Vaaleanpunainen hattara ja muita elokuun ihanuuksia (suklaata unohtamatta)

Sokerihattaran sijaan luvassa on kuvia puutarhasta:

Preeriamesiangervon kukinta on kuin vaaleanpunaista hattaraa, nami!

 Se on myös aikamoinen hujoppi. Ja tämänhetkinen kukkasuosikkini!

Jokin näissä vaaleanpunaisissa söpöliineissä viehättää. Vaikka muuten tykkään kirkkaista väreistä ja pukeudunkin useimmiten punaiseen, niin puutarhassa heittäydyn hempeäksi.

harmaamalvikki

kirjoukonhattu, kirvojen suosikki

 Tarhasarjalilja 'Aelita'. Aika hailakka, mutta niinpä vain lähti jokunen vuosi sitten mukaani Särkän perennataimistosta. Tuo taimisto on yleensä aina kesäretkeni kohteena mahtavan perennavalikoimansa ansiosta. Tänä vuonna tyydyin tilaamaan paketin kotiin.

Tämän vuotinen uutukaiseni 'Landini'. Luonnossa vieläkin tummempi, suorastaan mustanpuhuva.

Elokuu on myös sadonkorjuun aikaa.

 

Valtava kesäkurpitsan kukka. Kurpitsoita tulee kovasti ja muutamia olen muillekin jakanut. Saapa nähdä tuleeko kohta kesäkurpitsareseptejä.

Olin laittavinani matalan, vain 70 cm:n korkuisen hernelajikkeen siemeniä maahan. Nämä ovat ainakin 170 cm. Ja retkottavat kasvettuaan aikoja sitten tukiväkerrykseni yli. Meinaavat vyöryä kesäkurpitsojenkin päälle :D

Herukkapensaat notkuvat marjoja. Myös karviaisia tulee paljon. Kunhan vain välttyisivät Vekaran maisteluilta. Malttamattomana meinaa maistella marjat jo raakana.

kyssäkaali olisi jo valmis syötäväksi

Elokuun hämärtyvinä iltoina suklaa maistuu liiankin hyvin. Piti siis tehdä sitä itsekkin. Aika pitkän aasinsillan jälkeen pääsen siis reseptiäkin kirjoittamaan ;) Ja tämän suklaan kanssa hieman hifistelin. Käytin lisäaineena soijalesitiiniä, jonka pitäisi olla jopa oikein terveellistäkin. Se antaa kermaisuutta ja täyteläisyyttä suklaaseen ja vaikka pirtelöihin. Mutta ilmankin lesitiiniä suklaata pystyy toki tekemään.

MulberiRaakaSuklaa

100g kaakaovoita
80g kaakaomassaa
1/3 tl vaniljajauhetta
3 rkl agavesiirappia
2/3 ml ruususuolaa
(reilu) 1tl soijalesitiiniä
2 dl mulberinmarjoja
Sulatin kaakaovoin ja -massan vesihauteessa hiljalleen. Lisäsin vaniljan, agaven, suolan ja lesitiinin ja vatkasin reippaasti käsin, jotta sekoittuvat kunnolla. Sekoitin vielä mulberin marjat joukkoon ja kaadoin suklaasulan leivinpaperoituun vuokaan. Annoin jähmettyä jääkaapissa ennen paloiksi leikkaamista.

ps. aioin myöhemmin keskittyä  ja ottaa hienomman kuvan suklaateista, mutta se olikin jo liian myöhäistä. Suklaat olivat mystisesti kadonneet :D
 

Vegejuustokakkua ja pientä suolaista

Vieraita varten (ja itseäni, hihii) tein juustokakkua, vaikka siihen pieni jännitysmomentti liittyykin. Eli hyytyäkö vai ei? Edellisen onnistumisen perusteella uskalsin kuitenkin taas kokeilla.

Sitruunainen hyydykekakku vadelmilla

pohja
200 g Digestive -keksejä
70 g margariinia
Murskasin keksit, sulatin margariinin ja sekoitin ne keskenään. Pingotin leivinpaperin 24 cm:n irtopohjavuoan pohjalle. Ja öljysin reunat kevyesti. Painelin keksi-margariini-seoksen pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.

täyte
500 g maustamatonta soijajugurttia
1 prk Alpron Airy & Creamy -soijakermaa
1 prk eli 225 g soija"tuorejuustoa"
1 1/2 dl sokeria
3 rkl sitruunamehua
3 tl raastettua sitruunan kuorta (luomua!)
1/3 tl vaniljajauhetta
2dl soijajuomaa
3 pss Vegegeliä (Dr. Oetker, ihan marketista löytyy)
+ rasia tuoreita vadelmia

Valutin soijajugurttia siivilässä, jonka olin vuorannut kahvinsuodatinpusseilla. Laitoin pienen lautasen ja kevyen painon päälle ja annoin valuttaa ylimääräiset nesteet pois useita tunteja. Nestettä lähti 1 1/2 dl. Sähkövatkasin soijakerman vaahdoksi ja vatkasin sekaan valutetun soijajugun, "tuorejuuston, sokerin, sitruunat ja vaniljajauheen.
Sekoitin 3 pussukkaa vegegeliä kahteen desiin soijajuomaa. Lämmitin varovasti kattilassa vähän väliä käsikäyttöisellä vispilällä vispaten. Seos jämähti aika paksuksi ja vatkasin sen hirmuisella vauhdilla jugurtti-kerma-tuorejuusto-seokseen. Kaadoin massan vuokaan ja tasoittelin. Laitoin jääkaappiin ja annoin hyytyä seuraavaan päivään. Irrotin reunan ja ujutin kakun tarjoilulautaselle. Vielä vadelmat päälle ja avot!

Tuli aika mukava kakku :) Tosin tällä kertaa jäi pehmeämmäksi (ja täyte oli ilmavan kuohkea). Pysyi kyllä koossa, mutta ei hirmuisesti tehnyt mieli mennä kakkua heiluttelemaan, ettei lötsähdä. Ihan ihanaa silti! Ja siirto tarjoilulautaselle onnistui ilman haavereita, joten voin kai laskea tämänkin onnistuneeksi hyydykekakkuharjoitukseksi?

Hätäpäissäni tein vielä tällaisia pikaisia tomaattipiiraita. Idea oli jäänyt mieleeni jostain ruokablogiseikkailuistani. Helppoa, nopeaa ja aika kivan näköistäkin.

Eli lehtitaikinaneliön päälle tomaattisiivu, pirskaus oliiviöljyä, ripaukset suolaa ja mustapippurirouhetta. Paisto 225 asteessa, kunnes reunat saavat väriä. Valmiiden piiraiden päälle basilikan lehdet koristeeksi.

Vihreät perunat

Ainakin perunan viljelijät tietävät, että pintaan jääneet perunat vihertyvät valossa, mutta näissä vihreissä perunoissa ei ole suinkaan kyse siitä. Taitaapa olla vähän perunasalaatin tapainen juttu. Tarjosin tätä kyläilemään tulleelle moniallergiselle tädilleni. Ja herukkaista piirakkaa myös.

Vihreät perunat   5-6:lle, useammallekin riippuen muusta tarjoilusta

1 kg uusia perunoita
kunnon nippu persiljaa
3/4 dl oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
n 3/4 tl (ruusu)suolaa
mustapippurirouhetta
1 sipuli
vajaa purkki (300/150g) vihreitä kivettömiä oliiveja
+ salaattinippu

Keitin perunat ja annoin jäähtyä. Pilkoin vähäsen pienemmäksi. Sauvasekoitin oliiviöljyn, persiljan, valkosipulin, suolan ja mustapippurin tahnaksi. (Yrttiöljyksi tuota voisi myös kutsua, mutta oli tahnamaisen paksua runsaan persiljan ansiosta) Sekoitin tahnan perunoihin. Tähän tarkoitukseen isohko kattila on helpoin vaihtoehto. Ainekset sisälle, kansi päälle ja hölskytys. Annoin tekeytyä jääkaapissa ja revin salaattinipun tarjoiluastiaan. Kaadoin vihreät perunat salaatin päälle, ja lisäsin vielä suikaloidut sipulin ja oliivit.

Kesällä ruuanlaitto on niin helppoa. Raaka-aineet ovat tuoreita ja parhaimmillaan. Ei vaadi juurikaan taitoa tai vaivaa, vaan ihan yksinkertaisesti ja helposti saa maistuvaa aikaiseksi. Tätä asiaa tulen kesästä kaipaamaan.
Vaan eipä vielä heittäydytä syyssynkistelyjen kouriin, sillä vielä tässä on monta kesäpäivää jäljellä. Nautitaan niistä!

Marjainen tahinismoothie

Raakaravinnon pirtelöt ovat meillä suosittuja, mutta niiden ohella tämä on sellainen (soija)jugurttipohjainen resepti, johon palaan aina uudelleen. Ihan ihana simppeli smoothie, jolle tahini antaa sen jonkin pienen lisävivahteen. Toimii niin raikkaan hapokkaana puolukkaisena versiona, kuin pehmeän samettisena mustikkasmoothienakin.

Puolukkainen tai mustikkainen tahinismoothie  3:lle

1 prk (500 g) maustamatonta soijajugurttia
2 dl puolukkaa tai mustikkaa (jäisenä)
2 -3 kypsää banaania
reilu rkl tahinia
1/4 tl vaniljajauhetta
(+ vettä halutessa)

Sauvasekoittimella kaikki surrur sekaisin. Vedellä voi vielä halutessaan ohentaa koostumusta, niin menee pillistä helpommin läpi.

maistuu Pikku Viikarillekin

Hempeää päivää toivotan :)

SuklaaPAPUkeksit (gluteeniton)

Nämä keksit syntyivät mielessäni Pipsan kikhernecookiet ja Maijan makian suklaakakku mustapavuista. Tosin esikuvani taitavat olla hieman terveellisempiä, sillä tulin versioineeksi alkuperäisiä ideoita sokerisempaan ja muutenkin hiilihydraattisempaan suuntaan. Vahingossa, äkkiä, vieraita tulossa, jotakin piti keksiä... Joka tapauksessa tulos oli aika mukava.

SuklaaPapuKeksit  n. 30 kpl

1 tlk mustapapuja (siis valmiiksi keitettyjä, valutettuna 170 g)
10 kuivattua taatelia
1/4 tl vaniljajauhetta
1 dl kaakaojauhetta
1 1/2 dl riisijauhoja
1/2 dl tummaa sokeria
1 tl leivinjauhetta
pieni suolaripaus
130 g tummaa suklaata karkeana rouheena
100 g margariinia

Huuhtelin ja valutin pavut. Pilkoin hieman taateleita ja soseutin ne papujen kanssa ja samaan soseeseen myös vaniljan. Sekoitin kuivat ainekset yhteen ja sitten lusikalla suurinpiirtein papumassan sekaan. Sekoitin vielä margariinin taikinaan. Taisinpa joutua kätenikin sotkemaan, iik!
Otin kahdella ruokalusikalla taikinasta nökösiä ja asettelin leivinpaperille. Litistin ja muotoilin hieman keksejä lusikoilla ja paistoin 175 asteessa n. 20 minuuttia. Keksit eivät kovasti levinneet, joten jäivät melkolailla sen näköiseksi, mitä lusikalla muotoilin..siis rouheiksi.

Papuja ei näissä kekseissä maussa huomaa vaan maistuvat ihan kunnon suklaakekseiltä. Tosin gluteenittomaan tapaan ovat hieman hauraampia kuin normikeksit. Jos ei ole niin makean ystävä, voi varmasti jättää sokerin lisäämättä. Taatelit ja suklaa antavat jo mukavasti makeutta.
Varmastikin jatkan näitä papuleivonnaisharjoituksia. Ehkäpä ensi kerralla uskallan jättää jo (riisi)jauhotkin pois tai ainakin vähemmälle.

Kesäkaali on ihanaa ja niin myös coleslaw

Elämäni ensimmäistä kertaa ostin majoneesia! Täytyihän minun päästä testaamaan blogimaailmassakin kovasti kehuttua coleslaw:ta, eli kaalisalaattia Ameriikan malliin. Varsinkin, kun on ihanien kesäkaalien aika.

Coleslaw  3-4:lle

450 g kaalia
2 porkkanaa
3/4 dl majoneesia (mm. X-tra kevyt majoneesi on vege)
3/4 dl maustamatonta soijajugurttia
vajaa 1 rkl sitruunamehua
1/2 rkl mietoa sinappia
n. 1/2 tl (ruusu)suolaa
1/4 tl rouhittua mustapippuria

Suikaloin kaalin ja juustohöyläsin kuoritun porkkanan. (nämä kait kuuluisi suikaloida ihan hengettömän ohuiksi siivuiksi, mutta olen laiska ja tein vähän reilumpia suikaleita. Kesäkaali on kuitenkin rapeaa ja mehevää.)
Sekoitin loput ainekset vihanneksiin ja annoin vähän aikaa maustua jääkaapissa ennen syömistä.

Ja olihan se ihanaa! Öljykastikkeisiin kaalisalaatteihin tottuneena tämä maistui kyllä vaihtelun vuoksi tosi hyvältä, täyteläisemmältä. Pikku Viikarikin tykkäsi kovasti, hänelle kaali maistuu yleensäkin oikein hyvin.

Myöskin valkosipulilla ja/tai chilillä maustamista voisi kokeilla. Tuota majoneesia nyt kuitenkin jääkaapista löytyy iso purkillinen.

Löysin muuten mielenkiintoisen postauksen Vegaaninen versio -blogista itse tehdystä vegemajoneesista. Kokeilemisen arvoinen juttu tämäkin. Välttyisi noilta säilöntäaineilta, joita valmis majoneesi sisältää.
Yaelian kertoi myös tehneensä  tofumajoneesia, joka kuulostaakin loistavalta reseptiltä. Kiitos kun kerroit tästä!

Heikun keikun luumuja

Kaupasta tarttui mukaan rasiallinen pieniä punaisia luumuja. Ja keikauttaminen tuli taas mieleeni. Siispä leipomaan!

Luumut olivat tällaisia pieniä ja pyöreitä. Ja hieman pääsivät yllättämään kirpeydellään. Harvinaisen hitaasti ovat kadonneet suihin sellaisenaan, joten sopivat hyvin leivontaan.

LuumuKeikausKakku   n.10 palasta

taikina
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl quinoajauhoja
1 dl mantelijauhetta
1 3/4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa
vajaa 3 tl leivinjauhetta
1 dl oliiviöljyä
2 dl soijamaitoa

vuokaan:
40 g margariinia
1/2 dl sokeria (tai enemmänkin jos on kirpeitä luumuja)
8 1/2 luumua (tai niin monta kuin vuoan pohjalle mukavasti sopii)

Sekoitin taikinan kuivat ainekset ensin keskenään ja sitten joukkoon kosteat ainekset.
Voitelin 24 cm:n kakkuvuoan pohjan 40 g:lla margariinia. Sitä tulee siis paksusti. Ruokalusikka oli oikein hyvä väline margariinin levittämiseen. Vuokan reunoille sivelin myös ohuemmin margariinia. Ripottelin sokerin tasaisesti vuokaan, myös reunoille. Halkaisin luumut ja poistin siemenet ja asettelin puolikkaat luumut pienin välein vuoan pohjalle. Kaadoin taikinan päälle ja levitin tasaiseksi.
Paistoin 175 asteessa noin 40 minuuttia.
Annoin kakun jäähtyä, kunnes vuokaa oli helpompi käsitellä ja kumosin kakun tarjoilulautaselle. Kakku syötiin vasta jäähtyneenä.

Kakun kanssa tarjosin vaniljasokerilla maustettua soijakermavaahtoa. Luumujen kirpeys jakoi hieman mielipiteitä. Omasta mielestäni sokeria olisi voinut käyttää enemmänkin, mutta osa raadista juuri tykkäsi kun kirpeyttä oli jäänyt jäljelle.
On suorastaan historiallista, etten tällä kertaa käyttänyt taikinassa soijajugurttia! Yleensä toistan aikalailla itseäni näiden taikinapohjien kanssa ;)  Poikkeus johtui siitä, että kaapissa ollut soijamaito piti saada äkkiä käytettyä. Kuvittelenko, mutta mielestäni kakusta tulee mehevämpää sen soijajugurtin kanssa? No, ei tässäkään vikaa ollut, vaan pehmeää ja kuohkeaa kakkua oli, ja luumujen mehevöittämää.

Välähdyksiä kasvimaalta ja puutarhasta

Kun on oikein tehokas (kuten minä ;) ) ehtii viikon ainoana vapaapäivänään vähintäänkin istuttaa mansikantaimet, käydä mustikkametsässä, tehdä työhakemuksen, ruokkia perhettä 5xpäivässä ja leipoa sekä näppäillä kuvia puutarhastaan. Tässäpä niitä näppäilyjä.

Chileillä menee hyvin ja satoa on tulossa.

Ankean ja viileän alun jälkeen on kasvimaakin alkanut rehottaa. Mahtavasti satoa on tullut jo salaatista ja persiljasta ja nyt innostuivat kesäkurpitsatkin.

Tänään saimme vihdoin ja viimein mansikantaimet istutettua. Seuraavien kesien mansikkasadot kiiluvat mielessä :D

Pienestä se mansikkakin ponnistaa!

Mangoldi on niin mahtava, etten ole raskinut edes maistaa!

Lehtikaaleja sen sijaan olen raskinut maistaa, mutta sitten tulivat kavalat kaalimadot ja maistoivat vähän enemmänkin. Nyt lehdet ovat kuin pitsiä.

verikurjenpolvi jättipoimulehden kainalossa

rantakukat heiluvat tuulessa niin, etteivät meinaa kuvaan osua

Pikku Villikon lisäksi kesäsäästä nauttivat myös kissat.

..turvallisesti narutettuna.

Ilahduttavan yritteliästä ja hellyyttävää sitkeyttä! Menneiden kesien kesäkukkaistutuksissa on ollut myös orvokkia. Niiden jälkeläiset sinnittelevät betonin rakosessa.

Vapaapäivän iloksi leivoin luumukakkua, mutta siitä sitten myöhemmin..