Hunajameloni-mustaherukanlehti -smoothie

Olen tosi jumittunut banaani-marja- smoothieihin! Niinpä päätin, että tänään teen hunajamelonista ja rikkaruohoista vihreän smoothien, ihan vain suistaakseni tavan ja tottumuksen raiteiltaan. Sitten aamusella luin Outin kirjoituksen tekemästään herukanlehti-smoothiesta ja suunnitelmiin tuli pikkuruinen muutos... Marjoista ja banaaneista kuitenkin pysyin tämän harvinaisen kerran erossa.

Hunajameloni-mustaherukanlehti -smoothie   2:lle

3/4 hunajamelonista (koska Vekaralle piti jättää pala)

1 pieni avokado

14 nuorta mustaherukanlehteä

4 rkl sitruunamehua (= yhden sitruunan mehu)

+ jäitä lasiin

Hunajamelonista ja avokadosta kuoret sekä siemenet pois ja surrur kaikki sauvasekoittimella sekaisin. Herukanlehtien määrää voi välillä maistaa, koska optimaalinen kappalemäärä riippunee lehtien koosta.

Juoma oli kevyt ja herkkäarominen, sellainen vähemmän makea tapaus, helteisen päivän raikastus.

Keksien ja ruusujen aika

Juhannuksena juhlittiin kaksia synttäreitä yhtä aikaa ja hitusen tarjouduin auttelemaan. Tein viemisiksi kauraisia suklaakeksejä. Nämä ovat sellaisia rapean rouskahtavia peruskeksejä, joille kaura antaa rouheutta.

Kauraiset suklaakeksit   yli 60 kpl

200g suklaata
4 dl vehnäjauhoja
3 dl kaurahiutaleita
3 dl sokeria  (omaan makuuni vähempikin riittäisi)
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
2 hyppysellistä suolaa
220 g sin. Keiju-margariinia
3 rkl vettä

Rouhin suklaat odottelemaan valmiiksi. Sekoitin keksien muut kuivat aineet kulhossa ja sekoitin niihin margariinin haarukan ja käsienkin avulla. Sekoitin joukkoon myös veden sekä viimeiseksi, vikkelästi suklaarouheen. Jaoin taikinan kahteen osaan ja muotoilin leivinpapereiden sisälle pötkylän muotoon. Pötkylöistä tuli ihan yhtä pitkiä kuin leivinpaperin pidempi sivu, eli mahtuivat juuri ja juuri paperin suojaan. Nopeuden ja tehokkuuden nimissä jähmetin taikinapötkylät pakastimessa niin, että ne pystyi terävällä veitsellä pikavauhtia siivuttamaan. Paistoin keksit 200 asteessa n. 12 minuuttia kunnes reunat saivat vähän väriä. Keksit levisivät aikalailla, joten niiden väliin kannattaa jättää tilaa. Annoin jäähtyä kunnolla ennen pakkaamista.



Syreenien lopetellessa kukintaansa, alkoivat ruusut jo levittää omaa huumavaa tuoksuaan. Ah ja oh!
Aitoina kukkaistyttöinä olemme Vekaran kanssa niitä haistelleet ja maistelleet. Minä lähinnä haistellut, mutta Vekara ihan kunnolla myös rouskuttanut. Mikäpä sen hauskempaa kuin syötävät kukat! Onneksi kukkia riittää.

Kaksi tapaa tuunata kesäkeitto: savua ja sitruunaa

Tiedetään, tiedetään...eihän se kesäkeitto läheskään kaikille maistu. Myönnän, että itsekään en aiemmin ollut järin innostunut. Nyt olen aika tykästynyt, mutta pientä tuunausta se vaati. Savuisan kesäkeiton keksin mielestäni ihan itse viime kesänä ja sitruunaisen kesäkeiton taas hoksasin vasta nyt Ruokahommia -blogista ja heti sain inspiraation. Molempiin keittoihin lisäsin vielä proteiininlähteen, koska en vain kykene tekemään ruokaa ilmankaan. Se on eräs neurooseistani ;)

Kesäkeitto  6-7 kulhollista

6 uutta perunaa
3 varhaisporkkanaa tai kourallinen pitkiä vihreitä papuja
3 uutta sipulia varsineen
n. 1 l vettä
1 parsakaali varsineen (= n.300 g) tai puolet pienehköstä kukkakaalista
200 g pakasteherneitä
2 1/2 dl kaurakermaa
1 1/2 tl suolaa
n. 1/2 tl mustapippurirouhetta tai sopivat ripsaukset valkopippurijauhetta
+ nokare margariinia tai loraus öljyä
+ viimeistelyyn ruohosipulia /persiljaa/ tilliä

Pesaisin perunat ja porkkanat. Pilkoin ne sekä sipuleiden valkoisen osan. Laitoin veden kanssa kattilaan kiehumaan. Kun olivat kypsiä lisäsin paloitellun parsakaalin (käy yhtä hyvin kukkakaali) sekä sipulien varret suikaloituna ja kiehutin vielä muutaman minuutin (tässä vaiheessa lisätään myös vihreät pavut jos niitä haluaa käyttää). Lisäsin herneet, kerman ja mausteet sekä rasvalisän ja hienonnetut yrtit.
Näinhän se perinteinen kesäkeitto suurinpiirtein valmistuisi.

sitruunainen kesäkeitto

Tuunaus sitruunalla

Lisäsin loppuvaiheessa vielä:
1 1/2 tl raastettua sitruunan kuorta
2 rkl sitruunan mehua (tämän verran kuorta ja mehua tulee yhdestä pienestä sitruunasta)
1 tlk keitettyjä kikherneitä huuhdottuna ja alutettuna

savuinen vihreä versio

Savutuunaus

lisäsin loppuvaiheessa vielä:
1 1/2 tl savupaprikajauhetta
1 pkt savutofua kuutioituna


Molemmat versiot maistuivat meidän perheelle mainiosti. Itse ilahduin erityisesti sitruunaisesta, koska se oli taas jotain vähän uutta. Vekara taas "perinteiden vaalijana" ryystää mieluummin savuista keittoa.



Kesäisten keittojen lisäksi tarjoilen hieman kesäisiä kuvia pihastani:

syreenit loistossaan

koiranputkia niityllä

kaunokuusama

oravanmarjat sateen jälkeen

Kekseistä koottu pikakakku = uuninvälttelijän unelmakakku

Viikkokausia on helle meitä hellinyt,

en silti ole vain riippumatossa kellinyt.

Pihalla riittää puuhaa,

kun ei se sadekaan tule vaan jossain luuhaa.

Annanpa nyt muutaman neuvon, 

jotka pelastaa helteiltä voi myös Teuvon:

Kylmiä juomia runsaasti juo,

pakkasesta lisää jäitä lasiin tuo.

Varjossa hetkinen hengähdä,

sitten taas puuhiisi singahda.

Äläkä uunia päälle paa, 

ilmankin syntyy ihana kakku tää.
;D

Kuningattaren pikakakku

lähes 1 pkt Digestive -keksejä
vettä kostutukseen
reilu 1 dl - 1 1/2 dl kuningatarhilloa
2 dl mustikoita
1 pkt vadelmia (250 g)
1 prk soijakermaa (Alpron airy & creamy)
2 tl vaniljasokeria

Kastoin  keksit veteen ja ladoin lautaselle. Levitin päälle hilloa, mustikoita ja vatkattua, vaniljasokerilla maustettua kermavaahtoa. Uusi kostutettujen keksien kerros päälle ja taas hilloa ja kermavaahtoa. Päälle kaadoin rasiallisen pakastevadelmia ja vähäsen mustikoita. Koristeeksi syreeninkukkia.
Täältä näkee kakun kokoamisen oikein kuvasarjan kanssa.

Kuvassa marjat ovat vielä pakastimen jäljiltä huurteisia, mutta reilun tunnin jääkaapissaolon jälkeen olivat syötäviksi sulaneet.

Tervetuloa seuraan Marianne S!

Raikas hellejuoma ja kuvia puutarhastani

Helteiden jatkuessa saa viritellä mielikuvitustansa, jotta onnistuu juottamaan itselleen tarpeeksi nesteitä.
Pelkkä vesi ei oikein enää maistu, mutta esimerkiksi tällaista raikasta vesimelonijuomaa pystyy kulauttelemaan kannullisen.

Juomaan tarvitaan vain:
- vesimelonia
- vettä
- runsaasti jäitä
(vaihteen vuoksi vaikka tiraus sitruunaa)

Surrur sauvasekoittimella tai muulla härvelillä sekaisin ja jäitä mukaan.


Kuumuudesta johtuen puutarhan ja kasvien kehitys on ollut niin vilkasta, ettei perässä ole pysynyt. Omenakin ehti pikaisesti kukahtaa ennen kuin ehdin kuvaa näppäisemään. Myöhemmin omenien määrästä tai olemattomuudesta nähdään, ehtivätkö pörriäisetkään kukkiin piipahtamaan.

kuolanpioni, hetken hurmaa

hopeatäpläpeippi, nykyinen maanpeitekasvien suosikkini

narsissivuokko, vuokkojen suvun komistus!

tomaattiviljelmä patiolla

satoakin on näköjään tulossa

ämpäripotut

Ja taas illanvietto kastelupuuhissa kutsuu! Pikainen ukkoskuuro välillä vähän ripsautti, mutta kyllä nyt on saanut kastelukannujen kanssa juoksennella kaivon ja kasvimaan väliä. Joskohan uurastus palkittaisiin vuosisadan mahtisadolla... Aika hyvällä mallilla kasvu on jo nyt, vaikka tavallisina vuosina oltaisiin vasta kylvö- ja istutsvaiheessa.

Kasvisseikkailu ja perunavelli

Raisa Kettunen alias Puputyttö on tehnyt tällaisen uuden söpöisen keittokirjan:

kuva kustantajalta

Kuvitus on Milja Laineen käsialaa.

Kirja on suunnattu erityisesti lapsille ja heidän ruokkijoilleen. Se tutustuttaa (ehkäpä ennakkoluuloisetkin) lapset kasviksiin ja kasvisruokaan erinäisin hassuin tavoin. Kirjan "henkilökuntaan" kuuluu hahmoja, kuten Massu Kattinen, Lettu Kettutyttö ja Kani Kamala. Jokaiseen reseptiin liittyy pieni alustava tarina, jossa nämä hahmot seikkailevat.
Kannattaa katsahtaa myös tänne. Lotta kertoo kattavammin kirjasta ja paljastaa siitä joitakin hauskoja yksityiskohtia.


Yksi kirjan resepteistä joutui tulikokeeseen! Valitsin kokeiluun meille ihan oudon ja uuden ruokalajin, perunavellin. Vekara 3v. ei ole koskaan oikein ollut perunan ystävä (jos sipsejä ja ranskiksia ei lasketa), joten ajattelin testata, josko kirjan kannustamana outo ja inhokkiraaka-aineesta tehty ruoka muuttuisi houkuttelevammaksi. Testiryhmä vielä laajeni, kun saimme ruokavieraita. Kerron tuolla jäljempänä, miten kävi...

Massu Kattisen pehmeä perunavelli (uskollisesti, täysin kirjan reseptin mukaan)

1 kg jauhoisia perunoita
50 g margariinia
n. 6 dl kauramaitoa
1/2 dl oluthiivahiutaleita
2 tl suolaa

Kuorin ja pesin perunat. Pilkoin ne ja keitin vähässä vedessä kypsäksi. Kaadoin veden pois. Lisäsin margariinin kattilaan ja murskasin (tai no, oikeastihan nakitin miehen perunasurvimen varteen) perunat muusiksi. Lisäsin kauramaitoa vähän kerrallaan samalla muussaten. Lisäsin vielä suolan ja hiivahiutaleet sekoittaen.

Tarjosin vellin paistetun savutofun ja ruohosipulin kera.
Näytin kirjasta myös hauskoja kuvia ja luin reseptiin liittyvän pikku tarinan ruokayleisölle.

Ja kuinkas sitten kävikään...
Vekara ilmoittaa jo tarinavaiheessa, ettei aio velliä syödä. Eikä syönyt! Hmph, sanon minä ja puolustan kirjaa paljastamalla, että Vekara taitaa joissakin asioissa olla hieman keskimääräistä "neuroottisempi".
Itsekin tosin mietin hiljaa mielessäni, josko resepti on tähdätty niin lasten mietoon makumaailmaan sopivaksi, ettei aikuisille ihan maistukaan. Katsokaa vaikka tuota lyhyttä raaka-ainelistaa! No, oma ennakkoluulonihan (ehkä juuri perunoita kohtaan) siinä vain paljastui, sillä tämähän olikin aivan yllättävän herkkua! Iso Nam! Olen suorastaan vaikuttunut! Kaikki isot tykkäsivät vellistä ja se maistui myös Vekaran kaverille. Ruokavieraskin (se iso) kipitti luontaistuotekauppaan hiivahiutaleita ostamaan velliä tehdäkseen.
Ja se pieni ruokavieras tykästyi savutofuun, joten tulihan siinä sitten kuitenkin se toivottu positiivinen kokemus kasvisruuasta. Loppu hyvin kaikki hyvin!

Raparperipiirakka, ihan perus sellainen

Tässä eräänä varhaisena aamuna uskaltauduin uunin äärelle, ennen kuin hellelukemat taas nousivat huippuunsa. Hirveästi ei ole tullut keittiössä näinä tuskaisen kuumina päivinä viihdyttyä, mutta nyt yhtäkkiä venähtäneet raparperit suorastaan pakottivat leipomaan. Tässäpä siis se alkukesän pakollinen eka ja ehkä viimeinenkin raparperipiirakka, sillä jo monena vuotena raparperini on käynyt nauttimassa joku varsiyökkönen. Eikä ole meille mitään jättänyt!

Kun mitään ihmeempää ei kaapeista löytynyt, tein ihan perustavispiirakan, joka ehdottomasti haluaa päällensä kunnon keon vaniljajätskiä, -kastiketta tai -kermavaahtoa.

Perustavis Raparperipiirakka

Pohja
125 g margariinia
4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 dl (intiaani)sokeria
3 dl soijajuomaa

päälle
4 keskikokoista raparperin vartta (= reilu 1/2 l pilkottuna)
3/4 dl (intiaani)sokeria
1 tl (ceylon)kanelia

Sulatin margariinin. Sekoitin pohjan kuivat ainekset ja niihin margariinisulan sekä soijajuoman. Kaadoin taikinan voideltuun ja leivitettyyn vuokaan (22 x 30 cm). Pesin ja kuorin raparperin varret. Pilkoin ne ja sekoitin sokerin ja kanelin kanssa. Ripottelin taikinan päälle. Paistoin 175 asteessa n. 35 min.