Kvinoa-tabbouleh

Tässä blogissa saattaa olla jo useampi tabbouleh-ohje. Päätin kuitenkin, että se ei haittaa, koska taas on kesä ja kesäruokien aika. Mielestäni tabbouleh onkin raikkaudessaan yksi ihanimpia kesäruokia, josta kannattaa aina välillä hieman muistutella. Kun on kotimaisten kesätomaattien aika ja oma kasvimaa vihreänään persiljaa, silloin tehdään tabboulehia! Hyvää lisukkeena tai ihan itsenänsäkin oiva ateria, etenkin kun kylkeen asettelee muutaman kalamata-oliivin ja jälkkäriksi kauden hedelmiä: vesimelonia, kirsikkaa tai  nektariinia.

Kvinoa-tabbouleh   n. 5 annosta pääruokana

6 dl keitettyä, jäähtynyttä, irtonaista kvinoaa
1 tlk kikherneitä (säilyke)
ISO nippu persiljaa
3/4 dl sitruunamehua (=1 iso sitruuna)
1/2 dl oliiviöljyä (ainakin)
3/4-1 tl suolaa
1/2 tl rouhittua mustapippuria
1 valkosipulin kynsi

1 suippopaprika
3 isoa tomaattia (reilu 400 g)
n. 10 cm pätkä kurkkua

Huuhtelin säilykekikherneet ja silppusin persiljat hienoksi hitusiksi. Sekoitin ne kvinoan sekaan yhdessä sitruunamehun, oliiviöljyn ja mausteiden kanssa. Valkosipuli toki puristettuna.
Kuutioin paprikan, tomaatit ja kurkun ja sekoitin edellisten joukkoon. Sitten vähäksi aikaa maustumaan jääkaappiin!


Itse olen suht laiska pilkkoja ja yleensä taipumuksenani on jättää vihannekset aika rouheiksi paloiksi. Tabboulehin kanssa teen poikkeuksen ja ryhdistäydyn! Tässä vihanneksien kuuluu olla pieninä tasalaatuisina kuutioina. Haarukoiminenkin on helpompaa ja ihanampaa.

Melkein kuin kiinalaisessa ravintolassa

Tämän reseptin alkutarinaan liittyy melko huono ravintolakokemus. Viime talvena, ennen koronaa, käveltiin läpi tuulen ja lumituiskun lähimpään kiinalaiseen ravintolaan, jonne sinnekin oli matkaa aika monta kilometriä. Tilattiin nälissään talon tofuannokset ja petyttiin. Annokset olivat harmillisen huonot. Tilanne kääntyi kuitenkin voitoksi kun kokemuksesta sisuuntuneina päätettiin, että tehhään ite parempaa ja niin tehtiin! Syntyi seuraavanlainen resepti:

 Valkosipulinen kasvisvokki  ainakin neljälle

2 porkkanaa
1 pieni parsakaali
1 iso sipuli
1 suippopaprika
6 hyvän kokoista valkosipulinkynttä

1/2 dl (rypsi)öljyä
1 rkl Sambal Oelek -chilitahnaa
1/2 dl soijakastiketta (vähäsuolaisempaa)
2,5 rkl maissitärkkelystä
1/2 l vettä

Proteiiniksi 1 pkt:
Hälsans Kök fileesuikaleita TAI
VegMe rustiikkipaloja TAI
paistettua tofulastua (savu- tai marinoitu tofu)

Tarjoiluun riisiä, kvinoaa tms.


Ruoka on tosi nopsa paistaa, joten kannattaa tehdä valmistelut etukäteen ja keittää lisuke valmiiksi.

Kuorin porkkanat ja siivutin ohuiksi kiekoiksi. Kuorin sipulin ja leikkasin isoiksi lohkoiksi. Parsakaalin pesin ja pilkoin suupaloiksi. Pesin paprikan ja poistin kannan ja siemenet sekä leikkasin reiluiksi paloiksi. Kuorin valkosipulinkynnet.

Lämmitin öljyn paistinpannulla ja kaadoin paloitellut vihannekset kuumalle pannulle. Paistelin hetkisen välillä käännellen ja puristin valkosipulit mukaan hetkiseksi paistumaan lempeämmiksi. Itselleni on tärkeää, että vihannekset säilyvät rapsakoina, joten 5 minuuttia paistamista riittää. Jos tykkäät kypsemmistä vihanneksista, jatka paistamista hetken pitempään, mutta suosittelen jättämään vihannekset rohkeasti rapeiksi.

Sekoitin maissitärkkelyksen vesilasilliseen ja kaadoin pannulle ja lisäsin vettä yhteensä 1/2 litraa sekä soijakastikkeen ja chilitahnan. Annoin kastikkeen kuplia vähän aikaa, kunnes se suurustui.

Lisäsin tällä kertaa lopuksi mukaan paketillisen Hälsans Kök fileesuikaleita. Muita hyväksi todettuja proteiininlähteitä tähän ovat VegMe rustiikkipalat ja tofu rapeiksi suikaleiksi etukäteen paistettuna.


Ja nyt nauttimaan ruuasta, joka maistuu siltä, miltä ruuan kiinalaisessa ravintolassa olettaa maistuvan eli hyvältä 😀 Ja ihanan valkosipuliselta!

Ruokaa voi varioida proteiininlähteen vaihtamisen lisäksi erilaisilla vihanneksilla, herkkusienillä ja erityisesti cashewpähkinät sopivat joukkoon. Chilitahna kannattaa laittaa vielä pöytään tarjolle, jotta chilinystävät voivat sitä annokseensa lisätä.

Hirmu helppo kukkakaaligratiini

Heipähei! Kesäisen raikkaitten reseptien sijaan tarjoilen ihanaa, pehmoista kukkakaaligratiinia. Tämä on jäänyt talvikiireiden jaloissa julkaisematta, mutta nyt lomalla vihdoin pääsee esittäytymään. Resepti on hirmuisen helppo, siihen tarvitsee vain kolmea ainesta ja hetkisen uuninlämpöä.
Mennäämpä jo ohjeen pariin, enempää tarinoimatta!

Vegaaninen kukkakaaligratiini  4:lle maltilliselle syöjälle

1 kukkakaali (n. 800 g)
1/2 pussia Ilo Vegaanin pizzamurua (tai muuta vegejuustomurua)
1 tlk eli 2 dl kaurakermaa

Kukkakaalista voi poistaa suojuslehdet jos ne näyttävät huonoilta, mutta hyvät voi  laittaa paistoksen sekaan tietysti. Pesaisin kukkiksen ja pilkoin suupaloiksi. Levitin palaset uunivuokaan ja ripottelin juustomurut päälle. Leikkasin kaurakermapurkkiin pienen kaatonokan ja valuttelin tasaisesti nuppujen päälle.
Paistetaan 225 asteessa n. 25 minuuttia, kunnes kukkakaalit pehmenevät ja alkavat saada väriä.
 

Mustapippurin ystävät, joihin itsekin kuulun, rouhivat toki herkkuansa vuokaan mukaan, mutta omat jälkeläiseni toivovat kukkakaaligratiinin ilman mausteita. Hyvää se tällaisena simppelinäkin versiona on!

Ihanaa kesää muillekin! Mie olen kesälomalla ensimmäistä kertaa vuosikausiin ja nautin!

Kermainen tofu-parsakaalipasta

Heipparallaa! Täällä Napapiirin korkeuksilla on vihdoin alkanut näkyä hieman kevättä enteilevää valoa. Se innosti lopultakin kuvaamaan tämän pasta-reseptin, jonka yhdessä Elämäni Miehen kanssa sydäntalvella kehitimme. Kännykkäkamerani alkaa nyt valon puolesta pärjäilemään kuvaustehtävässään. Jee!

Jo vuosia meillä on ollut sellainen kenkku tilanne, että EM ei ole ollut lainkaan riemuissaan tofusta, se on suorastaan puistattanut häntä, vaikka itsehän tofun ystävänä napsin sitä vaikka raakana.
Läpimurto sattui kun kerran hoksasin suikaloida tofun juustohöylällä ja paistaa rapsakaksi. Näin käsiteltynä tofu on herkkua vaikka leivän päällä...tai sitten tässä simppelissä pastassa. Miehenkin mielestä!

Tofu-parsakaalipasta 3-4 annosta

1 pkt savutofua (tai marinoitua)
öljyä
130 g täysjyväspagettia
1 parsakaali (300-500 g)
1 tlk kaurakermaa (2-2,5 dl)

mausteet:
1 rkl paprikajauhetta (savupaprikaa jos et  käytä savutofua)
n. 1 tl mustapippurirouhetta
maltillinen hipsautus chilijauhetta
4 valkosipulin kynttä
ripaus suolaa

Tofu suikaloidaan juustohöylällä ja paistellaan runsaassa öljyssä, kunnes se on sitkeän rapsakkaa. Mausteet voi ripotella kääntelyn yhteydessä, paitsi valkosipulit kannattaa puristaa vasta loppuvaiheessa mukaan. Ainakin itse tykkään, että valkosipulia paistetaan vain kevyesti, jotta sen hyvä maku säilyy valmiiseen annokseen asti mukana. Suolaa lisään vasta myöhemmässä vaiheessa.

Näppärät keittävät samalla spagetit ja pilkkovat parsakaalin varsineen suupalan kokoisiksi kappaleiksi. Kun spagetti alkaa olla valmista, voi parsakaalinpalat kumota samaan kattilaan ja keittää muutaman minuutin, kunnes parsakaalit ovat napakan kypsiä. Jälkikypsymistä tapahtuu, joten ylikypsiksi niitä ei kannata keittää!
Keitinvesi kaadetaan pois ja paistetut tofut ja kaurakerma sekoitetaan spagetin joukkoon. Ihan pikku hetken kun jaksaa antaa tekeytyä kannen alla niin valmista on!

Halutessaan annosta piristämään voi ripotella tuoreen chilin viipaleita.

 PS. Mahottoman taitava pikkusiskoni on alkanut myös kirjoittelemaan omaa blogia. Kannattaa käydä kurkkimassa: https://iitutati.blogspot.com/

MikroPiirakkaa (myös gluteeniton versio)

Hei pitkästä aikaa! Joulupukki toi meille mikron ja innostuin kokeilemaan leipomista sillä. Tulokset olivat aika lupaavia, joten kirjoittelin piiiiitkästä aikaa reseptiä ylös. Ihanaa palata tänne blogin äärelle!

Jos pieni herkkunälkä iskee niin mikrouuni on näemmä oivallinen apuväline. Leipominen on helppoa ja vikkelää, kauaa ei tarvitse herkuntuskissaan kiemurrella! Tiskiäkään ei liiaksi synny, koska ainekset sekoitetaan suoraan paistoastiassa ja muutaman minuutin kuluttua .. PIM .. herkku on valmis.

Mikropiirakka kahdelle  tai yhdelle ahneelle

0,5 dl mantelijauhetta
0,5 dl vehnäjauhoja (tai gluteenitonta kaurajauhoa jos haluat gluteenittoman version!)
1 rkl sokeria
0,5 tl vaniljasokeria
1/4 tl leivinjauhetta
hyppysellinen suolaa
1 rkl öljyä
3 rkl kaura- tai soijamaitoa

lisäksi
0,75 dl mustikoita TAI
1/2 omena
ripaus sokeria tai kanelisokeria


Mittasin  kaikki kuivat ainekset syvään, mutta melko laakeaan lautaseen. (eli sellainen leveämmän mallinen keittolautanen) Sekoitin ja lisäsin öljyn ja nesteen sekoittaen. Levitin taikinan lusikalla suht tasaiseksi kerrokseksi lautasen pohjalle. Päälle vaikka mustikoita tai puolikas omena ohuina lohkoina. Mustikoiden päälle ripottelin hitusen sokeria ja omenoiden päälle ripauksen kanelisokeria.

3,5 - 4 minuuttia täydellä teholla (oma mikroni on 700 w teholtaan) riittää kypsentämään piirakan. Ei haittaa vaikka siihen jäisi pikkuinen raa'alta vaikuttava kohta, koska piirakassa tapahtuu jälkikypsymistä kun sen antaa vähän aikaa jäähtyä.

Piirakat ovat erityisen ihania jos pakastimesta sattuu löytymään kaveriksi vaniljajätskiä, mutta kyllä vaniljajugurttikin ajaa asian.

Sitten vain lusikat kätösiin ja kaapimaan!

Etenkin omenainen versio keräsi meillä ihastuneita kommentteja.

Testasin reseptin sekä vehnäjauhoilla että kaurajauhoilla. Molemmat toimivat hyvin, joskin kaurajauhoilla tulee ehkä vähäsen terveellisemmän makuinen (ja terveellisempäähän se onkin) joten valitse itsellesi sopivampi vaihtoehto. 

Vegaanin "kana"salaatti

Elämäni Mies veganisoi vanhan bravuurinsa ja resepti on mielestäni niin hyvä, että ansaitsee tulla muillekin kerrotuksi. Tässäpä siis maistuva ja iso kulhollinen ruokaisaa salaattia, jota mielellään haarukoi vaikka lounaseväänä töissä, mutta kelpaa se kutsujen noutopöytäänkin tarjolle laitettavaksi.

Vegaanin kanasalaatti   iso kulhollinen

2 dl tummaa riisiä
n. 5 dl vettä
0,5 tl suolaa
1 tl currya
1 tl kurkumaa
1/4 tl mustapippurirouhetta

1 pss (200 g) pakasteherneitä
1 pss (200 g) pakastemaissia
2 suippopaprikaa
1/2 pienehköstä jäävuorisalaatista
1 prk (230g) pieniä ananaspaloja
1 rss Hälsans Kök fileesuikaleita

lisäksi:  Vegaanista majoneesia. Tai kuten kuvassa, Auran Ranch-burgerkastiketta.


Keitin riisin kypsäksi yllämainittujen mausteiden kanssa ja jätin sen jäähtymään. Sulatin (kotimaiset) pakasteherneet ja kiehautin pakastemaissit pakkauksen ohjeen mukaan.
Pesin ja pilkoin suippopaprikat ja jäävuorisalaatin. Valutin ananaspaloista liemen pois.
Sulatin fileesuikaleet ja pilkoin ne pienemmiksi paloiksi.

Sekoitin kaikki ainekset sekaisin isossa kulhossa.

Tarjoillaan majoneesin tai muun täyteläisen kastikkeen kanssa, jota kukin syöjä saa itse annostella ja sekoittaa salaattiinsa.

Elämäni Miehen kanssa tykkäämme Auran Ranch-kastikkeesta, jolloin annoksesta tulee melko mausteinen. Miedompien makujen ystävät tykkäävät kenties enempi maustamattomasta majoneesista salaatin kanssa. Vaihtoehtoisesti riisin keitinveteen voi laittaa mausteita varovaisemmin.

Uskon, että tämä ohje on yksi sellaisia matalan kynnyksen kasvisreseptejä, joka maistuu paatuneellekin sekasyöjälle, joka ehkäpä hieman vieroksuu erikoiselta kalskahtavia kikherneitä tai tofuja. Hälsans Kökin fileesuikaleet ovat hämmentävän kanamaisia ja mahdottoman käteviä käyttää, koska vaativat vain sulatuksen (ovat pakastetuote). Ja tämä ei ole mikään maksettu mainos, vaan  tuote vain on niin onnistunut, että siitä mielellään kertoo muillekin!

ps. kokkaava mies on jotenkin tosi hurmaava! eikö vain?

pps. koska meillä ei harrasteta sukupuolisyrjintää niin pakko mainita, että myös kokkaava nainen on hirmu hurmaava! :D

Ainon uusi ihana blogi ja lainatut tofuvohvelit

Törmäsin erittäin lupaavaan, uuteen ja innostavaan blogiin nimeltänsä
 Vegaanin ruokavuosi.
Uskon, että siitä tulee olemaan kovasti iloa kasvisruokaa suosiville lapsiperheille ja varmasti myös ihan kaikille muillekin vegaanisesta ruuasta kiinnostuneille ihmisolennoille. Vaihdoin blogin emännän, Ainon, kanssa muutaman sanasen ja lopulta päädyimme tekemään pienet resepti- ja haastatteluvaihtikset. Koska tapanani on tunnustaa kaikki heti, niin tunnustan nytkin, että Aino teki oikeastaan kaiken työn, minä vain uiskentelin vanavedessä. Sain häneltä muutaman haastattelukysymyksen ja vastavuoroisesti pyysin häntä vastaamaan itsekin omiin kysymyksiinsä.

Tässä nuo kysymykset, joiden myötä päästään hieman tutustumaan Ainoon. Itse pystyn hyvin samaistumaan tuohon viimeiseen vastaukseen 😀

1. Hei, kerro meille vähän itsestäsi! 

Olen Aino, 30 vuoden rajapyykkiä koputtelemassa oleva kahden pienen murun äiti. Jotkut syövät elääkseen, minä elän pää-asiassa syödäkseni. Ruoka on minulle työ ja harrastus. Tuotekehittäjän ammatti oli pitkään haaveammattini, mutta tällä hetkellä tyydyn keittiötyöhön ja vapaa-ajalla reseptien kehittelyyn - mikä sekin on todella antoisaa!

2. Kuinka kipinä ruoanlaittoon syntyi? Entäpä kuinka kiinnostuit vegaanisesta ruoanlaitosta? 

En tarkkaan osaa sanoa koska kipinä syntyi, uskon että se on aina ollut olemassa. Ennen kuin olin tarpeeksi iso keittiöpuuhiin, olis äärimmäisen kiinnostunut keittokirjoista ja ruokalehdistä. Lempipuuhaani on edelleen fyysisten keittokirjojen ja erilaisten reseptileikevihkosten selailu. Minulla on edelleen säästössä esimerkiksi ensimmäisen Maku -lehden vuosikerta, jonka muistan miltei ulkoa :D  

Vegaanisesta kokkailusta kiinnostuin parhaan ystäväni kautta, joka alkoi vegaaniksi jo yli kymmenen vuotta sitten. Halusin palavasti kokeilla kaikkea erilaista. Värikkäämpää, rouskuvampaa, mausteisempaa ja erilaisia koostumuksia. Ihanan nahkeaksi paistettu tofu ja hyvän puruvastuksen omaava seitan vetivät puoleensa. Tällaistakin on! 

Ammattini vuoksi kipuilin vegaaniuden kanssa kauan. On hieman ongelmallista olla vegaani tällä alalla. Tällä hetkellä pidän ruokavaliotani kuitenkin enemmän voimavarana kuin rajoitteena.

3. Kolme lempi raaka-ainettasi tällä hetkellä ja miksi? 

 Ääh tämä on vaikea! Mietin tätä vastausta ainakin puoli tuntia :D

1. Soijajogurtti (maustamatonta ja paksua). Syön ihan hirveät määrät kasvipohjaisia jogurtteja, niitä vain täytyy aina olla kaapissa. Soijajogurttia syön usein aamulla pakastemarjojen, granolan ja vaahterasiirapin kera. Luumusose ja saksanpähkinät on myös ihana kaveri tälle herkulle! Jos haluan vielä paksumman koostumuksen, annan se valua yön yli kahvinsuodattimessa. Valutettua jogurttia voi levittää vaikkapa leivälle ja koristella marjoilla! Soijajogurtti sopii myös hyvin juustokakun täytteeseen. 

2. Cashew -pähkinä. Nämä vaan ovat niin hyviä ja monikäyttöisiä. Joskus muinoin osittain välttelin pähkinöitä, koska niissä on niin paljon rasvaa. Nyttemmin olen ymmärtänyt, että niissä on paljon muutakin. Cashewit on hyviä paahdettuna vaikkapa wokissa tai keiton lisänä. Kermaisuutta sosekeittoon saa helposti myös lisäämällä mukaan kourallisen jo kasvisten poreillessa. Taipuu tuo pähkinä kermaksikin ja vaunukkaaksi hedelmien kanssa surautettuna! Liotusaika lyhenee huomattavasti kun käyttää kiehuvaa vettä :) 

3. Tofu. Olen true "tofu worshipper". Taipuu moneen. Kylmäsavutofu on taivaallista ihan vain paistettuna. Tofukiusaus on yksi lempiruoistani, pitäisikin kokeilla Paulan versiota herkkusienillä! Marinoitua käytän pyöryköihin ja erilaisiin täytteisiin. Maustamatonta myös makeisiin herkkuihin :)

4. Ikimuistoisin kokkaamasi ateria?  

Tuoreimmassa muistissa on, kun ensimmäisen kerran kokkasin appivanhemmilleni kokonaan vegaanisen aterian. Olimme mökillä ja halusin ruokkia koko porukan. Tein hernekeittoa ja lättyjä pienen mökkikeittiön kaasuhellalla hirveässä helteessä. Hikoilin kuin viimeistä päivää vaikka kaikki ovet ja ikkunat oli auki. Ateria oli kuitenkin menestys ja kaiken vaivan arvoinen! 

5. Jos saisit kokata jollekin julkisuuden henkilölle, kelle kokkaisit ja mitä se olisi? 

Kutsuisin lasten lempparit eli Hevisaurukset syömään! Hevisaurus on hauska bändi ja kyllä minä nämä kappaleet osaan ulkoa. Asenteissa kasvisruokaa kohtaan taitaa kuitenkin olla kehitettävää, joten olisi näytön paikka! Hevisaurukset pitävät ennakkotietojen mukaan hernekeitosta, joten ehkäpä sitä sitten - luottoreseptillä! Jälkiruoaksi täytetekakkua kauravispikeolla ja kaikenlaisilla tuoreilla marjoilla. 
 

Ainon resepteistä bongasin heti nämä tofuvohvelit, joiden lukemattomat variaatiomahdollisuudet alkoivat välittömästi risteilemään mielessäni. Tällä kertaa toteutin kuitenkin erittäin yksinkertaistetun version reseptistä, sillä ruokaseuranani oli Tonttu 5v. Hänen ruuassaan ei saa olla pilkkuja tai muutakaan arveluttavaa. Suosittelen kokeilemaan sitä alkuperäistä reseptiä jos et pelkää pilkkuja tai muuta arveluttavaa.

Tofuvohvelit   n. 3 annosta

250 g tofua
2 dl kaurahiutaleita
1 dl kasvimaitoa
3 rkl öljyä
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippurirouhetta
1 dl vehnäjauhoja

Pilkoin tofun pienemmäksi ja laitoin kulhoon. Mittasin mukaan kaurahiutaleet, kasvimaidon, öljyn ja mausteet. Sauvasekoitin tasaiseksi massaksi. Sekoitin vehnäjauhot lusikalla joukkoon.

Kuumensin vohveliraudan ja sivelin pinnat margariinilla. Nostelin jähmeää ja tahmaista taikinaa nokareina, kahden lusikan avulla vohveliraudalle ja painoin kannen kiinni. Paistoin kunnes vohvelit olivat kypsiä ja irtosivat vohveliraudan pinnasta.

Vohveleista tuli aika jämäköitä ja niiden päälle pystyi kasaamaan mieleisensä täytteet ja ruokailu sujui siitä lähtien ihan vain käsiä ja hampaita käytellen. Itse mielellään lähestyn kaikenlaisten lettusten ja läpysköjen täyttämistä hummuksen ja salsan suunnasta. Vihannekset vielä viimeistelevät makuelämyksen.

Olen tosi vaikuttunut Ainon resepti-ideasta ja se jäi hiillostelemaan sen verran, että ihan varmasti tulen kokeilemaan vielä ainakin punajuurella pinkiksi väritettyä versiota ja saattaisivat tofuvohvelit taipua myös makeaan herkkuvohveliversioonkin... Oioi!