Härkäpapunug(g)etit ja sriracha-jugukastike

Heti otsikossa tuli vastaan hirrrrrmuinen ongelma! Nug(g)eteissa käytetään näemmä laajasti sekä yhtä taikka kahta geetä. Koska en osannut päättää kumpaan leiriin kuulun, ratkaisin ongelman kompromissimaisesti suluilla. Jos osaat pätevän oloisesti kertoa, kumpi on oikea kirjoitusasu, saatan korjata kompromissini.

Kyseessä on siis kuitenkin pikkiriikkiset papupihvit, jotka leivityksen ansiosta saavat mukavan rapsakan ja maukkaan paistopinnan. Minipihvien seuraksi sopii erityisen hyvin chilistä hieman potkua saava jugurttikastike sekä raikkautta, rapeutta, mehevyyttä ja (avokadon tapauksessa) kermaista pehmeyttä tuovat vihannekset.

Härkäpapunug(g)etit  n. 30 kpl

5 dl= 375 g keitettyjä härkäpapuja
1 isohko sipuli
4 valkosipulin kynttä
1 tl (ruusu)suolaa
1/4 tl mustapippurirouhetta
1 1/2 tl savupaprikajauhetta
1 1/2 dl kikhernejauhoja (tai kaurahiutaleita)
1/2 -3/4 dl vettä

+ vajaa 1 dl korppujauhoja+ 2 rkl seesaminsiemeniä leivitykseen
+ öljyä paistamiseen

Kaikki ainekset voi joko vain sauvasekoittaa tasaiseksi massaksi tai sauvasekoittaa pelkästään härkäpavut, puristaa valkosipulit ja pilkkoa sipulin sekä sekoittaa ainekset yhteen.
Muotoilin massasta pieniä pallosia, jotka litistin ja painoin molemmin puolin korppujauhojen ja seesaminsiemenien seokseen. Paistoin runsaassa öljyssä molemmilta puolilta sopivan ruskeiksi.

Muoks! kokeilin korvata reseptin kikhernejauhon jokamarketista löytyvillä kaurahiutaleilla ja lopputulos oli silloinkin onnistunut ja erittäin maukas, ehkäpä mehevämpi kuin alkuperäisellä reseptillä.

Sriracha-jugukastike

2 dl maustamatonta ja sokeritonta soijajugua
3 rkl oliiviöljyä
2 tl sriracha-kastiketta
1 rkl sitruunamehua
1/2 tl (ruusu)suolaa
1 pieni valkosipulin kynsi puristettuna

Kaikki ainekset purkkiin ja ravistus!
Chiliä on tässä annosteltu lapsiperheellisen mitalla. Tulisesta tykkäävä voi mittailla vähän reilumminkin. Srirachan sijaan voinee käyttää myös jotakin muuta chilikastiketta. (tähän joku vastuuvapauslauseke :D )

Jos et yhtään tykkää chilistä, suosittelen tekemään tillikastikkeen tähän tapaan. Sopii miltei yhtä hyvin tämän ruuan kanssa.

Härkäpapubrowniet

Minulla oli tarkoitus avaussanoiksi hehkuttaa, kuinka tällaiset suklaiset herkullisuudet ovat ihan parasta lohtua kylmän kesän harmaana sadepäivänä. (ja paistaessa uuni lämmittää taloakin) No mutta...tämä aamu loistaakin aurinkoa ja vihreyttä, eikä villasukkiakaan kaipaile. Sanotaankin sitten, että kyllä tällaiset suklaiset herkullisuudet kelpaavat vaikka minkälaisena päivänä: kurjana, hurjana ja ihan mahtavanakin!

Ilokseni voin myös kertoa, että kotimaiset härkäpavut sopivat ihan hyvin papubrownien tekoon. Useinhan näkee mustapapuja käytettävän, mutta enpä usko kenenkään eroa lopputuloksessa huomaavan.

Härkäpapubrowniet

5 dl keitettyjä härkäpapuja
1 dl vettä
3/4 dl öljyä
1 dl kaurahiutaleita
1 dl kaakaojauhetta (tummaa)
1,5 dl (intiaani)sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl kardemummaa
1/3 tl suolaa
130 g rouhittua suklaata
(+ rouhittua pähkinää koristeeksi)

Sauvasekoitin ainekset, lukuunottamatta suklaata, tasaiseksi massaksi. Sekoitin suklaarouheen joukkoon ja levitin taikinan leivinpaperoituun vuokaan n. 20x30 cm. Ripottelin päälle rouhittua cashewpähkinää, hieman taputtelin, jotta ne tarttuvat pintaan.
Paistoin vajaat 20 min. 175 asteessa. Annoin brownien vähän aikaa asettua ja vähän haaleta ennen leikkaamista.

Brownie on hyvää hieman lämpimänä ja kunnon herkkua vaniljajätskin kanssa, mutta maistuu seuraavanakin päivänä kahvikupposen seurana. 

Kvinoasushi

Kasvissyöjän sushi? Kylmä, mauton riisi ja aneeminen kurkkutikku nahkeassa leväkuoressa?
Vai olenko ainoa maailmassa, jolla on näin ankea mielikuva siitä oikeasta sushista :D

No, sushistaan(kin) voi tietysti tehdä juuri niin herkun kuin haluaa ja käyttää siinä oman maun mukaisia aineksia. Etenkin jos ei ole hirmutarkkana perinteiden kanssa. Itse mielelläni kääräisen norin sisään maukasta  kvinoaa ja laitan värikkäitä täyteitä reilummin. Silläkin uhalla että käärylöiminen vaikeutuisi.

Tällä ohjeella tulee isommallekin seurueelle popsittavaa.

Kvinoasushi  n. 7 noriarkillista, joista jokaisesti tulee n. 7-8 sushipalasta.

3 1/2 dl suomalaista kvinoaa
7 dl vettä
1 rkl (omena)viinietikkaa
1/2 rkl sokeria
1 tl suolaa

+ nori -merileväarkkeja

täytteeksi
esim. tofua, paprikaa, kurkkua, porkkanaa, avokadoa, kesäkurpitsaa

dipit
soijakastike ja wasabi

Huuhtelin kvinoan, kaadoin kattilaan veden ja mausteiden kanssa ja hauduttelin lempeällä lämmöllä kypsäksi. Suomalainen kvinoa sopii tähän tarkoitukseen erinomaisesti, sillä siitä tulee keitettynä koostumukseltaan kuin jämäkkää puuroa.
Annoin kvinoan jäähtyä ja levitin sitä ohuet kerrokset noriarkeille. Tässä apuna oli vedellä kostutettu iso lusikka. Arkin yläreunaan jätin kaistaleen täyttämättä.

Asettelin täytteet lähelle arkin alareunaa. Tällä kertaa laitoin tikuiksi leikattuja savutofua, paprikaa ja kurkkua, olimpa niin hurjana, että laitoin myös viirun majoneesia (X-tra kevyt).

Rullasin tiiviiksi kääryleiksi. Ihan omin kätösin! Ilman bambumattojakin siis pärjää. Noriarkin yläreunan kostutin vedellä, joka liimaa rullan kiinni. Leikkasin terävällä veitsellä suupaloiksi. Itseasiassa teroitin veitsen juuri kääröjen leikkausta varten. Tylsä veitsi kilpistyy jo merilevään, joten teroitusvälineet esiin!

Kastikkeet ovat ihan olennainen juttu! Paras makuelämys ja harmonia syntyy kun käärönsä kastaa sekä soijakastikkeessa, että wasabikastikkeessa. Siskoltani opin, että wasabitahna on kätevää lantrata vedellä ohueksi. Dippaaminen on silloin helpompaa, eikä tarvitse varoa liika-annostelua. Wasabi on nimittäin aika ärhäkkää tavaraa sellaisenaan.

Nämä perinteitä kunnioittamattomat ja vääräoppiset sushirullat syntyvät helpommin kuin voisi kuvitellakaan. Pienellä vaivalla ja hetkessä saa suuretkin määrät rullailtua. Mitään erikoisvälineitäkään ei tarvita. No, syömäpuikot sentään ovat kyllä ihan kätevät sitten kun syömispuuhaan asti päästään, mutta toki sormivoiminkin pärjää. Kannustan kokeilemaan! Valmistuksen helppous voi yllättää.

Härkäpapuletut

Aina toisinaan on aiheellista lepytellä hemmotella perhettä vähän herkummalla iltapalalla. Silloin paistelen lättyjä. Iltapalalla ei kuitenkaan "kuulu" rappioherkutella, joten teen kompromissin ja käytän niissä vähän järkevämpiä aineksia. Kuten härkäpapujauhoja. Fifti-fifti suhteella vehnäjauhoja ja härkäpapua ei lettujen herkkustatus kärsi ja ne muistuttavat aikalailla perinteisiä.

Tästä on tullut meillä vakiresepti, sillä lastenkaan herkät makunystyrät eivät näitä lettusia syrji. Toisin kuin monia muita astetta terveellisempiä virityksiäni.

Jos et ennen ole kananmunattomia lättyjä tehnyt, niin ei huolta. Nämä pysyvät erittäin hyvin kasassa. Nyt, kuten yleensäkin, käytän reseptissä vähäsen perunajauhoja maksimoimaan onnistumisen mahdollisuuden.

letut kera hillon ja vadelmien, slurp

Härkäpapulettuset   n. 6 isohkoa lättyä

1 dl härkäpapujauhoja
1 dl vehnäjauhoja (tai speltti-)
1 rkl perunajauhoja
1 rkl kookossokeria
1/3 tl suolaa
1/2 tl leivinjauhetta
ripaus vaniljajauhetta
4 1/2 dl kaurajuomaa
+ margariinia paistamiseen

Vispasin kaikki ainekset sekaisin ja paistelin margariinissa letuiksi.

Härkäpapujauhoja saa ainakin täältä. Kerro ihmeessä jos olet tuotteeseen muuallakin törmännyt. Oma pussini on erinäköinen, mutta en nyt googlettamallakaan sen alkuperää löytänyt. Mutta mukava juttu, että tällaisia kotimaisia kasviproteiinituotteita alkaa enemmän ilmestyä markkinoille!

Härkäpapu-tabbouleh -kilpailua ja arvontaa

Varoitus! Nyt saattaa seurata tavanomaista enemmän tekstiä! Ja painavaakin asiaa blogin kepeästä linjasta poiketen..

Sain "kutsumuksen" Tulevaisuuden ruokalautanen -kilpailuun . En ole yhtään kilpailuhenkinen, mitä tulee kokkaukseen tai bloggaukseen, mutta tähänhän on aivan pakko lähteä mukaan, sillä aihe on minulle niin sykähdyttävä. Kilpailun tiimoilla mietitään, miten ruoka tuotetaan kasvavalle ihmismäärälle kestävästi ja millaista ruokaa tulevaisuudessa lautasiltamme löytyy. Tarkoitus on keksiä resepti, joka on maistuva, ravitseva ja kestävästi tuotettu.

Rattaat lähtivät heti pyörimään (väsyneessä) päässäni. Mitä tulevaisuudessa syödään? Pitäisikö sitä tulevaisuuden ruokaa syödä jo nyt, eikä vasta sitten kun on aivan pakko? Voin esittää joitakin ajatuksia, oletuksia ja toiveita.

Uskon ja toivon, että tulevaisuuden ruoka on, jos ei täysin kasvisperäistä, niin ainakin erittäin kasvispainotteista. Sillä saadaan jo huomattavasti pienempi "haarukanjälki" kuin sekaruualla. Vaikka näyttäisi myös siltä, että eläinten pidolla on myös annettavaa luonnon monimuotoisuudelle, ei se nykyisellä mittakaavalla ole millään tavalla kestävää.
Kasvisruokaakin voi kuitenkin hioa pienillä teoilla vielä hivenen kestävämmäksi. Esimerkiksi jättämällä riisit ostamatta, sillä viljelytapa tuottaa paljon metaanipäästöjä. Tai suosimalla sesongin kasviksia, esimerkiksi talvella lämmitetyissä kasvihuoneissa kasvatetut vihannekset ja yrtit ovat niitä kasvikunnan "pahiksia".

Lähiruoka ja hyötyviljely ovat näemmä nousevia juttuja, ja hyvä niin, vaikka kumpikaan ei ole suoraan tae ekologisuudesta. Niitä voidaan harrastaa niin monella tapaa. Hyötyviljelyn suosion kasvu ilahduttaa minua erityisesti, sillä lähempää ruokaa ei olekaan kuin omassa pihassa kasvava. Luomuna tottakai! Ja samaan kappaleeseen mahdutan toiveeni luomun suosion räjähdysmäisestä kasvusta.

Vaikka kaukaakin rahdatut kasviproteiinin lähteet ovat ihan ekoruokaa, näyttäisi siltä, että kotimainen kasviproteiini on nousussa. Nyt on jo saatavilla sekä härkäpavusta että hampusta kokonaisia siemeniä, rouhetta ja jauhojakin. Ihan joka markettiin nuo tuotteet eivät vielä ole ehtineet, mutta toivottavasti pian. Vielä joku päivä se hampunsyöntikin on ihan normijuttu, eikä pelkkää epäilyksiä tai hihityksiä aiheuttavaa hippimeininkiä.

Ekologisinta ruokaa on ruoka, jota hankkiakseen ei tarvitse käynnistää autoa! Eli omien viljelmien lisäksi voidaan hyödyntää viljelmillä kasvavat rikkaruohot ja pihapiirin (tai kävely/pyörämatkan päässä olevat) villivihannekset. Villiytyminen näyttääkin olevan valloillaan ihan huippukokkeja myöten, jippii! Eikä unohdeta myöskään marjoja ja sieniä!

Ehkäpä tulevaisuuden ruokailija on myös säästäväinen. Etten nyt vain antaisi itsestäni liian puhtoista mielikuvaa, niin täytyy tunnustaa tämän olevan oma kompastuskiveni. Olen kauhea ahmatti! Ja teen myös heräteruokaostoksia, joten ruokaa menee toisinaan myös hukkaan. Roskiin (tai kompostiin) menevä ruoka isontaa "haarukanjälkeä" tarpeettomasti.




Unohdin listasta varmasti ainakin puolet, mutta siirrytäänpä pikkuhiljaa siihen reseptiin. Kunnianhimoisesti halusin tiivistää kaiken tuon edellä mainitsemani yhteen reseptiin ja teinkin monenmoista kehitelmää. Sattui kuitenkin niin, että ehdin jo ennen tietoa kilpailusta, julkaista kaikista paino- ja kilpailukelpoisimmat villiyrttiviritykseni (tosin uusiakin saattaa olla luvassa). Otinkin askeleen taaksepäin ja palasin tuttuun ja turvalliseen, perinteisen reseptin uudelleen säätämiseen:  kyseessä on kesäruokiemme suosikki - tabbouleh, josta saadaan kokonainen ateria (kotimaisilla härkä)pavuilla terästettynä.

Ruuanlaitto alkaa kierroksella puutarhassa. Saaliina tällä kertaa reilu nippu persiljaa, kokoelma omia tomaatteja, ruohosipulin lehtiä ja pari kukkaakin.

Härkäpapu -tabbouleh  n. 5 annosta

2 dl bulguria, kvinoaa tai kotimaista ohraa/kauraa (pakkauksen ohjeen mukaan keitettynä)
4 1/2 dl (eli pakasterasiallinen) keitettyjä härkäpapuja
4 1/2 rkl sitruunan mehua (=1 mehukas sitruuna)
4 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
1/3-1/2 tl mustapippurirouhetta
1 1/4 tl suolaa
6 kaupan tomaattia (tai eripari kokoelma omia)
1/2 isosta kurkusta
iso nippu persiljaa
pikku nippu ruohosipulia
+ koristeeksi ruohosipulin kukkia

Keittelin kvinoat, joita tällä kertaa käytin tabboulehin pohjana, kypsäksi. Jätin jäähtymään. Kaadoin härkäpapujen kanssa isoon kulhoon. Sekoitin mausteet sitruunan mehusta suolaan papujen ja kvinoan joukkoon. Jätin maustumaan ja silppusin ruohosipulit ja persiljat. Kannattaa ahkeroida persiljoiden hienontamisen kanssa, jos käyttää poimulehtistä persiljaa, sillä se tuntuu suussa ikävän karhealta, jos ei ole tarpeeksi hienoksi silputtu. Kuutioin tomaatit ja kurkun. Ja sekoitin kaiki sekaisin. Pinnalle ripsottelin vielä koristeeksi ruohosipulin kukkia.

Vinkkinä voin kertoa, että tabbouleh syntyy monen muunkin vihreän voimin. Jos persiljat eivät kukoista (ja vaikka kukoistavatkin) niin esim. tilliä, vesiheinää/pihatähtimöä, suolaheinää, siankärsämöä, mustaherukan lehteä ja horsmaa voi käyttää. Mitä vain puutarhakierrokselta mukaan tarttuukaan. Toimii. Olen kokeillut.

Tabbouleh on sesonkiajattelun mukaan kesäruokaa. Tulevaisuuden viherpiipertäjä käyttää talvella tuoreiden sijaan kuivattuja yrttejä ja tomaatin sekä kurkun sijaan juureksia ja kaalia.

Jos nyt joku jaksoi tänne asti lukea niin kysäisempä vielä, että:
Mitä ajatuksia tulevaisuuden ruoka herättää sinussa? Heitä kommenttilaatikkoon ajatus/idea/vinkki/veikkaus niin osallistut arvontaan. Voit toki kommentoida muutenkin, joten mainitse jos haluat tuohon arvontaan osallistua. Aikaa vastata on heinäkuun loppuun. Palkintona onnekkaalle lähetän omin käsin ostamani pakkaukset kotimaista hamppua ja härkäpapua.
Hyvät ideat saatan ottaa käyttöönkin!

Hampunsiemennäkkärit

Hampunsiemenet näyttävät ihan pikkuisilta koppakuoriaisilta. Kovakuorisia ne ovatkin, joten niiden käyttäminen on meillä tähän mennessä rajoittunut lähinnä nopeaan pannulla paahtamiseen ja sellaisenaan maustettuna napsimiseen.
Leivotaan -lehden nro 4/2013 sisälsi Lindan siemennäkki -reseptin, joka on inspiroinut minua omiin näkkärikokeiluihini. Ensimmäiset olivat kyllä hyviä, mutta kammottavan näköisiä sisältämänsä vihreänmustan hamppuproteiinin takia. Tässä siis se hemaisevampi näkkäriversio, josta hamppuproteiini tipahti pois. Nämä ovat raksahtavan rapeita ja paahtuneen hampun makuisia.

HampunsiemenNäkkärit   pellillinen

2 dl kaurajauhoja
1 dl hampunsiemeniä
1 dl mantelijauhetta
3/4 dl chiasiemeniä
1 rkl psylliumjauhetta
3/4 tl (ruusu)suolaa
3 rkl öljyä
2 dl vettä

Sekoitin ensin kuivat ainekset keskenään, sitten öljyn ja veden mukaan. Annoin taikinan hetken olla, jotta chia ja psyllium ehtivät geeliytyä. Kaulitsin kahden leivinpaperin välissä mahdollisimman ohueksi, koko uuninpellin kokoiseksi. Poistin ylemmän leivinpaperin ja vedin veitsellä taittourat. Paistoin 175 asteessa n. 40 minuuttia. Sitten sammutin uunin ja irrotin palat toisistaan ja käänsin ne. Jätin näkkärit jälkilämpöön ja uunin luukun raolleen.

Variaation mahdollisuudet ovat taasen lukuisat. Ainoastaan psyllium ja chia lienevät tähdelliset, ja näistäkin chian voi korvata pellavansiemenillä. Ainesten kokonaisdesimäärä kannattaa säilyttää samana, jotta saa täyden pellillisen näkkäriä. Hampun sijasta voi toki käyttää mitä tahansa omistamaansa siementä: auringonkukkaa, kurpitsaa, seesamia. Kaurajauhokaan ei ole pakollista!

Eikun rouskuttelemaan!

Hampulla terästetty kaakaosmoothie

Kun haluan tarjota herkun välipalan Vekaralle (ja tietenkin itselleni) niin teen esimerkiksi tällaisen kaakaosmoothien, pirtelöksikin tätä voisi kutsua. Nämä raakaravinnon jutut ovat erityisihania, koska ovat sekä herkullisia että terveellisiä. Ei tarvitse valita joko -tai.

Kaakaosmoothie  3:lle

1 dl cashewpähkinöitä
3 kypsää banaania
4 rkl (raaka)kaakaojauhetta
3 rkl hamppuproteiinijauhetta
1 tl ceylonkanelia
1/2 tl vaniljajauhetta
3-4 dl vettä
(2 tl pellavaöljyä)

Liotin cashewpähkinöitä muutaman tunnin. Huuhtelin ja valutin ne. Tehosekoitin kaikki ainekset sileäksi pirtelöksi. Vettä laitetaan sen mukaan kuinka paksua tai ohutta juomaa haluaa.
Parasta tulee kun ainekset ovat jääkaappikylmiä. Taikka jos haluaa oikein kunnon pirtelöisen voi banaanit tai osan pakastaakin etukäteen.

Pellavaöljy esiintyy tuolla suluissa, sillä ei ole lainkaan pakollinen aines. Olenpa vain keksinyt alkaa ujuttaa hyviä omegoja smoothieihin. Menevät alas ihan huomaamatta!

Taustalla näkyy Vekaran askartelemia lumihiutaleita. Niitä on ikkunat täynnä, kun niin innostui. Sopii näköjään hyvin  4v:n (oikeastaan oli alle 4v kun nämä teimme) askartelutuokioon, kun viimein tajusin kokeilla. Paperin vain täytyy olla ohutta sillkipaperia, että pikku käsi jaksaa leikata taiteltua arkkia.

Hamppuproteiinia voi toki piilotella kaikenlaisiin smoothieihin ja se onkin helppo tapa käyttää sitä. Esteettinen silmäni tosin kärsii, kun se värjää vaaleita smoothieita ikävästi, jauhe on nimittäin sellaista vihertävän mustaa. Parhaiten hamppuproteiini sopii siis tällaisiin kaakaojuomiin tai sitten mustikan tai mustaherukan kanssa, jolloin niiden voimakas väri peittää sen.


Kovasti tervetuloa lukijaksi Kanelituuli!

Pikkuiset PunajuuriHärkäpapuPihveröiset

Seikkailuni kotimaisten proteiininlähteiden kanssa jatkuu. Olen aikaisemmin tehnyt härkäpavuista pihvejä samaan tyyliin kuin näitä linssipihvejä, ja herkullisia ne olivatkin. Nyt kokeilin tehdä pihvejä ilman luottoainestani kikhernejauhoja. Kikhernejauhoilla pihveistä tulee erittäin hyvin koossa pysyviä, kovempia ja jämäköitä. Näitten koossapysymistä edistin psylliumjauheella, jota usein gluteenittomassa leivonnassakin käytetään. Sitten jänskätin, että miten käy. No, ihan hyvin. Pihveröisten rakenne on pehmeä ja mehevä ja ne pysyvät kuin pysyvätkin koossa. Varmuuden maksimoimiseksi kannattanee pysytellä tällaisessa söpöisen pienessä muodossa, ettei käy vahinkoa.

PunajuuriHärkäpapuPihvit   27 pientä

2 punajuurta  = 280 g kuorittuna
n. 1/2 l keitettyjä härkäpapuja
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
2 rkl balsamicoa
1/2 dl ravintohiivahiutaleita
1 tl suolaa
1/3 tl mustapippurirouhetta
2 rkl psylliumjauhetta
 + öljyä paistamiseen

Punajuuret voisi tietenkin raastaa, mutta minä laiskuuttani surautin ne muruiksi teharilla, kun siinä sellainenkin toiminto on. Härkäpavut muussasin sauvasekoittimella. Pilkoin sipulin ja puristin valkosipulit, kuorittuna tietenkin. Sekoitin kaikki ainekset yhteen. Annoin psylliumille hetkisen aikaa jähmettää massaa ja pyörittelin kostein käsin pallosiksi, jotka litistin. Paistoin öljyssä molemmin puolin.

Kaikenlaisten pihvien kanssa on saatava tätä raikasta ja helppoa kastiketta! Sitten on kokonaisuus kunnossa.

Kotimaista kasviproteiinia: härkäpapuminestrone

Täten julistan itselleni uuden haasteen! Tavoitteenani on keksiä ja kehitellä reseptejä, joissa käytetään kotimaisia proteiininlähteitä. Tarkoitukseni ei ole millään lailla hylätä nykyisiä proteiininlähteitäni tölkkipapuja, tofua tai pähkinöitä vaan ottaa niiden rinnalle ahkerammin ja toivottavasti myös kekseliäämmin näitä kotimaisiakin. Mielenkiintoni suuntautuu varsinkin härkäpapuun, hamppuun ja herneeseen.

HärkäpapuMinestrone  n. 6 annosta

2 sipulia
2 dl tummaa pastaa
1 iso parsakaali
1 pieni kesäkurpitsa (koska sitä satoa on johonkin käytettävä)
4 valkosipulin kynttä
500 g tomaattimurskaa
1/2 l keitettyjä härkäpapuja
1 1/2 tl suoaa
1 ml jauhettua pippuria
hippunen chiliä
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl paprikajauhetta
 kourallinen persiljasilppua (tai basilikaa, mäkimeiramia...)
iso lorautus kylmäpuristettua rypsiöljyä

Pilkoin sipulin ja laitoin isoon kattilaan veteen kiehumaan. Vettä käytetään sen verran, että loputkin vihannekset siihen juuri peittyvät. Laitoin pastatkin mukaan kiehumaan. Pilkoin parsakaalin (myös varret pieniksi paloiksi) ja kuutioin kesäkurpitsan ja puristin valkosipulin. Lisäsin nekin kattilaan kun sipulit olivat melkein kypsiä. Lisäsin myös mausteet. Kiehuttelin vielä hetken, kunnes parsakaali oli kypsää, mutta napakkaa. Kaadoin sekaan tomaattimurskan, härkäpavut ja viimeistelin vielä persiljasilpulla sekä lorauksella öljyä. Keitto sai hetken tekeytyä, jotta maut kehittyvät.

Minestronehan on sellainen keitto, johon voi käyttää melkein mitä vain kaapista löytyy. Tässä käytetyt vihannekset voi korvata vaikkapa kukkakaalilla, kaalilla, herneillä, vihreillä pavuilla, perunalla, porkkanalla.... Omassa mielessäni minestronen tekee punainen tomaattinen liemi ja muutamat pastasattumat. Mikä sitten lieneekään se aito ja alkuperäinen keitto?

Härkäpapu on oikeastaan tosi maukas papu. Suosikkejani nyt, kun olen asian suhteen kunnostautunut ja sitä keitellyt. Laiskiaista vain hieman rajoitti se, ettei härkäpapua saa valmiiksi keitettynä tölkistä. Mutta nytpä löytyy pakasteesta kun sain paketillisen keitettyä! Positiivista oli se, että keittoaika ei liotuksen jälkeen ollutkaan pitkä, kuten monilla muilla pavuilla. Taisi alle puoli tuntia tuntia riittää.

Ja hei, tämän henkilökohteisen haasteeni saa napata muutkin kiinnostuneet!


Toivotan Jennin tervetulleeksi seuraan :)

Mustaherukka-banaani-raakapuuro

Ilmojen viilennyttyä kevyemmät smoothiet alkavat meillä korvautua tuhdimmilla raakapuuroilla. Tällä kertaa puuron maustajaksi pääsi menneen kesän marjasuosikkini mustaherukka.

Tavallisin kaava miten raakapuuron teen = tattari+pähkinä+banaani+marja. Nyt olen bonuksena ottanut käyttöön kotimaisen hamppuproteiinin. Jatkossa yritän saada blogiin enemmänkin esille kotimaisia proteiininlähteitä.

Mustaherukka-banaani-raakapuuro 3:lle

1 1/4 dl tattarisuurimoita eli kuorittuja siemeniä
1 dl parapähkinöitä
3 isoa kypsää banaania
n. 4 dl mustaherukkaa
2 rkl hamppuproteiinia
1/2 tl vaniljajauhetta

Liotin tattarin ja parapähkinät yön yli vedessä. Huuhtelin ne huolellisesti ja tehosekoitin banaanin kanssa hienoksi. Tehosekoitin joukkoon myös marjat, hamppuproteiinin ja vaniljan. Annoin koneen käydä kunnes puuro oli hienontunut tasaiseksi.

Vanha ja uskollinen sauvasekoittimeni pääsee nykyisin vähän helpommalla sillä uusi tehosekoitin on saapunut meille tekemään järeämmän työn. Sekoittaahan se toki tehokkaammin ja helpommin tällaisia isompia annoksia. Lopputuloskin on sileämpi. Ja onhan se nätti!

kuva Verkkokaupasta

Keltainen hernehummus ja -keitto samoilla tulilla

Miten tämän tarinan aloittaisin? Vaikkapa perinteisesti: Olipa kerran... pussillinen keltaisia herneitä. Ja eräänä sunnuntaina aikaa niitä keitellä. Keittelin keittämistäni ja tuntien jälkeen lopputuloksena syntyi sekä hummusta että keittoa...

hernehummus

Edellisenä iltana laitoin veteen likoamaan kuivat keltaiset herneet. Niitä oli sokeripussillinen eli yli 700 g, tarkka lukema on jo mielestäni karannut.
Aamulla huuhtelin herneet ja vaihdoin raikkaan veden tilalle. Laitoin herneet hiljalleen kiehumaan isoon kattilaan. Vettä sen verran, että herneet pysyvät kokoajan vedenpinnan alapuolella. Vettä lisäsin välillä kun näytti siltä, että se käy vähiin.

Hernehummus

3 1/2 dl - 4 dl kypsiä keltaisia herneitä
1 iso valkosipulin kynsi
2 rkl kylmäpuristettua rypsiöljyä
reilu 2 rkl sitruunamehua
1/3 tl suolaa
1 ml mustapippurirouhetta

Kun herneet olivat kiehuneet reilun puolitoista tuntia, olivat herneet kypsyneet. Kalastelin herneet teesihvilällä liemestä, niin että ylimääräinen vesi valui samalla pois. Hieman jäähtyneet herneet soseutin loppujen ainesten kanssa rouheaksi tahnaksi.

hernekeitto

Hernekeitto

Loput herneet (joista hummuksen määrä vähennetty)
2 oikein isoa sipulia
2 isoa valkosipulin kynttä
2 tl suolaa
1/2 tl mustapippurirouhetta
1 tl kuivattua meiramia
reilu 1 rkl sinappia
loraus öljyä
1 pkt savutofua

Kun olin ottanut keitosta nuo hummukseen menevät herneet, kuorin ja pilkoin sipulit ja lisäsin ne kattilaan. Jatkoin keittämistä, kunnes herneet alkoivat tulla soseutuvan pehmeiksi. Tähän meni yhteensä noin kolme tuntia keittämisen aloittamisesta. Puristin mukaan valkosipulinkynnet, lisäsin mausteet sekä kuutioidun savutofun. Keitto sai jäädä vielä kannen alle tekeytymään tunniksi. Silloin se olikin sopivasti jäähtynyt syöntilämpöiseksi.
Tästä tuli aika iso satsi, joten sainpas pakastimeenkin hätävararuokaa kiireiden varalle.

ja vielä yhteispotretti  ;D

Kiitos Ninalle hernehummus -vinkistä!

....sen pituinen se.

Hamppupopkornia ja -karkkia eli koettelemukseni paistinpannun äärellä

Heti alkuun voisin kertoa, että mies tuli maininneeksi töissä hampun siementen syömisestämme. Eivät millään uskoneet todeksi! Niin tuntematonta tuo hampun ravintokäyttö on, ensimmäiset mielikuvat hampusta johtavat suurimmalla osalla aivan muihin yhteyksiin...

Innoituksen ja ohjeen näihin hamppunaposteltaviin sain Kamomillan konditoriasta. Tarjosimme näitä Pienelle hamppupopkornina ja -karkkina, mutta oikeastihan nämä ovat paahdettuja hampunsiemeniä ja hamppukrokanttia.

Paahdetut hampun siemenet eli hamppupopkorni

Tämä on niin nopeaa ja yksinkertaista tehdä, ettei tämä edes oikea resepti ole. Lorautin oliiviöljyä paistinpannulle ja paahdoin kuorimattomia hampunsiemeniä sekoitellen. Vaihtelin levyn lämpötilaa kolmosen ja nelosen välillä, etteivät siemenet pääse palamaan. Ehkä kymmenisen minuuttia meni. Siemenet alkavat  napsahtelemaan ja kevyesti paahteinen aromi tulee nenään.
Maustoin pikku ripauksella cayennepippuria ja isommalla ripauksella ruususuolaa.

Hamppukrokantti eli hamppukarkit

1 1/2 dl hampunsiemeniä
1/2 dl seesamin siemeniä (tai pelkästään hamppua)
1/2 dl sokeria (käytin täysruokosokeria)
1/2 tl vaniljajauhetta
1/2 tl kanelia
ripaus suolaa
Paahdoin siemeniä kuivalla pannulla hetkisen ja kaadoin kulhoon ja maustoin vaniljalla, kanelilla ja hippusella suolaa. Mausteita voisi laittaa enemmänkin, varsinkin kanelia jos tykkää.

Ja sitten ne koettelemukseni alkoivatkin!!! Aloin sekoitellen sulattamaan sokeria pannulla varovasti levy kolmosella eikä mitään tapahtunut 20 minuuttiin. Tuskanhiki jo päässä nostin lämpötilan neloselle ja sitten alkoikin pikkuhiljaa tapahtua...
En tiedä oliko vika käyttämässäni sokerissa vai missä, mutta ei se sokeri käyttäytynytkään niin, kuin ajattelin ja muistin jostain muinaisista piparitaloprojekteista. (talon osasethan kiinnitetään sulatetulla sokerilla) Sokerista muodostui kummallisen jähmeää toffeen tyyppistä tahmaa. Käyttämäni sokeri oli siis täysruokosokeria, ja sellaista pikkumurua, ei edes kiteistä.
Kaadoin siemenet joukkoon ja yritin sekoittaa, mutta sitten se jo jämähtikin. Suurin osa siemenistä jäi irralleen ja osa kokkaroitui sokerin kanssa. Jatkoin siis lämmitystä ja yritin epätoivoisasti tökkiä lastalla kökkäreitä pienemmäksi. Keittiössä oli tässä vaiheessa entistäkin kuumempi tunnelma ;)

Hyvän makuista kyllä tuli, mutta ei kauhean vieraskoreaa.

Pieni käsi ojentui uudelleen ja uudelleen. "Lissää hamppupokkoonia". Yllättäen hamppukarkki ei maistunut ollenkaan Pienelle vaan suorastaa yökötti. Popkorni sen sijaan oli herkkua mielestänsä.