Tässä on kirja, jota olisin kaivannut jo kuutisen vuotta sitten kun aloin lehtikaalta kasvattamaan! Ensimmäisinä vuosina lehtikaalit jäivät nimittäin lähes koristekasvin asemaan, kun en niitä oikein osannut hyödyntää. Komea kasvihan se onkin, mutta omaa myös runsaasti sisäistä kauneutta (=ravintoarvoja), joten sitä ei kannata jättää pelkästään kaalimatojen tai jänisten syötäväksi vaikka se niillekin maistuu mahtavasti.
kuva kustantajalta |
Viimeistään Salla Korpelan kirjan luettuaan tajuaa, että lehtikaalihan sopii mihin vain. Kirjasta löytyy niin lehtikaalisipsit (rousk ja nam!), pesto, smoothiet kuin myös monia ruokareseptejä, joissa on vaikutteita ruokaperinteistä ympäri maailmaa.
Lehtikaali taitaa juuri nyt surffailla suosionsa aallonharjalla (tai
ainakin sitä kohti ja laajempienkin kansanjoukkojen tietoisuuteen),
joten kirjan julkaisun ajankohta on sikäli täydellinen. Paras sesonki on
tosin mennyttä, sillä se ajoittuu syksyyn ja alkutalveen. Testiaikeeni
meinasivatkin tyssätä alkuunsa, kun en kyennyt ostamaan kaupasta jo
vähän nahistuneita, Espanjasta tuotuja lehtiä. Onneksi epätoivoinen
pakastimen penkominen tuotti juuri sen verran tulosta: viimeiset oman
sadon jäänteet, että sain minestronen keiteltyä, melkein kirjan
ohjeella.
Lehtikaaliminestrone
2 rkl oliiviöljyä
6 valkosipulin kynttä
1 iso sipuli
1 sellerin varsi (olen allerginen, joten jätin pois)
2 porkkanaa
200 g lehtikaalta
200 g herkkusieniä
1 tlk tomaattipyreetä
1 tlk kokonaisina säilöttyjä tomaatteja (korvasin pyreen ja säilyketomaatit 500 g:lla tomaattimurskaa)
1 tlk isoja valkoisia papuja (minulla pakasterasiallinen keitettyjä valkoisia papuja)
1 l vettä
2 liemikuutiota (en laittanut)
suolaa, mustapippuria (lisäsin 1 tl paprikajauhetta)
1 rkl oreganoa (korvasin 1 tl kuivattua meiramia)
Kuullottelin ohjeen mukaan ensin sipulia ja puristettuja valkosipuleita öljyssä. Lisäsin joukkoon loputkin pilkotut vihannekset sekä sienet ja jatkoin kuullotusta.
Lisäsin veden ja tomaattimurskan kattilaan ja keittelin kunnes porkkanatkin kypsyivät. Lopuksi vielä mausteet ja pavut joukkoon.
Lisäsin veden ja tomaattimurskan kattilaan ja keittelin kunnes porkkanatkin kypsyivät. Lopuksi vielä mausteet ja pavut joukkoon.
Tarjoiluun suositeltiin parmesaania, mutta tässä vegekeittiössä sen korvasi ravintohiivahiutaleet.
Tykkään kovasti tällaisista kirjoista, joissa pyöritään yhden raaka-aineen ympärillä. Varsinkin kun kyse on yhdestä suosikkikasvateistani. On mahtavaa huomata, että lehtikaali on niin helppokäyttöinen ja monipuolinen vihannes. Miten ihmeessä en sitä heti huomannut!
Kirja ei ole kasvisruokakirja (siellä esiintyy jopa makkara! Iik!), joten vegaani ei montakaan reseptiä sellaisenaan voi toteuttaa. Inspiraatiota se kuitenkin tarjoaa ja soveltamisen mahdollisuuksia.
ps. Kirjan sain arvioitavaksi kustantajalta. Kiitän!
2 kommenttia:
Kiitos kirjavinkistä! Lehtikaali on yksi oma suosikkini vihreistä kaupan tarjottavista.:)
Eipä kestä, Jatta! Minä taas olen tähän mennessä herkutellut vain oman sadon lehtikaaleilla, vaikka sitä meidänkin kylän kaupasta nykyisin saa. Mukava kun tulee uutta vihannesvalikoimaa kauppoihin :)
Lähetä kommentti