lauantai 31. maaliskuuta 2012

Raakapuuro ja rapsakat kräkkerit

Koska edelleen niin tykkään vanhasta sauvasekoittimestani, tässäpä taas surautusruokaa: raakapuuro eli meilläpäin puuriz. On se niin kätevää! Ja maistuu Pienelle.


MustikkaBanaani -puuriz      3:lle


1 1/3 dl kokonaisia tattarisuurimoita (laitoin kukkurallisen desimitan, eli määrä on arvio)
1 dl parapähkinöitä
2 isohkoa kypsää banaania
3 dl jäisenkohmeisia mustikoita + vähän lisää puuron pinnalle koristeeksi
1/2 tl vaniljajauhetta

Laitoin jo illalla tattarit ja pähkinät omiin astioihinsa veteen likoamaan. Seuraavana aamupäivänä huuhtelin ne useaan kertaan ja valutin vedet pois. Sauvasekoitin tattarit ja pähkinät banaanin kanssa hienoksi ja lisäsin loput ainekset. Vielä sur ja syömään!



Olen saavuttanut ensimmäisen onnistumiseni kräkkerien (eli raakaravinnon leivän/näkkärin tapaisten kanssa)!! Aiemmat kokeiluni ovat olleet aika surkeita, mutta näistä tuli maistuvan hyviä. Ja lisäpisteitä myös siitä, että näihin saa kätevästi käytettyä  myös mantelimaidon valmistuksesta jäävää kuitua.


Rapsakat chiakräkkerit

1 dl chia-siemeniä
n. 1 1/2 dl vettä
vajaa 3 rkl sitruunamehua
2 vaiko 3 dl mantelimaidon teosta jäävää kuitua (apua, en ole merkinnyt määrää ylös, joten en ole varma)
2 ml ruususuolaa
3 rkl ravintohiivahiutaleita
vajaa 1ml rouhittua mustapippuria

Liotin chia-siemenet hyytelöksi vedessä. Lisäsin joukkoon sitruunamehun, koska seos alkoi näyttää aika kuivakan jämäkältä. Sekoitin loput ainekset joukkoon. (Jos tykkää mustapippurista, niin enemmänkin voisi laittaa. Tämä määrä ei juuri maistunut lopputuloksessa. Ja minun mantelimaidon jämäni näyttääkin olevan manteli-seesamimaidon jämiä) Levittelin massanokareita leivinpaperin päälle ihan ohuiksi ja kuivattelin kuivurissa kunnes olivat sen verran jämäköitä, että pystyin irrottamaan leivinpapereista ja laittamaan paljaaltaan ritilälle. Sen jälkeen kuivuminen tapahtuikin melko nopeasti ja jatkoin kuivatusta, kunnes olivat ihan rapsakoita.

kevätaurinko kuultaa läpi
Nämähän olisivat olleet raakakräkkereitä, mutta minun pikkukuivurini huiteli viisissäkymmenissä asteissa. Kannattaa siis olla tarkkana kuivuriostoksilla. En ymmärrä, miten onnistuin väärinymmärtämään mainoksen viiden tason tarkoittavan viittä kuivaustehoa, eikä vain viittä kuivausritilää?? Tällä ei siis raakaravintoa valmisteta..mikä pettymys!

Joka tapauksessa kräkkerit olivat ihanan rapsakoita ja maistuvia ja ihan sellaisenaan tulevat varmasti nakerrettua. Joku avokadoinen levitekin voisi tietty olla hyvä.

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Kuningatarvanukas ja keväisen auringon herättämät versot

Töiden aloittamisesta seurasi näköjään harvinaisen pitkä bloggaustauko. Jotenkin rytmit menivät sekaisin ja syömiset ovat koostuneet lähinnä arkisista salaateista, raakapuuroista, hedelmistä sellaisenaan..(ettei nyt kuulosta mahottoman kevyeltä ja terveelliseltä, niin täytynee tunnustaa, että töistä iltaisin yhdeksän jälkeen palattuani olen oikein kunnolla sortunut melkoisiin karkki/suklaa iltamässäilyihin) ei siis oikein mitään asiaa tänne.
Tässäpä nyt kuitenkin tällainen pieni, pikainen arjen kaunistaja:

 

Kuningatarvanukas  2:lle

1 avokado
2 banaania
1 dl mustikkaa
2 dl vadelmaa
1/3 tl vaniljajauhetta

Kaikki surrur sileäksi ja valmista on. Marjat kannattaa lisätä jäisinä tai kohmeisina.
Ihanan puolukkavanukkaan, joka taitaa olla suosikkejani, saa korvaamalla mustikat ja vadelmat parilla desillä puolukkaa.


Vaikka lumihanget ovat edelleenkin harvinaisen korkeita alkaa auringonpaiste olla jo ihanan keväinen. Siitä innostuneena olen kasvatellut versoja. Oman hankaluutensa versotukseen tuovat kissat ja Pieni. Kaikki nimittäin uhkailevat maistella versot jo ennen aikojaan. Ensimmäistä kertaa versotin tattaria ja kuten sen idutkin, myös versot kasvoivat nopeasti. Herneen versoja saamme odotella vielä joitakin päiviä. Makukin tattarissa oli mukava! Täytyypä laittaa seuraava satsi kasvamaan.
Löysin kuorimattomia, suomalaisia tattarin siemeniä Oulun luomupuodista , joista versot kasvatin. Onnistuisikohan versotus kuorituista siemenistä? Tietääkö joku siellä?



Tässä toinen veikeistä versonuhkailijoistani ja tämänkertainen kuvaus"assistenttini" :) Kesällä vietämmekin jo hänen 18 v -synttäreitään!

Kovasti tervetuloa uusille lukijoille!

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Oliiviöljykakku

Keittiööni oli jostain kantautunut turhan monta pulloa oliiviöljyä. Ei se mitään, sillä keksin ihanan ihanan keinon kuluttaa sitä! Ikinä en ollut kuullut oliiviöljykakusta puhuttavan, kun törmäsin reseptiin Kauhaa ja rakkautta -blogissa. Alkuperäinen ohje on siis peräisin sieltä. Toki sävelsin ja veganisoin.


Sitruksinen oliiviöljykakku 

1 iso luomuappelsiini > raastettu kuori ja 1 dl mehua
1 pieni luomusitruuna > raastettu kuori ja 1 1/2 rkl mehua
4 dl vehnäjauhoja
2 1/2 sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 1/2 dl extra virgin oliiviöljyä
2 dl maustamatonta soijajugurttia
Pesin appelsiinin ja sitruunan ja kuivasin. Raastoin kuoret ja puristin mehut valmiiksi odottamaan.
Sekoitin kuivat aineet keskenään ja lisäsin joukkoon sitruksien kuoret, öljyn, jugurtin sekä desin appelsiinimehua ja 1,5 rkl sitruunan mehua. En siis käyttänyt kaikkea sitruksien mahua vaan mittasin nuo määrät. Sekoitin taikinan juuri tasaiseksi ja kaadoin 24 -senttiseen irtopohjavuokaan. Paistoin 175 asteessa 40 minuuttia. Kakku tuli juuri kypsäksi, mutta ei yhtään kuivaksi.

Alkuperäisen reseptin suosituksen mukaan tarjosin kakun appelsiinipalojen ja kermavaahdon kanssa. Kermavaahdon virkaa toimittaa tosin Alpro Soyan uutuustuote Airy & Creamy, jota on useissa vegeblogeissa kehuttu, eikä suotta.

Kakku oli ihanan mehevää ja, kehtaisinko sanoa, miltei täydellistä lisukkeidensa kera. Maistui myös vieraille, jotka ottivat toisetkin palat (otin kyllä itsekin). Edelleenkään meillä ei lasketa, mutta onhan se mukava huomata, että kelpaa ;)
Toistan harvemmin reseptiä, koska uuden kehittely ja kokeilu on niin mukavaa. Tähän voisin kuitenkin palata uudelleen, kunhan sopiva tilaisuus koittaa.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Nopeat näkkärit

Siskoni antoi vinkin, että karjalanpiirakkataikinasta voi tehdä näkkäreitä. Oli keksinyt tämän, kun piirakoita paistaessaan täyte oli loppunut kesken. Hauska hoksaus, joka minunkin piti heti ottaa kokeiluun.


Pikanäkkärit 12 kpl

2 dl ruisjauhoja
1/2 dl hiivaleipäjauhoja
2 rkl (kuorimattomia) seesaminsiemeniä
1/2 tl suolaa
1 dl vettä
Sekoitin ainekset ja tuloksena oli kiinteä taikinapallukka. Siitä olikin helppo kaulita millinohuita näkkärilevyjä jauhojen avulla. Parin pyöreän jälkeen tuotekehittely johti tällaisiin pitkänomaisiin näkkäreihin, joita paremmin mahtui pellille kuusi.
Paistoin 250 asteessa kuusi minuuttia, jolloin reunoihin tuli ihan vähäsen väriä.

Nämä olivat todella nopeita näkkäreitä. Koko prosessiin kului korkeintaan 20 minuuttia, eikä syömiseenkään kauaa mennyt. Olivat sen verran maistuvia margariinilla voideltuna ja linssikeiton kaverina. Koostumus oli kivan rapean sitkeä. Pitemmällä paistoajalla olisi varmasti tullut täysin rapeita, tai jos olisi vaan malttanut kuivatella ihan vain huoneenlämmössä pidempään.

ps. eihän tuo seesaminsiemen karjalanpiirakoihin kuulu, olipa vain oma makoisa lisäykseni
pps. nämä olisivat varmasti hyviä erilaisten töhnien ja tahnojen kanssa. Kaulittuna pieniksi suupaloiksi.
ppps. kannattaa tuplata annos, eihän tällä pitkälle pötkinyt

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Kakkusaippuaa ja kirjahankintoja

Piparminttuöljyn kulutusjuhla jatkuu...


Kakkusaippua 10 palaa

250 g kookosrasvaa
125 g kaakaovoita
50 g karitevoita
50 g risiiniöljyä
525 g rypsiöljyä
30 ml eteeristä piparminttuöljyä
290 g vettä
141 g lipeää
+ kaakaojauhetta ja kahvinpuruja

Tein kakkusaippuan muoviseen irtokarkkilaatikkoon. Ja siitä välistä unohdin leivinpaperit, joten saippuan irrottaminen oli aika tuskainen homma. Rasia piti leikata ja repiä irti, vähän kakkukin siinä kärsi.
Saippuamassaa jäi ylikin, joten seuraavaksi pitäisi tehdä ylijäämäsaippuaa, johon näitä jämäsaippuapaloja voisi piilottaa.


"Kermavaahto" on ihan perussaippuamassaa, täytteeseen on lisätty kaakaojauhetta ja pohjaan vielä lisää kaakaojauhetta sekä kahvinpuruja. Kiire näiden teossa meinasi tulla, sillä massa alkoi keskenkaiken jähmettymään uhkaavasti.


Sitten niitä hankintoja:
En millään voi vastustaa tällaisia ihania leivontakirjoja. Vegeherkkuja -kirjassa on herkullisen houkuttelevat kuvat ja mielenkiintoisia (joskin hyvin margariini-sokeri pitoisia) leivontaohjeita. Mukana on useita gluteenittomia ja yllärinä myös kolme raakaohjetta. Nuo kaksi pikkukirjaa tarttuivat myös söpöyden ja edullisuuden vuoksi matkaan, vaikka eivät vegaanisia olekaan. Keksit -kirjassa on kyllä monia munattomia ohjeita, joten vegeversion saa helposti vaihtamalla voin margariiniin. Inspiraatiota ja silmänruokaa näistä normileivontakirjoistakin saa ja hauskintahan on ihan itse kehittää reseptejä.


torstai 8. maaliskuuta 2012

Kauralla terästetty kookoksinen herukkapiirakka

Kerhoon kahvin kanssa nautittavaksi vein tällä kertaa herukkapiirakkaa, jonka esikuvana oli Inkiväärihillo- blogin tämä ohje.
Kovin uskollinen en tosin alkuperäiselle ohjeelle ollut sillä vaihdoin puolukat herukkaan, rukiin kauraan, kermaviilin kookosmaitoon... Huomatkaa kuitenkin samanhenkinen kuva, että jotta jokin yhdistettävyys sentään alkuperäiseen reseptiin säilyisi ;)
Tuloksena oli oikein maistuvainen leivonnainen!


Kookosherukkapiirakka 15 palaa

Taikina
3 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 3/4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
2 dl kookosmaitoa
150 g sulatettua sinistä Keiju-margariinia
Kuivat aineet sekaisin ja mukaan myös kookosmaito ja rasva. Levitin taikinan 25x30 cm:n vuokaan.

Pinnalle
reilu 3 dl puna- ja mustaherukoita
25 g margariinia sulatettuna
3/4 dl sokeria
1 1/2 dl kookoshiutaleita
1/2 dl kaurahiutaleita
Ripottelin jäiset herukat taikinan pinnalle. Sekoitin loput ainekset keskenään ja ripottelin kaiken päälle.
Aloitin paistamisen 200 asteessa, mutta pinta alkoi tummua uhkaavasti jo vajaassa kymmenessä minuutissa. Laskin lämmön 175 asteeseen ja paistoin yhteensä reilun puoli tuntia.


tiistai 6. maaliskuuta 2012

Minttusuklaisen raakakakun prototyyppi



Tässä kakkusessa on vielä kehittämisen varaa, mutta kyllä tämä silti ansaitsee muistiinkirjoittamisen. Varsinkin Pieni arvosti kakkua suuresti ja halusi monta kertaa lisää.

Minttusuklaakakku  n. 9 palaa

Pohja
2 dl manteleita
2 rkl kaakaojauhetta
1 ml (ruusu)suolaa
2 ml vaniljajauhetta
10 kuivattua pientä taatelia
2 1/2 rkl vettä taatelien liotukseen
Liotin taateleita muutaman tunnin. Hienonsin mantelit minileikkurissani ja lisäsin loput ainekset, myös taateleiden liotusveden. Annoin koneen käydä kunnes syntyi suht tasalaatuinen taikinapallo. Painelin taikinan 20 cm:n irtopohjavuokaan. Vuoan pohjalle laitoin toki ensin leivinpaperin ja reunoille sipaisin öljyä.

Täyte
vihreä mintturaita:
1 pieni avokado
1 1/2 rkl agavesiirappia
1 1/2 tl piparminttuaromia
20 g vesihauteessa sulatettua kaakaovoita
Soseutin avokadon ja maustoin agavella ja mintulla. Sitten sauvasekoitin mukaan myös kaakaovoin. Levitin pohjan päälle.

suklaamoussetäyte:
1 pieni avokado
2 banaania
1/2 dl kaakaojauhetta
2 ml vaniljajauhetta
1/2 rkl agavesiirappia
55 g sulatettua kaakaovoita
Ainekset sauvasekoittimella hienoksi ja sekaisin ja vihreän täytteen päälle. Kaakaovoi kannattaa sulattaa yhtäaikaa molempaan täytteeseen.
Annoin kakkusen jähmettyä jääkaapissa usean tunnin ajan.




kesken kuvauksien alkaa kakku kadota
Ja mitä kakussa sitten olisi parantamisen varaa? Täyte jäi turhan löysäksi, joten vaatisi enemmän kaakaovoita. Kaipaisin myös täyteläisempää suklaisuutta, joten ensi kerralla voisin käyttää suklaamoussekerrokseen enemmän kaakaojauhetta tai vaihtoehtoisesti kaakaomassaa. Myös cashewpähkinät toisivat täyteläisyyttä.
Tämä toimisi varmasti erittäin hyvin vadelmasuklaakakkuna tai sitten appelsiinilla maustettuna suklaakakkuna. Oi, nam! Siinäpä seuraavia testin paikkoja.


sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Tunnustus

Olen aivan häkellyksissäni vastaanottanut peräti kaksi tunnustusta Inkiväärihillo-  ja Juttuja-blogeista. Kiitokset! Asiaan kuuluu kertoa 7 faktaa itsestänsä ja laittaa tunnustus eteenpäin 5 suosikkiblogilleen, joilla on alle 200 rekisteröitynyttä lukijaa.


Hieman kyllä epäilyttää kiinnostaako ketään vaatimattoman blogini melko anonyymi kirjoittaja, mutta tässäpä jotakin minusta:
1. Minulla on enää kaksi kissaa. Vaikka asumme maalla, kissat eivät pääse vapaasti vaeltamaan. Joskus joku hurjapää hiiri saattaa eksyä narun nokassa ulkoilevien kissojen ulottuville. Silloin kiirehdin pelastamaan hiirulaisen.
2. Keräilen perennoja. Varsinkin eri akileija-lajikkeet ja kurjenpolvet ovat suosikkejani.
3. Minulla on kolme tutkintoa, mutta myös kolme aloitettua ja keskeytettyä opiskelua.
4. Olen entinen mahdoton lukutoukka. Nykyisin kulutan enimmäkseen tietokirjallisuutta, siitä etupäässä ruoka- ja puutarhakirjoja sekä -lehtiä.
5. Tällä hetkellä olen Pienen kanssa kotosalla, mutta tulen tänä vuonna tekemään vielä kahta eri työtä.
6. Syön joka päivä suklaata. Tai tulee kriisi ;)
7. Minulla ei ole ollenkaan kahvinkeitintä. Käytän pikakahvia. Minusta se maistuu hyvältä!

On vaikeaa nimetä suosikkiblogeja, koska tykkään niin monesta. Rajoitinkin valintani omaan blogilistaani ja niihin blogeihin, jotka päivittyvät melko ahkerasti ja siltikin moni suosikeistani jää nyt mainitsematta. 

Tunnustus lähtee siis seuraaville:

Nämä blogit ovat innoittaneet minua siirtymään raaempaan ravintoon erittäin monipuolisine je kekseliäine ohjeineen: Appelsiineja ja hunajaa ja Keittiökameleontti
Puolitiessä -blogissa on myös paljon raakaohjeita ja olen Anni Minervan herkullista raakakakkua päässyt maistamaankin.
Herkku ja koukku -blogissa on mahtava porukkameininki
Onneksi -blogin Tiian olen huomannut tai kuvitellut jakavan samantyyppisen ruokamaun sekä jalatmaassa hippeilyn kuin minäkin. Blogissa on reseptien lisäksi myös paljon asiaa.

Lukijamääriä en voinut tarkistaa, kun niitä ei ole nyt näkyvissä. Jotain vikaa näyttäisi olevan bloggerilla.
Yllättävän vaikeaa ja työlästä olikin tämä tunnustaminen. En siis mitenkään velvoita teitä tähän, kerronpahan vain, että tykkään blogeistanne :)

torstai 1. maaliskuuta 2012

Muffareita ja keksejä

Vieraita tulossa ja sehän tarkoitti sitä, että - Jipii - pääsin taas leipomaan! Tällä kertaa varastin leipomishetket ihan itselleni ja leivoin salaa, kun pikkuapuri oli nukkumassa. Vikkelä tosin pitää olla, sillä Pieni ei ole mikään unelias tyyppi.


Mustaherukkakookos -muffarit  13 kpl

Taikina
3 dl vehnäjauhoja
1 dl kookoshiutaleita
1 1/2 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
100 g Keiju-margariinia sulatettuna
2 dl maustamatonta soijajugurttia
1 dl vettä
+ mustaherukkahilloa n.1 tl/muffari
 Ainekset sekaisin ja taikina on valmis. Laitoin ehkäpä 2/3 taikinasta silikonivuokien pohjalle ja muotoilin lusikalla kuopan keskelle. Kuoppaan tipautin varovaisen teelusikallisen mustaherukkahilloa ja loput taikinat päälle. Paistoin 175 asteessa n. 25 minuuttia.

Kuorrute
2 dl kookosmaitoa
3 rkl mustaherukkamehutiivistettä
2 1/2 rkl maizenaa
Näistä kiehautin tiiviin kiisselin ja jäähdytin jääkaappikylmäksi. Sitten sähkövatkasin
115 g margariinia ja
1 1/2 dl tomusokeria
keskenään kuohkeaksi ja muutamassa erässä kiisselin sekaan. Koska kuorrutteen väri ei ollut ihan toiveideni mukainen, vaan aivan haalea liila, lisäsin vielä ruokalusikallisen mustaherukkahilloa. Aika vaaleaksi tuo silti jäi.
Pursottelin muffareiden päälle ja asettelin vielä koristeeksi vadelmat.

Omaan makuuni tällainen kookoskuorrute (ilman mustaherukkalisukkeita) on parhaimmillaan kunnon suklaisten muffareiden kanssa. Toimii erittäin hyvin myös kakun täytteenä ja kuorrutteena.


Pikkuvieraita varten tein kaurakeksejä, joissa oli maltillisesti sokeria ja vehnäjauhoja.

Rapsakat kaurakeksit  n. 20 kpl

2 dl kaurahiutaleita
1 dl mantelilastuja
1 dl vehnäjauhoja
vajaa 1 dl täysruokosokeria
2 tl vaniljasokeria
100 g sulatettua margariinia
Sekoitin ainekset ja otin massaa lusikalla leivinpaperoidulla uuninpellille. Taputtelin käsin tiiviimmäksi ja littanaksi.
Tein pienen testin paistolämpötilasta. Ensimmäisen erän paistoin 200 asteessa. Keksit levisivät vähän enemmän, mutta reunat meinasivat kärventyä jo 5 minuutissa. 175 asteessa paistamani keksit olivat valmiita 10 minuutissa. Ensi kerralla aion lämmittää uunin vain 175 asteeseen, sillä paistaminen on huolettomampaa. Korkeammassa lämpötilassa keksit palavat erittäin helposti ja jos Pieni viivästys sattuu kriittiseen hetkeen niin keksit ovat mennyttä!

Tervetuloa seuraan Nelli :)