Hortoilijan puutarhassa osa 3

Kesä etenee ja hortoilija saa yhä uusia ihanuuksia maisteltavakseen. Tässä sarjassa esittelen syötäviä kasveja, joita puutarhastani (ehkä myös sinun) kasvattamatta löytyy. Jos hyppäsit kyytiin vasta nyt, löydät sarjan edelliset kirjoitukset täältä ja täältä.
Varoitus! Postauksen loppuosassa esiintyvä materiaali saattaa järkyttää herkimpiä ;)

Maitohorsma

Näitä olen kyttäillyt ja sitten kun tarkkailu hetkeksi herpaantuu, meinaavat kasvaa ihan hujopeiksi! Nuoret suppuiset horsmanversot ovat nimittäin parsan tapaan käytettävä sesonkiherkku. Niitä voi höyryttää, keittää tai paistaa. Maustaa ihan yksinkertaisesti suolalla ja öljyllä tai sitten tarjota jonkun hienomman kastikkeen kanssa.
Vaikka tämä lyhyt aika ohi vilahtaisikin, ei hätää, sillä voi horsman nuoria lehtiä siltikin syödä esimerkiksi salaatin osana, surauttaa smoothien sekaan ja myös lämpimissä ruuissa käyttää. Fermentoiduista (täältä löysin yhden ohjeen) horsmanlehdistä tehty tee on aika mukavan makuista, sellainen miellyttävä perustee. Teeaineksen keräily on tehokasta niin, että nappaisee koko varren (ennen kukkien muodostumista) ja vetäisee lehdet irti yhdellä liikkeellä latvasta alkaen.
Horsma on minun ja varmasti muidenkin kukkaistyttöjen suosiossa, sillä se on niin yleinen ja pitkään hyödynnettävissä. Ja kaikista ihaninta on sen kukat. Todella näyttäviä salaattien, ruokien ja leivonnaisten koristeena. Olempa joskus käyttänyt niitä osana Louhisaaren juomaakin, eli mustaherukanlehdistä tehtyä simaa, jolle horsman kukat antavat kertakaikkisen ihanan vaalenpunaisen värin.

Kuusi

Kuusenkerkkien aika alkaa ihan justiinsa täällä Oulun yläpuolellakin. Maistahan! Maku on jännän kirpsakka. Kerkkiä voi käyttää vaikka salaattien mausteena tai tehdä erilaisia juomia, kylmiä tai kuumia, vaikka tällaista. Jos kerkkiä innostuu oikein urakalla poimimaan, voi niitä säilöä pakastamalla.
Kannattaa kokeilla myös herkullista kuusenkerkkäsiirappia, joka on perinteinen yskänlääke, mutta toimii myös teen makeuttajana tai jätskiannoksen maustajana. Jos napsautat tuon edellisen linkin auki niin sieltä löytyy ohje myös kuusenkerkkäliköörille ja -snapsille.

Pihakuusestaan kerkkiä kannattaa napsia sillälailla hillitysti, ettei koko puuta kyni. Muiden metsäpuiden kimppuunhan ei ilman lupaa saa mennä lainkaan.

Maahumala

Tämä maata pitkin luikertelija on levinnyt koko puutarhaani ja on varmasti sen yleisin kasvi. Sitä on kaikkialla! Syömälläkään siitä ei oikein eroon pääse, sillä vihanneksen sijaan se on ennemminkin mausteyrtti. Isoja määriä ei edes kannata käyttää.
Mutta kauniilta maahumala näyttää ruokien viimeistelyssä, sen lehdet, versonlatvat ja etenkin kukat ovat oikein hienoja annosten koristeluun.

Vuohenputki

No niin, nyt aletaan sitten lähestyä sitä alussa varoittamaani järkyttävää aineistoa. Tekstin edistyessä teen hieman tunnustuksia.
Vuohenputki on eteläisessä Suomessa tunnettu hirmuisena rikkaruohona ja kaiken nielevänä puutarhanvaltaajana. Pohjois-Suomessa sitä tapaa kuitenkin harvakseltaan. Niin harvakseltaan, etten itse yhtään keräilyapajaa tuntenut.

Ja nyt se karmea tunnustus: Hän on täällä! Pyysin ja sain taimen, jonka ihan itte istutin ja ihan omaan puutarhaani! Lähti vauhdilla kasvuun! Ennen kuin joku saa sätkyn, kerron lieventävänä asianhaarana, että vuohenputkelle suunniteltu kasvupaikka, johon toivon sen tyytyvän, on pihamme taka-alalla, pitkän piharakennuksen takana, keskellä heinikkoista aluetta. Tämän kesän annan kasvin vahvistua ja vallata alaa, mutta jo ensi vuonna päästään sitä hyödyntämään. Taktiikkani "laiskana" puutarhurina on sellainen, että istutin taimen ja peitin sitä ympäröivän maa-alueen haravointijätteellä sekä mustalla muovilla. Tarkoitus on, että ruohikko katteiden alla saa näivettyä ainakin kasvukauden ajan ja sitten kun muovit poistetaan alta paljastuu muheva maa, johon vuohenputken on hyvä levittäytyä. Näin vältän kaivamisen ja maan muokkauksen.

Vuohenputken maku on porkkanaan vivahtavan ryytinen ja sitä voi käyttää sekä raakana, että kypsennettynä. Parhaimmillaan lehdet ovat nuorina, ennen kuin ne avautuvat kokonaan.

Huom! Kun putkikasveista puhutaan, niin kannattaa varmistua tunnistuksesta. Nimittäin hukanputki, myrkkykeiso ja myrkkykatko ovat oikeasti myrkyllisä kasveja, joihin vuohenputki on mahdollista sekoittaa. Karhunputki muistuttaa vielä enempi vuohenputkea kuin edelliset, mutta se ei onneksi ole myrkyllinen.



Kerro toki, hyvä lukija, parhaat vinkkisi näiden kasvien käyttöön!