Kompromissi -kesäkurpitsaspagetti + vinkki vihanneksen piilosyöttöön

Ihan ensimmäiseksi täräytetään vinkkiä epätoivoisille vanhemmille. Jos on niin ikävästi asiat, että jälkikasvu ei syö vihanneksia, tässäpä yksi keino piilottaa niitä heidän lautaselleen:

1. Hätyytä lapsukaiset vaikkapa pihalle, niin eivät vain huomaa kavalia suunnitelmiasi. Jos ovat kovin pieniä, niin iskä/äiskä mukaan vahtimaan.
2. Laita spagetit veteen kiehumaan.
3. Suikaloi kuorittua kesäkurpitsaa (Keltainen piiloutuu paremmin, varsinkin ilman kuoriaan. Vihreässä myös sisus on aavistuksen vihreä) julienne -leikkurilla (pieni investointi -iso ilo) niin paljon kuin uskallat.
4. Paista suikaleita hetkinen kuumalla pannulla öljyssä niin, että notkistuvat kuin keitetty spagetti. Mausta ainakin suolalla.
5. Valuta kypsä spagetti ja sekoita kesäkurpitsasuikaleiden kanssa.
6. Tarjoa suosikkikastikkeenne kanssa muina naisina/miehinä. Ja ketsuppipullo pöytään!

Onnekseni voin kertoa, ettei Vekara lainkaan vierasta vihanneksia, mutta tilannetta empatiseeratessani tuli tämä katala piilosyöttökeino ajatuksiini. Lapsukaisen kieltäytyminen vihannesten syömisestä olisi minulle erityisen hankala paikka, olisin varmasti kohtuuttomankin sätkyissäni.

Mutta siihen reseptiin. Se on mukavan yksinkertainen, vain hitusen edellisestä ohjeistuksesta pidemmälle viety ja siltikin maistuvainen.
Tämä on meidän kompromissi pastan himoon. En kauheasti arvosta pastan ravitsemuksellisia puolia, mutta jokaisen täytyy joskus saada suosikkiruokiaan. Varsinkin Vekara pyytää toisinaan harvinaista herkkuaan "makarooniruokaa". Niinpä kuvaan astuu tämä runsaalla kesäkurpitsalla jatkettu spagetti.


Kompromissi -spagetti  4-5 annosta riippuen lisukkeista

150 g tummaa spagettia
iso nokare margariinia
1 iso kesäkurpitsa julienne-suikaloituna (minulla puolet keltaisesta ja puolet vihreästä, sain suikaletta 530g)
3 rkl oliiviöljyä
2-3 isoa valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippurirouhetta
reilu 1 rkl sitruunamehua
+ jotakin yrttiä viimeistelyyn

Laitoin spagetin kiehumaan, valutin sen kypsänä ja sulatin siihen ison nokareen margariinia. Suikaloin kesäkurpitsat kuorineen julienne-leikkurilla, paitsi niiden hohkaisinta sisusta. Lämmitin öljyn pannulla ja pyöräytin suikaleita siinä puristetun valkosipulin kanssa niin, että ne hieman notkistuivat. Tähän ei kauaa mene. Maustoin suolalla, pippurilla ja sitruunalla. Sekoitin spagetin joukkoon.
Vekara ei suostunut hakemaan kasvimaalta yrttejä (enkä minäkään), joten niitä en nyt laittanut.

Itselleni tämä maistuu tällaisenaan, ehkäpä pyöryköiden/pihvien kanssa + tomaattia väriä tuomaan, mutta jotakin kastikettakin voisi ajatella. Niin mehevää tämä kesäkurpitsan ansiosta kuitenkin on, ettei kastike mitenkään välttämätön ole.


Toivotan Nannen tervetulleeksi!