torstai 16. huhtikuuta 2015

Kvinoasushi

Kasvissyöjän sushi? Kylmä, mauton riisi ja aneeminen kurkkutikku nahkeassa leväkuoressa?
Vai olenko ainoa maailmassa, jolla on näin ankea mielikuva siitä oikeasta sushista :D

No, sushistaan(kin) voi tietysti tehdä juuri niin herkun kuin haluaa ja käyttää siinä oman maun mukaisia aineksia. Etenkin jos ei ole hirmutarkkana perinteiden kanssa. Itse mielelläni kääräisen norin sisään maukasta  kvinoaa ja laitan värikkäitä täyteitä reilummin. Silläkin uhalla että käärylöiminen vaikeutuisi.




Tällä ohjeella tulee isommallekin seurueelle popsittavaa.

Kvinoasushi  n. 7 noriarkillista, joista jokaisesti tulee n. 7-8 sushipalasta.

3 1/2 dl suomalaista kvinoaa
7 dl vettä
1 rkl (omena)viinietikkaa
1/2 rkl sokeria
1 tl suolaa

+ nori -merileväarkkeja

täytteeksi
esim. tofua, paprikaa, kurkkua, porkkanaa, avokadoa, kesäkurpitsaa

dipit
soijakastike ja wasabi

Huuhtelin kvinoan, kaadoin kattilaan veden ja mausteiden kanssa ja hauduttelin lempeällä lämmöllä kypsäksi. Suomalainen kvinoa sopii tähän tarkoitukseen erinomaisesti, sillä siitä tulee keitettynä koostumukseltaan kuin jämäkkää puuroa.
Annoin kvinoan jäähtyä ja levitin sitä ohuet kerrokset noriarkeille. Tässä apuna oli vedellä kostutettu iso lusikka. Arkin yläreunaan jätin kaistaleen täyttämättä.

Asettelin täytteet lähelle arkin alareunaa. Tällä kertaa laitoin tikuiksi leikattuja savutofua, paprikaa ja kurkkua, olimpa niin hurjana, että laitoin myös viirun majoneesia (X-tra kevyt).

Rullasin tiiviiksi kääryleiksi. Ihan omin kätösin! Ilman bambumattojakin siis pärjää. Noriarkin yläreunan kostutin vedellä, joka liimaa rullan kiinni. Leikkasin terävällä veitsellä suupaloiksi. Itseasiassa teroitin veitsen juuri kääröjen leikkausta varten. Tylsä veitsi kilpistyy jo merilevään, joten teroitusvälineet esiin!




Kastikkeet ovat ihan olennainen juttu! Paras makuelämys ja harmonia syntyy kun käärönsä kastaa sekä soijakastikkeessa, että wasabikastikkeessa. Siskoltani opin, että wasabitahna on kätevää lantrata vedellä ohueksi. Dippaaminen on silloin helpompaa, eikä tarvitse varoa liika-annostelua. Wasabi on nimittäin aika ärhäkkää tavaraa sellaisenaan.




Nämä perinteitä kunnioittamattomat ja vääräoppiset sushirullat syntyvät helpommin kuin voisi kuvitellakaan. Pienellä vaivalla ja hetkessä saa suuretkin määrät rullailtua. Mitään erikoisvälineitäkään ei tarvita. No, syömäpuikot sentään ovat kyllä ihan kätevät sitten kun syömispuuhaan asti päästään, mutta toki sormivoiminkin pärjää. Kannustan kokeilemaan! Valmistuksen helppous voi yllättää.



8 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Näyttääpä todella ihanalle! Olen myös joskus tehnyt quinoasta sushia ja lopputulos oli todella hyvää. Sen lisäksi, että monet pitävät vegesushia tylsänä ja mauttomana, monet eivät taida hoksata, että sushissa on kyse muustakin kuin kalasta. Olen känyt monesti keskustelun, jossa kerron rakastavani sushia ja vastapuoli (usein tietää etten syö lihaa) totetaa ''hyi musta raaka kala on pahaa''. Mikä siinä muuta kommentoimaan kuin että, no niiin minustakin :D??

Paula kirjoitti...

Kiitos, Liisa. Muistankin, että olet aiheesta kirjoittanut.

Minunkin mielestäni vegesushi oli tylsää ja mautonta. Sushi on saanut armon vasta näiden omien kokeilujeni myötä. Olen jopa vähän innostunut tästä rullaamisesta!

Aina mukavaa kun keskustelukumppanit ovat samaa mieltä :D Viittaan siis tuohon kalajuttuun.

Outi Rinne kirjoitti...

Kauniit sushit! Ja kuulun ehdottomasti luovien sushien koulukuntaan. Kvinoa sopiikin levän makuun mainiosti.

Paula kirjoitti...

Kiitos Outi! Luova sushi kuulostaa kauniimmalta kuin vääräoppinen :D

Heidi kirjoitti...

Moikka! Tulin vastavierailulle. Ihanalta näyttää! Kvinoasushit onkin olleet nyt esillä siellä sun täällä, täytyy ehdottomasti testailla! :)

Paula kirjoitti...

Mukava kun tulit käymään, Heidi! Kvinoasushia kannattaa kokeilla. Meillä mies jatkuvasti kyselee, että koska teen näitä taas. Ja taidampa pian tehdäkin, ostin nimittäin kaupasta lisää noriarkkeja.

Pipsa kirjoitti...

Näyttää makoisalta, ja miten tiiviit rullat oletkaan saanut kvinoasta! Minäkin olen kerran elämässä räpeltänyt kvinoasushit, mutta itse koin homman vähän vaivalloisampana kuin riisisushin - tosin maku oli aivan erinomainen! Noissa kvinoissakin on tahmaisuuden puolesta eroja, niin pitäisi varmaan löytää se oikea paketti!

Kiitos muuten wasabitahnavinkistä, näyttää oikein järkevältä tavalta. Saapahan ainakin just niin vähän tai just niin paljon wasabia kuin haluaa :)

Paula kirjoitti...

Kiitos Pipsa. Käsittääkseni suomalainen kvinoa on aina puuroutuvaa. Vaikka toivon kyllä, että tulevaisuudessa kotimaista kvinoaa saisi myös irtonaisena.

Joskus olen sitä irtonaistakin käyttänyt sushiin. Silloin lisäsin mukaan majoneesia, jotta sitä oli helppo käsitellä.

Ihastuin kovasti tuohon wasabiliemeen heti kun siskoni sen minulle esitteli. Kannataa kokeilla!