tiistai 12. toukokuuta 2015

Villiyrttikeittokirja sekä Hortoilijan puutarhassa osa 1

Kun minulle tarjottiin Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjaa arvioitavaksi, en millään voinut kieltäytyä. Aihe on mitä innostavin. Ja ihanasti kevään tultua ajankohtainen. Täällä pohjoisemmassakin alkaa jo jotakin villitsevää vihreää löytyä.


http://readme.fi/media/kannet/9789523210516.jpg
kuva kustantajalta


Kirjan rakenne on mielestäni tosi kiva. Ensin esitellään villiyrtti (75 lajia!) kuvan kera, usein kuvaillaan myös sen makua, annetaan käyttövinkkejä sekä sille sopivia makupareja. Seuraavalla aukeamalla on resepti, jossa kyseistä kasvia käytetään.

Ekoileva kasvissyöjä aina vähän kavahtaa kun reseptit painottuvat liha/muna/maito -osastoon, mutta kun sen "taakse" katsoo, huomaa kyllä miten tyylillä villikasveja on käytetty. Reseptit ovat jotain ihan muuta kuin epämääräisiä vihreitä mössömuhennoksia tai lettuja (vaikken näitäkään väheksy). Mietittyjä, suunniteltuja, mutta helpon oloisia toteuttaa. Ainekset ovat selkeitä ja esillepano näyttävä.

Mukana on toki kasvistelijallekin sopivia tai vain pientä muokkausta vaativia ohjeita. Vähänkin ruuanlaittotaitoinen, ruokaharrastajasta puhumattakaan, saa kirjasta aivan varmasti intoa ja ideoita villikasvien käyttöön. Itsekin ilokseni löysin kirjasta pari uutta, pihallani viihtyvää kasvia, joita en ole osannut/muistanut/tiennyt syötäväksi aiemmin käyttää: keltakannusruohon ja päivänkakkaran. Jippii! Näitä varmasti tullaan kesällä näkemään meidän lautasilla. Kirja valotti minulle myös aivan uusia ja monipuolisia tapoja käyttää villikasveja. Nyt vain odottelen vihreän ryöpsähdystä, kasvun ihmettä, että pääsen todenteolla hyödyntämään kirjan ideoita villikokkailussani.


Tyytyväisenä liitän kirjan osaksi ruokakirjastoani. Uskon siitä olevan minulle paljon iloa. Kiitos tekijälle ja julkaisijalle!








Hortoilijan puutarhassa osa 1
(otan oikeuden käyttää tuota joidenkin kammoamaa hortoilija-sanaa, sillä olen ihan oikeasti ja todistetusti hortoileva hortonomi)

Tähän samaan syssyyn onkin sopiva hetki aloittaa pieni sarjatulitus villeistä vihreistä, lukijan toiveen innoittamana. Käytän esimerkkinä omaa vajaan 2000 neliön puutarhaani ja kerron, mitä kaikkea syötävää pihastaan voikaan löytää. Lähes ilman vaivannäköä, ilmaiseksi, ekologisesti. Tämä aihe on minulle tosi läheinen sillä oman pihan villivihreitä ekompaa ja lähempää ruokaa ei olekaan. Koska aihe on laaja, päätin pilkkoa sen pieniksi pätkiksi ja esitellä kasveja sitä mukaa kun kesä etenee ja kamera näpsyy.

Tähän mennessä syötyä:

Nokkonen

Satokauden, tässä Oulun pohjoispuolella sijaitsevassa pihassani, aloittaa nokkonen, joka nousee varhain mullasta auringon lämmittämällä kiviseinustalla. Annan parin valitun nokkospuskan rehottaa myös kukkapenkissäni, koska arvostan helppoa (hyvää ja terveellistä ekolähi)ruokaa.

Kerään nokkosta läpi kesän, nuoria versoja tai isommaksi kasvaneesta kasvista latvassa sijaitsevia nuoria lehtiä. Toistuvan keräämisen ansiosta nokkonen kasvattaa aina uutta satoa. Ensimmäistä kertaa annoin näille kukkapenkkini lemmikkipuskille myös vastalahjan: kompostia juurillensa, jotta rehevää kasvua jaksaisi jatkaa.

Nokkosta voi hetkisen ryöpätä ennen ruuaksi valmistusta tai käyttää raakana, jolloin hienontaminen kyllä päihittää poltinkarvat. Nokkosta voi myös kuivata talvenvaralle ja käyttää teenä ja vähän kaikkialle ripoteltavana viherjauheena.

Viime kesänä kehitin uudemmat versiot perinteisistä nokkoskeitosta ja sitä edellisenä kesänä nokkosletuista. Nokkospesto on ihan mahotonta herkkua! Ainaskin minun mielestäni. Smoothietakin olen nokkosesta surautellut. Osan menestyksekkäästi, mutta osasta tuli ihan karmeaa juomakelvotonta kummallisuutta :D
Seuraavaksi kokeilulistalla on nokkossipsit!

Ihmisten lisäksi nokkonen on tärkeä ravintokasvi myös useiden perhosten toukille. Hox perhospuutarhan perustajat!


Pihlaja

Täälläpäin juuri nyt voi maistella pihlajan avautuvia lehtisilmuja. Ovat kuin meheviä manteleita! Marsipaanin inhoajat älkööt uskaltautuko! Tai uskaltautukoon vain, mutta varoitan, että karvasmantelin aromi on selkeä.
Myös nuoria lehtiä voi käyttää salaatin osasena tai kuivata teeyrtiksi.

Tottahan toki marjojakin voi käyttää, sitten syksyllä. Maku on sellaisenaan useimmille turhan tuju, mutta sekoitettuna muiden ainesten kanssa hilloon tai smoothieen, ihan käypää ja terveellistä tavaraa. Tätini on tehnyt pihlajanmarjoista mahtavan makuista hyytelöä ja isäni lappa- eli vispi- eli marjapuuroa.



Kerro kerro, oi lukija, oma lempitapasi käyttää nokkosta tai pihlajaa.



4 kommenttia:

Polkkapossu kirjoitti...

Oi lukija kertoo.

Nokkonen: nokkospesto, nokkospestopasta, nokkos-munavalkokastike, nokkos-tomaattikastike, nokkossipsit, nokkos-valkosipulikeitto.

Paula kirjoitti...

Polkkapossu, tuo nokkosvalkosipulikeitto sai heti huomioni! Nam! Ja sipsien kokeiluakin odotan innolla.

Jaana / Ihana talo maalla kirjoitti...

Nokkospesto on kyllä huimaa, samoin nokkossipsejä munkin on pitänyt kokella. Joskus kuivasin nokkosta, ja niitä en kyllä saanut millään kulumaan. Esim. sämpylätaikinassa nämä kuivatut nokkoset maistuivat ihan heinältä. Sen sijaan pakastetut nokkoset on herkkua. Eniten tulee syötyä vuohenputkea villivihanneksista, sitä kun valitettavasti kasvaa meidän pihalla runsaasti. Onneksi maistuu sentään hyvältä :)

Paula kirjoitti...

Jaana, kieltämättämullakin meinaa kuivatut nokkoset unohtua kaapin perukoille. Ei se enää niin herkkua ole, mutta olen sitä yrittänyt vähän sinne ja tänne ripotella.

Minäpä laitoin ittelleni vasta vuohenputkiviljelmän, hahaa. Täälläpäin sitä ei mitenkään valtoimenaan kasva joka paikassa. Itseasiassa olen vain kerran sitä päässyt maistamaan. Toivottavasti pääsen satoa korjaamaan jo ensi vuodesta alkaen.