perjantai 13. heinäkuuta 2012

Mustikkaleivokset raakailijan tapaan

Jotenkin nämä harmaat ja sateiset päivät sattuvat aina vapaapäivikseni. Onneksi keittiöpuuhastelut ja niiden tulokset ilahduttavat. Ja arkkupakastin järjestää mukavia yllätyksiä. Pakastimen tyhjennyksen tiimellyksessä löytyi vielä kaksi isoa pussukkaa anopin poimimia mustikoita :)


RaakaMustikkaLeivokset  6 kpl

Pohja
vähän reilu 2 dl pekaanipähkinää
7 kuivaa taatelia
vajaa 2 rkl vettä
hyppysellinen ruususuolaa
1/3 tl vaniljajauhetta
Pilkoin taatelit ja liotin niitä muutaman tunnin vesitilkassa. Rouhin pekaanit muruksi teholeikkurillani. Lisäsin suolan ja vanilja ja pyräytin sekaisin. Lisäsin taatelit liotusliemineen ja annoin koneen käydä hetken, kunnes muodostui muotoiltava taikina.
Painelin taikinan lusikan avulla silikonisiin muffarivuokiin.

Täyte
12 kuivaa taatelia
2 rkl vettä
3 dl mustikkaa
1 dl mustaherukkaa
3 rkl chia-siemeniä
Liotin pilkotut taatelit vedessä ja soseutin loppujen ainesten kanssa sekaisin. Täytin taikinakupit piripintaan seoksella ja pakastin leivokset. Jäisinä ne oli helppo irrottaa vuokistaan.
Täytettä jäi yli, mutta se ei meitä haitannut sillä loput syötiin kera soijajugurtin.

Kuorrute
1 dl cashewpähkinää
1/2 dl vettä
1 rkl mustikoita
2 tl agavesiirappia
1 ml vaniljajauhetta
Liotin cashewpähkinöitä runsaassa vedessä useita tunteja. Kaadoin veden pois ja huuhtelin pähkinät. Lisäsin puoli desiä vettä sekä muut ainekset ja sauvasekoitin tasaiseksi. Lusikoin kuorrutetta leivosten päälle ja vielä mustikat kaiken huipuksi.
Kuorrutteestakaan kaikki ei kulunut, mutta pienempää annosta on sauviksella vaikea (tai peräti mahdoton) huristella.


Täytyy sanoa, että näissä leivoksissa oli vikana se, että ne loppuivat ihan kesken. Meitä oli neljä syöjää ja pientä taistelua käytiin ylimääräisistä leivoksista. Olivat tosi herkkua! Joten seuraavalla kerralla on tehtävä kaksinkertainen annos.
Pekaanipähkinä on mukava pähkinä taikinapohjana. Se maistuu hyvältä ja on miellyttävän tuntuistakin. Esim. manteli, jonka mausta kyllä tykkään ja usein käytänkin,  jää helposti karkean oloiseksi.


haukkis...namskis!

11 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Raakaleivokset ovat kyllä mielettömän hyviä,mutta myös aika lihottavia,joten kauhean usein ei tule tehtyä,.JOskus 5 vuotta sitten tein niitä tosi usein,ja se kostautui vyötäröllä;D

Lotta kirjoitti...

Voi vitsi Paula, nää sun raakajutut on kyllä vaan niin uskomattoman hyvän näköisiä!

Paula kirjoitti...

Yaelian, se on kyllä totta, että energiaa näissäkin on ihan mukavasti. Mutta ei kuitenkaan niitä ravinteista tyhjiä kaloreita, mitä monessa muussa herkussa. Monesti myös kevennän hieman ja korvaan raakaleivonnaisten pohjan pähkinöistä puolet tattarilla.

Fairly Frivolous, kiitokset! Tällä kertaa myös maku oli uskomattoman hyvä. Aina niin ei ole ollut, esim. silloin kun kokeilin tehdä raakaraparperipiirakkaa :/

Nina kirjoitti...

Ai kuinka herkullisen näköisiä!!! Näitä täytyy kesäaikaan kokeilla leipoa!

Nina kirjoitti...

Hei Paula, unohdin kirjoittaa että olen jo toisen kerran leipomassa "Kanelimuruseni" kakkua, jonka ohjeen kirjoitit huhtikuussa - olen vinkkisi mukaan laittanut teelusikallisen kardemummaa pohjaan, ja raastoin myös yhden porkkanan mukaan - kakku maistuu kaikille, ja se kaurainen murusekoitus päällä on aivan ihana!

Paula kirjoitti...

Kiitos Nina, kannattaa kokeilla raakaleivoksia.
Ja mukavaa, että teille maistui se kanelimurukakku paranneltuna versiona. Itse tein siitä vähän turhan vaisun.

Pipsa kirjoitti...

Pakko kommentoida nyt sitten tähänkin, koska katselin vielä näitä houkuttelevia kuvia tarkemmin ja ovat todella onnistuneita ja kauniita nämä kuvat, leivoksista nyt puhumattakaan! :-) Sitten kysymys mikä oli toinen syy tähän kommenttiin: osaatko sanoa tuon kukkasen nimen, mikä koreilee näissä kuvissa rekvisiittana? Löysin yhden tuollaisen hauskasti tienvarresta villinä kasvamasta, vaikka kyseessä on ilmeisesti puutarhakukka? No otin sen yksinäisen sieltä maljakkoon ja se uljaana siinä ilahdutti minua melkein viikon, upea kukka!

Paula kirjoitti...

OI, kiitokset Pipsa!
Tuo kukka on peurankello. Sitä kasvaa eteläisessä Suomessa ihan villinäkin. Ja tosi yleisesti kasvatetaan myös puutarhassa, ilmeisestikin sen komeampaa muotoa. Hieno se on, vaikkakin monen mielestä varmasti vähän kiusallinenkin innokkaan leviämisensä vuoksi.

Pipsa kirjoitti...

Ookei, kiitoksia kukkatiedosta! Ja mansikkamaasta vielä: kun jotain on vähän, sitä arvostaa ihan eri tavalla kuin sellaista mitä on ylenpalttisesti :) Totta sekin että aina työt ja kaikki muu pakollinen häiritsevät ikävästi näitä tärkeämpiä harrastuksia :)

Varpu kirjoitti...

Näyttääpä hyviltä! Ehdottomasti kokeiluun nyt, kun marjojakin alkaa olla saatavilla.

Paula kirjoitti...

Kiitos Varpu!
Uskallan suositella. Koko makuraati olisi halunnut lisää :)