Punajuurikeitto 5-6:lle
2 1/2 dl punaisia linssejä
2 isoa punajuurta (480 g)
2 sipulia
4 pienehköä perunaa (280 g)
vettä
2 rkl sitruunamehua
2 valkosipulin kynttä
1/4 tl mustapippurirouhetta
1/2 tl kuivattua timjamia
1 tl suolaa (tai maun mukaan enemmänkin)
2 dl kaurakermaa
loraus kylmäpuristettua rypsiöljyä
Huuhtelin linssit ja laitoin kattilan pohjalle. Kuorin punajuuret, sipulit ja perunat, pilkoin ne ja kaadoin kattilaan. Lisäsin vettä niin, että kaikki peittyivät. Keittelin kypsäksi ja välillä sekoittaen, etteivät linssit tartu pohjaan. Otin kattilan pois liedeltä ja puristin valkosipulin kynnet joukkoon ja lisäsin muutkin mausteet. Sauvasekoitin tasaiseksi ja sekoitin joukkoon myös lorauksen öljyä ja suurimman osan kaurakermasta. Loput säästin annosten koristeluun, mutta eipä tuo oikein onnistunut kuten kuvasta näkyy.
Itse en ole niin sosekeittojen ystävä, mutta helppoja kokattavia kieltämättä ovat. Äitini ja Vekara ahmaisivat annoksensa kuitenkin hyvällä ruokahalulla, joten keitto päätyi tänne blogiinkin. Onneksi käytin timjamia maltillisemmin kuin alkuperäisessä reseptissä, sillä tälläkin määrällä se maistui ihan tarpeeksi. Tai sitten se ei vain ole ihan lempparimausteitani.
Sitten niihin hyviin aikeisiin. Sain haasteen Puolitiessä- ja Mietteitä matkan varrelta -blogeista. Kiitokset sinne! Tarkoituksena on kertoa 8 ruokaan liittyvää suunnitelmaansa.
Haasteen säännöt:
1. Kiitä haasteen antajaa.
2. Jaa haaste eteenpäin
3. Ilmoita näille haasteesta.
4. Kerro oma kahdeksan kohdan to do-listasi.
Tässä tulevat aikomukseni: (ja heti rikon sääntöjä, sillä kohtia on vain kuusi. Olenpa sitten kunnolla heittiö ja jätän haasteen myös eteenpäin jakamatta.)
1. Aion käydä lähitulevaisuudessa läpi keittiöni ruokavarastot. Löytyykö sieltä jotakin yllätyksiä, vanhentuneita tuotteita tai vielä pelastettavissa, mutta vanhentumisvaarassa olevia. Kohta saankin uuden keittön kaapin, joten motivaatio on hyvä. Ehkäpä keittiökaaos hieman helpottaa, kun säilytystilaa on hitusen enemmän.
2. Haluan laajentaa maustevalikoimaani. Helposti tulee vain pyöriteltyä niitä samoja suosikkejaan, jotka minulla ovat valkosipuli, mustapippuri ja chili. Tämän aikomukseni pistinkin jo timjamin osalta käytäntöön.
3. Tavoitteenani on opetella käyttämään monipuolisemmin eri viljoja leivonnassa, sen iänikuisen valkoisen vehnäjauhon sijaan. Tätä olen jo aloittanutkin, mutta lisäkannustimena minulla on nyt saamani tuoreet kotimyllyllä jauhetut jauhot. Elikä uusia reseptejä tämän tiimoilta saattaa olla tulossa.
4. Liittyen tuohon jo mainitsemaani tulevaan uuteen keittiön kaappiin, aion hankkia jalallisen kakkutarjottimen. Tämä on ollut pitkäaikainen (ja harvinaisen materiaalinen) toiveeni, mutta törmännyt aina tilanpuutteeseen.
5. Alan kasvattamaan ahkerammin ituja. Tähän puuhaan olen tavallisesti patistanut äitiäni, vedoten olemattomaan keittiötilaamme.
6. Olen ottanut haasteekseni muokata ruokavaliotamme ilmastoystävällisempään suuntaan. Kasvistelu on tietenkin jo sellaisenaan ilmastoystävällisempää kuin lihansyönti, mutta pientä viilausta voinen minäkin vielä tehdä. Nyt loppui kotimaisten kasvihuonevihannesten (tomaatti, kurkku, paprika, tuoreyrtit ja salaatit) osto. Kyllä kirpaisee, varsinkin tomaattia tulee ikävä! Luomutomaattimurska taitaa silti mennä seulastani läpi. Peruskasviksemme olkoon nyt talviaikaan kotimaiset juurekset, kaali, sipuli. (Varaan oikeuden poikkeuksiin esim. vierata kestitessä tai jos Vekaran monipuolinen ruokinta uhkaa kärsiä.)
Tämä ilmastoystävällinen ruokailu on itseasiassa aika vaikea juttu. Aina lähiruoka ei ole lainkaan se paras vaihtoehto, vaan esim. juurikin suomalaisten kasvihuoneiden lämmittäminen talviaikaan aiheuttaa paljon kasvihuonekaasuja ja toisaalta kaukaakin (laivalla) rahdatut kasviproteiininlähteet tuottavat murto-osan päästöjä lihantuotantoon verrattuna.
Huom! Kesäaikaan nuo nyt mainitsemani pahikset eli kasvihuonevihannekset ovat ok, etten vain vie mainettansa kokonaan ;) Riisi on myös näitä kasvispuolen pahiksia, sitä en aiokaan enää jatkossa ostaa.
No mutta.. tässä pientä listausta ruoka-aineiden tuotannon aiheuttamista kasvihuonekaasuista:
Arviot eri ruoka-aineiden ilmastovaikutuksista
|
Ruoka-aine |
Ilmastovaikutus kg CO2-ekv/kg |
|
Naudanliha |
15 |
|
Juusto |
13 |
|
Sika |
5 |
|
Broileri |
4 |
|
Tomaatti, kurkku (kasvihuone talvella) |
5 |
|
Riisi |
5 |
|
Kasviöljy |
3 |
|
Kananmuna |
2,5 |
|
Kala |
1,5 |
|
Ruisleipä |
1,3 |
|
Sokeri |
1,1 |
|
Kuiva papu |
0,7 |
|
Marjat, vihannekset, peruna |
0,2 |
Olisi kauhean mukavaa jos joku muukin innostuisi ja innostaisi edelleen ja jakaisi tietoa, vinkkejä ja reseptejä ilmastoystävällisen ravinnon (toki muunkin elämän) tiimoilta. Itsekin tunnen tarvitsevani hieman tsemppausta ja monipuolisesti erilaisia reseptejä, jotta mielenkiinto aiheesta ei herpaantuisi. Ja jos joku löytää pitemmän ja kaiken kattavan listan ruoka-aineiden ilmastovaikutuksista, otan mielelläni linkki-vinkin vastaan.
Huih! Tämä meni nyt vähän vakavaksi, vastoin blogini linjausta. Mutta tuli tuo haaste justiin tähän saumaan, kun näitä juttuja mietiskelin.
Toivotan mukavaa ja juurevaa talvea kaikille! Ollaanhan ilmastoystäviä :D
15 kommenttia:
Mmm,punajuurikeitto on hyvää.Pitääkin mennä katsomaan niitä punajuuriohjeita Yhteishyvän Ruoka-liitteen nettiversiosta.
Hyviä suunnitelmia sinulla listattu tuonne.Ei varmaankaan ole helppoa luopua esim, tomaateista pitkäksi aikaa.Siinä mielessä olen onnekas,sillä syön etupäässä lähiruokaa,joista erityisesti vihannekset ja hedelmät ovat aina kotimaisia täällä.Tuosta listastasi tulee mieleen,että itujen ja versojen kasvatus taitaa olla ilmastovaikutuksiltaan hyvä valinta:) Tsemppiä vaan päätöksillesi:)
Oi pitääkin muistaa tehdä punajuurestakin jotain! Ihana idea laittaa linssejäkin joukoon, pitää testailla!
Minä pidän sosekeitoista mielettömän paljon! Punajuurikeitto onkin joka talven vakioruokia :)
Mielenkiintoinen tuo haastevastauksesi! On totta, että kasvisruoka sinänsä on jo ilmastoystävällinen teko, mutta kun sille tielle lähtee niin tuntuu, että aina voisi jostain parantaa.
Yaelian, kun tätä kirjoittelin niin mietinkin sinua ja muita eteläisissä maissa asuvia. Siellä on helpompaa pitää yllä monipuolista ja silti ilmastoystävällistä lähiruokavaliota.
Idut ja versot ovat tosiaan niitä ilmastoystävällisiä ruokia. Täytyykin jo tänään laittaa versot kasvamaan samalla kun kylvän kissoillekin heidän heinänsä.
Laitahan Liisa sinäkin juuresreseptiä jakoon, jotta minäkin saan uusia ideoita. Tarvitsen niitä ideoita todella, kun en ole ollenkaan niin innokas kokkaaja kuin leipoja.
Käytän linssejä tai muita proteiininlähteitä AINA ruuassa, kun tuo Vekaraakin täytyy yrittää kasvattaa.
Anni Minerva, minä taas mieluummin syön keittoa, jossa on sattumia. Borssikeitto esimerkiksi on mahtavaa.
Niinpä, pieni ilmastoystävällinen maailmanparantaja sisälläni viilaa pilkkua ;D
Hei Paula,
Herkullisen näköinen sosekeitto - kiitos myös Yealinin vinkistä Yhteishyvän nettisivuista!
Ja aivan inspiroidun myös keittiöhaasteistasi, Paula, etenkin ilmastoystävällisestä ruokavaliosta. Viime syksynä YO:ston ravintotietolaitos teki 6kk:tota kestävän tutkimuksen, jossa verrattiin Pohjoismaista lähiruokaa syövien terveys, kolesteroli ja painonkehitystä, vertaisryhmä söi kaikkea mitä normaalista kaupasta saa. Testausryhmä teki ruokaostokset laitoksen kaupasta, jossa oli tarjolla vain lähiruokatarvikkeita. Mm. Claus Meyer on täkäläinen ilmaston ja lähiruuan puolestapuhuja, hänen keittokirjassaan on hyvä humus- ohje, joka tehdään pohjoismaisista herneistä. No, tutkimuksen loppuessa tuloksista muistan sen, että Pohjoismainen ruokavalio oli kolesteroli ystävällinen sekä paino putosi itsestään monella hissukseen.
Yritän etsiä linkkejä jotka voin meilata sinulle! Lainasit kirjastosta pienen ilmastokeittokirjan tutkimuksen alkaessa, ja silloin tuo lihakarjan ilmastokaasujen suuri päästömäärä huimasi!
Hei Nina, mukava kun sinäkin innostut ilmastoystävällisyydestä :)
Ja tosi mielenkiintoinen tuo tutkimus,josta kerroit! Muistatko tehtiinkö se hernehummus kuivatuista herneistä vai tuoreista? Kaapista löytyisi kuivia keltaisia luomuherneitä.
Seuraava askel olisi minulla myös mennä kirjastoon ja tutkiskella, mitä tietoa saisin sieltä haalittua aiheesta. Viikonloppuna meillä ei tosin ole kirjasto auki, pieni ja sievä kirjasto kun on.
Ihana soppakuva. Ilmastoystävällinen ja kestävä ruokatalous ei todellakaan ole helppo juttu. Välillä tuntuu, että kun nokka irtoaa, niin pyrstö tarttuu ja päinvastoin. Olen yrittänyt ajoittain vetää tiukkaa linjaa, mutta jotenkin tuntuu, että talviaika on muutenkin niin karu, että edes lautaselle kaipaa ripauksen eksotiikkaa.
En ole minäkään tiennyt tuosta Yaelian vinkkaamasta nettiversiosta sille lehdelle joka suomessa aina kotiin tuli, kivaa :)
Mutta asiaan, aika kunnioitettava to do -lista sinulla! Tällä hetkellä oma tilanteeni on siitä mukava, että brasiliassa kannatetaan tuota omatuotantoa merkittävillä verohelpotuksilla eli kaikki muualta roudattava tuote, oli se sitten juusto, kasvis tai kodinkone, on melkein liian kallista lompakolle. Että tulee ostettua kotimaista siis lähes kaikessa. Ja kasviksia ja hedelmiä saa tietenkin lämpoisessä maassa ihanasti. Nostan kyllä hattua tuolle tavoitteellesi toimia Suomessa noin kun valikoima on suppea aika-ajoin!
Outi, kiitos. Löysin äitini kaapista tuollaisen söpösen vanhan liinan ja kuvaanhan se oli saatava.
Vaikeaa tässä tavoitteessani on se, ettei ole (tai ainakiaan tällä hetkellä käytettävissäni) laajemmin tietoa, että mitkä tuoretuontituotteista olisivat niitä hyviksiä. Tuossa toisessa linkissä, minkä laitoin on esim. appelsiini ihan kovastikin ilmastokaveria. Jospa niitä kavereita löytyisi muitakin niin ei olisi niin ankeaa.
Mausteinen Manteli, pieni maailmanparantaja minussa pääsi tosiaankin vauhtiin ;D
Siellä on todellakin mahtava tuo hevitilanne, varsinkin kun olet kertonut, että luomuakin löytyy hyvin. Nythän tuo valikoima tuntuu aika pieneltä, mutta jospa tätä selvitellessäni löytäisin muitakin hyviksiä etelän hetelmiä tuon appelsiinin lisäksi. Elättelen toiveita edes omenasta...
Ja joistakin jutuista en millään aio luopua, paitsi ehkä jos alkaa näyttää siltä, että esim. banaani olisi niitä roistoimpia ilmaston kannalta...
Löytäisinpä vain tarkemmin tietoa, minkä mukaan päätöksiä tehdä.
Vinkkinä muille, että ainakin viinirypäleet nopeasti pilaantuvina tuodaan lentokoneella, joten niitä kannattaa ostaa vain harvoin jos koskaan.
Huh mikä infopläjäys, kiitos siitä! Tämä ilmasto- ja ympäristöystävällisyys on sellainen asia, joka helposti jää omassa ruokailussani muiden tavoitteiden jalkoihin, vaikka onneksi toki on linjassa jossain määrin (esim. kasviruokapainotteisuuden ympäristöystävällisyys). Onneksi sentään pidän kovasti suomalaisesta kaalista, porkkanoista ja omenoista! (Coleslaw näyttäisi siis olevan ympäristöystävällisimpiä ruokia, mitä suomalainen voi natustaa :D)
Mutta kyllä, vaikka uskon että tällaiset asiat ovat tärkeitä, jokaiselle sallittakoon myös ne säännön vahvistavat poikkeukset. Eli turha sitä on liikaa huonoa omatuntoa satunnaisesta linjasta poikkeamisesta tuntea, sillä kyllä nyt esimerkiksi pizza tms. varmasti tarvitsee sen luomutomaattimurskansa.
Kiitos kuitenkin tärkeän aiheen esillenostosta ja hyvästä muistutuksesta - täälläkin aloitellaan siis viikko ilmastoystävällisemmissä merkeissä. Samaten punajuurikeiton toteutuksesta saat ruusuja - ihanan näköistä soppaa! Harmi että inhoan punajuurten kuorimista, kun koko keittiön saa kuorruttaa muovilla jottei roiskeet pilaisi seiniä :(
Niin Pipsa, mietinkin hitusen pitempään, että kirjoittelenko aiheesta minkä verran vai ollenkaan blogiin. Haluan kuitenkin pitää tämän mukavana ja kevyenä harrastuksena, ilman kauheita saarnaamisia tai pieniäkään tiedonhankintapaineita. Mutta sitten tuli tuo haaste ja en enää malttanut olla hiljaa.
Tuo ilmastoystävällisyyspyrkimys ei onneksi hirveän radikaalisti vaikuta syömisiimme, on vain pientä hienosäätöä. Kaikilla muillakin elämänalueilla on ilmastovaikutuksensa, mutta ne aiheet jätän rauhaan blogini aihepiirista liian kauas karkaavina.
Tuo punajuurien kuoriminen oli muuten vielä suht siistiä. Sen sijaan borssikeiton teosta on vieläkin punaisia roiskeita muistutuksena valkoisissa kaapinovissa. Siivooja ei näköjään ole hoitanut hommaansa ;)
Hei Paula, ne on juuri sellaisia keltaisia kuivaherneitä siihen humukseen. Täällä kuivat herneet on jostain syystä puolikkaita, mutta ne kiehuvat aika nopsaan, noin puolessa tunnissa. Hyvää tuli, mies tykkäsi tästä enemmän kuin siitä perinteisestä, kikherneistä tehtyä (resepti oli muuten samanlainen, jätin öljyä vähemmälle, lisäsin tosin lime-mehua ja kuminaa.... Se lime ei taasen kovin ilmastoystävällisestä ole...)
Kiitos tuosta vinkistä Nina. Taidanpa laittaa herneitä likoamaan ja kokeilla tuota hummusta. Sain juuri keltaisia luomuherneitä tulaisina samalla kertaa kuin spelttijauhojakin.
Hmm.. jospa muutkin sitrukset kuin appelsiini olisivat niitä hyviksiä. Toivoisin!
Eri ruoka-aineiden ilmastovaikutuksia on valitettavasti tutkittu vasta kansainvälisesti reilu kymmenen vuotta kuten suomessakin, joten ihan hirveästi luotettavia tutkimuksia ei vielä ole. Kohtuu luotettavana pitäisin kuitenkin Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville -kirjaa. Osa raaka-aineiden tiedoista on toki hyvin karkeita arvioita ihan vaikka vain verrokkituotteen hiilijalanjälkeen, mutta tuota kattavampaa tuskin löytyy. Kirjassa muutenkin hyvin koottu samoja asioita, joista itsekin puhuit: kaudenmukaisuus, riista/sisävesikala, kasvikset, kasvisproteiini ym.
Anonyymi, tietoa näköjään löytyy juuri tuolla tasolla, mitä kerrot kirjastakin. Itse numerotarkkana tyyppinä kaipaisin niitä puuttuvia tarkkoja lukuja, joiden perusteella valintoja olisi helppo tehdä. Ja vaatimattomat ovat toiveeni, sillä haluaisin numeroita kaikista maailman ruoka-aineista!! ;D
Tuon kirjan haluaisinkin päästä lukemaan, mutta sitä ei löytynyt vielä kirjastostamme.
Lähetä kommentti