maanantai 5. elokuuta 2013

KesäkurpitsaQuinoa

Kesäkurpitsani ovat hurjan tuotteliaita. Siksipä sadolle täytyy keksiä koko ajan uusia käyttötapoja ja siltikin pötkylöitä riittää jaettavaksi. Nyt tuli kehitettyä kesäkurpitsaruoka, jota mielellään teen toistekin. Maistui kaikille, Vekara mukaan lukien. Merkitään siis muistiin.


KesäkurpitsaQuinoa  iso annos, meidän pienelle perheelle riitti jämät kolmanneksikin päiväksi

3 dl quinoaa
5 dl vettä
1 tl (ruusu)suolaa
4 rkl sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä
1/2 tl mustapippurirouhetta (tykkääjille enemmänkin, Vekaran vuoksi käytän nykyisin varovasti)

Huuhtelin quinoan ja valutin. Kaadoin kattilaan ja vesi mukaan. Keittelin kansi hivenen raollaan n. 20 minuuttia. Lopussa kannen voi ottaa vaikka poiskin jos tuntuu, että quinoaan jää turhaa kosteutta. Kypsään quinoaan sekoitin loput aineet mausteeksi. Quinoa saa jäädä jäähtymään, sillä mielestäni tämä ruoka on parhaimmillaan haaleana, eikä tulikuuma ruoka kesäkuumalla muutenkaan niin maistu, ainakaan minulle.

735 g kesäkurpitsaa (1 ja puoli isoa, sekä keltaista että vihreää)
nippu kesäsipuleita
reilu lorautus öljyä
3 isoa valkosipulin kynttä
1 tl (ruusu)suolaa
nippu persiljaa
2 tlk keitettyjä papuja/kikherneitä (käytän GoGreenin luomulaatuisia)

Kuutioin kesäkurpitsat ja viipaloin sipulit. Paistelin niitä pannulla runsaassa öljyssä vähän aikaa. Kesäkurpitsoja ei kannata kypsentää pehmeiksi, sillä ne ovat parhaimmillaan vielä rapeina! Loppuvaiheessa paistamista puristin mukaan valkosipulit ja lisäsin suolan. Huuhtelin ja valutin pavut sekä hienonsin persiljat. Sekoitin yhteen kesäkurpitsapaistoksen ja quinoan kanssa. Valmista on, joten eikun syömään.

Lautasen reunalla on omia pikku tomaatteja <3  Sain niitä litran kerättyä kerralla!

ps. Isommista kaupoista löytää myös suomalaista quinoaa (SunSpelt -merkki ja vieläpä luomuna), ja sehän on mahtava juttu. Valitettavasti se ei kuitenkaan sovellu tämän tyyppisiin ruokalajeihin, joissa quinoan toivoisi olevan irtonaisempaa. Tuo kotimainen quinoa on hieman kolhiintunutta, ainakin minun ostama laatikollinen,  ja puuroutuu keitettäessä väkisinkin. Kasvispihvien tekoon se soveltuu kuitenkin erinomaisesti!

9 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Haaa! Just kun mietin, että mitähän sitä taasen... Tätä tehdään meillä torstaina, satoi tai paistoi :)

päivi-sisko kirjoitti...

ompa paljon satoa pukannu kesäkurpitsat ja tomskut ja varmaan kaikki muukki kasvikset ja viheriät :)

Paula kirjoitti...

Sanna, torstai on toivoa täynnä. Toivottavasti maistuu teillekin.

Päivi, tänäänkin keräsin peräti 7 sellaista hitusen ylimittaista kesäkurpitsaa. Ja tomaatit yllättivät, vaikka luulin niitä jo menetetyiksi, sen verran pahan näköisiksi ovat menneet.

Rva Patalintu kirjoitti...

Oi että, kuulostaapa herkulliselle! Ja vielä omista kesäkurpitsoista <3 Toivottavasti meidän pienet oppii mahd pian tykkäämään kyseisestä kasviksesta! Edes tytär joka syö muuten kaikki kasvikset ensimmäisenä ja jättää pastat, riisit ja lihat lautaselle, ei koske kesäkurpitsaan... :(

Paula kirjoitti...

Rva Patalintu, me tykkäsimme. Hieman ymmärränkin tuon lastesi kesäkurpitsan vierastuksen. Ei se minunkaan lempparivihanneksia ole, vaikka vuosikausia olen sitä kasvattanut satoisuuden ja komeuden vuoksi. Vasta ihan viime aikoina on meidänkin Vekara, paria kuukautta vaille 4v, alkanut syömään erottelematta kesäkurpitsan paloja pois. Tai sitten olen vasta nyt oppinut kesäkurpitsaa kunnolla kokkaamaan ;D Minulla olisi jemmassa hyvä kesäkurpitsaan tutustumisresepti, jos vain ehtisin sen tänne tekemään.

sauvajyvänen kirjoitti...

Kiva ruoka tämäkin :) ja helppo uskoa että tosi hyvää!

Minä olen raastanut kesäkurpitsaa kaikkiin kastikkeisiin, niin se on uponnut lapsille siinäkin vaiheessa kun kesäkurpitsa on ollut yök. Ja toinen varma keino on vetää se blenderissä vesitilkan kanssa soseeksi, ja käyttää sitä "nesteenä" erilaisissa keitoissa ja kastikkeissa. Ja lapset vaan kehuvat kun on hyvää ruokaa ;D

Paula kirjoitti...

Heippa sauvajyvänen! Mietona vihanneksena tuota voi tosiaan salasyöttää perheelleen. Hyviä vinkkejä! Itsekin tein vasta sosekeiton, johon sain taas yhden kesäkurpitsan upotettua. Ja kasvispihveissä myös menee, eikä syöjä edes tiedä kesäkurpitsaa syövänsä. Mutta on se ihanaa kun Vekaran kanssa on taas yksi ruoka-askel otettu eteenpäin, eikä ole niin tarvetta salasyöttämisellekään :)

-V- kirjoitti...

Tästä on tullut meidän perheessä suosikkipöperö! Kikherneitä tosin en muista koskaan laittaa, koska ensimmäisen kerran valmistin ilman ja siihen totuttu. Syödään tätä ruisleipä kyytipoikana tai kalan kanssa. Kiitos reseptistä!

Paula kirjoitti...

Tämäpä mukava kuulla V :) meilläkin syödään tämäntyyppisiä ruokia usein, milloin mikäkin vihannes kesäkurpitsan tilalla.