Kesäkurpitsasnäksit

Vekara: "Onko te kuivettunutta kesäkuupistaa?"
Minä: "On, kesäkurpitsasipsiä"
Vekara maistaa ihan pikkiriikkisen.
Vekara: "Onko meillä oikiaa tipsiä? Pitäis ostaa."

Jälkikasvun kiittämättömyydestä huolimatta olin itse niin tyytyväinen, kun sain kaksi viimeistä kesäkurpitsaani näin mukavasti kulutettua. Ensimmäinen kesäkurpitsasipsiyritelmäni kuivui ritilöihin kiinni ja niiden irrottaminen olikin sitten työläämpi juttu. Vahingosta viisastuneena kerron nyt, miten lopulta onnistuin.

KesäkurpitsaSnäksit

2 isomman puoleista kesäkurpitsaa
2 rkl ravintohiivahiutaleita
2 ml ruususuolaa
1/2 tl paprikajauhetta
1 ml mustapippurirouhetta
+ öljyä voiteluun

Leikkasin kuivurin ritilöitä hieman pienemmät leivinpaperit. (Vanhassa Orakas -kuivurissani on alunperin 5 ritilää, mutta se yksi on jo pitempään ollut hukassa. Nyt kuivuri käy siis täydellä kaliiberilla neljän ritilän voimin. Kahdesta kesäkurpitsasta riitti juuri tasan neljälle ritilälle.) Sipaisin leivinpaperit öljyllä. Suikaloin kesäkurpitsat juustohöylällä ja asettelin vieriviereen leivinpapereille. Näin:

Hieroin hiivahiutaleet kupissa lusikalla hienoksi ja sekoitin niihin muut mausteet. Ripottelin tasaisesti kesäkurpitsasiivujen päälle. Laitoin ritilät lasteineen kuivuriin ja kuivattelin pari-kolme tuntia. Otin leivinpaperit pois ja siirsin kesäkurpitsasiivut ritilöille. Ja takaisin kuivuriin. Kahden tunnin kuivatuksen jälkeen säikähdin, sillä taas siivut meinasivat juuttua kiinni ritilöihin. Olisi varmasti pitänyt kuivattaa pitempään leivinpapereiden päällä tai sitten käydä siirtelemässä hitusen aiemmin. Paria siivua lukuunottamatta irtosivat kuitenkin ehjinä.
Jatkoin kuivattamista vielä 2-3 tuntia ja snäksit olivat valmiit! Kevyitä ja ohuen ohuita, mukavasti mausteisia.