keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Vegaanijoulun makeat herkut 2015

Tänä jouluna olin tavallista laiskempi, mutta ei meillä silti nälissään oltu. Tässäpä siis kuvin esitettynä esimerkki siitä millaisia vegaanin jouluherkut voivat olla.


Pullan leipojana en ole erityisen kunnostautunut, mutta jouluna sitä on saatava. Olen aika ihastunut tähän pitkomalliin. Täytteenä margariinia, sokeria ja kaakaojauhetta.


Joulun aleksanterinleivokset ovat kuusen muotoisia. Ohje täältä ja idea eräästä blogista jota en enää löytänytkään. Sokerikuorrutus on tehty sitruunamehuun ja värjätty matcha-jauheella vihreäksi.


Suklaakakku oli tänä jouluna raaka ja laiskurimaisen askeettinen ulkomuodoltaan.


Perinteisiin kuuluu koristella Vekaran kanssa pipareita (ja leipoa, mutta niistä omatekoisista ei kuvaa tullut). Helpotusta hommaan tarjoaa kokoamista vaille valmis Annas pepparkakshus. Osaset sopivat takuuvarmasti yhteen ja sen kanssa voi keskittyä siihen hauskimpaan osuuteen eli koristeluun.


Näitä namusia syytän joulukuisesta rappiostani! Niin harvoin tarjolla ja niin hyviä, että niiden kanssa meinaa meno mennä ihan holtittomaksi. Etenkin nuo Suomi-pastillit ovt niin vastustamattomia, että niitä kului useampia rasioita. Poikkeus joukosta on tuo Pirkka minttusuklaa, jota on vuoden ympäri tarjolla ja se onkin parasta suklaata ikinä. Onnekseni sitä ei myydä meidän kyläsemme kaupassa, joten sokerittomalla tammikuulla on mahdollisuus onnistua.




Muistutan vielä Tammikuun vegaanihaasteesta. Tulkaa mukaan, jookos! Aivan loistava uuden vuoden lupaushan se olisi! Kohti uutta, entistä ehompaa ja ekompaa vuotta!

Napsauta tästä niin pääset tapahtumasivulle. Tästä menet nettisivulle.





torstai 24. joulukuuta 2015

Vegaanijoulun ateria 2015

Ihanaa joulua lukijat!

Aivan hirmuisen nopeasti kun kirjoittelen niin ehdin vielä jouluun mukaan bloginkin kautta! Meillä on vietetty joulua aika rennoin ottein. Olen lähinnä laiskotellut, seurustellut ja lauleskellut. Sekä lahja- että ruokapuolella on pysytty aika kohtuullisina. Molempia on silti saatu ihan riittävästi.

Kerrankin olin kamera valmiina, joten pääsen esittelemään tämän päivän syömiset (makeista herkuista saatan vielä palailla raportoimaan jos onni on jatkossakin kameran takana):

Salaatti paahdetuista punajuurista, appelsiinista, verigreipistä, avokadosta ja granaattiomenan siemenistä (jonkun ruokalehden reseptin innoittamana)


Valkosipulissa paistetut herkkusienet


Paneroidut savutofuleikkeet, kvinoaporkkana-laatikko Chocochili-blogin ohjeella, siskoni naurislaatikkoa, perunat ja valkokastike


Iltapalalla vielä  savutofutahnaa ja cavi-artia  erilaisilla leipäsillä, oliiveja sekä muita pikkusuolaisia viinin kera.



Joulun lisäksi toivotan myös aivan mahtavaa uutta vuotta! Mitäpä jos aloittaisit vuoden ekosti ja eettisesti? Vaikkapa VEGAANIHAASTEen myötä. Jos tarkasti katsot, niin huomaat että sivuilta löytyy eräs Paulakin. Olen nimittäin alkanut haasteen tuutoriksi, monen muun innokkaan vegaanituutorin joukkoon. Tervetuloa mukaan!


maanantai 7. joulukuuta 2015

Pipariset raakapallerot

Heippa pitkästä aikaa! Sitten viime näkemän olen askarrellut niin mielenkiintoisten uusien juttujen parissa, ettei armaalle blogiselleni ole jäänyt aikaa taikka energiaa. Mutta täällä sitä taas ollaan! Ja joulukin meinaa tehdä yllätyshyökkäyksen! Joulustressiin ei silti tokikaan sorruta, vaan laitetaan joululevyt soimaan ja hoilotetaan tunnelmoidaan mukana.

Ajankohtaisia makuja pyörittelin näihin raakapalleroihin, jotka meidän syömäriporukassamme maistuivat niin isoille kuin pienillekin. Maustoin palloset erilaisilla irtomausteilla, mutta tietysti ne voi korvata valmiilla piparkakkumausteellakin jos sellaista kaapeista löytyy (tällä laiskalla piparinleipojalla ei satu löytymään).




Piparipallerot  n. 20 kpl

1 1/2 dl luomurusinoita (löyhästi mitattuna)
2 rkl vettä
1 dl manteleita
1 1/2 dl cashewpähkinöitä
hyppysellinen (ruusu)suolaa
1 1/2 tl (ceylon)kanelia
1/3 tl kardemummaa
1/4 tl vaniljajauhetta
1/5 tl inkiväärijauhetta

Mittasin rusinat ja veden kannelliseen lasipurkkiin, ravistelin ja jätin jääkaappiin muhevoitumaan. Ajoin mantelit ja cashewpähkinät teholeikkurillani (monitoimikone käy) rouheeksi. Lisäsin mausteet ja pyöräytin pikaisesti sekaisin. Lopuksi kaadoin liotetut rusinat joukoon ja annoin koneen käydä kunnes massasta muodostui muovailtava taikina.
Pyörittelin taikinasta palleroita, tasakokoisuuteen pyrkien. Pyörittelyä helpottaa jos antaa massan hetken aikaa vetäytyä ja kun kostuttaa tai öljyää kätensä ensin kevyesti. Palloset kannattaa asetella niin, etteivät ne ole limittäin ja lomittain vaan ilmavasti. Kun niiden antaa jääkaapissa tekeytyä vähintäänkin tunteja, silloin pinta kuivahtaa eivätkä ne enää ole niin toisiinsa takertuvaisia. Maku vain paranee jos malttaa odotella seuraavaan päivään. Palloset voi myös pinnoittaa esim. mantelijauheella, jolloin tahmaisuuden välttää hetikin.



ps. Tämän taukoiluni aikana olen sentään täällä piipahtanut ulkoasua muokkaamassa. Valmista ei tullut, mutta keskeneräisyyden sietäminenhän on hyve :D


Kovasti tervetuloa mukaan Ditte, Mona-Riikka, Saana, Verna ja tangmonakha!

perjantai 25. syyskuuta 2015

Sitruuna-matcha -raakakakku

Matcha on japanilaista, hienoksi jauhettua vihreää teetä. Juuri sitä, mitä käytetään teeseremonioissa ja minkä valmistus ja tarjoilu on suorastaan taiteenlaji.
Oma tavoitteeni (voitettuani viimein kitupiikkeyteni ja ostettuani tuon arvokkaan pikku purnukan) oli oppia tekemään aivan mahtavaa matchalattea. Se tavoite on vieläkin saavuttamatta! Oma taiteenlajinsa ilmeisesti sekin.
Mutta. Onneksi tuo vihreä jauhe onkin monipuolisempi aines, kuin alkujaan uskoinkaan. Monien epäonnisten lattekokeilujen jälkeen keksinkin jotain aivan muuta... Tadaa!...Onnistuminen! Vihreäpohjainen sitruunakakku!




Olen tehnyt tätä kakkua kahdella eri tavalla ja sisällytän ne molemmat tavat reseptiin. Toivottavasti siitä tulee tolkullinen.

Sitruuna-matcha -kakku   20 cm

Pohja
1 1/2 dl mantelijauhetta tai 1 3/4 dl macadamia -pähkinöitä
1 1/2 dl kaurahiutaleita (varmista sopivuus jos tarjoilet kakkua keliaakikolle)
2 tl matcha- jauhetta
kunnon hyppysellinen (ruusu)suolaa
1 tl sitruunan raastettua kuorta (luomu)
1 1/2 rkl agavesiirappia tai 6 kuivattua taatelia + 1 1/2 rkl vettä
1 rkl sulatettua kaakaovoita

Jos pohjassa haluaa käyttää taateleita, ne täytyy jo ennakkoon pilkkoa ja liottaa pehmeiksi 1,5 rkl:ssa vettä. Jos taatelit ovat hirmu kuivia, voi vettä lorauttaa hitusen enemmänkin.

Taikinaa tehtäessä kuivat ainekset hurautellaan ensin hienoksi ja sekaisin. Minä tein sen pienellä teholeikkurillani, joku muu voi käyttää monitoimikonettaan. Sitten lisätään kosteat ja nestemäiset ainekset ja hurautetaan vielä, kunnes taikina on muotoiltavaa.
Itse tykkään tehdä kakut suoraan tarjoiluastiaan, joten asetin vain irtopohjavuoan reunuksen ison lautasen päälle ja painelin pohjataikinan siihen.

Täyte
270 g cashewpähkinöitä
6 rkl agavesiirappia tai 10 kuivattua taatelia +2 rkl vettä+2 rkl agavesiirappia
2 dl vettä
6 rkl sitruunamehua
1-2 tl sitruunan raastettua kuorta (luomu)
2 ml vaniljajauhetta
65 g kaakaovoita sulatettuna

Liotin cashewpähkinät pehmeiksi yön aikana. Taateleita käyttäessäni pilkoin ne ja liotin vesitilkassa. Aamusella huuhtelin ja valutin cashewpähkinät ja kumosin ne tehosekoittimen kannuun. Lisäsin loput ainekset lukuunottamatta kaakaovoita ja annoin koneen käydä kunnes massa oli hienoa ja tasaista lisäten kaakaovoin vasta loppupuolella tehosekoitusta. Otin 2/3 dl massaa talteen. (ks.alla marmorointiohje) Kaadoin täytteen vuokaan pohjan päälle ja levittelin tasaiseksi.

Marmorointi

2/3 dl täytemassaa
2 ml matcha-jauhetta
Sekoitin matcha-jauheen täytemassaan ja lusikoin kakun päälle viideksi juovaksi. Vedin veitsellä muutaman poikkivedon vihreiden juovien päältä, ja sama uudelleen toisesta kulmasta. Hytisytin ja kopsuttelin lautasta vuokineen, jotta kakun pinta tasoittui.

Pakastin kakkua muutaman tunnin, jonka jälkeen vuokareunus irtosikin siististi.

Tarjoilin kakun appelsiinipalojen kanssa.




sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Katoavan kesän kaalisalaatti

Tämän kesäisen kaalisalaatin on jo aika tulla kaapista ennen kuin kesä on kaukainen, haikea muisto vain.
Saanko esitellä: tässä menneen kesän kaalisalaatti-ihastukseni, jossa rapeaa kaalia raikastaa kurkku, mehevää makeutta antaa nektariini ja pehmeyttä avokado. Päälle vielä hivenen kirpakka kastike niin kokonaisuus alkaa olla valmis.




Kesäinen kaalisalaatti   n. 4 annosta

300 g (kesä)kaalia
1/2 kurkku
2 nektariinia
2 avokadoa

kastike
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
1/2 tl suolaa
hyppysellinen mustapippurirouhetta
2 rkl hienonnettua tilliä

Suikaloin kaalin ohueksi ja leikkasin myös kurkun ohuiksi viipaleiksi. Pilkoin nektariinit ja avokadot. Sekoitin kastikkeen ainekset yhteen ja pirskottelin salaatin päälle. Varovainen sekoitus ja tarjolle.

Jos haluat salaatista ruokaisamman, voi sen päälle ripotella vaikkapa paahdettuja auringonkukansiemeniä ja kuutioitua savutofua. Salaatin kanssa maistuu mainiosti myös papupihvit.





Toivotan teidät Oona, Päivi, Wilhelmiina ja Tiia iloisesti tervetulleiksi lukemaan!


maanantai 31. elokuuta 2015

Härkäpapunug(g)etit ja sriracha-jugukastike

Heti otsikossa tuli vastaan hirrrrrmuinen ongelma! Nug(g)eteissa käytetään näemmä laajasti sekä yhtä taikka kahta geetä. Koska en osannut päättää kumpaan leiriin kuulun, ratkaisin ongelman kompromissimaisesti suluilla. Jos osaat pätevän oloisesti kertoa, kumpi on oikea kirjoitusasu, saatan korjata kompromissini.

Kyseessä on siis kuitenkin pikkiriikkiset papupihvit, jotka leivityksen ansiosta saavat mukavan rapsakan ja maukkaan paistopinnan. Minipihvien seuraksi sopii erityisen hyvin chilistä hieman potkua saava jugurttikastike sekä raikkautta, rapeutta, mehevyyttä ja (avokadon tapauksessa) kermaista pehmeyttä tuovat vihannekset.




Härkäpapunug(g)etit  n. 30 kpl

5 dl= 375 g keitettyjä härkäpapuja
1 isohko sipuli
4 valkosipulin kynttä
1 tl (ruusu)suolaa
1/4 tl mustapippurirouhetta
1 1/2 tl savupaprikajauhetta
1 1/2 dl kikhernejauhoja (tai kaurahiutaleita)
1/2 -3/4 dl vettä

+ vajaa 1 dl korppujauhoja+ 2 rkl seesaminsiemeniä leivitykseen
+ öljyä paistamiseen

Kaikki ainekset voi joko vain sauvasekoittaa tasaiseksi massaksi tai sauvasekoittaa pelkästään härkäpavut, puristaa valkosipulit ja pilkkoa sipulin sekä sekoittaa ainekset yhteen.
Muotoilin massasta pieniä pallosia, jotka litistin ja painoin molemmin puolin korppujauhojen ja seesaminsiemenien seokseen. Paistoin runsaassa öljyssä molemmilta puolilta sopivan ruskeiksi.

Muoks! kokeilin korvata reseptin kikhernejauhon jokamarketista löytyvillä kaurahiutaleilla ja lopputulos oli silloinkin onnistunut ja erittäin maukas, ehkäpä mehevämpi kuin alkuperäisellä reseptillä.

Sriracha-jugukastike

2 dl maustamatonta ja sokeritonta soijajugua
3 rkl oliiviöljyä
2 tl sriracha-kastiketta
1 rkl sitruunamehua
1/2 tl (ruusu)suolaa
1 pieni valkosipulin kynsi puristettuna

Kaikki ainekset purkkiin ja ravistus!
Chiliä on tässä annosteltu lapsiperheellisen mitalla. Tulisesta tykkäävä voi mittailla vähän reilumminkin. Srirachan sijaan voinee käyttää myös jotakin muuta chilikastiketta. (tähän joku vastuuvapauslauseke :D )




Jos et yhtään tykkää chilistä, suosittelen tekemään tillikastikkeen tähän tapaan. Sopii miltei yhtä hyvin tämän ruuan kanssa.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Cashewtuorejuustoja ja kuohuviiniä

Vekara eskarissa ja Tonttu päiväunilla. Mitä tapahtuu hiljaisessa talossa? Paheellinen kuohariherkkuhetki keskellä päivää.
Koska olen sen ansainnut! (Vähän kulunuttakin lausahdusta lainatakseni.)



Cashewpähkinöistä tekee nopeasti ja helposti maistuvaa, tuorejuuston tyyppistä levitettä. Sauvasekoitinta kummempaa vekotintakaan ei tarvita. Hyvää, etenkin kun käyttää suosikkimausteitaan! Aikuiset tykkäsivät ja aikanaan kotiutunut jälkikasvukin kamppaili viimeisistä rippeistä. Erävoitto tämäkin lasten ainaisista ja ah niin muuttuvaisista ennakkoluuloista!




Kaksi pientä cashew-tuorejuustoa   mustapippuri sekä valkosipuli-tilli

2 dl cashewpähkinöitä
2 rkl sitruunamehua
1 rkl ravintohiivahiutaleita
1/2 tl (ruusu)suolaa
sekä
+ 2 ml mustapippurirouhetta
+ valkosipulin kynsi ja 1 rkl tilliä hienonnettuna

Liotin cashewpähkinät vedessä pehmeiksi. Valutin ja huuhtelin. Sauvasekoitin pähkinät tasaiseksi massaksi kera sitruunamehun, hiivahiutelaiden ja suolan.
Jaoin naturellin tuorejuuston kahteen osaan ja maustoin toisen mustapippurilla, toisen hienonnetulla tillillä ja valkosipulilla. Annoin hetken maustua jääkaapissa.




Lasissa ja taustalla olevassa pullossa häämöttää vegaaninen luomuprosecco Sgájo Extra Dry Perlagen viinitalolta.


Herkkuhetkeen luksusta toi blogin kautta saamani kuohuviini Perlage Sgàjo Prosecco.
Kuivien viinien ja luomun ystävänä, en pystynyt tätä maistiaistarjousta vastustamaan. (Älkäätten saako sätkyä oikeanlaisten, hienojen kuohuviinilasien puuttumisesta. Meillä ei olla tähän mennessä pahemmin astiastoja harrastettu, koska olen kitupiikki enkä juuri materian perään :D) 
Viini olikin kesäisen raikas, mukava uusi tuttavuus. Esittelytekstin mukaan tämä kuohuviini sopii aperatiiviksi, raikkaiden salaattien, kesärullien ja tempura-kasvisten kaveriksi. Meillä kuitenkin siis eka kuvassa näkyvä setti. Mansikoitakin, vaikka pikagooglauksella niiden sopivuudesta kuoharin kanssa oltiin kahta mieltä. Itse olen sitä mieltä, että tottahan mansikat sopivat kuoharin kanssa! Kesäpäivä, mansikat, kuohuviini ja suolaista naposteltavaa. Ei mitään valitettavaa!

Valitettavasti tätä viiniä ei Alkon hyllystä välttämättä suoraan löydä, (vaikka saattaa jostakin löytyäkin) mutta se kuuluu tilausvalikoimaan. Tämä on tosi kiva lisä vegaanisten luomuviinien turhan lyhyelle listalle! Viinit eivät nimittäin mitenkään itsestäänselvästi ole vegaanisia, sillä niiden kirkastukseen saatetaan käyttää mm. maidosta ja kananmunasta saatavia aineita tai liivatetta.


Täältä löytyy listausta vegaanisista viineistä ja muistakin alkoholijuomista.


sunnuntai 9. elokuuta 2015

Mansikkapaikan raakakakku

Se jokakesäinen odotus! Että saa tehdä mansikkakakun!

Tällä kertaa toteutin sen raikkaasti ja ravinteikkaasti raakakakkuna. Tässä kakussa yhdistyy aika ihanasti rapsahteleva kaakaoinen pohja, kermaisen pehmeä vaniljainen täyte sekä maailman parhaat, oman pihan vastapoimitut mansikat.
Yleensä raakakakut ovat aika riittoisaa ja tuhtia tavaraa. Tämä kakku katosi hetkessä :D




Mansikkapaikan kakku  24 cm: vuokaan

Pohja

20 kuivattua taatelia
1/2 dl vettä
2 dl mantelijauhetta
1/2 dl raakakaakaojauhetta
1 dl kaakaonibsejä
1 ml ruususuolaa
1 ml vaniljajauhetta

Pilkoin taatelit illalla ja laitoin purkkiin likoamaan puoleen desiin vettä. Seuraavana aamuna surautin listan loput ainekset teholeikkurissa (monitoimikone käy hyvin) vain sen verran, että kaakaonibsit jäivät rouheeksi antamaan rapsakkuutta pohjaan. Lisäsin mukaan liotetut taatelit ja jatkoin hurruuttamista kunnes muodostui muotoiltava taikina. Painelin taikinan leivinpaperin päällä litteäksi ja n. 24 cm kokoiseksi pyöryläksi. Asetin tarjoilulautaselle irtopohjavuoan reunuksen ja ripottelin hieman mantelijauhoja pohjalle, jotta kakku irtoaa helposti leikatessa. Nostin taikinapyörylän vuokaan ja painelin paikoilleen.

Täyte

300 g cashewpähkinöitä
3 dl vettä
3 rkl agavesiirappia
1 tl vaniljajauhetta
hyppysellinen ruususuolaa
55 g kaakaovoita sulatettuna
(2 tl soijalesitiiniä)

sekä mansikoita iso kasa

Liotin cashewpähkinöitä yön yli, valutin ja huuhtelin. Kaadoin tehosekoittimen kannuun yhdessä kolmen vesidesin, agavesiirapin, vaniljan ja suolan. Surruuttelin sileäksi. Lisäsin kaakaovoin ja viimeiseksi lesitiinin jatkaen koneen huudattamista vielä hetkisen kermaisen koostumuksen saavuttamiseksi. Kaadoin täytteen vuokaan ja laitoin vuoan tarjoilulautasineen pakasteeseen. Parin-kolmen tunnin jälkeen vuoan sai siististi irroitettua, jonka jälkeen pilkoin mansikoita koko kasan kakun päälle.
Kakkua voi säilyttää pakastimessa pitempäänkin ennen mansikoiden lisäämistä, mutta silloin sulamiseen täytyy varata muutamia tunteja aikaa.




Kesäisin tuntuu, ettei mikään voita oman pihan herkkumansikoita. Juuri nyt on niiden onnellinen, paras aika menossa. Sadonkorjuuseen on onneksi päästy muutenkin, vaikka juuri tämä kesä ei ole sillä saralla huippu ollutkaan. Mutta jotain sentään ja lisää tulossa:



keskiviikko 5. elokuuta 2015

Mustikkapiirakkaa kahdella tapaa: basilikaa ja kookossokeria

Mustikkasesonki aloittelee jo täällä meidänkin perukoilla, mutta ensin on tyhjennettävä pakastin viime vuotisista. Siispä mustikkapiirakoita urakalla!

Glorian ruoka&viini -lehti (5/2015) ilahdutti yhdistämällä mustikan ja basilikan innovatiivisesti piirakassa. Veganisoin ja ihan hitusen muokkasin ohjetta. Tässä on vähän enemmän vaiheita kuin normipiirakassa, mutta ehdottomasti pienen vaivan arvoista!




BasilikaMustikka -piirakka

Basilikasokeri
1/2 ruukkua basilikaa (käytin 3/4 ruukkua koska basilikani oli vähän ruipelo)
1 3/4 dl sokeria
Sauvasekoitin basilikat ja sokerin vihreäksi tasaiseksi massaksi.

Pohja
2 3/4 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl (ruusu)suolaa
1 tl psylliumjauhetta
1 dl basilikasokeria
125 g margariinia (sininen Keiju)
(1 rkl vettä)
Sekoitin ensin kuivat aineet yhteen. Nypin basilikasokerin ja margariinin joukkoon (sekä lopuksi vielä 1 rkl vettä, jota ei välttämättä tarvi jos basilikasta on tullut tarpeeksi kosteutta). Annoin tekeytyä hetkisen jääkaapissa.
(Tuo psyllium ei tällaisessa vehnäjauhopiirakassa ole mikään välttämättömyys, mutta tykkään siitä kun se tekee taikinasta mukavan käsitellä.)
Painelin taikinan leivinpaperin päällä sopivan kokoiseksi ja siirsin paperin avulla voideltuun ja leivitettyyn piirakkavuokaan.

Täyte
400 g mustikoita
1 rkl sokeria
1 rkl perunajauhoja
Sekoitin täytteen ainekset ja kaadoin ja tasoitin pohjan päälle.

Muru
1 dl vehnäjauhoja
50 g margariinia
loput basilikasokerit
10 basilikan lehteä
Sekoitin jauhot, margariinin ja basilikasokerin sekaisin. Pilkoin basilikan lehdet pikkusilpuksi ja sekoitin joukkoon. Tästä ei nimestään huolimatta tule mitään murua koostumukseltaan vaan ennemminkin pehmeää taikinaa. Tiputtelin siis taikinan paloja mustikkapiirakan päälle.

Paistoin piirakan 200 asteessa noin puolen tunnin ajan.



Tämä oli kyllä niii-iiin hyvä mustikkapiirakka! Kannattaa kokeilla!
Tällaisilla herkuilla hurmataan vieraita, mutta kotiarjessa leivotaan vähintäänkin astetta terveellisemmin. Siispä seuraavan piirakan pariin, jossa vehnäjauhot on korvattu täysjyväisellä speltillä, sokeri kookossokerilla ja margariini kookosöljyllä.





Spelttinen mustikkapiirakka kookossokerilla ja -öljyllä leivottuna

Taikina
2 3/4 dl täysjyvä spelttijauhoja (hienoksi jauhetuista paras lopputulos)
1 dl kookossokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl psylliumjauhetta
3/4 tl (ruusu)suolaa
100 g neutraalin makuista kookosöljyä
1 rkl vettä
Sekoitin kuivat aineet ensiksi ja niihin pehmeän (kesä)huoneenlämpöisen kookosöljyn sekä 1 rkl vettä. Annoin taikinan hieman jähmettyä jääkaapissa.
Taputtelin leivinpaperin päällä littanaksi ja siirsin (kookosöljyllä ja spelttijauhoilla) voideltuun ja leivitettyyn piirakkavuokaan. Taputtelin kiinni pohjaan ja reunoihin.

Täyte
400 g mustikoita
1 rkl kookossokeria
1 rkl perunajauhoja
Sekoitin ja kumosin pohjan päälle.

Muru
1 dl spelttijauhoja
3/4 dl kookossokeria
1/2 tl kardemummaa
kunnon hyppysellinen suolaa
50 g neutraalin makuista kookosöljyä
Murun ainekset yhteen ja ripottelin piirakan päälle.

Paistoin piirakkaa 200 asteessa n. puoli tuntia.
Piirakka oli parhaimmillaan seuraavana päivänä saatuaan jääkaapissa jämäkämmän rakenteen ja makujen tasoituttua.




ps. Sain kookossokerin ja neuraalin makuisen kookosöljyn blogin kautta maistiaisiksi.
Näin kookosongelmaisena olivatkin ihan mielenkiintoisia tuttavuuksia. No, kookossokeriin on tullut aiemminkin törmättyä (ja tykättyä). Ja kookosöljyynkin olen toki törmännyt, mutta voi karmea sitä makua :D Lupauksensa mukaisesti tämä kookosöljy oli ihan tosissaan neutraalin makuista. Kokeilin sitä niin raakasuklaaseen, leivontaan kuin ruuan ja lättyjen paistoonkin. Ei kookoksen makua!

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Vegaaninen pavlova: laku ♥ vadelma

Kuherrus"kuukausi" tämän ihmeherkun kanssa jatkuu, vaikka ensikohtaamisesta aikaa jo onkin enemmän kuin se kuukausi. Tähän mennessä on huomattu, että voi mahoton kun lakritsalla (ja myöskin piparmintulla) maustettu marenki onkin herkkua! Hetki sen jälkeen aloin miettiä, että mitä jos pavlovapohjankin maustaisi...Tulos on NAM!





Laku-vadelma -pavlova    2 kpl tai 1 marenkitäytekakku

1 dl ja 1 rkl kikhernesäilykkeen lientä (Gogreen 290 g:n purkista)
1 tl sitruunanmehua
2 tl lakritsajauhetta
1 1/2 dl sokeria

Sähkövatkasin vimmatusti kikherneliemen vaahdoksi. Lisäsin sitruunamehun ja lakritsajauheen joukkoon sekä sokerin muutamassa erässä ja vatkasin täysillä kunnes tuloksena oli erittäin jämäkkä vaahto.

Muotoilin marenkivaahdosta lusikalla kahdelle leivinpaperoidulle uuninpellille n. 22 cm:n kokoiset pyöreät muodostelmat. Paistoin, tai oikeammin kuivattelin, marenkipohjia 100 asteessa reilut kaksi tuntia (ajanlaskuni meni hieman sekaisin), jonka jälkeen sammutin uunin ja jätin marengit jälkilämpöön kuivumaan. Puolivälissä paistoa vaihdoin peltien paikkaa uunissa.
Marengin kuivuutta kannattaa loppumetreillä tarkistella varovasti. Tarkoitus on, että siitä tulee kuivaa, kevyttä ja rapeaa.

Marenkilevyt voi täyttää kunhan ovat kunnolla jäähtyneet.

Täytteeksi 
1 prk soijakermavaahtoa vatkattuna ja maustettuna 2 tl vaniljasokerilla
1 rs vadelmia
muutama suklaapala sulatettuna raidoitukseksi


Täytteet riittävät siis kahteen pavlovaan. Toki marenkilevyistä, kermavaahdosta ja vadelmista voi koota täytekakunkin.
Täyttämisen jälkeen kakku kannattaa herkutella kohtuullisen pian, ettei marenki sula kosteudesta.




Sitten kimppuun! Rouskis maiskis!



maanantai 20. heinäkuuta 2015

Kesäisin salaatti: tomaattia, vesimelonia, basilikaa...

Tässä salaatissa on kaikki kesän tunnusmerkit, sesonkin parhaat (no, mansikka puuttuu, mutta melkein): kypsät tomaatit, raikas vesimeloni, lämmöstä nauttivat basilikat sekä ihanat syötävät kukat. Kesätunnelma on taattu vaikka aurinko ei viitsisi pilkistääkään! 




Reseptiin törmäsin Jokihaka kokkaa-blogissa ja se muokkautui hieman minun keittiössäni saatavilla olevien aineksien mukaiseksi. Salaatti on ihana sekoitus kesäistä raikkautta, makeutta, mausteisuutta ja pikkuinen chilin potkaisukin löytyy. Uusi ihastukseni!

Kesäsalaatti  2-4:lle riippuen muun tarjoilun määrästä

4 kpl/ 400 g tomaattia
400 g/  1/4 pienestä vesimelonista (punnittu ilman kuorta)
1 uuden sadon sipuli

kastike
1 rkl oliiviöljyä
1/2 rkl sitruunamehua
1/4 tl (ruusu)suolaa
1/4 tl mustapippurirouhetta
1/2 tl savupaprikajauhetta
ripaus chilijauhetta

viimeistelyyn
pari ruokalusikallista auringonkukan siemeniä paahdettuna ja kevyesti suolattuna
basilikan lehtiä muutamasta oksasta
syötäviä kukkia (tässä orvokkeja ja kääpiösamettikukkaa)

Pilkoin tomaatit, kuutioin vesimelonin ja asetin ne tarjoiluastiaan. Viipaloin sipulin päälle. Sekoitin kastikkeen ainekset ja lusikoin salaatin niskaan. Annoin maustua hetken jääkaapissa. Viime hetkellä asettelin päälle basilikan lehdet, kukat ja auringonkukan siemenet.






Pitkään aikaan en ole pystynyt näkemään blogini lukijoita, mutta nyt toivotan tervetulleeksi uudet lukijat  Hannele, M, Lemmi, vuohip, Eeva ja tottakai muutkin, joita en kenties ole huomannut!

torstai 25. kesäkuuta 2015

Mielekkäät eväät ja puuro purkissa

Outi Rinne, jonka edellisestä kirjasta kirjoittelin täällä, on ahkeroinut uuden kirjan! Olin varmasti ensimmäisten joukoissa kirjaa tilaamassa, sillä Outin kokkailutapa on mieleeni. Uusi kirja on kivasti ja visuaalisesti samassa linjassa edellisen kanssa. Myös tarinointitapa on tunnistettavaa ja tuttua, näin pidempään kirjoittajan juttuja seuranneen mielestä. Tarinoinnin lisäksi kirja sisältää kovasti punnittua asiaa, tuhdisti tietoa luettavaksi sekä reseptejä niin mielen kuin ruumiinkin terveydeksi.


http://www.atenakustannus.fi/images/books_big/0fe090589ec16f8ba93b3a7f7ad75c51.jpg
kuva kustantajalta


Reseptit kuulostavat erittäin houkuttelevilta, siitä huolimatta ja siitä johtuen, että niiden takana on terveystietoinen herkkureseptinikkari. Erityisesti minua houkuttelevat mm. sitrus-avokadocarpaccio ja kirsikkasuklaatryffelit. Aivan mahdottoman mielenkiintoiselta vaikuttaa myös pähkinäkeitto eli maidoton juustokeitto sekä hapatusohjeet.
Raaka-ainevarantoni ohjasivat kuitenkin ensimmäisenä kokeilemaan Outin tuorepuuro-reseptiä. Samantyylisiä olen tavannut itsekin tehdä, mutta jostain syystä en koskaan ole älynnyt lisätä tahinia joukkoon. Jes! Uusi tapa käyttää tahinia, joka on hyvä kasviperäinen kalsiumin lähde!





Helppo kauratuorepuuro  1 annos

1 dl kaurahiutaleita
ripaus vaniljajauhetta
kourallinen rusinoita silputtuna
1 rkl chia(tai pellavan-)siemeniä
kourallinen saksan- tai hasselpähkinöitä pilkottuna  (hups, unohdin matkasta!)
1 1/2 dl kaurajuomaa tms. tai vettä
1 rkl tahinia

+ 1 dl marjoja ja banaania

Sekoitin kaikki ainekset tahiniin asti purkissa ja annoin tekeytyä tunteja. Lisäsin viime hetkellä marjat ja banaanit ennen lusikointia.




Luettuani kirjan sain vihdoin viimein kitupiikkeydeltäni aikaiseksi tilata mikroleväpohjaista omega-valmistetta täydentämään rasvahappojen saantiani. Hyvät kasviperäiset omega3 -lähteet ovat pellava, chia, saksanpähkinä ja hamppu. Ne eivät kuitenkaan EPA- ja DHA-rasvahappoja sisällä vaan ALA-muotoa, joten kapselilisä ei ainakaan pahitteeksi ole.
Tällaisia sekä paljon muita hyvän mielen vinkkejä sisältää Mielekkäät eväät-kirja.


Kannattaa käydä tutustumassa myös Outi Rinteen sivustoon täällä, jos et ole jo tutustunutkin.




ps. tällainen purkitettu puuro on kätevä eväs matkaan otettavaksi. Lisää marjat jäisenä, niin kylmäketjukin kulkee katkeamatta mukana.


tiistai 9. kesäkuuta 2015

Härkäpapubrowniet

Minulla oli tarkoitus avaussanoiksi hehkuttaa, kuinka tällaiset suklaiset herkullisuudet ovat ihan parasta lohtua kylmän kesän harmaana sadepäivänä. (ja paistaessa uuni lämmittää taloakin) No mutta...tämä aamu loistaakin aurinkoa ja vihreyttä, eikä villasukkiakaan kaipaile. Sanotaankin sitten, että kyllä tällaiset suklaiset herkullisuudet kelpaavat vaikka minkälaisena päivänä: kurjana, hurjana ja ihan mahtavanakin!

Ilokseni voin myös kertoa, että kotimaiset härkäpavut sopivat ihan hyvin papubrownien tekoon. Useinhan näkee mustapapuja käytettävän, mutta enpä usko kenenkään eroa lopputuloksessa huomaavan.




Härkäpapubrowniet

5 dl keitettyjä härkäpapuja
1 dl vettä
3/4 dl öljyä
1 dl kaurahiutaleita
1 dl kaakaojauhetta (tummaa)
1,5 dl (intiaani)sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl kardemummaa

1/3 tl suolaa
130 g rouhittua suklaata
(+ rouhittua pähkinää koristeeksi)

Sauvasekoitin ainekset, lukuunottamatta suklaata, tasaiseksi massaksi. Sekoitin suklaarouheen joukkoon ja levitin taikinan leivinpaperoituun vuokaan n. 20x30 cm. Ripottelin päälle rouhittua cashewpähkinää, hieman taputtelin, jotta ne tarttuvat pintaan.
Paistoin vajaat 20 min. 175 asteessa. Annoin brownien vähän aikaa asettua ja vähän haaleta ennen leikkaamista.


Brownie on hyvää hieman lämpimänä ja kunnon herkkua vaniljajätskin kanssa, mutta maistuu seuraavanakin päivänä kahvikupposen seurana. 


perjantai 5. kesäkuuta 2015

Kausimakutestejä vesikefiirillä

Talvella on ihan tavallista odottaa kevättä, eikö vain. Tänä vuonna olen kuitenkin malttamattomasti odottanut kesän alkua ennen kaikkea ihanan vesikefiirini vuoksi :D Kesä antaa taas uusia mahdollisuuksia makukokeiluihin kefiirin kanssa. Nyt testasin kolme alkukesän makua: raparperin, kuusenkerkän ja mustaherukanlehden.




Alkukesän kefiiri   1 l

1. vaihe
vesikefiirin siementä 1 dl tai enemmänkin
1 l vettä
1/2 dl sokeria (intiaani+valkoinen)

Ainekset laitetaan kannuun ja peitetään kevyesti. Annetaan fermentoitua huoneenlämmössä 1-2 vrk ja siivilöidään siemenet talteen. Liemi laitetaan lasipulloon.

2. vaihe

1 pulloon sopiva raparperin pätkä pitkittäin siivutettuna
tai
kourallinen kuusenkerkkiä
tai
kunnon nippu nuoria musteherukanlehtiä + puristus sitruunasta (n. 1 rkl)
(+ 1 tl tummaa sokeria)

Haluttu aines tungetaan pulloon kefiiriliemeen ja halutessa myös vähän lisäsokeria. Korkki tiukasti kiinni ja annetaan kehittyä lämpimässä 1-2 vrk. Aika riippuu lämpötilasta ja siitä kuinka hapanta juomastaan haluaa. Sitten vielä jääkaappiin jäähtymään.




Ja sitten maisteltiin:

Raparperi: Kuinka iloinen yllätys! Hyvä, raikas ja hieno raparperinmaku. Kesäjuoma!

Kuusenkerkkä: Pettymys. Kuusenkerkän omaperäinen kirpsakkuus ei välity juomaan, eikä tule edukseen. Tätä ei toiste.

Mustaherukka: Tykkään! Varmasti muutkin Louhisaaren juoman ystävät tykkäävät. Ihana mustaherukan aromi sopii kefiiriin.


sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Hortoilijan puutarhassa osa 3

Kesä etenee ja hortoilija saa yhä uusia ihanuuksia maisteltavakseen. Tässä sarjassa esittelen syötäviä kasveja, joita puutarhastani (ehkä myös sinun) kasvattamatta löytyy. Jos hyppäsit kyytiin vasta nyt, löydät sarjan edelliset kirjoitukset täältä ja täältä.
Varoitus! Postauksen loppuosassa esiintyvä materiaali saattaa järkyttää herkimpiä ;)


Maitohorsma

Näitä olen kyttäillyt ja sitten kun tarkkailu hetkeksi herpaantuu, meinaavat kasvaa ihan hujopeiksi! Nuoret suppuiset horsmanversot ovat nimittäin parsan tapaan käytettävä sesonkiherkku. Niitä voi höyryttää, keittää tai paistaa. Maustaa ihan yksinkertaisesti suolalla ja öljyllä tai sitten tarjota jonkun hienomman kastikkeen kanssa.
Vaikka tämä lyhyt aika ohi vilahtaisikin, ei hätää, sillä voi horsman nuoria lehtiä siltikin syödä esimerkiksi salaatin osana, surauttaa smoothien sekaan ja myös lämpimissä ruuissa käyttää. Fermentoiduista (täältä löysin yhden ohjeen) horsmanlehdistä tehty tee on aika mukavan makuista, sellainen miellyttävä perustee. Teeaineksen keräily on tehokasta niin, että nappaisee koko varren (ennen kukkien muodostumista) ja vetäisee lehdet irti yhdellä liikkeellä latvasta alkaen.
Horsma on minun ja varmasti muidenkin kukkaistyttöjen suosiossa, sillä se on niin yleinen ja pitkään hyödynnettävissä. Ja kaikista ihaninta on sen kukat. Todella näyttäviä salaattien, ruokien ja leivonnaisten koristeena. Olempa joskus käyttänyt niitä osana Louhisaaren juomaakin, eli mustaherukanlehdistä tehtyä simaa, jolle horsman kukat antavat kertakaikkisen ihanan vaalenpunaisen värin.


Kuusi

Kuusenkerkkien aika alkaa ihan justiinsa täällä Oulun yläpuolellakin. Maistahan! Maku on jännän kirpsakka. Kerkkiä voi käyttää vaikka salaattien mausteena tai tehdä erilaisia juomia, kylmiä tai kuumia, vaikka tällaista. Jos kerkkiä innostuu oikein urakalla poimimaan, voi niitä säilöä pakastamalla.
Kannattaa kokeilla myös herkullista kuusenkerkkäsiirappia, joka on perinteinen yskänlääke, mutta toimii myös teen makeuttajana tai jätskiannoksen maustajana. Jos napsautat tuon edellisen linkin auki niin sieltä löytyy ohje myös kuusenkerkkäliköörille ja -snapsille.

Pihakuusestaan kerkkiä kannattaa napsia sillälailla hillitysti, ettei koko puuta kyni. Muiden metsäpuiden kimppuunhan ei ilman lupaa saa mennä lainkaan.


Maahumala

Tämä maata pitkin luikertelija on levinnyt koko puutarhaani ja on varmasti sen yleisin kasvi. Sitä on kaikkialla! Syömälläkään siitä ei oikein eroon pääse, sillä vihanneksen sijaan se on ennemminkin mausteyrtti. Isoja määriä ei edes kannata käyttää.
Mutta kauniilta maahumala näyttää ruokien viimeistelyssä, sen lehdet, versonlatvat ja etenkin kukat ovat oikein hienoja annosten koristeluun.



Vuohenputki

No niin, nyt aletaan sitten lähestyä sitä alussa varoittamaani järkyttävää aineistoa. Tekstin edistyessä teen hieman tunnustuksia.
Vuohenputki on eteläisessä Suomessa tunnettu hirmuisena rikkaruohona ja kaiken nielevänä puutarhanvaltaajana. Pohjois-Suomessa sitä tapaa kuitenkin harvakseltaan. Niin harvakseltaan, etten itse yhtään keräilyapajaa tuntenut.

Ja nyt se karmea tunnustus: Hän on täällä! Pyysin ja sain taimen, jonka ihan itte istutin ja ihan omaan puutarhaani! Lähti vauhdilla kasvuun! Ennen kuin joku saa sätkyn, kerron lieventävänä asianhaarana, että vuohenputkelle suunniteltu kasvupaikka, johon toivon sen tyytyvän, on pihamme taka-alalla, pitkän piharakennuksen takana, keskellä heinikkoista aluetta. Tämän kesän annan kasvin vahvistua ja vallata alaa, mutta jo ensi vuonna päästään sitä hyödyntämään. Taktiikkani "laiskana" puutarhurina on sellainen, että istutin taimen ja peitin sitä ympäröivän maa-alueen haravointijätteellä sekä mustalla muovilla. Tarkoitus on, että ruohikko katteiden alla saa näivettyä ainakin kasvukauden ajan ja sitten kun muovit poistetaan alta paljastuu muheva maa, johon vuohenputken on hyvä levittäytyä. Näin vältän kaivamisen ja maan muokkauksen.

Vuohenputken maku on porkkanaan vivahtavan ryytinen ja sitä voi käyttää sekä raakana, että kypsennettynä. Parhaimmillaan lehdet ovat nuorina, ennen kuin ne avautuvat kokonaan.

Huom! Kun putkikasveista puhutaan, niin kannattaa varmistua tunnistuksesta. Nimittäin hukanputki, myrkkykeiso ja myrkkykatko ovat oikeasti myrkyllisä kasveja, joihin vuohenputki on mahdollista sekoittaa. Karhunputki muistuttaa vielä enempi vuohenputkea kuin edelliset, mutta se ei onneksi ole myrkyllinen.



Kerro toki, hyvä lukija, parhaat vinkkisi näiden kasvien käyttöön!

torstai 28. toukokuuta 2015

Nokkossipsit +haaste

Kaikkihan tietävät lehtikaalisipsit? Seuraava askel onkin sitten paistella sipsit nokkosista. Tämä alkaakin olla jo jonkinasteinen villitys, ainakin hortoilijoiden joukoissa.

Valmistus on helppoa! Mutta reseptiksi taivuttaminen vaikeaa. Pieni pikkutarkka tyyppi minussa häiriintyy, kun reseptiin ei voi merkitä kappale, desi- tai edes grammamääriä. Nämä sipsit on tehtävä summittain ja silmämääräisesti. Aaargh!




näin siis:

Nokkossipsit  

nokkosen lehtiä
(oliivi)öljyä
(ruusu)suolaa

Valikoin sipsejä varten isommanpuoleisia nokkosenlehtiä (loput nokkoset menivätkin sitten muuhun kokkailuun). Huuhtelin, koska olivat vähän multaisia ja kuivasin. Lorottelin leivinpaperoidulle uuninpellille reilusti oliiviöljyä ja hieroin nokkosen lehdet kauttaaltaan öljyyn. Ripsottelin suolaa joukkoon ja möyhensin vielä vähäsen. Asettelin lehdet yhteen kerrokseen, vieriviereen (kutistuvat reilusti paiston aikana) ja paistelin 175 asteessa noin 7 minuuttia, kunnes olivat rapeita.




Sipsit katosivat hirmu vauhtia pelliltä. Lapsetkin olivat ahnaasti taistelemassa viimeisistä muruista, vaikka oletinkin sipsien kuivankarhean suutuntuman heitä karkottavan. Rapeita herkkupaloja nämä olivatkin!





Sitten siihen haasteeseen. Sain Puolitiessä-blogin Annilta yhdentoista kysymyksen haasteen. Kiitokset! Tässä hänen kysymyksensä ja minun vastaukseni:

1. Mistä haaveilet?
Julkisesti kehtaan vain tunnustaa haaveilevani samoista asioista, mitä kesältä odotan. Ks. siis seur. kys. 


2. Mitä odotat kesässä?
Mahottomasti omaa satoa, aurinkoista seuraelämää, ihan vähän lisää vapautta ja omaa aikaakin.

3. Lemppari jäätelömaku?

no, ihan oikiasti, mikä voisi olla parempaa kuin minttu (no ehkä minttusuklaa), mutta sitähän ei vegenä ole saatavilla. Harminkenkutus ja kehitysehdotuksen paikka!

4. Ketä ihailet?
Ihmisiä, jotka toteuttavat oman tiensä, vaikka se ei valtaväyliä kulkisikaan, ja vielä onnistuvat menestymäänkin (=tulemaan toimeen)!

5. Mitä sinun tekee mieli nyt?
Helmeilevän kylmää ja kuivaa valkoviiniä

6. Tämän hetkinen lempparibiisi?
Nyt täytyy tunnustaa, että olen ihan mahottoman epämusikaalinen. En edes osaa vastata.

7. Mistä haluaisit kiittää juuri nyt, ketä/mitä ja miksi? 

Kiitos kesä kun tulit! (mutta saisiko hieman lisää lämpöä?)

8. Tämän hetken suosikkisi ruokarintamalta?

Tällä hetkellä suosiossani ovat villit vihreät. Ja kaikki valkosipuli/sitruuna/mustapippuri/(kurkuma) -kombolla maustetut jutut.

9. Mitä tarjoaisit vieraille, jotka tulevat lyhyellä varoitusajalla?
Ensinnäkin saisin pienen (no, okei ehkä vähän isommankin) hepulin! En tykkää lyhyistä varoajoista yhtään! Eihän meillä ole mitään tarjottavaakaan ja etenkin talo on ihan hirmu kaaoksessa! Sen jälkeen kun olisin vähän rauhoittunut, ja ensin raivoisasti  raivannut tilaa eli sullonut tavaroita kaappeihin ja sänkyjen alle ja vilkaissut epätoivoisena peiliin (kotiäitiluukki!) ja komennellut talon muuta väkeä ja.....no..ehkä sittenkin keksin jotakin pientä tarjottavaa. Keksejä saattaisi löytyä ja soijakermavaahtoa, marjoja ja suklaata, niistä saa tehtyä nopeasti näyttävät hätävaratyyppiset lasiannokset.

10. Miten mainostaisit asuinpaikkakuntaasi sinne muuttavalle?
Kehuisin meidän lähiruokamahdollisuuksia, hortoilua, marjoja, sieniä ja isojen tonttien mahdollistamaa viljelyä. Tarjoutuisin esittelemään "seurapiireille". Pieni kylä, pienet ympyrät!

11. Joko olet heittänyt talviturkin ja jos et, milloin aiot?
No, en!!! Enkä välttämättä aiokaan koko kesänä.

Ja nyt meinaan olla kamala ja jättää haastamatta eteenpäin.

maanantai 25. toukokuuta 2015

Hortoilijan puutarhassa osa 2: villi ruokapäiväni

Näyttäisi siltä, että yhä useampi on kiinnostunut villikasvien keräämisestä ja käytöstä. Hyvä juttu! Mutta alkuun voi olla vaikeuksia keksiä, että miten niitä keräämiään kasveja kokkaisi. Vinkiksi kuvasin yhden melko villin ruokapäiväni ateriat. Kiireettömän sunnuntain keräilyt ja kokkailut.


Aamun pihakierrokselta nappasin mukaan pihlajaa, musteherukanlehteä, voikukkaa, koivua ja vähäsen apilaankin, jotka päätyivät tehosekoittimeen....


Vastakerätyistä vihreistä hurautin smoothien kera saksan- ja parapähkinän, banaanin, puolukan ja mustikan. Päälle vielä kaakaonibsejä ja tahinia.


pieneksi herkkuvälipalaksi paistoin nokkossipsejä


Ruuaksi oli kaurakermaista nokkoskastiketta kera perunoiden, porkkanatofu-pihvien ja belugalinssien. Pahoittelut epäesteettisestä kuvasta, jonka muistin napata vastakun annos oli melkein ahmaistu.


Iltapalaksi tein salaatin, joka sisälsi pihlajaa, voikukkaa, mustaherukkaa, suolaheinää, siankärsämöä, vähän maahumalaa, pienen lehtisalaatin, pari tomaattia vastaväriksi ja mehevöitykseksi, belugalinssejä, oliiveja. Kastikkeeksi sovelsin tätä ohjetta, ilman chiliä tosin.




Ja sitten vielä pienet esittelyt hortoilijan puutarhastaan keräilemistä kasveista:


Koivu

Koivujen lehdet ovat nyt hiirenkorva-asteella. Niitä voi nappailla maisteltavaksi sellaisenaan, tai käyttää esimerkiksi salaatin seassa tai smoothien vihreyttäjänä tai teeaineksena. Pienten lehtien ravintoarvot ovat paremmat, mutta koivuteetä voi tehdä myös isoiksi ehtineistä ja kuivatuista lehdistä. Koivulla on nestettä poistava vaikutus. Tuoreiden lehtien maku on aika voimakas, joten kannattaa käyttää mieluummin juuri salaatin osasena kuin salaattipohjana.
Puiden lehtien kerääminen ei muuten kuulu jokamiehenoikeuksiin, joten pysytellään omalla tontilla!

Voikukka

Voikukan nuoret lehdet ovat mukavan katkeran makuista salaattiainesta. Jos nyt sattuu tykkäämään pienestä katkerasta makuvivahteesta. Mielestäni sille sopii yksinkertainen, kirpakka sitruuna-öljy-kastike paahdettujen siemenien/pähkinöiden kera. Nuoret ja varjossa kasvavat lehdet ovat luultavimmin miedomman makuisia, kun taas isot voimakkaasti sahalaitaiset lehdet kitkerimpiä.
Toki voikukkaa voi käyttää myös lämpimissä ruuissa!
Kukinta-aikana aurinkoisenkeltaisia terälehtiä voi käyttää salaattien ja ruokien koristeena, tai tehdä voikukkasimaa- tai hilloa. Nuputkin ovat käyttökelpoisia ja niitä voi myös säilöä kapriksen tapaan.
Voikukan kukkavartta voi käyttä vaikka pillinä, kuten täällä on vinkattu :)
Kannattaa kurkata myös Pidempi Korsi -blogista ihanan, hunajattoman voikukkahunajan ohje.


Suolaheinät

Suolaheinät lehdet ovat ihanan kirpakoita pikku namupaloja! Sekä aho- että niittysyuolaheinää voi käyttää. Varsinkin pienempi ahosuolaheinä on näyttävän tyylikäs ja maistuva koristus ruuissa ja salaateissa.
Sisältämänsä oksaalihapon vuoksi suolaheinää ei suositella käytettäväksi suuria määriä. Tätä ei kuitenkaan kannata säikähtää, sillä pienemmätkin suolaheinämäärät riittävät antamaan mukavan säväyksen. Oksaalihappopitoisuus on alhaisimmillaan nyt nuorena ja ennen kukintaa.


ahosuolaheinän oik. puolella niittysuolaheinän lehti


Siankärsämö
Siankärsämön pippurinen maku ja vaikutukset ovat senkaltaisia, että sitä kannattaa käyttää ennemminkin mausteena kuin vihanneksena. Itse käytän sitä sekasalaateissa ja ruuanlaitossa muiden vihreiden joukossa esim. piirakkaan ja pestoon olen siankärsämöä sujauttanut muiden kasvien ohella. Teeksikin jotkut siankärsämöä kuivaavat, mutta itse en kauhean ihastunut teen makuun ole.
Siankärsämöstä on mahdollista saada allergisia reaktioita. Ja saattaapa sen tunnistuksessa sekoittua esimerkiksi pietaryrttiin. Tarkkuutta siis! Kaikessa villikasvien keräilyssä toki täytyy olla varma tunnistuksesta.



Loppuun vielä kuva meidän juniorihortoilijasta keräämässä suolaheinän lehtiä.


Villivihreiden kerääminen on mukava yhteisharrastus lasten kanssa. Pienet ovat innokkaita kerääjiä ja taitavia oppimaan ja tunnistamaan kasveja. Vekara on 2-vuotiaasta asti kerännyt kasveja kanssani. Tietenkin lajintunnistaminen täytyy valvoa ja varmistaa sekä tähdentää, ettei mitään kasvia saa mennä syömään ilman äitin (tai iskän) lupaa.

Villiyrttien maistuminen lapsille saattaa epäilyttää. Niin minuakin (etenkin ennakkoluuloisen Tontun kohdalla), mutta tässä asiassa saattaa myös iloisesti yllättyä. Ainakin tämän ruokapäivän tarjoilut maistuivat molemmille hyvin. Etenkin nokkossipsit katosivat suoraan pelliltä hujauksessa. Ainoastaan iltapalasalaatti ei ollut kovin lasten mieleen. Minun mieleeni sitäkin enemmän!


Kiitokset Päiville kasvien kuvaamisesta!