sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Tahinilla maustetut, paahdetut kukka- ja parsakaalit

Tämän bloginpitäjän jutunaiheet laahaavat pahasti jäljessä! Nyt on nimittäin kyse viime syksyn hitistä omassa keittiössäni. Silloin hoksasin, että näitä syyskauden herkkuvihanneksiahan voi paahtaa! Ja tulos on herkullinen. Paahdettaessa maut tiivistyvät ja vihannesten rakenne on hyvä eikä lainkaan vetinen kuten (liian pitkään) keitettyjen. Nam!

Tahini antaa paahdetuille kukka- ja parsakaaleille mukavan säväyksen, mutta jos sinulla ei tahinia ole, voit korvata sen ylimääräisellä ruokalusikallisella öljyä.




Paahdetut kukka- ja parsakaalit  3-4:lle riippuen lisukkeista

1 keskikokoinen kukkakaali
2 pientä parsakaalia
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl tahinia
2/3 tl suolaa
1/4 tl rouhittua mustapippuria
2 valkosipulin kynttä puristettuna

Kaalini painoivat pakkauksineen alunperin 1 kg. Muovien kuorimisen, puisevien kantojen ja suojuslehtien poistamisen jälkeen jäljelle jäi reilut 700 g pilkottuja kukintoja ja meheviä varrenosia.

Laitoin kaalinpalat isoon kulhoon. Sekoitin öljyn, tahinin ja mausteet yhteen ja valutin ohuena nauhana kaalien päälle. Sekoitin huolellisesti käsin pöyhien, jotta öljykastike osuu varmasti joka palaseen.
Kaadoin hässäkän leivinpaperoidulle uuninpellille ja paahdoin uunissa 200 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes olivat kypsiä ja vähän ruskistuneita.



Tällä(kin) kertaa päädyin tarjoamaan paahdetut kaalit vain savutofun kanssa, mutta ne sopivat myös esim. papupihvien lisukkeeksi tai vaikkapa tuhdimman salaatin osaksi.


Iloiset tervetulotoivotukset Jossu, Riina ja Tiina!


keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Vesikefiiriä rutiinilla + ihan pienet soijamaitokefiiriterveiset

Siitä alkaa olla puolisen vuotta, kun posti toi minulle purkillisen vesikefiirin siemeniä. Alkuinnostuksestani kerroinkin jo täällä. Intoni ei ole suinkaan laimentunut vaikka lemmikkini hoitelen nykyisin ihan rutiinilla, ilman ylimääräisiä jännityskihelmöintejä. Kiinnostava tyyppi tämä edelleen on ja yllätyksellinen!


Vihreä tee-sitruuna- ja appelsiinikefiiri tekeytymässä


Tässä välissä voisin varoittaa kefiiristä kiinnostumattomia, että nyt aion kertoa kaiken, siis ihan kaiken, omista kefiirirutiineistani sekä makukokeiluistani. Jos kefiiri ei lainkaan kiinnosta, kannattaa suosiolla vaihtaa osoitetta :D



Kertauksen vuoksi Mikä ihmeen vesikefiiri?
Vesikefiirin "siemenet" ovat bakteerien ja hiivan muodostama kasvusto, joka näyttää vaaleilta hyytelömäisiltä rakeilta. Tuosta ylläolevasta linkistä pääsee kurkkamaan. 
Siemenet tuottavat vedestä ja sokerista probioottista juomaa, jota voi maustaa mitä mielikuvituksellisimmin tavoin. Kefiirin toimiessa tehokkaasti, sen tuottama juoma on raikkaan hapanta ja hiilihappoista. Makua ei voi yksioikoisesti kuvailla, sillä se riippuu käytetyistä makuaineista. Juoma voi olla kuin kuivaa omenasiideriä, simaa tai vaikkapa jaffaa ilman hirmuista makeutta...

Huom! vesikefiiri sisältää myös pieniä määriä alkoholia. Ainakaan itse en ison tuopillisen jälkeen viitsi ihan heti auton rattiin hypätä tai lapsille isoja määriä antaa.


Hibiscus-hedelmä-marja -haudukkeella maustettu kefiiri


Miten vesikefiiriä tehdään? Tästä on vähän variaatioita, mutta nyt kerron oman versioni.

Näitä tarvitaan:
 
- lasikannu/ -astia 
Omani on tilavuudeltaan 1,5 l. Kannun peitoksi jotain joka estää pölyjen laskeutumisen, muttei ole tiivis.

- useita lasipulloja 
Ja mitä olenkaan oppinut pulloista kefiiriä tehdessäni? Pullojen täytyy vähintäänkin olla tukevia, kunnon paksua lasia! Tai muuten POX! Itse suosin myös laajasuisia pulloja, kuten kuvista näkyy. Tällaiseen pulloon on helppo sujauttaa esim. sitruunasiivuja mausteeksi ja helppo myös noukkia pois. Jos kefiirin kypsyessä on kertynyt paljon painetta pulloon, saattaa juomat suihkia kattoon asti aukaistaessa jos on se pitkä ja kapea kaula kiitoratana. Näistä laajasuisista pulloista kefiirit korkeintaan vyöryvät laavamaisesti ulos jos sitäkään.

- tiheä (nailon)siivilä
Tiheä siksi, etteivät pikku kefiirihituset pääse karkaamaan. Suosittelen astetta isompaa kokoa kuin teen siivilöintiin tarkoitettu.

- suppilo
 Osuu liemet paremmin pulloon.

- vettä
Käytän vettä suoraan hanasta. Meillä se on hyvää pohjavettä. Toiset käyttävät lähdevettä tai suodattavat hanavettä tai peräti keittävät ja antavat jäähtyä. Kuulemani mukaan etenkin vedenpuhdistuksessa käytetty kloori voisi olla ongelma kefiirille. 

- sokeria
Kefiiri tykkää tummista ravinteikkaista sokereista. Nykyisin käytän puolet intiaanisokeria ja puolet valkoista, koska saattaa ollaa niin, että intiaanisokeri on liiankin mineraalipitoista sellaisenaan. Kenties.
Hunajan antaminen kefiirille saattaa tuntua houkuttelevalta, mutta älä! Hunaja on antibakteerista, eikä kefiiri tykkää.


- vesikefiirinsiemeniä
Tietenkin. 1 dl/ 1 l vettä on tarpeeksi, mutta ei haittaa yhtään vaikka siemen kasvaakin isommaksi. Tekee vain tehokkaammin, ärhäkämpää ja enemmän juomaa.

- makuaineita
Vesikefiirissä mahtavaa on juuri tämä makuvaihtoehtojen runsaus. Kerron jäljempänä omista maustamiskokeiluistani.

- lämpöä sopivasti
Kefiiri tykkää celsius-asteista välillä 20-28. Siementen kasvu on parasta noiden ääripäiden välissä, uskaltaisinko arvioida 22-25 asteessa. Vanhassa talossa, kuten meillä, lämpötila ei ole ihan optimaalinen talvisin. Minun kefiirini asusteleekin nyt jääkaapin päällä. Siellä on lämpimin paikka ja siltikin pakkasilla vähän turhan viileää. Kefiiri kyllä toimii, vaikkakin hitaammin, mutta siemen ei kasva.




Jaffaa? eikun appelsiinikefiiriä


Ja näin toimitaan:
   
Vaihe 1
- 1 dl kefiirinsiemeniä + 1 l vettä lasikannuun
- lisätään 1/2 dl sokeria (itse käytän puolet intiaanisokeria ja puolet valkoista)
- kannu peitetään kevyesti pölyltä suojaamiseks
- annetaan fermentoitua lämpimässä 1-2 vrk
- pullotetaan liemi siivilän ja suppilon avulla


Siemenet voi kipata nyt takaisin kannuun ja alkaa alusta. Liemi on jo nyt juotavaa, mutta jos siitä haluaa herkkusihijuomaa niin hypätään seuraavaan vaiheeseen.
  
Vaihe 2
- lisätään makuaineet pulloon (joista kohta lisää)
- kierretään korkit tiiviisti kiinni, jotta muodostuvat poreet eivät karkaa
- annetaan tekeytyä vielä 1-2 vrk lämpimässä
- jääkaappijäähdytys ja korkkaus tsih! ja nauttimaan



Jos haluat taukoilla kefiirin kanssa, voit laittaa sen sokeriliemineen kannussa jääkaappiin. Välillä voi lisätä sokeria, ettei kefiirin ruoka lopu tai vaihtaa liemen kokonaan.


Ananaskefiiri kuohuu hurjana!


 Makuaineita, joita olen menestyksellä testannut

Mehut: laitetaan noin 1/3 - 1/4 pullon tilavuudesta

- omenamehu (perushyvä omppusiideri)
- appelsiinimehu (tosi hapokasta, hyvät kuohut)
- ananasmehu (huh mitä kuoharia!)
- 1 dl vadelmia soseutettuna (tai keitettynä) reiluun 2 dl:aan omenamehua ja siivilöinti (Ihanaa!!)

Muut mausteet:

- pari sitruunaviipaletta+ rusinoita (sima)
- pari sitruunaviipaletta+ rusinoita + pari oksaa minttua (minttusima)
- vihreä tee-pussukka + pari sitruunasiivua pulloon (ihanan raikas, yksi suosikkejani)
- hibiscus-hedelmä-marja-"tee"pussukka pulloon (Vekaran suosikki. Alhaalta löytyy kuva käyttämästäni teepaketista)
- appelsiiniviipaleet
- inkiväärin palat (tosi hyvä, mutta harmikseni saan vieläkin allergiakohtauksen inkivääristä)
- inkiväärin palat + sitruunaviipaleet

Jos maustan kefiirin jollain muulla kuin sokeria (luonnostaan tai lisättynä) sisältävillä mehuilla, saatan lisätä pulloon teelusikallisen tai kaksi sokeria.

Epäonnisempia kokeiluja ovat olleet mm. mustaherukka- ja mansikkamehutiivisteet, glögi, itse tehty puolukka- ja hillamehu. Lopputulos on ollut joko hapotonta makeaa litkua tai puolukan ja hillan tapauksessa ihmeen karmeaa maultaan. Myös banaanin palat mausteena olivat mielestäni jotain vähän epämääräistä. Pakurikaneli-kefiiriä en myöskään toista kertaa tee.

Kevättä ja villiyrttikautta odottelen innolla. Aion testata ainakin kuusenkerkkää, voikukkaa, ruusunterälehtiä ja kaikkea muutakin pihalla vastaantulevaa.




vakimaustajani Clipperin vihreä tee ja marjoilla sekä hedelmillä maustettu hibiscus-hauduke


Ja vielä ne soijamaitokefiirini terveiset: Hän voi paksusti edelleen. Välillä unhoittunut jääkaapin perukoille ja taas löydetty ja pelastettu. Tyyppi ei suostu hapattamaan manteli- tai kauramaitoa, joten päästetään hänet nykyisin helpolla ja laitetaan lillumaan vain vanhaan tuttuun ja turvalliseen soijamaitoon. Vähän jäärä ja urautunut tyyppi!