torstai 12. kesäkuuta 2014

Noitakeitoksia eli nokkoskeittoa

Piti saada perhe ruokittua. Kauppaan ei jaksanut lähteä. Nälkä oli. Kaapeissa ei ollut yhtään mitään.
Mitä nyt kukkapenkit täynnä nokkosia, jääkaapissa se ainainen kasvikermapurkki, ikkunalaudalla yksinäinen sitruuna ja pakastimessa rasiallinen valkoisia papuja.
Ja niin se ruoka taaskin valmistui!




Nokkos-valkopapu -sosekeitto  3:lle

taikinakulhollinen nokkosia  (= reilut 100 g)
2 rkl (oliivi)öljyä
2 sipulia
2 valkosipulin kynttä
5 dl vettä
2 dl kasvikermaa
pakasterasiallinen kypsiä valkoisia papuja (= 4-5 dl)
1 tl (ruusu)suolaa
1/4 tl mustapippurirouhetta
2 rkl sitruunamehua

(+ pinnalle suolaheinäsilppua)

Kiehautin nokkosia runsaassa vedessä muutaman minuutin. Valutin veden siivilässä pois. Kuorin ja pilkoin sipulin, kuullotin öljyssä. Lisäsin myös murskatun valkosipulin joukkoon. Lisäsin veden ja keittelin sipulit kypsäksi. Tässä vaiheessa hyppäsivät loputkin ainekset kattilaan. Soseutin sauvasekoittimella ja kuumensin liedellä vielä ihan pikkuhetken.
Keiton kanssa tarjosin suolaheinäsilppua. Tämän idean sain taannoisella villiyrttikurssilla. Suolaheinästä saa hauskan kirpakoita sattumia muuten melko pehmeän makuiseen keittoon.

Keitto kannattaa syödä kerralla, sillä se alkaa pian menettämään kauniin vihreää väriään.




Vekara ei ole koskaan tykästynyt sosekeittoihin, joten jotakin piti hätäisesti keksiä. No, ensinnäkin otin hänet mukaan poimimaan nokkosia. Varmistin kiinnostuksen vielä tarjoilemalla nokkoskeiton sijaan noitakeitoksiani. Syödessä sitten mietiskeltiin, että missähän vaiheessa muututaan sammakoiksi...


9 kommenttia:

Jonneli kirjoitti...

Pitäisipä maistaa joskus nokkoskeittoa.:) Yleensä vain nokkosia ei ole saatavilla silloin kun tulee ajatus tehdä kyseistä soppaa. Silloinhan ne sitten pistelevät käsiin kun niitä ei kaipaisi lähelleen.;D
Hyvää varmasti!:)

Anni Minerva kirjoitti...

Ai että, tällaiset vihreät noitakeitokset ovat hyviä! ;) Ruokaisakin tämä varmasti on, kun noita papuja on reippaanlaisesti. Mahtavaa olla taas kesän ajan landella, kun ei tarvi kuin astua ovesta ulos niin näkee jo runsaana rehottavan nokkospuskan. Lähiruokaa parhaimmillaan. :)

Paula kirjoitti...

Jonneli, nokkoskeitto on kyllä tekemisen ja maistamisen arvoinen soppa. Ravintoarvot kohdallaan ja makukin on miellyttävä.
Polttelivat nämäkin minua vaikka hanskat oli kädessä. Vaan eipä tehonnut tuo karkotuskeino :)

Anni, meillä näitä noitakeitoksia alettiin nyt ihan urakalla harrastamaan. Meni nimittäin niin hyvin läpi jälkikasvullekin.
Kesä on tosiaan mahtavaa aikaa täällä maalla (talvella sitten sinnitellään). Rikkaruohoja lähempää ruokaa ei olekaan :)

Jael kirjoitti...

Kiva keitto ja vihreä väri on aina bonus;D
Nokkosia tosin täällä korkeintaan ensi vuoden alussa...

Outi Rinne kirjoitti...

Mainio lisä tuo valkopapu nokkoskeittoon. Menee ehdottomasti kokeiluun. Tähän aikaa vuodesta voi todella tuntea itsensä rikkaaksi, vaikka jääkaapissa olisi vain valo :D

Minna Vuo-Cho kirjoitti...

Pihalla olisi nokkosia vaikka kuinka paljon, kun joku vielä keräisi ne.
Blogissani on sinulle haaste!

Paula kirjoitti...

Jael, tästä tulikin oikein kunnolla vihreää. Mietin niitä pinaattikeittoja, joissa uiskentelee joku pieni vihreä hitu siellä täällä... ahaa, nokkosia kasvaa sielläkin, ei tuon levinneisyys ole oikein tuttu minulle.

Outi, mietin myös (sinun vaikutuksestasi kenties), että cashewpähkinä papujen tilalla/ kanssa voisi olla kiva.
Pihan vihreät pelastavat näin kesäisin monesti ja kaupassa käynti harvenee :)

Minna, mites olisi lapsityövoima ;D
kiitos, käynpä kurkkaamassa.

Jatta kirjoitti...

Hauska yhdistelmä tuo pavut ja nokkonen. En olekaan itse koskaan moista yhdistelmää kokeillut, joten kokeiluun..:)

Paula kirjoitti...

Jatta, olen täysin kykenemätön tekemään ruokaa, josta puuttuu proteiininlähde. Sen verran on tullut erilaisten oppilaitosten keittiöiden (hankalana) asiakkaana oltua ja proteiinitonta kasvisruokaa syötyä. Vaikka toki kiitollinen olen kaikille ystävällisille ruokkijoilleni :)