Laiskan (eko)puutarhurin tunnustukset

Nyt kun aletaan hiljalleen hipsuttelemaan talvea kohti, taitaa olla aika(a) hieman kirjoitella pientä ajatuksia kokoavaa juttua puutarhasta. Intolistallani ruoka meinaapi olla se ensimmäinen, mutta heti perässä tulee ruuankasvatus (sekä keräys) ja muukin puutarhapörräys. Ja nämä liittyvät luontevasti yhteen omissa ekologisuuspyrkimyksissäni.

Vaikka puuhaankin välillä kovastikin puutarhassa, tunnustan, että ahkeran sijaan olen pikemminkin mukavuudenhaluinen. Meillä on siis otettu kaikki laiskurin hommaa helpottavat keinot käyttöön sekä vähemmän tähdelliset puuhat jätetään ilman omantunnontuskia tekemättä.
Tässä siis joitakin ajatuksia, jotka saattavat helpottaa muidenkin laiskureiden puutarhailua.

Perennan varsia ei tarvitse syksyllä leikata. Huurteiset talventörröttäjät tuovat ilmettä talviseen puutarhaan ja saattavatpa linnutkin siemeniä maistella.

Ruohonleikkuu

Kaksi kertaa viikossa ja trimmaus päälle? No, ei ainakaan meillä! Muutamia kertoja kesässä saa riittää.
On kaksi melko hyvää syytä ainakin joskus leikellä nurmikkoa. 1. Nurmisilppu on erinomaista katetta niin koriste- kuin hyötykasveille ja tärkein lannoiteaine meillä. 2. Käärmeet huomaa paremmin lyhyehköltä nurmelta. Luikertelijoita meillä riittää, joten lasten ja narussa ulkoilevien kissojen takia välillä hiipii huolestus. (Väärinkäsitykset välttääkseni täytyy mainita, että minulla ei ole mitään käärmeitä vastaan. Vaikka saatan naurettavasti pelätä pientä hämähäkkiä, niin käärme ei kammota minua ollenkaan)

Elämää kuhiseva laiskan puutarhurin "nurmikko".

Haravointi 

Haravoinnin tarpeellisuus on erittäin kyseenalaista. Itse harrastan sitä kerätäkseni kompostinkuiviketta talven varalle ja peitelläkseni kasvimaani lehtien alle talvea odottelemaan. Jos tällaisia tarpeita ei ole, voi ihan hyvin jättää haravoinnin väliin. Orgaaninen aineshan (eli pudonneet lehdet tässä tapauksessa) vain parantaa maata.

Kitkeminen

Tässäkään asiassa en ole perfektionisti. Puutarhani on hallitun villi. Vähemmän hallittu, enemmän villi. Kitkemisen vältelemisessä auttaa jos tuntee rikkaruohonsa. Hankalien monivuotisten rikkaruohojen, kuten juolavehnä, kimppuun kannattaa käydä heti, eikä vasta kun se on valloittanut kaiken. Sen sijaan ei haittaa mitään (ainakaan minua) jos siellä täällä kasvaa suolaheinää, jauhosavikkaa, voikukkaa, pihatähtimöä alias vesiheinää... On vain kätevää kun tällaisia syötäviä vihreitä on kädenulottuvilla. Kukkapenkkiini ilmestynyttä nokkospuskaa suorastaan vaalin ja kesän mittaan teen siitä monet herkulliset nokkoskeitot ja -pestot. Aivan järkevää (ja laiskan ekotarhurin "ideologiaan" sopivaa) on antaa tuollaisten luonnon hyötykasvien kasvaa puutarhassaan. Eipä tarvitse lähteä autokyydillä kauemmas hortoilemaan :)

Kasvimaallakin voi antaa pihatähtimön kasvaa korkeiden viljelykasvien (esim. lehtikaali, sipuli, valkosipuli) aluskasvina. Sehän on mieto ja helppo salaattiaines ja kasvaa ihan ilmaiseksi ja ilman hoitoa.

Pihatähtimö eli vesiheinä on vehmaan vihreä ja hyödyllinen rikkaruoho.

Kastelu

Kastelen kukkien ja puuvartisenkin kasvien taimia niiden istutus- ja juurtumisvaiheessa. Harvoin, mutta runsaasti kerrallaan. Sen jälkeen ne ovat luonnon armoilla.

Kasvimaallani sensijaan kastelu on niitä suurimpia työllistäjiä. Tavoitteenani on saada pieneltä alalta mahdollisimman suuri ja laadukas sato, joten yritän siellä pitää yllä optimaalisia olosuhteita. Onnekkaita ovat rannalla asujat ja toiseksi onnekkaita kaivon omistajat. Meillä nostetaan vesi kaivosta piiiiitkällä letkulla saaveihin lämpiämään. Saavit ovat keskellä kasvimaata, jotta kastelukannua ei tarvitse yhtään ylimääräistä askelta kanniskella.


Kasvivalinnat

Tässä ei ole juuri tunnustettavaa, mutta on kaikkien tosipuutarhureiden tuntema tosiasia, kuinka tärkeää on valita pihansa kasvit oikein. Ilmastoon ja olosuhteisiin sopivat kasvit eivät vaadi erityistä hoitamista, kastelua, lannoitusta, nyppimistä, trimmaamista taikka leikkelyä.
No sen verran voin tunnustaa, että puutarhani alkuinnostuksessa sorruin holtittomaan keräilyyn. Jatkuvasti vien puutarhaani järkevämpään suuntaan, kohti isoja ja kestäviä kasveja, jotka pitävät pintansa tässä (juolavehnien) rehevyydessä.

Kasvupaikallaan viihtyvät kasvit hoitavat itse itsensä. Hyvinvoiva ja rehevä kasvi pärjää myös paremmin rikkaruohoille.

Kasvinsuojelu

"Kohtele ympäristöäsi niin kuin tahtoisit itseäsi kohdeltavan." Myrkyttää en itseäni halua! Kirvat, liljakukot ym. öttiäiset tulevat ja menevät. En viitsi mitenkään suurennuslasilla noita edes tarkkailla, koska en ole valmis mihinkään toimenpiteisiin. Turhaa stressata joka ötökästä. Jos jonakin vuotena kirvat näivettävätkin ukonhattua, loistaa vieressä kuitenkin päivänlilja. Ihanampi ihastella ihanaa, kuin ikävästi keljuuntua ikävyyksistä. Luontoon kuuluu monenmoista tallaajaa ja rouskuttajaa. En halua puutarhani olevan erillään luonnon monimuotoisuudesta.

Kasvimaalla keväällä peitän kylvökset ja taimet ensin harsolla, jotta kasvit pääsevät kasvun alkuun ja vahvistumaan. Myöhemmin kun esteettinen silmäni alkaa kärsiä, poistan harsot. Öttiäisten tuhot jäävät tällä tavoin pieniksi, vaikka tuholaisreserviä meillä onkin mahdottomasti läheisten kaali- ja sipulipeltojen vuoksi.

Vaikka lehtikaalit näyttäisivät kesällä toukkien syömiltä, ei hätää, syksyksi kasvaa uusia lehtiä ihmisen syötäväksi. Loppusyksystä/alkutalvesta ne saattavat tosin joutua jänisten tai peurojen suuhun. Haluttua herkkua!

Kattaminen

Kannattava harrastus puutarhassa! Vähentää työtä ja lisää kasvien viihtyvyyttä. Orgaaninen kate parantaa maata, vähentää haihduntaa ja estelee myös rikkaruohoja.
Ruohosilppukate on kasvimaani tärkein lannoittaja. Ja kastemadot tykkää!

Esimerkkinä laiskuuden huipusta voin kertoa kokeilleeni yhtenä kesänä myös pintakompostointia. Järkeilin, että eihän luonnossakaan kukaan kokoa kasvijätteitä kompostiin vaan ne maatuvat ihan itsekseen maan pinnalla. Esteettisyyshän siinä kärsi kun banaaninkuoret ja kumppanit köllöttelivät esillä, joten siirryin suosiolla takaisin tavalliseen kompostointiin :D

Ruohosilppu kattaa kasvimaan, lannoittaa, parantaa maata ja torjuu rikkaruohoja.

Laiskan ekotarhurin puutarha on antelias. Sieltä löytyy runsaasti ilmaista syötävää, jonka eteen ei tarvitse nähdä muuta vaivaa kuin keräämisen vaiva. Laiskuus tarkoittaa tässä tapauksessa aivan järkevää voimavarojen priorisointia ;)

Kukkapenkkini nokkospuskasta saa kesän mittaan monet pestot ja keitot aikaiseksi.

Komeasta horsmakasvustosta saa herkkuversoja keväällä ja lehtiä pitkin kesää käytettäväksi. Kukat koristavat salaatit ja leivonnaiset.

Kun ei niuhota toisaalla, jaksaa keskittää voimansa vaikkapa kasvimaan hoitamiseen, eikä niuhottaa erityisemmin siinäkään. Sadonkorjuuta palkitsevampaa puuhaa en juuri pysty keksimään.

Kun kalusteet ja rakenteet ovat käsittelemätöntä puuta (kuten patiomme tässä punaisten ihanuuksien taustalla) säästyy jokakesäiseltä öljyämisen vaivalta. Lisäksi puu ikääntyy erittäin kauniisti, muuttuen säiden armoilla suorastaan hohtavan hopeiseksi.

Ja ei, en nolostele lainkaan tai mieti, mitä naapuritkin mahtavat minusta ajatella :D


Siinä tulikin jo asiaa kerrakseen!
Tämä ei ole suinkaan loppuun saakka viilattu artikkeli taikka täydellinen listaus. Kerro siis ihmeessä omat havaintosi ja kokemuksesi, joiden avulla voisin selvitä vieläkin pienemmällä vaivalla :)