Ruusukaalisalaatti kera pihvien

Ruusukaalin palleroita harvemmin tavataan meidän lautasiltamme. Sitten törmäsin tähän Kauhaa ja rakkautta -blogin reseptiin, enkä voinut olla kokeilematta. Resepti on poikkeuksellinen ruusukaalireseptien joukossa, sillä tässä ruusukaalia ei kypsennetä.

Tässä salaatti niin kuin minä sen tein, ihan pienen pienine muutoksineen.

Ruusukaalisalaatti   4:lle pihvien kaverina

kukkurallinen 1 dl cashewpähkinöitä
300 g ruusukaalia
2 pienehköä porkkanaa
1 omena (ei kuulu alkuperäiseen reseptiin)
1 kypsä avokado

Kastike
2 rkl sitruunamehua
3 rkl oliiviöljyä
1 tl (löyhään mitattuna) raastettua sitruunankuorta
1 tl sinappia (käytin tätä Kaisulta saamaani)   
3/4 tl ruususuolaa
2 ml mustapippurirouhetta

Paahdoin ensin cashewpähkinöitä kuivalla pannulla, kunnes niihin tuli hieman väriä. Jätin pähkinät jäähtymään. Leikkasin ruusukaaleista kannat ja postin uloimmat lehdet. Puolitin ruusukaalit ja leikkasin "varren" kiilamaisena palana pois (katso kuva jäljempänä). Irrottelin lehdet. Kuorin porkkanat ja juustohöyläsin ohuiksi kiekoiksi. Pilkoin omenan, poistin siemenkodan. Sekoitin kasvikset yhteen kulhossa.

Sekoitin kastikkeen ainekset keskenään ja kääntelin salaatin sekaan. Lopuksi lisäsin pinnalle vielä cashewpähkinät ja  kuoritun ja paloitellun avokadon.

Annoskuvat näppäistyäni huomasin, että lautaseltahan puuttuu vielä se reseptin avokado. Kääk! Pilkoin senkin vielä jälkeenpäin mukaan. Tässä kuvassa ne avokadotkin esiintyvät.

Alhaalla olevassa kuvassa näkyy, miten leikkasin ruusukaalin kannan pois. Sitten olikin helppo irroittaa kerros kerrokselta lehdet irti. No, aikamoinen näpertely näissä kyllä silti oli. Mutta vieraita oli tulossa ja halusin vähän nähdä vaivaakin tarjottavan ruuan eteen.

Yhtään ruusukaalin kantaa ei lopulta hukkaantunut, sillä Vekara innoissaan rouskutteli nuo leikkaamani varret. Itse salaatti ei sitten hänelle maistunutkaan. Olisiko johtunut tuosta sitruunaisen kirpsakasta kastikkeesta, joka omasta mielestäni oli piristävä. Salaatti oli rouskuvainen ja pureskeltava, tähän syystalviseen aikaan sopiva, joskin aika työläs valmistaa. Ruusukaali on raakana aivan syötävän mieto, mielestäni paremman makuinenkin kuin vaikka höyrytettynä. Jokin majoneesin tyyppinen täyteläinen kastike voisi sopia tähän myös.


Salaatin kanssa tarjosin pihvejä, jotka ovat ilmiselvästi jatkojalostuneet näistä. Erilaiset variaatiot näistä pihveistä ovat yleisimpiä ja tykätyimpiä meillä nykyisin tehdyistä pihveistä.

Pikku pihvit  n. 17 kpl

1 dl quinoaa
2 dl vettä
1 1/2 dl kikhernejauhoja
1 dl lupiinijauhoja
1 tl ruususuolaa
1 tl savupaprikajauhetta
1/4 tl mustapippurirouhetta
2 valkosipulin kynttä puristettuna
2 rkl tahinia
1 dl vettä

+ (ruis)korppujauhoja
+ öljyä paistamiseen

Huuhtelin quinoan ja keittelin kypsäksi kahdessä desissä vettä. Annoin jäähtyä. Sekoitin loput ainekset mukaan ja muotoilin pieniksi pihveiksi. Painoin pihvit molemmin puolin korppujauhoihin. Lämmitin paistinpannulla öljyä vähän runsaammin ja paistoin pihvit molemmilta puolilta kullanruskeaksi.

Quinoan keittely tekee pihveistä hitusen monimutkaisempia valmistaa, tai ainakaan ihan extempore ne eivät synny. Quinoa antaa kuitenkin mukavaa rakennetta pihveille. Rakenne ei ole tasaista massaa vaan sieltä erottuvat mukavasti pienet quinoan siemenet.