Vegen helpot nuotioherkut

Ihan omin pikku kätösin tein tuollaisen vaatimattoman nuotiopaikan meille. Vähän köpönenhän se on, mutta yllättävän toimiva ja iloa tuova. Kätevästi tuolla käyttelee myös muurikkaa, mutta nyt keskityn kertomaan omat vinkkini ihan pelkästään nuotiolla valmistuvista helpoista herkuista. Ne muurikkavinkit tulevat sitten joskus tulevaisuudessa... ehkä.

Yleensä on parasta odottaa, että nuotion lieskat vaimenevat. Herkkujen paistaminen on helpompaa kuumana hehkuvan hiilloksen kuin kärventävien liekkien päällä. Jos vain malttaa odottaa...ei ole oma vahvuuteni se ;)

1. TOFUNAKIT

Ainakin isommista marketeista löytyy Poutun tofunakkeja (kuva alempana). Nakit on maustettu aika "ennakkoluulottomasti" esim. kookoksella, mutta ajavat kuitenkin asiansa nuotionakkeina vallan hyvin, kun päälle pursottelee reilusti sinappia ja ketsuppia.  

kuva valmistajalta

2. TIKKUPULLA TAI -LEIPÄ

tehokkaasti kolmen tikun taktiikalla

Tee mieleisenlainen pulla- tai sämpylätaikina ja kääräise tikun ympärille. Kannattaa paistaa testipulla ensin, niin oppii kuinka paksu suikero taikinasta kannattaa tehdä ja millä etäisyydellä nuotiosta paistaa, ettei jää sisältä raa'aksi ja käristy pinnalta. Harjoitus tekee mestarin!

Pullan kanssa hilloa ja leivän kanssa margariinia nam.

3. SUKLAABANAANIT

Ehkä se nuotioherkuista herkuin! Tee syvät viillot kuorellisiin banaaneihin ja paina suklaapalat banaanien sisälle. Kääräise kaksinkertaiseen folioon ja asettele hiillokselle. Kurkkaa välillä nyytin sisään. Valmiiden banaanien kuoret ovat mustuneet ja suklaa on sulanut.

4. PAAHDETUT VAAHTOKARKIT

Vai olisiko tämä sittenkin se herkuin? Rapeksi paahtunut (ehkä vähän mustunutkin) kuori ja pehmeä sisus, aijai. Paahtamisessa kannattaa olla varovainen, ettei polta karkkiansa. Näitä on mukava paistella!
Vegaanisia vaahtokarkkeja myydään ainakin Vegetukussa. Kurkkaa linkkiin, kuvaa en nyt onnistunut laittamaan.

Vielä on kesää ja nuotiokelejä ihanasti jäljellä. Kerro omat helpot vinkkisi, niin saatanpa kokeilla!


ps. arvontaan ehtii vielä osallistua


Tervetuloa Kukka-Maaria lukijaksi!

Helpoin ja herkuin suklaamoussekakku

Tätä kakkua on tullut tehtyä viime aikoina vähän joka suuntaan. Eikä ihme! Tässä on niin moni elementti kohdillaan, ettei tosikaan. Helppo ja nopea, siltikin mahoton herkku. Eikä edes uunia tarvita, joten soveltuu hellepäivänä leivottavaksi. Raaka-aineitakin tarvitaan vain muutama, ja ainakin meillä niitä on aina kaiken varalta kotona.

MinttuSuklaaMousseKakku 

Pohja
60 g Margariinia (sininen Keiju)
170 g Digestive-keksejä

Murskasin keksit, sulatin margariinin ja sekoitin ne keskenään. Painelin seoksen öljyttyyn 24 cm:n irtopohjavuokaan pohjalle.

Täyte
200 g tummaa suklaata (esim. Pandan hurmaava tumma)
1 prk Vispautuvaa Alpron soijakermaa
n. 8 tippaa piparminttuöljyä
(2 rkl tomusokeria)
+ rasia kotimaisia (pakaste)vadelmia

Paloittelin suklaan ja sulatin mikrossa. Vispasin soijakerman melkein valmiiksi vaahdoksi piparminttuöljyn (ja tomusokerin) kanssa. Kaadoin joukkoon hieman jäähtyneen suklaasulan ja vispasin voimakkaasti sekaisin. Kumosin seoksen pohjan päälle ja levittelin vuokaan lusikalla. Annoin jähmettyä jääkaapissa yön yli. Irrottelin vuoan ja koristelin kakun vadelmilla. Ja näin kesäaikaan myös kukkasilla.

Kakun menestystarina alkoi Vekaran 4v synttäreillä. Olen sittemmin pienentänyt ohjeen, jotta se sopii vähemmällekin väelle tarjottavaksi. Joskus on kyllä käynyt niinkin köpelösti, että tämä on loppunut kesken, joten kannattaa harkita, josko sittenkin tekisi sen isomman kakun :D

Huom! Edellisessä jutussani onpi arvonta meneillään.

Tervetuloa lukijaksi Leena!

Härkäpapu-tabbouleh -kilpailua ja arvontaa

Varoitus! Nyt saattaa seurata tavanomaista enemmän tekstiä! Ja painavaakin asiaa blogin kepeästä linjasta poiketen..

Sain "kutsumuksen" Tulevaisuuden ruokalautanen -kilpailuun . En ole yhtään kilpailuhenkinen, mitä tulee kokkaukseen tai bloggaukseen, mutta tähänhän on aivan pakko lähteä mukaan, sillä aihe on minulle niin sykähdyttävä. Kilpailun tiimoilla mietitään, miten ruoka tuotetaan kasvavalle ihmismäärälle kestävästi ja millaista ruokaa tulevaisuudessa lautasiltamme löytyy. Tarkoitus on keksiä resepti, joka on maistuva, ravitseva ja kestävästi tuotettu.

Rattaat lähtivät heti pyörimään (väsyneessä) päässäni. Mitä tulevaisuudessa syödään? Pitäisikö sitä tulevaisuuden ruokaa syödä jo nyt, eikä vasta sitten kun on aivan pakko? Voin esittää joitakin ajatuksia, oletuksia ja toiveita.

Uskon ja toivon, että tulevaisuuden ruoka on, jos ei täysin kasvisperäistä, niin ainakin erittäin kasvispainotteista. Sillä saadaan jo huomattavasti pienempi "haarukanjälki" kuin sekaruualla. Vaikka näyttäisi myös siltä, että eläinten pidolla on myös annettavaa luonnon monimuotoisuudelle, ei se nykyisellä mittakaavalla ole millään tavalla kestävää.
Kasvisruokaakin voi kuitenkin hioa pienillä teoilla vielä hivenen kestävämmäksi. Esimerkiksi jättämällä riisit ostamatta, sillä viljelytapa tuottaa paljon metaanipäästöjä. Tai suosimalla sesongin kasviksia, esimerkiksi talvella lämmitetyissä kasvihuoneissa kasvatetut vihannekset ja yrtit ovat niitä kasvikunnan "pahiksia".

Lähiruoka ja hyötyviljely ovat näemmä nousevia juttuja, ja hyvä niin, vaikka kumpikaan ei ole suoraan tae ekologisuudesta. Niitä voidaan harrastaa niin monella tapaa. Hyötyviljelyn suosion kasvu ilahduttaa minua erityisesti, sillä lähempää ruokaa ei olekaan kuin omassa pihassa kasvava. Luomuna tottakai! Ja samaan kappaleeseen mahdutan toiveeni luomun suosion räjähdysmäisestä kasvusta.

Vaikka kaukaakin rahdatut kasviproteiinin lähteet ovat ihan ekoruokaa, näyttäisi siltä, että kotimainen kasviproteiini on nousussa. Nyt on jo saatavilla sekä härkäpavusta että hampusta kokonaisia siemeniä, rouhetta ja jauhojakin. Ihan joka markettiin nuo tuotteet eivät vielä ole ehtineet, mutta toivottavasti pian. Vielä joku päivä se hampunsyöntikin on ihan normijuttu, eikä pelkkää epäilyksiä tai hihityksiä aiheuttavaa hippimeininkiä.

Ekologisinta ruokaa on ruoka, jota hankkiakseen ei tarvitse käynnistää autoa! Eli omien viljelmien lisäksi voidaan hyödyntää viljelmillä kasvavat rikkaruohot ja pihapiirin (tai kävely/pyörämatkan päässä olevat) villivihannekset. Villiytyminen näyttääkin olevan valloillaan ihan huippukokkeja myöten, jippii! Eikä unohdeta myöskään marjoja ja sieniä!

Ehkäpä tulevaisuuden ruokailija on myös säästäväinen. Etten nyt vain antaisi itsestäni liian puhtoista mielikuvaa, niin täytyy tunnustaa tämän olevan oma kompastuskiveni. Olen kauhea ahmatti! Ja teen myös heräteruokaostoksia, joten ruokaa menee toisinaan myös hukkaan. Roskiin (tai kompostiin) menevä ruoka isontaa "haarukanjälkeä" tarpeettomasti.




Unohdin listasta varmasti ainakin puolet, mutta siirrytäänpä pikkuhiljaa siihen reseptiin. Kunnianhimoisesti halusin tiivistää kaiken tuon edellä mainitsemani yhteen reseptiin ja teinkin monenmoista kehitelmää. Sattui kuitenkin niin, että ehdin jo ennen tietoa kilpailusta, julkaista kaikista paino- ja kilpailukelpoisimmat villiyrttiviritykseni (tosin uusiakin saattaa olla luvassa). Otinkin askeleen taaksepäin ja palasin tuttuun ja turvalliseen, perinteisen reseptin uudelleen säätämiseen:  kyseessä on kesäruokiemme suosikki - tabbouleh, josta saadaan kokonainen ateria (kotimaisilla härkä)pavuilla terästettynä.

Ruuanlaitto alkaa kierroksella puutarhassa. Saaliina tällä kertaa reilu nippu persiljaa, kokoelma omia tomaatteja, ruohosipulin lehtiä ja pari kukkaakin.

Härkäpapu -tabbouleh  n. 5 annosta

2 dl bulguria, kvinoaa tai kotimaista ohraa/kauraa (pakkauksen ohjeen mukaan keitettynä)
4 1/2 dl (eli pakasterasiallinen) keitettyjä härkäpapuja
4 1/2 rkl sitruunan mehua (=1 mehukas sitruuna)
4 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
1/3-1/2 tl mustapippurirouhetta
1 1/4 tl suolaa
6 kaupan tomaattia (tai eripari kokoelma omia)
1/2 isosta kurkusta
iso nippu persiljaa
pikku nippu ruohosipulia
+ koristeeksi ruohosipulin kukkia

Keittelin kvinoat, joita tällä kertaa käytin tabboulehin pohjana, kypsäksi. Jätin jäähtymään. Kaadoin härkäpapujen kanssa isoon kulhoon. Sekoitin mausteet sitruunan mehusta suolaan papujen ja kvinoan joukkoon. Jätin maustumaan ja silppusin ruohosipulit ja persiljat. Kannattaa ahkeroida persiljoiden hienontamisen kanssa, jos käyttää poimulehtistä persiljaa, sillä se tuntuu suussa ikävän karhealta, jos ei ole tarpeeksi hienoksi silputtu. Kuutioin tomaatit ja kurkun. Ja sekoitin kaiki sekaisin. Pinnalle ripsottelin vielä koristeeksi ruohosipulin kukkia.

Vinkkinä voin kertoa, että tabbouleh syntyy monen muunkin vihreän voimin. Jos persiljat eivät kukoista (ja vaikka kukoistavatkin) niin esim. tilliä, vesiheinää/pihatähtimöä, suolaheinää, siankärsämöä, mustaherukan lehteä ja horsmaa voi käyttää. Mitä vain puutarhakierrokselta mukaan tarttuukaan. Toimii. Olen kokeillut.

Tabbouleh on sesonkiajattelun mukaan kesäruokaa. Tulevaisuuden viherpiipertäjä käyttää talvella tuoreiden sijaan kuivattuja yrttejä ja tomaatin sekä kurkun sijaan juureksia ja kaalia.

Jos nyt joku jaksoi tänne asti lukea niin kysäisempä vielä, että:
Mitä ajatuksia tulevaisuuden ruoka herättää sinussa? Heitä kommenttilaatikkoon ajatus/idea/vinkki/veikkaus niin osallistut arvontaan. Voit toki kommentoida muutenkin, joten mainitse jos haluat tuohon arvontaan osallistua. Aikaa vastata on heinäkuun loppuun. Palkintona onnekkaalle lähetän omin käsin ostamani pakkaukset kotimaista hamppua ja härkäpapua.
Hyvät ideat saatan ottaa käyttöönkin!

Gluteenittomat suosikkikeksini sekä Evoke -maistiaiset

Olen täysin ihastunut kauran ja mantelin yhdistelmään leivonnassa. Ihastukseni alkoi tästä keksiohjeesta, joka on sittemmin muokkaantunut alla olevaan muotoon. Nämä pysyvät paremmin koossa ja (ihanan makuinen) kookospalmusokeri vaihtui paremmin saatavilla olevaan (ja myöskin aromikkaaseen) intiaanisokeriin.
Jostain ihmeen syystä Vekara ei tykkää näistä yhtään, mutta jääpä enemmän minulle, kjäh kjäh.. Aivan täydellisiä kahvin kavereita jos minulta kysytään. Eivätkä vierasta teetäkään. Vähän niin kuin Digestivet. Siis samalla lailla koukuttavia ja hyviä peruskeksejä, mutta kyllä tässä vertailussa jäävät Digestivet selvästi kakkosiksi.

Manteliset kaurakeksit  nro. 2    (yli 20 kpl)

2 1/2 dl hienoksi jauhettua kaurajauhoa (keliaakikoille puhdaskauraa)
2 dl mantelijauhoja
1 1/2 dl intiaanisokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
2 tl psylliumjauhetta
150 g margariinia (sininen Keiju)
1 rkl vettä
+ koristeeksi mantelirouhetta

Sekoitin kuivat ainekset ensin yhteen. Lisäsin margariinin ja nypin jauhoihin sekä lopuksi vielä veden. Annoin taikinan jähmettyä jääkaapin viileydessä. Muotoilin leivinpaperin päälle kolme pötkylää ja litistin ne. Tämä sujuu parhaiten kostutetuin käsin. Ripottelin päälle rouhittua mantelia ja painelin sen kiinni taikinaan. Paistoin 175 asteessa n. 15 minuuttia. Viipaloin terävällä veitsellä kun keksipötkyt olivat vielä lämpimiä. Annoin jäähtyä täysin kunnolla ennen siirtelyä, sillä keksit kovettuvat vielä.



Ja nyt onkin historiallinen hetki blogissa! Olen saanut (hox)ilmaisia(hox) maistiaisia ensimmäistä kertaa ikinä! Ihmettelin pitkään, että mistä ne kaikki tuotenäytteet muihin blogeihin ilmaantuvat, mutta niin vain minuakin näissä merkeissä lähestyttiin. Koska aihe liippaa blogin teemaa läheisesti, otin tarjouksen vastaan.

Jälleen kerran maistelimme kolmen sukupolven voimin Evoke -energiamehujuomia. Täytyy kertoa, että tämä oli samalla ensimmäinen kerta kun yleensäkään energiajuomaa maistoin. Hieman epäileväinen nimittäin kyseisiä juomia kohtaan olen. Nämä juomat sen sijaan vaikuttavat valmistusaineiltaan melko viattomilta ja taitavatkin olla vähän eri maata energiajuomien rintamalla. Ihmeellistä on, että pullolliseen on saatu mahtumaan peräti 10 g proteiinia!
Makuina on appelsiini ja trooppiset hedelmät. Vilpittömästi voin kehaista, että maku oli kummassakin hyvä. Hedelmäisen raikas ja samalla pehmeän täyteläinen. Koostumus hieman tavallista mehua paksumpi.


Toivotan Veeran ja AnuUn tervetulleiksi seuraan!

Malja kesälle! mustaherukanlehtijuomaa raakana

No tulihan se kesä viimein! On taas aika vaihtaa höyryävät teekupposet kylmiin juomiin.

Minusta mustaherukan aromi on ihana, sen lehtiä pitää aina hypistellä ja nuuhkia. Samoin Louhisaaren juoma on aivan mahtavaa. Jotenkin minulla ei vain ole viitseliäisyyttä sen tekemiseen, vaikka herukkapensaita kyllä on piha tyrkyllään. Mutta kerrankin minulla välkähti ja surautin litroittain raikasta juomaa muutamassa minuutissa. Mustaherukanlehtijuomaa voi näemmä aivan hyvin tehdä myös raakana. Ja tuo vihreä väri juomissa on aina yhtä riemastuttava!

Mustaherukanlehtijuoma  3 l

108 g nuoria mustaherukanlehtiä
3 l vettä
3/4 dl agavesiirappia
3/4 -1 dl sitruunanmehua

Lähetin miehen musteherukkapuskaan sillä aikaa kun itse tein uusintakylvöt retiisistä. Surauttelin miehen toimittamat lehdet useassa erässä veden kanssa tehosekoittimen pienemmillä kierroksilla. Siivilöin lehtimurskan tiheällä siivilällä pois. Kovin hienoksi ei siis lehtiä kannata suristella, etteivät siivilästä mene läpi. Lisäsin vettä kunnes juomaa oli 3 litraa. Lisäsin vielä agaven ja sitruunamehun. Noin. Olipa näppärää ja vikkelää!

Merkintäni olivat näemmä puutteelliset, joten sitruunan määrästä en nyt ole varma. Mutta toki, jos joku tätä innostuu tekemään, voi makeutuksen ja happamuuden säätää oman maun mukaan.

Kauniin vihreä juoma on raikasta ja mustaherukan aromin lisäksi siinä maistan jostain syystä myös koivun lehden. Pienen säilytyksen jälkeen tuo ihana vihreys pyrki laskeutumaan juoman pohjalle. Pullotettuna on kuitenkin helppo ravistaa juomaa ennen kaatamista.

Kippis!

Mantelinen raparperipaistos sekä haastetta kera kukkaiskuvituksen

Kun vieraat ovat jo tulossa, ehtii vielä paistoksen sujauttaa uuniin. Tällä kertaa murun alle päätyi muutama raparperipuskasta kiskaistu varsi.

Raparperipaistos (gluteeniton)  4:lle ahneelle

Täyte
8 dl kuorittua ja pilkottua raparperia
1/2 dl intiaanisokeria
1 rkl perunajauhoja
Sekoitin ainekset ja kumosin laakeaan (Teema)vuokaan.

Murupäällinen
130 g margariinia
2 dl kaurahiutaleita (keliaakikoille puhdaskauraa!)
2 dl mantelijauhetta
1 dl intiaanisokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa
Laitoin margariinin sulamaan. Sillä aikaa sekoitin kuivat aineet ja lopuksi margariinisulan mukaan. Pudottelin nökösiä raparperien päälle ja paistoin 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Tarjoiluun sopii jätski, mutta minulla on yleensä tällaisia "hätätapauksia" varten vaniljakastikepurkki jääkaapissa odottelemassa. Tykkään Oatlyn vaahdotettavasta kastikkeesta ja sitä tämän paistoksen päälle valuttelimme.

Olen siis saanut haasteen Tätä (keittiö)elämää -blogista. Kiitos Minna.
Nyt vähän lintsaan ja vastaan vain näihin Minnan keksimiin kysymyksiin. Haastamisen jätän välistä. Vetoan kesäkiireisiini! 

Tässä tulevat kysymykset ja vastaukseni:

1. Mikä on tämän kesän suosikkiherkkusi? 
Joka kesältä odotan suurimmalla innolla mansikoita. Ja nimenomaan niitä omia parhaita ihanimpia mansikoita.

2. Jatka lausetta : "Tänä kesänä minua kiinnostaisi eniten..."
ööö...päästä ihan vain nukkumaan öisin, kunhan vain Tonttu sallisi. Parinkuukauden päästä tulee hänellä 1v täyteen, joten saapa nähdä miten tämän toiveeni käy. Tällä hetkellä ei lähimainkaan näköpiirissä :/

3. Mikä on bravuuriruokalajisi /-leivonnaisesi?
Aika paljon on tullut toistettua, varioitua ja tarjoiltua vieraille(kin) tabboulehia. Leivonnaisista suosiota on kerännyt suklaamoussekakku, jonka tein ensimmäistä kertaa Vekaran 4v-synttäreille. Ja se onkin aivan älyhyvä, jos saan itse kehua.

4. Mitä leivot seuraavaksi?
Huomiselle vierasjoukkiolle ajattelin tehdä suolaisen piirakan, täytteet vain ovat vielä mysteeri. Yksi vieraista ystävällisesti aikoi tuoda raparperipiirakan mukanaan, joten pääsen treenaamaan tuon suolaisen piirakan tekoa, sehän ei ole niitä omimpia juttujani, mutta olen salaa harjoitellut...

5. Mitä luet tällä hetkellä?
Useampaa lehteä sekä tietenkin ruokakirjoja. Romaanien lukeminen loppui tältä entiseltä lukutoukalta Vekaran syntymään.

6. Millä perusteella valitset kirjan luettavaksesi?
No, tuota noin..tärkeintä on, että siitä löytyy reseptejä :D

7. Mikä on mielipaikkasi lukea kirjoja?
Ehdottomasti sänky, mutta sitäkään ei ole sitten Vekaran syntymän tapahtunut. Välillä sentään yritän sohvalle vaakatasoon lehden kanssa.

8. Hermostutko kesäisin televisioista tuleviin elokuva- ja sarjauusintoihin?
En millään hermostu, koska en katsele telkkaria.

9. Kenen kanssa haluaisit lähteä kävelylle ?
 Maailman epäliikunnallisimpana henkilönä sanoisin, että kaikista mukavin on se päivän ensimmäinen rauhallinen käyskentely omassa aamunraikkaassa puutarhassa. Mitä uutta ja ihanaa sieltä taas löytyykään. Tottapuhuen, tykkään kyllä sellaisesta reippaasta pitkästä kävelylenkistäkin, mutta edellisestä on jo aikaa turhan paljon. Ihan vaikka yksin voisin mennä kävelylle, tai sitten mukavan juttuseuran kanssa. Kunhan vaan vauhti pysyy ripeänä.

10. Oletko aamu- vai iltaihminen?
En missään nimessä ainakaan aamuihminen!

11. Mistä ilahdut?
Vierailukutsusta, juhlista, jokaisesta aukeavasta kukasta ja kypsyvästä sadosta, hyvistä teoista, komeista miehistä ;)
Tämän työteliään päivän saavutuksista, mutta sitäkin enemmän lepohetkestä tekemäni uuden nuotiopaikan äärellä ja jälkkäriksi paistamistani suklaabanaaneista.

Suuri minttutesti

Tänä vuonna delegoin minttujen kasvatuksen äidilleni. Minttukuoriaiset ovat meillä niin runsaslukuisia ja mintunhimoisia, etteivät jätä mintuista jäljelle muuta kuin rangat. Hyvin on äiti homman hoidellutkin ja tänään meillä pidettiin suuri mintunmaistelu -testi kolmen sukupolven voimin.

Testi suoritettiin siten, että kutakin kuutta minttulajiketta laitettiin pari oksaa kuppiin ja kiehautettu vesi päälle ja hautumaan. Laitoin vielä lautaset kanneksi, etteivät aromit karkaa. Ongin oksat kupeista ja aloimme maistelemaan haudukkeita miedommasta päästä lähtien. Tarjolla oli myös sokeria, koska se saattaa tuoda joitakin makuja paremmin esille. Nuuhkimme ja maistelimme ja minä yritin kirjata kommentteja ylös.
Testitilanne oli (vekaran ansiosta) vähän kaoottinen, mutta nimilaput sentään pysyivät oikeilla paikoillaan ja muutaman sanasen sain tallennettua.

Ja tässä testimintut:

'Hillary's Sweet Lemon'

- miedoimpia testattavia niin tuoksun kuin maunkin puolesta
- ei havaintoa sitruunan mausta
- maku yllättävän maanläheinen
- Vekara: "Ihanaa!"

 Mansikkaminttu

- Vekara sanoo heti: "Ei hyvä:"
- tästä voi mansikan hivenen maistaakin pienenä kirpeänä vivahteena
- kevyt, mieto mintun maku

Banaaniminttu

- hauduke lähes kirkas väriltään, kun muut ovat kellertäviä ja vihertäviä
- Vekara ei tykkää tuoksusta, äitini mielestä haisee erikoiselle, eikä hyvältä vaikka onkin mieto
- maku on testin yllättävin! ja sitä on runsaasti. Maku on erikoinen, ei banaanin eikä mintun, jotenkin epämiellyttäväkin, mutta jännä.

'Berries & Cream'

- Vekara: "Ei minun hajuuni", vaikka maku onkin hänen mielestään paras jaetulla sijalla Marokon mintun ja 'Sweet Lemonin' kanssa.
- miedoimpia minttuja aromiltaan
- maussa on makeutta ilman sokeriakin
- jälkimaku aika kiva

Suklaaminttu

- Vekara: "Oi, ihana haju!"
- Voimakkain mintun tuoksu
- voimakas mintun maku, jota sokeri parantaa
- ei maistu suklaalta
- äitini mielestä "tää on hyvä"

Marokonminttu

- Paras ja yhdessä edellisen kanssa voimakkain mintun tuoksu olematta kuitenkaan liian pistävä
- Vekara: "Ihanin haju ja maku"
- tästä lajikkeesta odotukset olivat korkealla ja ne lunastuivat
- On hyvvää!


Tämän testin voittajat olivat suklaaminttu ja (oma suosikkini) marokonminttu. Ne olivatkin puhtaimmin perinteisen mintun makuiset. Mietimme, että erot eivät välttämättä olleet kovin merkittäviä. Kannattaakohan näin montaa lajiketta siis ostaakaan. Itse toivon, että juuri marokonminttu menestyy ja jää meille vuosien iloksi.

Huh, tulipahan maisteltua minttua :D




Ja vielä lopuksi hieman omaakin satoa, jota muuten on kylmän ja kuivan kesän vuoksi aika kitsaasti tullut. Vain pinaattia, persiljaa ja retiisiä on päästy maistelemaan. Toki kasvihuoneesta myös tomaatteja ja basilikaa.

ihanan rapsakoita retiisejä