sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Hortoilijan puutarhassa osa 3

Kesä etenee ja hortoilija saa yhä uusia ihanuuksia maisteltavakseen. Tässä sarjassa esittelen syötäviä kasveja, joita puutarhastani (ehkä myös sinun) kasvattamatta löytyy. Jos hyppäsit kyytiin vasta nyt, löydät sarjan edelliset kirjoitukset täältä ja täältä.
Varoitus! Postauksen loppuosassa esiintyvä materiaali saattaa järkyttää herkimpiä ;)


Maitohorsma

Näitä olen kyttäillyt ja sitten kun tarkkailu hetkeksi herpaantuu, meinaavat kasvaa ihan hujopeiksi! Nuoret suppuiset horsmanversot ovat nimittäin parsan tapaan käytettävä sesonkiherkku. Niitä voi höyryttää, keittää tai paistaa. Maustaa ihan yksinkertaisesti suolalla ja öljyllä tai sitten tarjota jonkun hienomman kastikkeen kanssa.
Vaikka tämä lyhyt aika ohi vilahtaisikin, ei hätää, sillä voi horsman nuoria lehtiä siltikin syödä esimerkiksi salaatin osana, surauttaa smoothien sekaan ja myös lämpimissä ruuissa käyttää. Fermentoiduista (täältä löysin yhden ohjeen) horsmanlehdistä tehty tee on aika mukavan makuista, sellainen miellyttävä perustee. Teeaineksen keräily on tehokasta niin, että nappaisee koko varren (ennen kukkien muodostumista) ja vetäisee lehdet irti yhdellä liikkeellä latvasta alkaen.
Horsma on minun ja varmasti muidenkin kukkaistyttöjen suosiossa, sillä se on niin yleinen ja pitkään hyödynnettävissä. Ja kaikista ihaninta on sen kukat. Todella näyttäviä salaattien, ruokien ja leivonnaisten koristeena. Olempa joskus käyttänyt niitä osana Louhisaaren juomaakin, eli mustaherukanlehdistä tehtyä simaa, jolle horsman kukat antavat kertakaikkisen ihanan vaalenpunaisen värin.


Kuusi

Kuusenkerkkien aika alkaa ihan justiinsa täällä Oulun yläpuolellakin. Maistahan! Maku on jännän kirpsakka. Kerkkiä voi käyttää vaikka salaattien mausteena tai tehdä erilaisia juomia, kylmiä tai kuumia, vaikka tällaista. Jos kerkkiä innostuu oikein urakalla poimimaan, voi niitä säilöä pakastamalla.
Kannattaa kokeilla myös herkullista kuusenkerkkäsiirappia, joka on perinteinen yskänlääke, mutta toimii myös teen makeuttajana tai jätskiannoksen maustajana. Jos napsautat tuon edellisen linkin auki niin sieltä löytyy ohje myös kuusenkerkkäliköörille ja -snapsille.

Pihakuusestaan kerkkiä kannattaa napsia sillälailla hillitysti, ettei koko puuta kyni. Muiden metsäpuiden kimppuunhan ei ilman lupaa saa mennä lainkaan.


Maahumala

Tämä maata pitkin luikertelija on levinnyt koko puutarhaani ja on varmasti sen yleisin kasvi. Sitä on kaikkialla! Syömälläkään siitä ei oikein eroon pääse, sillä vihanneksen sijaan se on ennemminkin mausteyrtti. Isoja määriä ei edes kannata käyttää.
Mutta kauniilta maahumala näyttää ruokien viimeistelyssä, sen lehdet, versonlatvat ja etenkin kukat ovat oikein hienoja annosten koristeluun.



Vuohenputki

No niin, nyt aletaan sitten lähestyä sitä alussa varoittamaani järkyttävää aineistoa. Tekstin edistyessä teen hieman tunnustuksia.
Vuohenputki on eteläisessä Suomessa tunnettu hirmuisena rikkaruohona ja kaiken nielevänä puutarhanvaltaajana. Pohjois-Suomessa sitä tapaa kuitenkin harvakseltaan. Niin harvakseltaan, etten itse yhtään keräilyapajaa tuntenut.

Ja nyt se karmea tunnustus: Hän on täällä! Pyysin ja sain taimen, jonka ihan itte istutin ja ihan omaan puutarhaani! Lähti vauhdilla kasvuun! Ennen kuin joku saa sätkyn, kerron lieventävänä asianhaarana, että vuohenputkelle suunniteltu kasvupaikka, johon toivon sen tyytyvän, on pihamme taka-alalla, pitkän piharakennuksen takana, keskellä heinikkoista aluetta. Tämän kesän annan kasvin vahvistua ja vallata alaa, mutta jo ensi vuonna päästään sitä hyödyntämään. Taktiikkani "laiskana" puutarhurina on sellainen, että istutin taimen ja peitin sitä ympäröivän maa-alueen haravointijätteellä sekä mustalla muovilla. Tarkoitus on, että ruohikko katteiden alla saa näivettyä ainakin kasvukauden ajan ja sitten kun muovit poistetaan alta paljastuu muheva maa, johon vuohenputken on hyvä levittäytyä. Näin vältän kaivamisen ja maan muokkauksen.

Vuohenputken maku on porkkanaan vivahtavan ryytinen ja sitä voi käyttää sekä raakana, että kypsennettynä. Parhaimmillaan lehdet ovat nuorina, ennen kuin ne avautuvat kokonaan.

Huom! Kun putkikasveista puhutaan, niin kannattaa varmistua tunnistuksesta. Nimittäin hukanputki, myrkkykeiso ja myrkkykatko ovat oikeasti myrkyllisä kasveja, joihin vuohenputki on mahdollista sekoittaa. Karhunputki muistuttaa vielä enempi vuohenputkea kuin edelliset, mutta se ei onneksi ole myrkyllinen.



Kerro toki, hyvä lukija, parhaat vinkkisi näiden kasvien käyttöön!

torstai 28. toukokuuta 2015

Nokkossipsit +haaste

Kaikkihan tietävät lehtikaalisipsit? Seuraava askel onkin sitten paistella sipsit nokkosista. Tämä alkaakin olla jo jonkinasteinen villitys, ainakin hortoilijoiden joukoissa.

Valmistus on helppoa! Mutta reseptiksi taivuttaminen vaikeaa. Pieni pikkutarkka tyyppi minussa häiriintyy, kun reseptiin ei voi merkitä kappale, desi- tai edes grammamääriä. Nämä sipsit on tehtävä summittain ja silmämääräisesti. Aaargh!




näin siis:

Nokkossipsit  

nokkosen lehtiä
(oliivi)öljyä
(ruusu)suolaa

Valikoin sipsejä varten isommanpuoleisia nokkosenlehtiä (loput nokkoset menivätkin sitten muuhun kokkailuun). Huuhtelin, koska olivat vähän multaisia ja kuivasin. Lorottelin leivinpaperoidulle uuninpellille reilusti oliiviöljyä ja hieroin nokkosen lehdet kauttaaltaan öljyyn. Ripsottelin suolaa joukkoon ja möyhensin vielä vähäsen. Asettelin lehdet yhteen kerrokseen, vieriviereen (kutistuvat reilusti paiston aikana) ja paistelin 175 asteessa noin 7 minuuttia, kunnes olivat rapeita.




Sipsit katosivat hirmu vauhtia pelliltä. Lapsetkin olivat ahnaasti taistelemassa viimeisistä muruista, vaikka oletinkin sipsien kuivankarhean suutuntuman heitä karkottavan. Rapeita herkkupaloja nämä olivatkin!





Sitten siihen haasteeseen. Sain Puolitiessä-blogin Annilta yhdentoista kysymyksen haasteen. Kiitokset! Tässä hänen kysymyksensä ja minun vastaukseni:

1. Mistä haaveilet?
Julkisesti kehtaan vain tunnustaa haaveilevani samoista asioista, mitä kesältä odotan. Ks. siis seur. kys. 


2. Mitä odotat kesässä?
Mahottomasti omaa satoa, aurinkoista seuraelämää, ihan vähän lisää vapautta ja omaa aikaakin.

3. Lemppari jäätelömaku?

no, ihan oikiasti, mikä voisi olla parempaa kuin minttu (no ehkä minttusuklaa), mutta sitähän ei vegenä ole saatavilla. Harminkenkutus ja kehitysehdotuksen paikka!

4. Ketä ihailet?
Ihmisiä, jotka toteuttavat oman tiensä, vaikka se ei valtaväyliä kulkisikaan, ja vielä onnistuvat menestymäänkin (=tulemaan toimeen)!

5. Mitä sinun tekee mieli nyt?
Helmeilevän kylmää ja kuivaa valkoviiniä

6. Tämän hetkinen lempparibiisi?
Nyt täytyy tunnustaa, että olen ihan mahottoman epämusikaalinen. En edes osaa vastata.

7. Mistä haluaisit kiittää juuri nyt, ketä/mitä ja miksi? 

Kiitos kesä kun tulit! (mutta saisiko hieman lisää lämpöä?)

8. Tämän hetken suosikkisi ruokarintamalta?

Tällä hetkellä suosiossani ovat villit vihreät. Ja kaikki valkosipuli/sitruuna/mustapippuri/(kurkuma) -kombolla maustetut jutut.

9. Mitä tarjoaisit vieraille, jotka tulevat lyhyellä varoitusajalla?
Ensinnäkin saisin pienen (no, okei ehkä vähän isommankin) hepulin! En tykkää lyhyistä varoajoista yhtään! Eihän meillä ole mitään tarjottavaakaan ja etenkin talo on ihan hirmu kaaoksessa! Sen jälkeen kun olisin vähän rauhoittunut, ja ensin raivoisasti  raivannut tilaa eli sullonut tavaroita kaappeihin ja sänkyjen alle ja vilkaissut epätoivoisena peiliin (kotiäitiluukki!) ja komennellut talon muuta väkeä ja.....no..ehkä sittenkin keksin jotakin pientä tarjottavaa. Keksejä saattaisi löytyä ja soijakermavaahtoa, marjoja ja suklaata, niistä saa tehtyä nopeasti näyttävät hätävaratyyppiset lasiannokset.

10. Miten mainostaisit asuinpaikkakuntaasi sinne muuttavalle?
Kehuisin meidän lähiruokamahdollisuuksia, hortoilua, marjoja, sieniä ja isojen tonttien mahdollistamaa viljelyä. Tarjoutuisin esittelemään "seurapiireille". Pieni kylä, pienet ympyrät!

11. Joko olet heittänyt talviturkin ja jos et, milloin aiot?
No, en!!! Enkä välttämättä aiokaan koko kesänä.

Ja nyt meinaan olla kamala ja jättää haastamatta eteenpäin.

maanantai 25. toukokuuta 2015

Hortoilijan puutarhassa osa 2: villi ruokapäiväni

Näyttäisi siltä, että yhä useampi on kiinnostunut villikasvien keräämisestä ja käytöstä. Hyvä juttu! Mutta alkuun voi olla vaikeuksia keksiä, että miten niitä keräämiään kasveja kokkaisi. Vinkiksi kuvasin yhden melko villin ruokapäiväni ateriat. Kiireettömän sunnuntain keräilyt ja kokkailut.


Aamun pihakierrokselta nappasin mukaan pihlajaa, musteherukanlehteä, voikukkaa, koivua ja vähäsen apilaankin, jotka päätyivät tehosekoittimeen....


Vastakerätyistä vihreistä hurautin smoothien kera saksan- ja parapähkinän, banaanin, puolukan ja mustikan. Päälle vielä kaakaonibsejä ja tahinia.


pieneksi herkkuvälipalaksi paistoin nokkossipsejä


Ruuaksi oli kaurakermaista nokkoskastiketta kera perunoiden, porkkanatofu-pihvien ja belugalinssien. Pahoittelut epäesteettisestä kuvasta, jonka muistin napata vastakun annos oli melkein ahmaistu.


Iltapalaksi tein salaatin, joka sisälsi pihlajaa, voikukkaa, mustaherukkaa, suolaheinää, siankärsämöä, vähän maahumalaa, pienen lehtisalaatin, pari tomaattia vastaväriksi ja mehevöitykseksi, belugalinssejä, oliiveja. Kastikkeeksi sovelsin tätä ohjetta, ilman chiliä tosin.




Ja sitten vielä pienet esittelyt hortoilijan puutarhastaan keräilemistä kasveista:


Koivu

Koivujen lehdet ovat nyt hiirenkorva-asteella. Niitä voi nappailla maisteltavaksi sellaisenaan, tai käyttää esimerkiksi salaatin seassa tai smoothien vihreyttäjänä tai teeaineksena. Pienten lehtien ravintoarvot ovat paremmat, mutta koivuteetä voi tehdä myös isoiksi ehtineistä ja kuivatuista lehdistä. Koivulla on nestettä poistava vaikutus. Tuoreiden lehtien maku on aika voimakas, joten kannattaa käyttää mieluummin juuri salaatin osasena kuin salaattipohjana.
Puiden lehtien kerääminen ei muuten kuulu jokamiehenoikeuksiin, joten pysytellään omalla tontilla!

Voikukka

Voikukan nuoret lehdet ovat mukavan katkeran makuista salaattiainesta. Jos nyt sattuu tykkäämään pienestä katkerasta makuvivahteesta. Mielestäni sille sopii yksinkertainen, kirpakka sitruuna-öljy-kastike paahdettujen siemenien/pähkinöiden kera. Nuoret ja varjossa kasvavat lehdet ovat luultavimmin miedomman makuisia, kun taas isot voimakkaasti sahalaitaiset lehdet kitkerimpiä.
Toki voikukkaa voi käyttää myös lämpimissä ruuissa!
Kukinta-aikana aurinkoisenkeltaisia terälehtiä voi käyttää salaattien ja ruokien koristeena, tai tehdä voikukkasimaa- tai hilloa. Nuputkin ovat käyttökelpoisia ja niitä voi myös säilöä kapriksen tapaan.
Voikukan kukkavartta voi käyttä vaikka pillinä, kuten täällä on vinkattu :)
Kannattaa kurkata myös Pidempi Korsi -blogista ihanan, hunajattoman voikukkahunajan ohje.


Suolaheinät

Suolaheinät lehdet ovat ihanan kirpakoita pikku namupaloja! Sekä aho- että niittysyuolaheinää voi käyttää. Varsinkin pienempi ahosuolaheinä on näyttävän tyylikäs ja maistuva koristus ruuissa ja salaateissa.
Sisältämänsä oksaalihapon vuoksi suolaheinää ei suositella käytettäväksi suuria määriä. Tätä ei kuitenkaan kannata säikähtää, sillä pienemmätkin suolaheinämäärät riittävät antamaan mukavan säväyksen. Oksaalihappopitoisuus on alhaisimmillaan nyt nuorena ja ennen kukintaa.


ahosuolaheinän oik. puolella niittysuolaheinän lehti


Siankärsämö
Siankärsämön pippurinen maku ja vaikutukset ovat senkaltaisia, että sitä kannattaa käyttää ennemminkin mausteena kuin vihanneksena. Itse käytän sitä sekasalaateissa ja ruuanlaitossa muiden vihreiden joukossa esim. piirakkaan ja pestoon olen siankärsämöä sujauttanut muiden kasvien ohella. Teeksikin jotkut siankärsämöä kuivaavat, mutta itse en kauhean ihastunut teen makuun ole.
Siankärsämöstä on mahdollista saada allergisia reaktioita. Ja saattaapa sen tunnistuksessa sekoittua esimerkiksi pietaryrttiin. Tarkkuutta siis! Kaikessa villikasvien keräilyssä toki täytyy olla varma tunnistuksesta.



Loppuun vielä kuva meidän juniorihortoilijasta keräämässä suolaheinän lehtiä.


Villivihreiden kerääminen on mukava yhteisharrastus lasten kanssa. Pienet ovat innokkaita kerääjiä ja taitavia oppimaan ja tunnistamaan kasveja. Vekara on 2-vuotiaasta asti kerännyt kasveja kanssani. Tietenkin lajintunnistaminen täytyy valvoa ja varmistaa sekä tähdentää, ettei mitään kasvia saa mennä syömään ilman äitin (tai iskän) lupaa.

Villiyrttien maistuminen lapsille saattaa epäilyttää. Niin minuakin (etenkin ennakkoluuloisen Tontun kohdalla), mutta tässä asiassa saattaa myös iloisesti yllättyä. Ainakin tämän ruokapäivän tarjoilut maistuivat molemmille hyvin. Etenkin nokkossipsit katosivat suoraan pelliltä hujauksessa. Ainoastaan iltapalasalaatti ei ollut kovin lasten mieleen. Minun mieleeni sitäkin enemmän!


Kiitokset Päiville kasvien kuvaamisesta!

torstai 21. toukokuuta 2015

Nokkospiirakka gluteenittomalla pohjalla

"Laiska" puutarhuri tulee palkituksi! Kannattaa antaa armoa rikkakasveille (ja säästää itseltään kitkemisen vaivan), niistä saa nimittäin kaikista varhaisimman sadon. Tämän kevään nokkossatoa on meillä käytetty jo vaikka mihin: olen tehnyt piiraita, nokkos-linssi-kvinoaa ja nokkosella terästettyä kesäkeittoa sekä säikäyttävän tulista porkkana-nokkos-wokkia. Eli yritän varovaisesti hivuttaa tätä mainiota, mutta ruokaennakkoluuloiselle Tontulle uutta ainesta hänen ruokavalioonsa. Säikäyttävän tulinen wokki ei tosin edistänyt asiaa :D

Tässä gluteenittomassa piirakkapohjassa yhdistän jälleen kauraa ja mantelia. Niiden yhdistelmä on minusta maukas ja sopivan murea. Parhaimmillaan piirakka, ja sen rakenne, on tuoreena kunhan se on saanut paistamisen jälkeen rauhassa asettua.
Nokkosen maanläheiseen makuun sopii erinomaisesti piristävä sitruuna. Ja mihinpä valkosipuli ja mustapippuri eivät sopisi!




Nokkospiirakka 

Pohja

2 dl mantelijauhetta

2 dl kaurajauhoja (puhdaskauraa keliaakikoille)
3/4 tl (ruusu)suolaa
2 tl psylliumjauhetta
3/4 dl (oliivi)öljyä
1/2 dl vettä
Sekoitin ensin kuivat aineet ja sitten kosteat joukkoon. Annoin odotella jääkaapissa täytteen teon ajan.

Täyte
oikein ISO sipuli (tai muutama pieni)
2 valkosipulin kynttä
130 g nuoria nokkosia (=iso taikinakulhollinen)
2 1/2 dl kaurakermaa
1 1/2 rkl sitruunamehua
1/2- 2/3 tl (ruusu)suolaa
2 rkl ravintohiivahiutaleita
1/4 tl mustapippurirouhetta
1 rkl perunajauhoja
+ öljyä paistamiseen


Pilkoin sipulin ja kuullotin kypsäksi runsaassa öljyssä. Sillä aikaa tein nokkosista silppua isolla veitsellä. Otin pannun pois levyltä ja sekoitin puristetut valkosipulinkynnet ja silputut nokkoset joukkoon. Lisäsin vielä loputkin ainekset.

Painelin taikinan litteäksi leivinpaperin päällä ja nostin voideltuun ja leivitettyyn piirakkavuokaan. Painelin kiinni reunohin asti. Esipaistoin pohjaa 175 asteessa n. 10 min. Levitin täytteen päälle ja paistoin vielä puolisen tuntia.





Jos ohjeen tarkasti luettuasi ihmettelet, että enkö ryöpännyt nokkosia lainkaan, niin kerron, että en. Urhoollisesti kävin veitsen kanssa, paljain käsin, poltelevien ja piikittelevien, raakojen nokkosenversojen kimppuun. Nokkosen ryöppääminen ei ole mitenkään tosipakollinen juttu, vaikka niin perinteisesti onkin tehty. Päädyin tähän tulokseen tutkailtuani asiaa hivenen. Ryöppääminen saattaa vähentää nitraatteja, mutta samoin se tekee ravinteille.


sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Raportti ravintolapäivästä - sis. raakakakkua, raakasuklaata, smoothieita..

Täällä iloinen yhden päivän ravintoloitsija, hei!
Eilen oli siis ensimmäinen kerta ikinä, kun pääsin ravintolapäivää viettämään tällä puolen tiskiä. Olipas vauhdikas päivä! Ravintelimme kulki nimellä Tökärin smoothiebaari (kun emme hienompaa ja hauskempaa tähän hätään keksineet) ja paikkana oli vanha työväentalo, joka sijaitsee täydellisellä paikalla pikkukunnan keskustassa. Olin aivan mahdottoman iloisesti yllättynyt asiakasmäärästä! Ihmisten saavuttaminen ja liikkeelle saaminen ei ole pienellä paikkakunnalla aina itsestään selvää. Mutta: Melkein kaikki herkut myytiin! Vain muutamia jäi itselle maisteltavaksi. Parhaimmillaan kolme teharia surruutteli smoothieita yhtä aikaa (ja välillä muistin pitää kuulosuojaimiakin). Oli kiva päivä. Kiitos kävijöille!

Tarjolla oli:

Balleroita

- lakupallerot
- maapähkinävoipallerot
-viikunapallerot
-kaakaopallerot  (sisältäen yksinkertaisuudessaan mantelia, taatelia, kaakaota, vaniljaa, suolaripauksen)



Raakakakkuja


- minttusuklaa -kakku
- sitruuna cheesecake, jonka ohje ihan kohta


lempeän sitruunainen, juustokakkumainen raakakakku


Raaka Cheesecake  24 cm: vuokaan

Pohja
19 kuivattua taatelia (= n. 2 dl tiukkaan pakattuna)
3 rkl vettä
1 1/2 dl kaurahiutaleita
1 1/2 dl mantelijauhetta
1 ml vaniljajauhetta
hyppysellinen (ruusu)suolaa
n. 1 rkl sulaa kaakaovoita

Pilkoin taatelit ja liotin 3 rkl:ssa vettä pehmeäksi. Hurautin teholeikkurilla sekaisin kaurahiutaleet, mantelijauheen, vaniljan ja suolan. Lisäsin taatelit liotusvesineen ja kaakaovoin. Hurrur kunnes oli muotoutuvaa taikinaa. Painelin massan leivinpapereiden välissä pyöreäksi ja litteäksi. Nostin taikinapyörylän irtopohjavuokaan ja taputtelin tasaiseksi.

Täyte
400 g cashewpähkinöitä (= n. 6 dl)
3 1/2 dl vettä
7 rkl sitruunan mehua
2 tl luomusitruunan raastettua kuorta
7 rkl agavesiirappia
2 tl soijalesitiiniä
1/2 tl vaniljajauhetta
105 g kaakaovoita sulatettuna
+ appelsiini koristeeksi

Liotin cashewpähkinät runsaassa vedessä pehmeäksi. Huuhtelin ja valutin. Laitoin cashewit tehosekoittimen kannuun yhdessä 3,5 dl vettä, sitruunan, vaniljan sekä agaven. Tehosekoitin sileäksi. Lisäsin vielä lesitiinin ja sulan kaakaovoin ja jatkoin vähän aikaa sekoittamista. Kaadoin massan vuokaan pohjan päälle ja pakastin koko komeuden.
Otin kakun huoneenlämpöön sulamaan tunteja ennen h-hetkeä, irrotin vuoastaan heti jäisenä ja koristelin appelsiinin paloilla.












Smoothieita (tietty, koska nimikin)





Pirteä puolukka: 3/4 dl liotettuja cashewpähkinöitä (1/2 dl kuivana), kypsä banaani, 1 dl jäisiä puolukoita, vaniljaa, 1 1/2 dl vettä

Tujakka tyrni: 1 kypsä banaani, 1/2 avokado, 1/2 dl jäisiä tyrnimarjoja, 1 dl omenamehua, 1/2 dl vettä (+1/2 tl spirulinaa)

Suloinen suklaa: 1 kypsä banaani, 3/4 dl liotettuja cashewpähkinöitä, 1 rkl kaakaojauhetta, vaniljaa, ceylonkanelia, 1 3/4 dl vettä (+ lusikallinen maapähkinävoita)



Raakasuklaata

- minttukrokantti
- salmiakkisuklaa (jonka ohje kohta)
- marjainen suklaa (jonka tein extempore ja jonka ohje on hukassa)


Salmiakkiraakasuklaa

150 kaakaovoita
6 rkl raakakaakaojauhetta
3 rkl agavesiirappia
1 rkl lakritsajauhetta
hyppysellinen ruususuolaa
(1 tl soijalesitiiniä)

Rouhin kaakaovoi ja sulatin vesihauteessa. Sekoitin loput ainekset vispaten joukkoon. Kaadoin muotteina käyttämiini silikonisiin muffarimuotteihin ja ripottelin vielä lakritsajauhetta päälle. Jähmetin pakastimessa.




Tapahtuman järjestämisen tekivät mahdolliseksi äitini, joka oli yhteistyössä ja -ymmärryksessä mukana sekä toimi kassatätinä, usea kaverini jotka lainasivat niin smoothielasejaan, kannuaan kuin tehosekoitintaankin sekä tiski-Sanna, joka piti huolta, ettei puhtaita laseja puuttunut. Kiitos kaikille asianosaisille!



tiistai 12. toukokuuta 2015

Villiyrttikeittokirja sekä Hortoilijan puutarhassa osa 1

Kun minulle tarjottiin Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjaa arvioitavaksi, en millään voinut kieltäytyä. Aihe on mitä innostavin. Ja ihanasti kevään tultua ajankohtainen. Täällä pohjoisemmassakin alkaa jo jotakin villitsevää vihreää löytyä.


http://readme.fi/media/kannet/9789523210516.jpg
kuva kustantajalta


Kirjan rakenne on mielestäni tosi kiva. Ensin esitellään villiyrtti (75 lajia!) kuvan kera, usein kuvaillaan myös sen makua, annetaan käyttövinkkejä sekä sille sopivia makupareja. Seuraavalla aukeamalla on resepti, jossa kyseistä kasvia käytetään.

Ekoileva kasvissyöjä aina vähän kavahtaa kun reseptit painottuvat liha/muna/maito -osastoon, mutta kun sen "taakse" katsoo, huomaa kyllä miten tyylillä villikasveja on käytetty. Reseptit ovat jotain ihan muuta kuin epämääräisiä vihreitä mössömuhennoksia tai lettuja (vaikken näitäkään väheksy). Mietittyjä, suunniteltuja, mutta helpon oloisia toteuttaa. Ainekset ovat selkeitä ja esillepano näyttävä.

Mukana on toki kasvistelijallekin sopivia tai vain pientä muokkausta vaativia ohjeita. Vähänkin ruuanlaittotaitoinen, ruokaharrastajasta puhumattakaan, saa kirjasta aivan varmasti intoa ja ideoita villikasvien käyttöön. Itsekin ilokseni löysin kirjasta pari uutta, pihallani viihtyvää kasvia, joita en ole osannut/muistanut/tiennyt syötäväksi aiemmin käyttää: keltakannusruohon ja päivänkakkaran. Jippii! Näitä varmasti tullaan kesällä näkemään meidän lautasilla. Kirja valotti minulle myös aivan uusia ja monipuolisia tapoja käyttää villikasveja. Nyt vain odottelen vihreän ryöpsähdystä, kasvun ihmettä, että pääsen todenteolla hyödyntämään kirjan ideoita villikokkailussani.


Tyytyväisenä liitän kirjan osaksi ruokakirjastoani. Uskon siitä olevan minulle paljon iloa. Kiitos tekijälle ja julkaisijalle!








Hortoilijan puutarhassa osa 1
(otan oikeuden käyttää tuota joidenkin kammoamaa hortoilija-sanaa, sillä olen ihan oikeasti ja todistetusti hortoileva hortonomi)

Tähän samaan syssyyn onkin sopiva hetki aloittaa pieni sarjatulitus villeistä vihreistä, lukijan toiveen innoittamana. Käytän esimerkkinä omaa vajaan 2000 neliön puutarhaani ja kerron, mitä kaikkea syötävää pihastaan voikaan löytää. Lähes ilman vaivannäköä, ilmaiseksi, ekologisesti. Tämä aihe on minulle tosi läheinen sillä oman pihan villivihreitä ekompaa ja lähempää ruokaa ei olekaan. Koska aihe on laaja, päätin pilkkoa sen pieniksi pätkiksi ja esitellä kasveja sitä mukaa kun kesä etenee ja kamera näpsyy.

Tähän mennessä syötyä:

Nokkonen

Satokauden, tässä Oulun pohjoispuolella sijaitsevassa pihassani, aloittaa nokkonen, joka nousee varhain mullasta auringon lämmittämällä kiviseinustalla. Annan parin valitun nokkospuskan rehottaa myös kukkapenkissäni, koska arvostan helppoa (hyvää ja terveellistä ekolähi)ruokaa.

Kerään nokkosta läpi kesän, nuoria versoja tai isommaksi kasvaneesta kasvista latvassa sijaitsevia nuoria lehtiä. Toistuvan keräämisen ansiosta nokkonen kasvattaa aina uutta satoa. Ensimmäistä kertaa annoin näille kukkapenkkini lemmikkipuskille myös vastalahjan: kompostia juurillensa, jotta rehevää kasvua jaksaisi jatkaa.

Nokkosta voi hetkisen ryöpätä ennen ruuaksi valmistusta tai käyttää raakana, jolloin hienontaminen kyllä päihittää poltinkarvat. Nokkosta voi myös kuivata talvenvaralle ja käyttää teenä ja vähän kaikkialle ripoteltavana viherjauheena.

Viime kesänä kehitin uudemmat versiot perinteisistä nokkoskeitosta ja sitä edellisenä kesänä nokkosletuista. Nokkospesto on ihan mahotonta herkkua! Ainaskin minun mielestäni. Smoothietakin olen nokkosesta surautellut. Osan menestyksekkäästi, mutta osasta tuli ihan karmeaa juomakelvotonta kummallisuutta :D
Seuraavaksi kokeilulistalla on nokkossipsit!

Ihmisten lisäksi nokkonen on tärkeä ravintokasvi myös useiden perhosten toukille. Hox perhospuutarhan perustajat!


Pihlaja

Täälläpäin juuri nyt voi maistella pihlajan avautuvia lehtisilmuja. Ovat kuin meheviä manteleita! Marsipaanin inhoajat älkööt uskaltautuko! Tai uskaltautukoon vain, mutta varoitan, että karvasmantelin aromi on selkeä.
Myös nuoria lehtiä voi käyttää salaatin osasena tai kuivata teeyrtiksi.

Tottahan toki marjojakin voi käyttää, sitten syksyllä. Maku on sellaisenaan useimmille turhan tuju, mutta sekoitettuna muiden ainesten kanssa hilloon tai smoothieen, ihan käypää ja terveellistä tavaraa. Tätini on tehnyt pihlajanmarjoista mahtavan makuista hyytelöä ja isäni lappa- eli vispi- eli marjapuuroa.



Kerro kerro, oi lukija, oma lempitapasi käyttää nokkosta tai pihlajaa.



torstai 7. toukokuuta 2015

Ravintolapäivänä 16.5.2015 tapahtuu!

Tilaisuus tuli vastaan ja tartuin siihen! Yleensä olen ollut ravintolapäivisin aina töissä, mutta nyt onni onnettomuudessa, en olekaan. Siispä oma baari pystyyn!

Huomio huomio etenkin Oulun seutulaiset!

Saanen esitellä: Tökärin smoothiebaari (napsauta, niin pääset tapahtuman facebook-sivulle)

smoothie-testausta



Alunperin ajattelin simppelisti tehosekoitella ravintolapäivänä erilaisia smoothieita, mutta kun muutamia päiviä (ja öitä) mentiin eteenpäin, huomasinkin suunnitelmien kasvavan ja menun laajentuneen. Hupsista heijaa!

Menun pääset kurkkaamaan tapahtumasivulta. Toivotan tätäkin kautta tervetulleeksi kaikki lähimaaston asiakkaat! Enkä toki pahastu kauempaakaan poikkeilevia :)




Tervetuloa lukijaksi Frida Kahjo!