keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Minttusuklaiset minimuffarit ja vähän kukkasiakin

Vähän jälkijunassahan tässä tullaan, kun kerron, että näillä minimuffareilla herkuttelimme juhannuksena. Vietimme mukavaa juhannuspäivää kyläillen Sannan&perheen luona ja vein näitä jälkkäriksi. Kiitos, kun sain kutsua itseni&perheen luoksenne ;)


MinttuSuklaisetMinimuffarit  24 kpl  + 2 tavallisen kokoista

Taikina
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl kaakaojauhetta
1 1/2 dl (täysruoko)sokeria
2 tl vaniljasokeria
reilu 2 tl leivinjauhetta
100 g tummaa suklaata 
125 g sulatettua margariinia
4 tippaa piparminttuöljyä
2 dl maustamatonta soijajugurttia
1/2 dl vettä
Kuivat ainekset sekoitetaan ensin keskenään ja rouhittu suklaa myös. Sulatin margariinin ja sekoitin minttutipat siihen. Margariinin, jugurtin ja veden sekoitin kuiviin aineksiin. Tarkoitus on sekoittaa mahdollisimman vähän, ettei sitkoa synny.
Jaoin taikinan muffarimuotteihin, jotka olin asetellut muffaripellin koloihin. Paistoin minimuffareita 175 asteessa ehkäpä parikymmentä minuuttia.

Kuorrute
1 prk soijakermaa (Alpron Airy Creamy)
4-5 tippaa piparminttuöljyä
125 g tummaa suklaata
(+ vegevaahtokarkkeja koristeeksi)
Sulattelin paloitellun suklaan. Vatkasin soijakerman minttutippojen kanssa melko valmiiksi. Lisäsin sekaan sulan suklaan ja vatkasin sekaisin. Pursottelin jäähtyneiden muffareiden päälle.


Kuorrutteen määrä on jälleen erittäin runsas. Eihän sitä kaikkea millään saanut muffareille pursotettua. Mies urhoollisesti yritti selvitä lopuista, mutta joutui lopulta luovuttamaan. Eli vähemmälläkin pärjää ;)

Ja vielä pari kukkaiskuvaa:

Pihlajan kukkia... tänä kesänä niitä onkin runsaasti

lopuksi vähän tulta tähän vaaleuteen: liekinloistava idänunikko!

3 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Ihanan söpöt muffinit! Ja mikä väri tuossa unikossa onkaan!

Tany kirjoitti...

Leipomishammasta kolottaa ja sun herkkusivut ihanine kuvineen ei yhtään helpota tilannetta, nams.. :)

Paula kirjoitti...

Yaelian, unikot ovat lempikukkiani, kuten myös erilaiset kurjenpolvet ja akileijat. Unikon kukinta, yleensä hetken hurma, onkin nyt viileiden säiden ansiosta kestänyt tavallista pitempään. Jotain iloa koleudesta siis :)

Tany, mulla on aina tuollainen tilanne! Leipomisinto on sen verran kova, ettei aikaa saati syöjiä riitä.
Toivottavasti pääset sinäkin leipomaan, se on rentouttavaa puuhaa.