Kasvisseikkailu ja perunavelli

Raisa Kettunen alias Puputyttö on tehnyt tällaisen uuden söpöisen keittokirjan:

kuva kustantajalta

Kuvitus on Milja Laineen käsialaa.

Kirja on suunnattu erityisesti lapsille ja heidän ruokkijoilleen. Se tutustuttaa (ehkäpä ennakkoluuloisetkin) lapset kasviksiin ja kasvisruokaan erinäisin hassuin tavoin. Kirjan "henkilökuntaan" kuuluu hahmoja, kuten Massu Kattinen, Lettu Kettutyttö ja Kani Kamala. Jokaiseen reseptiin liittyy pieni alustava tarina, jossa nämä hahmot seikkailevat.
Kannattaa katsahtaa myös tänne. Lotta kertoo kattavammin kirjasta ja paljastaa siitä joitakin hauskoja yksityiskohtia.


Yksi kirjan resepteistä joutui tulikokeeseen! Valitsin kokeiluun meille ihan oudon ja uuden ruokalajin, perunavellin. Vekara 3v. ei ole koskaan oikein ollut perunan ystävä (jos sipsejä ja ranskiksia ei lasketa), joten ajattelin testata, josko kirjan kannustamana outo ja inhokkiraaka-aineesta tehty ruoka muuttuisi houkuttelevammaksi. Testiryhmä vielä laajeni, kun saimme ruokavieraita. Kerron tuolla jäljempänä, miten kävi...

Massu Kattisen pehmeä perunavelli (uskollisesti, täysin kirjan reseptin mukaan)

1 kg jauhoisia perunoita
50 g margariinia
n. 6 dl kauramaitoa
1/2 dl oluthiivahiutaleita
2 tl suolaa

Kuorin ja pesin perunat. Pilkoin ne ja keitin vähässä vedessä kypsäksi. Kaadoin veden pois. Lisäsin margariinin kattilaan ja murskasin (tai no, oikeastihan nakitin miehen perunasurvimen varteen) perunat muusiksi. Lisäsin kauramaitoa vähän kerrallaan samalla muussaten. Lisäsin vielä suolan ja hiivahiutaleet sekoittaen.

Tarjosin vellin paistetun savutofun ja ruohosipulin kera.
Näytin kirjasta myös hauskoja kuvia ja luin reseptiin liittyvän pikku tarinan ruokayleisölle.

Ja kuinkas sitten kävikään...
Vekara ilmoittaa jo tarinavaiheessa, ettei aio velliä syödä. Eikä syönyt! Hmph, sanon minä ja puolustan kirjaa paljastamalla, että Vekara taitaa joissakin asioissa olla hieman keskimääräistä "neuroottisempi".
Itsekin tosin mietin hiljaa mielessäni, josko resepti on tähdätty niin lasten mietoon makumaailmaan sopivaksi, ettei aikuisille ihan maistukaan. Katsokaa vaikka tuota lyhyttä raaka-ainelistaa! No, oma ennakkoluulonihan (ehkä juuri perunoita kohtaan) siinä vain paljastui, sillä tämähän olikin aivan yllättävän herkkua! Iso Nam! Olen suorastaan vaikuttunut! Kaikki isot tykkäsivät vellistä ja se maistui myös Vekaran kaverille. Ruokavieraskin (se iso) kipitti luontaistuotekauppaan hiivahiutaleita ostamaan velliä tehdäkseen.
Ja se pieni ruokavieras tykästyi savutofuun, joten tulihan siinä sitten kuitenkin se toivottu positiivinen kokemus kasvisruuasta. Loppu hyvin kaikki hyvin!