelijälle. Aamuihin (,päiviin ja iltoihin) kuuluu kierros tiluksilla. Matkaan tartuu aina sitä, mikä juuri sillä hetkellä näyttää houkuttelevalta ja valmiilta poimittavaksi. Tämän aamun kävelykierrokselta nappasin valikoiman tomaatteja, pari kesäkurpitsaa sekä nipun lehtikaalia.





Kierroksen saalis johdattelee suunnittelemaan päivän ateriaa. Näin kesällä ruuan kanssa ei kauheasti viitsi näperrellä, joten mieluiten jotain yksinkertaista ja kaikille maistuvaa. Tällä kertaa ilahdutin Vekaraa: spagettia siis. Jostain syystä monikaan ipana ei kesäkurpitsasta tykkää, mutta tällä tapaa tehtynä menee ainakin puolelle minun jälkikasvustani. "Namnamnamnam" sanoi Vekara syödessään. 





KesäkurpitsaSpagetti  sekä tomaattia ja lehtikaalia    3:lle

nippu lehtikaalia  (minun nippuni sisälsi 9 lehteä)
150 g spagettia
500 g kesäkurpitsasuikaletta
3 isoa valkosipulin kynttä
4 tomaattia
1/3 tl mustapippurirouhetta
1 tl (ruusu)suolaa
1 pkt savutofua
runsaasti oliiviöljyä paistamiseen

Leikkasin paksut lehtiruodit lehtikaaleista. Ryöppäsin pari minuttia ja kippasin siivilään. Laitoin spagetit kiehumaan samaan kattilaan. Suikaloin kesäkupitsat julienne-leikkurilla. Sukaletta tuli puoli kiloa ja pehmeät keskustat jäivät miehelle syötäväksi. Lorruutin oliiviöljyä reilusti paistinpannulle. Puristin sille valkosipulit ja paistoin kesäkurpitsojen kanssa pikaisesti. Riittää, että kesäkurpitsat "rentoutuvat". Silppusin lehtikaalit ja pilkoin tomaatit ja lisäsin pannulle. Tässä vaiheessa lieden ei enää tarvitse olla päällä. Sekoitin mukaan vielä suolan ja pippurin sekä tofun.


Se toinen puolikas jälkikasvustani eli Tonttu ei sanonut tarjotusta ruuasta juuri mitään. Katsoi vain karsaasti, että ihanko totta tuo on jotakin syötäväksi kelpaavaa. Söi tofut ja peräti vähäsen uskalsi spagettiin koskea. Kumma tuokin tyyppi!





Iltakierros tehtiin koko porukan voimin saunan lämmityksen ohessa. Herneitten ja vadelmien lisäksi piikkien seasta poimittiin ensimmäisiä kypsyneitä karviaisia. Nam. Saatiinpa iltapalallekin inspiraatiota!