Villivihannekset ovat ympäristötietoisen syömärin valinta. Niiden hiilijalanjälki on olematon, kunhan niitä ei huristele etsimään autolla. Ja meillähän ei tarvitse portaita edemmäs mennä...se siitä hyötyliikunnasta tosin ;)
Nyt sitä nokkospestoa olkaa hyvät:
 |
Nokkospesto mukavan kokoinen purkillinen
100 g nuoria nokkosia
1 1/2 dl cashewpähkinöitä
1 dl oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi
2 rkl sitruunamehua
1 tl (ruusu)suolaa
1 ml mustapippurirouhetta
Kiehautin nokkosia muutaman minuutin. Siivilöin veden pois, painelinkin hieman avittaakseni. Annoin jäähtyä ja sauvasekoitin loppujen ainesten kanssa kunnes massa oli melko hienoa, mutta kuitenkin pähkinämuruja vielä joukossa.
Pestopurkki kourassa aloin kehittelemään päivän pääruokaa. Ajatus lähti peston mehevöittämästä quinoasta, mutta erinäisten vaiheiden jälkeen päädyinkin tekemään
pestoperunoita:
1 kg keitettyjä Lapin puikula -perunoita (uusien perunoiden puutteessa)
n. 2/3 purkkia nokkospestoa
Kuorin keitetyt perunat ja pilkoin. Sekoitin peston joukkoon.
Sitten näköjään unohdin ne jääkaapissa odottelevat linssipihvit ja pestoperunat jotenkin vahingossa jatkojalostuivat perunasalaattimaiseksi jutuksi:
Pestoperuna -salaatti
ed. pestoperunat
3 isoa tomaattia
1 pkt savutofua
hyvä nippu ruohosipulia
(koristeeksi maahumalan kukkia)
Kaikki ainekset samaan läjään.
Näin:
 |
| kyllä ne pestoperunatkin sieltä kurkistelevat, kun oikein kurkistaa :) |
Eikä tässä vielä kaikki. Satuin valitsemaan liian pienen tarjoiluastian, joten kaikki ei mahtunut samaan joukkoon. Lautasille siis lisättiin vielä parsakaalia ja avokadoa. Matka mutkainen, mutta ateria lopulta aika kiva.
ps. 100 g nokkosia voi kuulostaa vaatimattomalta, mutta on oikeasti aika mahtava määrä. Tällainen iso leivontakulhollinen.
pps. Kaikki te, jotka haluatte myös kaapista ulos ja vapauttaa sisäisen maailmanparantajanne! Tulkaa mukaan tähän uuteen facebook -ryhmään. Pelastetaan maailma porukalla vaikka ihan pikku pikku pala kerrallaan. Tule kertomaan oma maailmanparannusreseptisi!
15 kommenttia:
Oi, ihana pesto- ohje ja menee varmasti testiin!!!! Täällä yksi villivihanneksista villiintynyt on aivan tavattoman iloinen jokaisesta uudesta maailman parantajasta! :) iloa tuo myös näiden superfoodien keräämisellä tuleva rahallinen säästö.
Hanna, katselinkin sinun kuusenkerkkäjuomaasi himoiten! Jotain pikajuomaa siitä suunnittelen, kun nyt ei ole kovin suunnitelmallinen eikä sitruunahapollinen tilanne :)
Tämä oli kyllä mukava pesto, vielä purkin pohjat jäljellä, jee.
Tule ihmeessä mukaan tuohon Maailmanparantajat-faceryhmään!
Tosi hyvännäköistä pestoa! Itsekin ajattelin kokeilla tänä kesänä ensimmäistä kertaa nokkosia ruuanlaitossa. Tänään olisi tarkoitus käydä niitä tuolta lähimetsiköstä keräilemässä ja tämä postaus inspiroi kyllä entisestään :) Villiyrtteihin olisi kiva perehtyä enemmänkin, pitänee ostaa joku opaskirja ja ruveta opiskelemaan!
Mervi, kannattaa ehdottomasti alkaa käyttää nokkosta. Mielestäni maku on erittäin helposti lähestyttävissä. Keittoon, smoothieen ja piirakkaankin olen sitä käyttänyt.
Olen käynyt vuosia sitten erittäin hyvän yrttikurssin ja nyt vastikään uuden, joka innosti taas entistä enemmän yrttien kimppuun. On tämä mahtavata!
Hei, täytyypä liittyä, kunhan faceen kerkeän! :)
Heh, sinun innostus kohta tarttuu minuunkin, harmaaseen konttorirottaan :) Ja tuosta inspiroituneena päätin tehä meille linssipihvejä! Pittää tosin katella niitä nokkosiakin.
Nokkospesto on yksi suosikeistani, niin hyvää! Onneksi tuoretta satokautta on vielä jäljellä. Kaunis kuva.:))
Sanna, tähän innostukseen kannattaa kyllä tarttua. Ja ainaskin linssipihvejä kannattaa paistella! Olen aloittelemassa rikkaruohotarhurin uraa,j oten saat sinäkin ihan varmasti nokkosentaimia :D
Kiitos, Jatta. SInä se vasta oletkin villien parissa askaroinut! Nokkosta meidän pihassa riittää näköjään tänä vuonna runsain mitoin. Mutta horsmissa on öttiäisiä niin paljon, ettei meinaa hyviä löytää. Eräs tuntemani luomupappa tosin sanoo, että jos kelpaa toukalle,k elpaa hällekin ;)
Kiva pesto! Villiyrtit ovat kyllä parasta,täällä se meni tänä talvena vähän pieleen kun ei ollut tarpeeksi sadetta.Itsekin olen ollut pari kertaa asiantuntijoiden villiyrttiretkillä ,ja sitä kautta oppinut tunnistamaan ainakin osan näistä Välimeren sadoista villiyrteistä;D
Jael, minustakin oli ihan yllättävän kiva pesto!
Sielläpäin sitä lajirunsautta ja siten opeteltavaakin riittää vielä enemmän. Vaikka jo muutamakin yleinen ja tunnistettava kasvi tuottaa iloa ja monta ruokalajia. Kävin muuten juuri keräämässä kuusenkerkkiä, niiden aika on just nyt.
Nokkospesto on kyllä huippua. Itse arvostan myös villivihannesten ympäristöystävällisyyttä. Käynpä kurkkaamassa fb-sivua.
Outi, minunkin suosikkipestoni juuri nyt. Ja nokkosia riittää aina vain, joten ekoruokaa tiedossa vaikka kuinka :)
Ihanan näköinen pesto/perunat/salaatti! Kylläpä teidän kesäruokapöytä näyttääkin kutsuvalta - ja joidenkin mielestä vegaaniruoka on muka tylsää ja mautonta...
Ensi keväänä itsenikin pitää mennä tuollaiselle kurssille, nimittäin kynnys villivihannesten käyttöön on mulla vielä hieman liian korkea! Eniten huolettaa juurikin se, mistä niitä saa tarpeeksi puhtaasta paikasta... täällä kun on valitettavasti saasteisempaa kuin siellä pohjoisempana ja vähemmän sakeita luonnonvaraisia metsiä. Toistaiseksi siis ihastelen teidän muiden villivihanneskokkailuja :)
Kiitos Pipsa! Blogi onkin yksi mukava väylä rikkoa noita vegeruokaennakkoluuloja. Vaikka terveysintoilulla niitä tietenkin saatta tahtomattaan luoda uusia, tiedä häntä.
Kannattaa ihmeessä mennä kurssille. Hih, minä puolestani täällä pohjoisessa olen kateellinen teille etelän asukeille,k un siellä kasvaa esim. vuohenputkea valtoimenaan. Täällä ei. Pohjoisen metsät ovat havumetsiä, joista ei juuri villivihanneksia löydy, kun taas etelässä on enemmän lehtomaisia metsiä, jotka ovat parempia apajia. Mutta onneksi omalla pihallani on jo vaikka mitä. Paitsi sitä vuohenputkea,m utta taidan kohta saada siitäkin taimen :)
Lähetä kommentti