tiistai 18. kesäkuuta 2013

Kaksi tapaa tuunata kesäkeitto: savua ja sitruunaa

Tiedetään, tiedetään...eihän se kesäkeitto läheskään kaikille maistu. Myönnän, että itsekään en aiemmin ollut järin innostunut. Nyt olen aika tykästynyt, mutta pientä tuunausta se vaati. Savuisan kesäkeiton keksin mielestäni ihan itse viime kesänä ja sitruunaisen kesäkeiton taas hoksasin vasta nyt Ruokahommia -blogista ja heti sain inspiraation. Molempiin keittoihin lisäsin vielä proteiininlähteen, koska en vain kykene tekemään ruokaa ilmankaan. Se on eräs neurooseistani ;)


Kesäkeitto  6-7 kulhollista

6 uutta perunaa
3 varhaisporkkanaa tai kourallinen pitkiä vihreitä papuja
3 uutta sipulia varsineen
n. 1 l vettä
1 parsakaali varsineen (= n.300 g) tai puolet pienehköstä kukkakaalista
200 g pakasteherneitä
2 1/2 dl kaurakermaa
1 1/2 tl suolaa
n. 1/2 tl mustapippurirouhetta tai sopivat ripsaukset valkopippurijauhetta
+ nokare margariinia tai loraus öljyä
+ viimeistelyyn ruohosipulia /persiljaa/ tilliä

Pesaisin perunat ja porkkanat. Pilkoin ne sekä sipuleiden valkoisen osan. Laitoin veden kanssa kattilaan kiehumaan. Kun olivat kypsiä lisäsin paloitellun parsakaalin (käy yhtä hyvin kukkakaali) sekä sipulien varret suikaloituna ja kiehutin vielä muutaman minuutin (tässä vaiheessa lisätään myös vihreät pavut jos niitä haluaa käyttää). Lisäsin herneet, kerman ja mausteet sekä rasvalisän ja hienonnetut yrtit.
Näinhän se perinteinen kesäkeitto suurinpiirtein valmistuisi.

sitruunainen kesäkeitto

Tuunaus sitruunalla

Lisäsin loppuvaiheessa vielä:
1 1/2 tl raastettua sitruunan kuorta
2 rkl sitruunan mehua (tämän verran kuorta ja mehua tulee yhdestä pienestä sitruunasta)
1 tlk keitettyjä kikherneitä huuhdottuna ja alutettuna

savuinen vihreä versio

Savutuunaus

lisäsin loppuvaiheessa vielä:
1 1/2 tl savupaprikajauhetta
1 pkt savutofua kuutioituna


Molemmat versiot maistuivat meidän perheelle mainiosti. Itse ilahduin erityisesti sitruunaisesta, koska se oli taas jotain vähän uutta. Vekara taas "perinteiden vaalijana" ryystää mieluummin savuista keittoa.



Kesäisten keittojen lisäksi tarjoilen hieman kesäisiä kuvia pihastani:

syreenit loistossaan

koiranputkia niityllä

kaunokuusama

oravanmarjat sateen jälkeen

12 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Ihania kesäkuvia:) Minä kuulun niihin joille pelkkä kesäkeiton ajattelu tuo yök-reaktion.Mutta tuota savuista voisin ehkä maistaa.....

Paula kirjoitti...

Hih hih Jael, olitkin mielessäni tätä kirjoittaessani.

Anni Minerva kirjoitti...

Kyllä tuollainen keitto kelpaisi! :) Vaikuttaa herkulta.

Paula kirjoitti...

Kiitos Anni. Olinkin aika tyytyväinen isoon annostukseen niin ei kummankaan keiton kohdalla tarvinnut seuraavana päivänä miettiä, että mitähän tekisi ruuaksi. Mutta nyt alkaisikin olla jo muiden kesäruokien aika!

Rva Patalintu kirjoitti...

Noita pitää kyllä molempia koittaa! Mun mielestä alkuperäinenkin kesäkeitto on ihanaa. Meillä tehdään aina veteen niin saan miehenkin syömään... Mutta jospa näillä tuunauksilla pääsisi takaisin "maitoiseen" versioon ;)

Hyvää juhannusta!

Paula kirjoitti...

Rva Patalintu, kokeile ihmeessä. Vesikeitot ovat kyllä ihan hyviä, oikeastaan kaikkein karmeinta on sellainen tosiylisuperkermainen ällötys, hyih.
Kiitos ja mukavaa juhannusta sinnekin! Lähdenkin Rovaniemen juhannukseen ja synttärihumuun.

Outi Rinne kirjoitti...

Kyllä nyt on kesäkeitto jalossa muodossa! Kumpikin lähtee ehdottomasti kokeiluun. Ja voi, siellä on vielä syreenejä. Täällä on paras kukkaloisto jo hiipumaan päin. Ruusut tosin nyt aika hehkeänä ja jasmikkeet aloittlee.

Paula kirjoitti...

Jalotofulla keittokin jalostuu :D
Hieman alkaa olla jo rupsahtaneet syreenit täälläkin, tuosta kuvasta on joitakin päiviä aikaa. Ruusut alkavat aukaista nuppujaan myös täällä. Jo ennen juhannusta, se onkin ennätysajoissa! Kohta täytyy varmasti laittaa niitä ruusukuviakin, sen verran kovasti näyttää kukkia tulevan.

Nina kirjoitti...

Olinpas unohtanut kesäkeiton kokonaan - sen hyvä tuoksu tuli heti mieleen kuviasi katsellessa! Nyt onkin tuoreet herneet ja kaikki muutkin ... saa nähdä, mitä pojat sanoo (ne varmaan onkivat herneet ja muut vihannekset lautasenviereen - mutta nauttivatpahan liemestä ja perunoista - taikka sitten yllätyn ja he popsivat kaikki ... jaa, näinköhän?! :)

Paula kirjoitti...

Voi pojat! No, kyllä meidänkin Vekara lajitteli porkkanat keitosta pois. Kuulemma tykkää vain kylmistä porkkanoista, ei lämpimistä. Toivotaan, että pojat sittenkin järjestävät yllätyksen ja popsivat vihanneksetkin.

Elina kirjoitti...

Oi voi, miksihän minä en ikinä tee kesäkeittoa, vaikka siitä tykkäänkin. Pitääpä korjata tämä virhe kesän kuluessa.

Oikeastaan tulin sanomaan sitä, että sovelsin hillo-ohjettasi ja tein raparperihilloa. Voi kuinka hyvää! Selostusta löytyy blogistani. Ja linkitin sinun blogiin. Jos se ei sovi, niin kerrohan.

Paula kirjoitti...

Elina, kesä on aina niin lyhyt ja kiireinen, ettei siinä millään ehdi tehdä tai syödä kaikkea mitä haluaisi ja kuuluisi. Minullakin on jäänyt monesti väliin sellainen tärkeä kesäruokalaji kuin mansikkakakku!
Olipas mielenkiintoinen tuo hillosi. Ja tokihan linkitys sopii :)