Ampparismoothie vegaani"rahkasta"

Ruokatrendejä (tai kaverin lounaseväitä :D ) vähänkään seuraavat eivät varmaankaan ole välttyneet huomaamasta, että rahka ovat nyt in. Se näyttää olevan olennainen osa ainakin diettaajien ja urheilevien ihmisten ruokavaliota ja sen proteiinipitoisuutta arvostetaan.

Meidän hippien (ja vähemmän hippienkin) riemuksi Alprolla on loistava tuote nimeltänsä Go On, joka on kasvipohjainen vaihtoehto rahkalle. En saa tästä mitään maksua, mutta mielestäni hyvä suoritus ansaitsee ääneen kehut, joten annan mennä! Go Onniin on saatu mahtumaan ihan kivasti proteiinia ja sen koostumus on ihanan täyteläinen ja lohkeava. Makukin on hyvä! Kannattaa kokeilla. Tosi herkkua marjojen, hedelmien ja myslin kanssa!

Näinä rahkabuumin aikoina halusin näppäillä vaihtoehdoksi helpon ja kasviperäisen reseptin. Tässäpä yksi sellainen:

Ampparismoothie on nimetty tunnetun raidallisen ja samoja makuja sisältävän mehujään mukaan.

Ampparismoothie  1 annos

200 g maustamatonta vegaanirahkaa = Alpro Go On
1 isohko, kypsä banaani
1/2 pienen sitruunan kuori
1 rkl sitruunamehua
150 g kohmeisia mansikoita
 (+ ripaus kurkumaa)
+ kourallinen pähkinöitä/kookoslastuja

Jaoin "rahkan" kahteen osaan. Sauvasekoitin toiseen raastetun sitruunankuoren ja mehun sekä puolet banaanista. Sekoitin mukaan huiskauksen kurkumajauhetta saadakseni smoothieen hieman keltaista väriä. Väri jäi kyllä tosi laimeaksi kun en uskaltanut kovin paljoa kurkumaa lisätä.

Toiseen "rahka"satsiin hurautin mukaan lopun banaanin ja kohmeiset mansikat.
Kerrostin molemmat seokset korkeaan lasiin ja koristelin rouhituilla cashew- ja saksanpähkinöillä sekä kookoslastuilla.

Silloin kun laiskottaa, smoothien voi aivan hyvin surauttaa huiskishaiskis kaikki ainekset sekaisin. Tällä kertaa jaksoin hienostella ja kerrostella :D

Hoxpox! Vaikka olenkin vain ruoka- ja pikkuisen myös terveysharrastelija, enkä ravitsemusammattilainen, niin ehkäpä uskaltaudun mainitsemaan hieman ravintoarvoista. Karkeasti laskettuna annos sisältää noin 18 g proteiinia, mikä ainakin tällaisen kevytsarjalaisen mielestä on ihan kivasti, noin kolmasosa päivittäisestä protiinintarpeestani.

Kippis!

Mausteinen suklaajuoma

Joulu lähestyy rivakasti (mutta jätetään se stressaaminen suosiolla välistä, eikösjuu)! Mikäpä sopisi paremmin ajankohtaiseen tunnelmointiin kuin suklaa. Tai siitä tehty kuuma juoma. Heitetään sekaan vielä hitunen chiliä niin alkaa tarjeta Napapiirin pakkasissakin. Päälle runsas kermahuippu ja sitten nautiskellaan rennosti vaikka ristikkoa täytellen.

Suklaajuoma  2:lle

2 dl kaurajuomaa (tai muuta kasvimaitoa)
1/4 tl (ceylon)kanelia
ripaus chilijauhetta
50 g tummaa suklaata (72%)
vaniljasokerilla maustettua soijakermavaahtoa
+ ripaus kanelia

Mittasin kattilaan kaurajuoman ja mausteet. (varovasti chilin kanssa, jotta poltteesta tulee mukava eikä ahdistava) Kuumensin ja paloittelin suklaan joukkoon. Annoin sulaa hiljalleen ja vispasin sekaisin. Kaadoin kuppeihin ja pursotin päälle reilusti soijakermavaahtoa. Vielä ripaukset kanelia koristeeksi.




K18 Lapsivaroitus! K18

Kahden reippaasti alaikäisen testaajan mielestä tämä on aivan kamalaa!
Nautiskellaan ainoastaan aikuisten kesken!

TahiniKaakao -smoothie

Tahini on yksi suosikkiaineksistani, mikä ehkä jo edellisessä julkaisussani tulikin selväksi. Se taipuu aivan ihanaisesti myös smoothieen antaen siihen oman pikantin lisänsä. Tästä on tullu meidän perheen hitti! Mikä parasta, kelpaa hutinalla -molemmille- perillisilleni ja se on harvinaista se!

Normaalisti smoothieni ovat ISOJA, mutta tämä resepti tekee poikkeuksen. Annoskoko on maltillinen, tuollainen pikku herkku välipalaksi tai vaikka jälkkäriksi.

TahiniKaakao -pirtelö   1 annos

1 kypsä banaani pilkottuna ja pakastettuna
1 rkl tahinia
2 tl kaakaojauhetta (tummaa tai raakaa)
pikku ripaus suolaa
isompi ripaus vaniljajauhetta
1 dl soija- tai kaurajuomaa

Itse teen yleensä tämän smoothien nelinkertaisena, ja silloin banaaneita täytyy pakastaa vähintäänkin pari tuntia, jotta ovat sopivasti kohmeisia. Ei haittaa vaikka ne olisivat umpijäässäkin (mikä onkin kätevä tapa säilöä banaaneja jos ne meinaavat ylikypsyä ja jäädä syömättä), mutta silloin saattaa olla aiheellista sulatella niitä hetkinen. Riippuu koneesta. Pakastetut banaanit tekevät juomasta kylmää ja ihanan kuohkean pirtelömäistä.
Kaikki ainekset vain humpsautetaan tehosekoittimen kannuun ja surruutellaan pirtelöksi. Nautitaan välittömästi!

Yleensä piilotan juomaan vielä lorauksen pellava- tai hamppuöljyä salamyhkäiseksi omegalisäksi.

Vilkaisehan kunnolla tuota banaania, joka esiintyy yllä olevassa kuvassa etualalla. Kypsä banaani on parhaimmillaan kunnolla ruskeapilkullinen. Keltaisesta banaanista, saati vihreästä, ei herkkua saa!

Kypsien banaanien jatkumosta saa muuten kehitettyä oikein taiteenlajin. Itselläni on aina rivistö kypsyysjärjestyksessä olevia banaaniterttuja, jotta täydellisen kypsiä olisi aina saatavilla. Pieni ahdistus hiipii mieleen jos tuo rivistö meinaa huveta :D


Tervetuloa lukijaksi Karoliina!

Kausimakutestejä vesikefiirillä

Talvella on ihan tavallista odottaa kevättä, eikö vain. Tänä vuonna olen kuitenkin malttamattomasti odottanut kesän alkua ennen kaikkea ihanan vesikefiirini vuoksi :D Kesä antaa taas uusia mahdollisuuksia makukokeiluihin kefiirin kanssa. Nyt testasin kolme alkukesän makua: raparperin, kuusenkerkän ja mustaherukanlehden.

Alkukesän kefiiri   1 l

1. vaihe
vesikefiirin siementä 1 dl tai enemmänkin
1 l vettä
1/2 dl sokeria (intiaani+valkoinen)

Ainekset laitetaan kannuun ja peitetään kevyesti. Annetaan fermentoitua huoneenlämmössä 1-2 vrk ja siivilöidään siemenet talteen. Liemi laitetaan lasipulloon.

2. vaihe

1 pulloon sopiva raparperin pätkä pitkittäin siivutettuna
tai
kourallinen kuusenkerkkiä
tai
kunnon nippu nuoria musteherukanlehtiä + puristus sitruunasta (n. 1 rkl)
(+ 1 tl tummaa sokeria)

Haluttu aines tungetaan pulloon kefiiriliemeen ja halutessa myös vähän lisäsokeria. Korkki tiukasti kiinni ja annetaan kehittyä lämpimässä 1-2 vrk. Aika riippuu lämpötilasta ja siitä kuinka hapanta juomastaan haluaa. Sitten vielä jääkaappiin jäähtymään.

Ja sitten maisteltiin:

Raparperi: Kuinka iloinen yllätys! Hyvä, raikas ja hieno raparperinmaku. Kesäjuoma!

Kuusenkerkkä: Pettymys. Kuusenkerkän omaperäinen kirpsakkuus ei välity juomaan, eikä tule edukseen. Tätä ei toiste.

Mustaherukka: Tykkään! Varmasti muutkin Louhisaaren juoman ystävät tykkäävät. Ihana mustaherukan aromi sopii kefiiriin.

Hortoilijan puutarhassa osa 2: villi ruokapäiväni

Näyttäisi siltä, että yhä useampi on kiinnostunut villikasvien keräämisestä ja käytöstä. Hyvä juttu! Mutta alkuun voi olla vaikeuksia keksiä, että miten niitä keräämiään kasveja kokkaisi. Vinkiksi kuvasin yhden melko villin ruokapäiväni ateriat. Kiireettömän sunnuntain keräilyt ja kokkailut.

Aamun pihakierrokselta nappasin mukaan pihlajaa, musteherukanlehteä, voikukkaa, koivua ja vähäsen apilaankin, jotka päätyivät tehosekoittimeen....

Vastakerätyistä vihreistä hurautin smoothien kera saksan- ja parapähkinän, banaanin, puolukan ja mustikan. Päälle vielä kaakaonibsejä ja tahinia.

pieneksi herkkuvälipalaksi paistoin nokkossipsejä

Ruuaksi oli kaurakermaista nokkoskastiketta kera perunoiden, porkkanatofu-pihvien ja belugalinssien. Pahoittelut epäesteettisestä kuvasta, jonka muistin napata vastakun annos oli melkein ahmaistu.

Iltapalaksi tein salaatin, joka sisälsi pihlajaa, voikukkaa, mustaherukkaa, suolaheinää, siankärsämöä, vähän maahumalaa, pienen lehtisalaatin, pari tomaattia vastaväriksi ja mehevöitykseksi, belugalinssejä, oliiveja. Kastikkeeksi sovelsin tätä ohjetta, ilman chiliä tosin.

Ja sitten vielä pienet esittelyt hortoilijan puutarhastaan keräilemistä kasveista:

Koivu

Koivujen lehdet ovat nyt hiirenkorva-asteella. Niitä voi nappailla maisteltavaksi sellaisenaan, tai käyttää esimerkiksi salaatin seassa tai smoothien vihreyttäjänä tai teeaineksena. Pienten lehtien ravintoarvot ovat paremmat, mutta koivuteetä voi tehdä myös isoiksi ehtineistä ja kuivatuista lehdistä. Koivulla on nestettä poistava vaikutus. Tuoreiden lehtien maku on aika voimakas, joten kannattaa käyttää mieluummin juuri salaatin osasena kuin salaattipohjana.
Puiden lehtien kerääminen ei muuten kuulu jokamiehenoikeuksiin, joten pysytellään omalla tontilla!

Voikukka

Voikukan nuoret lehdet ovat mukavan katkeran makuista salaattiainesta. Jos nyt sattuu tykkäämään pienestä katkerasta makuvivahteesta. Mielestäni sille sopii yksinkertainen, kirpakka sitruuna-öljy-kastike paahdettujen siemenien/pähkinöiden kera. Nuoret ja varjossa kasvavat lehdet ovat luultavimmin miedomman makuisia, kun taas isot voimakkaasti sahalaitaiset lehdet kitkerimpiä.
Toki voikukkaa voi käyttää myös lämpimissä ruuissa!
Kukinta-aikana aurinkoisenkeltaisia terälehtiä voi käyttää salaattien ja ruokien koristeena, tai tehdä voikukkasimaa- tai hilloa. Nuputkin ovat käyttökelpoisia ja niitä voi myös säilöä kapriksen tapaan.
Voikukan kukkavartta voi käyttä vaikka pillinä, kuten täällä on vinkattu :)
Kannattaa kurkata myös Pidempi Korsi -blogista ihanan, hunajattoman voikukkahunajan ohje.

Suolaheinät

Suolaheinät lehdet ovat ihanan kirpakoita pikku namupaloja! Sekä aho- että niittysyuolaheinää voi käyttää. Varsinkin pienempi ahosuolaheinä on näyttävän tyylikäs ja maistuva koristus ruuissa ja salaateissa.
Sisältämänsä oksaalihapon vuoksi suolaheinää ei suositella käytettäväksi suuria määriä. Tätä ei kuitenkaan kannata säikähtää, sillä pienemmätkin suolaheinämäärät riittävät antamaan mukavan säväyksen. Oksaalihappopitoisuus on alhaisimmillaan nyt nuorena ja ennen kukintaa.

ahosuolaheinän oik. puolella niittysuolaheinän lehti

Siankärsämö

Siankärsämön pippurinen maku ja vaikutukset ovat senkaltaisia, että sitä kannattaa käyttää ennemminkin mausteena kuin vihanneksena. Itse käytän sitä sekasalaateissa ja ruuanlaitossa muiden vihreiden joukossa esim. piirakkaan ja pestoon olen siankärsämöä sujauttanut muiden kasvien ohella. Teeksikin jotkut siankärsämöä kuivaavat, mutta itse en kauhean ihastunut teen makuun ole.
Siankärsämöstä on mahdollista saada allergisia reaktioita. Ja saattaapa sen tunnistuksessa sekoittua esimerkiksi pietaryrttiin. Tarkkuutta siis! Kaikessa villikasvien keräilyssä toki täytyy olla varma tunnistuksesta.



Loppuun vielä kuva meidän juniorihortoilijasta keräämässä suolaheinän lehtiä.

Villivihreiden kerääminen on mukava yhteisharrastus lasten kanssa. Pienet ovat innokkaita kerääjiä ja taitavia oppimaan ja tunnistamaan kasveja. Vekara on 2-vuotiaasta asti kerännyt kasveja kanssani. Tietenkin lajintunnistaminen täytyy valvoa ja varmistaa sekä tähdentää, ettei mitään kasvia saa mennä syömään ilman äitin (tai iskän) lupaa.

Villiyrttien maistuminen lapsille saattaa epäilyttää. Niin minuakin (etenkin ennakkoluuloisen Tontun kohdalla), mutta tässä asiassa saattaa myös iloisesti yllättyä. Ainakin tämän ruokapäivän tarjoilut maistuivat molemmille hyvin. Etenkin nokkossipsit katosivat suoraan pelliltä hujauksessa. Ainoastaan iltapalasalaatti ei ollut kovin lasten mieleen. Minun mieleeni sitäkin enemmän!


Kiitokset Päiville kasvien kuvaamisesta!

Raportti ravintolapäivästä - sis. raakakakkua, raakasuklaata, smoothieita..

Täällä iloinen yhden päivän ravintoloitsija, hei!
Eilen oli siis ensimmäinen kerta ikinä, kun pääsin ravintolapäivää viettämään tällä puolen tiskiä. Olipas vauhdikas päivä! Ravintelimme kulki nimellä Tökärin smoothiebaari (kun emme hienompaa ja hauskempaa tähän hätään keksineet) ja paikkana oli vanha työväentalo, joka sijaitsee täydellisellä paikalla pikkukunnan keskustassa. Olin aivan mahdottoman iloisesti yllättynyt asiakasmäärästä! Ihmisten saavuttaminen ja liikkeelle saaminen ei ole pienellä paikkakunnalla aina itsestään selvää. Mutta: Melkein kaikki herkut myytiin! Vain muutamia jäi itselle maisteltavaksi. Parhaimmillaan kolme teharia surruutteli smoothieita yhtä aikaa (ja välillä muistin pitää kuulosuojaimiakin). Oli kiva päivä. Kiitos kävijöille!

Tarjolla oli:

Balleroita

- lakupallerot
- maapähkinävoipallerot
-viikunapallerot
-kaakaopallerot  (sisältäen yksinkertaisuudessaan mantelia, taatelia, kaakaota, vaniljaa, suolaripauksen)

Raakakakkuja

- minttusuklaa -kakku
- sitruuna cheesecake, jonka ohje ihan kohta

lempeän sitruunainen, juustokakkumainen raakakakku

Raaka Cheesecake  24 cm: vuokaan

Pohja
19 kuivattua taatelia (= n. 2 dl tiukkaan pakattuna)
3 rkl vettä
1 1/2 dl kaurahiutaleita
1 1/2 dl mantelijauhetta
1 ml vaniljajauhetta
hyppysellinen (ruusu)suolaa
n. 1 rkl sulaa kaakaovoita

Pilkoin taatelit ja liotin 3 rkl:ssa vettä pehmeäksi. Hurautin teholeikkurilla sekaisin kaurahiutaleet, mantelijauheen, vaniljan ja suolan. Lisäsin taatelit liotusvesineen ja kaakaovoin. Hurrur kunnes oli muotoutuvaa taikinaa. Painelin massan leivinpapereiden välissä pyöreäksi ja litteäksi. Nostin taikinapyörylän irtopohjavuokaan ja taputtelin tasaiseksi.

Täyte
400 g cashewpähkinöitä (= n. 6 dl)
3 1/2 dl vettä
7 rkl sitruunan mehua
2 tl luomusitruunan raastettua kuorta
7 rkl agavesiirappia
2 tl soijalesitiiniä
1/2 tl vaniljajauhetta
105 g kaakaovoita sulatettuna
+ appelsiini koristeeksi

Liotin cashewpähkinät runsaassa vedessä pehmeäksi. Huuhtelin ja valutin. Laitoin cashewit tehosekoittimen kannuun yhdessä 3,5 dl vettä, sitruunan, vaniljan sekä agaven. Tehosekoitin sileäksi. Lisäsin vielä lesitiinin ja sulan kaakaovoin ja jatkoin vähän aikaa sekoittamista. Kaadoin massan vuokaan pohjan päälle ja pakastin koko komeuden.
Otin kakun huoneenlämpöön sulamaan tunteja ennen h-hetkeä, irrotin vuoastaan heti jäisenä ja koristelin appelsiinin paloilla.

Smoothieita (tietty, koska nimikin)

Pirteä puolukka: 3/4 dl liotettuja cashewpähkinöitä (1/2 dl kuivana), kypsä banaani, 1 dl jäisiä puolukoita, vaniljaa, 1 1/2 dl vettä

Tujakka tyrni: 1 kypsä banaani, 1/2 avokado, 1/2 dl jäisiä tyrnimarjoja, 1 dl omenamehua, 1/2 dl vettä (+1/2 tl spirulinaa)

Suloinen suklaa: 1 kypsä banaani, 3/4 dl liotettuja cashewpähkinöitä, 1 rkl kaakaojauhetta, vaniljaa, ceylonkanelia, 1 3/4 dl vettä (+ lusikallinen maapähkinävoita)

Raakasuklaata

- minttukrokantti
- salmiakkisuklaa (jonka ohje kohta)
- marjainen suklaa (jonka tein extempore ja jonka ohje on hukassa)


Salmiakkiraakasuklaa

150 kaakaovoita

6 rkl raakakaakaojauhetta

3 rkl agavesiirappia

1 rkl lakritsajauhetta

hyppysellinen ruususuolaa

(1 tl soijalesitiiniä)

Rouhin kaakaovoi ja sulatin vesihauteessa. Sekoitin loput ainekset vispaten joukkoon. Kaadoin muotteina käyttämiini silikonisiin muffarimuotteihin ja ripottelin vielä lakritsajauhetta päälle. Jähmetin pakastimessa.

Tapahtuman järjestämisen tekivät mahdolliseksi äitini, joka oli yhteistyössä ja -ymmärryksessä mukana sekä toimi kassatätinä, usea kaverini jotka lainasivat niin smoothielasejaan, kannuaan kuin tehosekoitintaankin sekä tiski-Sanna, joka piti huolta, ettei puhtaita laseja puuttunut. Kiitos kaikille asianosaisille!

Cashewpähkinä-marja -smoothie

Havahduin siihen, että vaikka meillä tehdään lähes päivittäin smoothieita, niitä esiintyy blogissa ihmeen vähän. Niinpä sitten eräs päivä näppäsin kuvat ennen kuin käytiin sen päiväisen smoothiemme kimppuun. (Päivä oli hämärä ja pikkuhäiriköitä lahkeessa kiinni kuten yleensäkin, joten kuvat jäivät visuaalisesti vaatimattomiksi. Harmistus sekä pahoittelut, mutta tällaista se usein näiden vilkkauksien kanssa on.)

Koska korvaan yleensä lounaan smoothiella ja minulla on pikkutyyppejä kasvatettavana, en juurikaan harrasta henkäyksenkevyitä juomia vaan täyteläisiä ja täyttäviä, rasvaa ja proteiiniakin sisältäviä pähkinäpirtelöitä. Kaava on monesti sama: pähkinöitä/siemeniä + marjoja + banaania makeutukseksi. Yksinkertaisuus ja selkeys smoothiessa(kin) näyttää toimivan parhaiten lapsille.
 

Lapset haluavat smoothiensa ehdottomasti VAIN pilli lisukkeenaan ja sen onkin sitten tärkeä lisuke.

"Mustien" marjojen smoothie  3:lle

kukkurallinen 1 dl cashewpähkinöitä
n. 3 dl mustikkaa
1 dl mustaherukkaa (tai puolukkaa)
3 kunnolla kypsää banaania
1/2 tl vaniljajauhetta
2 tl pellavaöljyä (omegojen vuoksi)
n. 3 dl vettä

Liotin cashewpähkinöitä vedessä muutaman tunnin. Valutin ja huuhtelin. Tehosekoitin ensin pähkinöistä vähässä vedessä pehmeän cashewkerman. Kokemukseni mukaan lopputuloksesta tulee ihanampi, etenkin vähätehoisempien tehareiden voimin, jos aloittaa näin. Lisäsin sitten loput ainekset ja suurruutin tasaiseksi.

Smoothieen tykkään käyttää marjat kohmeisina tai jopa jäisinä. Silloin juomasta tulee mukavan viileä...jos ei sitten unohdu surruuttelemaan niin kauan, että kone lämmittää smoothienkin. Se on ihan mahdollista, nimittäin jos sattuu vaikka facebookissa rupattelemaan koneen möykätessä taustalla. Arvatkaa kenelle niin on käynyt..

Mustikan ja mustaherukan sijaan kannattaa kokeilla myös puolukoita. Ne sopivat hyvin yhteen cashewin, vaniljan ja banaanin kanssa.

Oman smoothieni tuunaan herkuksi tahinin ja kaakaonibsien voimin. Ne sopivat erityisesti mustikkaisiin smoothieisiin.

Seesamimaito + kaksi siitä tehtyä herkkujuomaa

Omien kasvimaitojen tekeminen on helppoa. Lopputulos on herkumpi ja ravintorikkaampi kuin kaupan valmiiden juomien. Puhumattakaan siitä itte tehdyn tunteesta :D

Armi katselee kuvassa, että "kaikkea ne ihmiset viitsivätkin". Mutta seesamin sisällyttäminen ruokavalioon jossakin muodossaan on ihan järkevää. Etenkin vegaaneilla kalsiumin saanti jää helposti pieneksi ja seesamin siemenet sisältävät sitä runsaasti. Minulla on tapana terästää niin kaurapuuroni kuin smoothienikin tahinilla eli seesaminsiementahnalla. Seesamimaito on toinen herkullinen tapa käyttää seesaminsiemeniä.


Seesamimaito  reilu litra

2 dl kuorimattomia seesaminsiemeniä
1 l vettä
6 taatelia
1/2 tl vaniljajauhetta
hyppysellinen (ruusu)suolaa

Liotan seesamin siemeniä vedessä yön yli. Huuhtelen huolellisesti ja kippaan siemenet teharin kannuun. Litra vettä, taatelit sekä mausteet matkaan ja surrur kunnes siemenet ovat hienontuneet. Kokemukseni mukaan tehottomamman teharin omistajien kannattaa jauhaa siemenet ensin pienemmässä vesimäärässä ja lisätä loput vedet myöhemmin.
Kuitu on helpointa erottaa "maidosta" tiheällä kangaspussukalla. Itse käytän kaupasta ostettua kestohedelmäpussia. Asetan pussin kulhoon suuaukko auki ja kaadan seoksen siihen. Pussi kiinni ja puristelemaan kunnes maito on valunut kulhoon ja pussissa on enää kuiva kuitu jäljellä.
Tiheää siivilää voi myös käyttää, mutta se on työläämpää eikä lopputulos ole yhtä sileää.

Seesamimaito on ihanaa jo sellaisenaan, mutta tässä vielä kaksi tuunausvinkkiä:


Seesamikaakao  1 annos

2 dl seesamimaitoa
2 tl (raaka)kaakaojauhetta
1 tl (kookos)sokeria

Ainekset kannattaa sekoittaa teharissa tai sauvasekoittimella. Raakakaakaojauhe ei nimittäin kylmään nesteeseen suosiolla sekoitu.

seesamikaakao

Banaanipirtelö   1 annos

2 dl seesamimaitoa
1 kypsä banaani paloina pakastettuna

Pakastettujen banaanien voi antaa sulaa vähän aikaa. Sitten vain seesamimaidon kanssa teho (tai sauva-)sekoitus. Toki juoman voi tehdä pakastamattomastakin banaanista. Siitä ei tule kuitenkaan yhtä kuohkean pirtelömäistä.

banaanipirtelö vähän koristetta pinnassa

No, mitä sille jäljelle jääneelle seesamikuidulle sitten tapahtuu? Kompostiinko?

Ei, se ei ole ainoa vaihtoehto. Kasvimaitojen teosta alkaakin yleensä ketjureaktio. Kuidulle täytyy keksiä jotakin. Minun vinkkini on, että siemenmurska piiloutuu kätevästi leipä- kakku- tai keksitaikinoihin. Sen voi myös pakastaa, jos inspiraatio ei heti iske.

Vesikefiiriä rutiinilla + ihan pienet soijamaitokefiiriterveiset

Siitä alkaa olla puolisen vuotta, kun posti toi minulle purkillisen vesikefiirin siemeniä. Alkuinnostuksestani kerroinkin jo täällä. Intoni ei ole suinkaan laimentunut vaikka lemmikkini hoitelen nykyisin ihan rutiinilla, ilman ylimääräisiä jännityskihelmöintejä. Kiinnostava tyyppi tämä edelleen on ja yllätyksellinen!

Vihreä tee-sitruuna- ja appelsiinikefiiri tekeytymässä

Tässä välissä voisin varoittaa kefiiristä kiinnostumattomia, että nyt aion kertoa kaiken, siis ihan kaiken, omista kefiirirutiineistani sekä makukokeiluistani. Jos kefiiri ei lainkaan kiinnosta, kannattaa suosiolla vaihtaa osoitetta :D



Kertauksen vuoksi Mikä ihmeen vesikefiiri?
Vesikefiirin "siemenet" ovat bakteerien ja hiivan muodostama kasvusto, joka näyttää vaaleilta hyytelömäisiltä rakeilta. Tuosta ylläolevasta linkistä pääsee kurkkamaan. 
Siemenet tuottavat vedestä ja sokerista probioottista juomaa, jota voi maustaa mitä mielikuvituksellisimmin tavoin. Kefiirin toimiessa tehokkaasti, sen tuottama juoma on raikkaan hapanta ja hiilihappoista. Makua ei voi yksioikoisesti kuvailla, sillä se riippuu käytetyistä makuaineista. Juoma voi olla kuin kuivaa omenasiideriä, simaa tai vaikkapa jaffaa ilman hirmuista makeutta...

Huom! vesikefiiri sisältää myös pieniä määriä alkoholia. Ainakaan itse en ison tuopillisen jälkeen viitsi ihan heti auton rattiin hypätä tai lapsille isoja määriä antaa.

Hibiscus-hedelmä-marja -haudukkeella maustettu kefiiri

Miten vesikefiiriä tehdään? Tästä on vähän variaatioita, mutta nyt kerron oman versioni.

Näitä tarvitaan:
 
- lasikannu/ -astia 
Omani on tilavuudeltaan 1,5 l. Kannun peitoksi jotain joka estää pölyjen laskeutumisen, muttei ole tiivis.

- useita lasipulloja 
Ja mitä olenkaan oppinut pulloista kefiiriä tehdessäni? Pullojen täytyy vähintäänkin olla tukevia, kunnon paksua lasia! Tai muuten POX! Itse suosin myös laajasuisia pulloja, kuten kuvista näkyy. Tällaiseen pulloon on helppo sujauttaa esim. sitruunasiivuja mausteeksi ja helppo myös noukkia pois. Jos kefiirin kypsyessä on kertynyt paljon painetta pulloon, saattaa juomat suihkia kattoon asti aukaistaessa jos on se pitkä ja kapea kaula kiitoratana. Näistä laajasuisista pulloista kefiirit korkeintaan vyöryvät laavamaisesti ulos jos sitäkään.

- tiheä (nailon)siivilä
Tiheä siksi, etteivät pikku kefiirihituset pääse karkaamaan. Suosittelen astetta isompaa kokoa kuin teen siivilöintiin tarkoitettu.

- suppilo
 Osuu liemet paremmin pulloon.

- vettä
Käytän vettä suoraan hanasta. Meillä se on hyvää pohjavettä. Toiset käyttävät lähdevettä tai suodattavat hanavettä tai peräti keittävät ja antavat jäähtyä. Kuulemani mukaan etenkin vedenpuhdistuksessa käytetty kloori voisi olla ongelma kefiirille. 

- sokeria
Kefiiri tykkää tummista ravinteikkaista sokereista. Nykyisin käytän puolet intiaanisokeria ja puolet valkoista, koska saattaa ollaa niin, että intiaanisokeri on liiankin mineraalipitoista sellaisenaan. Kenties.
Hunajan antaminen kefiirille saattaa tuntua houkuttelevalta, mutta älä! Hunaja on antibakteerista, eikä kefiiri tykkää.

- vesikefiirinsiemeniä
Tietenkin. 1 dl/ 1 l vettä on tarpeeksi, mutta ei haittaa yhtään vaikka siemen kasvaakin isommaksi. Tekee vain tehokkaammin, ärhäkämpää ja enemmän juomaa.

- makuaineita
Vesikefiirissä mahtavaa on juuri tämä makuvaihtoehtojen runsaus. Kerron jäljempänä omista maustamiskokeiluistani.

- lämpöä sopivasti
Kefiiri tykkää celsius-asteista välillä 20-28. Siementen kasvu on parasta noiden ääripäiden välissä, uskaltaisinko arvioida 22-25 asteessa. Vanhassa talossa, kuten meillä, lämpötila ei ole ihan optimaalinen talvisin. Minun kefiirini asusteleekin nyt jääkaapin päällä. Siellä on lämpimin paikka ja siltikin pakkasilla vähän turhan viileää. Kefiiri kyllä toimii, vaikkakin hitaammin, mutta siemen ei kasva.

Jaffaa? eikun appelsiinikefiiriä

Ja näin toimitaan:
   
Vaihe 1
- 1 dl kefiirinsiemeniä + 1 l vettä lasikannuun
- lisätään 1/2 dl sokeria (itse käytän puolet intiaanisokeria ja puolet valkoista)
- kannu peitetään kevyesti pölyltä suojaamiseks
- annetaan fermentoitua lämpimässä 1-2 vrk
- pullotetaan liemi siivilän ja suppilon avulla


Siemenet voi kipata nyt takaisin kannuun ja alkaa alusta. Liemi on jo nyt juotavaa, mutta jos siitä haluaa herkkusihijuomaa niin hypätään seuraavaan vaiheeseen.
  
Vaihe 2
- lisätään makuaineet pulloon (joista kohta lisää)
- kierretään korkit tiiviisti kiinni, jotta muodostuvat poreet eivät karkaa
- annetaan tekeytyä vielä 1-2 vrk lämpimässä
- jääkaappijäähdytys ja korkkaus tsih! ja nauttimaan



Jos haluat taukoilla kefiirin kanssa, voit laittaa sen sokeriliemineen kannussa jääkaappiin. Välillä voi lisätä sokeria, ettei kefiirin ruoka lopu tai vaihtaa liemen kokonaan.

Ananaskefiiri kuohuu hurjana!

 Makuaineita, joita olen menestyksellä testannut

Mehut: laitetaan noin 1/3 - 1/4 pullon tilavuudesta

- omenamehu (perushyvä omppusiideri)
- appelsiinimehu (tosi hapokasta, hyvät kuohut)
- ananasmehu (huh mitä kuoharia!)
- 1 dl vadelmia soseutettuna (tai keitettynä) reiluun 2 dl:aan omenamehua ja siivilöinti (Ihanaa!!)

Muut mausteet:

- pari sitruunaviipaletta+ rusinoita (sima)
- pari sitruunaviipaletta+ rusinoita + pari oksaa minttua (minttusima)
- vihreä tee-pussukka + pari sitruunasiivua pulloon (ihanan raikas, yksi suosikkejani)
- hibiscus-hedelmä-marja-"tee"pussukka pulloon (Vekaran suosikki. Alhaalta löytyy kuva käyttämästäni teepaketista)
- appelsiiniviipaleet
- inkiväärin palat (tosi hyvä, mutta harmikseni saan vieläkin allergiakohtauksen inkivääristä)
- inkiväärin palat + sitruunaviipaleet

Jos maustan kefiirin jollain muulla kuin sokeria (luonnostaan tai lisättynä) sisältävillä mehuilla, saatan lisätä pulloon teelusikallisen tai kaksi sokeria.

Epäonnisempia kokeiluja ovat olleet mm. mustaherukka- ja mansikkamehutiivisteet, glögi, itse tehty puolukka- ja hillamehu. Lopputulos on ollut joko hapotonta makeaa litkua tai puolukan ja hillan tapauksessa ihmeen karmeaa maultaan. Myös banaanin palat mausteena olivat mielestäni jotain vähän epämääräistä. Pakurikaneli-kefiiriä en myöskään toista kertaa tee.

Kevättä ja villiyrttikautta odottelen innolla. Aion testata ainakin kuusenkerkkää, voikukkaa, ruusunterälehtiä ja kaikkea muutakin pihalla vastaantulevaa.

vakimaustajani Clipperin vihreä tee ja marjoilla sekä hedelmillä maustettu hibiscus-hauduke

Ja vielä ne soijamaitokefiirini terveiset: Hän voi paksusti edelleen. Välillä unhoittunut jääkaapin perukoille ja taas löydetty ja pelastettu. Tyyppi ei suostu hapattamaan manteli- tai kauramaitoa, joten päästetään hänet nykyisin helpolla ja laitetaan lillumaan vain vanhaan tuttuun ja turvalliseen soijamaitoon. Vähän jäärä ja urautunut tyyppi!

Vesikefiiri -innostus

Huom! olen kirjoittanut uudemman tekstin aiheesta ja se löytyy täältä.

Juomaterveisiä remonttievakosta!
Jo viikkoja kestäneen evakon aikana en ole kummoisiin kokkailuihin kyennyt, mutta juomapuolella sentään on tapahtunut. Ja kovasti onkin mielenkiintoisia juttuja! Sain nimittäin reilut kaksi viikkoa sitten hankittua purkillisen vesikefiirin siemeniä. Nyt meillä onkin juotu päivittäin pullollinen ihanaa hapokasta kefiirihapatettua juomaa.

Jos nämä kefiiriasiat ovat ihan vieraita (kuten minulle vielä vähän aikaa sitten) niin lyhyesti sanottuna kyseessä on jonkinlainen bakteeriviljelmä, joka tuottaa voimallista probiootteja, hivenaineita ja entsyymejä sisältävää terveysjuomaa.

Valkoiset kefiirirakeet juomanvalmistuspuuhissa

Perusohje kefiirisimalle

1 dl kefiirinsiementä (ei haittaa vaikka on enemmän-valmistuu ärhäkämmin)
1 l vettä
1/2 dl tummaa (esim. intiaani)sokeria
2 rkl luomurusinoita tai 3 luomuaprikoosia (suosin aprikoosia, ne on helpompi noukkia pois lopputuloksesta)
2 viipaletta luomusitruunaa

Kaikki ainekset laitetaan lasikannuun ja peitetään kevyesti. Nyt banaanikärpästen riehuessa valtoimina parvina olen päätynyt peittämään kannun foliolla. Seoksen annetaan olla huoneenlämmössä 1-2 vrk, jonka jälkeen siitä noukitaan sitruunat ja kuivahedelmät pois ja siivilöidään kefiirirakeet talteen.
Juoma on tässä vaiheessa jo juotavaa, mutta itse tykkään poreilevasta juomasta ja jatko menee näin: Pullotan siivilöidyn simajuoman ja lisään teelusikallisen sokeria. Korkki tiukasti kiinni ja jatkokehittymään ja poreita keräämään vielä 1-2 vrk. Sitten jääkaappiin jäähtymään. Sihahtaa mukavasti avatessa ja maistuu meille Vekaraa myöten.

Päivän pullo ja huomisen juoma mintulla maustumassa

Kefiiriomenasiideri

1 dl vesikefiirirakeita
1 l vettä
1/2 dl tummaa sokeria
+ luomuomenamehua vaikkapa 2 tai kolmisen desiä

Kefiiri, vesi ja sokeri 1-2 vrk kevyesti peitetyssä astiassa ja kefiirin siivilöinti talteen sekä liemen pullotus. Omenamehua lisätään inspiraation tai pullotilan mukaan sopiva määrä. Korkki tiukasti kiinni ja vuorokaudeksi vielä lämpimään. Sitten vain jäähdytetään ja valmista on. Sihahdus ja kippis!

ps. ohjeiden määrät ovat vain suuntaa-antavia, eivätkä mitenkään tarkkoja. Kefiiri ei vaikuta mitenkään ronkelilta tyypiltä. Itse en juuri mittaile ja aina onnistuu. Oma kefiirini on myös kasvanut mitoiltansa nelidesiseksi, joten kefiiri valmistuu lyhyemmässä ajassa.



Tähän hommaan voi hurahtaa! Variaation mahdollisuuksia on huikeasti (mikä tekeekin tästä kaverista mielenkiintoisemman kuin serkkunsa maitokefiiri). Kokeilemisen arvoisia mausteita edellisten lisäksi ovat mm:
- appelsiinin tai limen siivut
- appelsiinimehu, muut hedelmä- tai marjamehut
- muut kuivahedelmät
- inkivääri
- yrtit esim. minttu

Jos tunnet, että olet altis kefiirihurahdukselle, niin sellainen facebook -ryhmä kuin "Kombucha & kefiiri (ja muun elävän kulttuurin kerho)" on olemassa.

pihlajakefiiri käymässä

No, mitä sitten kuuluu maitokefiirilleni, josta aikaisemmin kirjoittelin. Näinhän siinä kävi, että kun uusi lemmikki tulee kotiin, niin vanha joutuu väistymään. Annoin pari nököstä muihin taloihin ja yksi jäljelle jäänyt omani nököttelee parhaillaan jäähyllä jääkaapissa. Näyttäisi kuitenkin siltä, että vegaani maitokefiiri on ihan mahdollinen, sillä ekojen kokeilujen jälkeen nököseni on mukisematta hapattanut monituisia kertoja soijamaitoa. Ainakin käyttämäni Alpron Original-merkki toimii kefiirin pohjana loistavasti, sen kummemmin mainostamatta, mutta kokemukseni jakaen. Seuraavaksi kefiirinökönen pääsee lillumaan mantelimaitoon. Mantelit ovat parhaillaan likoamassa :)

Vegaani kefiiri?

Meillä on eletty jännittäviä aikoja. Sain nimittäin erittäin runsaat kefiirin siemenet kanssakyläläiseltä. Mielikuvitukseni on kenties ikävuosiani vilkkaampi ja kefiirin kotiuduttua olenkin (yökausia) mietiskellyt erästä ikivanhaa ja mieleeni pariksi kymmeneksi vuodeksi kummittelemaan jäänyttä kauhuelokuvaa. Siinä ihmiset koukuttuneena syövät jotain valkoista jugurtin tapaista ja se valkoinen valtaa heidät, iiik! Ette halua tietää enempää. En minäkään!

Faktaa kefiiristä kannattaa käydä lukaisemassa Wikipediassa.

Pahoittelut iltahämyssä kuvatuista hämyisistä kuvista!

muhkeisiin mittoihin päässyt kefiirin siemen

Jänskätystä on aiheuttanut myös epätietoisuus siitä, että toimiiko kefiiri kasvimaidoissa. Normaalistihan siemen laitettaisiin lehmänmaitoon killumaan ja sitä hapattamaan. Tietoa vegaanista kefiiristä on suomenkielellä erittäin niukasti. Englanninkielistä tietoa pikalukaisin ja löytämieni lähteiden mukaan kefiiri toimii kyllä kasvimaidoissakin, mutta sitä pitäisi välillä elvyttää lehmänmaitokylvyssä.


Tähän mennessä olen uittanut kefiirinnökösiäni soija-, kookos- ja cashewmaidoissa. Soijamaito vaikuttaisi näin pienellä kokemuksella lupaavimmalta kasvualustalta. Se muuttui letkeän jugurttimaiseksi vuorokaudessa, muut jäivät löysemmäksi. Epäilen, että sokeripitoisuudella on asian kanssa tekemistä.

Mies päätyi ihmiskokeen uhriksi ainakin kahdesta syystä.
1. Sehän kulauttaa aina kaiken biojätteellä uhkaillun kurkkuunsa muutenkin.
2. Tuo vanha edellämainittu elokuva on häneltä onnekkaasti näkemättä.
3. Itse en vielä uskaltautunut.

Ohops siinä olikin jo kolme syytä. Eli nämä kefiiriehdokkaat päätyivät siis miehen "herkuteltavaksi". Kumman vaitonainen tuo on, kun en saa irti mitään luonnehdintoja makuelämyksestä. Mutta hengissä edelleen! Ja kokeilut jatkuvat.

kefiiri tekeytymässä tiskikaapissa

Avupa! Kerrothan, oi lukija, jos sinulla on kokemuksia kefiiristä.

Askeetikon jäätee sekä arvonnan tulokset

Helteen laiskistamana (ja jälkikasvuni uuvuttamana) en ole edes juomien kanssa jaksanut kikkailla, saati liiemmin kokkailla. Jääteeni on nykyisin minimalisoitunut kaikkein yksinkertaisimpaa muotoonsa. Törmäsin jossakin kylmäuutettuun teehen juuri sopivasti kun hellelukemat nousivat sellaisiin sfääreihin, ettei vedenkeitintäkään enää viitsinyt napsutella.
Tässä jääteessä ei ole mitään ylimääräistä. Vain vettä ja vihreää teetä. Ja se raikastaa ihanasti tätä kuumapäistä henkilöä!

Kippis

Tästä on muodostunut jokailtainen rutiini: yksi Clipperin luomu vihreä tee -pussukka kannuun ja kylmää vettä hanasta päälle. Kannu jääkaappiin ja aamulla jäätee on valmista. Mitä helteempi, sitä enempi jäitä hatt..eikun lasiin!

Täällä julistin tulevaisuuden ruoka -aiheisen arvonnan. Vihdoin on arvonnan aika.... Vekara toimii tietenkin onnettarena.

Jännitys tiivistyy...

 .

.

.

.

.

Tittidii

.

.

.

.

 

Ja voittaja on:

Onneksi olkoon ja kiitos muillekin osallistujille! 

Sattumoisin tunnen voittaneen henkilön, joten yhteystietoja ei tarvitsekaan kysellä. Samaan sukuun jäi tämä palkinto. Kenties pääsen valmiiseen pöytään joskus. Toivoisinpa saavani härkäpapulettuja kirpakalla puolukkahillolla ;)

Palkintona on siis kotimaista hamppua ja härkäpapua, molempia sekä kokonaisena että jauhoina. Kuvassa ei niitä kokonaisia hampunsiemeniä esiinny, koska odottelevat vielä postissa noutajaansa. Näitä kaikkia löytyy ainakin Vegetukusta.
Mukavia kokkailuhetkiä toivotan!

Malja kesälle! mustaherukanlehtijuomaa raakana

No tulihan se kesä viimein! On taas aika vaihtaa höyryävät teekupposet kylmiin juomiin.

Minusta mustaherukan aromi on ihana, sen lehtiä pitää aina hypistellä ja nuuhkia. Samoin Louhisaaren juoma on aivan mahtavaa. Jotenkin minulla ei vain ole viitseliäisyyttä sen tekemiseen, vaikka herukkapensaita kyllä on piha tyrkyllään. Mutta kerrankin minulla välkähti ja surautin litroittain raikasta juomaa muutamassa minuutissa. Mustaherukanlehtijuomaa voi näemmä aivan hyvin tehdä myös raakana. Ja tuo vihreä väri juomissa on aina yhtä riemastuttava!

Mustaherukanlehtijuoma  3 l

108 g nuoria mustaherukanlehtiä
3 l vettä
3/4 dl agavesiirappia
3/4 -1 dl sitruunanmehua

Lähetin miehen musteherukkapuskaan sillä aikaa kun itse tein uusintakylvöt retiisistä. Surauttelin miehen toimittamat lehdet useassa erässä veden kanssa tehosekoittimen pienemmillä kierroksilla. Siivilöin lehtimurskan tiheällä siivilällä pois. Kovin hienoksi ei siis lehtiä kannata suristella, etteivät siivilästä mene läpi. Lisäsin vettä kunnes juomaa oli 3 litraa. Lisäsin vielä agaven ja sitruunamehun. Noin. Olipa näppärää ja vikkelää!

Merkintäni olivat näemmä puutteelliset, joten sitruunan määrästä en nyt ole varma. Mutta toki, jos joku tätä innostuu tekemään, voi makeutuksen ja happamuuden säätää oman maun mukaan.

Kauniin vihreä juoma on raikasta ja mustaherukan aromin lisäksi siinä maistan jostain syystä myös koivun lehden. Pienen säilytyksen jälkeen tuo ihana vihreys pyrki laskeutumaan juoman pohjalle. Pullotettuna on kuitenkin helppo ravistaa juomaa ennen kaatamista.

Kippis!

Suuri minttutesti

Tänä vuonna delegoin minttujen kasvatuksen äidilleni. Minttukuoriaiset ovat meillä niin runsaslukuisia ja mintunhimoisia, etteivät jätä mintuista jäljelle muuta kuin rangat. Hyvin on äiti homman hoidellutkin ja tänään meillä pidettiin suuri mintunmaistelu -testi kolmen sukupolven voimin.

Testi suoritettiin siten, että kutakin kuutta minttulajiketta laitettiin pari oksaa kuppiin ja kiehautettu vesi päälle ja hautumaan. Laitoin vielä lautaset kanneksi, etteivät aromit karkaa. Ongin oksat kupeista ja aloimme maistelemaan haudukkeita miedommasta päästä lähtien. Tarjolla oli myös sokeria, koska se saattaa tuoda joitakin makuja paremmin esille. Nuuhkimme ja maistelimme ja minä yritin kirjata kommentteja ylös.
Testitilanne oli (vekaran ansiosta) vähän kaoottinen, mutta nimilaput sentään pysyivät oikeilla paikoillaan ja muutaman sanasen sain tallennettua.

Ja tässä testimintut:

'Hillary's Sweet Lemon'

- miedoimpia testattavia niin tuoksun kuin maunkin puolesta
- ei havaintoa sitruunan mausta
- maku yllättävän maanläheinen
- Vekara: "Ihanaa!"

 Mansikkaminttu

- Vekara sanoo heti: "Ei hyvä:"
- tästä voi mansikan hivenen maistaakin pienenä kirpeänä vivahteena
- kevyt, mieto mintun maku

Banaaniminttu

- hauduke lähes kirkas väriltään, kun muut ovat kellertäviä ja vihertäviä
- Vekara ei tykkää tuoksusta, äitini mielestä haisee erikoiselle, eikä hyvältä vaikka onkin mieto
- maku on testin yllättävin! ja sitä on runsaasti. Maku on erikoinen, ei banaanin eikä mintun, jotenkin epämiellyttäväkin, mutta jännä.

'Berries & Cream'

- Vekara: "Ei minun hajuuni", vaikka maku onkin hänen mielestään paras jaetulla sijalla Marokon mintun ja 'Sweet Lemonin' kanssa.
- miedoimpia minttuja aromiltaan
- maussa on makeutta ilman sokeriakin
- jälkimaku aika kiva

Suklaaminttu

- Vekara: "Oi, ihana haju!"
- Voimakkain mintun tuoksu
- voimakas mintun maku, jota sokeri parantaa
- ei maistu suklaalta
- äitini mielestä "tää on hyvä"

Marokonminttu

- Paras ja yhdessä edellisen kanssa voimakkain mintun tuoksu olematta kuitenkaan liian pistävä
- Vekara: "Ihanin haju ja maku"
- tästä lajikkeesta odotukset olivat korkealla ja ne lunastuivat
- On hyvvää!


Tämän testin voittajat olivat suklaaminttu ja (oma suosikkini) marokonminttu. Ne olivatkin puhtaimmin perinteisen mintun makuiset. Mietimme, että erot eivät välttämättä olleet kovin merkittäviä. Kannattaakohan näin montaa lajiketta siis ostaakaan. Itse toivon, että juuri marokonminttu menestyy ja jää meille vuosien iloksi.

Huh, tulipahan maisteltua minttua :D




Ja vielä lopuksi hieman omaakin satoa, jota muuten on kylmän ja kuivan kesän vuoksi aika kitsaasti tullut. Vain pinaattia, persiljaa ja retiisiä on päästy maistelemaan. Toki kasvihuoneesta myös tomaatteja ja basilikaa.

ihanan rapsakoita retiisejä