keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Mahottoman ruma kakku ja muita yritelmiä

Yksinäisen ystävänpäivän ratoksi vietin kovasti aikaani keittiössä ja sain aikaiseksi vaatimattomia tuotoksia. Tuo oli oikeastaan melko vähättelevästi ilmaistu. Todellisuudessa tuotoksena oli varmasti maailman rumin kakku ja vähemmän nättejä keksejä.


Tiesinhän, ettei keikauskakku niin kovin hyvän näköinen ole, mutta ihan näin kamalaa tulosta en odottanut ;) Siltikin kehtasin juuri tarjota tätä vieraille. Vähän kyllä otti lujille. Ja tässä vielä toinenkin kuva "ihasteltavaksenne".


Ruma omenakeikauskakku

täyte
1 1/2 omenaa
2 rkl intiaanisokeria
1 tl kanelia
20 g sin. Keiju-margariinia
Levittelin margariinin vuoan pohjalle ja sipauksen reunoillekin. Käytössäni oli tuollainen aika pieni sydänvuoka, ystävänpäivän kunniaksi. Sekoitin sokerin ja kanelin sekä ripottelin ne vuokaan. Siivutin omenat ja ladoin pohjalle.

taikina
3 dl vehnäjauhoja
1 1/4 dl intiaanisokeria
1 tl vaniljasokeria
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl raastettua sitruunankuorta
100g sulatettua Keijua
1 dl vettä (aika karua.. voisi olla vaikka kookosmaitoa)
Sekoitin ja levitin omenoiden päälle. Paistelin kakkusta 175 asteisessa uunissa 35 minuuttia, joka oli turhan pitkään. Kakku pääsi vähän kuivahtamaan, mikä ei tietenkään kuulu asiaan, varsinkin kun kyseessä on keikauskakku. Kumosin lämpimänä tarjoilulautaselle. Söimme vaniljakastikkeen kera, vaikkakin jätski olisi parasta.
Kakku ei varmastikaan olisi ihan näin ruma jos olisin käyttänyt tavallista sokeria. Intiaanisokerin "ansiosta" tämä oli erittäin ruskettunut pinnaltansa.
Seuraavan kerran tekisin teikinastakin pehmeämmän, siis enemmän nestettä, niin pysyisi helpommin mehevänä.


Koska tiesin 2/4 syöjistä olevan ihan pieniä, otin leivonnassa huomioon hieman myös terveysaspektia. Siksipä käytin seuraavissa kekseissä täysjyväjauhoja sekä ah, niin herkkua ja ravitsevaakin maapähkinävoita. Viimeisenä esiteltäviin suolakekseihin ajatus taas syntyi ihan vain siksi, että piti saada tahinipurkin pohjat käytettyä johonkin.

Maapähkinäkeksit 25 kpl

1 dl vehnäjauhoja
1 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 dl intiaanisokeria
2 tl vaniljasokeria
1/2 tl leivinjauhetta
1 dl maapähkinöitä rouhittuna
100 g Keijua
95 g maapähkinävoita
1 rkl vettä
Sekoitin kuivat ja sitten margariinin ja määpähkinävoin joukkoon, lopulta vielä vesi. Pyörittelin palloiksi ja litistin leivinpaperoidulle pellille. Paistoin 175 asteessa n. 15 min.
Ja koska maapähkinävoikekseihin sopii erinomaisesti suklaa (ja ovat muuten aika ankean näköisiä) kastoin keksit vielä sulatetussa suklaassa. Suklaata kului n. 120 g ja sekoitin sulan suklaan joukkoon myös teelusikallisen öljyä. Älkää kysykö miksi. Niin muutkin tekevät ;)



Seesamsuolakeksit 

1 dl täysjyväjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1/2 dl seesaminsiemeniä (käytin kuorimattomia, mutta kuoritut ovat miedomman makuisia tottumattomille)
1/2 tl ruususuolaa + hippunen pinnalle
1/2 tl leivinjauhetta
2 rkl tahinia
2 rkl oliiviöljyä
4 rkl vettä
Sekoitin tasaiseksi taikinapalloksi ja kaulitsin ohueksi. Taisi tulla reilun puolen pellin kokoinen levy. Rullasin taikinapyörällä ruuduiksi ja piikittelin vielä haarukalla. Suolaripaus vielä pinnalle ja uuniin. Paistoin 175 asteessa 15 minuuttia.

Mies maisteli puolet suolakekseistä viinilasillisen ja oliivien kera. Yritti ehdotella jotakin levitettä päälle, mutta en antanut. Itse tykkäsin eniten maapähkinäkekseistä, kuten Pienikin. Tosin hän nakersi vain suklaapuolet ja jätti isille suklaattomat puolet :) Parasta kaikesta oli kuitenkin se keksitaikina, oi oi! Pieni auttoi pyörittelemään keksejä, mutta kun huomasin palleroiden päätyvän pellin sijasta suuhun, häädin avustajan loitommalle ;)


4 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Niinhän sen on! Mutta kissakuvista tykätään, anna palaa! :D (jos onnistut, hih!!)

Paula kirjoitti...

Jos kissoja pitää esitellä, niin olen ottanut tavakseni turvautua harvinaisen onnistuneeseen kuvasarjaan, jonka sain näpsittyä muutama vuosi sitten. Katsotaanpa josko tänne vielä ilmestyisivät.

Ranja kirjoitti...

Kiva, kun vierailit blogissani! Vegaanisyömistä on tosiaan tarkoitus alkaa tehdä enemmänkin, ja hankinkin itse asiassa myös sen mainitsemasi Vohvelisankari-kirjan. :)

Mun mielestä tuo kakku ei ole yhtään ruman näköinen, päinvastoin. ;)

Paula kirjoitti...

Hei Ranja!
nyt kun olen tuota kakkusta katsellut, niin se alkaa näyttää itseasiassa aika sympaattiselta rumuudessaan.
Tuo kirja on varsinainen todistus siitä, että vegaaninen elämä ei ole luopumista ja ankeutta. Hirmu rasva- ja sokeripommeja kirja täynnä, hui!
Vierailemisiin :)