torstai 29. elokuuta 2013

Papuinen kesäkurpitsakeitto

Alan lopultakin päästä sosekeittojen makuun! Jotenkin en ole aikaisemmin niiden hienoutta osannut arvostaa, mutta tänä kesänä olen löytänyt itselleni maistuvan valmistustavan. Ja mikä parasta, tähän saa uppoamaan hurjan määrän hurjan satoisaa kesäkurpitsaa.
Annos on iso, joten sen voi halutessaan vaikka puolittaa tai pieneen tarpeeseen kolmasosittaa. Meillä on alkanut uusi vauva-aika ja pyrin tekemään siitä rennompaa kokkaamalla ruokaa pariksi päiväksi kerralla. Joka toinen päivä saa halutessaan laiskotella tai sitten energiaa riittää vaikkapa leipomiseen :)


KesäkurpitsaPapuKeitto  iso kattilallinen

1 tosi iso sipuli tai 2-3 tavallista
lorotus öljyä
1 tosi iso kesäkurpitsa (minulla yli kilon yksilö)
 3 isoa valkosipulin kynttä
1/2 l vettä
3 tlk isoja valkoisia papuja  (kikherneetkin käyvät, suosin GoGreenin luomupapuja)
nippu persiljaa
1 1/2 tl suolaa
1 dl ravintohiivahiutaleita
1 sitruunan mehu ( =3-4 rkl)
2 tlk kasvikermaa (käytän mieluiten Nordikin)
ropsaus pippuria

Kuorin ja pilkoin sipulin. Kuullotin sen pehmeäksi öljyssä. Lisäsin kuutioidun kesäkurpitsan ja puristetun valkosipulin ja paistoin vielä hetkisen. Kaadoin veden sekaan ja keittelin hetkisen kunnes vihannekset kypsyivät. Otin kattilan pois liedeltä. Huuhtelin ja valutin pavut ja kumosin kattilaan. Sauvasekoitin sileäksi. Heitin sekaan vielä nipun persiljaa ja muut mausteet ja sauvasekoitin kunnes persilja hienontui. Sekoitin vielä kermankin joukkoon.


Sama resepti toimii hienosti myös kun kesäkurpitsan vaihtaa kukkakaaliin. Tai käyttää vaikkapa molempia yhdessä. Kokeiltu on!
Rennomman arjen tavoitelussa tällaiset keitot ovat oivallisia, sillä valmistuvat näppärästi ja nopeasti, eikä tiskiäkään tule kattiloittain ja pannuittain. Yksi iso kattila, leikkuulauta ja veitsi riittävät.


Täälläpäin yön kylmyys alkaa jo uhkailemaan kesäkurpitsojeni tulevaisuutta. Saapa nähdä tuleeko satoa enää. Mutta eipä hätää, pakastimeenkin sitä on yllin kyllin säilöttynä!


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Paluu saippuapajalle

Toiset valmistautuu vauvan tuloon siivoamalla. Minä en. Jätän sen suosiolla miehen harkittavaksi ja ehkä mahdollisesti toteutettavaksi ;) Sen sijaan olen vimmatusti harrastanut varastoon, koska harrastamiselle mitä todennäköisimmin tulee vauvan myötä jonkin pituinen tauko. (aika alkaakin olla vähissä, sillä laskettu aika meni jo, iik) Olen kokannut, blogannut ja selannut ahkerasti muiden blogeja. Sekä palannut pitkästä aikaa saippuapajalle! Saippuavarastot kaipasivat täyttämistä (meillähän EI saippuaa kaupasta osteta) ja samalla sain tehtyä käytännölliset joululahjukset koko suvulle valmiiksi odottelemaan. Siispä koko suku, jotka tätä luette ja muutkin, joita ruukaan lahjoa, älkäähän enää pidemmälle lukeko, ettei mene "yllätys" pilalle.

Koska voimani ovat olleet vähissä ja aikani kallista, päätin olla nopea ja tehokas ja tehdä iiisot satsit leikattavia perussaippuoita kaikenlaisen hienostelun ja pipertelyn sijaan. No, kaikki ei siltikään mennyt niin kuin toivoin ja tuloksena on iiiso kasa rumia saippuoita.


Vanhaa kunnon merisuolasaippuaa tein vanhalla ohjeellani tuplaten määrän ja tuoksuttaen eucalyptuksella. Halusin värjätä saippuan luonteelleen sopivasti merellisen vihreäksi ja käytin spirulinaa. Höh! Lopputulos on pikemminkin harmaa kuin vihreä.



Sitten pieni näpertelyn halu kuitenkin iski ja suunnitelmissa oli tehdä eksoottista tiikerisaippuaa samaan tapaan kuin leivontablogeissa esillä ollutta seeprakakkua. Täällä esimerkki. Ja höh taas! Tuoksun lisäämisen jälkeen saippuamassa jähmettyi niin, että hyvä kun sain sen jotenkin muottiinsa tungettua.


Reseptin tähän näpyttelen sitten joskus kun se mystisesti kadonnut paperilappunen löytyy.
Sisältävät perusainesten lisäksi kahvinpuruja sekä tuoksuna kanelinlehti ja appelsiini.



Tähän saippuapajailun piti loppuman, mutta mies halusi kuitenkin vielä sileää saippuaa, jota tykkää käyttää päänsä ja partansa sheivaukseen. Pääsinpä siis käyttämään kuivaamiani kehäkukan terälehtiä. Niillä ainakin pitäisi varmuudella tulla nätti tulos ja vielä kun jätän tuoksut pois, niin varmuus on maksimoitu. Avot!
Kuvauspäivänä vielä aurinko tuli hehkuttamaan kehäkukkasaippuat, kun taas edellisten kanssa harmaatakin harmaampi päivä oikein korosti ankeutta.


Kehäkukkasaippua

150 g kookosrasvaa
100 g kaakaovoita
35 g karitevoita
450 g rypsiöljyä
30 g risiiniöljyä
106 g lipeää
212 g vettä
n. 1 rkl silputtuja kuivattuja kehäkukan terälehtiä (kehäkukka on niitä harvoja kasviaineksia, jotka säilyttävät värinsä saippuassa)


Ja saippuatulevaisuus on turvattu!


lauantai 17. elokuuta 2013

Kompromissi -kesäkurpitsaspagetti + vinkki vihanneksen piilosyöttöön

Ihan ensimmäiseksi täräytetään vinkkiä epätoivoisille vanhemmille. Jos on niin ikävästi asiat, että jälkikasvu ei syö vihanneksia, tässäpä yksi keino piilottaa niitä heidän lautaselleen:

1. Hätyytä lapsukaiset vaikkapa pihalle, niin eivät vain huomaa kavalia suunnitelmiasi. Jos ovat kovin pieniä, niin iskä/äiskä mukaan vahtimaan.
2. Laita spagetit veteen kiehumaan.
3. Suikaloi kuorittua kesäkurpitsaa (Keltainen piiloutuu paremmin, varsinkin ilman kuoriaan. Vihreässä myös sisus on aavistuksen vihreä) julienne -leikkurilla (pieni investointi -iso ilo) niin paljon kuin uskallat.
4. Paista suikaleita hetkinen kuumalla pannulla öljyssä niin, että notkistuvat kuin keitetty spagetti. Mausta ainakin suolalla.
5. Valuta kypsä spagetti ja sekoita kesäkurpitsasuikaleiden kanssa.
6. Tarjoa suosikkikastikkeenne kanssa muina naisina/miehinä. Ja ketsuppipullo pöytään!



Onnekseni voin kertoa, ettei Vekara lainkaan vierasta vihanneksia, mutta tilannetta empatiseeratessani tuli tämä katala piilosyöttökeino ajatuksiini. Lapsukaisen kieltäytyminen vihannesten syömisestä olisi minulle erityisen hankala paikka, olisin varmasti kohtuuttomankin sätkyissäni.

Mutta siihen reseptiin. Se on mukavan yksinkertainen, vain hitusen edellisestä ohjeistuksesta pidemmälle viety ja siltikin maistuvainen.
Tämä on meidän kompromissi pastan himoon. En kauheasti arvosta pastan ravitsemuksellisia puolia, mutta jokaisen täytyy joskus saada suosikkiruokiaan. Varsinkin Vekara pyytää toisinaan harvinaista herkkuaan "makarooniruokaa". Niinpä kuvaan astuu tämä runsaalla kesäkurpitsalla jatkettu spagetti.


Kompromissi -spagetti  4-5 annosta riippuen lisukkeista

150 g tummaa spagettia
iso nokare margariinia
1 iso kesäkurpitsa julienne-suikaloituna (minulla puolet keltaisesta ja puolet vihreästä, sain suikaletta 530g)
3 rkl oliiviöljyä
2-3 isoa valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippurirouhetta
reilu 1 rkl sitruunamehua
+ jotakin yrttiä viimeistelyyn

Laitoin spagetin kiehumaan, valutin sen kypsänä ja sulatin siihen ison nokareen margariinia. Suikaloin kesäkurpitsat kuorineen julienne-leikkurilla, paitsi niiden hohkaisinta sisusta. Lämmitin öljyn pannulla ja pyöräytin suikaleita siinä puristetun valkosipulin kanssa niin, että ne hieman notkistuivat. Tähän ei kauaa mene. Maustoin suolalla, pippurilla ja sitruunalla. Sekoitin spagetin joukkoon.
Vekara ei suostunut hakemaan kasvimaalta yrttejä (enkä minäkään), joten niitä en nyt laittanut.


Itselleni tämä maistuu tällaisenaan, ehkäpä pyöryköiden/pihvien kanssa + tomaattia väriä tuomaan, mutta jotakin kastikettakin voisi ajatella. Niin mehevää tämä kesäkurpitsan ansiosta kuitenkin on, ettei kastike mitenkään välttämätön ole.


Toivotan Nannen tervetulleeksi!


torstai 15. elokuuta 2013

Linssipihvit

Havahduin siihen, että tässä blogissa on tosi vähän kokkailtu linssiruokia. Kuitenkin linssit ovat meillä hyvinkin tärkeä raaka-aine. On siis aika korjata vahinko. Linssipihvejä olen nyt viime aikoina tehnyt muutamankin kerran, kun ovat saaneet niin hyvän vastaanoton. Mikäpä paremmin puhuisi pihvien puolesta kuin se, että hädin tuskin 14 -kiloinen sutjakka tyttönen pistelee muutamassa minuutissa peräti kolme pihviä kera jukurttikastikkeen ja kehuu, kuinka "äiti olet maailman paras ruuanlaittaja". Ja ihan mielellämme me aikuisetkin olemme näitä syöneet.


Linssipihvit  n. 23 kpl

2 dl vihreitä linssejä
n. 6 dl vettä
2 sipulia
3 isoa valkosipulin kynttä
3 dl kikhernejauhoja
1 1/2 tl suolaa
n. 1/2 tl mustapippurirouhetta
1-2 tl savupaprikajauhetta
1/2 dl ravintohiivahiutaleita
1 tl leivinjauhetta (antaa pihveille muhkeutta ja kuohkeutta)
+ öljyä paistamiseen

Huuhtelin linssit lävikössä ja keittelin hiljakseen noin 6 desissä vettä kypsäksi. Aloitin vähemmällä vedellä ja  lisäsin välillä kun linssit näyttivät jäävän kuivilleen. Tarkoitus olisi saada saada muhennoksen/paksun kastikkeen tyyppinen koostumus aikaiseksi. Aikaa keittämiseen meni n. 40 min ja siihen mennessä suurin osa linsseista oli muhentunut. (Punaiset linssit valmistuvat paljon rivakammin, mutta olivat päässeet loppumaan.) Jätin kattilan jäähtymään.
Hienonsin sipulit ja puristin valkosipulit. Sekoitin kaikki ainekset sekaisin. Tällä kertaa halusin päästä helpolla, joten tein löysän pihvitaikinan, jota voi lusikoida pannulle. Ensin reilusti öljyä pannulle. Annostelin ison kukkurallisen ruokalusikallisen taikinaa pannulle per pihvi  ja muotoilin sen suht pihvin malliin. Enimmäisen testin jälkeen taikinaa voi säätää, esim jos on liian löysää ja leviää laajaksi ja litteäksi, voi lisätä hiukan kikhernejauhoja. Jos taas ei lusikoiminen onnistu, voi lisätä vähän vetttä.
Paistoin molemmin puolin mukavan ruskeaksi.

Pihvien kanssa suosittelen tosiaan tuota yllä linkkaamaani soijajukurttikastiketta.



Toinen tapa (ja oikeassa elämässä käytetyin tapa) tehdä linssipihvit on:

1. keittää satunnainen määrä mitä tahansa linssejä kypsäksi, vaihtoehtoisesti voi myös muhentaa tölkkipapuja (jolloin tietenkin lopputulosta kutsutaan linssipihvien sijaan papupihveiksi).
2. Sekoittaa joukkoon sopiva määrä kikhernejauhoja sidosaineeksi.
3. Ripautella mukaan mitä mausteita sattuu mieleen juolahtamaan ja käteen osumaan.
4. Halutessaan pilkkoa/raastaa mukaan jotakin vihannesta (sipulia, kesäkurpitsaa, porkkanaa..).
5. Jos haluaapi muotoilla tasaisen pyöreitä pihvejä, tekee jämäkän pihvitaikinan, mutta jos haluaa päästä helpommalla käyttää enemmän nestettä, jolloin taikinaa voi huiskia pannulle lusikalla. Kunhan muistaa ensin lorauttaa öljyä pannuun!
6. Paistaessa voi mietiskellä soppelia karsinogeeniastetta, että kuinka tummana ja rapeana pihvinsä haluaa :D


Tervetuloa lukijaksi Marikki ja joku muukin :)


tiistai 13. elokuuta 2013

Monipuolinen soijajukurttikastike ja puutarhan antimia

Mies on joskus uskaltautunut mainitsemaan, että kun meillä ei ole ikinä kastiketta ruuan kanssa. No, ei ole ollutkaan. Minä kun en ole oikein kastikeihmisiä. Ja varsinkin niitä kylmiä (ja kamalia) kermaviilikastikkeita (joita joku joskus on onnistunut annokseeni sujauttamaan) olen pitänyt aivan turhana ilmiönä. Hyh!
On siis kohtalon ivaa, että vähän vastaavasta vegeversiosta on tullut meillä hitti. Mutta kun tämä vaan on parempaa, raikasta ja niin monikäyttöistä...ja helppoa ja kätevää! Eikä ollenkaan hyh!


Yrttinen soijajukurttikastike

1 dl yrttisilppua (tilliä, persiljaa tai ruohosipulia erikseen tai kaikkia yhdessä kuten tässä)
2 dl maustamatonta soijajukurttia
1 valkosipulin kynsi puristettuna
1 rkl sitruunamehua
3 rkl oliiviöljyä
1/2 tl (ruusu)suolaa 
1/4 tl mustapippurirouhetta

Sekoitin kaikki ainekset yhteen ja annoin vähäsen aikaa maustua.


Kastike vaikuttaa tosiaan erittäin monipuoliselta. Se sopii mainiosti mm. kasvispihvien, keitettyjen perunoiden (kuvassa lajike Blue Congo, siksi vähän erikoisempi väri), salaatin ja höyrytetyn parsakaalin kaveriksi.

Lautasella näkyy puolittainen kesäomavaraisuutemme: omia kasvatteja ovat perunat, tomaatit ja kastikkeen yrtit.


Aterian kanssa saman päivän puutarhan saalis näkyy tuossa alakuvassa. Tomaatit päätyivät ruuan lisukkeeksi, herneet ja karviaiset popsittiin iltapalalla ja kesäkurpitsa päätyi pakkaseen. Jossakin lehdessä törmäsin tietoon, että kesäkurpitsaa voi pakastaa ihan vain paloiksi pilkottuna. Ja niin saimme pienen hengähdystauon kesäkurpitsaruuista :)


Tällainen kummajainenkin löytyi:


Menestyksekkäästä ruukkutomaattien kasvatuksesta intoutuneena ostin pikkiriikkisen kasvihuoneen puutarhamyymälän poistomyynnistä! Nyt kun vain saisi sille maapläntin tasattua ja koottua huoneen. Näyttääpi olevan ihan atomeina ja kokoamisohjeet kirjan mittaiset. Kätevää kokoajaa siis kaivattaisiin!



sunnuntai 11. elokuuta 2013

Raakakakku mustaherukasta

Mustaherukat ovat nyt olleet meillä kovasti käytössä. Niitä löytyy nimittäin sekä pakastimesta että pensaista, joten raaka-ainetta on riittämiin. Mikäs sen mukavampaa! Sitäpaitsi olen niin ihastunut mustikseen!


MustaherukkaKakku

Pohja

10 kuivattua taatelia
3 rkl vettä
1 1/2 dl mantelijauhetta
1 dl kaurahiutaleita
1 ml ruususuolaa
2 ml vaniljajauhetta
1 rkl kaakaovoita sulatettuna
+ rypsiöljyä
+ vähän lisää mantelijauhetta

Pilkoin taatelit ja laitoin yöksi jääkaappiin likoamaan 3 rkl:seen vettä. Aamulla mittasin mantelijauheen, suolan ja vaniljan teholeikkuriini ja surautin sekaisin. Lisäsin joukkoon taatelit liemineen, kaurahiutaleet  ja sulan kaakaovoin. Annoin koneen käydä kunnes ainekset olivat suht sekaisin ja muodostivat muotoiltavan taikinan. Sipaisin öljyä 19 cm:sen irtopohjavuoan reunukseen ja asetin sen ilman pohjaa tarjoiluastian päälle. Ripottelin vähän mantelijauhetta tarjoilulautaselle reunuksen sisälle, näin kakkupala irtoaa leikattaessa hienosti. Kaadoin taikinan leivinpaperin päälle ja taputtelin/ lusikalla levitin siitä vuokaan sopivan pyörylän. Siirsin taikinapyörylän varovasti vuokaan ja painelin paikoilleen.

Täyte

2 dl cashewpähkinöitä
70 g kaakaovoita
2 pienehköä banaania  (195 g ilman kuoria punnittuna)
2 dl mustaherukkaa
1 rkl psylliumjauhetta
1 1/2 dl vettä
2 tl soijalesitiiniä
4 rkl agavesiirappia
reilu 2 rkl sitruunamehua
2 ml vaniljajauhetta

Liotin cashewpähkinöitä yön yli vedessä. Aamulla rouhin kaakaovoin ja laitoin vesihauteeseen hiljakseen sulamaan. Valutin ja huuhtelin cashewit. Sauvasekoitin cashewit banaanien kanssa hienoksi. Lisäsin psylliumin ja loput muutkin ainekset kaakaovoita lukuunottamatta ja sauvasekoitin. Kun kaakaovoi oli sulanut kokonaan lisäsin senkin sauvasekoittaen joukkoon. Kaadoin massan pohjan päälle, tasoitin ja laitoin jääkaappiin jähmettymään.

Päällys
.
10 kuivattua taatelia
6 rkl vettä
2 dl mustaherukoita
1 rkl psylliumjauhetta

Liotin pilkotut taatelit 6 rkl:ssa vettä. Sauvasekoitin hienoksi mustaherukoiden kanssa. Lopuksi sekoitin mukaan psylliumin ja kaadoin seoksen kakun päälle. Levittelin tasaiseksi ja laitoin kakun taas jääkaappiin muutamaksi tunniksi jähmettymään.


Varsin mukava tuli tästäkin kakusta. Ja yllättävän lempeän makuinen. Itseasiassa sitä mustaherukan ominaista kirpakkuutta jäin kaipaamaan. Asiaa voisi paikata vähentämällä päällyksen taatelien määrää tai ehkäpä vielä mieluummin lisäämällä kokonaisia mustaherukoita kauttaaltaan kakun päälle.


torstai 8. elokuuta 2013

Koukuttava, makean kirpakka mustaherukkajuoma/ vihersmoothie

Olen kehittänyt tähän oikein himon! Ihana kylmä juoma syntyy vaikka pelkästään jäisistä mustaherukoista ja omenamehusta, mutta tämä on hyvä pohja myös vihersmoothielle. Terästin juomaa lehtikaalilla ja chiasiemenillä. Kaikki lähti oikeastaan liikkeelle Chocochilin Elinan mustaherukka-lehtikaalismoothiesta, mutta juttu ryöstäytyi käsistä ja juoma muokkautui oman makuni mukaiseksi. Nyt ajatukset pörräävät juoman ympärillä ja odotan vain huomista, että voin tehdä taas uuden ;D Yhtäaikaa niin houkuttavan koukuttavan kirpeää ja makeaa!


Lehtikaalilla ja chiasiemenillä terästetty mustaherukkajuoma  2:lle

reilu 2 dl jäisiä! mustaherukoita
n. 5 dl omenamehua (joko itse lingottua tai kaupasta ostettua luomutäysmehua)
2 isoa lehtikaalin lehteä paksut lehtiruodit poistettuna (tai lehtikaalin puutteessa muuta vihreää)
1-2 rkl chiasiemeniä

Sauvasekoitin kaikki ainekset yhteen. Hörpsis!


Sauviksen voimin tehtynä juoma ei ole oikein vieraskoreaa sorttia, sillä mustaherukan kuoren riekaleet ja siemenet etsiytyvät joka hammasväliin. Kunnes tehokkaampi tehis meille joskus ehkä saadaan ja sen myötä smoothieista smoothimpia, juon tätä mielissäni yksin piilossa kotona.


Toivotan Lauran tervetulleeksi seuraan!


maanantai 5. elokuuta 2013

KesäkurpitsaQuinoa

Kesäkurpitsani ovat hurjan tuotteliaita. Siksipä sadolle täytyy keksiä koko ajan uusia käyttötapoja ja siltikin pötkylöitä riittää jaettavaksi. Nyt tuli kehitettyä kesäkurpitsaruoka, jota mielellään teen toistekin. Maistui kaikille, Vekara mukaan lukien. Merkitään siis muistiin.


KesäkurpitsaQuinoa  iso annos, meidän pienelle perheelle riitti jämät kolmanneksikin päiväksi

3 dl quinoaa
5 dl vettä
1 tl (ruusu)suolaa
4 rkl sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä
1/2 tl mustapippurirouhetta (tykkääjille enemmänkin, Vekaran vuoksi käytän nykyisin varovasti)

Huuhtelin quinoan ja valutin. Kaadoin kattilaan ja vesi mukaan. Keittelin kansi hivenen raollaan n. 20 minuuttia. Lopussa kannen voi ottaa vaikka poiskin jos tuntuu, että quinoaan jää turhaa kosteutta. Kypsään quinoaan sekoitin loput aineet mausteeksi. Quinoa saa jäädä jäähtymään, sillä mielestäni tämä ruoka on parhaimmillaan haaleana, eikä tulikuuma ruoka kesäkuumalla muutenkaan niin maistu, ainakaan minulle.

735 g kesäkurpitsaa (1 ja puoli isoa, sekä keltaista että vihreää)
nippu kesäsipuleita
reilu lorautus öljyä
3 isoa valkosipulin kynttä
1 tl (ruusu)suolaa
nippu persiljaa
2 tlk keitettyjä papuja/kikherneitä (käytän GoGreenin luomulaatuisia)

Kuutioin kesäkurpitsat ja viipaloin sipulit. Paistelin niitä pannulla runsaassa öljyssä vähän aikaa. Kesäkurpitsoja ei kannata kypsentää pehmeiksi, sillä ne ovat parhaimmillaan vielä rapeina! Loppuvaiheessa paistamista puristin mukaan valkosipulit ja lisäsin suolan. Huuhtelin ja valutin pavut sekä hienonsin persiljat. Sekoitin yhteen kesäkurpitsapaistoksen ja quinoan kanssa. Valmista on, joten eikun syömään.

Lautasen reunalla on omia pikku tomaatteja <3  Sain niitä litran kerättyä kerralla!

ps. Isommista kaupoista löytää myös suomalaista quinoaa (SunSpelt -merkki ja vieläpä luomuna), ja sehän on mahtava juttu. Valitettavasti se ei kuitenkaan sovellu tämän tyyppisiin ruokalajeihin, joissa quinoan toivoisi olevan irtonaisempaa. Tuo kotimainen quinoa on hieman kolhiintunutta, ainakin minun ostama laatikollinen,  ja puuroutuu keitettäessä väkisinkin. Kasvispihvien tekoon se soveltuu kuitenkin erinomaisesti!

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Laiskan leivänleipojan pikaiset kesäkurpitsasämpylät speltistä

Joku leivän leivontaan perehtynyt varmaan kauhistuu näin vääräoppista sämpylän tekoa. Ei vaivausta, ei juurikaan kohotusta, eikä pallosten pyörittelyäkään. Näiden sämpylöiden kanssa oikaisin joka mutkassa ja tulos oli maukas ja mehevä. Resepti ei kuitenkaan sovi muhkeiden ja hohkaisten sämpylöiden vankkumattomille kannattajille! Sellaisia nämä eivät ole.

Vekara välttämättä halusi, että uusi kirppislöytö Papu -pupu pääsee esiintymään sämpylöiden kanssa.

KesäkurpitsaSpelttiSämpylät   n. 20 kpl

n. 11 dl täysjyväisiä spelttijauhoja (puolikarkea)
1 pss kuivahiivaa
4 dl reilusti lämmintä vettä
reilu 1 tl (ruusu)suolaa
1 rkl intiaanisokeria
1/2 dl öljyä
285 g kesäkurpitsaa karkeasti raastettuna
2 dl mantelimaidon tekemisestä jäävää mantelimurskaa (voi jättää poiskin tai käyttää vaikka mantelirouhetta)
+ pinnalle seesaminsiemeniä 

Sekoitin pieneen määrään jauhoja hiivan, suolan ja sokerin. Lisäsin lämpimän veden ja jauhoja sen verran, että jaksoin isolla lusikalla taikinaa vielä vatkutella. Vatkuttelin sen mitä jaksoin, eli en häävisti, mukamas sitkoa muodostaen. Lisäsin loput ainekset ja sekoitin käsin sekaisin. Näillä määrillä taikina jää suht löysäksi, joten kätevimmin ja nopeimmin sen lätkii keoiksi leivinpaperoidulle pellille lusikan avulla. Annoin sämpylöiden "nousta" sillä aikaa hellan päällä, kun uuni lämpeni. Paistoin 225 asteessa n. 18 min.


Maistuivat iltapalalla mainiosti...ja aamupalalla ja seuraavalla iltapalalla...
Tähän väliin voisin todeta, että kaikista ikävintä raskausaikana on se, ettei kertakaikkiaan pysty syöpöttelemään entiseen malliin. Entisaikaan olisin tuoreiden sämpylöiden ahneuksissani tuhonnut useammankin, mutta nyt jo säälittävät kaksi sämpylää on ihan liikaa. Ei vain mahdu. No, kohtahan sitä tilaa taas tulee :D

Ja itsekin hänen piti päästä poseeraamaan.


Kuvissa näkyvät myös omat kirppislöytöni. Uusi tarjoilulautanen ja liina, ihan blogia varten vaihteluksi hankittu. Tähän on tultu!



perjantai 2. elokuuta 2013

Mansikkakiisseli raakana

Arkkupakastimet on sitten jänniä. Niiden uumeniin hautautuneena löytyy yllätyksiä. Nytkin löysin (en sentään muumioita vaan) pari viimevuotista mansikkarasiaa, vaikka luulin jo ajat sitten talvella niiden loppuneen. No, mustikkasopasta innostuneena aloin sitten mansikkakiisselin tekoon.


Raaka mansikkakiisseli    n. 5 annosta välipalanälkään, enemmän jos puuron kanssa syö

2 dl (= n. 20 kpl) kuivattuja taateleita
6 dl vettä
1 l (vajaa 1/2 kg) mansikoita
1 rkl sitruunamehua
1 rkl + 1 tl psylliumjauhetta

Pilkoin taatelit ja laitoin osan veden kanssa likoamaan. Pehmenneenä suristelin taatelit ja mansikat sileäksi, lisäsin loput vedet, sitruunamehun (kirpsakasta tykkäävä voi laittaa enemmänkin kuin 1 rkl) ja psylliumjauheen. Annoin kiisselöityä jääkaapissa tunnin- pari.



Kaveriksi tein epäonnisen ja epäsuositeltavan vaniljakastikkeen: 

Iloitsin jo etukäteen mahtavasta mantelivaniljakastike -innovaatiostani. Tein mantelimaidon normaaliin tapaan, maustoin vaniljalla, agavesiirapilla, suolaripauksella ja suurustin sen kastikkeeksi psylliumjauheella. Voi kamala! Lopputulos olikin epämääräisen liisterinen ja rakeinen. Nuo rakeet kuvasta erottuvatkin. Ei siis kannata muiden kokeilla, minä tein sen jo ja kokeilu oli totaalisen epäonnistunut.

Kiisselin kaveriksi kannattaa siis tehdä vanha kunnon cashewkerma, jota tein tuon edellä mainitun ja linkitetyn mustikkasopan kaveriksi.