Afrikkalaisehko maapähkinävoikastike

Törmäsin tähän Herkku ja koukku -blogin reseptiin. Enkä kerrassaan voinut olla kokeilematta! Varioinnin jälkeen en enää uskalla tätä afrikkalaiseksi ruokalajiksi väittää, mutta afrikkalaisehkoksi uskallan :)

Jotenkin tosi tuhtia ja täyttävää. Erilaista ja jännää! Mutta maapähkinävoin ystävä tykkää! Jo ulkonäönkin puolesta, mutta myös maun, kaipaa runsasta persiljasilppua (tai muuta yrttiä) päällensä ja raikasta vihersalaattia rinnallensa. Kastikkeeseen menivät viimeiset tomaattini, muuten olisin niitäkin pilkkonut lautasen syrjään.

Maapähkinävoikastike  4:lle

1 iso sipuli
+ loraus öljyä
1/2 chilikastikesydänjääpala
2 isoa valkosipulinkynttä
3 tomaattia
1 pienenpuoleinen (keltainen) kesäkurpitsa (koska niitä riittää vieläkin)
175 g (n. 1 1/2 dl) maapähkinävoita
1 dl vettä
1/2 tl savupaprikajauhetta
1/2 tl (tai enemmän) suolaa
ropsaus rouhittua mustapippuria
+ persiljaa
+ salaattia

Kuorin ja pilkoin sipulin. Kuullotin sitä vähän aikaa pannulla lorauksessa öljyä. Heitin mukaan puolikkaan chilijään (näköjään saa ihan helposti halkaistua jäisenä veitsellä) ja murskatut valkosipulin kynnet. Leikkasin tomaatit pieniksi kuutioiksi ja kesäkurpitsan isoiksi palasiksi ja lisäsin pannulle. (olisin varmasti käyttänyt tomaattimurskaa jos sitä olisi kaapista löytynyt, tai sitten enemmän tomaatteja jos niitäkään olisi löytynyt) Kun kesäkurpitsa oli juuri ja juuri kypsää, lisäsin loput mausteet ja maapähkinävoin sekä vettä ohentamaan jämäkkää seosta.

Alkuperäisen ohjeen kuskusia minulla ei ollut, joten kastike syötiin bulgurin kanssa. Maustoin keitetyn bulgurin suolalla, paprikajauheella ja lorauksella oliiviöljyä.
Ja kuten sanottua, runsaasti sitä persiljasilppua annoksen päälle!

Haa! Ehkäpä Pienestä on sittenkin jo tullut Iso tyttö, kuten väittää. Koristeli itse annoksensa persiljasilpulla ihan vihreäksi ja alkoi reippaasti haarukoimaan ääntä kohti. Yllätys yllätys! Varovaisen toiveikas olen, että pahimmat ruokaennakkoluulot on nyt meillä taakse jääneet.

Seesaminen omenakakku ja kookoksinen -piirakka

Markkinoilta tuli ostettua pari kassillista ihania ja makeita kotimaisia omenoita. Niitä on rouskuteltu aamu- ja iltapalaksi sekä käytetty leivontaan. Harmittaa ainoastaan se, etten tullut kysyneeksi omenoiden lajiketta. Ovat nimittäin niin hyvän makuisia, että ostaisin toistekin jos vastaan tulee.

Tällainen omenakakku meni viemiseksi, kun lähdimme uutta vauvelia katsomaan. Sankari itse nukkui koko vierailun ajan, heräsi ainoastaan vilkuttamaan lähtiessämme :)

Seesaminen omenakakku

2 dl vehnäjauhoja
1 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
2 dl sokeria
1 tl kanelia
1/2 tl vaniljajauhetta
2 tl leivinjauhetta
3 omenaa (380 g)
2 dl maustamatonta soijajugurttia
1 dl soijajuomaa
reilu 1 rkl tahinia
+ margariinia vuoan voiteluun
+ kuorimattomia seesamin siemeniä leivitykseen ja kakun pinnalle

Sekoitin jauhot, hiutaleet, kanelin, vaniljan ja leivinjauheen keskenään. Kuutioin omenat ja lisäsin jauhoihin yhdessä soijajugurtin ja -juoman kanssa. Sekoitin tasaiseksi. Voitelin 24 cm:n irtopohjavuoan ja leivitin sen reilulla määrällä seesaminsiemeniä. Lusikoin puolet omena-taikina-seoksesta vuokaan ja valutin reilun ruokalusikallisen tahinia päälle. Lusikoin vielä loput taikinat vuokaan ja ripottelin noin ruokalusikallisen seesaminsiemeniä kakun päälle. Paistoin 175 asteessa 33 minuuttia.

Kakun lisäksi otimme myös vaniljakastikepakkauksen mukaan. Erittäin mehevä ja omenainen kakku tästä tuli. Ja juolahtikin mieleeni, että maapähkinävoinen versio voisi olla kiva. Siis että tahinin sijaan kakun väliin lusikoisi maapähkinävoita. Myöskin kardemumma sopisi kakkuun.

Seuraava piirakka taasen tarjoiltiin ihan kotona vieraille. Käytin hyväksi vanhaa ideaa kookoksisesta puolukkapiirakasta...eikun karpaloitahan siinä olikin.

Kookoksinen omenapiirakka

Pohja
3 dl vehnäjauhoja (joista 1 dl täysjyväistä)
1/2 dl kookoshiutaleita
3/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
125 g margariinia (sin. Keiju)
20 ml vettä (1 rkl + 1 tl)
+ margariinia  ja kookoshiutaleita vuoan voiteluun ja leivitykseen

Sekoitin kuivat aineet ja nypin margariinin joukkoon. Lopuksi vesikin sekaan. Voitelin piirasvuoan ja leivitin sen kookoshiutaleilla. Kaulitsin taikinan levyksi ja siirsin vuokaan. Painelin vielä taikinan kunnolla paikoilleen ja pistelin pohjan haarukalla. Esipaistoin 175 asteessa 10 min.

Täyte
4 omenaa (vajaa 500 g)
3 1/2 dl maustamatonta soijajugurttia
1/2 dl sokeria
1 tl perunajauhoja
1/3 tl vaniljajauhetta
Pilkoin omenat ja sekoitin loput ainekset yhteen. Valutin puolet nestemäisestä täytteestä esipaistetun pohjan päälle ja ladoin omenat kastikkeen päälle. Valelin loput liemet omppujen päälle ja paistoin vielä 27 minuuttia.

Muutamia omppuja on vielä jäljellä, joten saapa nähdä syntykö niistä vielä jotakin..

nyt niitä saa! Puolukkasaaliit houkuttelevat ja niitä pitäisikin tallettaa suuret määrät pakastimeen. Viime talvena olivat ylläri-suosikkimarjojani. Sopivat niin ihanasti raakapuuroihin!

Ja sitten olen onnistunut hieman huolestumaankin :/

Näyttäisi siltä, että lähes kaikki blogit ympäriltäni ovat lähteneet mukaan uuteen Inspirationiin. Jäin sitten ihan rannalle ruikuttamaan! Hataran muistini syövereistä sain kaivettua mielikuvat kutsuviestistä, joka minunkin sähköpostiini oli joskus ilmestynyt. Sen verran harvoin vain tulee luettua tuota sähköpostia, että myöhästyin vastaamisen kanssa. Muutenkin olen aika arka lähtemään tällaisiin juttuihin, joten enpä tiedä olisinko siltikään uskaltanut, vaikka viestin olisin ajoissa saavuttanutkin.
Mutta se pointtini on, että ettehän silti ihan kaikki minua jätä vaikken samaan porukkaan kuulukaan!

Kesäkurpitsa-proteiinipommi-leipä

Aina välillä tuntuu, että täytyy vähän proteiinitankata tuota vihanneksista ja hedelmistä tykkäävää Vekaraa. Sitä varten on proteiinipommi -leipä! Kesäkurpitsa on mukana ihan vain siksi, että niitä löytyy edelleen jääkaapista useita.

Kesäkurpitsa -proteiinipommi -leipä

3 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa
1 tl (ruusu)suolaa
2 tl (intiaani)sokeria
3 1/2 dl vettä
1 dl soijajauhoja
1 dl lupiinijauhoja
1 dl kikhernejauhoja
2 rkl (oliivi)öljyä
1 kesäkurpitsa (275 g)
vajaa 1 dl pilkottuja aurinkokuivattuja tomaatteja (öljyyn säilöttyjä ja öljy pois valutettuna)

Sekoitin vehnäjauhot, hiivan, suolan ja sokerin. Lämmitin veden n. 42 asteeseen ja sekoitin mukaan. Vatkailin seosta jonkin aikaa, kunnes sitkoa alkoi muodostua. Lisäsin sekaan muutkin jauhot ja öljyn ja sekoitin tasaiseksi. Annoin taikinan kohota peitettynä reilun puoli tuntia. Raastoin kesäkurpitsan karkealla terällä ja lisäsin sekoittaen taikinaan aurinkokuivattujen tomaattien kanssa. Levitin leivinpaperoidulle pellille ehkäpä noin sentin kerrokseksi. Paistoin 200 asteessa n. 25 minuuttia.

Leivästä tuli oikein pehmeää ja muhevaa. Ihan mielellään sitä syö. Vaikutteita sain Ekoloisesta.

raaka leipä

kypsä leipä

Vekara ei ole kovin ihastunut leipäänkään, joten jotta proteiinipommi osuisi kohteeseensa muotoilin häntä varten osasta taikinasta ihan pieniä patonkeja. Sellaisia matosia :D
Pox! Täysosuma!

Omena-karviais-paistos (gluteeniton)

Sadonkorjuu puutarhassa jatkuu... Tällä kertaa vuorossa ovat karviaiset. Omenat täytyi ostaa markkinoilta, kun omat puut ovat vielä niin pieniä, ettei omppuja vielä tule.

 

Omena-Karviais-Paistos  ehkäpä 8 annosta

3 kpl/ 450 g kotimaisia omenoita

5 dl karviaisia

2 dl kaurahiutaleita (vain ns. puhdaskaura on varmasti gluteenitonta)

1 1/2 dl mantelijauhetta

1/2 dl seesaminsiemeniä

1 dl sokeria

1/2 tl steviajauhetta

1 tl kanelia

1/2 tl kardemummaa

100 g margariinia

 + vaniljajätskiä

Poistin omenoista siemenkodat ja pilkoin omenat paloiksi. Levitin palat laakean uunivuoan pohjalle. Laitoin karviaiset omppupalojen seuraan. Sekoitin ainekset kaurahiutaleista kardemummaan sekaisin. Sulatin margariinin ja sekoitin kuivien ainesten joukkoon. Ripottelin muruseoksen omenoiden ja karviaisten päälle. Paistoin 200 asteessa reilun 20 minuuttia, kunnes murukerroksen pinta hieman ruskettui.

Paistos on ihanaa vielä lämpimänä ja vaniljajätskin kanssa. 

Kuvat on näppäisty paistamattomasta paistoksesta, sillä heti uunista oton jälkeen riensin tulikuuma paistos kainalossa (no, oikeasti auton peräkontissa) kyläilemään.

Chilien säilömisoivallus eli chilikastikejääpalat

Kylmien öiden uhatessa kiiruhdin keräämään chileistäni kaikki kypsät ja kypsähköt hedelmät talteen.

omat kullanmurut rivissä <3

Sitten vain miettimään, mitä niistä syntyisi. Aikaisemmin, onnistuessani chilinviljelyssä, olen vain kuivannut chilit ja sehän onkin hyvä säilömistapa. Paitsi, että ne kuivat käkkärät ovatkin sitten meinanneet unhoittua kaapin perälle vuosikertatavaraksi.
Nyt sain idean! Tykkään käyttää chilikastiketta ruuanlaitossa, se kun on niin helppoa lorauttaa pullosta. Miksipä en sitten tekisi vastaavaa itse? Ja ajatus juoksi pidemmälle. Pakastin säilöö ilman säilöntäaineita ja (annos)jääpaloiksi pakastettuna käyttö on helppoa ja nopeaa.

ChilikastikeJääpalat 

125 g chilejä
4 kpl (n. 400 g) tomaattia
2 valkosipulin kynttä
1 1/2 rkl sitruunamehua
1 rkl agavesiirappia
1 tl (ruusu)suolaa

Pilkoin chilit ja tomaatit pienemmiksi ja kuorin valkosipulin kynnet. Sauvasekoitin kaikki ainekset soseeksi ja yritin tähdätä jääpalamuottiin. (tosiaankin yritin, sillä lopputuloksena kaikki pienen keittiöni pinnat lainehtivat chilikastiketta) Ja sitten laitoin pakastimeen.

Jääpalamuottien loppuessa jaoin loput kastikkeet silikonisiin muffarivuokiin. Ovat myös käteviä pakastuspuuhissa, ja niihin on huomattavasti helpompi osua!

apua! Näille ei olekaan mitään järkevää kategoriaa olemassa. Olisiko se sitten kastike -kategorian perustamisen paikka?

Kesäkurpitsaputki päällä

Neljästä kesäkurpitsan taimesta tulee ylimäärin satoa omalle perheelle ja hieman muillekin jaettavaksi. Tämän tavallisen paistokseni lisäksi on pitänyt keksiä muitakin tapoja kuluttaa satoa. Olen tehnyt niin kesäkurpitsakakkua kuin -pikkuleipiäkin sekä marinoituja kesäkurpitsasuikaleita ja kuivattuja snäksejä, joiden kanssa pieni katastrofikin tapahtui. Mitään kovin julkaisukelpoista en kuitenkaan harmikseni ole saanut aikaan.

Paitsi nyt nämä onnistuneimmat kokeiluni, jotka yllätyksekseni maistuivat Vekarallekin. Laitetataanpa siis muistiin...

KesäkurpitsaTsatsiki

240 g (keltaista) kesäkurpitsaa
3 dl maustamatonta soijajugurttia
1 rkl oliiviöljyä
vajaa 1 rkl sitruunamehua
1 rkl hienonnettua viherminttua
1 muhkea valkosipulin kynsi
1 ml mustapippurirouhetta
1/2 tl suolaa
Raastoin kesäkurpitsan karkealla terällä. Soijajugurtiin jätin valuttamatta, mutta kyllä se kannattaisi niin saisi ylimääräistä nestettä vähemmäksi. Sekoitin loput ainekset kesäkurpitsaraasteen ja jugurtin kanssa sekaisin. Valkosipulin kynnen puristin joukkoon. Annoin maustua jääkaapissa parisen tuntia.

Kesäkurpitsapihvit  9 kpl

280 g (vihreää) kesäkurpitsaa
1 1/2 dl cashewpähkinää
1 1/2 dl kikhernejauhoja
1 rkl öljyä
2 isoa valkosipulin kynttä
vajaa 1 tl suolaa
1 1/2 ml mustapippuria
ripaus chilijauhetta
Raastoin kesäkurpitsan karkealla terällä. Rouhin cashewpähkinät tehosekoittimella. Puristin valkosipulinkynnet. Sekoitin kaikki ainekset massaksi.
Lämmitin tilkan öljyä paistinpannulla ja tiputin pihvitaikinaa pannulle lusikalla. Litistin kasat pihvin muotoon ja paistoin molemmin puolin ruskeaksi. Yhtäaikaa pannulla mahtui paistamaan neljä pihviä.

Tsatsikin ja pihvien kanssa syötiin oman maan salaatteja ja kaupan kypsiä tomaatteja. Tsatsikiannos on aika reilun kokoinen, joten sitä riitti runsaasti myös iltapalaruisleipien päälle.

Minä niin tykkään, kun pääsee käyttämään oman maan satoa ruuanlaitossa! 
Vaikkakin ne tulokset vähän kehnohkoja ovat olleet, niin tämä sentään oli ihan syötävää ;)

Hei hei punaherukka-kookos-muffarein

Kesä meni ja niin meni se viimeinenkin työpäivä. Olen sitä sorttia, joka tykkää muutoksista, joten taas tuntuu, että maailman mahdollisuudet ovat avoinna ja kutsuvat. Innolla odotan syksyn kasvisruokakurssejani ja mietin, että mitähän muuta tässä vielä keksisi.
Ei sillä, ettenkö olisi töissäkin viihtynyt. Viihdyinpä hyvinkin! Ja kuten asiaan kuuluu, hyvästiksi työkavereille leivoin muffareita.

PunaherukkaKookosMuffarit  16 kpl

3 dl vehnäjauhoja
1 dl kookoshiutaleita
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 1/2 tl leivinjauhetta
1 tlk (200ml) kookosmaitoa
125 g sulatettua margariinia
reilu 2 dl punaherukoita

Sekoitin keskenään jauhot, kookoshiutaleet, sokerit ja leivinjauheen. Lisäsin kookosmaidon, margariinisulan sekä herukat. Sekoitin varovasti, etteivät herukat murskaannu. Laitoin paperiset muffarimuotit muffaripellille ja jaoin taikinan niihin. Paistoin 175 asteessa n. 25 minuuttia.

Jäähtyneiden muffareiden päälle pursotin vaniljasokerilla maustettua soijakermavaahtoa ja koristelin punaherukkatertuilla.

Mikähän ihme siinä on, että nämä kookosmuffarit ovat aina vähän littanoita? Oletteko muut huomanneet saman? Onneksi kuorrutus piilottaa :D