Alkuperäinen resepti on siis Sikke Sumarin, ja melkein, mutta ei ihan prikulleen tuolla reseptillä teki kaverini (terveiset Sirpalle) parhaimmat sämpylät, joihin olin ikinä törmännyt. Ja pitihän minunkin perässä, vaikkakin vähän taas soveltaen.
Sikke kohotti taikinaa yön yli jääkaapissa ja paisteli aamulla. Minä en sellaiseen päivän aluksi heti kykene, joten kohotin päivän ja paistoin sämpylät iltapalalle.
Rapeakuoriset sämpylät illaksi n. 16 kpl
30 g tuorehiivaa
7 dl kylmää vettä
1 rkl suolaa
3 1/2 dl kaurajauhoja
3 1/2 dl täysjyväspelttijauhoja
5 dl vehnäjauhoja
Aloitin siis aamulla. Murustelin hiivan ja liuotin sen kylmään veteen. Lisäsin suolan ja jauhot isolla lusikalla sekoittaen. Taikina jää löysäksi, joten lusikalla sekoittaminen on helppoa. Ei viitsitä vaivata ;D
Peitin kulhon leivinpaperilla ja pyyhkeellä ja laitoin jääkaappiin päiväksi. Iltapalan lähestyessä nostelimme Vekaran kanssa lusikalla leivinpaperin päälle ameebamaisia kasoja taikinaa. Ropsottelimme hiukkasen jauhoja päälle. Paistoimme sämpylöitä 225 asteessa noin puoli tuntia.
Kannattaa paistaa ihan reilusti, kunnes kuori on kopsahtavan kova. Ihan oikeasti kova! Niin kova, että ihan säikähtää, että menikö homma pipariksi. Ei mennyt, vaan tuli just hyviä!
Näitä ei saa peitellä millään liinoilla, jotta rapeus ei kärsi.
 |
| noihin huokosiin mahtuu makeasti margariinia, eikä päälle muuta tarvitakaan |
Huom! Nämä sämpylät pahastuvat ikihyviksi muovipussisäilytyksestä! Se siitä rapeudesta. Tuloksena on silloin ihan tavallisia sämpylöitä.
10 kommenttia:
Kaura tekee just tuollaista,sen vuoksi itsekin tykkään lisätä sitä leipätaikinaan.Namin näköiset sämpylät,voiskin tehdä joku päivä'!
Olen huono leipomaan leipiä, mutta noita taidan kokeilla!
Kiitos!
Jael, Sikke Sumari oli käyttänyt ruista, mutta minä vaihdoin sen kauraan ja spelttiin kun en enää uutta jauopussia viitsinyt kaappeihin hankkia. Noita riittää muutenkin ;) Nämä oli kyllä ihan parasta juuri tuon mahtavan rakenteensa vuoksi.
Hanne, nämä kyllä onnistuvat helposti. Eikä tarvi vaivata. Kunhan vain uskallat paistaa tarpeeksi pitkään, niin hyvä tulee. Kurkkaa myös, miten Sikke sämpylänsä teki, kiitos kuuluu hänelle!
Hyvä valinta tuo kaura. Maukasta ja rakenteesta tulee mahtava. Ohje laitettu korvan taakse :)
Outi, kaurajauhoja tulee vähän joka paikkaan laitettua, kun isot satsit sitä tuli hankittua. Eipä kaduta ollenkaan :)
Leivän leivonnassa parhaat tulokset saa, kun unohtaa taikinan aina välillä. Pitkän kaavan mukaan tähän liittyy juuren tekemiset ja herättelyt, joihin voi käyttää päiviä, etenkin kun sitä juurta tekee mutulla. Mutta jo vain perustaikinan unohtaminen yöksi tai päiväksi toimii. Kai siinäkin se juuri ehtii kehittyä.
Jostain on jäänyt mieleen, että juuri tuosta leivän epätasaisesta reikäisyydestä tunnistaa juureen tehdyn leivän. Ja jos muistan väärin, niin oma sääntö on, että siitä tunnistaa hyvän leivän. Ei mitään teollisuushiivan liikakäyttöä!
Veera, nuo juuren teot on mulla ihan kokematta. Voin kuvitella, että jos ihan itsekseni täällä häärisin, niin voisinpa vaikka juuriin hurahtaakin.
Kovanrapean kuoren lisäksi tuo reikäinen sisälmys oli näissä sämpylöissä mukavaa. Seuraavaan versioon käytin myös soijajauhoja ja silloin isoja reikiä ei tullut lainkaan, eikä muuten rapeuttakaan. No, maku sentään säilyi ihan hyvänä.
Suolamäärä, alkuperäisen ohjeen mukaan 1.5 rkl on melkoinen ja myös maistuu turhan suolaiselta. Onko sillä kuoreen tai rakenteeseen muuten merkitystä, jos hiukka vähentäisi ??
Suolan määrällä kuulemma on merkitystä rakenteeseen, mutta mitään kummempia kokeiluja tämän suhteen en ole tehnyt. Melko ronski tuo määrä minustakin on. Nämä ovat meillä kuitenkin sellaisia herkkusämpylöitä, niin ollaan sitten pistelty melko suolaisina, vaikka tosiaan alkuperäisestä sentään vähensin.
Juu, kiitos vastaus. Herkullisia on ja helppoja, koitan hiukan pienentää suolan määrää, sittenhän sen näkee 😊
Lähetä kommentti