Testi suoritettiin siten, että kutakin kuutta minttulajiketta laitettiin pari oksaa kuppiin ja kiehautettu vesi päälle ja hautumaan. Laitoin vielä lautaset kanneksi, etteivät aromit karkaa. Ongin oksat kupeista ja aloimme maistelemaan haudukkeita miedommasta päästä lähtien. Tarjolla oli myös sokeria, koska se saattaa tuoda joitakin makuja paremmin esille. Nuuhkimme ja maistelimme ja minä yritin kirjata kommentteja ylös.
Testitilanne oli (vekaran ansiosta) vähän kaoottinen, mutta nimilaput sentään pysyivät oikeilla paikoillaan ja muutaman sanasen sain tallennettua.
Ja tässä testimintut:
'Hillary's Sweet Lemon'
- miedoimpia testattavia niin tuoksun kuin maunkin puolesta
- ei havaintoa sitruunan mausta
- maku yllättävän maanläheinen
- Vekara: "Ihanaa!"
Mansikkaminttu
- Vekara sanoo heti: "Ei hyvä:"
- tästä voi mansikan hivenen maistaakin pienenä kirpeänä vivahteena
- kevyt, mieto mintun maku
Banaaniminttu
- hauduke lähes kirkas väriltään, kun muut ovat kellertäviä ja vihertäviä
- Vekara ei tykkää tuoksusta, äitini mielestä haisee erikoiselle, eikä hyvältä vaikka onkin mieto
- maku on testin yllättävin! ja sitä on runsaasti. Maku on erikoinen, ei banaanin eikä mintun, jotenkin epämiellyttäväkin, mutta jännä.
'Berries & Cream'
- Vekara: "Ei minun hajuuni", vaikka maku onkin hänen mielestään paras jaetulla sijalla Marokon mintun ja 'Sweet Lemonin' kanssa.
- miedoimpia minttuja aromiltaan
- maussa on makeutta ilman sokeriakin
- jälkimaku aika kiva
Suklaaminttu
- Vekara: "Oi, ihana haju!"
- Voimakkain mintun tuoksu
- voimakas mintun maku, jota sokeri parantaa
- ei maistu suklaalta
- äitini mielestä "tää on hyvä"
Marokonminttu
- Paras ja yhdessä edellisen kanssa voimakkain mintun tuoksu olematta kuitenkaan liian pistävä
- Vekara: "Ihanin haju ja maku"
- tästä lajikkeesta odotukset olivat korkealla ja ne lunastuivat
- On hyvvää!
Tämän testin voittajat olivat suklaaminttu ja (oma suosikkini) marokonminttu. Ne olivatkin puhtaimmin perinteisen mintun makuiset. Mietimme, että erot eivät välttämättä olleet kovin merkittäviä. Kannattaakohan näin montaa lajiketta siis ostaakaan. Itse toivon, että juuri marokonminttu menestyy ja jää meille vuosien iloksi.
Huh, tulipahan maisteltua minttua :D
Ja vielä lopuksi hieman omaakin satoa, jota muuten on kylmän ja kuivan kesän vuoksi aika kitsaasti tullut. Vain pinaattia, persiljaa ja retiisiä on päästy maistelemaan. Toki kasvihuoneesta myös tomaatteja ja basilikaa.
 | ||
| ihanan rapsakoita retiisejä |
7 kommenttia:
Mmm, en edes tiennyt että noin montaa eri minttua on olemassa! Heh, tuo suklainen olisi varmasti minunkin suosikkini. Saisikohan siitä erinomaisesta teetä, makuköyhyydestä huolimatta... ainakin hyväntuoksuista!
Pipsa, minttujen moninaisuus on valtava, tässä on vain murto-osa niistä. Vähän harmittaa, kun ihan se perus piparminttu puuttui.
Kyllä tuo suklaaminttu varmasti sinulle maistuisi, jos nimittäin tykkäät mintusta. Luulen kuitenkin, että se 'suklaa' tuossa nimessä on vain markkinointikikka :D
Kävin Merjan luona yks päivä maistelemassa ja haistelemassa, ja tykästyin tuohon marokonminttuun :) onko tuo marokonminttu muuten monivuotinen kasvi?
hei Jukka! Mintut on ihania yrttejä ja erityisesti juuri tuo marokonminttu. Periaatteessa kaikki mintut ovat monivuotisia, välillä joitakin kupsahduksia tosin sattuu. Toivon kovasti, että saamme satoa näistä ensi kesänäkin.
Kiva kuulla! miten säilytys talven yli? säilyykö juuret ruukussa ihan ulkosalla?
mahdollista on, että tarkenee ruukussakin, mutta varman päälle kun ottaa niin istuttaa maahan. Siellä on kaikkein paras talvehtia.
Munä maustan vaniljajäätelln suklaamintulla ja maistan siitä kyllä suklaan tosi hyvin!
Lähetä kommentti