Kesä meni ja niin meni se viimeinenkin työpäivä. Olen sitä sorttia, joka tykkää muutoksista, joten taas tuntuu, että maailman mahdollisuudet ovat avoinna ja kutsuvat. Innolla odotan syksyn kasvisruokakurssejani ja mietin, että mitähän muuta tässä vielä keksisi.
Ei sillä, ettenkö olisi töissäkin viihtynyt. Viihdyinpä hyvinkin! Ja kuten asiaan kuuluu, hyvästiksi työkavereille leivoin muffareita.
PunaherukkaKookosMuffarit 16 kpl
3 dl vehnäjauhoja
1 dl kookoshiutaleita
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 1/2 tl leivinjauhetta
1 tlk (200ml) kookosmaitoa
125 g sulatettua margariinia
reilu 2 dl punaherukoita
Sekoitin keskenään jauhot, kookoshiutaleet, sokerit ja leivinjauheen. Lisäsin kookosmaidon, margariinisulan sekä herukat. Sekoitin varovasti, etteivät herukat murskaannu. Laitoin paperiset muffarimuotit muffaripellille ja jaoin taikinan niihin. Paistoin 175 asteessa n. 25 minuuttia.
Jäähtyneiden muffareiden päälle pursotin vaniljasokerilla maustettua soijakermavaahtoa ja koristelin punaherukkatertuilla.
Mikähän ihme siinä on, että nämä kookosmuffarit ovat aina vähän littanoita? Oletteko muut huomanneet saman? Onneksi kuorrutus piilottaa :D
7 kommenttia:
Aivan vesi herahti kielelle ihaillessani muffareitasi - äidin punaherukka-murupiiras oli yksi lapsuuteni herkuista, joten näitä täytyy ehdottomasti kokeilla!
Kookoksen makeus ja punaherukoiden hapanimelyys ... mmm!
Jos asuisin lähempänä, osallistuisin kasvisruokakurssillesi - laitathan muutaman postauksen sieltä tänne Veikeään Versoon?!
Niin nättiä!
Ihanan herkullisen näköiset muffarit:)Pursotus ja koristelu tosi nätit!
Kiitokset kaikille kommenteistanne! Oli ihan pakko käyttää noita punaherukoita koristeena, nehän loistavat heleästi kuin jalokivet.
Saapa nähdä Nina, saanko yhtään julkaisukelpoista kuvaa näppäistyä kursseilla. Tai kehtaanko edes kameraa mukaan ottaa. En ole kauhean hyvä ottamaan nopeita kuvia toiminnan tiimellyksessä.
Kauniita ovat kyllä, eikä littanaisuus haittaa noin komeiden pursotusten ja marjojen alta :-) Ihanaa että tuntuu että elämässä on sopivasti jännityksen makua ja muutosta - kyllä silloin jaksaa vähän paremmin syksyn ankeaa pimeyttä ja sadetta. En ole koskaan tehnytkään kookosmaidosta tai -hiutaleista muffineita, varmasti makoisia! Joko kookoksen rasvaisuus vetää muffineita kasaan tai sitten on joku kemiallisesti monimutkaisempi reaktioyhtälö kyseessä, ja niihin juttuihin en valitettavasti osaa sanoa juuta enkä jaata :D
Tosi ihanan näköisiä! :)
Kiitokset inga ja Pipsa!
Toinen uunillinen oli muuten vähemmän littanaa, joten vedän siitä sellaisen johtopäätöksen, että kookosmuffareiden taikina saisi olla aika jämäkkää, jolloin tulisi ehkä muhkeammat muffarit. Jauhot olivat siis toiseen pellilliseen mennessä ehtineet imeä nestettä.
Miten tämä teorian selittäminen tuntuukaan näin vaikealta ja epäselvältä. Toivottavasti tulin kuitenkin ymmärretyksi :D
Lähetä kommentti