maanantai 7. tammikuuta 2019

Gluteenittomat vohvelit ja nopsa mustikka-vaahterasiirappihillo

Mahtavaa alkanutta vuotta teille ja meille kaikille!

Vihdoinkin saan näppäiltyä tämän meille aikalailla tärkeän reseptin tänne muistiin ja ehkä muitakin inspiroimaan. Näitä vohveleita paistellaan meidän perheessä tiuhaan. Etenkin iltapalaksi erityisen ihania, pärjäävät melkein kaurapuurolle ihanuudessa 😉
(todellisuudessa olen itse kaurapuurofani, mutta perilliseni valitettavasti eivät)

Omalla vohveliraudallani, paiston jälkeen ritilällä jäähdytettynä, näistä tulee kivan rapsakoita. Tässä taitaa kuitenkin olla laitteissa eroja, sillä Elämäni Miehen luona samalla reseptillä tehdyt vohvelit ovatkin pehmeitä. Epäilen syyn olevan siinä, että hänen vohveliraudallaan tulee paksumpia vohveleita. Halusin tämän epäilyni kertoa, ettet pety jos rapeushehkutuksieni jälkeen, reseptiä testattuasi, saatkin aikaiseksi pehmoisempia vohveleita.

Herkkua joka tapauksessa! Kuitenkin suhtkoht terveellisiä, kuten huomaat reseptin luettuasi. Tätä en ole kuitenkaan Tontulle ja Keijulle paljastanut. Antaa vohvelien säilyttää herkkustatuksensa!




Vohvelit   n. 10 kpl

1,5 dl gluteenittomia kaurajauhoja
1,5 dl kikhernejauhoja
1/3 tl suolaa
2 tl vaniljasokeria
2 tl sokeria
0,5 tl kardemummaa
4 dl soijajuomaa
2 rkl öljyä

+paistamiseen margariinia

Sekoitin kuivat ainekset taikinakulhossa yhteen. Vatkasin mukaan  soijajuoman ja öljyn.
Annoin taikinan turvota sillä aikaa kun tein hillon ja vatkasin kermavaahdon.


Lämmitin vohveliraudan, sivelin hieman margariinia joka välissä pinnoille ja paistelin 10 vohvelia. Jäähdytän vohvelit ritilällä, koska tykkään niistä hieman rapsakoina.


Mustikkavaahterasiirappi - tuorehillo

200 g (pakaste) mustikoita
2 rkl vaahterasiirappia
1 rkl chiasiemeniä

Muhentelin sulatettuja pakastemustikoita hieman haarukalla ja sekoitin vaahterasiirapin ja chiat joukkoon. Laitoin hillon jääkaappiin tekeytymään.


Lisäksi

- vaniljasokerilla maustettua soijakermavaahtoa
- kanelia jos tykkäät (mie tykkään)







maanantai 3. joulukuuta 2018

Salaatti paahdetuista punajuurista

Koska mielestäni myös punajuuri on parasta paahdettuna!

Paahdetut juurekset sopivat mukavasti talvisajan salaatteihin ja varsinkin punajuuresta voi koota komean, juhliinkin sopivan salaatin. Erilaisia versioita on jo vuosia nähty meidän joulupöydässä rosollin sijasta. Punajuuren kaverina on eri vuosina kokeiltu niin puolukkaa, granaattiomenan siemeniä, avokadoa, appelsiinia, herkkukurkkua, kvinoaa, punasipulia kuin suolapähkinöitäkin. Tässä kuitenkin resepti yksinkertaiseen perusversioon, jota voi tuunata edellämainituilla aineksilla jos oikein innostuu.




Punajuurisalaatti

1 kg punajuuria
1 rkl öljyä
reilu 0,5 tl suolaa
vajaa 0,5 tl mustapippurirouhetta
2 valkosipulin kynttä

1 rs (=70 g) rukolaa
1-2 päärynää
n. 1 dl saksanpähkinöitä

Kuoraisin punajuuret, pilkoin suupalan kokoisiksi paloiksi ja asetin leivinpaperoidulle uuninpellille. Sekoitin palasiin öljyn ja mausteet. Paistoin 225 asteessa n. 35 minuuttia.

Sillä aikaa kun punajuuret jäähtyivät tein kastikkeen (ohje alla) ja huuhtelin rukolat, kuorin ja pilkoin päärynän ja rouhin saksanpähkinä. Kokosin salaatin vadille.


Tahinikastike

2 rkl vaaleaa tahinia
2 rkl sitruunamehua (vastapuristettua)
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl vettä

Sekoitin ainekset keskenään oikein kunnolla hölskyttäen.




ps. Punajuurisalaatin tekoa ei ole pakko jättää jouluun! Maistuu muinakin päivinä niin arkena kuin juhlana :)

perjantai 23. marraskuuta 2018

Pipariunelmat

Unelmapikkuleivät ovat rakenteeltaan erityisen mureita ja kuohkeita. Mietiskelen, mitä kirjoittaisin reseptin saatteeksi niin Keijuseni tuossa vieressä neuvoo, "kirjoita, että ne maistuu tosi hyviltä." Muukin raati oli samaa mieltä (paitsi Tonttu, jota ei nyt(kään) lasketa).

Näihin kekseihin otin mallia Kodin kuvalehden sivujen unelmapikkuleipien reseptistä. Muokkasin sitä vegaaniseksi ja lisäsin vähäsen piparimaustetta. Koska nyt saa jo tunnelmoida lähestyvää joulua!




Piparimausteiset unelmapikkuleivät  n. 35 kpl

100 g sinistä Keiju-margariinia
1 dl rypsiöljyä
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl piparimaustetta
1 mm suolaa

Mittasin rasvat ja sokerit leivontakulhoon ja vatkasin sähkövatkaimella vaahdoksi, kuten alkuperäinen resepti neuvoi. (Mitenkään hirmuisen tiivistä marenkimaista vaahtoa en saanut aikaiseksi, mutta ainakin kuvittelen, että hieman kuplaa muodostui.)
Sekoitin leivinjauheen ja mausteet vehnäjauhoihin ja nämä sitten rasvaseokseen.
Pyöritin/painelin taikinan pallosiksi (ei tarvitse litistää) leivinpaperoidulle uuninpellille ja paistoin 175 asteessa noin 20 minuuttia. Vastapaistettuna keksit ovat tosi hauraita, joten kannattaa antaa niiden jäähtyä pellillä ennen siirtelyä.





torstai 15. marraskuuta 2018

Punajuurilaatikko

Tämä bloginpitäjä on raahannut punajuuria kilokaupalla kotiin! Johtuneeko lähestyvästä joulumielestä vaiko sekäettä komeasta väristä, punajuuret inspiroivat nyt kovasti. Edes raastamisesta aiheutunut raa'an roiskeinen vaikutelma keittiössäni ei sammuttanut intoani. Vaikkei siivoaminen ihan lempiharrastuksieni kärjessä olekaan! Etukäteisvinkkinä ja virheistäni oppineena suosittelen hoitamaan punajuuren raastamiset tiskipöydällä. Seuraamukset lienee silloin helpoin huuhtoa puhtaaksi. Ja kädet kannattaa öljytä kevyesti niin väri lähtee helposti pesemällä eikä kulumalla.





Tällä kertaa tarjoillaan siis punajuurilaatikkoa. Nyt jälkeenpäin kun mietin niin tämähän oli melkein kuin kaalilaatikkoa, mutta punajuuriversiona. Kaaliruokien tykkääjät saattaisivat siis tykätä tästäkin.


Punajuurilaatikko 

1 kg punajuuria
1 iso sipuli
2 isoa valkosipulin kynttä
2 rkl öljyä
1 tl suolaa
1 tl rouhittua mustapippuria
2 tl paprikajauhetta 

paketillinen valmista soijarouhetta (Lidl tai hälsans kök) 
3 dl keitettyä kvinoaa (tai jos tähteeksi on jäänyt vaikka riisiä tai ohrahelmiä tms) 
2 dl kaurakermaa 
1/2 pussillista vegaanista juustoraastetta

Kuorin ja raastoin punajuuret karkeasti. Kuorin ja silppusin sipulin. Kuullotin näitä öljyssä vähän aikaa. Puristin joukkoon valkosipulit ja lisäsin mausteet. Sekoitin mukaan myös kvinoan ja soijarouheen. Voitelin pannun (uunivuokakin käy yhtä hyvin) ja kumosin seoksen siihen. Valutin päälle kaurakerman ja ripottelin juustoraasteen. Paistoin 200 asteessa n. 40 min. Annoin vetäytyä tovin ennen tarjoilua.


Annos on suht reilu, joten tämän voisi tehdä vaikka kahteen pienempään vuokaan ja pakastaa toisen pahan päivän varalle. Lapsisuosituksia en nyt uskalla antaa, sillä omat jälkeläiseni eivät oikein arvostaneet. Pöh! :D



keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Vegaanin "kana"keitto

Heippa! Kauheasti on tullut kokattua ja syötyä, mutta niinpä vain tällä hoppuisella hortonomilla jäi kaikki ihanat kesäreseptit julkaisematta. Hypätään siis suoraan lämmittävien keittojen äärelle! Täällä Napapiirin korkeuksilla niitä alkaakin jo kaivata elämäänsä ja lautasellensa. Syksy on päällä ihan tosissaan: lehdet tippuvat puista ja maa on jäässä, pipoakin jo ulkoillessa tarvitsee.

Tässäpä siis keitto (vaikkapa lihattoman lokakuun viettoon), jonka uskoisin olevan aikalailla matalan kynnyksen kurkistus eläimettömien ruokien maailmaan.




Vegaanin kanakeitto  n. 5 annosta

1 pkt (320 g) soijapohjaisia fileesuikaleita (kuva alla)
1,2 l vettä
2 oikein isoa porkkanaa
2 sipulia
1 suippopaprika
2 lehtikaalin vartta 
2 isoa valkosipulin kynttä
1 pss pakasteherneitä
2 dl kaurakermaa
kourallinen persiljasilppua

Mausteet:
3/4 tl suolaa
1,5 tl currya
1,5 tl kurkumaa
n. 1/4 tl mustapippurirouhetta

Käyttämäni fileesuikaleet on pakastetuote, joten aloitin ruuanlaiton ottamalla paketin sulamaan.
Kuorin ja pilkoin porkkanat ja sipulit ja laitoin ne ensimmäisenä veteen kiehumaan. Lisäsin mukaan mausteet. Pesin ja pilkoin paprikan ja lehtikaalit (paksut ruodit pois) ja kippasin kattilaan kun porkkanat olivat jo suht pehmeitä. Puristin valkosipulinkynnet sekaan. Annoin vihannesten kiehua kypsiksi ja lisäsin hieman pienemmiksi leikkomani fileesuikaleet sekä pakasteherneet. Lämmitin hetken ja viimeistelin keiton kaurakermalla ja persiljasilpulla.


Suosittelen ruisleipää keiton kaveriksi.





Tässä vielä kuva noista käyttämistäni vegetuotteista. Kaurakermaa löytyy kylmähyllystä, todennäköisesti maitopohjaisten ruokakermojen läheisyydestä. Fileesuikaleet ovat kaupan pakasteosastolla. Niiden olomuoto on tällaiselle paatuneelle kasvistelijalle suorastaan hämmentävä(n lihamainen). Kannattaa kokeilla!



Tällä kertaa tein keiton siis tällä kokoonpanolla, mutta vaihtelunhalusta tai kaapinsisällön mukaan vihanneksia voi hyvinkin vaihdella. Mukaan sopii hyvin myös esim. peruna, parsakaali tai maissi. Oikein vikkelään kiirearjen versioon voi luvallani käyttää vaikka pelkkiä pakastevihanneksia!

tiistai 20. helmikuuta 2018

BanaaniSuklaa-tuorepuuro

Tässäpä kaurainen herkkupuuro maapähkinävoin, banaanin ja suklaan tykkääjille!

Itse arvostan myös sitä ihan tavallista ja arkista kaurapuuroa, mutta toisinaan on kiva tarjoilla tällaista hieman viritellympää ja kuitenkin helppoa versiota. Etenkin jälkeläisilleen, jotka eivät siitä arkipuurosta niin innostu ;)  Tämä tuorepuuro maistuu lähinnä jälkkäriltä!



Annos on aika pieni (ainakin tällaisen suursyömärin mielestä), joten se sopii hyvin välipalanälkään tai vaikkapa osaksi viikonlopun brunssitarjoilua. Häätää myös makeannälän aikalailla järkevällä tavalla.


Herkkutuorepuuro  1:lle

1 dl kaurahiutaleita
1 dl kaurajuomaa
1 pienehkö kypsä banaani
1 rkl kaakaojauhetta (tai enemmän jos tykkää tummasta suklaan mausta)
1 rkl maapähkinävoita
ripaus vaniljaa ja suolaa

+ vadelmia, mustaherukkaa, manteleita, kaakaonibsejä

Yhdistin kaurahiutaleet ja kaurajuoman, annoin hiutaleiden pehmentyä purkissaan jääkaapissa. Pyöräytin kaikki ainekset tasaiseksi tehosekoittimella. Sauvasekoitinkin käy mainiosti ja seoksen voi jättää myös koostumukseltaan rouheammaksi jos sellaisesta tykkää.

Koristelin vadelmilla, mustaherukoilla, manteleilla ja kaakaonibseillä.





ps. Tuorepuurot ovat myös käteviä eväinä! Siinä tapauksessa vain sauvasekoittaisin kaikki ainekset yhteen, kumoaisin purkkiin ja kippaisin pakastemarjat päälle. Kansi kiinni ja menoksi! Evästaukoon mennessä puuro pehmenee mukavaksi työpaikan jääkaapissa odotellessaan ja pakastemarjat sulavat.

Itse henkilökohtaisesti saan jotain kummaa tyydytystä tämänlaisista eväistä, joita työkaverit vilkuilevat vesi kielellä 😋
 


tiistai 6. helmikuuta 2018

Maistuva pikacurry

Kun ruokabloggaaja huomaa toistavansa itseään keittiössä, saatetaan olla sellaisen reseptin äärellä, joka kannattaa kirjata ylös. Talven mittaan olen kokkaillut paljon erilaisia curryja, mutta tähän nimenomaiseen olen palannut aina uudelleen. Sen helppous-herkullisuus-suhde on erinomainen. Ja sen tekaisee vaivattomasti arkikiireessäkin perheelle (tai itselle) ruuaksi. Liioittelen vain hieman jos sanon, että kaikki ainekset melkein vain kumotaan pannulle ja sekoitetaan. 😄
Pikaruokaa sanan positiivisessa merkityksessä!





Silläkin uhalla, että tämä vaikuttaa Pirkka-mainokselta (lähikauppani sattuu olemaan Citymarket), alla on luottoainekseni tähän arkeni pikaruokaan. Käytän mieluiten kuvassa näkyvää lehtipinaattia. Hienonnettu pinaattikin toki käy, paremman puutteessa :D
Jos oikein laiskaksi heittäytyy, voi sipulinkin ostaa valmiiksi pilkottuna pakasteena. Tai vaihtaa kaurakerman sipulilla maustettuun vastaavaan.

Hups! Valkosipulit unohtuivat kuvasta!


Pikacurry  n. 4:lle

1 iso sipuli
4 valkosipulin kynttä
1 ps pakasteherneitä
1 ps pakastepinaattia
1 prk käyttövalmiita kikherneitä
1 prk kaurakermaa

loraus öljyä
1 1/2 tl kurkumajauhetta
1 1/2 tl curryjauhetta
1/3-1/2 tl mustapippurirouhetta
vajaa 1 tl suolaa
1 rkl sitruunamehua

Kuorin ja pilkoin sipulin ja kuullotin sen pannulla kypsäksi öljyn, kurkuman, curryn ja mustapippurin kanssa. Kuorin valkosipulin kynnet ja puristin ne sipulin joukkoon. Pyörittelin hetken pannulla. Lisäsin pakasteet, huuhdotut kikherneet, kaurakerman, suolan ja sitruunamehun. Huuhtaisin vielä kaurakermapurkkia vedellä ja kaadoin vedenkin pannulle. Annoin ihan pikku hetkisen porista, kunnes pakasteet olivat sulaneet ja lämmenneet. Tätä currya ei tarvitse haudutella vaan se on parhaimmillaan tuoreena ja raikkaana.
Sitten vain syömään kera riisin/riisi-kaura-seoksen/kvinoan!