keskiviikko 27. elokuuta 2014

Hilloa: kesäkurpitsa-sitruuna ja banaani-karviainen

Herkkuhirmu minussa saa toisinaan voiton terveyshihhulista! Blogiani seuranneille tämä tuskin on mikään paljastus ;)  Juuri nyt tämä herkkuhirmu on ihan koukussa hillolla (ja margariinilla) päällystettyihin paahtoleipiin. Mitään ihanampaa ei aamukahvin kanssa olekaan. Varaan oikeuden muutta mieltäni vaikka heti huomenna :D




Olen marjakitupiikki! Hilloamista en ole tämän vuoksi harrastanut, sillä marjat ovat mielestäni liian arvokkaita (ja terveellisiä) keitettäväksi. Nyt kuitenkin karviaisia on tullut niin runsaasti, että syöminen on jo urakka. Ja kesäkurpitsoitahan aina riittää. Niissä ei tarvitse kitsastella. Siispä hilloa keittelemään, herkkupaahtoleivän kuvat silmissä kiiluen..


KesäkurpitsaSitruunaHillo n. 1,5l

1 kg keltaista kesäkurpitsaa
1 1/2 dl sitruunamehua
1 rkl (luomu)sitruunan raastettua kuorta
1 pkt = 330 g hillo-marmeladi-sokeria

Paloittelin kesäkurpitsat ja keittelin sitruunan kanssa pehmeäksi. Soseutin ja lisäsin hillosokerin. Kiehautin vielä muutaman minuutin. Purkitin pestyihin ja uunissa pöpöt-pois-paistettuihin purkkeihin


KarviasBanaaniHillo n. 2 l

1,6 kg karviaisia (minulla oli sekä keltaisia että punaisia)
400 g banaania
1 tl vaniljajauhetta
1 pkt = 1kg hillosokeria

Soseutin karviaiset (kantoineen ja tupsuineen) ja banaanit. Keittelin ainekset hillosokeripussin ohjeen mukaan ja purkitin.





Nam! Kesäkurpitsahillo maistuu paahtoleivän kanssa, mutta karviaishillo se vasta namskis maiskis onkin!
Alhaalla vielä kaikki yhteispotretissa.




Iloiset tervetulotoivotukset teille Uudii, Anna ja Sister Slow!


sunnuntai 24. elokuuta 2014

Tonttu 1v: vesimelonikakkua ja kissamuffareita

Tonttu täytti 1 vuotta!
Näitä synttäreitä olen hartaudella odottanut. Odottelu alkoi 6.11.2013. Silloin nimittäin näin tämän blogikirjoituksen ja törmäsin ensimmäistä kertaa vesimeloni/hedelmä-kakun ideaan. Hedelmistä koottu kakkuhan sopii täydellisesti 1 -vuotiaan sormiruokailijan synttärikakuksi. Tällainen omasta versiostani tuli:




Kakku koostuu vesimelonista, hunajamelonista, ananaksesta. Kerrosten läpi pistin puisen varrastikun tueksi. Koristeena on vadelmia, viinirypäleitä, kiiviä ja mintun lehtiä. Rypäleen puolikkaat ja kiivin palat pysyvät paikoillaan spagetin pätkän avulla.

Muitten hedelmäkakkuja voi vilkuilla vaikkapa täällä.





Meidän suvussa on tapana juhlia ISOSTI. Kymmenille vieraille ei ole mahdollista näperrellä tarjottavien kanssa, joten tarjoilu tuppaa olemaan melkoista sarjatuotantoa. Näiden ekojen synttäreiden kohdalla poikkean perinteestä, ja juhlat olivat nyt pienet. Pääsin siis vähäsen askartelemaan lapsellisempia juttuja. Ihanaa! Vekara oli tietenkin menossa mukana silmävastaavana.




Kissamuffarit on leivottu kuten täällä. Levitin kuorrutteen muffareiden päälle ja pursotin korvat. Silmät ovat marsipaania, suut/nenät suklaata.





Hymykeksit on tehty tällä ohjeella.






Koska kakun teosta jäi jäljelle runsaasti hedelmiä, tein jämistä vartaita.




Juhlat vietettiin tuttuun tapaan vanhalla (äitini asuttamalla) työväentalolla. Ei siksi, etteivät ne muutamat lapsivieraat olisi mahtuneet meilläkin leikkimään, vaan siksi, että epäonnekkaasti ennen juhlia meillä sattui vesivahinko ja jouduimme evakkoon. Lapset kyllä osaavat ottaa isosta tilasta ilon irti. Tonttukin salissa kipittelee kerä örinä-äänitehosteiden ja pallopelit näyttävät hänellekin, kuten isosiskollekin, olevan mieleisiä.
Aika vauhdikas tyyppi tämä pienimmäinenkin meillä.




perjantai 15. elokuuta 2014

Vegaani kefiiri?

Meillä on eletty jännittäviä aikoja. Sain nimittäin erittäin runsaat kefiirin siemenet kanssakyläläiseltä. Mielikuvitukseni on kenties ikävuosiani vilkkaampi ja kefiirin kotiuduttua olenkin (yökausia) mietiskellyt erästä ikivanhaa ja mieleeni pariksi kymmeneksi vuodeksi kummittelemaan jäänyttä kauhuelokuvaa. Siinä ihmiset koukuttuneena syövät jotain valkoista jugurtin tapaista ja se valkoinen valtaa heidät, iiik! Ette halua tietää enempää. En minäkään!

Faktaa kefiiristä kannattaa käydä lukaisemassa Wikipediassa.

Pahoittelut iltahämyssä kuvatuista hämyisistä kuvista!


muhkeisiin mittoihin päässyt kefiirin siemen


Jänskätystä on aiheuttanut myös epätietoisuus siitä, että toimiiko kefiiri kasvimaidoissa. Normaalistihan siemen laitettaisiin lehmänmaitoon killumaan ja sitä hapattamaan. Tietoa vegaanista kefiiristä on suomenkielellä erittäin niukasti. Englanninkielistä tietoa pikalukaisin ja löytämieni lähteiden mukaan kefiiri toimii kyllä kasvimaidoissakin, mutta sitä pitäisi välillä elvyttää lehmänmaitokylvyssä.


Tähän mennessä olen uittanut kefiirinnökösiäni soija-, kookos- ja cashewmaidoissa. Soijamaito vaikuttaisi näin pienellä kokemuksella lupaavimmalta kasvualustalta. Se muuttui letkeän jugurttimaiseksi vuorokaudessa, muut jäivät löysemmäksi. Epäilen, että sokeripitoisuudella on asian kanssa tekemistä.

Mies päätyi ihmiskokeen uhriksi ainakin kahdesta syystä.
1. Sehän kulauttaa aina kaiken biojätteellä uhkaillun kurkkuunsa muutenkin.
2. Tuo vanha edellämainittu elokuva on häneltä onnekkaasti näkemättä.
3. Itse en vielä uskaltautunut.

Ohops siinä olikin jo kolme syytä. Eli nämä kefiiriehdokkaat päätyivät siis miehen "herkuteltavaksi". Kumman vaitonainen tuo on, kun en saa irti mitään luonnehdintoja makuelämyksestä. Mutta hengissä edelleen! Ja kokeilut jatkuvat.


kefiiri tekeytymässä tiskikaapissa


Avupa! Kerrothan, oi lukija, jos sinulla on kokemuksia kefiiristä.


sunnuntai 10. elokuuta 2014

Päivän puutarhakierroksen satoa ja mitä siitä sitten tulikaan

Elokuu on palkitsevaa aikaa hyötyviljelijälle. Aamuihin (,päiviin ja iltoihin) kuuluu kierros tiluksilla. Matkaan tartuu aina sitä, mikä juuri sillä hetkellä näyttää houkuttelevalta ja valmiilta poimittavaksi. Tämän aamun kävelykierrokselta nappasin valikoiman tomaatteja, pari kesäkurpitsaa sekä nipun lehtikaalia.





Kierroksen saalis johdattelee suunnittelemaan päivän ateriaa. Näin kesällä ruuan kanssa ei kauheasti viitsi näperrellä, joten mieluiten jotain yksinkertaista ja kaikille maistuvaa. Tällä kertaa ilahdutin Vekaraa: spagettia siis. Jostain syystä monikaan ipana ei kesäkurpitsasta tykkää, mutta tällä tapaa tehtynä menee ainakin puolelle minun jälkikasvustani. "Namnamnamnam" sanoi Vekara syödessään. 





KesäkurpitsaSpagetti  sekä tomaattia ja lehtikaalia    3:lle

nippu lehtikaalia  (minun nippuni sisälsi 9 lehteä)
150 g spagettia
500 g kesäkurpitsasuikaletta
3 isoa valkosipulin kynttä
4 tomaattia
1/3 tl mustapippurirouhetta
1 tl (ruusu)suolaa
1 pkt savutofua
runsaasti oliiviöljyä paistamiseen

Leikkasin paksut lehtiruodit lehtikaaleista. Ryöppäsin pari minuttia ja kippasin siivilään. Laitoin spagetit kiehumaan samaan kattilaan. Suikaloin kesäkupitsat julienne-leikkurilla. Sukaletta tuli puoli kiloa ja pehmeät keskustat jäivät miehelle syötäväksi. Lorruutin oliiviöljyä reilusti paistinpannulle. Puristin sille valkosipulit ja paistoin kesäkurpitsojen kanssa pikaisesti. Riittää, että kesäkurpitsat "rentoutuvat". Silppusin lehtikaalit ja pilkoin tomaatit ja lisäsin pannulle. Tässä vaiheessa lieden ei enää tarvitse olla päällä. Sekoitin mukaan vielä suolan ja pippurin sekä tofun.


Se toinen puolikas jälkikasvustani eli Tonttu ei sanonut tarjotusta ruuasta juuri mitään. Katsoi vain karsaasti, että ihanko totta tuo on jotakin syötäväksi kelpaavaa. Söi tofut ja peräti vähäsen uskalsi spagettiin koskea. Kumma tuokin tyyppi!





Iltakierros tehtiin koko porukan voimin saunan lämmityksen ohessa. Herneitten ja vadelmien lisäksi piikkien seasta poimittiin ensimmäisiä kypsyneitä karviaisia. Nam. Saatiinpa iltapalallekin inspiraatiota!


perjantai 8. elokuuta 2014

Askeetikon jäätee sekä arvonnan tulokset

Helteen laiskistamana (ja jälkikasvuni uuvuttamana) en ole edes juomien kanssa jaksanut kikkailla, saati liiemmin kokkailla. Jääteeni on nykyisin minimalisoitunut kaikkein yksinkertaisimpaa muotoonsa. Törmäsin jossakin kylmäuutettuun teehen juuri sopivasti kun hellelukemat nousivat sellaisiin sfääreihin, ettei vedenkeitintäkään enää viitsinyt napsutella.
Tässä jääteessä ei ole mitään ylimääräistä. Vain vettä ja vihreää teetä. Ja se raikastaa ihanasti tätä kuumapäistä henkilöä!


Kippis

Tästä on muodostunut jokailtainen rutiini: yksi Clipperin luomu vihreä tee -pussukka kannuun ja kylmää vettä hanasta päälle. Kannu jääkaappiin ja aamulla jäätee on valmista. Mitä helteempi, sitä enempi jäitä hatt..eikun lasiin!





Täällä julistin tulevaisuuden ruoka -aiheisen arvonnan. Vihdoin on arvonnan aika.... Vekara toimii tietenkin onnettarena.


Jännitys tiivistyy...

 .
.
.
.
.
Tittidii
.
.
.
.
 

Ja voittaja on:


Onneksi olkoon ja kiitos muillekin osallistujille! 

Sattumoisin tunnen voittaneen henkilön, joten yhteystietoja ei tarvitsekaan kysellä. Samaan sukuun jäi tämä palkinto. Kenties pääsen valmiiseen pöytään joskus. Toivoisinpa saavani härkäpapulettuja kirpakalla puolukkahillolla ;)







Palkintona on siis kotimaista hamppua ja härkäpapua, molempia sekä kokonaisena että jauhoina. Kuvassa ei niitä kokonaisia hampunsiemeniä esiinny, koska odottelevat vielä postissa noutajaansa. Näitä kaikkia löytyy ainakin Vegetukusta.
Mukavia kokkailuhetkiä toivotan!