Kvinoa-tabbouleh

Tässä blogissa saattaa olla jo useampi tabbouleh-ohje. Päätin kuitenkin, että se ei haittaa, koska taas on kesä ja kesäruokien aika. Mielestäni tabbouleh onkin raikkaudessaan yksi ihanimpia kesäruokia, josta kannattaa aina välillä hieman muistutella. Kun on kotimaisten kesätomaattien aika ja oma kasvimaa vihreänään persiljaa, silloin tehdään tabboulehia! Hyvää lisukkeena tai ihan itsenänsäkin oiva ateria, etenkin kun kylkeen asettelee muutaman kalamata-oliivin ja jälkkäriksi kauden hedelmiä: vesimelonia, kirsikkaa tai  nektariinia.

Kvinoa-tabbouleh   n. 5 annosta pääruokana

6 dl keitettyä, jäähtynyttä, irtonaista kvinoaa
1 tlk kikherneitä (säilyke)
ISO nippu persiljaa
3/4 dl sitruunamehua (=1 iso sitruuna)
1/2 dl oliiviöljyä (ainakin)
3/4-1 tl suolaa
1/2 tl rouhittua mustapippuria
1 valkosipulin kynsi

1 suippopaprika
3 isoa tomaattia (reilu 400 g)
n. 10 cm pätkä kurkkua

Huuhtelin säilykekikherneet ja silppusin persiljat hienoksi hitusiksi. Sekoitin ne kvinoan sekaan yhdessä sitruunamehun, oliiviöljyn ja mausteiden kanssa. Valkosipuli toki puristettuna.
Kuutioin paprikan, tomaatit ja kurkun ja sekoitin edellisten joukkoon. Sitten vähäksi aikaa maustumaan jääkaappiin!


Itse olen suht laiska pilkkoja ja yleensä taipumuksenani on jättää vihannekset aika rouheiksi paloiksi. Tabboulehin kanssa teen poikkeuksen ja ryhdistäydyn! Tässä vihanneksien kuuluu olla pieninä tasalaatuisina kuutioina. Haarukoiminenkin on helpompaa ja ihanampaa.

Melkein kuin kiinalaisessa ravintolassa

Tämän reseptin alkutarinaan liittyy melko huono ravintolakokemus. Viime talvena, ennen koronaa, käveltiin läpi tuulen ja lumituiskun lähimpään kiinalaiseen ravintolaan, jonne sinnekin oli matkaa aika monta kilometriä. Tilattiin nälissään talon tofuannokset ja petyttiin. Annokset olivat harmillisen huonot. Tilanne kääntyi kuitenkin voitoksi kun kokemuksesta sisuuntuneina päätettiin, että tehhään ite parempaa ja niin tehtiin! Syntyi seuraavanlainen resepti:

 Valkosipulinen kasvisvokki  ainakin neljälle

2 porkkanaa
1 pieni parsakaali
1 iso sipuli
1 suippopaprika
6 hyvän kokoista valkosipulinkynttä

1/2 dl (rypsi)öljyä
1 rkl Sambal Oelek -chilitahnaa
1/2 dl soijakastiketta (vähäsuolaisempaa)
2,5 rkl maissitärkkelystä
1/2 l vettä

Proteiiniksi 1 pkt:
Hälsans Kök fileesuikaleita TAI
VegMe rustiikkipaloja TAI
paistettua tofulastua (savu- tai marinoitu tofu)

Tarjoiluun riisiä, kvinoaa tms.


Ruoka on tosi nopsa paistaa, joten kannattaa tehdä valmistelut etukäteen ja keittää lisuke valmiiksi.

Kuorin porkkanat ja siivutin ohuiksi kiekoiksi. Kuorin sipulin ja leikkasin isoiksi lohkoiksi. Parsakaalin pesin ja pilkoin suupaloiksi. Pesin paprikan ja poistin kannan ja siemenet sekä leikkasin reiluiksi paloiksi. Kuorin valkosipulinkynnet.

Lämmitin öljyn paistinpannulla ja kaadoin paloitellut vihannekset kuumalle pannulle. Paistelin hetkisen välillä käännellen ja puristin valkosipulit mukaan hetkiseksi paistumaan lempeämmiksi. Itselleni on tärkeää, että vihannekset säilyvät rapsakoina, joten 5 minuuttia paistamista riittää. Jos tykkäät kypsemmistä vihanneksista, jatka paistamista hetken pitempään, mutta suosittelen jättämään vihannekset rohkeasti rapeiksi.

Sekoitin maissitärkkelyksen vesilasilliseen ja kaadoin pannulle ja lisäsin vettä yhteensä 1/2 litraa sekä soijakastikkeen ja chilitahnan. Annoin kastikkeen kuplia vähän aikaa, kunnes se suurustui.

Lisäsin tällä kertaa lopuksi mukaan paketillisen Hälsans Kök fileesuikaleita. Muita hyväksi todettuja proteiininlähteitä tähän ovat VegMe rustiikkipalat ja tofu rapeiksi suikaleiksi etukäteen paistettuna.


Ja nyt nauttimaan ruuasta, joka maistuu siltä, miltä ruuan kiinalaisessa ravintolassa olettaa maistuvan eli hyvältä 😀 Ja ihanan valkosipuliselta!

Ruokaa voi varioida proteiininlähteen vaihtamisen lisäksi erilaisilla vihanneksilla, herkkusienillä ja erityisesti cashewpähkinät sopivat joukkoon. Chilitahna kannattaa laittaa vielä pöytään tarjolle, jotta chilinystävät voivat sitä annokseensa lisätä.

Hirmu helppo kukkakaaligratiini

Heipähei! Kesäisen raikkaitten reseptien sijaan tarjoilen ihanaa, pehmoista kukkakaaligratiinia. Tämä on jäänyt talvikiireiden jaloissa julkaisematta, mutta nyt lomalla vihdoin pääsee esittäytymään. Resepti on hirmuisen helppo, siihen tarvitsee vain kolmea ainesta ja hetkisen uuninlämpöä.
Mennäämpä jo ohjeen pariin, enempää tarinoimatta!

Vegaaninen kukkakaaligratiini  4:lle maltilliselle syöjälle

1 kukkakaali (n. 800 g)
1/2 pussia Ilo Vegaanin pizzamurua (tai muuta vegejuustomurua)
1 tlk eli 2 dl kaurakermaa

Kukkakaalista voi poistaa suojuslehdet jos ne näyttävät huonoilta, mutta hyvät voi  laittaa paistoksen sekaan tietysti. Pesaisin kukkiksen ja pilkoin suupaloiksi. Levitin palaset uunivuokaan ja ripottelin juustomurut päälle. Leikkasin kaurakermapurkkiin pienen kaatonokan ja valuttelin tasaisesti nuppujen päälle.
Paistetaan 225 asteessa n. 25 minuuttia, kunnes kukkakaalit pehmenevät ja alkavat saada väriä.
 

Mustapippurin ystävät, joihin itsekin kuulun, rouhivat toki herkkuansa vuokaan mukaan, mutta omat jälkeläiseni toivovat kukkakaaligratiinin ilman mausteita. Hyvää se tällaisena simppelinäkin versiona on!

Ihanaa kesää muillekin! Mie olen kesälomalla ensimmäistä kertaa vuosikausiin ja nautin!

Kermainen tofu-parsakaalipasta

Heipparallaa! Täällä Napapiirin korkeuksilla on vihdoin alkanut näkyä hieman kevättä enteilevää valoa. Se innosti lopultakin kuvaamaan tämän pasta-reseptin, jonka yhdessä Elämäni Miehen kanssa sydäntalvella kehitimme. Kännykkäkamerani alkaa nyt valon puolesta pärjäilemään kuvaustehtävässään. Jee!

Jo vuosia meillä on ollut sellainen kenkku tilanne, että EM ei ole ollut lainkaan riemuissaan tofusta, se on suorastaan puistattanut häntä, vaikka itsehän tofun ystävänä napsin sitä vaikka raakana.
Läpimurto sattui kun kerran hoksasin suikaloida tofun juustohöylällä ja paistaa rapsakaksi. Näin käsiteltynä tofu on herkkua vaikka leivän päällä...tai sitten tässä simppelissä pastassa. Miehenkin mielestä!

Tofu-parsakaalipasta 3-4 annosta

1 pkt savutofua (tai marinoitua)
öljyä
130 g täysjyväspagettia
1 parsakaali (300-500 g)
1 tlk kaurakermaa (2-2,5 dl)

mausteet:
1 rkl paprikajauhetta (savupaprikaa jos et  käytä savutofua)
n. 1 tl mustapippurirouhetta
maltillinen hipsautus chilijauhetta
4 valkosipulin kynttä
ripaus suolaa

Tofu suikaloidaan juustohöylällä ja paistellaan runsaassa öljyssä, kunnes se on sitkeän rapsakkaa. Mausteet voi ripotella kääntelyn yhteydessä, paitsi valkosipulit kannattaa puristaa vasta loppuvaiheessa mukaan. Ainakin itse tykkään, että valkosipulia paistetaan vain kevyesti, jotta sen hyvä maku säilyy valmiiseen annokseen asti mukana. Suolaa lisään vasta myöhemmässä vaiheessa.

Näppärät keittävät samalla spagetit ja pilkkovat parsakaalin varsineen suupalan kokoisiksi kappaleiksi. Kun spagetti alkaa olla valmista, voi parsakaalinpalat kumota samaan kattilaan ja keittää muutaman minuutin, kunnes parsakaalit ovat napakan kypsiä. Jälkikypsymistä tapahtuu, joten ylikypsiksi niitä ei kannata keittää!
Keitinvesi kaadetaan pois ja paistetut tofut ja kaurakerma sekoitetaan spagetin joukkoon. Ihan pikku hetken kun jaksaa antaa tekeytyä kannen alla niin valmista on!

Halutessaan annosta piristämään voi ripotella tuoreen chilin viipaleita.

 PS. Mahottoman taitava pikkusiskoni on alkanut myös kirjoittelemaan omaa blogia. Kannattaa käydä kurkkimassa: https://iitutati.blogspot.com/

Ainon uusi ihana blogi ja lainatut tofuvohvelit

Törmäsin erittäin lupaavaan, uuteen ja innostavaan blogiin nimeltänsä
 Vegaanin ruokavuosi.
Uskon, että siitä tulee olemaan kovasti iloa kasvisruokaa suosiville lapsiperheille ja varmasti myös ihan kaikille muillekin vegaanisesta ruuasta kiinnostuneille ihmisolennoille. Vaihdoin blogin emännän, Ainon, kanssa muutaman sanasen ja lopulta päädyimme tekemään pienet resepti- ja haastatteluvaihtikset. Koska tapanani on tunnustaa kaikki heti, niin tunnustan nytkin, että Aino teki oikeastaan kaiken työn, minä vain uiskentelin vanavedessä. Sain häneltä muutaman haastattelukysymyksen ja vastavuoroisesti pyysin häntä vastaamaan itsekin omiin kysymyksiinsä.

Tässä nuo kysymykset, joiden myötä päästään hieman tutustumaan Ainoon. Itse pystyn hyvin samaistumaan tuohon viimeiseen vastaukseen 😀

1. Hei, kerro meille vähän itsestäsi! 

Olen Aino, 30 vuoden rajapyykkiä koputtelemassa oleva kahden pienen murun äiti. Jotkut syövät elääkseen, minä elän pää-asiassa syödäkseni. Ruoka on minulle työ ja harrastus. Tuotekehittäjän ammatti oli pitkään haaveammattini, mutta tällä hetkellä tyydyn keittiötyöhön ja vapaa-ajalla reseptien kehittelyyn - mikä sekin on todella antoisaa!

2. Kuinka kipinä ruoanlaittoon syntyi? Entäpä kuinka kiinnostuit vegaanisesta ruoanlaitosta? 

En tarkkaan osaa sanoa koska kipinä syntyi, uskon että se on aina ollut olemassa. Ennen kuin olin tarpeeksi iso keittiöpuuhiin, olis äärimmäisen kiinnostunut keittokirjoista ja ruokalehdistä. Lempipuuhaani on edelleen fyysisten keittokirjojen ja erilaisten reseptileikevihkosten selailu. Minulla on edelleen säästössä esimerkiksi ensimmäisen Maku -lehden vuosikerta, jonka muistan miltei ulkoa :D  

Vegaanisesta kokkailusta kiinnostuin parhaan ystäväni kautta, joka alkoi vegaaniksi jo yli kymmenen vuotta sitten. Halusin palavasti kokeilla kaikkea erilaista. Värikkäämpää, rouskuvampaa, mausteisempaa ja erilaisia koostumuksia. Ihanan nahkeaksi paistettu tofu ja hyvän puruvastuksen omaava seitan vetivät puoleensa. Tällaistakin on! 

Ammattini vuoksi kipuilin vegaaniuden kanssa kauan. On hieman ongelmallista olla vegaani tällä alalla. Tällä hetkellä pidän ruokavaliotani kuitenkin enemmän voimavarana kuin rajoitteena.

3. Kolme lempi raaka-ainettasi tällä hetkellä ja miksi? 

 Ääh tämä on vaikea! Mietin tätä vastausta ainakin puoli tuntia :D

1. Soijajogurtti (maustamatonta ja paksua). Syön ihan hirveät määrät kasvipohjaisia jogurtteja, niitä vain täytyy aina olla kaapissa. Soijajogurttia syön usein aamulla pakastemarjojen, granolan ja vaahterasiirapin kera. Luumusose ja saksanpähkinät on myös ihana kaveri tälle herkulle! Jos haluan vielä paksumman koostumuksen, annan se valua yön yli kahvinsuodattimessa. Valutettua jogurttia voi levittää vaikkapa leivälle ja koristella marjoilla! Soijajogurtti sopii myös hyvin juustokakun täytteeseen. 

2. Cashew -pähkinä. Nämä vaan ovat niin hyviä ja monikäyttöisiä. Joskus muinoin osittain välttelin pähkinöitä, koska niissä on niin paljon rasvaa. Nyttemmin olen ymmärtänyt, että niissä on paljon muutakin. Cashewit on hyviä paahdettuna vaikkapa wokissa tai keiton lisänä. Kermaisuutta sosekeittoon saa helposti myös lisäämällä mukaan kourallisen jo kasvisten poreillessa. Taipuu tuo pähkinä kermaksikin ja vaunukkaaksi hedelmien kanssa surautettuna! Liotusaika lyhenee huomattavasti kun käyttää kiehuvaa vettä :) 

3. Tofu. Olen true "tofu worshipper". Taipuu moneen. Kylmäsavutofu on taivaallista ihan vain paistettuna. Tofukiusaus on yksi lempiruoistani, pitäisikin kokeilla Paulan versiota herkkusienillä! Marinoitua käytän pyöryköihin ja erilaisiin täytteisiin. Maustamatonta myös makeisiin herkkuihin :)

4. Ikimuistoisin kokkaamasi ateria?  

Tuoreimmassa muistissa on, kun ensimmäisen kerran kokkasin appivanhemmilleni kokonaan vegaanisen aterian. Olimme mökillä ja halusin ruokkia koko porukan. Tein hernekeittoa ja lättyjä pienen mökkikeittiön kaasuhellalla hirveässä helteessä. Hikoilin kuin viimeistä päivää vaikka kaikki ovet ja ikkunat oli auki. Ateria oli kuitenkin menestys ja kaiken vaivan arvoinen! 

5. Jos saisit kokata jollekin julkisuuden henkilölle, kelle kokkaisit ja mitä se olisi? 

Kutsuisin lasten lempparit eli Hevisaurukset syömään! Hevisaurus on hauska bändi ja kyllä minä nämä kappaleet osaan ulkoa. Asenteissa kasvisruokaa kohtaan taitaa kuitenkin olla kehitettävää, joten olisi näytön paikka! Hevisaurukset pitävät ennakkotietojen mukaan hernekeitosta, joten ehkäpä sitä sitten - luottoreseptillä! Jälkiruoaksi täytetekakkua kauravispikeolla ja kaikenlaisilla tuoreilla marjoilla. 
 

Ainon resepteistä bongasin heti nämä tofuvohvelit, joiden lukemattomat variaatiomahdollisuudet alkoivat välittömästi risteilemään mielessäni. Tällä kertaa toteutin kuitenkin erittäin yksinkertaistetun version reseptistä, sillä ruokaseuranani oli Tonttu 5v. Hänen ruuassaan ei saa olla pilkkuja tai muutakaan arveluttavaa. Suosittelen kokeilemaan sitä alkuperäistä reseptiä jos et pelkää pilkkuja tai muuta arveluttavaa.

Tofuvohvelit   n. 3 annosta

250 g tofua
2 dl kaurahiutaleita
1 dl kasvimaitoa
3 rkl öljyä
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippurirouhetta
1 dl vehnäjauhoja

Pilkoin tofun pienemmäksi ja laitoin kulhoon. Mittasin mukaan kaurahiutaleet, kasvimaidon, öljyn ja mausteet. Sauvasekoitin tasaiseksi massaksi. Sekoitin vehnäjauhot lusikalla joukkoon.

Kuumensin vohveliraudan ja sivelin pinnat margariinilla. Nostelin jähmeää ja tahmaista taikinaa nokareina, kahden lusikan avulla vohveliraudalle ja painoin kannen kiinni. Paistoin kunnes vohvelit olivat kypsiä ja irtosivat vohveliraudan pinnasta.

Vohveleista tuli aika jämäköitä ja niiden päälle pystyi kasaamaan mieleisensä täytteet ja ruokailu sujui siitä lähtien ihan vain käsiä ja hampaita käytellen. Itse mielellään lähestyn kaikenlaisten lettusten ja läpysköjen täyttämistä hummuksen ja salsan suunnasta. Vihannekset vielä viimeistelevät makuelämyksen.

Olen tosi vaikuttunut Ainon resepti-ideasta ja se jäi hiillostelemaan sen verran, että ihan varmasti tulen kokeilemaan vielä ainakin punajuurella pinkiksi väritettyä versiota ja saattaisivat tofuvohvelit taipua myös makeaan herkkuvohveliversioonkin... Oioi!

Punajuurilaatikko

Tämä bloginpitäjä on raahannut punajuuria kilokaupalla kotiin! Johtuneeko lähestyvästä joulumielestä vaiko sekäettä komeasta väristä, punajuuret inspiroivat nyt kovasti. Edes raastamisesta aiheutunut raa'an roiskeinen vaikutelma keittiössäni ei sammuttanut intoani. Vaikkei siivoaminen ihan lempiharrastuksieni kärjessä olekaan! Etukäteisvinkkinä ja virheistäni oppineena suosittelen hoitamaan punajuuren raastamiset tiskipöydällä. Seuraamukset lienee silloin helpoin huuhtoa puhtaaksi. Ja kädet kannattaa öljytä kevyesti niin väri lähtee helposti pesemällä eikä kulumalla.

Tällä kertaa tarjoillaan siis punajuurilaatikkoa. Nyt jälkeenpäin kun mietin niin tämähän oli melkein kuin kaalilaatikkoa, mutta punajuuriversiona. Kaaliruokien tykkääjät saattaisivat siis tykätä tästäkin.


Punajuurilaatikko 

1 kg punajuuria
1 iso sipuli
2 isoa valkosipulin kynttä
2 rkl öljyä
1 tl suolaa
1 tl rouhittua mustapippuria
2 tl paprikajauhetta 
paketillinen valmista soijarouhetta (Lidl tai hälsans kök) 
3 dl keitettyä kvinoaa (tai jos tähteeksi on jäänyt vaikka riisiä tai ohrahelmiä tms) 
2 dl kaurakermaa 
1/2 pussillista vegaanista juustoraastetta

Kuorin ja raastoin punajuuret karkeasti. Kuorin ja silppusin sipulin. Kuullotin näitä öljyssä vähän aikaa. Puristin joukkoon valkosipulit ja lisäsin mausteet. Sekoitin mukaan myös kvinoan ja soijarouheen. Voitelin pannun (uunivuokakin käy yhtä hyvin) ja kumosin seoksen siihen. Valutin päälle kaurakerman ja ripottelin juustoraasteen. Paistoin 200 asteessa n. 40 min. Annoin vetäytyä tovin ennen tarjoilua.

Annos on suht reilu, joten tämän voisi tehdä vaikka kahteen pienempään vuokaan ja pakastaa toisen pahan päivän varalle. Lapsisuosituksia en nyt uskalla antaa, sillä omat jälkeläiseni eivät oikein arvostaneet. Pöh! :D

Vegaanin "kana"keitto

Heippa! Kauheasti on tullut kokattua ja syötyä, mutta niinpä vain tällä hoppuisella hortonomilla jäi kaikki ihanat kesäreseptit julkaisematta. Hypätään siis suoraan lämmittävien keittojen äärelle! Täällä Napapiirin korkeuksilla niitä alkaakin jo kaivata elämäänsä ja lautasellensa. Syksy on päällä ihan tosissaan: lehdet tippuvat puista ja maa on jäässä, pipoakin jo ulkoillessa tarvitsee.

Tässäpä siis keitto (vaikkapa lihattoman lokakuun viettoon), jonka uskoisin olevan aikalailla matalan kynnyksen kurkistus eläimettömien ruokien maailmaan.

Vegaanin kanakeitto  n. 5 annosta

1 pkt (320 g) soijapohjaisia fileesuikaleita (kuva alla)
1,2 l vettä
2 oikein isoa porkkanaa
2 sipulia
1 suippopaprika
2 lehtikaalin vartta 
2 isoa valkosipulin kynttä
1 pss pakasteherneitä
2 dl kaurakermaa
kourallinen persiljasilppua

Mausteet:
3/4 tl suolaa
1,5 tl currya
1,5 tl kurkumaa
n. 1/4 tl mustapippurirouhetta

Käyttämäni fileesuikaleet on pakastetuote, joten aloitin ruuanlaiton ottamalla paketin sulamaan.
Kuorin ja pilkoin porkkanat ja sipulit ja laitoin ne ensimmäisenä veteen kiehumaan. Lisäsin mukaan mausteet. Pesin ja pilkoin paprikan ja lehtikaalit (paksut ruodit pois) ja kippasin kattilaan kun porkkanat olivat jo suht pehmeitä. Puristin valkosipulinkynnet sekaan. Annoin vihannesten kiehua kypsiksi ja lisäsin hieman pienemmiksi leikkomani fileesuikaleet sekä pakasteherneet. Lämmitin hetken ja viimeistelin keiton kaurakermalla ja persiljasilpulla.

Suosittelen ruisleipää keiton kaveriksi.

Tässä vielä kuva noista käyttämistäni vegetuotteista. Kaurakermaa löytyy kylmähyllystä, todennäköisesti maitopohjaisten ruokakermojen läheisyydestä. Fileesuikaleet ovat kaupan pakasteosastolla. Niiden olomuoto on tällaiselle paatuneelle kasvistelijalle suorastaan hämmentävä(n lihamainen). Kannattaa kokeilla!

Tällä kertaa tein keiton siis tällä kokoonpanolla, mutta vaihtelunhalusta tai kaapinsisällön mukaan vihanneksia voi hyvinkin vaihdella. Mukaan sopii hyvin myös esim. peruna, parsakaali tai maissi. Oikein vikkelään kiirearjen versioon voi luvallani käyttää vaikka pelkkiä pakastevihanneksia!

Maistuva pikacurry

Kun ruokabloggaaja huomaa toistavansa itseään keittiössä, saatetaan olla sellaisen reseptin äärellä, joka kannattaa kirjata ylös. Talven mittaan olen kokkaillut paljon erilaisia curryja, mutta tähän nimenomaiseen olen palannut aina uudelleen. Sen helppous-herkullisuus-suhde on erinomainen. Ja sen tekaisee vaivattomasti arkikiireessäkin perheelle (tai itselle) ruuaksi. Liioittelen vain hieman jos sanon, että kaikki ainekset melkein vain kumotaan pannulle ja sekoitetaan. 😄
Pikaruokaa sanan positiivisessa merkityksessä!

Silläkin uhalla, että tämä vaikuttaa Pirkka-mainokselta (lähikauppani sattuu olemaan Citymarket), alla on luottoainekseni tähän arkeni pikaruokaan. Käytän mieluiten kuvassa näkyvää lehtipinaattia. Hienonnettu pinaattikin toki käy, paremman puutteessa :D
Jos oikein laiskaksi heittäytyy, voi sipulinkin ostaa valmiiksi pilkottuna pakasteena. Tai vaihtaa kaurakerman sipulilla maustettuun vastaavaan.

Hups! Valkosipulit unohtuivat kuvasta!

Pikacurry  n. 4:lle

1 iso sipuli
4 valkosipulin kynttä
1 ps pakasteherneitä
1 ps pakastepinaattia
1 prk käyttövalmiita kikherneitä
1 prk kaurakermaa

loraus öljyä
1 1/2 tl kurkumajauhetta
1 1/2 tl curryjauhetta
1/3-1/2 tl mustapippurirouhetta
vajaa 1 tl suolaa
1 rkl sitruunamehua

Kuorin ja pilkoin sipulin ja kuullotin sen pannulla kypsäksi öljyn, kurkuman, curryn ja mustapippurin kanssa. Kuorin valkosipulin kynnet ja puristin ne sipulin joukkoon. Pyörittelin hetken pannulla. Lisäsin pakasteet, huuhdotut kikherneet, kaurakerman, suolan ja sitruunamehun. Huuhtaisin vielä kaurakermapurkkia vedellä ja kaadoin vedenkin pannulle. Annoin ihan pikku hetkisen porista, kunnes pakasteet olivat sulaneet ja lämmenneet. Tätä currya ei tarvitse haudutella vaan se on parhaimmillaan tuoreena ja raikkaana.
Sitten vain syömään kera riisin/riisi-kaura-seoksen/kvinoan!

Täytetyt kikherneletut

Kikhernejauhot on sellainen ainesosanen, jota varastoin aina kaappeihini. Siitä on niin näppärää ja nopeaa tehdä vaikka tällaista pikaruokaa. Helppoa, ravitsevaa ja nättiä, maistuvaakin. Mitä muuta voi toivoa? (no, jälkkäriä tietenkin :D)

Turvaudun näihin lettusiin aina silloin kun tuntuu, että ohuenlaiset perilliseni Keiju ja Tonttu eivät ole oikein olleet syömistuulella. Näitä molemmat pistelevät ihmeellisellä innolla.

Makuyhdistelmätestausta: hummus+salsa+punasipuli, avokado+tomaatti, kurkku+majoneesi+punasipuli, porkkana+punasipuli+majoneesi ja kaiken päälle vielä vähäsen sriracha-majoneesia

Kikherneletut  2(-3):lle

2 dl kikhernejauhoja
1/2 tl kurkumajauhetta
1/2 tl savupaprikajauhetta
1/2 tl suolaa
1/4 tl mustapippurirouhetta
pikku huiskaus leivinjauhetta
(1 valkosipulin kynsi)
2 1/2 dl vettä

+ öljyä tai margariinia paistamiseen

Sekoitin kikhernejauhot ja mausteet. Vispasin veden joukkoon. Annoin taikinan levätä sillä aikaa kun laittelin täytteitä valmiiksi.
Valuttelin taikinaa rasvatulle paistinpannulle sopivan kokoisiksi lettusiksi ja paistelin molemmin puolin kypsäksi. Käytin paistolämpötilaa 4 (liedessäni on säätövara 1-6).

Taikinaa voi ensimmäisen koeletun jälkeen säätää ohuemmaksi tai paksummaksi makunsa mukaan.

Tykkään kikhernelettusista siksikin, että täytteeksi voi laittaa ihan mitä vain sattuu kulloinkin kotoa löytymään. Tai koota kattavan valikoiman täytteitä tarjolle, joista kukin voi valita mieleisensä. Tässä ehdotuksiani täytteiksi:

Täytteitä:

- porkkanaraaste
- kaalisuikaleet
- kurkku
- tomaatti
- paprika
- kesäkurpitsa
- avokado
- sipuli, punasipuli, ruohosipuli
- salaatti ja tuoreet yrtit
- paistetut herkkusienet
- oliivit
- keitetyt perunat
- hummus
- salsa
- majoneesi, srirachamajoneesi...
- jugurttikastike
(- ketsuppi jos Tontulta kysytään)
jne..

Itselleni paistan yleensä tällaisia isoja lettuja. Vielä helpompaa ja nopsakampaa! Tässä täytteenä paprikaa, avomaankurkkua, avokadoa, punasipulia sekä majoneeisa ja sriracha-majoa.

Mikä on, hyvä lukija, sinun suosikkisi kikhernelettusten täytteeksi?

Härkistä salaatissa ja chilikastike kaurafraichesta

Tuskin kukaan on voinut välttyä Nyhtökauran tai Härkiksen markkinoille rynnistykseltä. Näistä on ainakin kuultu huhuja jos ei (vielä) maistettu. Tällainen vanha vegaani, joka on opetellut kokkaamaan kasvisruokaa aikalailla perusaineista, pyöritteli näitä paketteja alkuu hieman hämmentyneenä käsissään. Miten näitä hirmuisen lihamaisia tuotteita oikein käytetään? No, esimerkkejä näemmä löytyy kun vain ympärilleen vilkuilee. Itsekin lopulta vähän innostuin, kunhan totuin ajatukseen ruskeitten kökkäreiden syömisestä :D

Mielelläni teen ruuaksi erilaisia salaatteja siitä, mitä kotoa sattuu löytymään ja hyvin maustettu Härkis (tai Nyhtis, joka on tosin edelleen  hieman vaikeasti tavoitettava) sopivat hienosti niiden proteiininlähteeksi. Tällä kertaa salaatti sai vaikutteita Meksikosta.

Reseptistä tullee annokset neljälle

Chilikastike

1 prk Yosa Food kaurafraichea
1 rkl sitruunamehua
1 valkosipulin kynsi puristettuna
1 tl paprikajauhetta
lusikankärjellinen chilijauhetta (tai maun ja chilin ärhäkkyyden mukaan)
1/2 tl suolaa

Ainekset vain sikinsokin sekaisin ja jääkaappiin odottelemaan ja maustumaan.

Jos et saa hyppysiisi kaurafraichea, mutta maustamatonta soijajugua sen sijaan löytyy, niin kurkkaahan täältä kastikeresepti.


Härkispaistos

1 pkt Härkistä (tai nyhtökauraa)
1 iso punasipuli (säästä lohko salaatin pinnalle)
4 valkosipulin kynttä
1,5 tl nestesavua
n. 20 tippaa Tabascoa (tai muuta chilikastiketta tai-jauhetta maun mukaan)
1/4 tl mustapippurirouhetta
runsaasti oliiviöljyä paistamiseen

Pilkoin punasipulin ja jätin siitä osan odottelemaan salaatin kokoamista. Lorautin paistinpannulle reippaasti öljyä, pannun pohjan täytyy lainehtia, jotta paistoksesta tulee mehevää. Kuullotin sipulisilpun kypsäksi ja murskasin kuoritut valkosipulinkynnet joukkoon hetkeksi kypsymään. Lisäsin loput mausteet ja härkiksen sekoittelin hetken.

Salaatin kokoaminen

tuorepinaattia tai salaattia
4 tomaattia
2 kypsää avokadoa
200 g pakastemaissia
lohko punasipulista
sitruunamehua
oliiviöljyä
+ äsken tehty härkispaistos

Asettelin vadille salaattipohjaksi tuoreita pinaatinlehtiä. Pilkoin tomaatit ja sulatin maissit. Kuorin ja pilkoin avokadot sekä valelin ne sitruunamehulla. Asettelin vihannekset riveihin salaattipohjan päälle ja pirskottelin vähäsen vielä sitruunamehua ja oliiviöljyä. Lisäsin vielä rivin härkispaistosta ja punasipulisilpun.

Salaatin seuralaiseksi kuuluu ehdottomasti maissilastut! Kastike toimii hyvin myös niiden dippinä.

Blogini ja härkis ovat kaimoja!

Vegeä: Tofu fish 'n' chips

Tämähän on jo puolisen vuotta vanha uutinen, mutta kannattaa -tottakai- kertoa! Kaimani Paula Heinonen on tehnyt keittokirjan, joka kuuluu joka vegekokin (ja kenen vaan kotikokin) kirjakokoelmaan. Reseptit ovat helppoja ja ainesosalistat lyhyitä, joten kirja sopii aloittelijalle, mutta saa tällainen konkarikin siitä innoitusta. Jokainen resepti on kirjassa ansainnut kuvan ja saatesanat, kuten mielestäni nykyaikaiseen ruokakirjaan kuuluukin. Hyvä Paula!

kuva kustantajalta

Mahottoman houkuttelevalta kuulostaa mm. kirjan mansikkamojito, mutta oi ja voi mansikkakesä ehti jo vilahtaa ohi. Tulevaisuudessa testattavaksi jää myös tofufeta ja siitä tehty kreikkalainen salaatti sekä herkulta vaikuttava kuningatarpannukakku.
Tällä kertaa kokattavaksi valikoitui ruokalaji nimeltänsä Tofu fish 'n' chips. Koko kahden hengen testiryhmämme tykkäsi. Yksinkertaista ja maistuvaa!

Tofu fish 'n' chips  4:lle

300 g savutofua
1/2 dl korppujauhoja
hienoa merisuolaa
rouhittua mustapippuria
1/2 sitruunan mehu
öliiviöljyä paistamiseen

Tofut viipaloidaan n. 1 cm:n viipaleiksi ja leikataan kolmioiksi. Kieritellään korppujauheessa ja paistetaan pannulla molemmin puolin kullanruskeiksi. Ripsautetaan päälle suolaa ja mustapippuria. Kannustan ripottelemaan mustapippuria suht rohkeasti. Sitruunamehua lisäsin tofuihin itse vasta lautasella.

Uuniranskikset

10 keskikokoista perunaa
4-5 rkl öljyä
1 rkl grillimaustetta
suolaa
rouhittua mustapippuria

Uuni lämpiämään 225 asteeseen ja sillä aikaa perunat ranskisten muotoon! Sekoita öljy ja mausteet joukkoon. Paistetaan 20-25 minuuttia tai kunnes perunat ovat saaneet väriä.


Pidemmän korren Paula suosittelee ruuan kaveriksi muussattuja herneitä, mutta Veikeän Verson Paula on enemmän ketsuppinaisia. Sitäpaitsi annoskuva aivan ehdottomasti kaipasi punaista väriä :D



Huom! Kirjan olen ostanut ihan omin voimin, enkä mitään palkkoita tämän tekstin kirjoittamisesta saa. Mutta kertokaahan, oi te bloggaajatoverit, että täytyykö tätä uutta "Nofollow"-juttua linkin yhteydessä käyttää silti? Yritin. En osannut. 

Ihana salaatti paahdetuista kasviksista + tahinikastike

Pääsiäinen on vilahtamaisillaan ohi ja tämän ruokabloggaajan mämmit on vielä pakastimessa ja pashat suunnittelun asteella :D
Pääsiäisherkkujen sijaan kerron tästä ihanasta ja muuntelukykyisestä salaatista, joka on juuri nyt aivan lemppariruokaani. Kevät on jo tuloillaan, vettä tippuvista räystäistä päätellen tänne Pohjois-Suomeenkin, mutta kesäisen kevyet salaattiannokset saavat vielä odotella.

Lumihankien hupenemista ja kevään vihreyttä jaksaa paremmin odottaa, kun kasaa lautaselleen täysipainoisen ja värikkään aterian. Salaattiin ei ihan heti kyllästy kun valitsee raaka-aineet joka kerta hieman toisin. Jokaisen otsikon alta yhtä tai useampaa. (suosikkini tummennettuna)

Pohjaksi keitä pakkauksen ohjeen mukaan ja jätä jäähtymään
kvinoaa
kuskusia
bulguria
esikypsytettyä ohraa

Vihreydeksi
Härkäpavun
herneen tai
auringonkukan versoja 
rukolaa (rukola on mielestäni tosi herkkua, mutta itse kasvatetut versot taas ekologista salaattiainesta)

Paahdetut kasvikset ohje alempana
kukkakaali
parsakaali (aivan ehdoton suosikkini paahdetuista kasviksista maun puolesta)

porkkana (väri)

palsternakka
punajuuri

Proteiiniksi
papuja
kikherneitä
linssejä
savutofua

Mauksi
kalamataoliiveja
vihreitä oliiveja
aurinkokuivattua tomaattia
punasipulia

Valitut ainekset vain kasataan lautaselle ja lorautetaan päälle kunnolla tahinikastiketta (ohje lopussa).  Ainesosaset voi myös laittaa kulhoissa tarjolle salaattibuffettyyliin, jolloin jokainen saa itse valita lautaselleen mieleisensä maut.

Paahdetut porkkanat ja parsakaali

1 parsakaali
700 g porkkanoita   = yht. n. 1 kg kasviksia
3 rkl (oliivi)öljyä
3/4 tl (ruusu)suolaa
2 isoa valkosipulin kynttä puristettuna
1/4 tl mustapippurirouhetta

Pesaisin parsakaalin, leikkasin varren puisevan osan pois. Pilkoin kukinnot ja mehevän varrenosan paloiksi.
Kuorin porkkanat ja leikkasin tikuiksi. Asetin palat leivinpaperoidulle uuninpellille.
Sekoitin mausteet öljyyn, valutin sen kasvisten päälle ja hieroin käsin niiden pintaan. Asettelin kasvikset tasaiseksi kerrokseksi pellille. Paistoin 225 asteessa kunnes olivat kypsiä ja hieman paahteista väriäkin alkoi ilmaantua eli n. 25 - 30 min.

Paahdettujen kasviksien ohjeita myös täällä , täällä ja täällä.


Tähän salaattiin sopii aivan täydellisesti sitruunainen tahinikastike!

Tahinikastike

2 rkl tahinia
2 rkl oliiviöljyä
reilu 2 rkl sitruunamehua
2 rkl vettä
1/4 tl suolaa
(hyppysellinen mustapippuria ja pieni puristus valkosipulia)

Sekoitin kaikki ainekset sekaisin. Kätevimmin se mielestäni sujuu kannellisessa lasipurkissa ravistaen. Toisinaan maustan kastikkeen sekä mustapippurilla että valkosipulilla, toisinaan pärjätään ilmankin. Välillä tietenkin pitää maistaa ja säätä makua esim. sitruunaa tai mausteita lisäämällä.


Viikonloppuisin ja näin loma-aikaan teen salaatin "kaikilla mausteilla". Arkipäivän aterialle taas kelpaa askeettisempi versio. Esimerkiksi kolmen aineksen kombo: kvinoa, kikherne ja paahdetut porkkanat. Mutta tahinikastiketta on aina oltava! No, ehkä myös punasipulia...ja oliiveja.....ja...

Versojen kasvatus on helppoa ja mukavaa puuhaa. Lopputuloksena saa halpaa ja ekologista salaattiainesta. Tässä esiintyvät ensimmäiset omat härkäpavunversoni.

Iloinen tervetulotoivotus Jennille!

Härkäpapunug(g)etit ja sriracha-jugukastike

Heti otsikossa tuli vastaan hirrrrrmuinen ongelma! Nug(g)eteissa käytetään näemmä laajasti sekä yhtä taikka kahta geetä. Koska en osannut päättää kumpaan leiriin kuulun, ratkaisin ongelman kompromissimaisesti suluilla. Jos osaat pätevän oloisesti kertoa, kumpi on oikea kirjoitusasu, saatan korjata kompromissini.

Kyseessä on siis kuitenkin pikkiriikkiset papupihvit, jotka leivityksen ansiosta saavat mukavan rapsakan ja maukkaan paistopinnan. Minipihvien seuraksi sopii erityisen hyvin chilistä hieman potkua saava jugurttikastike sekä raikkautta, rapeutta, mehevyyttä ja (avokadon tapauksessa) kermaista pehmeyttä tuovat vihannekset.

Härkäpapunug(g)etit  n. 30 kpl

5 dl= 375 g keitettyjä härkäpapuja
1 isohko sipuli
4 valkosipulin kynttä
1 tl (ruusu)suolaa
1/4 tl mustapippurirouhetta
1 1/2 tl savupaprikajauhetta
1 1/2 dl kikhernejauhoja (tai kaurahiutaleita)
1/2 -3/4 dl vettä

+ vajaa 1 dl korppujauhoja+ 2 rkl seesaminsiemeniä leivitykseen
+ öljyä paistamiseen

Kaikki ainekset voi joko vain sauvasekoittaa tasaiseksi massaksi tai sauvasekoittaa pelkästään härkäpavut, puristaa valkosipulit ja pilkkoa sipulin sekä sekoittaa ainekset yhteen.
Muotoilin massasta pieniä pallosia, jotka litistin ja painoin molemmin puolin korppujauhojen ja seesaminsiemenien seokseen. Paistoin runsaassa öljyssä molemmilta puolilta sopivan ruskeiksi.

Muoks! kokeilin korvata reseptin kikhernejauhon jokamarketista löytyvillä kaurahiutaleilla ja lopputulos oli silloinkin onnistunut ja erittäin maukas, ehkäpä mehevämpi kuin alkuperäisellä reseptillä.

Sriracha-jugukastike

2 dl maustamatonta ja sokeritonta soijajugua
3 rkl oliiviöljyä
2 tl sriracha-kastiketta
1 rkl sitruunamehua
1/2 tl (ruusu)suolaa
1 pieni valkosipulin kynsi puristettuna

Kaikki ainekset purkkiin ja ravistus!
Chiliä on tässä annosteltu lapsiperheellisen mitalla. Tulisesta tykkäävä voi mittailla vähän reilumminkin. Srirachan sijaan voinee käyttää myös jotakin muuta chilikastiketta. (tähän joku vastuuvapauslauseke :D )

Jos et yhtään tykkää chilistä, suosittelen tekemään tillikastikkeen tähän tapaan. Sopii miltei yhtä hyvin tämän ruuan kanssa.

Kale - Kaikkea hyvää lehtikaalista -kirjan innoittama minestrone

Tässä on kirja, jota olisin kaivannut jo kuutisen vuotta sitten kun aloin lehtikaalta kasvattamaan! Ensimmäisinä vuosina lehtikaalit jäivät nimittäin lähes koristekasvin asemaan, kun en niitä oikein osannut hyödyntää. Komea kasvihan se onkin, mutta omaa myös runsaasti sisäistä kauneutta (=ravintoarvoja), joten sitä ei kannata jättää pelkästään kaalimatojen tai jänisten syötäväksi vaikka se niillekin maistuu mahtavasti.

kuva kustantajalta

Viimeistään Salla Korpelan kirjan luettuaan tajuaa, että lehtikaalihan sopii mihin vain. Kirjasta löytyy  niin lehtikaalisipsit (rousk ja nam!), pesto, smoothiet kuin myös monia ruokareseptejä, joissa on vaikutteita ruokaperinteistä ympäri maailmaa.

Kirja on tyylikäs kokonaisuus valkoista, mustaa ja lehtikaalin vihreää. Visuaalisesti suuntautunut lukija hitusen harmittelee, ettei ihan jokaisesta reseptistä ole kuvia. Laadukkaita ruokakuvia nimittäin katselee mielellään ja vesikielellä.

Lehtikaali taitaa juuri nyt surffailla suosionsa aallonharjalla (tai ainakin sitä kohti ja laajempienkin kansanjoukkojen tietoisuuteen), joten kirjan julkaisun ajankohta on sikäli täydellinen. Paras sesonki on tosin mennyttä, sillä se ajoittuu syksyyn ja alkutalveen. Testiaikeeni meinasivatkin tyssätä alkuunsa, kun en kyennyt ostamaan kaupasta jo vähän nahistuneita, Espanjasta tuotuja lehtiä. Onneksi epätoivoinen pakastimen penkominen tuotti juuri sen verran tulosta: viimeiset oman sadon jäänteet, että sain minestronen keiteltyä, melkein kirjan ohjeella.

Lehtikaaliminestrone

2 rkl oliiviöljyä

6 valkosipulin kynttä

1 iso sipuli

1 sellerin varsi (olen allerginen, joten jätin pois)

2 porkkanaa

200 g lehtikaalta

200 g herkkusieniä

1 tlk tomaattipyreetä

1 tlk kokonaisina säilöttyjä tomaatteja  (korvasin pyreen ja säilyketomaatit 500 g:lla tomaattimurskaa)

1 tlk isoja valkoisia papuja (minulla pakasterasiallinen keitettyjä valkoisia papuja) 

1 l vettä

2 liemikuutiota (en laittanut)

suolaa, mustapippuria (lisäsin 1 tl paprikajauhetta)

1 rkl oreganoa (korvasin 1 tl kuivattua meiramia) 

Kuullottelin ohjeen mukaan ensin sipulia ja puristettuja valkosipuleita öljyssä. Lisäsin joukkoon loputkin pilkotut vihannekset sekä sienet ja jatkoin kuullotusta.
Lisäsin veden ja tomaattimurskan kattilaan ja keittelin kunnes porkkanatkin kypsyivät. Lopuksi vielä mausteet ja pavut joukkoon.

Tarjoiluun suositeltiin  parmesaania, mutta tässä vegekeittiössä sen korvasi ravintohiivahiutaleet.

Tykkään kovasti tällaisista kirjoista, joissa pyöritään yhden raaka-aineen ympärillä. Varsinkin kun kyse on yhdestä suosikkikasvateistani. On mahtavaa huomata, että lehtikaali on niin helppokäyttöinen ja monipuolinen vihannes. Miten ihmeessä en sitä heti huomannut!

Kirja ei ole kasvisruokakirja (siellä esiintyy jopa makkara! Iik!), joten vegaani ei montakaan reseptiä sellaisenaan voi toteuttaa. Inspiraatiota se kuitenkin tarjoaa ja soveltamisen mahdollisuuksia.

ps. Kirjan sain arvioitavaksi kustantajalta. Kiitän!

Herkkusieni-tofukiusaus

Tämä klassikkoresepti on jo vuosia roikkunut luonnoksissa. Tein pitkästä aikaa kiusausta ja innostuin näppäilemään tekstin loppuun. Kiusauksen makumaailma on rehellisen suomalainen ja etenkin talvisin tämän tyyppisiä ruokia joskus kaipaa. Helppoakin valmistus on jos lintsaa ja nappaa perunasuikaleet kaupan pakastealtaasta. Omasta mielestäni herkkusienistä tulee kiva umaminen makulisä, mutta sienet voi hyvin jättää poiskin jos niistä ei tykkää.

Herkkusieni-tofukiusaus   4-5:lle

400 g tuoreita herkkusieniä
1 kg perunasipulisekoitusta (pakaste)
2 sipulia
4 valkosipulin kynttä
1 pkt savutofua
1 tl suolaa
1,5 tl savupaprikajauhetta
1/4 tl mustapippurirouhetta
1 rkl kuivattua tilliä
4 dl kaurakermaa

Pilkoin herkkusienet ja paistoin niitä vähän aikaa tilkassa öljyä (tämän vaiheen saatan laiskuuksissani joskus jättää välistä ja laittaa sienet raakana vuokaan). Pilkoin sipulit ja sekoitin isossa kulhossa perunasuikaleisiin. Puristin valkosipulit sekaan ja lisäsin mausteet, kuutioidun tofun ja sienet, joista valutin paistaessa syntyneen liemen pois. Sekoitin ja kaadoin vuokaan. Kaiken päälle kaurakermat ja paistoin 200 asteessa noin tunnin. Paistoaika riippuu mm. uunista, vuoan muodosta ja halutusta kypsyysasteesta.

Tahinilla maustetut, paahdetut kukka- ja parsakaalit

Tämän bloginpitäjän jutunaiheet laahaavat pahasti jäljessä! Nyt on nimittäin kyse viime syksyn hitistä omassa keittiössäni. Silloin hoksasin, että näitä syyskauden herkkuvihanneksiahan voi paahtaa! Ja tulos on herkullinen. Paahdettaessa maut tiivistyvät ja vihannesten rakenne on hyvä eikä lainkaan vetinen kuten (liian pitkään) keitettyjen. Nam!

Tahini antaa paahdetuille kukka- ja parsakaaleille mukavan säväyksen, mutta jos sinulla ei tahinia ole, voit korvata sen ylimääräisellä ruokalusikallisella öljyä.

Paahdetut kukka- ja parsakaalit  3-4:lle riippuen lisukkeista

1 keskikokoinen kukkakaali
2 pientä parsakaalia
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl tahinia
2/3 tl suolaa
1/4 tl rouhittua mustapippuria
2 valkosipulin kynttä puristettuna

Kaalini painoivat pakkauksineen alunperin 1 kg. Muovien kuorimisen, puisevien kantojen ja suojuslehtien poistamisen jälkeen jäljelle jäi reilut 700 g pilkottuja kukintoja ja meheviä varrenosia.

Laitoin kaalinpalat isoon kulhoon. Sekoitin öljyn, tahinin ja mausteet yhteen ja valutin ohuena nauhana kaalien päälle. Sekoitin huolellisesti käsin pöyhien, jotta öljykastike osuu varmasti joka palaseen.
Kaadoin hässäkän leivinpaperoidulle uuninpellille ja paahdoin uunissa 200 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes olivat kypsiä ja vähän ruskistuneita.

Tällä(kin) kertaa päädyin tarjoamaan paahdetut kaalit vain savutofun kanssa, mutta ne sopivat myös esim. papupihvien lisukkeeksi tai vaikkapa tuhdimman salaatin osaksi.

Iloiset tervetulotoivotukset Jossu, Riina ja Tiina!

Vegaanin keittiössä: mukikakkua ja avokadoperunasalaattia

Viime vuoden puolella sain käsiini Elina Innasen uuden kirjan 'Vegaanin keittiössä - Parempaa arkiruokaa kasviksista'. Ensivaikutelmani oli, että ompas järeä opus! Komeakin vielä! Ja jälkivaikutelmakin on erittäin positiivinen. Arkiruokaa, mutta hyvin! Kokenut kasviskokki osaa käyttää monipuolisesti erilaisia proteiininlähteitä. Hyvä juttu!

Tänään laitoin Tontun ulos päiväunille ja Vekara laittoi ihan itse itsensä tietokonetta tapittamaan. Ja minä pääsin (melko) rauhassa testailemaan. Jee!

Alkupalaksi yritin salamyhkäisesti tekaista itselleni Viiden minuutin suklaakakkua melkolailla kirjan ohjeen mukaan (vain vähäsen jouduin soveltamaan). Kuvauksen aikana Vekara rynnistikin lastenmusiikkivideoidensa ääreltä rikospaikalle: "Mikä ihana täällä tuoksuu?" Kääk! Jouduin jakamaan kakun!

 Viiden minuutin suklaakakku eli mukikakku mikrossa

3 rkl vehnäjauhoja

1 rkl mantelijauhoja

2 rkl kaakaojauhetta

3 rkl sokeria (käytin tällä kertaa kookossokeria)

1 tl vaniljasokeria

1/4 tl leivinjauhetta

hyppysellinen suolaa

1 dl soijajuomaa (kirjassa mantelimaitoa)

1 rkl oliiviöljyä (kirjassa kookosöljyä)

Kaikki ainekset sekoittelin isommanpuoleisessa mukissa ja mikrotin täysillä 3 minuuttia. Ohjeen mukaan 3-4 minuuttia mikron tehon mukaan.

Hyökkäsimme kakun kimppuun heti kuumiltaan. Vadelmat tuovat sille vielä raikkautta ja mehevyyttä. Osan kakusta jätin jäähtymään ja se maistui myöhemminkin. Ihan uunikakkujen veroista koostumusta tuskin mikrokakkuun saa, mutta kelpo pikaherkku tästä tuli. Varmasti tulee tehtyä toistekin!

Eilisten linssipihvien seuraksi päädyin tekemään avokadoperunasalaattia kirjan ohjeella, koska kaikkia aineksia sattui meillä olemaan. No, melkein. Kapriksia en ole (vielä) oppinut käyttämään, joten korvasin ne Vekaran ja minun herkuilla eli vihreillä oliiveilla.

Avokadoperunasalaatti

800 g perunoita
2 suurta avokadoa
3 rkl oliiviöljyä
1 luomusitruunan raastettu kuori
2 rkl sitruunamehua
1/2 tl suolaa
1/2 pieni punasipuli hienonnettuna
2 rkl kapriksia (jotka korvasin siis reilummalla määrällä vihreitä pilkottuja oliiveja)

Keitin perunat suolatussa vedessä kypsiksi ja annoin jäähtyä. Kuorin ja pilkoin. Muussasin avokadot ja sekoitin niihin öljyn, sitruunat sekä suolan. Sekoitin muusin perunoihin ja samaan syssyyn punasipuleihin. Viimeistelin vielä oliiveilla.

Tonttukin jo liittyi taas seuraamme ja maisteltiin tuloksia porukalla. Lempeän makuiset avokadopotut maistuivat hyvin lapsille ja toki itsellenikin. Ensi kerralla vielä mukaan sitä pakollista valkosipulia ja mustapippuria, joihin olen sitruunan lisäksi niin koukuttunut.

ja itse kirja näyttää tältä:

kuva kustantajalta

Suosittelen kirjaa lämpimästi! Elina teki erittäin hienon kirjan! Näitä ruokia kokatessasi et varmastikaan jää kaipaamaan liharuokia.

60v juhlintaa, osa1: pieni salaattipuffet ja tahinikastike

Mahtavaa ja maukasta tätä vuotta!

Meillä on ollut valtaisa juhlaputki päällä. Joulu, uusivuosi ja heti perään äitini 60v-synttärit. Kuten varmasti muutkin ruokabloggaajat, tykkään mahdottomasti ruokatarjoilujen suunnittelusta. Mitä kaikkea ihanaa sitä voisikaan tarjota, erilaisia makuja, värejä ja koostumuksia, ja vielä mielellään uusia elämyksiä vieraille. Yleensä suunnittelu on se hauskin vaihe, mutta tällä kertaa myös toteutus sujui keittiössä kanssani häärineen ja mahottoman näppärän siskoni ansiosta varsin mukavasti.

Nyt seuraa raporttia tuosta synttäritarjoilusta, näppäinsormiani säästääkseni raportti ilmestyy kolmessa osassa.

Aloitetaampa tarjoilupöydän suolaisesta päästä.

Talvisen salaattipöydän perusta on sesongin kasviksissa, höysteenä vähän etelän tuomisia sekä juhlan kunniaksi myös vähäsen vihreää väriä ja kuohkeaa rapeutta tuomaan kasvihuonetuotettua jääsalaattia.

Laitampa tähän väliin juhlien koko ruokalistan ja sen jälkeen jatkan reseptein.

Tahinikastike 

3/4 dl tahinia
3/4 dl sitruunamehua
3/4 dl vettä
1/2 dl oliiviöljyä
3/4 tl suolaa
1 valkosipulin kynsi puristettuna
2 tl agavesiirappia
Kaikki ainekset yhteen sekoittelin.


Paahdetut porkkanat

1 1/2 kg porkkanoita
2-3 rkl oliiviöljyä
4 valkosipulin kynttä puristettuna
n. 1 tl suolaa
rouhittua mustapippuria
Porkkanat kuoritaan ja pilkotaan. Sekoitetaan loput ainekset joukkoon ja paistetaan leivinpaperoidulla uuninpellillä 200-225 asteessa kunnes valmiita. Ohje on vähän summittainen, mutta eipä se niin tarkkaa olekaan.


Marinoidut belugalinssit

belugalinssejä sopivasti
suolaa
sitruunamehua
oliiviöljyä
valkosipulia puristettuna
punasipulia pieneksi pilkottuna
mustapippuria rouhittuna
(tilliä tai persiljaa)
+ punaista paprikaa piristeeksi
Linssit keitetään suolatussa vedessä paketin ohjeen mukaan ja valutetaan kuivaksi. Lisätään muita aineksia vielä lämpimiin linsseihin, kunnes on herkkua ja jätetään jääkaappiin maustumaan. Tarjoilukulhoon voi koristeeksi pillkoa paprikaa, joka sopii myös makunsa puolesta tähän.
Siinäpä vasta epämääräinen ohje. Touhelluksen tiimellyksessä määriä ei tullut mittailtua.



Vielä pari kuvaa tarjoilupöydän molemmista päistä tähdättynä. Ja jatkoa seuraa piakkoin...

Päivän puutarhakierroksen satoa ja mitä siitä sitten tulikaan

Elokuu on palkitsevaa aikaa hyötyviljelijälle. Aamuihin (,päiviin ja iltoihin) kuuluu kierros tiluksilla. Matkaan tartuu aina sitä, mikä juuri sillä hetkellä näyttää houkuttelevalta ja valmiilta poimittavaksi. Tämän aamun kävelykierrokselta nappasin valikoiman tomaatteja, pari kesäkurpitsaa sekä nipun lehtikaalia.

Kierroksen saalis johdattelee suunnittelemaan päivän ateriaa. Näin kesällä ruuan kanssa ei kauheasti viitsi näperrellä, joten mieluiten jotain yksinkertaista ja kaikille maistuvaa. Tällä kertaa ilahdutin Vekaraa: spagettia siis. Jostain syystä monikaan ipana ei kesäkurpitsasta tykkää, mutta tällä tapaa tehtynä menee ainakin puolelle minun jälkikasvustani. "Namnamnamnam" sanoi Vekara syödessään. 

KesäkurpitsaSpagetti  sekä tomaattia ja lehtikaalia    3:lle

nippu lehtikaalia  (minun nippuni sisälsi 9 lehteä)
150 g spagettia
500 g kesäkurpitsasuikaletta
3 isoa valkosipulin kynttä
4 tomaattia
1/3 tl mustapippurirouhetta
1 tl (ruusu)suolaa
1 pkt savutofua
runsaasti oliiviöljyä paistamiseen

Leikkasin paksut lehtiruodit lehtikaaleista. Ryöppäsin pari minuttia ja kippasin siivilään. Laitoin spagetit kiehumaan samaan kattilaan. Suikaloin kesäkupitsat julienne-leikkurilla. Sukaletta tuli puoli kiloa ja pehmeät keskustat jäivät miehelle syötäväksi. Lorruutin oliiviöljyä reilusti paistinpannulle. Puristin sille valkosipulit ja paistoin kesäkurpitsojen kanssa pikaisesti. Riittää, että kesäkurpitsat "rentoutuvat". Silppusin lehtikaalit ja pilkoin tomaatit ja lisäsin pannulle. Tässä vaiheessa lieden ei enää tarvitse olla päällä. Sekoitin mukaan vielä suolan ja pippurin sekä tofun.


Se toinen puolikas jälkikasvustani eli Tonttu ei sanonut tarjotusta ruuasta juuri mitään. Katsoi vain karsaasti, että ihanko totta tuo on jotakin syötäväksi kelpaavaa. Söi tofut ja peräti vähäsen uskalsi spagettiin koskea. Kumma tuokin tyyppi!

Iltakierros tehtiin koko porukan voimin saunan lämmityksen ohessa. Herneitten ja vadelmien lisäksi piikkien seasta poimittiin ensimmäisiä kypsyneitä karviaisia. Nam. Saatiinpa iltapalallekin inspiraatiota!

Härkäpapu-tabbouleh -kilpailua ja arvontaa

Varoitus! Nyt saattaa seurata tavanomaista enemmän tekstiä! Ja painavaakin asiaa blogin kepeästä linjasta poiketen..

Sain "kutsumuksen" Tulevaisuuden ruokalautanen -kilpailuun . En ole yhtään kilpailuhenkinen, mitä tulee kokkaukseen tai bloggaukseen, mutta tähänhän on aivan pakko lähteä mukaan, sillä aihe on minulle niin sykähdyttävä. Kilpailun tiimoilla mietitään, miten ruoka tuotetaan kasvavalle ihmismäärälle kestävästi ja millaista ruokaa tulevaisuudessa lautasiltamme löytyy. Tarkoitus on keksiä resepti, joka on maistuva, ravitseva ja kestävästi tuotettu.

Rattaat lähtivät heti pyörimään (väsyneessä) päässäni. Mitä tulevaisuudessa syödään? Pitäisikö sitä tulevaisuuden ruokaa syödä jo nyt, eikä vasta sitten kun on aivan pakko? Voin esittää joitakin ajatuksia, oletuksia ja toiveita.

Uskon ja toivon, että tulevaisuuden ruoka on, jos ei täysin kasvisperäistä, niin ainakin erittäin kasvispainotteista. Sillä saadaan jo huomattavasti pienempi "haarukanjälki" kuin sekaruualla. Vaikka näyttäisi myös siltä, että eläinten pidolla on myös annettavaa luonnon monimuotoisuudelle, ei se nykyisellä mittakaavalla ole millään tavalla kestävää.
Kasvisruokaakin voi kuitenkin hioa pienillä teoilla vielä hivenen kestävämmäksi. Esimerkiksi jättämällä riisit ostamatta, sillä viljelytapa tuottaa paljon metaanipäästöjä. Tai suosimalla sesongin kasviksia, esimerkiksi talvella lämmitetyissä kasvihuoneissa kasvatetut vihannekset ja yrtit ovat niitä kasvikunnan "pahiksia".

Lähiruoka ja hyötyviljely ovat näemmä nousevia juttuja, ja hyvä niin, vaikka kumpikaan ei ole suoraan tae ekologisuudesta. Niitä voidaan harrastaa niin monella tapaa. Hyötyviljelyn suosion kasvu ilahduttaa minua erityisesti, sillä lähempää ruokaa ei olekaan kuin omassa pihassa kasvava. Luomuna tottakai! Ja samaan kappaleeseen mahdutan toiveeni luomun suosion räjähdysmäisestä kasvusta.

Vaikka kaukaakin rahdatut kasviproteiinin lähteet ovat ihan ekoruokaa, näyttäisi siltä, että kotimainen kasviproteiini on nousussa. Nyt on jo saatavilla sekä härkäpavusta että hampusta kokonaisia siemeniä, rouhetta ja jauhojakin. Ihan joka markettiin nuo tuotteet eivät vielä ole ehtineet, mutta toivottavasti pian. Vielä joku päivä se hampunsyöntikin on ihan normijuttu, eikä pelkkää epäilyksiä tai hihityksiä aiheuttavaa hippimeininkiä.

Ekologisinta ruokaa on ruoka, jota hankkiakseen ei tarvitse käynnistää autoa! Eli omien viljelmien lisäksi voidaan hyödyntää viljelmillä kasvavat rikkaruohot ja pihapiirin (tai kävely/pyörämatkan päässä olevat) villivihannekset. Villiytyminen näyttääkin olevan valloillaan ihan huippukokkeja myöten, jippii! Eikä unohdeta myöskään marjoja ja sieniä!

Ehkäpä tulevaisuuden ruokailija on myös säästäväinen. Etten nyt vain antaisi itsestäni liian puhtoista mielikuvaa, niin täytyy tunnustaa tämän olevan oma kompastuskiveni. Olen kauhea ahmatti! Ja teen myös heräteruokaostoksia, joten ruokaa menee toisinaan myös hukkaan. Roskiin (tai kompostiin) menevä ruoka isontaa "haarukanjälkeä" tarpeettomasti.




Unohdin listasta varmasti ainakin puolet, mutta siirrytäänpä pikkuhiljaa siihen reseptiin. Kunnianhimoisesti halusin tiivistää kaiken tuon edellä mainitsemani yhteen reseptiin ja teinkin monenmoista kehitelmää. Sattui kuitenkin niin, että ehdin jo ennen tietoa kilpailusta, julkaista kaikista paino- ja kilpailukelpoisimmat villiyrttiviritykseni (tosin uusiakin saattaa olla luvassa). Otinkin askeleen taaksepäin ja palasin tuttuun ja turvalliseen, perinteisen reseptin uudelleen säätämiseen:  kyseessä on kesäruokiemme suosikki - tabbouleh, josta saadaan kokonainen ateria (kotimaisilla härkä)pavuilla terästettynä.

Ruuanlaitto alkaa kierroksella puutarhassa. Saaliina tällä kertaa reilu nippu persiljaa, kokoelma omia tomaatteja, ruohosipulin lehtiä ja pari kukkaakin.

Härkäpapu -tabbouleh  n. 5 annosta

2 dl bulguria, kvinoaa tai kotimaista ohraa/kauraa (pakkauksen ohjeen mukaan keitettynä)
4 1/2 dl (eli pakasterasiallinen) keitettyjä härkäpapuja
4 1/2 rkl sitruunan mehua (=1 mehukas sitruuna)
4 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
1/3-1/2 tl mustapippurirouhetta
1 1/4 tl suolaa
6 kaupan tomaattia (tai eripari kokoelma omia)
1/2 isosta kurkusta
iso nippu persiljaa
pikku nippu ruohosipulia
+ koristeeksi ruohosipulin kukkia

Keittelin kvinoat, joita tällä kertaa käytin tabboulehin pohjana, kypsäksi. Jätin jäähtymään. Kaadoin härkäpapujen kanssa isoon kulhoon. Sekoitin mausteet sitruunan mehusta suolaan papujen ja kvinoan joukkoon. Jätin maustumaan ja silppusin ruohosipulit ja persiljat. Kannattaa ahkeroida persiljoiden hienontamisen kanssa, jos käyttää poimulehtistä persiljaa, sillä se tuntuu suussa ikävän karhealta, jos ei ole tarpeeksi hienoksi silputtu. Kuutioin tomaatit ja kurkun. Ja sekoitin kaiki sekaisin. Pinnalle ripsottelin vielä koristeeksi ruohosipulin kukkia.

Vinkkinä voin kertoa, että tabbouleh syntyy monen muunkin vihreän voimin. Jos persiljat eivät kukoista (ja vaikka kukoistavatkin) niin esim. tilliä, vesiheinää/pihatähtimöä, suolaheinää, siankärsämöä, mustaherukan lehteä ja horsmaa voi käyttää. Mitä vain puutarhakierrokselta mukaan tarttuukaan. Toimii. Olen kokeillut.

Tabbouleh on sesonkiajattelun mukaan kesäruokaa. Tulevaisuuden viherpiipertäjä käyttää talvella tuoreiden sijaan kuivattuja yrttejä ja tomaatin sekä kurkun sijaan juureksia ja kaalia.

Jos nyt joku jaksoi tänne asti lukea niin kysäisempä vielä, että:
Mitä ajatuksia tulevaisuuden ruoka herättää sinussa? Heitä kommenttilaatikkoon ajatus/idea/vinkki/veikkaus niin osallistut arvontaan. Voit toki kommentoida muutenkin, joten mainitse jos haluat tuohon arvontaan osallistua. Aikaa vastata on heinäkuun loppuun. Palkintona onnekkaalle lähetän omin käsin ostamani pakkaukset kotimaista hamppua ja härkäpapua.
Hyvät ideat saatan ottaa käyttöönkin!