Vegeä: Tofu fish 'n' chips

Tämähän on jo puolisen vuotta vanha uutinen, mutta kannattaa -tottakai- kertoa! Kaimani Paula Heinonen on tehnyt keittokirjan, joka kuuluu joka vegekokin (ja kenen vaan kotikokin) kirjakokoelmaan. Reseptit ovat helppoja ja ainesosalistat lyhyitä, joten kirja sopii aloittelijalle, mutta saa tällainen konkarikin siitä innoitusta. Jokainen resepti on kirjassa ansainnut kuvan ja saatesanat, kuten mielestäni nykyaikaiseen ruokakirjaan kuuluukin. Hyvä Paula!

kuva kustantajalta

Mahottoman houkuttelevalta kuulostaa mm. kirjan mansikkamojito, mutta oi ja voi mansikkakesä ehti jo vilahtaa ohi. Tulevaisuudessa testattavaksi jää myös tofufeta ja siitä tehty kreikkalainen salaatti sekä herkulta vaikuttava kuningatarpannukakku.
Tällä kertaa kokattavaksi valikoitui ruokalaji nimeltänsä Tofu fish 'n' chips. Koko kahden hengen testiryhmämme tykkäsi. Yksinkertaista ja maistuvaa!

Tofu fish 'n' chips  4:lle

300 g savutofua
1/2 dl korppujauhoja
hienoa merisuolaa
rouhittua mustapippuria
1/2 sitruunan mehu
öliiviöljyä paistamiseen

Tofut viipaloidaan n. 1 cm:n viipaleiksi ja leikataan kolmioiksi. Kieritellään korppujauheessa ja paistetaan pannulla molemmin puolin kullanruskeiksi. Ripsautetaan päälle suolaa ja mustapippuria. Kannustan ripottelemaan mustapippuria suht rohkeasti. Sitruunamehua lisäsin tofuihin itse vasta lautasella.

Uuniranskikset

10 keskikokoista perunaa
4-5 rkl öljyä
1 rkl grillimaustetta
suolaa
rouhittua mustapippuria

Uuni lämpiämään 225 asteeseen ja sillä aikaa perunat ranskisten muotoon! Sekoita öljy ja mausteet joukkoon. Paistetaan 20-25 minuuttia tai kunnes perunat ovat saaneet väriä.


Pidemmän korren Paula suosittelee ruuan kaveriksi muussattuja herneitä, mutta Veikeän Verson Paula on enemmän ketsuppinaisia. Sitäpaitsi annoskuva aivan ehdottomasti kaipasi punaista väriä :D



Huom! Kirjan olen ostanut ihan omin voimin, enkä mitään palkkoita tämän tekstin kirjoittamisesta saa. Mutta kertokaahan, oi te bloggaajatoverit, että täytyykö tätä uutta "Nofollow"-juttua linkin yhteydessä käyttää silti? Yritin. En osannut. 

Tuulispään leivontakirja/ Hasselpähkinämokkapalat

Satu Saunion uusi ihanuus eli Tuulispään leivontakirja pääsi viimeinkin koekäyttöön, kun uuden vuoden juhliin piti viedä jotain herkkua. Olen kirjan jo moneen kertaan ehtinyt lukea ja aina sieltä hasselpähkinämokkapalat pomppasivat tyrkylle. Tykkään siitä, että vanhoihin klassikoihin tehdään muunnelmia! Siispä ohjeen kimppuun!

Tässä siis kirjasta testaamani hassalpähkinämokkapalat! Tai siis kakku! Olin jo aika kuuliaisena leipomishommissa, mutta kuriton leipuri minussa ei sitten mahtanutkaan itselleen mitään. Ihan pikkuisen tuli siis tuli ohjetta muokattua.


Hasselpähkinämokkapalakakku

Pohja
4 dl vehnäjauhoja
70 g hasselpähkinäjauhetta
2 1/2 dl sokeria
1/2 tl suolaa
2 tl vaniljasokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta
3 dl soijajuomaa
1/2 dl öljyä

Sekoittelin ensin kuivat aineet sekaisin ja sen jälkeen niihin nopsasti kosteat ainekset. Liikaa sekoittamista pitää välttää, jotta taikina ei sitkostu. Voitelin leivitin piirakkavuoan ja kaadoin taikinan siihen. Tasoittelin lusikalla. Paistoin 175 asteessa 35 minuuttia. Paistamisen aikana aloin valmistella kuorrutetta.

Kuorrute 
1/2 dl kiehautettua vettä 
1 tl pikakahvijauhetta
60 g hasselpähkinävoita (oma lisäys)
hyppysellinen suolaa
2 tl vaniljasokeria
4 dl tomusokeria (alkuperäisessä ohjeessa 5 dl)
(koristeeksi hasselpähkinöitä)

Kiehautin veden vedenkeittimessä ja sekoitin siihen kahvimurut. Sekoitin kuumaan nesteeseen myös purkinpohjat hasselpähkinävoita, vaikka sitä ei ohjeessa ollutkaan. Lisäsin loput ainekset ja sekoitin tasaiseksi. Kaadoin kuorrutteen vuoastaan kumotun kuuman pohjan päälle ja levittelin lusikalla. Koristelin vielä pähkinöillä.
Tässä vaiheessa täytyy tunnustaa, että unohdin ohjeenmukaisen suolahyppysen kuorrutteesta. Huomasin erheen maistettuani kuorrutelusikkaa. Ripottelin siis vähäsen suolaa kakkusen päälle, minkä huomaatkin kun katsot kuvaa tarkasti.

kuva kustantajalta

Moninaisten reseptien lisäksi kirjassa on tietoa vegaanisen leivonnan perusteista ja raaka-aineksista. Tämä kirja on hieno esimerkki siitä, että vegaanin elämä ei ole kurjaa luopumista ja askeesia vaan se voi olla myös aikamoista överiherkuttelua. Hyvällä omatunnolla!

Kirjassa ihastuttavat herkkujen lisäksi  Juha Harjun hauskat piirroskuvat ja Tuulispään asukkaiden esittelyt. Osa kirjan tuotostakin menee Eläinsuojelukeskus Tuulispään tukemiseen. Ainoa harmistuksen asia minulla tässä on se, etten ehtinyt tästä ennen joulua kertomaan, koska hyvä lahjavinkki se olisi ollut. Mutta voihan sitä uuden vuoden kunniaksikin itselleen lahjan hankkia :)


ps. Vielä ehtii mukaan Vegaanihaasteeseen! Ihan aina ehtii!


 

Cashewtuorejuustoja ja kuohuviiniä

Vekara eskarissa ja Tonttu päiväunilla. Mitä tapahtuu hiljaisessa talossa? Paheellinen kuohariherkkuhetki keskellä päivää.
Koska olen sen ansainnut! (Vähän kulunuttakin lausahdusta lainatakseni.)

Cashewpähkinöistä tekee nopeasti ja helposti maistuvaa, tuorejuuston tyyppistä levitettä. Sauvasekoitinta kummempaa vekotintakaan ei tarvita. Hyvää, etenkin kun käyttää suosikkimausteitaan! Aikuiset tykkäsivät ja aikanaan kotiutunut jälkikasvukin kamppaili viimeisistä rippeistä. Erävoitto tämäkin lasten ainaisista ja ah niin muuttuvaisista ennakkoluuloista!

Kaksi pientä cashew-tuorejuustoa   mustapippuri sekä valkosipuli-tilli

2 dl cashewpähkinöitä
2 rkl sitruunamehua
1 rkl ravintohiivahiutaleita
1/2 tl (ruusu)suolaa
sekä
+ 2 ml mustapippurirouhetta
+ valkosipulin kynsi ja 1 rkl tilliä hienonnettuna

Liotin cashewpähkinät vedessä pehmeiksi. Valutin ja huuhtelin. Sauvasekoitin pähkinät tasaiseksi massaksi kera sitruunamehun, hiivahiutelaiden ja suolan.
Jaoin naturellin tuorejuuston kahteen osaan ja maustoin toisen mustapippurilla, toisen hienonnetulla tillillä ja valkosipulilla. Annoin hetken maustua jääkaapissa.

Lasissa ja taustalla olevassa pullossa häämöttää vegaaninen luomuprosecco Sgájo Extra Dry Perlagen viinitalolta.

Herkkuhetkeen luksusta toi blogin kautta saamani kuohuviini Perlage Sgàjo Prosecco.
Kuivien viinien ja luomun ystävänä, en pystynyt tätä maistiaistarjousta vastustamaan. (Älkäätten saako sätkyä oikeanlaisten, hienojen kuohuviinilasien puuttumisesta. Meillä ei olla tähän mennessä pahemmin astiastoja harrastettu, koska olen kitupiikki enkä juuri materian perään :D) 
Viini olikin kesäisen raikas, mukava uusi tuttavuus. Esittelytekstin mukaan tämä kuohuviini sopii aperatiiviksi, raikkaiden salaattien, kesärullien ja tempura-kasvisten kaveriksi. Meillä kuitenkin siis eka kuvassa näkyvä setti. Mansikoitakin, vaikka pikagooglauksella niiden sopivuudesta kuoharin kanssa oltiin kahta mieltä. Itse olen sitä mieltä, että tottahan mansikat sopivat kuoharin kanssa! Kesäpäivä, mansikat, kuohuviini ja suolaista naposteltavaa. Ei mitään valitettavaa!

Valitettavasti tätä viiniä ei Alkon hyllystä välttämättä suoraan löydä, (vaikka saattaa jostakin löytyäkin) mutta se kuuluu tilausvalikoimaan. Tämä on tosi kiva lisä vegaanisten luomuviinien turhan lyhyelle listalle! Viinit eivät nimittäin mitenkään itsestäänselvästi ole vegaanisia, sillä niiden kirkastukseen saatetaan käyttää mm. maidosta ja kananmunasta saatavia aineita tai liivatetta.

Täältä löytyy listausta vegaanisista viineistä ja muistakin alkoholijuomista.

Mielekkäät eväät ja puuro purkissa

Outi Rinne, jonka edellisestä kirjasta kirjoittelin täällä, on ahkeroinut uuden kirjan! Olin varmasti ensimmäisten joukoissa kirjaa tilaamassa, sillä Outin kokkailutapa on mieleeni. Uusi kirja on kivasti ja visuaalisesti samassa linjassa edellisen kanssa. Myös tarinointitapa on tunnistettavaa ja tuttua, näin pidempään kirjoittajan juttuja seuranneen mielestä. Tarinoinnin lisäksi kirja sisältää kovasti punnittua asiaa, tuhdisti tietoa luettavaksi sekä reseptejä niin mielen kuin ruumiinkin terveydeksi.

kuva kustantajalta

Reseptit kuulostavat erittäin houkuttelevilta, siitä huolimatta ja siitä johtuen, että niiden takana on terveystietoinen herkkureseptinikkari. Erityisesti minua houkuttelevat mm. sitrus-avokadocarpaccio ja kirsikkasuklaatryffelit. Aivan mahdottoman mielenkiintoiselta vaikuttaa myös pähkinäkeitto eli maidoton juustokeitto sekä hapatusohjeet.
Raaka-ainevarantoni ohjasivat kuitenkin ensimmäisenä kokeilemaan Outin tuorepuuro-reseptiä. Samantyylisiä olen tavannut itsekin tehdä, mutta jostain syystä en koskaan ole älynnyt lisätä tahinia joukkoon. Jes! Uusi tapa käyttää tahinia, joka on hyvä kasviperäinen kalsiumin lähde!

Helppo kauratuorepuuro  1 annos

1 dl kaurahiutaleita
ripaus vaniljajauhetta
kourallinen rusinoita silputtuna
1 rkl chia(tai pellavan-)siemeniä
kourallinen saksan- tai hasselpähkinöitä pilkottuna  (hups, unohdin matkasta!)
1 1/2 dl kaurajuomaa tms. tai vettä
1 rkl tahinia

+ 1 dl marjoja ja banaania

Sekoitin kaikki ainekset tahiniin asti purkissa ja annoin tekeytyä tunteja. Lisäsin viime hetkellä marjat ja banaanit ennen lusikointia.

Luettuani kirjan sain vihdoin viimein kitupiikkeydeltäni aikaiseksi tilata mikroleväpohjaista omega-valmistetta täydentämään rasvahappojen saantiani. Hyvät kasviperäiset omega3 -lähteet ovat pellava, chia, saksanpähkinä ja hamppu. Ne eivät kuitenkaan EPA- ja DHA-rasvahappoja sisällä vaan ALA-muotoa, joten kapselilisä ei ainakaan pahitteeksi ole.
Tällaisia sekä paljon muita hyvän mielen vinkkejä sisältää Mielekkäät eväät-kirja.


Kannattaa käydä tutustumassa myös Outi Rinteen sivustoon täällä, jos et ole jo tutustunutkin.

ps. tällainen purkitettu puuro on kätevä eväs matkaan otettavaksi. Lisää marjat jäisenä, niin kylmäketjukin kulkee katkeamatta mukana.

Villiyrttikeittokirja sekä Hortoilijan puutarhassa osa 1

Kun minulle tarjottiin Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjaa arvioitavaksi, en millään voinut kieltäytyä. Aihe on mitä innostavin. Ja ihanasti kevään tultua ajankohtainen. Täällä pohjoisemmassakin alkaa jo jotakin villitsevää vihreää löytyä.

kuva kustantajalta

Kirjan rakenne on mielestäni tosi kiva. Ensin esitellään villiyrtti (75 lajia!) kuvan kera, usein kuvaillaan myös sen makua, annetaan käyttövinkkejä sekä sille sopivia makupareja. Seuraavalla aukeamalla on resepti, jossa kyseistä kasvia käytetään.

Ekoileva kasvissyöjä aina vähän kavahtaa kun reseptit painottuvat liha/muna/maito -osastoon, mutta kun sen "taakse" katsoo, huomaa kyllä miten tyylillä villikasveja on käytetty. Reseptit ovat jotain ihan muuta kuin epämääräisiä vihreitä mössömuhennoksia tai lettuja (vaikken näitäkään väheksy). Mietittyjä, suunniteltuja, mutta helpon oloisia toteuttaa. Ainekset ovat selkeitä ja esillepano näyttävä.

Mukana on toki kasvistelijallekin sopivia tai vain pientä muokkausta vaativia ohjeita. Vähänkin ruuanlaittotaitoinen, ruokaharrastajasta puhumattakaan, saa kirjasta aivan varmasti intoa ja ideoita villikasvien käyttöön. Itsekin ilokseni löysin kirjasta pari uutta, pihallani viihtyvää kasvia, joita en ole osannut/muistanut/tiennyt syötäväksi aiemmin käyttää: keltakannusruohon ja päivänkakkaran. Jippii! Näitä varmasti tullaan kesällä näkemään meidän lautasilla. Kirja valotti minulle myös aivan uusia ja monipuolisia tapoja käyttää villikasveja. Nyt vain odottelen vihreän ryöpsähdystä, kasvun ihmettä, että pääsen todenteolla hyödyntämään kirjan ideoita villikokkailussani.


Tyytyväisenä liitän kirjan osaksi ruokakirjastoani. Uskon siitä olevan minulle paljon iloa. Kiitos tekijälle ja julkaisijalle!








Hortoilijan puutarhassa osa 1
(otan oikeuden käyttää tuota joidenkin kammoamaa hortoilija-sanaa, sillä olen ihan oikeasti ja todistetusti hortoileva hortonomi)

Tähän samaan syssyyn onkin sopiva hetki aloittaa pieni sarjatulitus villeistä vihreistä, lukijan toiveen innoittamana. Käytän esimerkkinä omaa vajaan 2000 neliön puutarhaani ja kerron, mitä kaikkea syötävää pihastaan voikaan löytää. Lähes ilman vaivannäköä, ilmaiseksi, ekologisesti. Tämä aihe on minulle tosi läheinen sillä oman pihan villivihreitä ekompaa ja lähempää ruokaa ei olekaan. Koska aihe on laaja, päätin pilkkoa sen pieniksi pätkiksi ja esitellä kasveja sitä mukaa kun kesä etenee ja kamera näpsyy.

Tähän mennessä syötyä:

Nokkonen

Satokauden, tässä Oulun pohjoispuolella sijaitsevassa pihassani, aloittaa nokkonen, joka nousee varhain mullasta auringon lämmittämällä kiviseinustalla. Annan parin valitun nokkospuskan rehottaa myös kukkapenkissäni, koska arvostan helppoa (hyvää ja terveellistä ekolähi)ruokaa.

Kerään nokkosta läpi kesän, nuoria versoja tai isommaksi kasvaneesta kasvista latvassa sijaitsevia nuoria lehtiä. Toistuvan keräämisen ansiosta nokkonen kasvattaa aina uutta satoa. Ensimmäistä kertaa annoin näille kukkapenkkini lemmikkipuskille myös vastalahjan: kompostia juurillensa, jotta rehevää kasvua jaksaisi jatkaa.

Nokkosta voi hetkisen ryöpätä ennen ruuaksi valmistusta tai käyttää raakana, jolloin hienontaminen kyllä päihittää poltinkarvat. Nokkosta voi myös kuivata talvenvaralle ja käyttää teenä ja vähän kaikkialle ripoteltavana viherjauheena.

Viime kesänä kehitin uudemmat versiot perinteisistä nokkoskeitosta ja sitä edellisenä kesänä nokkosletuista. Nokkospesto on ihan mahotonta herkkua! Ainaskin minun mielestäni. Smoothietakin olen nokkosesta surautellut. Osan menestyksekkäästi, mutta osasta tuli ihan karmeaa juomakelvotonta kummallisuutta :D
Seuraavaksi kokeilulistalla on nokkossipsit!

Ihmisten lisäksi nokkonen on tärkeä ravintokasvi myös useiden perhosten toukille. Hox perhospuutarhan perustajat!

Pihlaja

Täälläpäin juuri nyt voi maistella pihlajan avautuvia lehtisilmuja. Ovat kuin meheviä manteleita! Marsipaanin inhoajat älkööt uskaltautuko! Tai uskaltautukoon vain, mutta varoitan, että karvasmantelin aromi on selkeä.
Myös nuoria lehtiä voi käyttää salaatin osasena tai kuivata teeyrtiksi.

Tottahan toki marjojakin voi käyttää, sitten syksyllä. Maku on sellaisenaan useimmille turhan tuju, mutta sekoitettuna muiden ainesten kanssa hilloon tai smoothieen, ihan käypää ja terveellistä tavaraa. Tätini on tehnyt pihlajanmarjoista mahtavan makuista hyytelöä ja isäni lappa- eli vispi- eli marjapuuroa.



Kerro kerro, oi lukija, oma lempitapasi käyttää nokkosta tai pihlajaa.

Kausiruokaa -herkuttelijoille ja ilmastonystäville

On vihdoin tullut aika kirjoittaa muutama sananen yhdestä kirjarakkaudestani. Kirja ei ole enää ihan uusi (2011), mutta edelleen erittäin ajankohtainen ja suosittelen sen lukemista ihan kaikille, ruokavaliosta riippumatta. Kausiruokaa -kirja on mielestäni tämän vuosituhannen tärkeimpiä, jollei kaikkien aikojen tärkein ruokakirja.

kuva kustantajalta

Kirja antaa tietoa ruuantuotannon ympäristövaikutuksista ja raaka-aineiden hiilijalanjäljistä. Sieltä selviää mm. että vegaanisen ruokavalion hiilijalanjälki on noin puolet keskiverron suomalaisen ruokavalion jäljestä. Ilmastopahiksia ovat etenkin naudan(ja muiden märehtijöiden)liha sekä juusto. Hyviksiä kauden kasvikset, etenkin villivihannekset, kotimainen peruna, porkkana ja kaali, mutta eivät sesongissa olevat ulkomaantuomisetkaan mitään ilmastorikollisia välttämättä ole. Esimerkiksi papuja ja linssejä kannattaa laivata kaukaakin.

Resepteissä vilahtelee kasvistelijoille tuttuja juttuja kuten soijajugu, kaurakerma, pavut. Mutta kirja neuvoo myös, miten sekaruokavaliota voi toteuttaa ekologisemmin. Kaiken informatiivisyytensä lisäksi kirjan reseptit ovat kiinnostavia ja houkuttelevia. Ne todistavat, ettei ympäristötietoisenkaan tarvitse ankean askeettisesti syödä.

Ilmastohyviksiä perunoita itämässä

Appelsiinit ovat talven sesonkiherkku.

Ruokavalinnoilla on merkitystä! Ruuantuotannon ympäristövaikutukset ovat nimittäin samaa luokkaa kuin liikenteen. Valitsemalla lautaselleen kasvisvoittoista ruokaa, on jo ekologisemmalla tiellä. Mutta hei, ei sitten kuorruteta niitä vihanneksia juustolla! Silloin mennään ikäänkuin ojasta allikkoon ja merenpintakin nousee uhkaavasti.

Villivihannesten hiilijalanjälki on 0! Kunhan niiden perään ei autolla kurvata.

Olen vähän mietiskellyt erästä seikkaa..  Nykyisten ruokatrendien joukosta esiin pistää terveysajattelu. Eikä siinä mitään, terveys on tärkeä juttu ja itsekin terveenä haluaisin pysyä. Mutta jos terveyttä tavoitellaan painottaen (eläin)proteiinia, rahkaa ja pihviä suurkuluttaen, laitetaan yksilön terveys (ja nautinnonhalu) ympäristön terveyden edelle. Ja meitä on täällä maapallolla aika monta yksilöä...

Lopulta, kovin sairaassa ympäristössä miljardien ihmisten on vaikea hyvinvoida, ja johonkin väliin pitäisi mahtua vielä muu luonto ja villit eläimetkin....

Kesän herkku: tomaatti

No, maailmanlopunmeiningit nyt hus ja pois! Tehdään jotakin ja toisaalta jätetään tekemättä, kaikkien hyväksi, eikö vain :)

Kevät tulee ihan kohta, etelässä ehkä jo tullutkin. Silloin luonto alkaa pursuta superhyper-eko-terveysruokaa eli villivihanneksia. Kannattaa opetella käyttämään niitä. Kaiken hyvän lisäksi ne ovat vieläpä ilmaisia. Useimmilla paikkakunnilla kansalaisopistot tarjoilevat villiyrtti-kursseja. Jos opinto-ohjelmista ei näitä kursseja löydy, niitä voi aina toivoa. Myös netti ja kirjastot ovat tietoa täynnä. Kannattaa aloittaa hortoilu tutuista kasveista, niistä mitä omalla pihalla tai ihan lähimaastosta löytyy. Helppoja aloittelijan kasveja ovat esim. nokkonen, voikukka ja horsma. Niilläkin pääsee jo pitkälle.

Iloista keväänodotusta!

Kale - Kaikkea hyvää lehtikaalista -kirjan innoittama minestrone

Tässä on kirja, jota olisin kaivannut jo kuutisen vuotta sitten kun aloin lehtikaalta kasvattamaan! Ensimmäisinä vuosina lehtikaalit jäivät nimittäin lähes koristekasvin asemaan, kun en niitä oikein osannut hyödyntää. Komea kasvihan se onkin, mutta omaa myös runsaasti sisäistä kauneutta (=ravintoarvoja), joten sitä ei kannata jättää pelkästään kaalimatojen tai jänisten syötäväksi vaikka se niillekin maistuu mahtavasti.

kuva kustantajalta

Viimeistään Salla Korpelan kirjan luettuaan tajuaa, että lehtikaalihan sopii mihin vain. Kirjasta löytyy  niin lehtikaalisipsit (rousk ja nam!), pesto, smoothiet kuin myös monia ruokareseptejä, joissa on vaikutteita ruokaperinteistä ympäri maailmaa.

Kirja on tyylikäs kokonaisuus valkoista, mustaa ja lehtikaalin vihreää. Visuaalisesti suuntautunut lukija hitusen harmittelee, ettei ihan jokaisesta reseptistä ole kuvia. Laadukkaita ruokakuvia nimittäin katselee mielellään ja vesikielellä.

Lehtikaali taitaa juuri nyt surffailla suosionsa aallonharjalla (tai ainakin sitä kohti ja laajempienkin kansanjoukkojen tietoisuuteen), joten kirjan julkaisun ajankohta on sikäli täydellinen. Paras sesonki on tosin mennyttä, sillä se ajoittuu syksyyn ja alkutalveen. Testiaikeeni meinasivatkin tyssätä alkuunsa, kun en kyennyt ostamaan kaupasta jo vähän nahistuneita, Espanjasta tuotuja lehtiä. Onneksi epätoivoinen pakastimen penkominen tuotti juuri sen verran tulosta: viimeiset oman sadon jäänteet, että sain minestronen keiteltyä, melkein kirjan ohjeella.

Lehtikaaliminestrone

2 rkl oliiviöljyä

6 valkosipulin kynttä

1 iso sipuli

1 sellerin varsi (olen allerginen, joten jätin pois)

2 porkkanaa

200 g lehtikaalta

200 g herkkusieniä

1 tlk tomaattipyreetä

1 tlk kokonaisina säilöttyjä tomaatteja  (korvasin pyreen ja säilyketomaatit 500 g:lla tomaattimurskaa)

1 tlk isoja valkoisia papuja (minulla pakasterasiallinen keitettyjä valkoisia papuja) 

1 l vettä

2 liemikuutiota (en laittanut)

suolaa, mustapippuria (lisäsin 1 tl paprikajauhetta)

1 rkl oreganoa (korvasin 1 tl kuivattua meiramia) 

Kuullottelin ohjeen mukaan ensin sipulia ja puristettuja valkosipuleita öljyssä. Lisäsin joukkoon loputkin pilkotut vihannekset sekä sienet ja jatkoin kuullotusta.
Lisäsin veden ja tomaattimurskan kattilaan ja keittelin kunnes porkkanatkin kypsyivät. Lopuksi vielä mausteet ja pavut joukkoon.

Tarjoiluun suositeltiin  parmesaania, mutta tässä vegekeittiössä sen korvasi ravintohiivahiutaleet.

Tykkään kovasti tällaisista kirjoista, joissa pyöritään yhden raaka-aineen ympärillä. Varsinkin kun kyse on yhdestä suosikkikasvateistani. On mahtavaa huomata, että lehtikaali on niin helppokäyttöinen ja monipuolinen vihannes. Miten ihmeessä en sitä heti huomannut!

Kirja ei ole kasvisruokakirja (siellä esiintyy jopa makkara! Iik!), joten vegaani ei montakaan reseptiä sellaisenaan voi toteuttaa. Inspiraatiota se kuitenkin tarjoaa ja soveltamisen mahdollisuuksia.

ps. Kirjan sain arvioitavaksi kustantajalta. Kiitän!

Vegaanin keittiössä: mukikakkua ja avokadoperunasalaattia

Viime vuoden puolella sain käsiini Elina Innasen uuden kirjan 'Vegaanin keittiössä - Parempaa arkiruokaa kasviksista'. Ensivaikutelmani oli, että ompas järeä opus! Komeakin vielä! Ja jälkivaikutelmakin on erittäin positiivinen. Arkiruokaa, mutta hyvin! Kokenut kasviskokki osaa käyttää monipuolisesti erilaisia proteiininlähteitä. Hyvä juttu!

Tänään laitoin Tontun ulos päiväunille ja Vekara laittoi ihan itse itsensä tietokonetta tapittamaan. Ja minä pääsin (melko) rauhassa testailemaan. Jee!

Alkupalaksi yritin salamyhkäisesti tekaista itselleni Viiden minuutin suklaakakkua melkolailla kirjan ohjeen mukaan (vain vähäsen jouduin soveltamaan). Kuvauksen aikana Vekara rynnistikin lastenmusiikkivideoidensa ääreltä rikospaikalle: "Mikä ihana täällä tuoksuu?" Kääk! Jouduin jakamaan kakun!

 Viiden minuutin suklaakakku eli mukikakku mikrossa

3 rkl vehnäjauhoja

1 rkl mantelijauhoja

2 rkl kaakaojauhetta

3 rkl sokeria (käytin tällä kertaa kookossokeria)

1 tl vaniljasokeria

1/4 tl leivinjauhetta

hyppysellinen suolaa

1 dl soijajuomaa (kirjassa mantelimaitoa)

1 rkl oliiviöljyä (kirjassa kookosöljyä)

Kaikki ainekset sekoittelin isommanpuoleisessa mukissa ja mikrotin täysillä 3 minuuttia. Ohjeen mukaan 3-4 minuuttia mikron tehon mukaan.

Hyökkäsimme kakun kimppuun heti kuumiltaan. Vadelmat tuovat sille vielä raikkautta ja mehevyyttä. Osan kakusta jätin jäähtymään ja se maistui myöhemminkin. Ihan uunikakkujen veroista koostumusta tuskin mikrokakkuun saa, mutta kelpo pikaherkku tästä tuli. Varmasti tulee tehtyä toistekin!

Eilisten linssipihvien seuraksi päädyin tekemään avokadoperunasalaattia kirjan ohjeella, koska kaikkia aineksia sattui meillä olemaan. No, melkein. Kapriksia en ole (vielä) oppinut käyttämään, joten korvasin ne Vekaran ja minun herkuilla eli vihreillä oliiveilla.

Avokadoperunasalaatti

800 g perunoita
2 suurta avokadoa
3 rkl oliiviöljyä
1 luomusitruunan raastettu kuori
2 rkl sitruunamehua
1/2 tl suolaa
1/2 pieni punasipuli hienonnettuna
2 rkl kapriksia (jotka korvasin siis reilummalla määrällä vihreitä pilkottuja oliiveja)

Keitin perunat suolatussa vedessä kypsiksi ja annoin jäähtyä. Kuorin ja pilkoin. Muussasin avokadot ja sekoitin niihin öljyn, sitruunat sekä suolan. Sekoitin muusin perunoihin ja samaan syssyyn punasipuleihin. Viimeistelin vielä oliiveilla.

Tonttukin jo liittyi taas seuraamme ja maisteltiin tuloksia porukalla. Lempeän makuiset avokadopotut maistuivat hyvin lapsille ja toki itsellenikin. Ensi kerralla vielä mukaan sitä pakollista valkosipulia ja mustapippuria, joihin olen sitruunan lisäksi niin koukuttunut.

ja itse kirja näyttää tältä:

kuva kustantajalta

Suosittelen kirjaa lämpimästi! Elina teki erittäin hienon kirjan! Näitä ruokia kokatessasi et varmastikaan jää kaipaamaan liharuokia.

Raaka mokkakakku Maria Lönnqvistin innoittamana

Maria Lönnqvistin kirja 'Raakaleipurin parhaat kakut' tuli ihan yllättäen vastaani, joten pakkohan se oli ostaa. Inspiraatiota se ihanasti antaakin! Kirjasta hyppäsi ensimmäisenä silmiini mokkasuklaakakku, jota lähdin omaan tapaani ja saatavilla olevien raaka-aineiden ohjaamana toteuttamaan.

Lopputulos on mahtavan täyteläinen ja lempeän mokkainen maultaan. Suosittelen juomaksi mieluummin teetä kun kahvia. Teen kaverina ihana mokkaisuus pääsee esille, kun taas kitkerämpi kahvi peittää kakun lempeän maun alleen.

Mokkakakku

Pohja

15 kuivattua taatelia (= 1 1/2 dl)
2 rkl vettä
1 dl kaurahiutaleita
1 1/4 dl pekaanipähkinöitä
2 rkl raakakaakaojauhetta
hyppysellinen ruususuolaa

Pilkoin taatelit ja laitoin 2 rkl veden kanssa purkkiin pehmeäksi likoamaan. Hurautin teholeikkurilla kaurahiutaleet muruiksi ja lisäsin muut ainekset paitsi pähkinät joukkoon. Hurruutin sekaisin. Pekaanit lisäsin lopuksi ja pyöräytin koneella sen verran, että sekoittuivat, mutta rouhettakin jäi. Painelin massan 19 cm:n irtopohjavuokaan, jonka pohjan peitin leivinpaperilla.


Täyte

15 kuivattua taatelia (=1 1/2 dl)
3 dl vettä
4 dl cashewpähkinöitä
1/2 tl vaniljajauhetta
4 tl luomu pikakahvimurua
70 g kaakaovoita sulatettuna
(+ vadelmia koristeeksi)

Pilkoin taatelit ja laitoin likoamaan 3 dl:aan vettä. Liotin myös cashewpähkinät yön yli vedessä ja huuhtelin sekä valutin. Laitoin taatelit liotusvesineen, cashewpähkinät, vaniljan ja kahvimurut tehosekoittimeen ja surruuttelin hartaasti, kunnes massa oli silkin sileää. Lisäsin lopuksi kaakaovoin ja sur. Kaadoin massan vuokaan ja tasoittelin pinnan. Annoin kakun jähmettyä pari tuntia pakastimessa, jolloin sen saa siististi irti vuoasta.
Koristelin vadelmilla.



Tässä vielä tuo kirja, jonka todella suosittelen hankkimaan muiden raakaherkku -kirjojensa joukkoon.
Olen tämänkin jo moneen kertaan selannut ja nautiskellut kuvista ja reseptejäkin iltalukemisena tavannut. On innoittavaa lukea eri tekijöiden reseptejä, koska kaikilla on oma käsialansa ja tapansa raakaherkkujen teossa. Nimestään huolimatta kirjasta löytyy muidenkin kuin kakkujen reseptejä. Nam!

Kuva kustantajalta

Vegen helpot nuotioherkut

Ihan omin pikku kätösin tein tuollaisen vaatimattoman nuotiopaikan meille. Vähän köpönenhän se on, mutta yllättävän toimiva ja iloa tuova. Kätevästi tuolla käyttelee myös muurikkaa, mutta nyt keskityn kertomaan omat vinkkini ihan pelkästään nuotiolla valmistuvista helpoista herkuista. Ne muurikkavinkit tulevat sitten joskus tulevaisuudessa... ehkä.

Yleensä on parasta odottaa, että nuotion lieskat vaimenevat. Herkkujen paistaminen on helpompaa kuumana hehkuvan hiilloksen kuin kärventävien liekkien päällä. Jos vain malttaa odottaa...ei ole oma vahvuuteni se ;)

1. TOFUNAKIT

Ainakin isommista marketeista löytyy Poutun tofunakkeja (kuva alempana). Nakit on maustettu aika "ennakkoluulottomasti" esim. kookoksella, mutta ajavat kuitenkin asiansa nuotionakkeina vallan hyvin, kun päälle pursottelee reilusti sinappia ja ketsuppia.  

kuva valmistajalta

2. TIKKUPULLA TAI -LEIPÄ

tehokkaasti kolmen tikun taktiikalla

Tee mieleisenlainen pulla- tai sämpylätaikina ja kääräise tikun ympärille. Kannattaa paistaa testipulla ensin, niin oppii kuinka paksu suikero taikinasta kannattaa tehdä ja millä etäisyydellä nuotiosta paistaa, ettei jää sisältä raa'aksi ja käristy pinnalta. Harjoitus tekee mestarin!

Pullan kanssa hilloa ja leivän kanssa margariinia nam.

3. SUKLAABANAANIT

Ehkä se nuotioherkuista herkuin! Tee syvät viillot kuorellisiin banaaneihin ja paina suklaapalat banaanien sisälle. Kääräise kaksinkertaiseen folioon ja asettele hiillokselle. Kurkkaa välillä nyytin sisään. Valmiiden banaanien kuoret ovat mustuneet ja suklaa on sulanut.

4. PAAHDETUT VAAHTOKARKIT

Vai olisiko tämä sittenkin se herkuin? Rapeksi paahtunut (ehkä vähän mustunutkin) kuori ja pehmeä sisus, aijai. Paahtamisessa kannattaa olla varovainen, ettei polta karkkiansa. Näitä on mukava paistella!
Vegaanisia vaahtokarkkeja myydään ainakin Vegetukussa. Kurkkaa linkkiin, kuvaa en nyt onnistunut laittamaan.

Vielä on kesää ja nuotiokelejä ihanasti jäljellä. Kerro omat helpot vinkkisi, niin saatanpa kokeilla!


ps. arvontaan ehtii vielä osallistua


Tervetuloa Kukka-Maaria lukijaksi!

Gluteenittomat suosikkikeksini sekä Evoke -maistiaiset

Olen täysin ihastunut kauran ja mantelin yhdistelmään leivonnassa. Ihastukseni alkoi tästä keksiohjeesta, joka on sittemmin muokkaantunut alla olevaan muotoon. Nämä pysyvät paremmin koossa ja (ihanan makuinen) kookospalmusokeri vaihtui paremmin saatavilla olevaan (ja myöskin aromikkaaseen) intiaanisokeriin.
Jostain ihmeen syystä Vekara ei tykkää näistä yhtään, mutta jääpä enemmän minulle, kjäh kjäh.. Aivan täydellisiä kahvin kavereita jos minulta kysytään. Eivätkä vierasta teetäkään. Vähän niin kuin Digestivet. Siis samalla lailla koukuttavia ja hyviä peruskeksejä, mutta kyllä tässä vertailussa jäävät Digestivet selvästi kakkosiksi.

Manteliset kaurakeksit  nro. 2    (yli 20 kpl)

2 1/2 dl hienoksi jauhettua kaurajauhoa (keliaakikoille puhdaskauraa)
2 dl mantelijauhoja
1 1/2 dl intiaanisokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
2 tl psylliumjauhetta
150 g margariinia (sininen Keiju)
1 rkl vettä
+ koristeeksi mantelirouhetta

Sekoitin kuivat ainekset ensin yhteen. Lisäsin margariinin ja nypin jauhoihin sekä lopuksi vielä veden. Annoin taikinan jähmettyä jääkaapin viileydessä. Muotoilin leivinpaperin päälle kolme pötkylää ja litistin ne. Tämä sujuu parhaiten kostutetuin käsin. Ripottelin päälle rouhittua mantelia ja painelin sen kiinni taikinaan. Paistoin 175 asteessa n. 15 minuuttia. Viipaloin terävällä veitsellä kun keksipötkyt olivat vielä lämpimiä. Annoin jäähtyä täysin kunnolla ennen siirtelyä, sillä keksit kovettuvat vielä.



Ja nyt onkin historiallinen hetki blogissa! Olen saanut (hox)ilmaisia(hox) maistiaisia ensimmäistä kertaa ikinä! Ihmettelin pitkään, että mistä ne kaikki tuotenäytteet muihin blogeihin ilmaantuvat, mutta niin vain minuakin näissä merkeissä lähestyttiin. Koska aihe liippaa blogin teemaa läheisesti, otin tarjouksen vastaan.

Jälleen kerran maistelimme kolmen sukupolven voimin Evoke -energiamehujuomia. Täytyy kertoa, että tämä oli samalla ensimmäinen kerta kun yleensäkään energiajuomaa maistoin. Hieman epäileväinen nimittäin kyseisiä juomia kohtaan olen. Nämä juomat sen sijaan vaikuttavat valmistusaineiltaan melko viattomilta ja taitavatkin olla vähän eri maata energiajuomien rintamalla. Ihmeellistä on, että pullolliseen on saatu mahtumaan peräti 10 g proteiinia!
Makuina on appelsiini ja trooppiset hedelmät. Vilpittömästi voin kehaista, että maku oli kummassakin hyvä. Hedelmäisen raikas ja samalla pehmeän täyteläinen. Koostumus hieman tavallista mehua paksumpi.


Toivotan Veeran ja AnuUn tervetulleiksi seuraan!

Minä syön itse!... tai sitten en

Meidän Tonttu on jo ohittanut puolen vuoden rajapyykin ja on nyt siis syönti-iässä! Blogin kannalta tämä tarkoittaa sitä, että saattaapi jokunen vauvanruokajuttu eksyä tännekin. Pahoitteluni kaikille lapsettomille/ vauvanruuista kiinnostumattomille ;)

Tällä kertaa innostuin erään kaverin myötä vauvan sormiruokailusta ja koska olen lukijatyyppi, hankin ihan kirjankin sitä varten:

 

 

kuva Tammelta

Sormiruokailu tarkoittaa lyhyesti sanottuna sitä, että vauvaa ei syötetä vaan hän saa alusta (n. 6 kk:n ikäisestä) asti syödä itse. Ruoka tarjotaan tarpeeksi isoina paloina, jotta se pysyy nyrkissä ja pehmeässä olomuodossa, jotta sitä voi hampaatonkin hienontaa.

Minä syön itse -kirja on ihanan innostava ja antaa paljon vinkkejä sormiruokailuun, joita en ikinä olisi itse hoksannut. Kirja sisältää reseptejä, jotka sopivat niin vauvalle kuin vanhemmillekin, jolloin ei tarvitse kokkailla erillisiä ruokia vauvaa varten. Kätevää! Mukavaa on se, että meidät kasvistelijatkin on otettu aika kivasti resepteissä huomioon. Opus on myös ihanan epäfanaattinen, ja "sallii" myös vauvan perinteisemmän syöttämisen. (toisin kuin The Omin sormin suuhun -kirja, jonka olen myös mielissäni lukenut, mutta joka on metodin kanssa ehdoton)
Lisäksi kirja on vieläpä ihanan näköinen! Vähän retro. Sehän minua kai viehättää, kun itsekin olen jo vähän retro ;)

näin hän treenaa syömistä

Sormiruokailu tuntuu minusta todella ihanteelliselta tavalta ruokkia vauva. Käytännössä tämä ei ole kuitenkaan meillä läheskään täysin toteutunut. Vaikka kuinka haluaisi uskoa oman jälkeläisensä muita mahtavampiin kykyihin, olen saanut huomata, ettei Tonttu todellakaan ole mikään luonnonlahjakkuus ruokailun suhteen. Ja koska Tonttumme on vauva mallia kukkakeppi, tuntui tarpeelliselta saada edes jotakin mahaan asti. Olemme siis harjoitelleet syömistä myös syöttämällä. Tarjoan sosemaista ruokaa lusikasta ja (sormiruokailun ideaali mielessäni) yritän tarjota sitä liikoja tyrkyttämättä.

Yllä olevassa kuvassa esiintyvä pehmeäksi höyrytetty parsakaali on menestyksekkäin sormiruoka mitä meillä on nähty. Sitä on (todistetusti) päätynyt jopa ruuansulatukseen asti. En nyt mene tarkempiin yksityiskohtiin ;)

Lopuksi: harjoittelu tekee mestarin ja loppujen lopuksi tärkeintä on saada vauva kasvatettua, oli tapa sitten minkälainen hyvänsä. Tosin taas näyttää siltä, että saan kasvatettua vain ruipeloita lapsia. Tällä kertaa olen  päättänyt olla ottamatta asiasta stressiä :)

 
Tervetuloa lukijaksi  Kirsikka ja Kevät (oi teidän ihania nimiänne), toivottavasti en heti alkuun onnistunut säikäyttämään teitä tiehenne näillä vauvajutuilla.

Kasvisseikkailu ja perunavelli

Raisa Kettunen alias Puputyttö on tehnyt tällaisen uuden söpöisen keittokirjan:

kuva kustantajalta

Kuvitus on Milja Laineen käsialaa.

Kirja on suunnattu erityisesti lapsille ja heidän ruokkijoilleen. Se tutustuttaa (ehkäpä ennakkoluuloisetkin) lapset kasviksiin ja kasvisruokaan erinäisin hassuin tavoin. Kirjan "henkilökuntaan" kuuluu hahmoja, kuten Massu Kattinen, Lettu Kettutyttö ja Kani Kamala. Jokaiseen reseptiin liittyy pieni alustava tarina, jossa nämä hahmot seikkailevat.
Kannattaa katsahtaa myös tänne. Lotta kertoo kattavammin kirjasta ja paljastaa siitä joitakin hauskoja yksityiskohtia.


Yksi kirjan resepteistä joutui tulikokeeseen! Valitsin kokeiluun meille ihan oudon ja uuden ruokalajin, perunavellin. Vekara 3v. ei ole koskaan oikein ollut perunan ystävä (jos sipsejä ja ranskiksia ei lasketa), joten ajattelin testata, josko kirjan kannustamana outo ja inhokkiraaka-aineesta tehty ruoka muuttuisi houkuttelevammaksi. Testiryhmä vielä laajeni, kun saimme ruokavieraita. Kerron tuolla jäljempänä, miten kävi...

Massu Kattisen pehmeä perunavelli (uskollisesti, täysin kirjan reseptin mukaan)

1 kg jauhoisia perunoita
50 g margariinia
n. 6 dl kauramaitoa
1/2 dl oluthiivahiutaleita
2 tl suolaa

Kuorin ja pesin perunat. Pilkoin ne ja keitin vähässä vedessä kypsäksi. Kaadoin veden pois. Lisäsin margariinin kattilaan ja murskasin (tai no, oikeastihan nakitin miehen perunasurvimen varteen) perunat muusiksi. Lisäsin kauramaitoa vähän kerrallaan samalla muussaten. Lisäsin vielä suolan ja hiivahiutaleet sekoittaen.

Tarjosin vellin paistetun savutofun ja ruohosipulin kera.
Näytin kirjasta myös hauskoja kuvia ja luin reseptiin liittyvän pikku tarinan ruokayleisölle.

Ja kuinkas sitten kävikään...
Vekara ilmoittaa jo tarinavaiheessa, ettei aio velliä syödä. Eikä syönyt! Hmph, sanon minä ja puolustan kirjaa paljastamalla, että Vekara taitaa joissakin asioissa olla hieman keskimääräistä "neuroottisempi".
Itsekin tosin mietin hiljaa mielessäni, josko resepti on tähdätty niin lasten mietoon makumaailmaan sopivaksi, ettei aikuisille ihan maistukaan. Katsokaa vaikka tuota lyhyttä raaka-ainelistaa! No, oma ennakkoluulonihan (ehkä juuri perunoita kohtaan) siinä vain paljastui, sillä tämähän olikin aivan yllättävän herkkua! Iso Nam! Olen suorastaan vaikuttunut! Kaikki isot tykkäsivät vellistä ja se maistui myös Vekaran kaverille. Ruokavieraskin (se iso) kipitti luontaistuotekauppaan hiivahiutaleita ostamaan velliä tehdäkseen.
Ja se pieni ruokavieras tykästyi savutofuun, joten tulihan siinä sitten kuitenkin se toivottu positiivinen kokemus kasvisruuasta. Loppu hyvin kaikki hyvin!

Raakaruoka-aika!

Innostuin heti kun huomasin, että suosikkikokkaaja-bloggaajaltani on tullut kirja ja tilasin sen itselleni välittömästi. Kyseessä on Keittiökameleontti Outi Rinteen uutukainen kirja nimeltänsä Raakaruoka-aika! Herkkuja ilman hellaa ja uunia.

Kirja sisältää inspiroivia ja idearikkaita raakareseptejä ilman tiukkisterveysvalistusta. Ohjeet höystetään vinkeillä ja mukavalla tarinoinnilla raakakeittiön maailmaan sukeltamisesta.

Tänään herkuttelin kesäisen raikkaalla mansikkagazpacholla. Keitosta tuli maukasta vaikka unohdin chilin  kokonaan ja jouduin muutenkin ihan vähäsen muokkaamaan alkuperäistä ohjetta.

 Tässä resepti niin kuin minä gazpachon tein:

Mansikkagazpacho  2-3:lle

6 kypsää tomaattia

1/2 kurkku kuorittuna

125 g jäisiä pakastemansikoita

1/4 oikein pienestä sipulista

2 valkosipulin kynttä

2 tl balsamiviinietikkaa

1/2 tl ruususuolaa

1 tl agavesiirappia

1 rkl hiivahiutaleita

1 tl sinappia

huiskaus mustapippuritouhetta

1/2 dl oliiviöljyä

(alkuperäisessä ohjeessa myös chiliä, itse unohdin sen)

+ basilikaa

+ cashewmajoneesia kirjan ohjeen mukaan

Valmistus oli helppoa: Soseutin pilkotut vihannekset ja mansikat sekä loputkin ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi. Basilikat ja majoneesi päälle. Sitten päästiinkin jo syömään :)

Minä ja äitiliini tykkäsimme kovasti. Vekara heittäytyi ennakkoluuloiseksi ja söi sitten vain basilikaa ja mungpavun ituja. Eipä tiedä mitä menetti!

tässä itse kirja

Ensikokeiluni kirjasta oli itseasiassa Omenakanelipuuro, jonka pääraaka-aineena on mantelimaito, omenamehu ja chiasiemenet. Maistuvaista!

Mutta eipä paljasteta enempää! Hankkikaa kirja ja lukekaa loput :)

Outin omenakanelipuuro

Suosittelen!

Pakuria pakettiin

Sen jälkeen, kun saimme naapurilta pakurikäävän olen käyttänyt siitä tehtyjä juomia rohtona jos jollakulla perheessä on ollut heikompi olo, kenties flunssa iskemässä. Nyt jouluna ajattelin jakaa tuota hyvää myös muille. Mutta koska en itsekään ole ihan sinut pakurin maun kanssa, päätyi se purkkiin mausteiden kera.

Lempeän mausteinen pakurijuoma

4 dl jauhettua pakuria (jauhoin kuivatut palat miniteholeikurillani)
4 tl ceylonkanelia
4 tl jauhettua kardemummaa
3 tl vaniljajauhetta
3 tl jauhettua neilikkaa
3 tl inkiväärijauhetta

Paketin mukaan laitan käyttöohjeet ja vinkit useampaan juomaversioon:

Perusohje
Keitä 1 rkl pakurijauhetta litrassa vettä 15 min- 1h. Vaihtoehtoisesti voit hauduttaa miedommalla lämmöllä useitakin tunteja. Siivilöi ja nauti sellaisenaan tai makeutettuna.

PakuriChai
Makeuta kuuma pakurijuoma ja lorauta mukaan reilusti (soija/kaura)maitoa.

Pakurikaakao
Sekoita kupilliseen kuumaa pakurijuomaa ruokalusikallinen kaakaojuomajauhetta ja loraus maitoa.

Pakurikahvi
Sekoita kupilliseen kuumaa pakurijuomaa kukkurallinen teelusikka pikakahvimuruja. Makeuta ja lisää maitoa halutessasi.

Pakuriglögi
Sekoita kupilliseen kuumaa pakurijuomaa pikkuloraus esim. mustaherukkamehutiivistettä.

Varoitus: pakuria ei tule käyttää yhtäaikaa antibioottikuurin kanssa.

Tämänhetkiset suosikkiversioni ovat kuvassa oleva pakuriglögi ja pakurikaakao.

Oulun Raksilan City -marketissa törmäsin tällaiseen minulle uuteen ja aika laajaan luomulaatuiseen Sunspelt-tuoteperheeseen. Näitäkin saattaa jonkun joulupakettiin päätyä. Ihmeissäni ja iloisesti yllättynyt olin varsinkin tuosta oranssista purkista.

Tässäpä ihan lähikuvaa tekstistä ;D

Kyllä, siinä tosiaankin lukee, että suomalainen luomukvinoa!!! Ihmeellistä, mutta totta. Tämähän tarkoittaa sitä, että ensi kesänä on kokeiltava tämän viljelyä, kun se näin todistetusti kasvaa meilläkin. Ja sitä, että saan jatkaa quinoalla herkuttelua puhtaalla omallatunnolla, sillä nythän se on ihan lähiruokaakin :)


Tervetuloa lukijaksi Kada!

Kakkusaippuaa ja kirjahankintoja

Piparminttuöljyn kulutusjuhla jatkuu...

Kakkusaippua 10 palaa

250 g kookosrasvaa
125 g kaakaovoita
50 g karitevoita
50 g risiiniöljyä
525 g rypsiöljyä
30 ml eteeristä piparminttuöljyä
290 g vettä
141 g lipeää
+ kaakaojauhetta ja kahvinpuruja

Tein kakkusaippuan muoviseen irtokarkkilaatikkoon. Ja siitä välistä unohdin leivinpaperit, joten saippuan irrottaminen oli aika tuskainen homma. Rasia piti leikata ja repiä irti, vähän kakkukin siinä kärsi.
Saippuamassaa jäi ylikin, joten seuraavaksi pitäisi tehdä ylijäämäsaippuaa, johon näitä jämäsaippuapaloja voisi piilottaa.

"Kermavaahto" on ihan perussaippuamassaa, täytteeseen on lisätty kaakaojauhetta ja pohjaan vielä lisää kaakaojauhetta sekä kahvinpuruja. Kiire näiden teossa meinasi tulla, sillä massa alkoi keskenkaiken jähmettymään uhkaavasti.

Sitten niitä hankintoja:
En millään voi vastustaa tällaisia ihania leivontakirjoja. Vegeherkkuja -kirjassa on herkullisen houkuttelevat kuvat ja mielenkiintoisia (joskin hyvin margariini-sokeri pitoisia) leivontaohjeita. Mukana on useita gluteenittomia ja yllärinä myös kolme raakaohjetta. Nuo kaksi pikkukirjaa tarttuivat myös söpöyden ja edullisuuden vuoksi matkaan, vaikka eivät vegaanisia olekaan. Keksit -kirjassa on kyllä monia munattomia ohjeita, joten vegeversion saa helposti vaihtamalla voin margariiniin. Inspiraatiota ja silmänruokaa näistä normileivontakirjoistakin saa ja hauskintahan on ihan itse kehittää reseptejä.