perjantai 26. heinäkuuta 2013

Raaka mustikkasoppa ja sadonkorjuun onnea

Mustikanpoiminta on nyt ajankohtaista, joten on syytä käytellä viime vuotiset mustikat kiireesti pois pakastimen uumenista tilaa viemästä. Keittiökameleontti-Outin kirja innoitti minua tekemään mustikkaista soppaa soveltaen. Vuosikausiin en olekaan kiisseleitä keitellyt, mutta luulenpa, että tällaisia sokerittomia ja keittämättömiä, vitamiinit säilyttäneitä raakakeittoja meillä tullaan tästä lähtien näkemään. Valmistus on helppoa kuin mikäkin!


Raaka mustikkasoppa kanelisella viuhahduksella    4 reilua annosta

3 dl mustikkaa
1 dl rusinoita
1 dl kuivattuja taateleita
7 dl vettä
vajaa 2 rkl psylliumjauhetta
1/4 tl (ceylon)kanelia

Otin pakastemustikat sulamaan. Pilkoin taatelit ja laitoin rusinoiden kanssa samaan astiaan likoamaan 2 dl:aan vettä. Liotin useita tunteja, mutta vähempikin riittää, kunhan vain pehmenevät sopivasti. Soseutin lionneet kuivahedelmät mustikoiden kanssa sauvasekoittimella. Lisäsin  sekoittaen loput vedet, psylliumin ja kanelin. Annoin sopan sakeutua jääkaapissa tunteroisen verran.
Tällä määrällä psylliumia tuli kunnon sakea kiisseli (joka pysyy pienenkin vekaran lusikassa siististi, mikä mustikoiden kyseessäollen on ihan kiva ominaisuus). Yksi ruokalusikallinen varmasti riittäisi keittomaisempaan lopputulokseen.

Mustikkakiisselin kanssa maistuu vaniljakastike:

Cashew- vaniljakastike

1 1/2 dl cashewpähkinöitä
1 rkl agavesiirappia
1/2 tl vaniljajauhetta
1 3/4 dl vettä

Liotin pähkinöitä useita tunteja runsaassa vedessä. Huuhtelin ja sauvasekoitin loppujen ainesten kanssa mahdollisimman sileäksi. Veden määrää säätelemällä saa haluamansa paksuuden kastikkeelle.



Vanhojen varastojen kulutuksen lisäksi meillä eletään myös ihanaa, yltäkylläistä uuden sadon aikaa. Tänä vuonna aherrus on palkittu ennätyksellisen aikaisin ja runsaasti jo tässä vaiheessa.


Kesäkurpitsaa on saatu jo monia pötkylöitä. Jaettavaksikin sitä on riittänyt, vaikka harvinaisen vaatimattomasti vain kolme taimea olen keväällä istuttanut. Uudella julienne-leikkurillani on siis ollut käyttöä. Öljyssä ja valkosipulissa pikapaistettu sekä suolalla ja pippurilla (+ chili) maustettu kesäkurpitsansuikale on helppo ja nopea suosikkini. Vekara on ihastunut erityisesti kesäkurpitsan isoihin, loistavan keltaisiin kukkiin.


Keväisen kasvimaan laajennuksen myötä sain mahtumaan joukkoon myös porkkanaa. Parhaillaankin rouskuttelen, rouskis rouskis. Hauska värisekoitus tämä onkin, vaikkakin tähän mennessä vain tuo yksi violetti on joukosta löytynyt.



Alkukesällä laajensimme myös mansikkamaata. Noiden uusien taimien myötä meillä on nyt mansikoiden toinen sesonki menossa. Ja mansikat ovat valtavia! Täytyy sanoa, että vaikka perustamis- ja kasteluvaihe siinä kuumuudessa olikin melkoista raadantaa, alkavat nuo koettelemukset unohtua, kun sadosta päästiin nauttimaan täysillä heti samana kesänä isojen taimien ansiosta.
Myös aikaisimmat herukat alkavat kypsyä ja muutamia vadelmiakin pihalta löytyy.


Mehevän rapeat sokeriherneet tekevät meillä kauppansa ja niille varasin taas kaksi viljelylavaa. Muistuttelen itseäni, että ensi vuonna tilaat sitten vain tuollaisia matalia lajikkeita! Hujopeista on vain harmia (ja toinen lava sisältää näitä hujoppeja). Järjestelmällisyys ei ole huipussaan omissa viljelysysteemeissäni. Jo vuosien ajan olen päättänyt pitää viljelypäiväkirjaa löytääkseni ne mieluisimmat lajikkeet, mutta aikomukseksi tuo on vain jäänyt. Kunpa löytäisin tuo matalan lajikkeen siemenpussin jostakin niin saisin nimen selville, on näet niin tanakka ja aikainen, että mielelläni tuota uudelleen kasvattelisin.


Tässä vielä pieni näkymä kasvimaalleni. Tuo taaimmainen tyhjän näköinen lava sisältää keväällä istutetut parsat, jotka ovat vielä tosi hentoisia. Saapa nähdä, josko muutaman vuoden päästä pääsisi omia parsoja maistamaan. Viljelyssä on noiden jo mainittujen lisäksi kyssäkaalia (jotka ovatkin jo valtavia), lehtikaalia, valkosipulia, tilliä, persiljaa, minttuja, sitruunaverbenaa, mäkimeiramia, ruohosipulia, salaatteja, rukolaa, kehäkukkaa, steviaa. Ämpäreissä on lisäksi Blue Congo -perunaa ja isoissa ruukuissa tomaatteja. Tontilta löytyy myös raparperia, saksankirveliä, piparjuurta, kolmea eri herukkaa, kahta karviaista, marjatuomipihlajaa sekä vielä nuoria omenapuita. Uusimmat tulokkaat ovat tyrnit Tarmo, Tytti ja Terhi.

Täytyy vielä suositella tällaista lavaviljelyä muillekin. Aiemmin kasvimaallamme vallitsi ikuinen ja epätoivoinen taistelu juolavehniä vastaan. Viime vuonna siirryimme lavoihin ja kylläpä tämä viljely on nyt helppoa! Kastelukin on lavoihin helpompaa, kun vesi ei valu holtittomasti pois kuten ennen kohopenkeistä. Tällä hetkellä 10 lavaa on käytössä ja muutamasta lisää haaveilen, niin mahtuisi vielä lisää lajeja kasvattamaan.

Toinen vinkkiniksini on käyttää katteena ruohonleikkuusilppua. Lisään sitä muutaman kerran kesässä. Sen hyödyt ovat moninaiset: ruohokate luomulannoittaa, estää maata kuivumasta, torjuu rikkaruohoja ja kastemadot tykkää.

4 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Mahtava sato:-) on takuulla ihanaa nauttia itse kasvattamiaan kasviksia:-) Harmittelen etä unohdin Suomeen mustikkarasiani jonka olin laittanut pakkaseen ja jonka oli tarkoitus tulla mukani tänne,olisin voinut tehdä tuota soppaa

Paula kirjoitti...

Oma ja näinkin hyvä sato on tosiaankin onnen asia! Kyllä minullakin olisi kovasti harmittanut mustikoiden unohdus, onhan niiden keräämisessäkin vaivansa. Marjat yleensäkin ovat aivan parhaita!


Outi Rinne kirjoitti...

Onpa mehevää satoa sinulla. Ihanat kuvat saivat veden kielelelle!

Paula kirjoitti...

Outi, tämä on aivan ennätyskesä ollut! Kuumuudesta johtuen kasteluhommia kyllä riittää, mutta nyt meillä on ollut aikaa siihen, kun miehen kanssa kumpikin olemme lomailleet. Mies lähti juuri Vekaran kanssa kastelemaan ja lähdenpä minäkin mansikoita poimimaan.
Ja kiitos tosiaan tuosta mustikkasoppa -innoituksesta! Selailen vähän väliä kirjaasi inspiraatiota hakiessani.