Eihän puolukkaretkellä sentään ihan heti hyökätä eväiden kimppuun, vaan ensin ahkeroidaan. Tunnin poimurointi tuottikin aika mukavan saaliin. Ja mikäpä siinä poimiessa, kun sää oli mitä parhain, ilma raikas eikä näin syksyllä ole enää häiriköiviä öttiäisiäkään jäljellä. Häiriköivä Vekara sentään oli matkassa.
Ja sitten eväät repusta esille! Ihanan mehevien papubrownieiden (äh näitä vieraskielisiä sanoja on vaikea taivutella. Mikä olisi sopiva suomenkielinen sana? Papuruskuainen? :D voi kamala) lisäksi olin pakannut mukaan Muoniosta matkanneita pikkupikkuporkkanoita, pekaanipähkinöitä sekä vaniljalla ja kardemummalla maustettua kaakaota.
 |
| emalikupit on aika ihania |
Papubrowniet 8 palaa
65 g kaakaovoita
1 1/4 dl cashewpähkinöitä
1 tlk mustapapuja (GoGreen, 230g valutettuna)
3/4 dl kaakaojauhetta
3/4 dl intiaanisokeria
1 tl steviajauhetta
1 tl vaniljajauhetta
1/2 dl vettä
3/4 tl psylliumjauhetta
3/4 tl leivinjauhetta
1 dl mulperinmarjoja
Laitoin kaakaovoin sulamaan vesihauteeseen. Sillä aikaa tehosekoitin cashewpähkinät jauheeksi ja lisäsin koneen kulhoon huuhdellut ja valutetut mustapavut ja soseutin. (huom! jos käyttää itse keitettyjä papuja kannattaa lisätä taikinaan suolaripaus) Tehosekoitin joukkoon myös kaakaojauheen, sokerin, stevian, vaniljan, veden ja sulaneen kaakaovoin. Psylliumjauheen ja leivinjauheen lisäsin alkuperäisen ohjeen mukaisesti lusikalla sekoittaen, mutta en usko, että mitään katastrofia syntyisi vaikka nekin tehosekoittaisi. Sekoitin myös mulperit joukkoon.
Laitoin leivinpaperin neliskanttiseen vuokaan ja levitin taikinan 20x17cm kokoiseksi n.1 cm:n paksuiseksi levyksi. Paistoin 175 asteessa 25 minuuttia.
Jäähtyneenä leikkasin paloiksi ja pakkasin retkievääksi. Neljän henkilön voimin söimme koko brownien kerralla. Oli oikein maistuva leivonnainen, yhtään "terveellistä" sivumakua en huomannut. Ensi kerralla voisin vielä lisätä pähkinärouhetta taikinaan taikka ripotella pinnalle ennen paistamista.
 |
| maiskuti |
 |
| Juolukastakin täytyi nappaista kuva, kun ovat niin komeissa syysväreissä. |
9 kommenttia:
Oi mikä herkku! Nyt mustapavut likoon ...
Tosi kauniita kuvia - teillä ollut ihana retkipäivä :-)
Puolukan poiminta on niin kivaa! Varsinkin jos on vielä eväätkin mukana.
Browniet näyttävät ja kuulostavat hyvältä. Ehkä olisi aika ottaa itseä niskasta kiinni ja häätää tätä lapsuuden papukammoa ;D
Voi että, kaikki tässä postauksessa oli niin ihanaa että melkein kyynel tulee silmään pelkästä onnesta ja brownien/puolukoiden himosta :D Teillä on kyllä ollut metsässä ihan supereväät - mahtava tapa muuten opettaa lapsille, että marjojen keruu on kivaa! Itsekin muistan lapsuudesta, että eväshetki oli se marjareissun paras osa, tosin eväät olivat "hieman" kehnommat ja vaatimattomammat kuin teillä...
Voi miten suloisia kuvia:) Puolukat sopivat niin ihanasti brownien päälle. Varmasti olivat hyviä!
Pakko näitä testata. Sopisikohan tuonne joukkoon jotkut marjat, vaikka vadelmat?
Nina, olivat kyllä kiva eväsherkku. Puolukka-aika on tosi mukavaa aikaa ja silloin voi myös eväsretkeillä. Toisin kuin mustikka-aikaan vaan äkkiä äkkiä hikipäässä marjat matkaan ja itikoita karkuun.
tanY, onko tämä sinun nimesi hieman muuttunut kirjoisasultaan? samaa mieltä puolukanpoimimisesta. Siistiä, helppoa ja nopeaa. Näillä brownieilla papukammo on helppo kadottaa :)
Pipsa, juurikin tuota kovasti yritän, että Vekara viihtyisi metsäretkillä. Puolukkaretkeily onkin sujunut hieman paremmin kuin mustikkaretket, kun sääskiä ei ole ja maasto on helpompaa kulkea pikkujaloillakin.
Kiitos Kaisu, kyllä nuo reippaan punaiset puolukat hieman parantavat ruskean kökkäreen visuaalista ilmettä ;D
Liisa, kokeile ihmeessä omanlaista versiota. Uskoisin,e ttä marjatkin sopisivat joukkoon.
Vaihtelu virkistää, niin nimessä ku syömisissä ;D Huvittaa tuo itseäkin, kanssaihmisten helpotukseksi lupaan palata pieniin kirjaimiin ;)
Jäit niin mieleen näistä brownieista että oli pakko omalle metsäretkellekin leipoa jotain! tein blondisseja brownieiden sijaan :) Julkaisen reseptin kunhan ehdin. Mutta kuinka ihanaa oli syödä metsässä herkkuja!
Jään Liisa odottelemaan sinun versiotasi. Jänniä tällaiset resptiketjut, mihin lopulta päädytäänkään.
Kun olin pieni, isällä oli aina voileipien lisäksi suklaata mukana metsäretkillä. Siitä minullekin on jäänyt käsitys, että herkut kuuluvat metsäeväisiin.
Lähetä kommentti