MarianneSuklaaMousseKakku
Pohja
12 Digestive -keksiä (=210 g)
70 g margariinia
Moussetäyte
200 g tummaa suklaata (70%)
1 prk soijakermaa (Alpro Airy & Creamy)
1 dl tomusokeria
500 g maustamatonta soijajugurttia
1 3/4 dl soijajuomaa
2 pss Vegegeliä
1 pss (=150 g) Marianne -rouhetta
Murskasin keksit ja sulatin margariinin. Sekoitin ne yhteen ja painelin seoksen 24 cm:n irtopohjavuokaan. Pohjalle olin ensin pingottanut leivinpaperin ja sipaissut vuoan reunat kevyesti öljyllä.
Sulattelin paloitellun suklaan hiljakseen mikrossa. Vaahdotin soijakerman ja sekoitin siihen soijajugurtin ja tomusokerin. Kaadoin vegegel -jauheet soijajuoman sekaan pikku kattilaan ja lämmitin liedellä, kunnes seos paksuni. Vatkasin vimmatusti vegegel-seoksen kerma-jugurtti -seokseen. Lisäsin vatkaten mukaan vähän jäähtyneen suklaasulan. Lopuksi sekoitin joukkoon vielä Marianne-rouheen ja kaadoin moussen vuokaan pohjan päälle. Tasoitin koputtelemalla vuokaa pöytää vasten ja laitoin jääkaappiin odottelemaan seuraavaa päivää.
Seuraavana päivänä irrottelin kakun vuoastaan ja koristelin suklaalla, kookoslastuilla ja pakastekuivatuilla marjoilla. Ne ovatkin aivan mainioita talviaikaiseen koristeluun, kun tuoreita marjoja ei ole tyrkyllä.
Kakun maku oli hyvä, mutta lintsaamiseni kostautui hieman. Jätin nimittäin soijajugurtin valuttamatta. Täyte jäi aika pehmeäksi, se oli sellaista kevyen pehmeää ja todellakin enemmän moussemaista kuin hyydykettä. Taisin luottaa liikaa suklaan voimaan. Ensi kerralla soijajugurtti pitää todellakin ensin valuttaa tai sitten käyttää yksi pussi vegegeliä lisää.
Pitsankin tein jo edellisenä iltana valmiiksi. Voisi tätä tietenkin sanoa piirakaksikin, mutta valitsin kutsua tätä pitsaksi, koska pohja on melkein kuin oikea pitsapohja. (kauheasti haluttaisi käyttää z -kirjaimia...)
Sipulipitsa spelttipohjalla pellillinen
Täyte
1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja (tiukkaan painettu mittaus ja niitä kuivia eikä öljyyn säilöttyjä tomaatteja)
+3/4 dl vettä liotukseen
1/2 kg sipuleita
3 isoa valkosipulin kynttä
3 rkl öljyä
1/2 tl suolaa
n. 1/2 tl mustapippurirouhetta
1 tl kuivattua basilikaa
1 1/2 dl vihreitä kivettömiä oliiveja + 5 kpl pinnalle
2 dl maustamatonta soijajugurttia
Leikkasin kuivat tomaatit viipaleiksi ja liotin vedessä muutaman tunnin. Kuorin sipulit ja leikkasin siivuiksi. Kuorin myös valkosipulin kynnet ja leikkasin ohuiksi viipaleiksi. Kuullottelin sipuleita paistinpannulla 3 rkl:ssa öljyä kunnes ne hieman notkistuivat. Jätin sipulit vähäksi aikaa jäähtymään. Sekoitin sipuleihin kuivatut ja liotetut tomaatit liotusliemineen, mausteet, viipaloidut oliivit ja maustamattoman jugurtin. Suolaa lisäsin maltillisesti sillä nuo aurinkokuivatut tomaatit ovat jo aika suolaisia, puhumattakaan oliiveista. Täyte jäi odottelemaan pohjan valmistumista.
Pohja
1 tl kuivahiivaa
2 dl vettä
n. 4 3/4 dl spelttijauhoja
1 rkl öljyä
3/4 tl suolaa
1 tl sokeria
Sekoitin kuivahiivan pieneen jauhomäärään. Lämmitin veden kunnolla lämpimäksi. Senhän pitäisi olla 42 asteista, mutten mitannut. Kaadoin veden hiivan ja jauhojen joukkoon ja lisäsin sinne vielä suolan, sokerin ja öljynkin. Hiljalleen lisäsin spelttijauhoja lusikalla sekoitellen ja vasta lopuksi vaivasin taikinan kimmoisaksi ja kiinteäksi palloksi. Jätin taikinan tunniksi kohoamaan mikroon, sekun on vedoton paikka.
Pyöräytin vielä hieman taikinaa pienen jauhoripsauksen kanssa. Ripottelin leivinpaperille myös hieman jauhoja ja kaulitsin taikinan sen päällä uunin pellin kokoiseksi.
Levitin täytteen pitsan päälle tasaisesti. Pilkoin vielä n. 5 oliivia ja asettelin ne täytteen päälle. Paistoin 225 asteessa n. 15 minuuttia.
Täyte kannattaa levittää reunoja myöten, koska paljaaksi jääneet reunat kuivuivat.
 |
| Jos olisi kesä, olisin asetellut pitsapalasten päälle tuoreita yrttejä väriä antamaan.. |
Pitsaa tuli maisteltua jo illalla varsinaisen iltapalan jälkeisenä iltapalana. Maistui loistavalta viinin kanssa, oikeastaan paljon paremmalta kuin päivällä teen kanssa.
Yritin kyllä sanoa ihmisille, etten tarvitse lahjoja, mutta tulihan niitä silti. Ja aikalailla osuvia olivatkin: hieno orkidea, järkälemäinen suklaakirja sekä komea kakkuvuoka. Sain lisäksi vitsikkään paketin, joka sisälsi sekä suklaalevyn että mittanauhan ;D
8 kommenttia:
Paljon onnea, Paula! :) Ihania tarjoiluja. Kakun koristelu on todella kaunis ja pitsakin varmasti hyvää. Saitpa myös hienon kakkuvuoan!
Paljon paljon onnea Paula synttäreiden johdosta.Ja kakku näyttää herkulliselta eikä ainakaan kuvast huomaa,että oli liian löysä. Ja hieno kakkuvuokalahja;lahjan antajalla hyvä huumorintaju;D
Anni Minerva, kiitos. Eikö vain olekin hieno vuoka, piti heti tänään testata! Tuosta koristelusta voisin sanoa, että olen kyllä kakkublogini lukenut, mutta yksityiskohtaiseen näperrykseen ei kärsivällisyys ihan riitä :)
Kiitokset Yaelian! Kakku oli aika maistuvainen, ja kyllä se tosiaan ihan hyvin koossa pysyi. Varsinkin tänään kun nappasin palasen ihan jääkaappikylmästä kakusta, niin mitään ongelmaa ei ollut. Eräs pöytäseurueestamme juurikin piti sen pehmeästä rakenteesta, kun ei ole liian hyytelömäinen.
Isot onnittelut! Ai mikä tuossa kakussa meni pieleen. Näyttää ja vaikuttaa aivan täydelliseltä :P
Niin ja jotenkin minun sormeni kyllä väkisin naputtelevat ne kaksi z:aa..
Onnea onnea sinulle:) Ihanan näköiset tarjoilut, maistuis minullekin.
Pahoittelut vielä teestä ja päiväyksestä, oli vihon viimeinen varastossa. Toivottavasti kuitenkin käyttöön tulee...
Kiitos Outi. No, eihän siinä varsinaisesti mikään pieleen mennyt. Muistiipanojen täytyy kuitenkin olla tarkat, jotta seuraava kakku on täydellinen. Äiti ehdotti että teen tämän jouluksi.
Kiitos Kaisullekin! Viimeisin tilaus ei ole vielä tullutkaan, mutta varmaan puhelin kohta piippaa ja ilmoittaa paketin olevan haettavissa. Kohta se onkin taas uuden tilauksen aika, kun joulu alkaa lähestyä :)
Onnea Paula!!! Niin suussasulavan kakun olet loihtinut, todella kaunis koristelu nuo marjat ja ohuet suklaatenkaat! Tuo sipulipizza houkuttaa myös... Tosi hupaisa ja kiva lahja tuo suklaa-mittanauha -yhdistelmä - hi hi - sen voi hyvälle ystävälle uskaltaa antaa ;) Nauti vielä muutamasta väljemmästä päivästä ennen työrupeaman alkua!
Kiitokset Nina! Olin tosi tyytyväinen kun kaapista löytyi tuollaisia juttuja kakun koristelua varten. Ikävän ruskea läjä olisi ilman niitä. Olipa eilen maistuva se viimeinen kakkupala kun sen salaa söin Vekaran nukkuessa päiväuniaan ;)
Tuo lahja oli kyllä vitsikäs ja hauskasti hoksattu ;D Ja mittanauhalle oli ihan todellinen tarve. Sellaista minulla ei ollutkaan, kuten lahjan antaja tiesikin.
Lähetä kommentti