torstai 16. huhtikuuta 2015

Kvinoasushi

Kasvissyöjän sushi? Kylmä, mauton riisi ja aneeminen kurkkutikku nahkeassa leväkuoressa?
Vai olenko ainoa maailmassa, jolla on näin ankea mielikuva siitä oikeasta sushista :D

No, sushistaan(kin) voi tietysti tehdä juuri niin herkun kuin haluaa ja käyttää siinä oman maun mukaisia aineksia. Etenkin jos ei ole hirmutarkkana perinteiden kanssa. Itse mielelläni kääräisen norin sisään maukasta  kvinoaa ja laitan värikkäitä täyteitä reilummin. Silläkin uhalla että käärylöiminen vaikeutuisi.




Tällä ohjeella tulee isommallekin seurueelle popsittavaa.

Kvinoasushi  n. 7 noriarkillista, joista jokaisesti tulee n. 7-8 sushipalasta.

3 1/2 dl suomalaista kvinoaa
7 dl vettä
1 rkl (omena)viinietikkaa
1/2 rkl sokeria
1 tl suolaa

+ nori -merileväarkkeja

täytteeksi
esim. tofua, paprikaa, kurkkua, porkkanaa, avokadoa, kesäkurpitsaa

dipit
soijakastike ja wasabi

Huuhtelin kvinoan, kaadoin kattilaan veden ja mausteiden kanssa ja hauduttelin lempeällä lämmöllä kypsäksi. Suomalainen kvinoa sopii tähän tarkoitukseen erinomaisesti, sillä siitä tulee keitettynä koostumukseltaan kuin jämäkkää puuroa.
Annoin kvinoan jäähtyä ja levitin sitä ohuet kerrokset noriarkeille. Tässä apuna oli vedellä kostutettu iso lusikka. Arkin yläreunaan jätin kaistaleen täyttämättä.

Asettelin täytteet lähelle arkin alareunaa. Tällä kertaa laitoin tikuiksi leikattuja savutofua, paprikaa ja kurkkua, olimpa niin hurjana, että laitoin myös viirun majoneesia (X-tra kevyt).

Rullasin tiiviiksi kääryleiksi. Ihan omin kätösin! Ilman bambumattojakin siis pärjää. Noriarkin yläreunan kostutin vedellä, joka liimaa rullan kiinni. Leikkasin terävällä veitsellä suupaloiksi. Itseasiassa teroitin veitsen juuri kääröjen leikkausta varten. Tylsä veitsi kilpistyy jo merilevään, joten teroitusvälineet esiin!




Kastikkeet ovat ihan olennainen juttu! Paras makuelämys ja harmonia syntyy kun käärönsä kastaa sekä soijakastikkeessa, että wasabikastikkeessa. Siskoltani opin, että wasabitahna on kätevää lantrata vedellä ohueksi. Dippaaminen on silloin helpompaa, eikä tarvitse varoa liika-annostelua. Wasabi on nimittäin aika ärhäkkää tavaraa sellaisenaan.




Nämä perinteitä kunnioittamattomat ja vääräoppiset sushirullat syntyvät helpommin kuin voisi kuvitellakaan. Pienellä vaivalla ja hetkessä saa suuretkin määrät rullailtua. Mitään erikoisvälineitäkään ei tarvita. No, syömäpuikot sentään ovat kyllä ihan kätevät sitten kun syömispuuhaan asti päästään, mutta toki sormivoiminkin pärjää. Kannustan kokeilemaan! Valmistuksen helppous voi yllättää.



perjantai 10. huhtikuuta 2015

Cashewpähkinä-marja -smoothie

Havahduin siihen, että vaikka meillä tehdään lähes päivittäin smoothieita, niitä esiintyy blogissa ihmeen vähän. Niinpä sitten eräs päivä näppäsin kuvat ennen kuin käytiin sen päiväisen smoothiemme kimppuun. (Päivä oli hämärä ja pikkuhäiriköitä lahkeessa kiinni kuten yleensäkin, joten kuvat jäivät visuaalisesti vaatimattomiksi. Harmistus sekä pahoittelut, mutta tällaista se usein näiden vilkkauksien kanssa on.)

Koska korvaan yleensä lounaan smoothiella ja minulla on pikkutyyppejä kasvatettavana, en juurikaan harrasta henkäyksenkevyitä juomia vaan täyteläisiä ja täyttäviä, rasvaa ja proteiiniakin sisältäviä pähkinäpirtelöitä. Kaava on monesti sama: pähkinöitä/siemeniä + marjoja + banaania makeutukseksi. Yksinkertaisuus ja selkeys smoothiessa(kin) näyttää toimivan parhaiten lapsille.
 

Lapset haluavat smoothiensa ehdottomasti VAIN pilli lisukkeenaan ja sen onkin sitten tärkeä lisuke.



"Mustien" marjojen smoothie  3:lle

kukkurallinen 1 dl cashewpähkinöitä
n. 3 dl mustikkaa
1 dl mustaherukkaa (tai puolukkaa)
3 kunnolla kypsää banaania
1/2 tl vaniljajauhetta
2 tl pellavaöljyä (omegojen vuoksi)
n. 3 dl vettä

Liotin cashewpähkinöitä vedessä muutaman tunnin. Valutin ja huuhtelin. Tehosekoitin ensin pähkinöistä vähässä vedessä pehmeän cashewkerman. Kokemukseni mukaan lopputuloksesta tulee ihanampi, etenkin vähätehoisempien tehareiden voimin, jos aloittaa näin. Lisäsin sitten loput ainekset ja suurruutin tasaiseksi.

Smoothieen tykkään käyttää marjat kohmeisina tai jopa jäisinä. Silloin juomasta tulee mukavan viileä...jos ei sitten unohdu surruuttelemaan niin kauan, että kone lämmittää smoothienkin. Se on ihan mahdollista, nimittäin jos sattuu vaikka facebookissa rupattelemaan koneen möykätessä taustalla. Arvatkaa kenelle niin on käynyt..

Mustikan ja mustaherukan sijaan kannattaa kokeilla myös puolukoita. Ne sopivat hyvin yhteen cashewin, vaniljan ja banaanin kanssa.



Oman smoothieni tuunaan herkuksi tahinin ja kaakaonibsien voimin. Ne sopivat erityisesti mustikkaisiin smoothieisiin.


tiistai 7. huhtikuuta 2015

Härkäpapuletut

Aina toisinaan on aiheellista lepytellä hemmotella perhettä vähän herkummalla iltapalalla. Silloin paistelen lättyjä. Iltapalalla ei kuitenkaan "kuulu" rappioherkutella, joten teen kompromissin ja käytän niissä vähän järkevämpiä aineksia. Kuten härkäpapujauhoja. Fifti-fifti suhteella vehnäjauhoja ja härkäpapua ei lettujen herkkustatus kärsi ja ne muistuttavat aikalailla perinteisiä.

Tästä on tullut meillä vakiresepti, sillä lastenkaan herkät makunystyrät eivät näitä lettusia syrji. Toisin kuin monia muita astetta terveellisempiä virityksiäni.

Jos et ennen ole kananmunattomia lättyjä tehnyt, niin ei huolta. Nämä pysyvät erittäin hyvin kasassa. Nyt, kuten yleensäkin, käytän reseptissä vähäsen perunajauhoja maksimoimaan onnistumisen mahdollisuuden.


letut kera hillon ja vadelmien, slurp


Härkäpapulettuset   n. 6 isohkoa lättyä

1 dl härkäpapujauhoja
1 dl vehnäjauhoja (tai speltti-)
1 rkl perunajauhoja
1 rkl kookossokeria
1/3 tl suolaa
1/2 tl leivinjauhetta
ripaus vaniljajauhetta
4 1/2 dl kaurajuomaa
+ margariinia paistamiseen

Vispasin kaikki ainekset sekaisin ja paistelin margariinissa letuiksi.






Härkäpapujauhoja saa ainakin täältä. Kerro ihmeessä jos olet tuotteeseen muuallakin törmännyt. Oma pussini on erinäköinen, mutta en nyt googlettamallakaan sen alkuperää löytänyt. Mutta mukava juttu, että tällaisia kotimaisia kasviproteiinituotteita alkaa enemmän ilmestyä markkinoille!


lauantai 4. huhtikuuta 2015

Kausiruokaa -herkuttelijoille ja ilmastonystäville

On vihdoin tullut aika kirjoittaa muutama sananen yhdestä kirjarakkaudestani. Kirja ei ole enää ihan uusi (2011), mutta edelleen erittäin ajankohtainen ja suosittelen sen lukemista ihan kaikille, ruokavaliosta riippumatta. Kausiruokaa -kirja on mielestäni tämän vuosituhannen tärkeimpiä, jollei kaikkien aikojen tärkein ruokakirja.


http://www.teos.fi/assets/images/kirjat/Kausiruokaa.jpg
kuva kustantajalta


Kirja antaa tietoa ruuantuotannon ympäristövaikutuksista ja raaka-aineiden hiilijalanjäljistä. Sieltä selviää mm. että vegaanisen ruokavalion hiilijalanjälki on noin puolet keskiverron suomalaisen ruokavalion jäljestä. Ilmastopahiksia ovat etenkin naudan(ja muiden märehtijöiden)liha sekä juusto. Hyviksiä kauden kasvikset, etenkin villivihannekset, kotimainen peruna, porkkana ja kaali, mutta eivät sesongissa olevat ulkomaantuomisetkaan mitään ilmastorikollisia välttämättä ole. Esimerkiksi papuja ja linssejä kannattaa laivata kaukaakin.

Resepteissä vilahtelee kasvistelijoille tuttuja juttuja kuten soijajugu, kaurakerma, pavut. Mutta kirja neuvoo myös, miten sekaruokavaliota voi toteuttaa ekologisemmin. Kaiken informatiivisyytensä lisäksi kirjan reseptit ovat kiinnostavia ja houkuttelevia. Ne todistavat, ettei ympäristötietoisenkaan tarvitse ankean askeettisesti syödä.


Ilmastohyviksiä perunoita itämässä


Appelsiinit ovat talven sesonkiherkku.

Ruokavalinnoilla on merkitystä! Ruuantuotannon ympäristövaikutukset ovat nimittäin samaa luokkaa kuin liikenteen. Valitsemalla lautaselleen kasvisvoittoista ruokaa, on jo ekologisemmalla tiellä. Mutta hei, ei sitten kuorruteta niitä vihanneksia juustolla! Silloin mennään ikäänkuin ojasta allikkoon ja merenpintakin nousee uhkaavasti.



Villivihannesten hiilijalanjälki on 0! Kunhan niiden perään ei autolla kurvata.

Olen vähän mietiskellyt erästä seikkaa..  Nykyisten ruokatrendien joukosta esiin pistää terveysajattelu. Eikä siinä mitään, terveys on tärkeä juttu ja itsekin terveenä haluaisin pysyä. Mutta jos terveyttä tavoitellaan painottaen (eläin)proteiinia, rahkaa ja pihviä suurkuluttaen, laitetaan yksilön terveys (ja nautinnonhalu) ympäristön terveyden edelle. Ja meitä on täällä maapallolla aika monta yksilöä...

Lopulta, kovin sairaassa ympäristössä miljardien ihmisten on vaikea hyvinvoida, ja johonkin väliin pitäisi mahtua vielä muu luonto ja villit eläimetkin....



Kesän herkku: tomaatti


No, maailmanlopunmeiningit nyt hus ja pois! Tehdään jotakin ja toisaalta jätetään tekemättä, kaikkien hyväksi, eikö vain :)

Kevät tulee ihan kohta, etelässä ehkä jo tullutkin. Silloin luonto alkaa pursuta superhyper-eko-terveysruokaa eli villivihanneksia. Kannattaa opetella käyttämään niitä. Kaiken hyvän lisäksi ne ovat vieläpä ilmaisia. Useimmilla paikkakunnilla kansalaisopistot tarjoilevat villiyrtti-kursseja. Jos opinto-ohjelmista ei näitä kursseja löydy, niitä voi aina toivoa. Myös netti ja kirjastot ovat tietoa täynnä. Kannattaa aloittaa hortoilu tutuista kasveista, niistä mitä omalla pihalla tai ihan lähimaastosta löytyy. Helppoja aloittelijan kasveja ovat esim. nokkonen, voikukka ja horsma. Niilläkin pääsee jo pitkälle.

Iloista keväänodotusta!