Suklaamannapuuro raakalaistyyliin

Melkein päivittäiseen tapaani olin laittanut raakapuuron ainekset valmiiksi likoamaan. Yhtäkkiä mieleeni kuitenkin muistui ja maistui suklaamannapuuro. Se oli lapsena herkkua! Niinpä päätin toteuttaa suklaapuuron raakana. Eihän tämä ihan esikuvaltaan maistunut, mutta herkulta kumminkin :)

Raaka suklaapuuro   pieni välipala/jälkkäri kolmelle tai reilumpi annos kahdelle

1 dl tattarisuurimoita
1 dl cashewpähkinää
5 kpl parapähkinää
6 kpl kuivattua taatelia + 2 rkl vettä
1 pieni kypsä banaani
2 rkl (raaka)kaakaojauhetta
2 rkl carobjauhetta
1/3 tl vaniljajauhetta
hyppysellinen ruususuolaa
(1 tl soijalesitiiniä)
n. 1 dl vettä
Liotin tattaria ja pähkinöitä runsaassa vedessä useita tunteja. Myös taatelit laitoin pilkottuina likoon kahteen ruokalusikalliseen vettä. Huuhtelin tattarin ja pähkinät raikkaalla vedellä. Surruuttelin kaikki ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi puuroksi.
Suklaapuuron lisukkeena maistuivat vadelmat

kasvimaidolla tai ilman

Satoa huurteiselta kasvimaalta: lehtikaaleista juomaa

Lehtikaalin kasvattaja saa jäätyneeltäkin kasvimaalta vielä satoa. Lehtikaali ei nimittäin halloista, eikä juuri kovemmistakaan pakkasista säikähdä. Näihinkin juomiin kävin lehtikaalit keräämässä kunnon pakkasyön jälkeen. Sain ihan jääpaloja ravistella lehtien poimuista.

Molempiin juomiin käytin ylläolevan määrän lehtikaalta. Keräsin läheltä latvaa olevia hieman pienempiä lehtiä viitisen kappaletta. Alemmat isot lehdet nauttivat toukat kesällä, mutta säästivät sentään nämä uusimmat pienemmät lehdet minulle :D

Tämä seuraava juoma on ensimmäisiä kosketuksiani raakaravintoon. Reilut 10 vuotta sitten Rovaniemellä Vihreässä Puodissa sai tällaista silloin hyvinkin erikoiselta tuntuvaa jännän vihreää juomaa, joka yllätti herkullisuudellaan. Tuosta puodista sai myös aivan ihania raakapirtelöitä.

Lehtikaalijuoma  2:lle

4 dl omenamehua
nippu lehtikaalia (= ruokalautasellinen/ 5 latvalehteä)

Linkosin mehun kuudesta pienehköstä, makeasta omenasta. Mehulinkoa omistamattomat voivat käyttää omenatuoremehua. Riivin lehtikaalien ruodit pois ja silppusin lehtiä pienemmäksi. Sauvasekoitin mahdollisimman tasaiseksi omenamehun kanssa.
Tähän voi käyttää myös pakastettuja lehtikaaleja, murentamalla lehdet jäisinä juomaan surautettavaski.

Seuraavaksi paksumpaa ja ruokaisampaa smoothieta, joka käy vaikka välipalasta.

LehtikaaliSmoothie  2:lle (tai 3 pientä annosta kuten yllä kuvassa) 

3 appelsiinia
2 rkl chiasiemeniä
2 banaania
nippu lehtikaalia
(avokado)
Puristin appelsiineistä mehut ja sekoitin chiasiemenet siihen geeliytymään vähäksi aikaa. Sauvasekoitin mukaan banaanit sekä riivityt ja pilkotut lehtikaalit. Joukkoon mukaan tai chiasiementen sijasta olisin voinut surauttaa myös avokadon, jos sellainen olisi hedelmätarjottimelta löytynyt.

Pakurikääpäkö?

Useamman vuoden olen katsellut naapurin koivua sillä silmällä, eritoten sen kyljessä kasvanutta epämääräistä tummaa myhkyrämöhkälettä. Aprikoiden, että pakurikääpäkö se siinä? No, naapurikin oli katsellut koivuaan, mutta epäluuloisesti. Kaatoi sen sitten lahoa epäillessään. Äitini sattui sopivasti paikalle ja pelasti myhkyrän meille.
Olen ymmärtänyt, että pakurikäävän tunnistuksessa ei juuri voi mennä vikaan. Mutta onkohan tämä nyt ihan varmasti se?

pakurikääpäehdokas edestä

pakurikääpäehdokas sivusta

ja läheltä

Sain lohkottua palasia irti veitsellä.

Siirryin järeämpiin aseisiin...

Sisältä paljastui aika jänniä oranssejakin sävyjä.

Nyt olen pilkkonut pakuria pienemmäksi ja se sujuu hyvin. Kääpä ei ole puisen kova, vaan hieman hohkaisen oloinen. Sitä on helppo vuolla. Ajattelin jatkaa pienimistä ja kuivattaa palaset kuivurissani. (Ehkäpä ensin pesen palat, sillä joukosta paljastui pienenpieniä mustia papanoita, minkä lie matosen.)
Kunhan vain voisin olla ihan varma, että tämä on pakuri.

Toinen epävarmuustekijä liittyy pakurijuoman valmistukseen. Näyttäisi siltä, että useat nettilähteet neuvovat keittämään pilkottua tai jauhettua pakuria. Helpointahan se olisikin. Törmäsin kuitenkin sellaiseen tietoon, että yli 70 asteessa keittäminen heikentäisi pakurin antioksidanttivaikutusta. Tämän perusteella siis pitkä hauduttaminen voisi olla keittämistä parempi valmistuskeino. Jotta asia olisi vielä mutkikkaampi törmäsin artikkeliin, jonka mukaan erilaiset valmistustavat irrottavat pakurista erilaisia yhdisteitä. Kolmas valmistustapa on alkoholiin uuttaminen. Myös täällä mainitaan uutteen ja keitteen eri vaikutuksista. Pitäisi siis tietää, mitä vaikutusta pakurista haluaa ja valmistaa se juuri siihen vaikuttavalla tavalla. Hmm.. Tämä vaatii siis lisää (netti)tutkiskelua.

Minkälaisia pakurikokemuksia tellä lukijoilla on? Kertokaa ihmeessä epävarmuudessa kiemurtelevalle. Myös mielenkiintoisia linkkejä asiaan liittyen voi jakaa.

Kesäkurpitsasnäksit

Vekara: "Onko te kuivettunutta kesäkuupistaa?"
Minä: "On, kesäkurpitsasipsiä"
Vekara maistaa ihan pikkiriikkisen.
Vekara: "Onko meillä oikiaa tipsiä? Pitäis ostaa."

Jälkikasvun kiittämättömyydestä huolimatta olin itse niin tyytyväinen, kun sain kaksi viimeistä kesäkurpitsaani näin mukavasti kulutettua. Ensimmäinen kesäkurpitsasipsiyritelmäni kuivui ritilöihin kiinni ja niiden irrottaminen olikin sitten työläämpi juttu. Vahingosta viisastuneena kerron nyt, miten lopulta onnistuin.

KesäkurpitsaSnäksit

2 isomman puoleista kesäkurpitsaa
2 rkl ravintohiivahiutaleita
2 ml ruususuolaa
1/2 tl paprikajauhetta
1 ml mustapippurirouhetta
+ öljyä voiteluun

Leikkasin kuivurin ritilöitä hieman pienemmät leivinpaperit. (Vanhassa Orakas -kuivurissani on alunperin 5 ritilää, mutta se yksi on jo pitempään ollut hukassa. Nyt kuivuri käy siis täydellä kaliiberilla neljän ritilän voimin. Kahdesta kesäkurpitsasta riitti juuri tasan neljälle ritilälle.) Sipaisin leivinpaperit öljyllä. Suikaloin kesäkurpitsat juustohöylällä ja asettelin vieriviereen leivinpapereille. Näin:

Hieroin hiivahiutaleet kupissa lusikalla hienoksi ja sekoitin niihin muut mausteet. Ripottelin tasaisesti kesäkurpitsasiivujen päälle. Laitoin ritilät lasteineen kuivuriin ja kuivattelin pari-kolme tuntia. Otin leivinpaperit pois ja siirsin kesäkurpitsasiivut ritilöille. Ja takaisin kuivuriin. Kahden tunnin kuivatuksen jälkeen säikähdin, sillä taas siivut meinasivat juuttua kiinni ritilöihin. Olisi varmasti pitänyt kuivattaa pitempään leivinpapereiden päällä tai sitten käydä siirtelemässä hitusen aiemmin. Paria siivua lukuunottamatta irtosivat kuitenkin ehjinä.
Jatkoin kuivattamista vielä 2-3 tuntia ja snäksit olivat valmiit! Kevyitä ja ohuen ohuita, mukavasti mausteisia.

Raaka limepiiras, arpajaispalkinto ja muuta mukavaa

Olen löytänyt uuden ja verrattoman monipuolisen luomutoimittajan. Jippii! Innoissani olen varsinkin Bio-Välityksen mahtavasta vihannesten ja hedelmien valikoimasta. Ensimmäistä kertaa sain nyt käsiini pussillisen luomu-limeä. Siispä limepiirasta tekemään. Vaikutteita otin omista menneistä raakaleivonnaisistani sekä Erica Palmcrantzin ja Mea Salon raakakirjoista.

Raaka limepiiras

Pohja
11 kpl kuivattua taatelia
2 rkl vettä
1 dl manteleita
1 1/2 dl pekaanipähkinää
1 rkl carobjauhetta
1/3 tl vaniljajauhetta
hyppysellinen ruususuolaa

Pilkoin taatelit paloiksi pieneen purkkiin ja kaadoin 2 rkl vettä päälle. Annoin pehmetä yön yli. Jauhoin mantelit teholeikkurillani rouheeksi ja lisäsin pekaanit, carobin, vaniljan ja suolan. Pyöräytin koneella hieman. Lisäsin mukaan liotetut taatelit ja annoin koneen käydä kunnes taikina oli valmis. Leikkasin 19 cm:n irtopohjavuoan pohjalle sopivan leivinpaperin ja sipaisin vuoan reunoille öljyä. Painelin taikinan vuoan pohjalle ja muotoilin myös matalat reunat.

Täyte
3 dl cashewpähkinöitä
5 rkl limemehua (tämä määrä tuli n. 5:stä pienestä limestä)
1 tl limen kuoriraastetta
4 rkl agavesiirappia
ripaus vaniljajauhetta
1 tl soijalesitiiniä
50 g sulatettua kaakaovoita

Liotin cashewpähkinät vedessä yön yli. Huuhtelin ja valutin. Sauvasekoitin cashewit limen, agaven ja vaniljan kanssa hienoksi. Sauvasekoitin mukaan vielä lesitiinin ja vesihauteessa sulatetun kaakaovoin. Kaadoin massan pohjan päälle ja levitin lusikalla tasaisehkoksi. Annoin tekeytyä ja jähmettyä jääkaapissa ehkäpä viitisen tuntia ennen vuoan irrottamista. Koristelin vielä mintunlehdillä ja pakastekuivatuilla vadelmilla.

Minun makuuni limeä olisi saanut olla vielä reilummin niin, että piiras olisi ollut kunnolla kirpakka. Muu seurue taas oli tyytyväinen limen määrään.

Ja koska sain raakapiiraan houkuttelemana kutsuttua myös vieraita maistelemaan, pyöräytin vähän muutakin tarjottavaa. Nämä pallerot ovat vähän kuin Pipsan pallerot, mutta mittaillut en juurikaan. Oikein hyviä tuli. Kaakaojauhetta lisäsin ja kookoksen jätin väliin Pipsan ohjeesta poiketen.

Nämä seuraavat pyörykät ovat kehittyneet lempparipihveistäni, tai siis quinoakroketeista. Tällä kertaa pyrin saamaan aikaiseksi kiinteämmän koostumuksen, jotta pyörykät voisi tikuttaa. Täytyi vähän harjoitella, josko jotakin tällaisia tulisi tarjolle lähestyville 3v-synttäreille. Isolle joukolle ei jaksa pyöryköitä pannulla paistella, joten nyt kokeilin uunissa paistamista.

QuinoaKikhernePyörykät  35 kpl

1 dl (mustaa) quinoaa
2 dl vettä
1 sipuli
1 iso valkosipulin kynsi
1 rkl tahinia
2 rkl öljyä
1 tl suolaa
1 tl savupaprikajauhetta
1/3 tl mustapippurirouhetta
pikkuripaus chilijauhetta
1/2 dl tiukkaan mitattua persiljasilppua
1 1/2 dl kikhernejauhoja
1/2 dl vettä
+ pari lorausta öljyä pellille

Huuhtelin desin quinoaa ja keitin sen kypsäksi kahdessa desissä vettä. Pilkoin sipulin pieneksi ja puristin valkosipulin. Sekoitin kaikki reseptin ainekset yhteen. Laitoin leivinpaperin uuninpellille. Lorautin öljyä leivinpaperille ja levitin sen. Pyörittelin massasta öljytyin käsin pikku pyöryköitä. Paistoin 200 asteessa ja unohdin pyörykät uuniin puoleksi tunniksi. Välillä sentään muistin kääntää. Vähempikin paistoaika (ehkä 20 min.) olisi riittänyt, sillä pyörykät ehtivät hieman kuivahtaa.
Tikutin pyörykät yhdessä paprikanpalasten kanssa tarjolle.

Pyörykät pysyivät hyvin koossa tikutettuna, eivätkä yrittäneetkään murentua. Hieman mehevämpiä sen sijaan saisivat  olla ja ensi kerralla voisi olla taas varovaisempi sen chilijauheen annostelun kanssa ;D

pyörykät vasta menossa uuniin

Ja sitten pääsenkin siihen arpajaispalkintoon :)
Onnenpoika suosi minua taannoisessa Mietteitä matkan varrelta -blogin arvonnassa. Tällainen ihana pakkaus paljastui postipaketista.

Paketti sisälsi kaksi hienoa liinaa sekä tosi söpöjä paperisia muffari- ja karkkimuotteja. Isot kiitokset vielä Ninalle! Varmasti tulevat käyttöön.

Puolukkaretkellä papubrowniet eväänä

Sunnuntai oli hieno aurinkoinen päivä, ihan täydellinen päivä puolukkaretkelle. Aloin jo aamusta tekemään herkkuretkieväitä  mielessäni Keittiökameleotti- blogin Chick Blondies. Ihmetys ja kummastus, kaapista ei löytynytkään reseptin mukaisia kikherneitä! Löysin sentään mustapapuja, jotka johdattivatkin minut tekemään brownieita blondien sijaan.

Eihän puolukkaretkellä sentään ihan heti hyökätä eväiden kimppuun, vaan ensin ahkeroidaan. Tunnin poimurointi tuottikin aika mukavan saaliin. Ja mikäpä siinä poimiessa, kun sää oli mitä parhain, ilma raikas eikä näin syksyllä ole enää häiriköiviä öttiäisiäkään jäljellä. Häiriköivä Vekara sentään oli matkassa.

Ja sitten eväät repusta esille! Ihanan mehevien papubrownieiden (äh näitä vieraskielisiä sanoja on vaikea taivutella. Mikä olisi sopiva suomenkielinen sana? Papuruskuainen? :D voi kamala) lisäksi olin pakannut mukaan Muoniosta matkanneita pikkupikkuporkkanoita, pekaanipähkinöitä sekä vaniljalla ja kardemummalla maustettua kaakaota.

emalikupit on aika ihania

Papubrowniet   8 palaa

65 g kaakaovoita

1 1/4 dl cashewpähkinöitä

1 tlk mustapapuja (GoGreen, 230g valutettuna)

3/4 dl kaakaojauhetta

3/4 dl intiaanisokeria

1 tl steviajauhetta

1 tl vaniljajauhetta

1/2 dl vettä

3/4 tl psylliumjauhetta

3/4 tl leivinjauhetta

1 dl mulperinmarjoja

Laitoin kaakaovoin sulamaan vesihauteeseen. Sillä aikaa tehosekoitin cashewpähkinät jauheeksi ja lisäsin koneen kulhoon huuhdellut ja valutetut mustapavut ja soseutin. (huom! jos käyttää itse keitettyjä papuja kannattaa lisätä taikinaan suolaripaus) Tehosekoitin joukkoon myös kaakaojauheen, sokerin, stevian, vaniljan, veden ja sulaneen kaakaovoin. Psylliumjauheen ja leivinjauheen lisäsin alkuperäisen ohjeen mukaisesti lusikalla sekoittaen, mutta en usko, että mitään katastrofia syntyisi vaikka nekin tehosekoittaisi. Sekoitin myös mulperit joukkoon.

Laitoin leivinpaperin neliskanttiseen vuokaan ja levitin taikinan 20x17cm kokoiseksi n.1 cm:n paksuiseksi levyksi. Paistoin 175 asteessa 25 minuuttia.

Jäähtyneenä leikkasin paloiksi ja pakkasin retkievääksi. Neljän henkilön voimin söimme koko brownien kerralla. Oli oikein maistuva leivonnainen, yhtään "terveellistä" sivumakua en huomannut. Ensi kerralla voisin vielä lisätä pähkinärouhetta taikinaan taikka ripotella pinnalle ennen paistamista.

maiskuti

Juolukastakin täytyi nappaista kuva, kun ovat niin komeissa syysväreissä.

Vieläkin olisi puolukkaämpärillinen odottelemassa putsausta ja pakastusta. Miten nämä jälkityöt ovatkin niin nihkeitä suorittaa. Puolukanputsaaja saa paikan! Browniepalkalla. Ai niin, mutta nehän syötiinkin jo...

Afrikkalaisehko maapähkinävoikastike

Törmäsin tähän Herkku ja koukku -blogin reseptiin. Enkä kerrassaan voinut olla kokeilematta! Varioinnin jälkeen en enää uskalla tätä afrikkalaiseksi ruokalajiksi väittää, mutta afrikkalaisehkoksi uskallan :)

Jotenkin tosi tuhtia ja täyttävää. Erilaista ja jännää! Mutta maapähkinävoin ystävä tykkää! Jo ulkonäönkin puolesta, mutta myös maun, kaipaa runsasta persiljasilppua (tai muuta yrttiä) päällensä ja raikasta vihersalaattia rinnallensa. Kastikkeeseen menivät viimeiset tomaattini, muuten olisin niitäkin pilkkonut lautasen syrjään.

Maapähkinävoikastike  4:lle

1 iso sipuli
+ loraus öljyä
1/2 chilikastikesydänjääpala
2 isoa valkosipulinkynttä
3 tomaattia
1 pienenpuoleinen (keltainen) kesäkurpitsa (koska niitä riittää vieläkin)
175 g (n. 1 1/2 dl) maapähkinävoita
1 dl vettä
1/2 tl savupaprikajauhetta
1/2 tl (tai enemmän) suolaa
ropsaus rouhittua mustapippuria
+ persiljaa
+ salaattia

Kuorin ja pilkoin sipulin. Kuullotin sitä vähän aikaa pannulla lorauksessa öljyä. Heitin mukaan puolikkaan chilijään (näköjään saa ihan helposti halkaistua jäisenä veitsellä) ja murskatut valkosipulin kynnet. Leikkasin tomaatit pieniksi kuutioiksi ja kesäkurpitsan isoiksi palasiksi ja lisäsin pannulle. (olisin varmasti käyttänyt tomaattimurskaa jos sitä olisi kaapista löytynyt, tai sitten enemmän tomaatteja jos niitäkään olisi löytynyt) Kun kesäkurpitsa oli juuri ja juuri kypsää, lisäsin loput mausteet ja maapähkinävoin sekä vettä ohentamaan jämäkkää seosta.

Alkuperäisen ohjeen kuskusia minulla ei ollut, joten kastike syötiin bulgurin kanssa. Maustoin keitetyn bulgurin suolalla, paprikajauheella ja lorauksella oliiviöljyä.
Ja kuten sanottua, runsaasti sitä persiljasilppua annoksen päälle!

Haa! Ehkäpä Pienestä on sittenkin jo tullut Iso tyttö, kuten väittää. Koristeli itse annoksensa persiljasilpulla ihan vihreäksi ja alkoi reippaasti haarukoimaan ääntä kohti. Yllätys yllätys! Varovaisen toiveikas olen, että pahimmat ruokaennakkoluulot on nyt meillä taakse jääneet.

Seesaminen omenakakku ja kookoksinen -piirakka

Markkinoilta tuli ostettua pari kassillista ihania ja makeita kotimaisia omenoita. Niitä on rouskuteltu aamu- ja iltapalaksi sekä käytetty leivontaan. Harmittaa ainoastaan se, etten tullut kysyneeksi omenoiden lajiketta. Ovat nimittäin niin hyvän makuisia, että ostaisin toistekin jos vastaan tulee.

Tällainen omenakakku meni viemiseksi, kun lähdimme uutta vauvelia katsomaan. Sankari itse nukkui koko vierailun ajan, heräsi ainoastaan vilkuttamaan lähtiessämme :)

Seesaminen omenakakku

2 dl vehnäjauhoja
1 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
2 dl sokeria
1 tl kanelia
1/2 tl vaniljajauhetta
2 tl leivinjauhetta
3 omenaa (380 g)
2 dl maustamatonta soijajugurttia
1 dl soijajuomaa
reilu 1 rkl tahinia
+ margariinia vuoan voiteluun
+ kuorimattomia seesamin siemeniä leivitykseen ja kakun pinnalle

Sekoitin jauhot, hiutaleet, kanelin, vaniljan ja leivinjauheen keskenään. Kuutioin omenat ja lisäsin jauhoihin yhdessä soijajugurtin ja -juoman kanssa. Sekoitin tasaiseksi. Voitelin 24 cm:n irtopohjavuoan ja leivitin sen reilulla määrällä seesaminsiemeniä. Lusikoin puolet omena-taikina-seoksesta vuokaan ja valutin reilun ruokalusikallisen tahinia päälle. Lusikoin vielä loput taikinat vuokaan ja ripottelin noin ruokalusikallisen seesaminsiemeniä kakun päälle. Paistoin 175 asteessa 33 minuuttia.

Kakun lisäksi otimme myös vaniljakastikepakkauksen mukaan. Erittäin mehevä ja omenainen kakku tästä tuli. Ja juolahtikin mieleeni, että maapähkinävoinen versio voisi olla kiva. Siis että tahinin sijaan kakun väliin lusikoisi maapähkinävoita. Myöskin kardemumma sopisi kakkuun.

Seuraava piirakka taasen tarjoiltiin ihan kotona vieraille. Käytin hyväksi vanhaa ideaa kookoksisesta puolukkapiirakasta...eikun karpaloitahan siinä olikin.

Kookoksinen omenapiirakka

Pohja
3 dl vehnäjauhoja (joista 1 dl täysjyväistä)
1/2 dl kookoshiutaleita
3/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
125 g margariinia (sin. Keiju)
20 ml vettä (1 rkl + 1 tl)
+ margariinia  ja kookoshiutaleita vuoan voiteluun ja leivitykseen

Sekoitin kuivat aineet ja nypin margariinin joukkoon. Lopuksi vesikin sekaan. Voitelin piirasvuoan ja leivitin sen kookoshiutaleilla. Kaulitsin taikinan levyksi ja siirsin vuokaan. Painelin vielä taikinan kunnolla paikoilleen ja pistelin pohjan haarukalla. Esipaistoin 175 asteessa 10 min.

Täyte
4 omenaa (vajaa 500 g)
3 1/2 dl maustamatonta soijajugurttia
1/2 dl sokeria
1 tl perunajauhoja
1/3 tl vaniljajauhetta
Pilkoin omenat ja sekoitin loput ainekset yhteen. Valutin puolet nestemäisestä täytteestä esipaistetun pohjan päälle ja ladoin omenat kastikkeen päälle. Valelin loput liemet omppujen päälle ja paistoin vielä 27 minuuttia.

Muutamia omppuja on vielä jäljellä, joten saapa nähdä syntykö niistä vielä jotakin..

nyt niitä saa! Puolukkasaaliit houkuttelevat ja niitä pitäisikin tallettaa suuret määrät pakastimeen. Viime talvena olivat ylläri-suosikkimarjojani. Sopivat niin ihanasti raakapuuroihin!

Ja sitten olen onnistunut hieman huolestumaankin :/

Näyttäisi siltä, että lähes kaikki blogit ympäriltäni ovat lähteneet mukaan uuteen Inspirationiin. Jäin sitten ihan rannalle ruikuttamaan! Hataran muistini syövereistä sain kaivettua mielikuvat kutsuviestistä, joka minunkin sähköpostiini oli joskus ilmestynyt. Sen verran harvoin vain tulee luettua tuota sähköpostia, että myöhästyin vastaamisen kanssa. Muutenkin olen aika arka lähtemään tällaisiin juttuihin, joten enpä tiedä olisinko siltikään uskaltanut, vaikka viestin olisin ajoissa saavuttanutkin.
Mutta se pointtini on, että ettehän silti ihan kaikki minua jätä vaikken samaan porukkaan kuulukaan!

Kesäkurpitsa-proteiinipommi-leipä

Aina välillä tuntuu, että täytyy vähän proteiinitankata tuota vihanneksista ja hedelmistä tykkäävää Vekaraa. Sitä varten on proteiinipommi -leipä! Kesäkurpitsa on mukana ihan vain siksi, että niitä löytyy edelleen jääkaapista useita.

Kesäkurpitsa -proteiinipommi -leipä

3 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa
1 tl (ruusu)suolaa
2 tl (intiaani)sokeria
3 1/2 dl vettä
1 dl soijajauhoja
1 dl lupiinijauhoja
1 dl kikhernejauhoja
2 rkl (oliivi)öljyä
1 kesäkurpitsa (275 g)
vajaa 1 dl pilkottuja aurinkokuivattuja tomaatteja (öljyyn säilöttyjä ja öljy pois valutettuna)

Sekoitin vehnäjauhot, hiivan, suolan ja sokerin. Lämmitin veden n. 42 asteeseen ja sekoitin mukaan. Vatkailin seosta jonkin aikaa, kunnes sitkoa alkoi muodostua. Lisäsin sekaan muutkin jauhot ja öljyn ja sekoitin tasaiseksi. Annoin taikinan kohota peitettynä reilun puoli tuntia. Raastoin kesäkurpitsan karkealla terällä ja lisäsin sekoittaen taikinaan aurinkokuivattujen tomaattien kanssa. Levitin leivinpaperoidulle pellille ehkäpä noin sentin kerrokseksi. Paistoin 200 asteessa n. 25 minuuttia.

Leivästä tuli oikein pehmeää ja muhevaa. Ihan mielellään sitä syö. Vaikutteita sain Ekoloisesta.

raaka leipä

kypsä leipä

Vekara ei ole kovin ihastunut leipäänkään, joten jotta proteiinipommi osuisi kohteeseensa muotoilin häntä varten osasta taikinasta ihan pieniä patonkeja. Sellaisia matosia :D
Pox! Täysosuma!

Omena-karviais-paistos (gluteeniton)

Sadonkorjuu puutarhassa jatkuu... Tällä kertaa vuorossa ovat karviaiset. Omenat täytyi ostaa markkinoilta, kun omat puut ovat vielä niin pieniä, ettei omppuja vielä tule.

 

Omena-Karviais-Paistos  ehkäpä 8 annosta

3 kpl/ 450 g kotimaisia omenoita

5 dl karviaisia

2 dl kaurahiutaleita (vain ns. puhdaskaura on varmasti gluteenitonta)

1 1/2 dl mantelijauhetta

1/2 dl seesaminsiemeniä

1 dl sokeria

1/2 tl steviajauhetta

1 tl kanelia

1/2 tl kardemummaa

100 g margariinia

 + vaniljajätskiä

Poistin omenoista siemenkodat ja pilkoin omenat paloiksi. Levitin palat laakean uunivuoan pohjalle. Laitoin karviaiset omppupalojen seuraan. Sekoitin ainekset kaurahiutaleista kardemummaan sekaisin. Sulatin margariinin ja sekoitin kuivien ainesten joukkoon. Ripottelin muruseoksen omenoiden ja karviaisten päälle. Paistoin 200 asteessa reilun 20 minuuttia, kunnes murukerroksen pinta hieman ruskettui.

Paistos on ihanaa vielä lämpimänä ja vaniljajätskin kanssa. 

Kuvat on näppäisty paistamattomasta paistoksesta, sillä heti uunista oton jälkeen riensin tulikuuma paistos kainalossa (no, oikeasti auton peräkontissa) kyläilemään.

Chilien säilömisoivallus eli chilikastikejääpalat

Kylmien öiden uhatessa kiiruhdin keräämään chileistäni kaikki kypsät ja kypsähköt hedelmät talteen.

omat kullanmurut rivissä <3

Sitten vain miettimään, mitä niistä syntyisi. Aikaisemmin, onnistuessani chilinviljelyssä, olen vain kuivannut chilit ja sehän onkin hyvä säilömistapa. Paitsi, että ne kuivat käkkärät ovatkin sitten meinanneet unhoittua kaapin perälle vuosikertatavaraksi.
Nyt sain idean! Tykkään käyttää chilikastiketta ruuanlaitossa, se kun on niin helppoa lorauttaa pullosta. Miksipä en sitten tekisi vastaavaa itse? Ja ajatus juoksi pidemmälle. Pakastin säilöö ilman säilöntäaineita ja (annos)jääpaloiksi pakastettuna käyttö on helppoa ja nopeaa.

ChilikastikeJääpalat 

125 g chilejä
4 kpl (n. 400 g) tomaattia
2 valkosipulin kynttä
1 1/2 rkl sitruunamehua
1 rkl agavesiirappia
1 tl (ruusu)suolaa

Pilkoin chilit ja tomaatit pienemmiksi ja kuorin valkosipulin kynnet. Sauvasekoitin kaikki ainekset soseeksi ja yritin tähdätä jääpalamuottiin. (tosiaankin yritin, sillä lopputuloksena kaikki pienen keittiöni pinnat lainehtivat chilikastiketta) Ja sitten laitoin pakastimeen.

Jääpalamuottien loppuessa jaoin loput kastikkeet silikonisiin muffarivuokiin. Ovat myös käteviä pakastuspuuhissa, ja niihin on huomattavasti helpompi osua!

apua! Näille ei olekaan mitään järkevää kategoriaa olemassa. Olisiko se sitten kastike -kategorian perustamisen paikka?

Kesäkurpitsaputki päällä

Neljästä kesäkurpitsan taimesta tulee ylimäärin satoa omalle perheelle ja hieman muillekin jaettavaksi. Tämän tavallisen paistokseni lisäksi on pitänyt keksiä muitakin tapoja kuluttaa satoa. Olen tehnyt niin kesäkurpitsakakkua kuin -pikkuleipiäkin sekä marinoituja kesäkurpitsasuikaleita ja kuivattuja snäksejä, joiden kanssa pieni katastrofikin tapahtui. Mitään kovin julkaisukelpoista en kuitenkaan harmikseni ole saanut aikaan.

Paitsi nyt nämä onnistuneimmat kokeiluni, jotka yllätyksekseni maistuivat Vekarallekin. Laitetataanpa siis muistiin...

KesäkurpitsaTsatsiki

240 g (keltaista) kesäkurpitsaa
3 dl maustamatonta soijajugurttia
1 rkl oliiviöljyä
vajaa 1 rkl sitruunamehua
1 rkl hienonnettua viherminttua
1 muhkea valkosipulin kynsi
1 ml mustapippurirouhetta
1/2 tl suolaa
Raastoin kesäkurpitsan karkealla terällä. Soijajugurtiin jätin valuttamatta, mutta kyllä se kannattaisi niin saisi ylimääräistä nestettä vähemmäksi. Sekoitin loput ainekset kesäkurpitsaraasteen ja jugurtin kanssa sekaisin. Valkosipulin kynnen puristin joukkoon. Annoin maustua jääkaapissa parisen tuntia.

Kesäkurpitsapihvit  9 kpl

280 g (vihreää) kesäkurpitsaa
1 1/2 dl cashewpähkinää
1 1/2 dl kikhernejauhoja
1 rkl öljyä
2 isoa valkosipulin kynttä
vajaa 1 tl suolaa
1 1/2 ml mustapippuria
ripaus chilijauhetta
Raastoin kesäkurpitsan karkealla terällä. Rouhin cashewpähkinät tehosekoittimella. Puristin valkosipulinkynnet. Sekoitin kaikki ainekset massaksi.
Lämmitin tilkan öljyä paistinpannulla ja tiputin pihvitaikinaa pannulle lusikalla. Litistin kasat pihvin muotoon ja paistoin molemmin puolin ruskeaksi. Yhtäaikaa pannulla mahtui paistamaan neljä pihviä.

Tsatsikin ja pihvien kanssa syötiin oman maan salaatteja ja kaupan kypsiä tomaatteja. Tsatsikiannos on aika reilun kokoinen, joten sitä riitti runsaasti myös iltapalaruisleipien päälle.

Minä niin tykkään, kun pääsee käyttämään oman maan satoa ruuanlaitossa! 
Vaikkakin ne tulokset vähän kehnohkoja ovat olleet, niin tämä sentään oli ihan syötävää ;)